Miehen seksin vonkaus

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä lisää Ukolle ja muille tietämättömille. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-nama-asiat-tapahtuvat-jos-et-h…

Tässä toinen näkökulma (miksi munkit elävät pitempään). https://www.allianz.com/en/press/news/commitment/community/news-2013-09…

Ymmärrän, olet muutenkin tainnut jäädä historiaan 1900-luvulle. 

Tässäpä tämän vuosituhannen dataa. Munkit nyt vain elävät merkittävästi muita miehiä kauemmin, nunnat myös hieman kauemmin kuin naiset yleensä.

https://paa2012.princeton.edu/papers/122836

En väitä, että tämä johtuu selibaatista, muitakin syitä voi olla (säännöllinen stressitön elämä, terveelliset ruokatavat ym), mutta ainakaan selibaatti ei ole heitä tappanut.

Älyllistät liikaa, ja toisaalta outoa että pidät järjen käyttöä, rakastamista ja seksiä täysin erillisinä, milloinkaan kohtaamattomina saarekkeina.

Oletko itse koskaan tuntenut himoa tai halua? Ongelmasi on että olet erittäin aseksuaalinen ja sulla on tarve saada muut uskomaan omaan asiaasi. Omat kokemuksesi eivät vain toimi välttämättä muilla - lienet myös lievän autistinen. Ja tämä ihan toteamuksena joka saattaa auttaa sinua tajuamaan omaa asemaasi.

Munkkien elämässä askeettisuus ja niukka ravinto selittänevät ison osan pitkästä iästä.

Onko pitkä elämä minkään arvoinen, jos jättää pois asiat joista molemmat parisuhteen osapuolet nauttivat? Mitä niin kamalan pahaa seksissä on? Parasta läheisyyttä mitä kuvitella saattaa, eikä se sulje pois mitään muita tunteita.

1) Rakkaus on järkeä uhmaava tunne, mutta se tekee elämän merkitykselliseksi. En tiedä mitään järkisyytä, miksi rakastan vaimoani. En kuvittele, että hänessä olisi mitään, mitä jossakin muussa naisessa ei olisi (enkä vastaavasti kuvittele itseäni ainutlaatuiseksi). Silti oli vain tuo selittämätön tunne ja varmuus, että tämä on nyt se henkilö. En edes aikoinani ollut vakuuttunut, että välttämättä tulisin hänen kanssaan onnelliseksi, mutta onni onkin sitten ollut elämän ekstrabonus.

Sen sijaan seksuaalisuuden ja aggressiivisuuden tulee olla joka sekunti järjen ja moraalin hallinnassa. Kaikki puhtaaseen intohimoon tai raivoon heittäytymiset ovat vaarallisia ja väärin. Molemmissa tunnetiloissa voi tehdä erittäin väärin toista ihmistä ja myös itseään kohtaan.

--klip--

Missäs noin sanotaan? Ja miksi liität aggressiivisuuden seksiin, sä nyt haluat väkisinkin sotkea asioita koska sun argumentointisi tähtää pohjimmiltaan siihen että haluat omat  MIELIPITEESI yleisiksi totuuksiksi. 

Mainitsin aggressiivisuuden ja seksuaalisuuden olevan kaksi impulssia, joiden pitäisi olla koko ajan hallinnassa. En sinänsä liittänyt niitä toisiinsa (mitä nyt testosteronilla on osuutensa kummassakin).

Tapasi väistellä kysymyksiä on hankala.

Miksi intohimoa pitää vältellä?

Mielestäni olen vastaillut hyvin suoraan. Ehkä joskus käyttänyt opetustehtävissä vietetyiltä vuosilta tavaksi tullutta sokraattista menetelmää, eli esittänyt kysymyksiä, joiden toivon stimuloivan vastaajia ajattelemaan.

Ja kysymykseesi: Intohimot tulevat ja menevät. Niitä ei voi vältellä, mutta ei niitä tarvitse ehdoin tahdoin yllyttääkään. Ja aina on järjen mielestäni oltava tiukasti ohjaksissa - samoin kuin eettisten periaatteiden. Intohimonkin vallassa on tehtävä nämä rotarien neljä peruskysymystä:

Onko tämä TOTTA?

Onko tämä OIKEUDENMUKAISTA kaikkia asianosaisia kohtaan?

Luoko tämä HYVÄÄ TAHTOA ja PARANTAAKO TÄMÄ YSTÄVYYSSUHTEITA?

Onko tämä kaikkien osapuolten EDUN MUKAISTA?

Ja seksin kyseessä ollessa asioita mutkistaa halujen epäsuhta ja seksin haittojen ja vaarojen kasaantuminen yksipuolisesti pääosin naiselle. Tämä on se tilanne, joihin noita neljää kysymystä itsekukin joutuu peilaamaan.

Jos siis molemmat haluavat, seksi on sun mielestä ok?

Jos toinen haluaa vähemmän, niin ei saisi vongata vaan kestää kuin nainen tai mies? Saako puhua toiselle että tää ei ole kivaa?

Entäs jos se toinen haluaakin harvoin, vaikka kerran kuussa, niin pitääkö siitä silloin kieltäytyä, vedoten synnytyksen riskeihin?

Miksi mun pitää kysyä rotareiden kysymyksiä jos haluan rakastella vaimoani? Ehkäisyn olen hoitanut kuten mies jolla on lapsiluku on täynnä.

Jos haluaa seksiä ja käy tuon rotareiden listan läpi, niin joo, tuskin saa neljää oikein. En oikein tiedä miten seksi parantaa ystävyyssuhteita, jos ei ota jotain kaveriaan esim mukaan. Voisin ehdottaa vaimolle, hänellä on ihan kiva sinkkuystävä kyllä.

Yhtä hyvin tuossa listassasi voisi olla kysymys että parantaako tämä rohingojen asemaa Myanmarissa. Vastaus on että ei, ei seksiä siis. Tuo on listasi on oikeasti aika huono peruste seksittömyydelle, ei oikein nyt pidä vettä...

Joskus ihmettelen, onko luetun ymmärtäminen näin vaikeaa. Mutta varmaan syy on, etten osaa tehdä tarkoitustani tarpeeksi selväksi.

Siis pointtini on - ja lukekaa nyt tarkasti - että jos puolisot haluavat yhtä paljon seksiä, niin mitään ongelmaahan ei ole.

Jos on merkittävä halujen epäsuhta, niin silloin on ongelma. Vähemmän haluavaa on hyvin vaikeaa saada halukkaammaksi (tämä on mitä laajimpien joukkojen kokemus ja myös seksologien näkemys: poikkeuksena ovat esimerkiksi hormonaaliset tai lääkitysten aiheuttamat halun tai kyvyn menetykset). Olen tällöin sanonut - ja lukekaa nyt taas tarkasti - että silloin on harkittava, onko liitossa sen verran muita, hyviä ja toimivia aspekteja, että sitä on syytä jatkaa halukkaamman ospuolen turhautumisesta huolimatta, niin sitten sitä on vain jatkettava.

Ja olen myös sanonut - ja lukekaa nyt taas tarkasti - ettei erityisesti naisella ole mitään seksivelvoitetta, jos ei sitä halua. Ei tietysti miehelläkään, mutta nainen on vielä erityistapaus, koska hänelle seksi on riskaabelimpaa kuin miehelle - jopa nykyisten ehkäisymenetelmien aikanakin.

Ja kyllä, olen sitä mieltä, ettei se puutteessa kärvistelevä osapuoli sen jälkeen, kun asia on puhuttu halki ja hän on suhteeseen suostunut jäämään, saa murjottaa, ei moittia, eikä,muistutella, ettei tämä ole kivaa. Se ei ensinnäkään auta yhtään ja erityisesti mieheltä se on epämiehekästä väninää.

Ja olen myös sitä mieltä, ettei seksitön elämä ole maailmanloppu eikä silkkaa onnetonta kitumista. Väitän tästä jotakin tietäväni. Riippuu tietysti vähän siitä, onko elämä muuten mielenkiintoista ja palkitsevaa - minulla on ollut tämä onni.

Mutta tämä viimeinen se juuri - koska olet sellainen ettet ole juuri tuntenut seksuaalista halua tuo on toiminut. Ihmiset ovat erilaisia. Osa ei voi vain katkaista toista kättään.

Tavallaan totta se mitä sanot siitä miten tilanne pitää käsitellä. Asiat pöydälle ja jatketaan joko rakastavaisina ilman seksiä, tai sitten kämppiksinä ilman seksiä. Tai erotaan. Minkä neuvon antaisit haluttomille naisille joita arvostat, miten pitäisi kommunikoida?

Pidän miesmalliasi kyllä aika vanhanaikaisena, korostat tuota ns. miehekkyyttä kovasti ja se ei ole mikään itseisarvo. Mies tulee tyhjännaurajastakin.

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Ajat muuttuvat, perusbiologia ei. Ainakaan niin kauan kuin naiset voivat tulla raskaiksi ja synnyttää. Tästä minua konkreettisesti muistutettiin vaimoni riskisynnytysten myötä. Luonto ei ole ollut tasapuolinen, kun nautinto ja riskit jaettiin. Tämä pitäisi etuoikeutetumman - siis miehen - pitää mielessään ja ottaa huomioon. Oletko oikeasti eri mieltä?

Perusbiologia ei muutu, mutta tapamme suhtautua siihen muuttuu. Naisia pidettiin joskus käytännössä holhouksen alla juuri perusbiologiaan vetoamalla - eihän ne viettien ja hormonien vietävissä olevat ressukat voi päättää edes omista asioistaan. Toinen ilmenemismuoto tälle on juuri harrastamasi "huomioiminen". Vaan kun naiset osaa nykyään pitää itsestään huolta siinä missä miehetkin - myös pari- ja seksisuhteissa - ja jopa miehiä paremmin. Miksi muuten niin monen miehen alamäki alkaisi avioerosta?

