Miksi jotkut ihmiset jättäytyy aina ystäväpiirin ”laidalle”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tämä syrjään jäävä enkä keksi sille syytä. Uusien tuttavuuksien kanssa menee aina samalla kaavalla. Alussa minua pyydetään mukaan juttuihin ja otetaan mukaan porukkaan. Olen mukana menossa, mutta aina minut jätetään lopulta pois porukasta. Minussa selvästi on jotain vikaa, mutta kukaan ei koskaan sano suoraan, missä mättää.

Parisuhteen olen aina saanut suht helposti, joten en kait ihan tötterö ole.

 

Se vika on siinä ettet koskaan ota vetovastuuta mistään. Olet siivellä tulija. Jos sinä alat itse järjestää tapaamisia, siivoat, leivot, keität kahvia ja sumplit aikatauluja, olet ns sisäpiirissä. Ne jotka eivät näe vaivaa eivätkä laita tikkua ristiin vaan odottavat tulevansa ikuisesti kutsutuksi joka paikkaan, putoavat lopulta kyydistä.

Minulla on tuo, etten ole koskaan osannut organisoida mitään juttuja enkä nauti niiden järjestämisestä. Siksi mieluummin jään syrjään.

Ironista on, että ulkonäköni on sellainen, että ihmiset usein luulevat minua perinteiseksi emäntätyypiksi. Todellisuudessa minun on vaikea pitää jalat maassa. Minä vain pukeudun käytännöllisesti.

Jos pyydän uutta henkilöä osallistumaan porukan tekemiseen, meidän sählyjoukkueeseen, peli-iltaan, pyydän työkaveria syömään vakiolounasporukan kanssa, harrastuskaveria mukaan porukan harrastustapahtumaan tms niin alkuun esitellään tavat, paikat, henkilöt jne. ja katsotaan, että uusi tyyppi pääsee juttuun mukaan.

Mutta sitten pitää alkaa itse viihtymään mukana, ottamaan kontaktia muihin ja pärjäämään ilman perässä vetämistä ja huolehtimista. Moni jää odottamaan viihdyttämistä.

Koska hän voi olla hiljaisempi kuin muut. Tai on harkitsevampi. Miettii ennen kuin sanoo tai tekee mitään.

Porukan keskellä on vahvoja minä-ihmisiä, heikot putoavat laidoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tämä syrjään jäävä enkä keksi sille syytä. Uusien tuttavuuksien kanssa menee aina samalla kaavalla. Alussa minua pyydetään mukaan juttuihin ja otetaan mukaan porukkaan. Olen mukana menossa, mutta aina minut jätetään lopulta pois porukasta. Minussa selvästi on jotain vikaa, mutta kukaan ei koskaan sano suoraan, missä mättää.

Parisuhteen olen aina saanut suht helposti, joten en kait ihan tötterö ole.

 

Se vika on siinä ettet koskaan ota vetovastuuta mistään. Olet siivellä tulija. Jos sinä alat itse järjestää tapaamisia, siivoat, leivot, keität kahvia ja sumplit aikatauluja, olet ns sisäpiirissä. Ne jotka eivät näe vaivaa eivätkä laita tikkua ristiin vaan odottavat tulevansa ikuisesti kutsutuksi joka paikkaan, putoavat lopulta kyydistä.

Minulla on tuo, etten ole kosk

Tuollainen ns. osaamattomuus on yleensä sellaista, että ei vaan viitsitä. Ihan hyvin voi itsekin laittaa whatsappiin, että hei, nähdäänkö porukalla Kahvila Kupposessa tiistaina klo 18:00. eikä valittaa sitä, ettei kukaan koskaan pyydä minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Syrjään jätetyt on älykkäitä ja siksi etäisen tuntuisia, empaattisempia, hitaammin lämpeäviä ja/tai ujoja ja siksi joskus ylimielisen oloisia, korrekteja ihmisiä, joilla ei ole halua tai kykyäkään heittäytyä sisäpiiriläiseksi (eli toisin sanoen vaatia huomiota ja seuraa).

