Lue keskustelun säännöt.
"Sun kuuluu siivota, kerra oot ollu koko päivän kotona!"
06.03.2015 |
Hyvä vauvaraati, kumpi on "oikeassa", minä vai mieheni?
*
Meillä on 10 kk ikäinen vauva. Minä imetän ja mies ei vain tunnu heräävän vauvan itkuun (=saa itseään ylös) joten koko tämän ajan minä olen yksin nukkunut/herännyt vauvan kanssa, ja mies nukkunut toisessa huoneessa. Tällä hetkellä vauva nukkuu huonosti ja levottomasti, joten olen koko ajan väsynyt ja nousen aamulla vasta kun vauva herää.
*
Olemme opiskelijapariskunta, miehellä läsnäolopakko n. 8-14 tai 9-14.30, minä taas luen kotona kun vauva ottaa päiväunet ja joskus iillalla jos mies vahtii vauvaa. Mies on käytännön alalla, eikä ole luettavaa enää kotona.
*
Tänään heräsin kun vauvakin, syötin aamupalan, vaihdoin vaipan pariin otteeseen, vein ulos vauvan ja koiran kun mies nukkui pommiin eikä ehtinyt lenkittää, leikin vähän (=vahdin ettei vauva mene johtoihin tai kiusaa koiraa ym, siirsin jatkuvasti kielletyistä paikoista), annoin lounaan ja sitten oli pakko lähteä vaunuilla asioille. Koko päivän ollut hirveä kiire etten edes hiuksia ole harjannut.
*
Tulin äsken kotiin kauppakassien kanssa pari min miehen jälkeen, ja kun aloin purkamaan tavaroita ja kaivamaan meille lounasta kassista, mies sai hirveän raivokohtauksen. Hän alkoi huutamaan kun en ollut keittiötä siivonnut ja kun selitin että on ollut kiire, hän huuti, että "sun kuuluu siivota kerra oot koko päivän kotona ollut!". Yleensä minä siivoankin, koska mies on ssaamaton eikä mieheltä siivous luonnistu ei vauvan nukkuessa eikä etenkään vauvan kanssa, mutta silti hänestä minun kuuluu siivota ja tehdä kaikki muutkin kotityöt samalla kun "olen kotona" (= hoidan llasta, joka paikkaan ehtivä ttaapero pitää kiireisenä), vaikkei samaa edellytetä häneltä kun minä opiskelen.
*
Huoh. Onko teistä minun hoidettava kaikki kotityöt kerran läsnäolopakkoa yliopistolla ei ole ? Minusta ei ole ooikein, että minulla on velvollisuuksia (=lapsi, kotityöt, opiskelu) ympäri vuorokauden, mutta miehellä vain 8-14 plus joskus tunti tai kaksi jos illalla opiskelen, omaa aikaa hän kuitenkin ottaa useita tunteja joka päivä. Onko kellään samanlaista, mikä reilu työnjako?
Kommentit (86)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 19:50"]Vähän keskenkasvuisilta kyllä kuulostatte, anteeksi vaan. :) Tekstisi perusteella kuulostaa siltä, että ette arvosta ja kunnioita toisianne, ja vähän kiusamielellä provosoitte toisianne. Ehdotuksesi siitä, että saisit viikonloppuna omaa aikaa, on itse asiassa loistava. Voisitte sopia, että toinen on lapsen kanssa lauantaiaamuna ja antaa toisen vanhemman nukkua niin pitkään kuin haluaa. Sama sitten toisinpäin sunnuntaina, niin kumpikin saa "oman aamupäivän" lepoon ja omiin juttuihinsa. Tätä ei kuitenkaan kannata toteuttaa lapselliseen "kaadan koko paskan sen niskaan, niin kyllä sitten kaduttaa" -henkeen, vaan ihan rakentavassa hengessä aikuiseen tyyliin.
Ja juu, olen miehesi kanssa siinä samaa mieltä, että kotona ollessasi joutaisit myös siivota. Tällä en tarkoita mitään suursiivousta ja vielä päälle aidan maalausta, vaan normaalia kodin ylläpitoa: koneellinen pyykkiä päivässä, tiskien tiskaamista, yleistä järjestyksenpitoa, tiskipöydän pyyhintää ja sellaista. Ei kaaoksen keskellä kukaan yleensä voi hyvin, vaan ennemminkin se kertoo jonkinsortin ongelmista elämänhallinnassa - kuten sekin, ettei edes tukkaansa ehdi harjata. Jotenkin minun on vaikea uskoa, että tässä elämäntilanteessa jaksaisit tehokkaasti opiskella pari tuntia päivässä.