Mitä taas minuun tulee, arvostan ja kunnioitan naissukupuolta siinä määrin että pelkästään sukupuolen takia en näe mitään syytä erityisesti "huomioida" ihmisiä. Niinpä minun puolisoni ei ole mikään heikompi astia jota tarvitsisi sen kummemmin huomioida muuten kuin itsestäänselvissä asioissa kuten vanhemmuuden ja perhearjen jakaminen. Veikkaanpa että hän pitäisi sellaista lähtökohtaa jossa hän olisi oikeutettu johonkin erityiskohteluun sukupuolensa takia melkoisen loukkaavana. Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään etuoikeutettuna pelkästään xy-kromosomini takia. Ajatus on itse asiassa ihan hemmetin kusipäinen.

Yksilöt on tietysti eri asia. Jos sinun vaimosi IHMISENÄ on ollut erityiskohtelun tarpeessa niin olet varmaan tehnyt ihan oikean valinnan.

Perusbiologiaa rautalangasta vääntäen. Olen kaksi kertaa ollut tilanteessa, jossa vaimollani on ollut akuutti vaaratilanne, jota en voinut jakaa. Olen myös ollut kuulevana korvana ystävälle, jonka lapsi syntyi kuolleena ja jonka vaimo kamppaili useita päiviä hengestään.

Tämä kuvaa sitä tosiasiaa, että seksin riskit jakaantuvat miesten ja naisten välille epätasa-arvoisesti. Ja toistan taas: Se, jolla on suurempi riski sanelee säännöt.

Naisen oikeus sanoa ei seksille, niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolella, on minusta nimenomaan ihmisoikeus eikä mikään erityiskohtelu. Ajatus naisen velvollisuudesta seksiin, halusi tätä tai ei, on juuri sitä vanhakantaista ajattelua, jossa vaimo nähtiin miehen omaisuutena.

Miten voit jakaa puolison syövän tai koronaan sairastumisen? Mitä teet kun sillä akuutti ruokamyrkytys, soimaat itseäsi siitä kun et syönyt sitä hänen caesarsalaattiaan vaan mussutit itse pihviä ja ranskalaisia vieressä?

Ethän sinä noin oikeasti ajattele? Koska logiikka pettää tässä. Miten vaimosi jakaa sun eturauhasvaivat, jotka ovat viime kädessä häntä varten mukanasi kantamien vehkeiden viheliäinen vaiva... hierooko vai mitä?

Vaimoni mahdolliseen syöpään en olisi mitenkään vaikuttanut, ja olisin siihen syytön. Poikkeuksena tietysti seksivälitteisen papilloomavirusinfektion aiheuttama kohdunkaulan syöpä, ja tietenkin tupakoitsijan puoliso voi altistua passiivisesti tupakansavulle.

Myöskään ruokamyrkytykset yms. ovat onnettomia sattumia, joista tietysti voisin joskus olla vastuussa, esimerkiksi käsittelemällä ruokaa huolimattomasti. Tunnontuskat olisivat silloinkin kovat, mutta yhtä hyvin vahinko olisi voinut tapahtua vaimolleni ja minä olisin sairastunut. Emme myöskään ole puolisoina vastuussa toistemme luonnollisesta vanhenemisesta ja iän tuomista krempoista.

Mutta ei vaimoni olisi tullut raskaaksi ilman seksiä kanssani ja hän asetti henkensä ja terveytensä vaaraan, jota minä en voinut jakaa. Lieventävänä seikkana oli tietenkin, että hän tietoisesti hankkiutui raskaaksi riskejä uhmaten eikä päämääräni seksissä ollut tuolloin oma nautintoni vaan vaimon toiveen täyttäminen.

Mutta millä olisin voinut loppuikänäni itseäni puolustaa, jos olisin painostanut vaimoni seksiin, jota hän ei itse olisi tahtonut ja hän olisi tullut tahtomattaan raskaaksi (mikään ehkäisy ei ole sataprosenttinen) ja joutunut harkitsemaan joko lapsen pitämistä tai raskauden keskeytystä. Jos hän vielä olisi joutunut raskauden aikana tai synnytyksessä vaaraan tai kohtuuttomasti kärsimään, niin syy olisi ollut yksinomaan minun.

Kun sen tuolla tavalla kuvailet, niin sanoisin että tämä syvällä sielussasi tuntemasi seksin riski jossakin satunnaisesti valitussa parisuhteessa on samaa luokkaa kuin se, että vänkäisit vaimon lähtemään mukaasi autolla jonnekin ja ajaisitte kolarin vaimon turmioksi. Jätätkö tästä syystä autoajelut väliin?

Vaimollasi on tietysti tilanne hieman toinen, koska selkeästi jotain kohonnutta riskiä synnytysten suhteen on ollut. Mutta: kyllä nykypäivänä on tieto ja välineet harrastaa ja nauttia seksistä ilman raskauden riskiä. Vaikka sitten ei-penetratiivisesti, jos ei muuten uskalla.

Mieheksi joka on hylännyt seksin elämässään jaksat kyllä viihtyä merkillisen hyvin seksipalstalla. Mikähän sinun motiivisi siihen on? Seksi ei sinua kiinnosta, olet sanonut ettet ole täällä ketään ”käännyttämässäkään” mutta mahdatkohan odottaa saavasi jonkinlaista ihailua ylevästä asenteestasi? Ehkä odotat että erityisesti naiset, nuo heikommat astiat, olisivat kiitollisia siitä, että löytyy sellainenkin mies, joka ei heitä piinaa seksin kauhistuksella?

Kenenkään ei TIETENKÄÄN tarvitse harrastaa seksiä jos ei halua, mutta tapasi tuoda tätä omaa valintaasi esiin täällä seksinharrastajien palstalla herättää kyllä minussa epäilyksen, että onkohan sinulta totaalisesti kadonnut kosketus ihan tavallisen, keskimääräisen ihmisen seksuaalisuuteen?

Viihdyn monilla muillakin keskustelufoorumeilla ja turisen monista aiheista. Eläkeläisellä on korona-aikana aikaa. Täällä minua viehättää toisaalta väittely - kyllä, siihen minulla on taipumus, mutta ei inttämisen halusta. Koen, että minulla on jotakin sanottavaa ja aiheesta, josta voin väittää jotakin tietäväni.

Olen mahdollisesti saanut sinutkin miettimään ja pohtimaan asioita, jotka olet vain ottanut itsestäänselvyyksinä. Kuten sitä, että jos pariskunnalla on ongelma halujen kohtaamattomuudesta, niin sen haluttomamman pitäisi jotenkin ”parantua”.

Ihailua tai irtopisteitä en ole keräilemässä - enkä niitä juuri saa. Mutta kuten aikoinaan koetin saada opiskelijani menemään ajattelussaan mukavuusalueensa ulkopuolelle ja näkemään, että ihan looginen ajattelu voi johtaa päätelmiin, jotka ovat intuition vastaisia ja epämiellyttäviäkin, niin koetan täälläkin heittää pienen pukinsorkan: Mutta oletteko ajatelleet, että….?

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä lisää Ukolle ja muille tietämättömille. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-nama-asiat-tapahtuvat-jos-et-h…

Tässä toinen näkökulma (miksi munkit elävät pitempään). https://www.allianz.com/en/press/news/commitment/community/news-2013-09…

Ymmärrän, olet muutenkin tainnut jäädä historiaan 1900-luvulle. 

Tässäpä tämän vuosituhannen dataa. Munkit nyt vain elävät merkittävästi muita miehiä kauemmin, nunnat myös hieman kauemmin kuin naiset yleensä.

https://paa2012.princeton.edu/papers/122836

En väitä, että tämä johtuu selibaatista, muitakin syitä voi olla (säännöllinen stressitön elämä, terveelliset ruokatavat ym), mutta ainakaan selibaatti ei ole heitä tappanut.

Älyllistät liikaa, ja toisaalta outoa että pidät järjen käyttöä, rakastamista ja seksiä täysin erillisinä, milloinkaan kohtaamattomina saarekkeina.

Oletko itse koskaan tuntenut himoa tai halua? Ongelmasi on että olet erittäin aseksuaalinen ja sulla on tarve saada muut uskomaan omaan asiaasi. Omat kokemuksesi eivät vain toimi välttämättä muilla - lienet myös lievän autistinen. Ja tämä ihan toteamuksena joka saattaa auttaa sinua tajuamaan omaa asemaasi.

Munkkien elämässä askeettisuus ja niukka ravinto selittänevät ison osan pitkästä iästä.

Onko pitkä elämä minkään arvoinen, jos jättää pois asiat joista molemmat parisuhteen osapuolet nauttivat? Mitä niin kamalan pahaa seksissä on? Parasta läheisyyttä mitä kuvitella saattaa, eikä se sulje pois mitään muita tunteita.

1) Rakkaus on järkeä uhmaava tunne, mutta se tekee elämän merkitykselliseksi. En tiedä mitään järkisyytä, miksi rakastan vaimoani. En kuvittele, että hänessä olisi mitään, mitä jossakin muussa naisessa ei olisi (enkä vastaavasti kuvittele itseäni ainutlaatuiseksi). Silti oli vain tuo selittämätön tunne ja varmuus, että tämä on nyt se henkilö. En edes aikoinani ollut vakuuttunut, että välttämättä tulisin hänen kanssaan onnelliseksi, mutta onni onkin sitten ollut elämän ekstrabonus.

Sen sijaan seksuaalisuuden ja aggressiivisuuden tulee olla joka sekunti järjen ja moraalin hallinnassa. Kaikki puhtaaseen intohimoon tai raivoon heittäytymiset ovat vaarallisia ja väärin. Molemmissa tunnetiloissa voi tehdä erittäin väärin toista ihmistä ja myös itseään kohtaan.

