Lue keskustelun säännöt.
Miehen seksin vonkaus
04.12.2021 |
Onko teillä samanlaista? Lapset meni eilen mummolaan. Oltiin varattu kuudeksi pöytä ravintolasta ja sen jälkeen oli tarkoitus viettää koti-iltaa (laitoin Vain elämää nauhalle). Huomasin että taas alkaa vonkaus, kun jo ennen raflaa mies oli persauksissa kiinni.
Heti kun päästiin kotisohvalle, oli mies tisseissä kiinni. Olin jo aiemmin illalla sanonut että haluan rauhallisen koti-illan, kun ei tarvitse huolehtia lapsista. Mies möksähti ja lähti nukkumaan. Aamulla kun sain silmäni auki, niin taas oli mies tisseissä ja persiessä kiinni. En ymmärrä mikä helkkarin seksi-into ukolle tulee, kun lapset ei ole kotona.
Välillä tuntuu siltä että mieluummin taidan pitää lapset kotona, ettei tarvitse koko ajan olla valppaan miehen kopeloinnille. Kyllä minä kerron jos minä haluan seksiä, mutta miehen käytös ei ainakaan lisää seksin määrää.
Kommentit (259)
Ukko Lode kirjoitti:
Tämän vuoksi ensinnäkin pidin ja pidän miehen seksuaalisuutta jotenkin brutaalina enkä juuri koskaan ole saanut siitä sekoittamatonta iloa.
.
Maailmaa muuttuu, ukkoseni. Joskus tuotakin asennetta pidettiin normaalina ja jopa toivottavana. Niihin aikoihin kun pikkupoikia hirtettiin taskuvarkauksista ja naiset oli käytännössä miesten omaisuutta. Nykyään tuollainen seksuaalinen itseinho luetaan kai lähinnä mielenterveyden häiriöksi joka olisi kylläkin hoidettavissa. Sinun osaltasi lienee tosin myöhäistä.
Sinänsä erikoinen ratkaisu ryhtyä aseksuaaliksi kun ihan hyvä vaihtoehto olisi ollut kasvaa seksuaalisesti aikuiseksi. Sellaiseksi joka hyväksyy oman seksuaalisuutensa ja hyväksyy myös kumppaninsa seksuaalisuuden tasavertaisena eikä minään suojelukohteena. Ja ei, jos sinä et ole siihen kyennyt ei tarkoita etteikö muut kykenisi. Sinullahan ei ole kokemusta kuin yhdestä pidemmästä parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Tämän vuoksi ensinnäkin pidin ja pidän miehen seksuaalisuutta jotenkin brutaalina enkä juuri koskaan ole saanut siitä sekoittamatonta iloa.
.Maailmaa muuttuu, ukkoseni. Joskus tuotakin asennetta pidettiin normaalina ja jopa toivottavana. Niihin aikoihin kun pikkupoikia hirtettiin taskuvarkauksista ja naiset oli käytännössä miesten omaisuutta. Nykyään tuollainen seksuaalinen itseinho luetaan kai lähinnä mielenterveyden häiriöksi joka olisi kylläkin hoidettavissa. Sinun osaltasi lienee tosin myöhäistä.
Sinänsä erikoinen ratkaisu ryhtyä aseksuaaliksi kun ihan hyvä vaihtoehto olisi ollut kasvaa seksuaalisesti aikuiseksi. Sellaiseksi joka hyväksyy oman seksuaalisuutensa ja hyväksyy myös kumppaninsa seksuaalisuuden tasavertaisena eikä minään suojelukohteena. Ja ei, jos sinä et ole siihen kyennyt ei tarkoita etteikö muut kykenisi. Sinullahan ei ole kokemusta kuin yhdestä pidemmästä parisuhteesta.
Ajat muuttuvat, perusbiologia ei. Ainakaan niin kauan kuin naiset voivat tulla raskaiksi ja synnyttää. Tästä minua konkreettisesti muistutettiin vaimoni riskisynnytysten myötä. Luonto ei ole ollut tasapuolinen, kun nautinto ja riskit jaettiin. Tämä pitäisi etuoikeutetumman - siis miehen - pitää mielessään ja ottaa huomioon. Oletko oikeasti eri mieltä?