Saat painaa alanuolta ihan rauhassa, jos älykkyydestä puhuminen otti päähän. Usein se vain on niin, että varsinkin nainen joka tietää ja ymmärtää asioista paljon ja joka ei osaa juoruilla eikä seuraa Putousta, Temppareita ja muita hömppiä.

Terv. kerran en tiennyt kuka on Kendal Jenner (?) ja sain räkäiset naurut päälleni siitä. Ei kiinnostanut enää olla osa sitä porukkaa.

Joo, mulle on jopa sanottu, että olen liian koulutettu ao porukkaan. Yhdessä työporukassa puhuivat aina edellisen illan realityistä ja jäin ulos, en katso mitään panosaaria tai alttarilla tapaavia pareja. Nää osallistujat oli työkavereille kuin tuttuja, jotka kaikki tiesi. Työpaikalla lähes kaikki oli korkeakoulutettuja, ei oltu missään amis-ammatissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tämä syrjään jäävä enkä keksi sille syytä. Uusien tuttavuuksien kanssa menee aina samalla kaavalla. Alussa minua pyydetään mukaan juttuihin ja otetaan mukaan porukkaan. Olen mukana menossa, mutta aina minut jätetään lopulta pois porukasta. Minussa selvästi on jotain vikaa, mutta kukaan ei koskaan sano suoraan, missä mättää.

Parisuhteen olen aina saanut suht helposti, joten en kait ihan tötterö ole.

 

Se vika on siinä ettet koskaan ota vetovastuuta mistään. Olet siivellä tulija. Jos sinä alat itse järjestää tapaamisia, siivoat, leivot, keität kahvia ja sumplit aikatauluja, olet ns sisäpiirissä. Ne jotka eivät näe vaivaa eivätkä laita tikkua ristiin vaan odottavat tulevansa ikuisesti kutsutuksi joka paikkaan, putoavat lopulta kyydistä.

Osa ihmisistä haluaa itse tehdä ja olla kotonaan. He kyllä kutsuvat auliisti kotiinsa, mutta eivät lähde mihinkään.

Kerran kuulin kun tuttava avautui toiselle, että hänen on vaikeaa olla Jaanan seurassa, kun tämä yrittää koko ajan jutella juuri hänelle. Että hän haluaisi jutella koko porukan kanssa, mutta Jaana katsoo häntä silmiin ja puhuu hänelle. Minulla heräsi sympatia, koska itsekin olen sellainen, että koen ryhmässä juttelemisen vaikeaksi, tai koen siis jääväni heti ulkopuolelle. Muutamat dominoivat keskustelua ja muille ei jää tilaa. Saatan siis itsekin tehdä juuri tuota, että koetan jutella vieruskaverille, joka ei hänkään välttämättä osallistu suureen keskusteluun.

Tulee olo, että porukan sääntöihinkin jotenkin kuuluu, että ne tietyt johtavat hahmot muodostavat keskustelupaneelin, jota muiden on tehtävä seurata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tämä syrjään jäävä enkä keksi sille syytä. Uusien tuttavuuksien kanssa menee aina samalla kaavalla. Alussa minua pyydetään mukaan juttuihin ja otetaan mukaan porukkaan. Olen mukana menossa, mutta aina minut jätetään lopulta pois porukasta. Minussa selvästi on jotain vikaa, mutta kukaan ei koskaan sano suoraan, missä mättää.

Parisuhteen olen aina saanut suht helposti, joten en kait ihan tötterö ole.

 

Se vika on siinä ettet koskaan ota vetovastuuta mistään. Olet siivellä tulija. Jos sinä alat itse järjestää tapaamisia, siivoat, leivot, keität kahvia ja sumplit aikatauluja, olet ns sisäpiirissä. Ne jotka eivät näe vaivaa eivätkä laita tikkua ristiin vaan odottavat tulevansa ikuisesti kutsutuksi joka paikkaan, putoavat lopulta kyydistä.

Tuollainen ns. osaamattomuus on yleensä sellaista, että ei vaan viitsitä. Ihan hyvin voi itsekin laittaa whatsappiin, että hei, nähdäänkö porukalla Kahvila Kupposessa tiistaina klo 18:00. eikä valittaa sitä, ettei kukaan koskaan pyydä minnekään.