--klip--

Missäs noin sanotaan? Ja miksi liität aggressiivisuuden seksiin, sä nyt haluat väkisinkin sotkea asioita koska sun argumentointisi tähtää pohjimmiltaan siihen että haluat omat  MIELIPITEESI yleisiksi totuuksiksi. 

Mainitsin aggressiivisuuden ja seksuaalisuuden olevan kaksi impulssia, joiden pitäisi olla koko ajan hallinnassa. En sinänsä liittänyt niitä toisiinsa (mitä nyt testosteronilla on osuutensa kummassakin).

Tapasi väistellä kysymyksiä on hankala.

Miksi intohimoa pitää vältellä?

Mielestäni olen vastaillut hyvin suoraan. Ehkä joskus käyttänyt opetustehtävissä vietetyiltä vuosilta tavaksi tullutta sokraattista menetelmää, eli esittänyt kysymyksiä, joiden toivon stimuloivan vastaajia ajattelemaan.

Ja kysymykseesi: Intohimot tulevat ja menevät. Niitä ei voi vältellä, mutta ei niitä tarvitse ehdoin tahdoin yllyttääkään. Ja aina on järjen mielestäni oltava tiukasti ohjaksissa - samoin kuin eettisten periaatteiden. Intohimonkin vallassa on tehtävä nämä rotarien neljä peruskysymystä:

Onko tämä TOTTA?

Onko tämä OIKEUDENMUKAISTA kaikkia asianosaisia kohtaan?

Luoko tämä HYVÄÄ TAHTOA ja PARANTAAKO TÄMÄ YSTÄVYYSSUHTEITA?

Onko tämä kaikkien osapuolten EDUN MUKAISTA?

Ja seksin kyseessä ollessa asioita mutkistaa halujen epäsuhta ja seksin haittojen ja vaarojen kasaantuminen yksipuolisesti pääosin naiselle. Tämä on se tilanne, joihin noita neljää kysymystä itsekukin joutuu peilaamaan.

Jos siis molemmat haluavat, seksi on sun mielestä ok?

Jos toinen haluaa vähemmän, niin ei saisi vongata vaan kestää kuin nainen tai mies? Saako puhua toiselle että tää ei ole kivaa?

Entäs jos se toinen haluaakin harvoin, vaikka kerran kuussa, niin pitääkö siitä silloin kieltäytyä, vedoten synnytyksen riskeihin?

Miksi mun pitää kysyä rotareiden kysymyksiä jos haluan rakastella vaimoani? Ehkäisyn olen hoitanut kuten mies jolla on lapsiluku on täynnä.

Jos haluaa seksiä ja käy tuon rotareiden listan läpi, niin joo, tuskin saa neljää oikein. En oikein tiedä miten seksi parantaa ystävyyssuhteita, jos ei ota jotain kaveriaan esim mukaan. Voisin ehdottaa vaimolle, hänellä on ihan kiva sinkkuystävä kyllä.

Yhtä hyvin tuossa listassasi voisi olla kysymys että parantaako tämä rohingojen asemaa Myanmarissa. Vastaus on että ei, ei seksiä siis. Tuo on listasi on oikeasti aika huono peruste seksittömyydelle, ei oikein nyt pidä vettä...

Joskus ihmettelen, onko luetun ymmärtäminen näin vaikeaa. Mutta varmaan syy on, etten osaa tehdä tarkoitustani tarpeeksi selväksi.

Siis pointtini on - ja lukekaa nyt tarkasti - että jos puolisot haluavat yhtä paljon seksiä, niin mitään ongelmaahan ei ole.

Jos on merkittävä halujen epäsuhta, niin silloin on ongelma. Vähemmän haluavaa on hyvin vaikeaa saada halukkaammaksi (tämä on mitä laajimpien joukkojen kokemus ja myös seksologien näkemys: poikkeuksena ovat esimerkiksi hormonaaliset tai lääkitysten aiheuttamat halun tai kyvyn menetykset). Olen tällöin sanonut - ja lukekaa nyt taas tarkasti - että silloin on harkittava, onko liitossa sen verran muita, hyviä ja toimivia aspekteja, että sitä on syytä jatkaa halukkaamman ospuolen turhautumisesta huolimatta, niin sitten sitä on vain jatkettava.

Ja olen myös sanonut - ja lukekaa nyt taas tarkasti - ettei erityisesti naisella ole mitään seksivelvoitetta, jos ei sitä halua. Ei tietysti miehelläkään, mutta nainen on vielä erityistapaus, koska hänelle seksi on riskaabelimpaa kuin miehelle - jopa nykyisten ehkäisymenetelmien aikanakin.

Ja kyllä, olen sitä mieltä, ettei se puutteessa kärvistelevä osapuoli sen jälkeen, kun asia on puhuttu halki ja hän on suhteeseen suostunut jäämään, saa murjottaa, ei moittia, eikä,muistutella, ettei tämä ole kivaa. Se ei ensinnäkään auta yhtään ja erityisesti mieheltä se on epämiehekästä väninää.

Ja olen myös sitä mieltä, ettei seksitön elämä ole maailmanloppu eikä silkkaa onnetonta kitumista. Väitän tästä jotakin tietäväni. Riippuu tietysti vähän siitä, onko elämä muuten mielenkiintoista ja palkitsevaa - minulla on ollut tämä onni.

No miksi rakastelua ennen pitää kysyä juuri rotareiden kysymykset, miksei Hare Krishnan?

Tai miksei saisi haluta?

Edelleen, kirjoittamasi klikkaa tässä kohdassa.

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä lisää Ukolle ja muille tietämättömille. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-nama-asiat-tapahtuvat-jos-et-h…

Tässä toinen näkökulma (miksi munkit elävät pitempään). https://www.allianz.com/en/press/news/commitment/community/news-2013-09…

Ymmärrän, olet muutenkin tainnut jäädä historiaan 1900-luvulle. 

Tässäpä tämän vuosituhannen dataa. Munkit nyt vain elävät merkittävästi muita miehiä kauemmin, nunnat myös hieman kauemmin kuin naiset yleensä.

https://paa2012.princeton.edu/papers/122836

En väitä, että tämä johtuu selibaatista, muitakin syitä voi olla (säännöllinen stressitön elämä, terveelliset ruokatavat ym), mutta ainakaan selibaatti ei ole heitä tappanut.

Älyllistät liikaa, ja toisaalta outoa että pidät järjen käyttöä, rakastamista ja seksiä täysin erillisinä, milloinkaan kohtaamattomina saarekkeina.

Oletko itse koskaan tuntenut himoa tai halua? Ongelmasi on että olet erittäin aseksuaalinen ja sulla on tarve saada muut uskomaan omaan asiaasi. Omat kokemuksesi eivät vain toimi välttämättä muilla - lienet myös lievän autistinen. Ja tämä ihan toteamuksena joka saattaa auttaa sinua tajuamaan omaa asemaasi.

Munkkien elämässä askeettisuus ja niukka ravinto selittänevät ison osan pitkästä iästä.

Onko pitkä elämä minkään arvoinen, jos jättää pois asiat joista molemmat parisuhteen osapuolet nauttivat? Mitä niin kamalan pahaa seksissä on? Parasta läheisyyttä mitä kuvitella saattaa, eikä se sulje pois mitään muita tunteita.

1) Rakkaus on järkeä uhmaava tunne, mutta se tekee elämän merkitykselliseksi. En tiedä mitään järkisyytä, miksi rakastan vaimoani. En kuvittele, että hänessä olisi mitään, mitä jossakin muussa naisessa ei olisi (enkä vastaavasti kuvittele itseäni ainutlaatuiseksi). Silti oli vain tuo selittämätön tunne ja varmuus, että tämä on nyt se henkilö. En edes aikoinani ollut vakuuttunut, että välttämättä tulisin hänen kanssaan onnelliseksi, mutta onni onkin sitten ollut elämän ekstrabonus.

Sen sijaan seksuaalisuuden ja aggressiivisuuden tulee olla joka sekunti järjen ja moraalin hallinnassa. Kaikki puhtaaseen intohimoon tai raivoon heittäytymiset ovat vaarallisia ja väärin. Molemmissa tunnetiloissa voi tehdä erittäin väärin toista ihmistä ja myös itseään kohtaan.

--klip--

Missäs noin sanotaan? Ja miksi liität aggressiivisuuden seksiin, sä nyt haluat väkisinkin sotkea asioita koska sun argumentointisi tähtää pohjimmiltaan siihen että haluat omat  MIELIPITEESI yleisiksi totuuksiksi. 

Mainitsin aggressiivisuuden ja seksuaalisuuden olevan kaksi impulssia, joiden pitäisi olla koko ajan hallinnassa. En sinänsä liittänyt niitä toisiinsa (mitä nyt testosteronilla on osuutensa kummassakin).

Tapasi väistellä kysymyksiä on hankala.

Miksi intohimoa pitää vältellä?

Mielestäni olen vastaillut hyvin suoraan. Ehkä joskus käyttänyt opetustehtävissä vietetyiltä vuosilta tavaksi tullutta sokraattista menetelmää, eli esittänyt kysymyksiä, joiden toivon stimuloivan vastaajia ajattelemaan.

Ja kysymykseesi: Intohimot tulevat ja menevät. Niitä ei voi vältellä, mutta ei niitä tarvitse ehdoin tahdoin yllyttääkään. Ja aina on järjen mielestäni oltava tiukasti ohjaksissa - samoin kuin eettisten periaatteiden. Intohimonkin vallassa on tehtävä nämä rotarien neljä peruskysymystä:

Onko tämä TOTTA?

Onko tämä OIKEUDENMUKAISTA kaikkia asianosaisia kohtaan?

Luoko tämä HYVÄÄ TAHTOA ja PARANTAAKO TÄMÄ YSTÄVYYSSUHTEITA?

Onko tämä kaikkien osapuolten EDUN MUKAISTA?