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Tämän vuoksi ensinnäkin pidin ja pidän miehen seksuaalisuutta jotenkin brutaalina enkä juuri koskaan ole saanut siitä sekoittamatonta iloa.
.Maailmaa muuttuu, ukkoseni. Joskus tuotakin asennetta pidettiin normaalina ja jopa toivottavana. Niihin aikoihin kun pikkupoikia hirtettiin taskuvarkauksista ja naiset oli käytännössä miesten omaisuutta. Nykyään tuollainen seksuaalinen itseinho luetaan kai lähinnä mielenterveyden häiriöksi joka olisi kylläkin hoidettavissa. Sinun osaltasi lienee tosin myöhäistä.
Sinänsä erikoinen ratkaisu ryhtyä aseksuaaliksi kun ihan hyvä vaihtoehto olisi ollut kasvaa seksuaalisesti aikuiseksi. Sellaiseksi joka hyväksyy oman seksuaalisuutensa ja hyväksyy myös kumppaninsa seksuaalisuuden tasavertaisena eikä minään suojelukohteena. Ja ei, jos sinä et ole siihen kyennyt ei tarkoita etteikö muut kykenisi. Sinullahan ei ole kokemusta kuin yhdestä pidemmästä parisuhteesta.
Ajat muuttuvat, perusbiologia ei. Ainakaan niin kauan kuin naiset voivat tulla raskaiksi ja synnyttää. Tästä minua konkreettisesti muistutettiin vaimoni riskisynnytysten myötä. Luonto ei ole ollut tasapuolinen, kun nautinto ja riskit jaettiin. Tämä pitäisi etuoikeutetumman - siis miehen - pitää mielessään ja ottaa huomioon. Oletko oikeasti eri mieltä?
Ohis, mutta seksiä voi olla ilman että pitää ajatella synnytyksen tuskia tai isänmaata tai venäläisten klassikoiden henkilöhahmojen sisäisiä ongelmia.
Kasva nyt aikuiseksi sinäkin.
Seksi ei ole oikeus, mutta ei se myöskään ole asia mikä pitää itsestään sammuttaa koska velvollisuus puolisoa kohtaan niin sanoo. Haluttomuus on ongelma, mutta sä et nyt kauheasti koeta sitä ratkaista, vaan pikemminkin vahvistat sitä tietynlaista ehkä biologian sanelemaa vietin laskua. Ihan kuin se olisi joku luonnonlaki johon pitää tyytyä.
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Tämän vuoksi ensinnäkin pidin ja pidän miehen seksuaalisuutta jotenkin brutaalina enkä juuri koskaan ole saanut siitä sekoittamatonta iloa.
.Maailmaa muuttuu, ukkoseni. Joskus tuotakin asennetta pidettiin normaalina ja jopa toivottavana. Niihin aikoihin kun pikkupoikia hirtettiin taskuvarkauksista ja naiset oli käytännössä miesten omaisuutta. Nykyään tuollainen seksuaalinen itseinho luetaan kai lähinnä mielenterveyden häiriöksi joka olisi kylläkin hoidettavissa. Sinun osaltasi lienee tosin myöhäistä.
Sinänsä erikoinen ratkaisu ryhtyä aseksuaaliksi kun ihan hyvä vaihtoehto olisi ollut kasvaa seksuaalisesti aikuiseksi. Sellaiseksi joka hyväksyy oman seksuaalisuutensa ja hyväksyy myös kumppaninsa seksuaalisuuden tasavertaisena eikä minään suojelukohteena. Ja ei, jos sinä et ole siihen kyennyt ei tarkoita etteikö muut kykenisi. Sinullahan ei ole kokemusta kuin yhdestä pidemmästä parisuhteesta.
Ajat muuttuvat, perusbiologia ei. Ainakaan niin kauan kuin naiset voivat tulla raskaiksi ja synnyttää. Tästä minua konkreettisesti muistutettiin vaimoni riskisynnytysten myötä. Luonto ei ole ollut tasapuolinen, kun nautinto ja riskit jaettiin. Tämä pitäisi etuoikeutetumman - siis miehen - pitää mielessään ja ottaa huomioon. Oletko oikeasti eri mieltä?
Ohis, mutta seksiä voi olla ilman että pitää ajatella synnytyksen tuskia tai isänmaata tai venäläisten klassikoiden henkilöhahmojen sisäisiä ongelmia.
