"Sun kuuluu siivota, kerra oot ollu koko päivän kotona!"
Hyvä vauvaraati, kumpi on "oikeassa", minä vai mieheni?
*
Meillä on 10 kk ikäinen vauva. Minä imetän ja mies ei vain tunnu heräävän vauvan itkuun (=saa itseään ylös) joten koko tämän ajan minä olen yksin nukkunut/herännyt vauvan kanssa, ja mies nukkunut toisessa huoneessa. Tällä hetkellä vauva nukkuu huonosti ja levottomasti, joten olen koko ajan väsynyt ja nousen aamulla vasta kun vauva herää.
*
Olemme opiskelijapariskunta, miehellä läsnäolopakko n. 8-14 tai 9-14.30, minä taas luen kotona kun vauva ottaa päiväunet ja joskus iillalla jos mies vahtii vauvaa. Mies on käytännön alalla, eikä ole luettavaa enää kotona.
*
Tänään heräsin kun vauvakin, syötin aamupalan, vaihdoin vaipan pariin otteeseen, vein ulos vauvan ja koiran kun mies nukkui pommiin eikä ehtinyt lenkittää, leikin vähän (=vahdin ettei vauva mene johtoihin tai kiusaa koiraa ym, siirsin jatkuvasti kielletyistä paikoista), annoin lounaan ja sitten oli pakko lähteä vaunuilla asioille. Koko päivän ollut hirveä kiire etten edes hiuksia ole harjannut.
*
Tulin äsken kotiin kauppakassien kanssa pari min miehen jälkeen, ja kun aloin purkamaan tavaroita ja kaivamaan meille lounasta kassista, mies sai hirveän raivokohtauksen. Hän alkoi huutamaan kun en ollut keittiötä siivonnut ja kun selitin että on ollut kiire, hän huuti, että "sun kuuluu siivota kerra oot koko päivän kotona ollut!". Yleensä minä siivoankin, koska mies on ssaamaton eikä mieheltä siivous luonnistu ei vauvan nukkuessa eikä etenkään vauvan kanssa, mutta silti hänestä minun kuuluu siivota ja tehdä kaikki muutkin kotityöt samalla kun "olen kotona" (= hoidan llasta, joka paikkaan ehtivä ttaapero pitää kiireisenä), vaikkei samaa edellytetä häneltä kun minä opiskelen.
*
Huoh. Onko teistä minun hoidettava kaikki kotityöt kerran läsnäolopakkoa yliopistolla ei ole ? Minusta ei ole ooikein, että minulla on velvollisuuksia (=lapsi, kotityöt, opiskelu) ympäri vuorokauden, mutta miehellä vain 8-14 plus joskus tunti tai kaksi jos illalla opiskelen, omaa aikaa hän kuitenkin ottaa useita tunteja joka päivä. Onko kellään samanlaista, mikä reilu työnjako?
Kommentit (86)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 17:07"]
Hyvä vauvaraati, kumpi on "oikeassa", minä vai mieheni? * Meillä on 10 kk ikäinen vauva.
[/quote]
Kummatkin olette väärässä.
Voisit myös mennä iltaisin kirjastolle lukemaan muutamaksi tunniksi?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 17:10"]
Itse olen hoitanut kodin, sillä olenhan päivisin kotona. Niin ja lapsia neljä, viides tulossa.
[/quote]
"Vähän vaikea sitä on selittää ettei siivoaminen maistu, jos kerran olet päivät kotona. Kannattaisi opetella sellainen siistin perussiivon ylläpitäminen. Se onnistui meiltäkin, vaikka oli kaksi pientä taaperoa talossa."
"Vähän ryhtiä tohon lepsuiluun, omasta päästä kiini kun ei ole 15min aikaa siivota aamun ja iltapäivän välissä. Pistä vaikka se telkkari/tietokone/puhelin/lehti pois ja yritä edes. Ps. Mies on ihan oikeassa"
laiska töitään luettelee, vai miten se meni..
Jotain sun ajankäytössä on kyllä pielessä, koska meidän mutsikin ehti kolmen pienen lapsen kanssa pitää kämpän jotenkin siedettävänä.. Ei pahalla. Mutta sun miehen käytös kuullosti siltä, että se purki nyt jotain muuta kuin sitä itseään. Toisekseen, olisko aiheellisempaa jutella sen miehen kanssa eikä purkautua täällä? Tietääkö hän mitä ajattelet ja mitä päivärytmiisi kuuluu? Mä olen yleensä haistatellut vitut tollasille vaatimuksille.