Ja seksin kyseessä ollessa asioita mutkistaa halujen epäsuhta ja seksin haittojen ja vaarojen kasaantuminen yksipuolisesti pääosin naiselle. Tämä on se tilanne, joihin noita neljää kysymystä itsekukin joutuu peilaamaan.

Jos siis molemmat haluavat, seksi on sun mielestä ok?

Jos toinen haluaa vähemmän, niin ei saisi vongata vaan kestää kuin nainen tai mies? Saako puhua toiselle että tää ei ole kivaa?

Entäs jos se toinen haluaakin harvoin, vaikka kerran kuussa, niin pitääkö siitä silloin kieltäytyä, vedoten synnytyksen riskeihin?

Miksi mun pitää kysyä rotareiden kysymyksiä jos haluan rakastella vaimoani? Ehkäisyn olen hoitanut kuten mies jolla on lapsiluku on täynnä.

Jos haluaa seksiä ja käy tuon rotareiden listan läpi, niin joo, tuskin saa neljää oikein. En oikein tiedä miten seksi parantaa ystävyyssuhteita, jos ei ota jotain kaveriaan esim mukaan. Voisin ehdottaa vaimolle, hänellä on ihan kiva sinkkuystävä kyllä.

Yhtä hyvin tuossa listassasi voisi olla kysymys että parantaako tämä rohingojen asemaa Myanmarissa. Vastaus on että ei, ei seksiä siis. Tuo on listasi on oikeasti aika huono peruste seksittömyydelle, ei oikein nyt pidä vettä...

Joskus ihmettelen, onko luetun ymmärtäminen näin vaikeaa. Mutta varmaan syy on, etten osaa tehdä tarkoitustani tarpeeksi selväksi.

Siis pointtini on - ja lukekaa nyt tarkasti - että jos puolisot haluavat yhtä paljon seksiä, niin mitään ongelmaahan ei ole.

Jos on merkittävä halujen epäsuhta, niin silloin on ongelma. Vähemmän haluavaa on hyvin vaikeaa saada halukkaammaksi (tämä on mitä laajimpien joukkojen kokemus ja myös seksologien näkemys: poikkeuksena ovat esimerkiksi hormonaaliset tai lääkitysten aiheuttamat halun tai kyvyn menetykset). Olen tällöin sanonut - ja lukekaa nyt taas tarkasti - että silloin on harkittava, onko liitossa sen verran muita, hyviä ja toimivia aspekteja, että sitä on syytä jatkaa halukkaamman ospuolen turhautumisesta huolimatta, niin sitten sitä on vain jatkettava.

Ja olen myös sanonut - ja lukekaa nyt taas tarkasti - ettei erityisesti naisella ole mitään seksivelvoitetta, jos ei sitä halua. Ei tietysti miehelläkään, mutta nainen on vielä erityistapaus, koska hänelle seksi on riskaabelimpaa kuin miehelle - jopa nykyisten ehkäisymenetelmien aikanakin.

Ja kyllä, olen sitä mieltä, ettei se puutteessa kärvistelevä osapuoli sen jälkeen, kun asia on puhuttu halki ja hän on suhteeseen suostunut jäämään, saa murjottaa, ei moittia, eikä,muistutella, ettei tämä ole kivaa. Se ei ensinnäkään auta yhtään ja erityisesti mieheltä se on epämiehekästä väninää.

Ja olen myös sitä mieltä, ettei seksitön elämä ole maailmanloppu eikä silkkaa onnetonta kitumista. Väitän tästä jotakin tietäväni. Riippuu tietysti vähän siitä, onko elämä muuten mielenkiintoista ja palkitsevaa - minulla on ollut tämä onni.

Mutta tämä viimeinen se juuri - koska olet sellainen ettet ole juuri tuntenut seksuaalista halua tuo on toiminut. Ihmiset ovat erilaisia. Osa ei voi vain katkaista toista kättään.

Tavallaan totta se mitä sanot siitä miten tilanne pitää käsitellä. Asiat pöydälle ja jatketaan joko rakastavaisina ilman seksiä, tai sitten kämppiksinä ilman seksiä. Tai erotaan. Minkä neuvon antaisit haluttomille naisille joita arvostat, miten pitäisi kommunikoida?

Pidän miesmalliasi kyllä aika vanhanaikaisena, korostat tuota ns. miehekkyyttä kovasti ja se ei ole mikään itseisarvo. Mies tulee tyhjännaurajastakin.

En nyt erityisesti arvosta enkä ihannoi haluttomia naisia. Totean vain, että heitä on ja paljon. Tästä olen aiempiin postauksiini tutkimuslinkkejä laittanutkin. Ja ihan aritmetiikan lakien mukaan kaikki parit vain eivät voi olla tasahalukkaita.

Asiat olisi tietenkin puhuttava halki. Mutta mielestäni parisuhteeseen lähtiessä i) ei vielä voi tietää, millaiseksi sukupuolielämä vuosien ja lasten myötä muotoutuu ja ii) sen vuoksi siihen ei voi lähteä sellaisin odotuksin, että se takaisi sukupuolisen tyydytyksen. Sitähän ei kukaan voi taata. Hieman kieli poskessa voisin antaa sen vanhan neuvon: ”Pessimisti ei pety”.

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Ajat muuttuvat, perusbiologia ei. Ainakaan niin kauan kuin naiset voivat tulla raskaiksi ja synnyttää. Tästä minua konkreettisesti muistutettiin vaimoni riskisynnytysten myötä. Luonto ei ole ollut tasapuolinen, kun nautinto ja riskit jaettiin. Tämä pitäisi etuoikeutetumman - siis miehen - pitää mielessään ja ottaa huomioon. Oletko oikeasti eri mieltä?

Perusbiologia ei muutu, mutta tapamme suhtautua siihen muuttuu. Naisia pidettiin joskus käytännössä holhouksen alla juuri perusbiologiaan vetoamalla - eihän ne viettien ja hormonien vietävissä olevat ressukat voi päättää edes omista asioistaan. Toinen ilmenemismuoto tälle on juuri harrastamasi "huomioiminen". Vaan kun naiset osaa nykyään pitää itsestään huolta siinä missä miehetkin - myös pari- ja seksisuhteissa - ja jopa miehiä paremmin. Miksi muuten niin monen miehen alamäki alkaisi avioerosta?

Mitä taas minuun tulee, arvostan ja kunnioitan naissukupuolta siinä määrin että pelkästään sukupuolen takia en näe mitään syytä erityisesti "huomioida" ihmisiä. Niinpä minun puolisoni ei ole mikään heikompi astia jota tarvitsisi sen kummemmin huomioida muuten kuin itsestäänselvissä asioissa kuten vanhemmuuden ja perhearjen jakaminen. Veikkaanpa että hän pitäisi sellaista lähtökohtaa jossa hän olisi oikeutettu johonkin erityiskohteluun sukupuolensa takia melkoisen loukkaavana. Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään etuoikeutettuna pelkästään xy-kromosomini takia. Ajatus on itse asiassa ihan hemmetin kusipäinen.

Yksilöt on tietysti eri asia. Jos sinun vaimosi IHMISENÄ on ollut erityiskohtelun tarpeessa niin olet varmaan tehnyt ihan oikean valinnan.

Perusbiologiaa rautalangasta vääntäen. Olen kaksi kertaa ollut tilanteessa, jossa vaimollani on ollut akuutti vaaratilanne, jota en voinut jakaa. Olen myös ollut kuulevana korvana ystävälle, jonka lapsi syntyi kuolleena ja jonka vaimo kamppaili useita päiviä hengestään.

Tämä kuvaa sitä tosiasiaa, että seksin riskit jakaantuvat miesten ja naisten välille epätasa-arvoisesti. Ja toistan taas: Se, jolla on suurempi riski sanelee säännöt.

Naisen oikeus sanoa ei seksille, niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolella, on minusta nimenomaan ihmisoikeus eikä mikään erityiskohtelu. Ajatus naisen velvollisuudesta seksiin, halusi tätä tai ei, on juuri sitä vanhakantaista ajattelua, jossa vaimo nähtiin miehen omaisuutena.

Typistät tuon haluttomuuden nyt vain sellaiseksi, että nainen on biologisten syiden takia aina haluton, ja mies aina halukas. Oletko ajatellut, että seksiä halutaan sen itsensä takia? Ja että haluttomuudesta kärsivät molemat sukupuolet, ei se ole niin mustavalkoine ilmiö tai noin sukupuolittunut kun kuvailet. Enemmän yksilöasia tai tilannesidonnaista. Kaikilla naisilla ei ole traumaattisia synnytyksiä takana, teihin ne ovat selkeästi jättäneet jäljen ja teidän olisi pitänyt hakeutua terapiaan.

Jos nainen olisi halukkaampi osapuoli, niin neuvosi naiselle varmaan olisi stoalainen ohje siitä kuinka halu pitää hallita. Mitä haittaa siitä himosta on, jos se on vaikka lauantai-iltana 1800 sekuntia vallassa, ja sitten ilta jatkuu järkevänä kohti yötä ja seuraavaa päivää?

Et vieläkään vastannut siihen kysymykseen, että miksi ei saa haluta, himoita tai nauttia. Hieman tuntuu on/off -ajattelulta. Vähän vaarallisen kuuloisia, nuo kiinteät rakennelmat kun ovat herkkiä kritiikille. Sortuvat kun sitä perustusta vähän potkii. Tämä sopii yhdelle ihmiselle, mutta ei valitettavasti muille, jotka ehkä haluavat olla rehellisiä itselleen.

Tämä ketju lähti ammoin liikkeelle tilanteesta, jossa mies oli odottanut seksiä, pettyi ja alkoi murjottaa. Eihän se varmaan aina ole näin, mutta esimerkiksi Fiinsex-tutkimusten mukaan edelleen huomattavasti tavallisempaa kuin päinvastainen tilanne.