Kasva nyt aikuiseksi sinäkin.
Seksi ei ole oikeus, mutta ei se myöskään ole asia mikä pitää itsestään sammuttaa koska velvollisuus puolisoa kohtaan niin sanoo. Haluttomuus on ongelma, mutta sä et nyt kauheasti koeta sitä ratkaista, vaan pikemminkin vahvistat sitä tietynlaista ehkä biologian sanelemaa vietin laskua. Ihan kuin se olisi joku luonnonlaki johon pitää tyytyä.
Elämä on shakkipelin kaltaista. Aloittelijankin pitäisi ajatella 5 siirtoa eteenpäin ja edistyneemmän 20 siirtoa. Varsinkin kaikissa siirroissa, jotka koskevat toista ihmistä. Niinpä seksissäkin pitää ajatella kaikenlaista ja erityisesti omia motiivejaan.
Eikä haluttomuus ole ongelma, jos se on molemminpuolista tai ainakin kummankin osapuolen hyväksymää. Halujen epäsuhta on se ongelma.
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä lisää Ukolle ja muille tietämättömille.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-nama-asiat-tapahtuvat-jos-et-h…
Tässä toinen näkökulma (miksi munkit elävät pitempään). https://www.allianz.com/en/press/news/commitment/community/news-2013-09…
Ymmärrän, olet muutenkin tainnut jäädä historiaan 1900-luvulle.
Tässäpä tämän vuosituhannen dataa. Munkit nyt vain elävät merkittävästi muita miehiä kauemmin, nunnat myös hieman kauemmin kuin naiset yleensä.
https://paa2012.princeton.edu/papers/122836En väitä, että tämä johtuu selibaatista, muitakin syitä voi olla (säännöllinen stressitön elämä, terveelliset ruokatavat ym), mutta ainakaan selibaatti ei ole heitä tappanut.
Älyllistät liikaa, ja toisaalta outoa että pidät järjen käyttöä, rakastamista ja seksiä täysin erillisinä, milloinkaan kohtaamattomina saarekkeina.
Oletko itse koskaan tuntenut himoa tai halua? Ongelmasi on että olet erittäin aseksuaalinen ja sulla on tarve saada muut uskomaan omaan asiaasi. Omat kokemuksesi eivät vain toimi välttämättä muilla - lienet myös lievän autistinen. Ja tämä ihan toteamuksena joka saattaa auttaa sinua tajuamaan omaa asemaasi.
Munkkien elämässä askeettisuus ja niukka ravinto selittänevät ison osan pitkästä iästä.
Onko pitkä elämä minkään arvoinen, jos jättää pois asiat joista molemmat parisuhteen osapuolet nauttivat? Mitä niin kamalan pahaa seksissä on? Parasta läheisyyttä mitä kuvitella saattaa, eikä se sulje pois mitään muita tunteita.
1) Rakkaus on järkeä uhmaava tunne, mutta se tekee elämän merkitykselliseksi. En tiedä mitään järkisyytä, miksi rakastan vaimoani. En kuvittele, että hänessä olisi mitään, mitä jossakin muussa naisessa ei olisi (enkä vastaavasti kuvittele itseäni ainutlaatuiseksi). Silti oli vain tuo selittämätön tunne ja varmuus, että tämä on nyt se henkilö. En edes aikoinani ollut vakuuttunut, että välttämättä tulisin hänen kanssaan onnelliseksi, mutta onni onkin sitten ollut elämän ekstrabonus.
Sen sijaan seksuaalisuuden ja aggressiivisuuden tulee olla joka sekunti järjen ja moraalin hallinnassa. Kaikki puhtaaseen intohimoon tai raivoon heittäytymiset ovat vaarallisia ja väärin. Molemmissa tunnetiloissa voi tehdä erittäin väärin toista ihmistä ja myös itseään kohtaan.
--klip--
Missäs noin sanotaan? Ja miksi liität aggressiivisuuden seksiin, sä nyt haluat väkisinkin sotkea asioita koska sun argumentointisi tähtää pohjimmiltaan siihen että haluat omat MIELIPITEESI yleisiksi totuuksiksi.
Mainitsin aggressiivisuuden ja seksuaalisuuden olevan kaksi impulssia, joiden pitäisi olla koko ajan hallinnassa. En sinänsä liittänyt niitä toisiinsa (mitä nyt testosteronilla on osuutensa kummassakin).