Kyllä minä ainakin ymmärrän, että aina ei ehdi edes hiuksia kammata. Lapset voivat olla hyvin erilaisia - toiset viihtyvät helposti katsellen, kun äiti tyhjentää ja täyttää astianpesukonetta ja toiset huutavat pää punaisena, jos äiti yrittää päästä edes vessaan.
Laita mies hoitamaan osuutensa!
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 21:35"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 21:33"]Sen siitä saa, kun ottaa ammaripenikan vaivoikseen. En suosittele yhdellekään akateemiselle.
[/quote]
Mun mies amisduunari ja tekee paljon kotitöitä omasta tahdostaan
[/quote]
Joo ei koulutuksesta riipu tämä asia. Se olisi kyllä hyvä tunnistaa nämä lusmuilevat luuserimiehet ennen kuin niitä lapsia ryhtyy tekemään. Paha kyllä, usein saattavat piilotella näitä todellisia käsityksiään. Totuus iskee sitten kuin kylmä rätti kasvoille kun nainen on sen lapsen kanssa kotona. Pahimpia ovat nämä jotka eivät edes "elätä" sitä vaimoaan, mutta olettavat saavansa palvelua 24h. Siinä hymy hyytyy.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 18:09"]
Jotenkin tuntuu, että aina kun mies kyseenalaistaa lastenteon järkevyyden tällaisten asioiden takia, nainen lupaa siivota ja laittaa ruoat ja hoitaa lapsen. Mies sitten suostuu ja nainen ei tee mitään lupaamistaan asioista. Puolisoni on lupaillut samaa, mutta en aio uskoa häntä ennen kuin alkaa siivoamaan ja laittamaan ruokaa jo ennen sen lapsen tekemistä. Tyhmät miehet, naiset valehtelee mitä tahansa saadakseen lapsen.
[/quote]
Pelottavaa kyllä - tämä on aivan totta! :o
Mä kyllä hoidin lapsen ja rahan taloon mun 4000 euron kk palkalla. Lisäksi hoidin auton korjaukset, renkaiden vaihdon ja kodin rempat. Mies istunut koko ajan tietokoneen ääressä työttömänä. Minä siivoon ehkä kerran kuukaudessa, koska enempää en jaksa vaativan työni, lapsen ja muiden velvollisuuksien lisäksi.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 21:54"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 18:09"]
Jotenkin tuntuu, että aina kun mies kyseenalaistaa lastenteon järkevyyden tällaisten asioiden takia, nainen lupaa siivota ja laittaa ruoat ja hoitaa lapsen. Mies sitten suostuu ja nainen ei tee mitään lupaamistaan asioista. Puolisoni on lupaillut samaa, mutta en aio uskoa häntä ennen kuin alkaa siivoamaan ja laittamaan ruokaa jo ennen sen lapsen tekemistä. Tyhmät miehet, naiset valehtelee mitä tahansa saadakseen lapsen.
[/quote]
Pelottavaa kyllä - tämä on aivan totta! :o
[/quote]
Minä olen ainakin korostanut, että lapsen kanssa tulee olemaan rankkaa ja että minä en aio hoitaa mitään yksin. Mies saa luvan hoitaa osansa, jos haluaa lapsen kanssani, minusta ei tule kotiorjaa. Kuulemna tiedostaa nämä ja haluaa silti lapsen kanssani. Meillä minä myös olen korkeammin koulutettu ja tienaan enemmän, joten en aio hoitaa myöskään yksin hoitovapaita.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 21:13"]
Voi luoja teitä naisia, jotka teette niitä lapsia sellasten miesten kanssa, jotka eivät jaksa osallistua lapsen hoitoon tai kodin hoitoon tai yhtään mihinkään muuhunkaan. Ihan kauheeta. Onpa hienoa siinä sit ite raataa ja pyörittää kotia ja käydä töissä vuodesta toiseen. Wuhuu.
Totta ja villi veikkaus, että jo kesällä on uusi vauva aluillaan, kun mies lupasi osallistua enemmän!