Jos nainen on se halukkaampi osapuoli, niin periaatteessa vaihtoehdot ovat samat kuin miehenkin halutessa enemmään. Koska haluttomamman tilanteen ”korjaaminen” onnistuu harvoin, lähinnä silloin, kun takana on jokin selvä fysiologinen tai lääketieteellinen syy, niin on vain joko sopeuduttava tai sitten lähdettävä. Murjottaminen, kiukuttelu tai painostus ei varmaan tilannetta eikä ilmapiiriä paranna.

En ole sanonut, ettei saisi haluta tai himoita. Moraalinen kysymys tulee siitä, mihin nuo tunteet johtavat. Onko himon tai intohimon kohteen hyvä ja paras oikeasti toimieni päämäärä. Olen kantilaisem etiikan kannattaja. Toinen ihminen ei koskaan saa olla väline (esimerkiksi minua tyydyttämään) vaan päämäärä.

Mutta mitä oikeasti olen sanonut, että saa ja on oikeus olla haluamatta ja himoitsematta. Tämä oikeus on sekä miehellä että naisella. Haluttomuus tai heikko sukupuolivietti voi olla ajoittaista tai jatkuvaa ja se voi olla yksinkertaisesti osa asianomaisen henkilön persoonaa. Se ei ole sairaus eikä häiriö. Jos rakastut tai ihastut tällaiseen henkilöön ja tunteisiis vastataan, niin on mietittävä, onko hän tällaisena kuitenkin onnellesi olennainen ja välttämätön vaiko ei. Vai olisitteko toisillenne pitemmän päälle rasitus ja taakka.

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Tämä kuvaa sitä tosiasiaa, että seksin riskit jakaantuvat miesten ja naisten välille epätasa-arvoisesti. Ja toistan taas: Se, jolla on suurempi riski sanelee säännöt.

Miehen riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on biologisista syistä suurempi kuin naisilla. Päättääkö mies tällöin mitä perheessä syödään?

Hän päättää, mitä itse syö. Se, mitä vaimo syö, ei vaikuta miehen sairastumisriskiin. Mutta miehen naisen kanssa harrastama seksi altistaa naisen vaaralle ja vammalle.

Pitääkö tämäkin oikeasti näin rautalangasta vääntää.

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Ajat muuttuvat, perusbiologia ei. Ainakaan niin kauan kuin naiset voivat tulla raskaiksi ja synnyttää. Tästä minua konkreettisesti muistutettiin vaimoni riskisynnytysten myötä. Luonto ei ole ollut tasapuolinen, kun nautinto ja riskit jaettiin. Tämä pitäisi etuoikeutetumman - siis miehen - pitää mielessään ja ottaa huomioon. Oletko oikeasti eri mieltä?

Perusbiologia ei muutu, mutta tapamme suhtautua siihen muuttuu. Naisia pidettiin joskus käytännössä holhouksen alla juuri perusbiologiaan vetoamalla - eihän ne viettien ja hormonien vietävissä olevat ressukat voi päättää edes omista asioistaan. Toinen ilmenemismuoto tälle on juuri harrastamasi "huomioiminen". Vaan kun naiset osaa nykyään pitää itsestään huolta siinä missä miehetkin - myös pari- ja seksisuhteissa - ja jopa miehiä paremmin. Miksi muuten niin monen miehen alamäki alkaisi avioerosta?

Mitä taas minuun tulee, arvostan ja kunnioitan naissukupuolta siinä määrin että pelkästään sukupuolen takia en näe mitään syytä erityisesti "huomioida" ihmisiä. Niinpä minun puolisoni ei ole mikään heikompi astia jota tarvitsisi sen kummemmin huomioida muuten kuin itsestäänselvissä asioissa kuten vanhemmuuden ja perhearjen jakaminen. Veikkaanpa että hän pitäisi sellaista lähtökohtaa jossa hän olisi oikeutettu johonkin erityiskohteluun sukupuolensa takia melkoisen loukkaavana. Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään etuoikeutettuna pelkästään xy-kromosomini takia. Ajatus on itse asiassa ihan hemmetin kusipäinen.

Yksilöt on tietysti eri asia. Jos sinun vaimosi IHMISENÄ on ollut erityiskohtelun tarpeessa niin olet varmaan tehnyt ihan oikean valinnan.

Perusbiologiaa rautalangasta vääntäen. Olen kaksi kertaa ollut tilanteessa, jossa vaimollani on ollut akuutti vaaratilanne, jota en voinut jakaa. Olen myös ollut kuulevana korvana ystävälle, jonka lapsi syntyi kuolleena ja jonka vaimo kamppaili useita päiviä hengestään.

Tämä kuvaa sitä tosiasiaa, että seksin riskit jakaantuvat miesten ja naisten välille epätasa-arvoisesti. Ja toistan taas: Se, jolla on suurempi riski sanelee säännöt.

Naisen oikeus sanoa ei seksille, niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolella, on minusta nimenomaan ihmisoikeus eikä mikään erityiskohtelu. Ajatus naisen velvollisuudesta seksiin, halusi tätä tai ei, on juuri sitä vanhakantaista ajattelua, jossa vaimo nähtiin miehen omaisuutena.

Typistät tuon haluttomuuden nyt vain sellaiseksi, että nainen on biologisten syiden takia aina haluton, ja mies aina halukas. Oletko ajatellut, että seksiä halutaan sen itsensä takia? Ja että haluttomuudesta kärsivät molemat sukupuolet, ei se ole niin mustavalkoine ilmiö tai noin sukupuolittunut kun kuvailet. Enemmän yksilöasia tai tilannesidonnaista. Kaikilla naisilla ei ole traumaattisia synnytyksiä takana, teihin ne ovat selkeästi jättäneet jäljen ja teidän olisi pitänyt hakeutua terapiaan.

Jos nainen olisi halukkaampi osapuoli, niin neuvosi naiselle varmaan olisi stoalainen ohje siitä kuinka halu pitää hallita. Mitä haittaa siitä himosta on, jos se on vaikka lauantai-iltana 1800 sekuntia vallassa, ja sitten ilta jatkuu järkevänä kohti yötä ja seuraavaa päivää?

Et vieläkään vastannut siihen kysymykseen, että miksi ei saa haluta, himoita tai nauttia. Hieman tuntuu on/off -ajattelulta. Vähän vaarallisen kuuloisia, nuo kiinteät rakennelmat kun ovat herkkiä kritiikille. Sortuvat kun sitä perustusta vähän potkii. Tämä sopii yhdelle ihmiselle, mutta ei valitettavasti muille, jotka ehkä haluavat olla rehellisiä itselleen.

Tämä ketju lähti ammoin liikkeelle tilanteesta, jossa mies oli odottanut seksiä, pettyi ja alkoi murjottaa. Eihän se varmaan aina ole näin, mutta esimerkiksi Fiinsex-tutkimusten mukaan edelleen huomattavasti tavallisempaa kuin päinvastainen tilanne.

Jos nainen on se halukkaampi osapuoli, niin periaatteessa vaihtoehdot ovat samat kuin miehenkin halutessa enemmään. Koska haluttomamman tilanteen ”korjaaminen” onnistuu harvoin, lähinnä silloin, kun takana on jokin selvä fysiologinen tai lääketieteellinen syy, niin on vain joko sopeuduttava tai sitten lähdettävä. Murjottaminen, kiukuttelu tai painostus ei varmaan tilannetta eikä ilmapiiriä paranna.

En ole sanonut, ettei saisi haluta tai himoita. Moraalinen kysymys tulee siitä, mihin nuo tunteet johtavat. Onko himon tai intohimon kohteen hyvä ja paras oikeasti toimieni päämäärä. Olen kantilaisem etiikan kannattaja. Toinen ihminen ei koskaan saa olla väline (esimerkiksi minua tyydyttämään) vaan päämäärä.

Mutta mitä oikeasti olen sanonut, että saa ja on oikeus olla haluamatta ja himoitsematta. Tämä oikeus on sekä miehellä että naisella. Haluttomuus tai heikko sukupuolivietti voi olla ajoittaista tai jatkuvaa ja se voi olla yksinkertaisesti osa asianomaisen henkilön persoonaa. Se ei ole sairaus eikä häiriö. Jos rakastut tai ihastut tällaiseen henkilöön ja tunteisiis vastataan, niin on mietittävä, onko hän tällaisena kuitenkin onnellesi olennainen ja välttämätön vaiko ei. Vai olisitteko toisillenne pitemmän päälle rasitus ja taakka.

Seksin riskit terveydelle ovat pienemmät kuin esimerkiksi työnantajan vaatimassa työmatkaliikenteessä. Jos työnantaja välittäisi, ei se pakottaisi tulemaan henkeä uhmaten töihin. 

Olen samaa mieltä siitä, että noin se muuten menee, jos epäsuhta on iso pitää miettä jatkaako yhdessä vai erota. 

En vain osta ajatusta siitä, että juuri seksi olisi sellainen asia mitä ei saisi haluta toiselta, toisen pitää olla päämäärä. Ihan samanlainen on se lämmin läheisyydentarve, ei siihenkään tarvitse vastata jos on haluton sellaiseen eikä biologisista syistä siihen pysty.  Monet miehet eivät, ja heillä on siihen täysi oikeus tietenkin. Parisuhde toimii todella huonosti jos yhdelle tärkeässä asiassa olevat ongelmat eivät ole yhteisiä ongelmia. Ei se mikään parisuhde ole, vaan yya-sopimus joka katkeaa heti kun ei enää huvita. Sitoumus rakastaa sisältää sen että välittää toisen jutuista. 

Jos seksin voi jättää pois ja se on vain vietti mikä pitää sammuttaa, niin yhtä lailla tarve yhdessäoloon tai puhumiseen on asia johon ei tarvitse vastata. Molempien tarpeiden syyt voidaan johtaa biologiasta tai hormonitoiminnasta, mutta on meillä silti aivokuori jossa voimme tehdä tietoisia valintoja siitä miten paljon tulemme vastaan missäkin asiassa.