Tapasi väistellä kysymyksiä on hankala.
Miksi intohimoa pitää vältellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä lisää Ukolle ja muille tietämättömille.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-nama-asiat-tapahtuvat-jos-et-h…
Tässä toinen näkökulma (miksi munkit elävät pitempään). https://www.allianz.com/en/press/news/commitment/community/news-2013-09…
Ymmärrän, olet muutenkin tainnut jäädä historiaan 1900-luvulle.
Tässäpä tämän vuosituhannen dataa. Munkit nyt vain elävät merkittävästi muita miehiä kauemmin, nunnat myös hieman kauemmin kuin naiset yleensä.
https://paa2012.princeton.edu/papers/122836En väitä, että tämä johtuu selibaatista, muitakin syitä voi olla (säännöllinen stressitön elämä, terveelliset ruokatavat ym), mutta ainakaan selibaatti ei ole heitä tappanut.
Älyllistät liikaa, ja toisaalta outoa että pidät järjen käyttöä, rakastamista ja seksiä täysin erillisinä, milloinkaan kohtaamattomina saarekkeina.
Oletko itse koskaan tuntenut himoa tai halua? Ongelmasi on että olet erittäin aseksuaalinen ja sulla on tarve saada muut uskomaan omaan asiaasi. Omat kokemuksesi eivät vain toimi välttämättä muilla - lienet myös lievän autistinen. Ja tämä ihan toteamuksena joka saattaa auttaa sinua tajuamaan omaa asemaasi.
Munkkien elämässä askeettisuus ja niukka ravinto selittänevät ison osan pitkästä iästä.
Onko pitkä elämä minkään arvoinen, jos jättää pois asiat joista molemmat parisuhteen osapuolet nauttivat? Mitä niin kamalan pahaa seksissä on? Parasta läheisyyttä mitä kuvitella saattaa, eikä se sulje pois mitään muita tunteita.
1) Rakkaus on järkeä uhmaava tunne, mutta se tekee elämän merkitykselliseksi. En tiedä mitään järkisyytä, miksi rakastan vaimoani. En kuvittele, että hänessä olisi mitään, mitä jossakin muussa naisessa ei olisi (enkä vastaavasti kuvittele itseäni ainutlaatuiseksi). Silti oli vain tuo selittämätön tunne ja varmuus, että tämä on nyt se henkilö. En edes aikoinani ollut vakuuttunut, että välttämättä tulisin hänen kanssaan onnelliseksi, mutta onni onkin sitten ollut elämän ekstrabonus.
Sen sijaan seksuaalisuuden ja aggressiivisuuden tulee olla joka sekunti järjen ja moraalin hallinnassa. Kaikki puhtaaseen intohimoon tai raivoon heittäytymiset ovat vaarallisia ja väärin. Molemmissa tunnetiloissa voi tehdä erittäin väärin toista ihmistä ja myös itseään kohtaan.
--klip--
Missäs noin sanotaan? Ja miksi liität aggressiivisuuden seksiin, sä nyt haluat väkisinkin sotkea asioita koska sun argumentointisi tähtää pohjimmiltaan siihen että haluat omat MIELIPITEESI yleisiksi totuuksiksi.
Mainitsin aggressiivisuuden ja seksuaalisuuden olevan kaksi impulssia, joiden pitäisi olla koko ajan hallinnassa. En sinänsä liittänyt niitä toisiinsa (mitä nyt testosteronilla on osuutensa kummassakin).
Tapasi väistellä kysymyksiä on hankala.
Miksi intohimoa pitää vältellä?
Mielestäni olen vastaillut hyvin suoraan. Ehkä joskus käyttänyt opetustehtävissä vietetyiltä vuosilta tavaksi tullutta sokraattista menetelmää, eli esittänyt kysymyksiä, joiden toivon stimuloivan vastaajia ajattelemaan.
Ja kysymykseesi: Intohimot tulevat ja menevät. Niitä ei voi vältellä, mutta ei niitä tarvitse ehdoin tahdoin yllyttääkään. Ja aina on järjen mielestäni oltava tiukasti ohjaksissa - samoin kuin eettisten periaatteiden. Intohimonkin vallassa on tehtävä nämä rotarien neljä peruskysymystä:
Onko tämä TOTTA?