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 19:50"]Vähän keskenkasvuisilta kyllä kuulostatte, anteeksi vaan. :) Tekstisi perusteella kuulostaa siltä, että ette arvosta ja kunnioita toisianne, ja vähän kiusamielellä provosoitte toisianne. Ehdotuksesi siitä, että saisit viikonloppuna omaa aikaa, on itse asiassa loistava. Voisitte sopia, että toinen on lapsen kanssa lauantaiaamuna ja antaa toisen vanhemman nukkua niin pitkään kuin haluaa. Sama sitten toisinpäin sunnuntaina, niin kumpikin saa "oman aamupäivän" lepoon ja omiin juttuihinsa. Tätä ei kuitenkaan kannata toteuttaa lapselliseen "kaadan koko paskan sen niskaan, niin kyllä sitten kaduttaa" -henkeen, vaan ihan rakentavassa hengessä aikuiseen tyyliin. Ja juu, olen miehesi kanssa siinä samaa mieltä, että kotona ollessasi joutaisit myös siivota. Tällä en tarkoita mitään suursiivousta ja vielä päälle aidan maalausta, vaan normaalia kodin ylläpitoa: koneellinen pyykkiä päivässä, tiskien tiskaamista, yleistä järjestyksenpitoa, tiskipöydän pyyhintää ja sellaista. Ei kaaoksen keskellä kukaan yleensä voi hyvin, vaan ennemminkin se kertoo jonkinsortin ongelmista elämänhallinnassa - kuten sekin, ettei edes tukkaansa ehdi harjata. Jotenkin minun on vaikea uskoa, että tässä elämäntilanteessa jaksaisit tehokkaasti opiskella pari tuntia päivässä. Edelleen olen sitä mieltä, että sinun pitäisi saada nukuttua riittävästi, ja pitäisi saada myös sitä omaa aikaa. Olisi kohtuullista, että miehesi olisi lapsenne kanssa joka ilta tunnin pari, jolloin sinä voisit käydä lenkillä tai ihan vaikka vaan nukkua väsymystä pois. Kymmenkuukautista voi kyllä lempeästi opettaa nukkumaan yöllä paremmin, ja yösyötöistä on jo korkea aika opetella pois. Voisitte saada sairaalan unikoulusta apua, jos itseltä asia ei luonnistu. Neuvolassa voi myös puhua jaksamisen ongelmista ja mahdollisesti hyötyisitte perhetyöntekijän avusta. Heiltä saa myös opastusta kodinhoitoon, jos sitä on vaikea toteuttaa. Kannattaa myös puhua jaksamisvaikeuksista niin läheisten kanssa kuin neuvolassakin. Masennustestinkin voisit netissä tehdä. Ei elämän kuulu olla niin raskasta, ettei hiuksia saa harjattua tai tiskejä hoidettua. :) Apua on varmasti saatavilla, mutta sitä harvemmin tullaan kotiin asti tuputtamaan vaan itse pitää jaksaa apua hakea. :) [/quote] Minä en ole masentunut. Olen väsynyt, mutta hyvä äiti silti. Opinnot eivät etene nopeasti, mutta vähän kuitenkin. Ja minä myös normaalisti hoidankin kodin; se ei vain ole oikein, että jos kerran en ehdi siivoamaan, siitä hirveä räjähdys syntyy saati se, että minulta sitä vaaditaan, sen sijaan mieheltä ei. Muuten kyllä annoit ihan ajattelemisen aihetta, samoin kuin moni muukin. Kiitos. Ap
[/quote]
Olet ihan oikeassa, ettei ole oikein, että siivoamattomuuttasi seuraa räjähdys. Itse asiassa ei ole oikein, että kotona saadaan niitä "räjähdyksiä" ensinkään. Asioista voidaan olla eri mieltä ja riidellä, mutta silloinkin kummankin osapuolen pitää pystyä sanomaan oma mielipiteensä. Niitä paskaraivareita taas ei yhdenkään lapsen pitäisi joutua todistamaan, sillä ne ovat pelottavia ja lapsen perusturvallisuutta järkyttäviä.
Omalla ajalla en tarkoittanut opiskeluasi. Koiran pissittäminen voi olla kotityö, lenkkeilyn kyllä miellän harrastukseksi. Toki voit mennä omalla ajallasi vaikka jumppaan. Kantavana ajatuksenani oli, että jonkinlainen liikunta voisi olla sulle hyvä harrastus - se auttaa vähentämään stressiä, parantaa yöunta ja tuulettaa päätä mahdollisesti vähän urautuneista ajatuksista.
Tärkeintä olisi, että saisit nukuttua ja levättyä. Ilman unta kun kukaan ei jaksa kovin pitkään.