Jos ei pysty niin ei pysty, mutta tällöin kannattaa sitten ainakin puhua tämä selväksi, ja todennäköisesti sitten myös elää yksin. Ettei kukaan pety olettaessaan saavansa toiselta jotain, oli se sitten läheisyyttä, seksiä tai tukea lasten kasvatukseen. 

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on biologisista syistä suurempi kuin naisilla. Päättääkö mies tällöin mitä perheessä syödään?

Hän päättää, mitä itse syö. Se, mitä vaimo syö, ei vaikuta miehen sairastumisriskiin. Mutta miehen naisen kanssa harrastama seksi altistaa naisen vaaralle ja vammalle.

Pitääkö tämäkin oikeasti näin rautalangasta vääntää.

Seksiäkin voi harrastaa tavoilla joka ei altista ketään vaaralle tai vammalle, paljonko tarvitset rautalankaa tämän asian ymmärtämiseen?

Ja mitä tuohon synnytykseen ym. lapsenhankintaan liittyvään riskiin tulee, se on aivan minimaalinen. Naisia kuolee Suomessa synnytyksiin 0-3 vuodessa, synnytyksiä on 50 000 - 60 000. Paljon suurempi riski on elää parisuhteessa miehen kanssa - perheväkivaltaan kuolee parisenkymmentä naista vuodessa, myös naisen raskauden aikana ja vauvaperheissä. Eli jos riskit halutaan minimoida, naisten pitäisi potkia miehet pellolle heti raskaaksi tulemisensa jälkeen.

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Perimmäisistä syistä voisin ottaa seksin vertailukohteeksi syömisen. Me liitämme syömiseen makunautinnon, usein vielä pöydän jakaessamme sosiaalisen funktion, mutta nämä eivät ole syitä, jonka vuoksi syöminen on olemassa. Syömisen tarkoitus on tietenkin ravitsemus. Korostamalla syömisen nautinnollisuutta ja ottamalla sen - itsekukin päänupissaan - syömisen päätarkoitukseksi, niin melko varmasti ajaudumme ylipainoon ja terveyshaittoihin. Olkoon tämä nyt sitten naturalistinen virhepäätelmä tai ei, mutta totta se on.

Kun seksin päätarkoitukseksi kielletään huvi - minkä halvat, turvalliset ja tehokkaat ehkäisymenetelmät ovat tehneet mahdollisiksi kehittyneissä maissa - niin seurauksena näyttää olevan kyllästyminen. Haetaan yhä raffinoidumpia elämyksiä ja variaatioita.. Kun kuulemma sama ihminen ja sama akti samalla tavalla on tylsää. Taas vertaus ruokaan. Kun syö kunnolla nälkäisenä, niin hyvin vaatimaton ruoka maistuu herkulliselta. Kun ei syö nälkään vaan nautintoon, niin veltostunut makuaisti vaatii yhä raffinoidumpia kulinaristisia luomuksia, kauniita kattauksia jne.

Olen jo viitannut vuosikymmenien liittoomme, joten en kaipaa kommentteja sen onnellisuudesta sivullisilta, jotka eivät meitä tunne. Liitoissa kivi kiveä hioo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta kun kummallakin puolella on ollut raudanluja sitoutuminen, niin elämä antaa palkintona. Esimerkiksi nämä ihanat ukki- ja mummovuodet.

Ei kai tässä kukaan ole sinun onnellisuuttasi kyseenalaistanut. Mutta sen on, ja ihan oikein, että seksi on joillekin rakkaudenosoitus. Ainakin meille, jotka olemme olleet kimpassa reilut 20 vuotta. On meillä lapsiakin. Ei varmaan olla oltu tarpeeksi kauaa vielä, kun ei olla päästy samoihin päätelmiin, kuin sinä. Ei ole tarpeeksi kokemusta, eikä ymmärretä vielä rakkaudesta mitään.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on biologisista syistä suurempi kuin naisilla. Päättääkö mies tällöin mitä perheessä syödään?

Hän päättää, mitä itse syö. Se, mitä vaimo syö, ei vaikuta miehen sairastumisriskiin. Mutta miehen naisen kanssa harrastama seksi altistaa naisen vaaralle ja vammalle.

Pitääkö tämäkin oikeasti näin rautalangasta vääntää.

Seksiäkin voi harrastaa tavoilla joka ei altista ketään vaaralle tai vammalle, paljonko tarvitset rautalankaa tämän asian ymmärtämiseen?

Ja mitä tuohon synnytykseen ym. lapsenhankintaan liittyvään riskiin tulee, se on aivan minimaalinen. Naisia kuolee Suomessa synnytyksiin 0-3 vuodessa, synnytyksiä on 50 000 - 60 000. Paljon suurempi riski on elää parisuhteessa miehen kanssa - perheväkivaltaan kuolee parisenkymmentä naista vuodessa, myös naisen raskauden aikana ja vauvaperheissä. Eli jos riskit halutaan minimoida, naisten pitäisi potkia miehet pellolle heti raskaaksi tulemisensa jälkeen.

Suomessa, kiitos kehittyneen lääketieteen ja toimivan terveydenhuoltojärjestelmän olemme tuossa tilanteessa. Silti riskit ovat vain naisella. Sata vuotta sitten olisin ollut jo leski, mutta ei tuo kokemus vaimolleni mikään huvi ollut, vaikka hengissä säilyikin. Työmatkaliikenteen riskit kohdistuvat kaikkiin työllisiin, miehiin ja naisiin, jopa noihin työnantajiin, eikä niihin liity elementtiä yhden riskittömästä huvista ja toisen vaarasta.

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Perimmäisistä syistä voisin ottaa seksin vertailukohteeksi syömisen. Me liitämme syömiseen makunautinnon, usein vielä pöydän jakaessamme sosiaalisen funktion, mutta nämä eivät ole syitä, jonka vuoksi syöminen on olemassa. Syömisen tarkoitus on tietenkin ravitsemus. Korostamalla syömisen nautinnollisuutta ja ottamalla sen - itsekukin päänupissaan - syömisen päätarkoitukseksi, niin melko varmasti ajaudumme ylipainoon ja terveyshaittoihin. Olkoon tämä nyt sitten naturalistinen virhepäätelmä tai ei, mutta totta se on.

Kun seksin päätarkoitukseksi kielletään huvi - minkä halvat, turvalliset ja tehokkaat ehkäisymenetelmät ovat tehneet mahdollisiksi kehittyneissä maissa - niin seurauksena näyttää olevan kyllästyminen. Haetaan yhä raffinoidumpia elämyksiä ja variaatioita.. Kun kuulemma sama ihminen ja sama akti samalla tavalla on tylsää. Taas vertaus ruokaan. Kun syö kunnolla nälkäisenä, niin hyvin vaatimaton ruoka maistuu herkulliselta. Kun ei syö nälkään vaan nautintoon, niin veltostunut makuaisti vaatii yhä raffinoidumpia kulinaristisia luomuksia, kauniita kattauksia jne.

Olen jo viitannut vuosikymmenien liittoomme, joten en kaipaa kommentteja sen onnellisuudesta sivullisilta, jotka eivät meitä tunne. Liitoissa kivi kiveä hioo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta kun kummallakin puolella on ollut raudanluja sitoutuminen, niin elämä antaa palkintona. Esimerkiksi nämä ihanat ukki- ja mummovuodet.

Ei kai tässä kukaan ole sinun onnellisuuttasi kyseenalaistanut. Mutta sen on, ja ihan oikein, että seksi on joillekin rakkaudenosoitus. Ainakin meille, jotka olemme olleet kimpassa reilut 20 vuotta. On meillä lapsiakin. Ei varmaan olla oltu tarpeeksi kauaa vielä, kun ei olla päästy samoihin päätelmiin, kuin sinä. Ei ole tarpeeksi kokemusta, eikä ymmärretä vielä rakkaudesta mitään.

Eri

No, oletan, että olet mies. Voit esimerkiksi tuoda vaimollesi kukkia rakkauden osoituksena. Jos vaimosi ei erityisesti välitä kukista (sellaisiakin naisia on), ja hän ihan ystävällisesti sanoo, ettei tarvitse, niin tuskin alkaisit mököttää, muistella koska viimeksi vaimosi otti kukkia vastaan ja vielä vähemmän mutista, että löytyy niitä sellaisiakin naisia, joille kukat kelpaavat.

Seksi on seksiä ja rakkaus on rakkautta. On upeaa, jos kaksi ihmistä, jotka harrastavat seksiä keskenään, myös rakastavat toisiaan. On silti jokapäiväinen kokemus, että ihminen voi kiihottua seksuaalisesti henkilöistä, joita kohtaan hänellä ei ole mitään erityisen lämpimiä tunteita. Ja ihminen voi rakastaa syvästi, ja nimenomaan romanttisessa eikä veljellisessä tai sisarellisessa mielessä sellaista ihmistä, jonka kanssa seksi ei syystä tai toisesta tule kysymykseen.

Omassa tuttavapiirissä nuori nainen rakasti onnettomuuden tuloksena neliraajahalvaantunutta aviomiestaään tämän kuolemaan asti. Ja näemme uhrautuvaa ja kaunista puolisorakkautta myös dementoituneiden ja hankalien vanhusten omaishoitajissa.

Vain ihmettelee Ukko vielä miksei hänen kanssaan voi keskustella ja lueta hänen kommenttejaan. Häneltä itseltään menee muiden kommentit kuin vesi hanhen selästä, täysin noteeraamatta. Ajaa vain iän vanhaa asennettaan jääräpäisesti. Koita nyt ymmärtää, että ihmisen järjellistä ja järjellä halittavissa olevaa on vain 20% tekemisistä, loput on automaatiota, hormoonien ja geenien säätelemää. Toisin sanoen ihmisen olemisessa järki on reilusti altavastaajan asemassa. Toisekseen vahvojen viettien jne tukahduttaminen aiheuttaa henkisiä ja fyysisiä sairauksia, jota vastaan em voimat taistelee halusit tai et.