Onko tämä OIKEUDENMUKAISTA kaikkia asianosaisia kohtaan?
Luoko tämä HYVÄÄ TAHTOA ja PARANTAAKO TÄMÄ YSTÄVYYSSUHTEITA?
Onko tämä kaikkien osapuolten EDUN MUKAISTA?
Ja seksin kyseessä ollessa asioita mutkistaa halujen epäsuhta ja seksin haittojen ja vaarojen kasaantuminen yksipuolisesti pääosin naiselle. Tämä on se tilanne, joihin noita neljää kysymystä itsekukin joutuu peilaamaan.
Ukko Lode kirjoitti:
Ajat muuttuvat, perusbiologia ei. Ainakaan niin kauan kuin naiset voivat tulla raskaiksi ja synnyttää. Tästä minua konkreettisesti muistutettiin vaimoni riskisynnytysten myötä. Luonto ei ole ollut tasapuolinen, kun nautinto ja riskit jaettiin. Tämä pitäisi etuoikeutetumman - siis miehen - pitää mielessään ja ottaa huomioon. Oletko oikeasti eri mieltä?
Perusbiologia ei muutu, mutta tapamme suhtautua siihen muuttuu. Naisia pidettiin joskus käytännössä holhouksen alla juuri perusbiologiaan vetoamalla - eihän ne viettien ja hormonien vietävissä olevat ressukat voi päättää edes omista asioistaan. Toinen ilmenemismuoto tälle on juuri harrastamasi "huomioiminen". Vaan kun naiset osaa nykyään pitää itsestään huolta siinä missä miehetkin - myös pari- ja seksisuhteissa - ja jopa miehiä paremmin. Miksi muuten niin monen miehen alamäki alkaisi avioerosta?
Mitä taas minuun tulee, arvostan ja kunnioitan naissukupuolta siinä määrin että pelkästään sukupuolen takia en näe mitään syytä erityisesti "huomioida" ihmisiä. Niinpä minun puolisoni ei ole mikään heikompi astia jota tarvitsisi sen kummemmin huomioida muuten kuin itsestäänselvissä asioissa kuten vanhemmuuden ja perhearjen jakaminen. Veikkaanpa että hän pitäisi sellaista lähtökohtaa jossa hän olisi oikeutettu johonkin erityiskohteluun sukupuolensa takia melkoisen loukkaavana. Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään etuoikeutettuna pelkästään xy-kromosomini takia. Ajatus on itse asiassa ihan hemmetin kusipäinen.
Yksilöt on tietysti eri asia. Jos sinun vaimosi IHMISENÄ on ollut erityiskohtelun tarpeessa niin olet varmaan tehnyt ihan oikean valinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä lisää Ukolle ja muille tietämättömille.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-nama-asiat-tapahtuvat-jos-et-h…
Tässä toinen näkökulma (miksi munkit elävät pitempään). https://www.allianz.com/en/press/news/commitment/community/news-2013-09…
Ymmärrän, olet muutenkin tainnut jäädä historiaan 1900-luvulle.
Tässäpä tämän vuosituhannen dataa. Munkit nyt vain elävät merkittävästi muita miehiä kauemmin, nunnat myös hieman kauemmin kuin naiset yleensä.
https://paa2012.princeton.edu/papers/122836En väitä, että tämä johtuu selibaatista, muitakin syitä voi olla (säännöllinen stressitön elämä, terveelliset ruokatavat ym), mutta ainakaan selibaatti ei ole heitä tappanut.
Älyllistät liikaa, ja toisaalta outoa että pidät järjen käyttöä, rakastamista ja seksiä täysin erillisinä, milloinkaan kohtaamattomina saarekkeina.
Oletko itse koskaan tuntenut himoa tai halua? Ongelmasi on että olet erittäin aseksuaalinen ja sulla on tarve saada muut uskomaan omaan asiaasi. Omat kokemuksesi eivät vain toimi välttämättä muilla - lienet myös lievän autistinen. Ja tämä ihan toteamuksena joka saattaa auttaa sinua tajuamaan omaa asemaasi.
Munkkien elämässä askeettisuus ja niukka ravinto selittänevät ison osan pitkästä iästä.