Aikuisina ihmisinä teidän nyt vaan täytyy saada sovittua jonkinlainen reilu työnjako perheeseenne. Vaikkapa tuo oma viikonloppuaamupäivä kummallekin voisi olla hyvä startti, ja jos vielä saisitte sovittua viikonlopulle vaikka jonkun yhteisen siivoushetken tyyliin minä moppaat ja sinä imuroit.
Lapselle kannattaa lisätä tuhdimpi ilta-ateria, jolloin yön ensimmäinen herääminen monesti siirtyy jo sillä pidemmälle yöhön - ja sinä saat nukuttua yhtäjaksoisempaa unta. Yösyötöt voi lopettaa ja tarjota herätyksiin ihan vain hellyyttä ja silittelyä. Tuon ikäinen lapsi tankkaa yöllä rinnasta enemmän läheisyyttä kuin ravintoa.
T. Se jota lainasit
Ei mieheni ole aina tällainen ollut. Joskus se puoliso tuppaa näyttämään todelliset karvansa vasta elämän mullistuksissa, mekin olemme olleet naimisissa viisi vuotta, ja yhdessä sitäkin pidempään, enkä olisi miehestäni tällaista uskonut. Vasta lapsen syntymä on tuonut esiin itsekkäitä piirteitä miehestä, ja oikeastaan nyt vasta tajuan, että minä todellakin tein suurimman osan kotitöistä kun lapsia ei ollut.
*
Ennen lasta pidin siivoamista, jynssäämistä ja puunaamista rentouttavanakin, ja kuuntelin usein esim. vieraskielisiä äänikirjoja siinä samalla, ja niistä innostuneena olikin hyvä keksiä aina uusia projekteja, kuten laajentaa siivousta lattian pesusta kaappien siivoukseen ym. Lapsen kanssa se vain on erilaista. Tällä hetkellä imuroin päivittäin ihan turvallisuuden vuoksi, mutta esim. tiskikoneen tyhjentäminen on vaikeaa, koska lapsi mielellään kiipeilee avonaisella luukulla, käy keittiössä maistamassa koiran ruokaa, karkaa johtoihin tms. vaaralliseen paikkaan. Hyvänä päivänä kaikki onnistuu hyvin, lapsi esim. malttaa keittiön siivoamisen ajan istua sitterissä, huonona päivänä kelpaa vain syli tai on oikeasti niin kiire, ettei ehdi edes sitä keittiötä siivoamaan. Ei tässä ole kyse siitä, etten osaa käyttää aikaa oikein. Se nyt vain on elämää, ettei aina koti tai minä pysy kuosissa, koska todella omistaudun sille lapselle ja välillä sitä on kiire.
*
Ennen lapsen syntymää mies lupasi sitä ja tätä ja varmaan tarkoittikin, muttei ole ihan pysynyt sanoissaan. Töissä mies oli ahkera ja pidetty, mutta firman kaaduttua ei onnistunut työllistymään uudestaan, joten päätti opiskella tutkinnon pelkän kotona lojumisen sijaan (ei olisi minua helpottanut; koulun loma-aikoina miehellä on mielestään oikeus nukkua niin pitkään kuin haluaa ym. ja minulla on yhtä vähän omaa aikaa tai opiskeluaikaa). Ei minua kiinnosta mikä on miehen koulutus tai paljon hänen palkkansa on, kunhan meidän kotiasiat ovat kunnossa. Minä saan kyllä elätettyä itseni ja perheeni, enkä todellakaan ole "loinen" enkä elätti. Elätän ihan mielelläni myös mieheni, kunhan hän tuo suhteeseen jotain, enkä sillä tarkoita rahaa. AP
Ole sinä illat pois esim 15-20, voit tulla sitten kotiin ja huutaa miehelle että hänen kuuluu siivota kun on ollut koko illan kotona
Ei kodin tarvi hohtaa puhtauttaan, ja ne kaapit voi olla siivoamatta. :) Riittää kun on kohtuullinen siivo. :)
Sehän ei ole vaarallista, jos lapsi maistaa koiranruokaa. Vielä parempi tietysti olisi, jos koirallakin olisi ruoka-ajat eikä väliaikoina lattialla olisi maisteltavaa kupissa. Pienen lapsen kodin pitäisi myös olla turvallinen, ja pistorasioiden yms. olla suojattuja. Tulostimet, läppärit yms. on hyvä säilyttää lapsen ulottumattomissa ne muutamat kuukaudet, kun tenava on täystuho.