Aloittajan kuvaamaan tilanteeseen kuuluisi meillä seksi ilman muuta. Se, että mies ehdottaa seksiä ja koskettelee tissejä ja persettä, ei ole mielestäni mitään ihmeellistä vonkausta tai painostusta, vaan ihan normaalia. Teen niin usein ja vaimo yleensä suostuu seksiin, vain joskus poikkeuksellisesti kieltäytyy. Varmaan loukkaantuisikin, jos en yhtään osoittaisi seksuaalista kiinnostusta. Outo on myös aloittajan toteamus, että kyllä hän sitten itse ilmoittaa, kun haluaa seksiä. Eihän voi olla niin, että aloittajan puoliso ei saisi koskaan tehdä aloitteita. Kyllä niitä täytyy suhteessa saada molempien tehdä - ja pidän normaalina, että toisen aloitteeseen useimmiten suostutaan, vaikka ei kenenkään tarvitse ihan aina suostua. Itse en vaimon yksittäisen kieltäytymisen takia mökötä, koska meillä on seksiä niin usein ja aloitteita tekee kumpikin. Mutta on luonnollista, jos aloittajan mies pettyi. Oli varmaan odottanut tilaisuutta kerrankin rauhassa nauttia seksistä. Kannattaisi varmaan jutella asiasta ja yrittää ymmärtää sitä toista.

Vierailija kirjoitti:

Vain ihmettelee Ukko vielä miksei hänen kanssaan voi keskustella ja lueta hänen kommenttejaan. Häneltä itseltään menee muiden kommentit kuin vesi hanhen selästä, täysin noteeraamatta. Ajaa vain iän vanhaa asennettaan jääräpäisesti. Koita nyt ymmärtää, että ihmisen järjellistä ja järjellä halittavissa olevaa on vain 20% tekemisistä, loput on automaatiota, hormoonien ja geenien säätelemää. Toisin sanoen ihmisen olemisessa järki on reilusti altavastaajan asemassa. Toisekseen vahvojen viettien jne tukahduttaminen aiheuttaa henkisiä ja fyysisiä sairauksia, jota vastaan em voimat taistelee halusit tai et.

Kaikkiin saamiini kommentteihin olen mielestäni vastannut ja perustellen. Olen lisäksi pohjannut näkemyksiäni tutkimustuloksiin, joihin olen myös jättänyt linkit.

Mielestäni törmään vastauksissa vahvaan denialismiin. Koska seksi on niin ihanaa, niin se on oikeus, varsinkin parisuhteessa. Haluton ihminen on joko ilkeä ja kiusaa tahallaan tai jollakin tavalla sairas. Kumpaakaan näistä väitteistä ei voida pitää todistettuina faktoina tai itsestään selvyyksinä.

Halujen epäsuhta on itse asiassa melko tavanomainen tilanne parisuhteissa. Vetoan Finsex tutkimukseen, jossa näkyy pitkien liittojen ja iän vaikutus erityisesti naisten seksuaaliseen haluun ja aktiivisuuteen. https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/ketka-eivat-halua-seksia/.

Samasta tutkimuksesta käy ilmi, että miehet yleensäkin haluavat enemmän seksiä kuin naiset. https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/ketka-haluavat-paljon-seksia/

Vaikka jokainen seksimääräänsä tyytymätön mies saisi valita uudestaan ja ottaa parikseen enemmän seksiä haluavan naisen (onhan niitäkin melkoinen joukko), niin huomattava joukko miehiä jäisi silti ns. puutteeseen. Kaiken kaikkiaan seksinsä määrään oli tyytyväisiä 22 % miehistä ja 33 % naisista. Peräti 75% miehistä halusi lisää seksiä ja naisista 57%. Eli huomattava joukko miehiä vain jää kaihoilemaan. Sille nyt vain ei voi mitään. ”Get used to it”, sanoisi Sanna Marin ja niin sanon minäkin.

Yksittäisessä parisuhteessa noilla tutkimuksilla ole edes pskapaperin arvoa. Voi tuntea sinne minne ei valo paista. Muutenkin jos ei ole omaa kokemusta, niin pitää kaivaa jotain tutkimuksia omaa sanomistaan pönkittämään. Varsinkin kun nuokin ovat kyselytutkimuksia, eli vastaa gallupeja. Haluttomuuteen on aina syy ja harvemmin se on fyysinen. Ei voi yleistää ja vedota " tutkimuksiin".

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Perimmäisistä syistä voisin ottaa seksin vertailukohteeksi syömisen. Me liitämme syömiseen makunautinnon, usein vielä pöydän jakaessamme sosiaalisen funktion, mutta nämä eivät ole syitä, jonka vuoksi syöminen on olemassa. Syömisen tarkoitus on tietenkin ravitsemus. Korostamalla syömisen nautinnollisuutta ja ottamalla sen - itsekukin päänupissaan - syömisen päätarkoitukseksi, niin melko varmasti ajaudumme ylipainoon ja terveyshaittoihin. Olkoon tämä nyt sitten naturalistinen virhepäätelmä tai ei, mutta totta se on.

Kun seksin päätarkoitukseksi kielletään huvi - minkä halvat, turvalliset ja tehokkaat ehkäisymenetelmät ovat tehneet mahdollisiksi kehittyneissä maissa - niin seurauksena näyttää olevan kyllästyminen. Haetaan yhä raffinoidumpia elämyksiä ja variaatioita.. Kun kuulemma sama ihminen ja sama akti samalla tavalla on tylsää. Taas vertaus ruokaan. Kun syö kunnolla nälkäisenä, niin hyvin vaatimaton ruoka maistuu herkulliselta. Kun ei syö nälkään vaan nautintoon, niin veltostunut makuaisti vaatii yhä raffinoidumpia kulinaristisia luomuksia, kauniita kattauksia jne.

Olen jo viitannut vuosikymmenien liittoomme, joten en kaipaa kommentteja sen onnellisuudesta sivullisilta, jotka eivät meitä tunne. Liitoissa kivi kiveä hioo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta kun kummallakin puolella on ollut raudanluja sitoutuminen, niin elämä antaa palkintona. Esimerkiksi nämä ihanat ukki- ja mummovuodet.

Ei kai tässä kukaan ole sinun onnellisuuttasi kyseenalaistanut. Mutta sen on, ja ihan oikein, että seksi on joillekin rakkaudenosoitus. Ainakin meille, jotka olemme olleet kimpassa reilut 20 vuotta. On meillä lapsiakin. Ei varmaan olla oltu tarpeeksi kauaa vielä, kun ei olla päästy samoihin päätelmiin, kuin sinä. Ei ole tarpeeksi kokemusta, eikä ymmärretä vielä rakkaudesta mitään.

Eri

No, oletan, että olet mies. Voit esimerkiksi tuoda vaimollesi kukkia rakkauden osoituksena. Jos vaimosi ei erityisesti välitä kukista (sellaisiakin naisia on), ja hän ihan ystävällisesti sanoo, ettei tarvitse, niin tuskin alkaisit mököttää, muistella koska viimeksi vaimosi otti kukkia vastaan ja vielä vähemmän mutista, että löytyy niitä sellaisiakin naisia, joille kukat kelpaavat.

Seksi on seksiä ja rakkaus on rakkautta. On upeaa, jos kaksi ihmistä, jotka harrastavat seksiä keskenään, myös rakastavat toisiaan. On silti jokapäiväinen kokemus, että ihminen voi kiihottua seksuaalisesti henkilöistä, joita kohtaan hänellä ei ole mitään erityisen lämpimiä tunteita. Ja ihminen voi rakastaa syvästi, ja nimenomaan romanttisessa eikä veljellisessä tai sisarellisessa mielessä sellaista ihmistä, jonka kanssa seksi ei syystä tai toisesta tule kysymykseen.

Omassa tuttavapiirissä nuori nainen rakasti onnettomuuden tuloksena neliraajahalvaantunutta aviomiestaään tämän kuolemaan asti. Ja näemme uhrautuvaa ja kaunista puolisorakkautta myös dementoituneiden ja hankalien vanhusten omaishoitajissa.

Olen aiemminkin koettanut sanoa, että seksi ja rakkaus ovat sinusta tosiaan täysin toisensa poissulkevia asioita? Jospa koettaisit ymmärtää ihmisiä, joille seksi nimenomaan on erilaista seksinä, ja seksinä rakastavan ihmisen kanssa. Ne on täysin eri juttuja, vaikka mies olenkin. 

Miksi siis pihdata seksiä siksi, että voi olla että jonain päivänä kuitenkin halvaannun enkä pysty enää - sitä odotellessa voi ajan käyttää hyvinkin. En oikein pääse sisälle siihen edelleenkään, miksi seksi ja rakkaus eivät saisi olla läsnä samaaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Yksittäisessä parisuhteessa noilla tutkimuksilla ole edes pskapaperin arvoa. Voi tuntea sinne minne ei valo paista. Muutenkin jos ei ole omaa kokemusta, niin pitää kaivaa jotain tutkimuksia omaa sanomistaan pönkittämään. Varsinkin kun nuokin ovat kyselytutkimuksia, eli vastaa gallupeja. Haluttomuuteen on aina syy ja harvemmin se on fyysinen. Ei voi yleistää ja vedota " tutkimuksiin".

Ja mihin perustat omat hyvin vahvat väitteesi. Onko sinulla parempi tieto tai parempi psykologinen tai lääketieteellinen tietämys tai kokemus. Vai onko vain mutu-tietoa?