Onko pitkä elämä minkään arvoinen, jos jättää pois asiat joista molemmat parisuhteen osapuolet nauttivat? Mitä niin kamalan pahaa seksissä on? Parasta läheisyyttä mitä kuvitella saattaa, eikä se sulje pois mitään muita tunteita.
1) Rakkaus on järkeä uhmaava tunne, mutta se tekee elämän merkitykselliseksi. En tiedä mitään järkisyytä, miksi rakastan vaimoani. En kuvittele, että hänessä olisi mitään, mitä jossakin muussa naisessa ei olisi (enkä vastaavasti kuvittele itseäni ainutlaatuiseksi). Silti oli vain tuo selittämätön tunne ja varmuus, että tämä on nyt se henkilö. En edes aikoinani ollut vakuuttunut, että välttämättä tulisin hänen kanssaan onnelliseksi, mutta onni onkin sitten ollut elämän ekstrabonus.
Sen sijaan seksuaalisuuden ja aggressiivisuuden tulee olla joka sekunti järjen ja moraalin hallinnassa. Kaikki puhtaaseen intohimoon tai raivoon heittäytymiset ovat vaarallisia ja väärin. Molemmissa tunnetiloissa voi tehdä erittäin väärin toista ihmistä ja myös itseään kohtaan.
--klip--
Missäs noin sanotaan? Ja miksi liität aggressiivisuuden seksiin, sä nyt haluat väkisinkin sotkea asioita koska sun argumentointisi tähtää pohjimmiltaan siihen että haluat omat MIELIPITEESI yleisiksi totuuksiksi.
Mainitsin aggressiivisuuden ja seksuaalisuuden olevan kaksi impulssia, joiden pitäisi olla koko ajan hallinnassa. En sinänsä liittänyt niitä toisiinsa (mitä nyt testosteronilla on osuutensa kummassakin).
Tapasi väistellä kysymyksiä on hankala.
Miksi intohimoa pitää vältellä?
Mielestäni olen vastaillut hyvin suoraan. Ehkä joskus käyttänyt opetustehtävissä vietetyiltä vuosilta tavaksi tullutta sokraattista menetelmää, eli esittänyt kysymyksiä, joiden toivon stimuloivan vastaajia ajattelemaan.
Ja kysymykseesi: Intohimot tulevat ja menevät. Niitä ei voi vältellä, mutta ei niitä tarvitse ehdoin tahdoin yllyttääkään. Ja aina on järjen mielestäni oltava tiukasti ohjaksissa - samoin kuin eettisten periaatteiden. Intohimonkin vallassa on tehtävä nämä rotarien neljä peruskysymystä:
Onko tämä TOTTA?
Onko tämä OIKEUDENMUKAISTA kaikkia asianosaisia kohtaan?
Luoko tämä HYVÄÄ TAHTOA ja PARANTAAKO TÄMÄ YSTÄVYYSSUHTEITA?
Onko tämä kaikkien osapuolten EDUN MUKAISTA?Ja seksin kyseessä ollessa asioita mutkistaa halujen epäsuhta ja seksin haittojen ja vaarojen kasaantuminen yksipuolisesti pääosin naiselle. Tämä on se tilanne, joihin noita neljää kysymystä itsekukin joutuu peilaamaan.
Olet pihalla kuin lumiukko noine selityksinesi. Naisen biologian tuntemus, saati naisen oikeudet ja oikeidet haluihin jääneet jonnekin satojen vuosien taakse, sinne minne rotaritkin. Rotareissahan on tunnetusti naisia mukana kun niitä niin paljon arvostavat, vai miten se nyt oli.
Me ollaan vaimon kanssa naitu ja rakasteltu kuin kanit koko ikä, viimeksi eilen vaimo halusi. Vaimo kun tehnyt aina aloitteet ja hänen mukaan menty. 4 lasta ja viimeinenkin tuli kun ei olisi pitänyt enää tulla. Lottovoitto perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä lisää Ukolle ja muille tietämättömille.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-nama-asiat-tapahtuvat-jos-et-h…
Tässä toinen näkökulma (miksi munkit elävät pitempään). https://www.allianz.com/en/press/news/commitment/community/news-2013-09…
Ymmärrän, olet muutenkin tainnut jäädä historiaan 1900-luvulle.