Minulla tuo johtuu  traumoista. Olen terapiassa, paha kuitenkaan sanoa, muuttuuko tuo koskaan, koska pitäisi saada rauhassa myös harjoitella, mutta asenne on aika vaativa ja ärhäkkä, kuten täältä saa lukea. Pitäisi olla valmis ihminen ja jos et ole, kärsi koko loppuelämäsi, kun et ehtinyt ajoissa mukaan.

Taas alkoi tämä: olen liian älykäs, koulutettu, syvällinen, kaunis, epäkanamainen  tavisporukkaan ja siksi jään yksin.

Tuolla asenteella jääkin.

Luin juuri jostain että läheisiä ystävyyssuhteita EI saa sitä kautta että oon ns. se kiltti tyyppi joka tekee kaikille palveluksia, kuuntelee heitä, mutta itsellä ei ole koskaan ongelmia. Vaan niitä saa sitä kautta että avaa omia ongelmia muille ja pyytää myös niihin toisinaan tukea. Antaa toisille mahdollisuuden tukea myös sinua. Jos ei siis paljasta koskaan mitään itsestään, ei ole läheinen kenenkään kanssa. Ihmiset kokevat, ettet luota heihin - ja tottahan se onkin.

Omassa piirissä ulkolaidalla ovat myös ne ihmiset, jotka eivät jaksa kuunnella toisia paljon ollenkaan, vaan kääntävät puheen aina itsensä, ja toistelevat esim. omia työjuttujaan mitkä toisia eivät kiinnosta, seuraamatta ollenkaan toisen ihmisen naamaa ja kiinnostuksen tasoa. Näiden seurassa uupuu. Ja sitten toki he ovat ulkolaidalla, jotka ovat tylyjä, ja saattavat sanoa jotain ilkeää joskus.

Löytyiskö noista kolmesta?

Vierailija kirjoitti:

Tai sius täytyy korjata kysymystä että miksi jotkut JÄÄ laidalle. Koska tämä kaverini haluaisi olla enemmän mukana. Jän ei tietoisesti jättäydy laidalle.

Kun tietäisi.

Olen aina ollut jotenkin ulkopuolinen.

Nyt, kun iän myötä on ystäviä kuollut ja jostain syystä ajautunut muihin ympyröihin, alkaa olla olo tosi yksinäinen.

Olen mm. hirvenmetsästysporukassa, mutta minulla ei ole enää yhtään varsinaista ystävää siinä, siis sellaista, jolle voisi luontevasti siittaa ja kysyä kuulumisia. Oli yksi, mutta hän menehtyi sairauskohtaukseen.

t: nimim. Assburger

Vierailija kirjoitti:

Kerran kuulin kun tuttava avautui toiselle, että hänen on vaikeaa olla Jaanan seurassa, kun tämä yrittää koko ajan jutella juuri hänelle. Että hän haluaisi jutella koko porukan kanssa, mutta Jaana katsoo häntä silmiin ja puhuu hänelle. Minulla heräsi sympatia, koska itsekin olen sellainen, että koen ryhmässä juttelemisen vaikeaksi, tai koen siis jääväni heti ulkopuolelle. Muutamat dominoivat keskustelua ja muille ei jää tilaa. Saatan siis itsekin tehdä juuri tuota, että koetan jutella vieruskaverille, joka ei hänkään välttämättä osallistu suureen keskusteluun.

Tulee olo, että porukan sääntöihinkin jotenkin kuuluu, että ne tietyt johtavat hahmot muodostavat keskustelupaneelin, jota muiden on tehtävä seurata.

Tällaisissa tilanteissa voi alkaa itse muodostaa omaa kivaa rauhallista ryhmää muiden jaanojen kanssa ja jättää dominoijat jyräämään keskenään.