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Perimmäisistä syistä voisin ottaa seksin vertailukohteeksi syömisen. Me liitämme syömiseen makunautinnon, usein vielä pöydän jakaessamme sosiaalisen funktion, mutta nämä eivät ole syitä, jonka vuoksi syöminen on olemassa. Syömisen tarkoitus on tietenkin ravitsemus. Korostamalla syömisen nautinnollisuutta ja ottamalla sen - itsekukin päänupissaan - syömisen päätarkoitukseksi, niin melko varmasti ajaudumme ylipainoon ja terveyshaittoihin. Olkoon tämä nyt sitten naturalistinen virhepäätelmä tai ei, mutta totta se on.

Kun seksin päätarkoitukseksi kielletään huvi - minkä halvat, turvalliset ja tehokkaat ehkäisymenetelmät ovat tehneet mahdollisiksi kehittyneissä maissa - niin seurauksena näyttää olevan kyllästyminen. Haetaan yhä raffinoidumpia elämyksiä ja variaatioita.. Kun kuulemma sama ihminen ja sama akti samalla tavalla on tylsää. Taas vertaus ruokaan. Kun syö kunnolla nälkäisenä, niin hyvin vaatimaton ruoka maistuu herkulliselta. Kun ei syö nälkään vaan nautintoon, niin veltostunut makuaisti vaatii yhä raffinoidumpia kulinaristisia luomuksia, kauniita kattauksia jne.

Olen jo viitannut vuosikymmenien liittoomme, joten en kaipaa kommentteja sen onnellisuudesta sivullisilta, jotka eivät meitä tunne. Liitoissa kivi kiveä hioo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta kun kummallakin puolella on ollut raudanluja sitoutuminen, niin elämä antaa palkintona. Esimerkiksi nämä ihanat ukki- ja mummovuodet.

Ei kai tässä kukaan ole sinun onnellisuuttasi kyseenalaistanut. Mutta sen on, ja ihan oikein, että seksi on joillekin rakkaudenosoitus. Ainakin meille, jotka olemme olleet kimpassa reilut 20 vuotta. On meillä lapsiakin. Ei varmaan olla oltu tarpeeksi kauaa vielä, kun ei olla päästy samoihin päätelmiin, kuin sinä. Ei ole tarpeeksi kokemusta, eikä ymmärretä vielä rakkaudesta mitään.

Eri

No, oletan, että olet mies. Voit esimerkiksi tuoda vaimollesi kukkia rakkauden osoituksena. Jos vaimosi ei erityisesti välitä kukista (sellaisiakin naisia on), ja hän ihan ystävällisesti sanoo, ettei tarvitse, niin tuskin alkaisit mököttää, muistella koska viimeksi vaimosi otti kukkia vastaan ja vielä vähemmän mutista, että löytyy niitä sellaisiakin naisia, joille kukat kelpaavat.

Seksi on seksiä ja rakkaus on rakkautta. On upeaa, jos kaksi ihmistä, jotka harrastavat seksiä keskenään, myös rakastavat toisiaan. On silti jokapäiväinen kokemus, että ihminen voi kiihottua seksuaalisesti henkilöistä, joita kohtaan hänellä ei ole mitään erityisen lämpimiä tunteita. Ja ihminen voi rakastaa syvästi, ja nimenomaan romanttisessa eikä veljellisessä tai sisarellisessa mielessä sellaista ihmistä, jonka kanssa seksi ei syystä tai toisesta tule kysymykseen.

Omassa tuttavapiirissä nuori nainen rakasti onnettomuuden tuloksena neliraajahalvaantunutta aviomiestaään tämän kuolemaan asti. Ja näemme uhrautuvaa ja kaunista puolisorakkautta myös dementoituneiden ja hankalien vanhusten omaishoitajissa.

Olen aiemminkin koettanut sanoa, että seksi ja rakkaus ovat sinusta tosiaan täysin toisensa poissulkevia asioita? Jospa koettaisit ymmärtää ihmisiä, joille seksi nimenomaan on erilaista seksinä, ja seksinä rakastavan ihmisen kanssa. Ne on täysin eri juttuja, vaikka mies olenkin. 

Miksi siis pihdata seksiä siksi, että voi olla että jonain päivänä kuitenkin halvaannun enkä pysty enää - sitä odotellessa voi ajan käyttää hyvinkin. En oikein pääse sisälle siihen edelleenkään, miksi seksi ja rakkaus eivät saisi olla läsnä samaaan aikaan. 

Palataan perustilanteeseen. Joko sinun tai puolisosi seksuaalivietti on kadonnut tai heikennyt ilman selvää fyysistä syytä. Puolisosi ei kiihota eikä herätä sinussa seksuaalista intohimoa. Onko rakkautesi myös mennyt?

Jos puolisosi on haluton ja hänelle seksi olisi tylsää jyystöä ilman iloa tai nautintoa, niin olisiko häneen yhtymisensä sinun puoleltasi rakkaudenteko?

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Perimmäisistä syistä voisin ottaa seksin vertailukohteeksi syömisen. Me liitämme syömiseen makunautinnon, usein vielä pöydän jakaessamme sosiaalisen funktion, mutta nämä eivät ole syitä, jonka vuoksi syöminen on olemassa. Syömisen tarkoitus on tietenkin ravitsemus. Korostamalla syömisen nautinnollisuutta ja ottamalla sen - itsekukin päänupissaan - syömisen päätarkoitukseksi, niin melko varmasti ajaudumme ylipainoon ja terveyshaittoihin. Olkoon tämä nyt sitten naturalistinen virhepäätelmä tai ei, mutta totta se on.

Kun seksin päätarkoitukseksi kielletään huvi - minkä halvat, turvalliset ja tehokkaat ehkäisymenetelmät ovat tehneet mahdollisiksi kehittyneissä maissa - niin seurauksena näyttää olevan kyllästyminen. Haetaan yhä raffinoidumpia elämyksiä ja variaatioita.. Kun kuulemma sama ihminen ja sama akti samalla tavalla on tylsää. Taas vertaus ruokaan. Kun syö kunnolla nälkäisenä, niin hyvin vaatimaton ruoka maistuu herkulliselta. Kun ei syö nälkään vaan nautintoon, niin veltostunut makuaisti vaatii yhä raffinoidumpia kulinaristisia luomuksia, kauniita kattauksia jne.

Olen jo viitannut vuosikymmenien liittoomme, joten en kaipaa kommentteja sen onnellisuudesta sivullisilta, jotka eivät meitä tunne. Liitoissa kivi kiveä hioo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta kun kummallakin puolella on ollut raudanluja sitoutuminen, niin elämä antaa palkintona. Esimerkiksi nämä ihanat ukki- ja mummovuodet.

Mutta miksei arkiruokaakin voisi syödä siitä esillepanosta ja erilaisista makuelämyksistä nauttien? Ruokaa voi tehdä millaista vaan, saman kaurapuuron syöminen joka päivä tuntuu tosiaan tylsältä enkä oikein tiedä mitä se sitten ketään hyödyttää. Vertauksesi ontuu sikäli, että voi syödä terveellisesti, vaihtelevasti, vivahteikkaasti silloin tällöin, ja sitten normaalit arkiruuat siinä lomassa sitten. Tämä ruokavertaus toimii seksiin ehkä vähän huonosti tämän pidemmälle, mutta mikään ei pakota pysymään siinä kyllästyttävässä ja lopettamaan sitä sitten. Kun asioita voi piristää ja vaihdella, ilman että se on jatkuvaa riman korottamista. Tässä on se virhepäätelmäsi ainakin.  

Sä liität kaikkeen kauheasti arvolatausta, käytät sanaa veltostunut makuaistista vaikka se käytännössä kehittyy vain huomaamaan. Oletko tullut ajatelleeksi, että sä selität omaa historiaasi itsellesi parhaalla mahdollisella tavalla, tästä tulee se aavistuksen itseriittoinen mielikuva. 

Elämä voi antaa niitä palkintoja koko ajan, ei ole niin että vain kieltäymyksen kautta saa sitten isovanhempana rauhan. Kun voisi elää koko elämänsä omannäköistään eloa ja oloa. 

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiäkin voi harrastaa tavoilla joka ei altista ketään vaaralle tai vammalle, paljonko tarvitset rautalankaa tämän asian ymmärtämiseen?

Ja mitä tuohon synnytykseen ym. lapsenhankintaan liittyvään riskiin tulee, se on aivan minimaalinen. Naisia kuolee Suomessa synnytyksiin 0-3 vuodessa, synnytyksiä on 50 000 - 60 000. Paljon suurempi riski on elää parisuhteessa miehen kanssa - perheväkivaltaan kuolee parisenkymmentä naista vuodessa, myös naisen raskauden aikana ja vauvaperheissä. Eli jos riskit halutaan minimoida, naisten pitäisi potkia miehet pellolle heti raskaaksi tulemisensa jälkeen.

Suomessa, kiitos kehittyneen lääketieteen ja toimivan terveydenhuoltojärjestelmän olemme tuossa tilanteessa. Silti riskit ovat vain naisella. Sata vuotta sitten olisin ollut jo leski, mutta ei tuo kokemus vaimolleni mikään huvi ollut, vaikka hengissä säilyikin. Työmatkaliikenteen riskit kohdistuvat kaikkiin työllisiin, miehiin ja naisiin, jopa noihin työnantajiin, eikä niihin liity elementtiä yhden riskittömästä huvista ja toisen vaarasta.

Ei tuo miksikään sitä tosiasiaa että naiselle on huomattavasti vaarallisempaa elää miehen kanssa kuin harrastaa raskauteen johtavaa seksiä hänen hänen kanssaan. Sinä olet pelännyt seksin harrastamista koska se voi aiheuttaa varaa puolisollesi. Miten sitten uskallat elää hänen kanssaan, koska se on tilastojen ja todennäköisyyksien puolesta hänelle huomattavasti riskialttiimpaa?