Edelleen olen sitä mieltä, että sinun pitäisi saada nukuttua riittävästi, ja pitäisi saada myös sitä omaa aikaa. Olisi kohtuullista, että miehesi olisi lapsenne kanssa joka ilta tunnin pari, jolloin sinä voisit käydä lenkillä tai ihan vaikka vaan nukkua väsymystä pois. Kymmenkuukautista voi kyllä lempeästi opettaa nukkumaan yöllä paremmin, ja yösyötöistä on jo korkea aika opetella pois. Voisitte saada sairaalan unikoulusta apua, jos itseltä asia ei luonnistu. Neuvolassa voi myös puhua jaksamisen ongelmista ja mahdollisesti hyötyisitte perhetyöntekijän avusta. Heiltä saa myös opastusta kodinhoitoon, jos sitä on vaikea toteuttaa. Kannattaa myös puhua jaksamisvaikeuksista niin läheisten kanssa kuin neuvolassakin. Masennustestinkin voisit netissä tehdä. Ei elämän kuulu olla niin raskasta, ettei hiuksia saa harjattua tai tiskejä hoidettua. :) Apua on varmasti saatavilla, mutta sitä harvemmin tullaan kotiin asti tuputtamaan vaan itse pitää jaksaa apua hakea. :)
[/quote]
Minä en ole masentunut. Olen väsynyt, mutta hyvä äiti silti. Opinnot eivät etene nopeasti, mutta vähän kuitenkin. Ja minä myös normaalisti hoidankin kodin; se ei vain ole oikein, että jos kerran en ehdi siivoamaan, siitä hirveä räjähdys syntyy saati se, että minulta sitä vaaditaan, sen sijaan mieheltä ei. Muuten kyllä annoit ihan ajattelemisen aihetta, samoin kuin moni muukin. Kiitos. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ps. Onko omaa aikaa opiskelu? Miehestä minun lukeminen lasketaan omaksi ajaksi, samoin jos vien koiran ulos; sen sijaan hänen tekemät lenkit ja koulu luonnollisesti on velvollisuus. Jos minä olen testissä ja tulen iltapäivällä, mies saman tien tyrkkää vauvan minulle eikä tee loppupäivänä mitään kun ollut niin raskas päivä.
Voi luoja teitä naisia, jotka teette niitä lapsia sellasten miesten kanssa, jotka eivät jaksa osallistua lapsen hoitoon tai kodin hoitoon tai yhtään mihinkään muuhunkaan. Ihan kauheeta. Onpa hienoa siinä sit ite raataa ja pyörittää kotia ja käydä töissä vuodesta toiseen. Wuhuu.
Sen siitä saa, kun ottaa ammaripenikan vaivoikseen. En suosittele yhdellekään akateemiselle.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 21:33"]Sen siitä saa, kun ottaa ammaripenikan vaivoikseen. En suosittele yhdellekään akateemiselle.
[/quote]
Mun mies amisduunari ja tekee paljon kotitöitä omasta tahdostaan
Vähän keskenkasvuisilta kyllä kuulostatte, anteeksi vaan. :) Tekstisi perusteella kuulostaa siltä, että ette arvosta ja kunnioita toisianne, ja vähän kiusamielellä provosoitte toisianne. Ehdotuksesi siitä, että saisit viikonloppuna omaa aikaa, on itse asiassa loistava. Voisitte sopia, että toinen on lapsen kanssa lauantaiaamuna ja antaa toisen vanhemman nukkua niin pitkään kuin haluaa. Sama sitten toisinpäin sunnuntaina, niin kumpikin saa "oman aamupäivän" lepoon ja omiin juttuihinsa. Tätä ei kuitenkaan kannata toteuttaa lapselliseen "kaadan koko paskan sen niskaan, niin kyllä sitten kaduttaa" -henkeen, vaan ihan rakentavassa hengessä aikuiseen tyyliin.
Ja juu, olen miehesi kanssa siinä samaa mieltä, että kotona ollessasi joutaisit myös siivota. Tällä en tarkoita mitään suursiivousta ja vielä päälle aidan maalausta, vaan normaalia kodin ylläpitoa: koneellinen pyykkiä päivässä, tiskien tiskaamista, yleistä järjestyksenpitoa, tiskipöydän pyyhintää ja sellaista. Ei kaaoksen keskellä kukaan yleensä voi hyvin, vaan ennemminkin se kertoo jonkinsortin ongelmista elämänhallinnassa - kuten sekin, ettei edes tukkaansa ehdi harjata. Jotenkin minun on vaikea uskoa, että tässä elämäntilanteessa jaksaisit tehokkaasti opiskella pari tuntia päivässä.
Edelleen olen sitä mieltä, että sinun pitäisi saada nukuttua riittävästi, ja pitäisi saada myös sitä omaa aikaa. Olisi kohtuullista, että miehesi olisi lapsenne kanssa joka ilta tunnin pari, jolloin sinä voisit käydä lenkillä tai ihan vaikka vaan nukkua väsymystä pois. Kymmenkuukautista voi kyllä lempeästi opettaa nukkumaan yöllä paremmin, ja yösyötöistä on jo korkea aika opetella pois. Voisitte saada sairaalan unikoulusta apua, jos itseltä asia ei luonnistu. Neuvolassa voi myös puhua jaksamisen ongelmista ja mahdollisesti hyötyisitte perhetyöntekijän avusta. Heiltä saa myös opastusta kodinhoitoon, jos sitä on vaikea toteuttaa. Kannattaa myös puhua jaksamisvaikeuksista niin läheisten kanssa kuin neuvolassakin. Masennustestinkin voisit netissä tehdä. Ei elämän kuulu olla niin raskasta, ettei hiuksia saa harjattua tai tiskejä hoidettua. :) Apua on varmasti saatavilla, mutta sitä harvemmin tullaan kotiin asti tuputtamaan vaan itse pitää jaksaa apua hakea. :)