Tapaan yhtä porukan tyyppiä kaksistaan, olemme hyvät ystävät. Porukasta putosin jo vuosikausia sitten. Hän sanoi joskus, että on vähän huono omatunto puolestani, mutta että en vaan sovi siihen porukkaan. Ja olen samaa mieltä. Olen erilainen ja "ylimääräinen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tämä syrjään jäävä enkä keksi sille syytä. Uusien tuttavuuksien kanssa menee aina samalla kaavalla. Alussa minua pyydetään mukaan juttuihin ja otetaan mukaan porukkaan. Olen mukana menossa, mutta aina minut jätetään lopulta pois porukasta. Minussa selvästi on jotain vikaa, mutta kukaan ei koskaan sano suoraan, missä mättää.

Parisuhteen olen aina saanut suht helposti, joten en kait ihan tötterö ole.

 

Se vika on siinä ettet koskaan ota vetovastuuta mistään. Olet siivellä tulija. Jos sinä alat itse järjestää tapaamisia, siivoat, leivot, keität kahvia ja sumplit aikatauluja, olet ns sisäpiirissä. Ne jotka eivät näe vaivaa eivätkä laita tikkua ristiin vaan odottavat tulevansa ikuisesti kutsutuksi joka paikkaan, putoavat lopulta kyydistä.

Minulla on tuo, etten ole kosk

En minäkään osaa. Eikä sellaista "harjoitteluryhmää" ole helppo löytää ja kun he havaitsevat, miten epäluonnollista se sinulle on, se jää yhteen kertaan kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kuulin kun tuttava avautui toiselle, että hänen on vaikeaa olla Jaanan seurassa, kun tämä yrittää koko ajan jutella juuri hänelle. Että hän haluaisi jutella koko porukan kanssa, mutta Jaana katsoo häntä silmiin ja puhuu hänelle. Minulla heräsi sympatia, koska itsekin olen sellainen, että koen ryhmässä juttelemisen vaikeaksi, tai koen siis jääväni heti ulkopuolelle. Muutamat dominoivat keskustelua ja muille ei jää tilaa. Saatan siis itsekin tehdä juuri tuota, että koetan jutella vieruskaverille, joka ei hänkään välttämättä osallistu suureen keskusteluun.

Tulee olo, että porukan sääntöihinkin jotenkin kuuluu, että ne tietyt johtavat hahmot muodostavat keskustelupaneelin, jota muiden on tehtävä seurata.

Tällaisissa tilanteissa voi alkaa itse muodostaa omaa kivaa rauhallista ryhmää muiden jaanojen kanssa ja jättää dominoijat jyräämään keskenään.

Mutta kun ne Jaanatkin hyljeksivät toisia Jaanoja. Kuin ne suositut olisivat jonkinlaisia kulttijohtajia, joiden seuraan ihmiset lumoutuneina hakeutuvat vaikka heitä kohdeltaisiin miten.

Kävin joskus kauan sitten erään uskonnollisen ryhmän kokouksissa. Menin sinne ekan kerran sen vuoden elokuussa ja kävin jokseenkin säännöllisesti. Seuraavan vuoden keväällä yli puolen vuoden kuluttua yksi ns vanhimmista tuli kysymään, olenko uusi jäsen, kun ei ole aikaisemmin huomannut. Olin rehellinen ja sanoin että olen viime kesästä saakka käynyt. Ei kai olisi pitänyt sanoa niin, koska hän meni vähän vaikeaksi. Eikä tämä ole ainoa kerta elämässäni kun olen ollut lasia.

Ujous syynä ?

Itelläni ei oo piiriä minkä lairalle jäisin.

Vierailija kirjoitti: Tuollainen ns. osaamattomuus on yleensä sellaista, että ei vaan viitsitä. Ihan hyvin voi itsekin laittaa whatsappiin, että hei, nähdäänkö porukalla Kahvila Kupposessa tiistaina klo 18:00. eikä valittaa sitä, ettei kukaan koskaan pyydä minnekään.

Jos minä tekisin näin, niin lopputulos olisi

1) kukaan ei reagoi ehdotukseen mitenkään,

2) ideaa kehutaan tosi hyväksi ja ollaan innoissaan tulossa, mutta sitten viime hetkellä kukaan ei pääse. Sitten käy ilmi, että muut "eivät päässeet", kun päättivätkin mennä Kahvila Kupposen sijaan Kahvila Ropposeen ilman minua.