Vilkkaalle lapselle erinomainen on myös joidenkin mielestä hyvin vanhanaikaiselta kuulostava leikkikehä. Siellä ei ole tarkoitus pitää tenavaa tolkuttomiin, vaan vaikkapa viisi minuuttia kerrallaan niin että saat aamulla kammata tukkasi ja pestä hampaasi ja päivemmällä täyttää tiskikoneen. Kehässä viihtymistä edistää se, että siellä on jänniä leluja, joita ei muuten saa tutkailla. Lapsi voi kehästä nähdä vanhempansa ja on siellä turvassa. Muutaman minuutin "yksinolon" harjoittelu näköetäisyydellä on myös hyvästä lapsen kehitykselle.
t. 88
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 00:52"]
Ei kodin tarvi hohtaa puhtauttaan, ja ne kaapit voi olla siivoamatta. :) Riittää kun on kohtuullinen siivo. :)
Sehän ei ole vaarallista, jos lapsi maistaa koiranruokaa. Vielä parempi tietysti olisi, jos koirallakin olisi ruoka-ajat eikä väliaikoina lattialla olisi maisteltavaa kupissa. Pienen lapsen kodin pitäisi myös olla turvallinen, ja pistorasioiden yms. olla suojattuja. Tulostimet, läppärit yms. on hyvä säilyttää lapsen ulottumattomissa ne muutamat kuukaudet, kun tenava on täystuho.
Vilkkaalle lapselle erinomainen on myös joidenkin mielestä hyvin vanhanaikaiselta kuulostava leikkikehä. Siellä ei ole tarkoitus pitää tenavaa tolkuttomiin, vaan vaikkapa viisi minuuttia kerrallaan niin että saat aamulla kammata tukkasi ja pestä hampaasi ja päivemmällä täyttää tiskikoneen. Kehässä viihtymistä edistää se, että siellä on jänniä leluja, joita ei muuten saa tutkailla. Lapsi voi kehästä nähdä vanhempansa ja on siellä turvassa. Muutaman minuutin "yksinolon" harjoittelu näköetäisyydellä on myös hyvästä lapsen kehitykselle.
t. 88
[/quote]
eikun 89, nää numerot on liian vaikeita :D
Mies voi joko siivota tai hoitaa lasta sen aikaa kun siivoat. Näin meillä menty sen 4.5 vuotta mitä oon ollu kotona. Mitä pienempiä lapset ovat sen enemmän oon siirtänyt kotitöitä iltapäivään tehtäväksi sitten kun mies on lasten kanssa. Mies voi kokeilla itse siivoamista lapsen kanssa ja huomata kuinka paljon lisäsiivoamista lapsi kerkeää järjestää pelkän eteisen imuroinnin aikana....
Älä välitä mukatäydellisten av-mammojen huuteluista.. Kotityöt kuuluu tasapuolisesti molemmille. Sinä teet kotona töitä kun hoidat lasta ja opiskelet, mies tekee töitä muualla. Jos sinun tehtäväsi on siivota niin kohtuullista ainakin tehdä se esimerkiksi silloin kun mies on vauvan kanssa.
Hölmö mies, näköjään av-mamman mielestä on kuitenkin ok elää kuin 50-luvulla ja taisipa tänne jo lompakkomieskin keretä huutelemaan loisimisesta.
Meillä siivoaa se jota sotku häiritsee, aika 50-50 menee mutta koskaan ei mies mua vaadi vauvan kanssa siivoamaan koska tietää itsekin että se on haastavaa ja päiväuniaikaan myös minä ansaitsen omaa aikaa. Ihan siistiä meillä kyllä sitä huolimatta on. Kamala kotona loisijahan minä olen, lapsethan kuuluu laittaa hoitoon heti kun kohdusta ulos kerkeävät niin ei tarvii muijien miesten tai yhteiskunnan lompakolla loisia..
Minäkin olen yleensä hoitanut kodin kun olen kotona, mutta tapauksenne on eri. Miehellä on myös velvollisuuksia.
Nro 19 osoitti, että lukutaito on vahva elämäm koululaisessa.
Voi, että oikein raskas työpäivä klo 9-14.30 koulussa. Lounas ja kahvitaukokin varmaan sisältyy tuohon raskaaseen päivään.