Tässäpä tämän vuosituhannen dataa. Munkit nyt vain elävät merkittävästi muita miehiä kauemmin, nunnat myös hieman kauemmin kuin naiset yleensä.
https://paa2012.princeton.edu/papers/122836En väitä, että tämä johtuu selibaatista, muitakin syitä voi olla (säännöllinen stressitön elämä, terveelliset ruokatavat ym), mutta ainakaan selibaatti ei ole heitä tappanut.
Älyllistät liikaa, ja toisaalta outoa että pidät järjen käyttöä, rakastamista ja seksiä täysin erillisinä, milloinkaan kohtaamattomina saarekkeina.
Oletko itse koskaan tuntenut himoa tai halua? Ongelmasi on että olet erittäin aseksuaalinen ja sulla on tarve saada muut uskomaan omaan asiaasi. Omat kokemuksesi eivät vain toimi välttämättä muilla - lienet myös lievän autistinen. Ja tämä ihan toteamuksena joka saattaa auttaa sinua tajuamaan omaa asemaasi.
Munkkien elämässä askeettisuus ja niukka ravinto selittänevät ison osan pitkästä iästä.
Onko pitkä elämä minkään arvoinen, jos jättää pois asiat joista molemmat parisuhteen osapuolet nauttivat? Mitä niin kamalan pahaa seksissä on? Parasta läheisyyttä mitä kuvitella saattaa, eikä se sulje pois mitään muita tunteita.
1) Rakkaus on järkeä uhmaava tunne, mutta se tekee elämän merkitykselliseksi. En tiedä mitään järkisyytä, miksi rakastan vaimoani. En kuvittele, että hänessä olisi mitään, mitä jossakin muussa naisessa ei olisi (enkä vastaavasti kuvittele itseäni ainutlaatuiseksi). Silti oli vain tuo selittämätön tunne ja varmuus, että tämä on nyt se henkilö. En edes aikoinani ollut vakuuttunut, että välttämättä tulisin hänen kanssaan onnelliseksi, mutta onni onkin sitten ollut elämän ekstrabonus.
Sen sijaan seksuaalisuuden ja aggressiivisuuden tulee olla joka sekunti järjen ja moraalin hallinnassa. Kaikki puhtaaseen intohimoon tai raivoon heittäytymiset ovat vaarallisia ja väärin. Molemmissa tunnetiloissa voi tehdä erittäin väärin toista ihmistä ja myös itseään kohtaan.
--klip--
Missäs noin sanotaan? Ja miksi liität aggressiivisuuden seksiin, sä nyt haluat väkisinkin sotkea asioita koska sun argumentointisi tähtää pohjimmiltaan siihen että haluat omat MIELIPITEESI yleisiksi totuuksiksi.
Mainitsin aggressiivisuuden ja seksuaalisuuden olevan kaksi impulssia, joiden pitäisi olla koko ajan hallinnassa. En sinänsä liittänyt niitä toisiinsa (mitä nyt testosteronilla on osuutensa kummassakin).
Tapasi väistellä kysymyksiä on hankala.
Miksi intohimoa pitää vältellä?
Mielestäni olen vastaillut hyvin suoraan. Ehkä joskus käyttänyt opetustehtävissä vietetyiltä vuosilta tavaksi tullutta sokraattista menetelmää, eli esittänyt kysymyksiä, joiden toivon stimuloivan vastaajia ajattelemaan.
Ja kysymykseesi: Intohimot tulevat ja menevät. Niitä ei voi vältellä, mutta ei niitä tarvitse ehdoin tahdoin yllyttääkään. Ja aina on järjen mielestäni oltava tiukasti ohjaksissa - samoin kuin eettisten periaatteiden. Intohimonkin vallassa on tehtävä nämä rotarien neljä peruskysymystä:
Onko tämä TOTTA?
Onko tämä OIKEUDENMUKAISTA kaikkia asianosaisia kohtaan?
Luoko tämä HYVÄÄ TAHTOA ja PARANTAAKO TÄMÄ YSTÄVYYSSUHTEITA?
Onko tämä kaikkien osapuolten EDUN MUKAISTA?Ja seksin kyseessä ollessa asioita mutkistaa halujen epäsuhta ja seksin haittojen ja vaarojen kasaantuminen yksipuolisesti pääosin naiselle. Tämä on se tilanne, joihin noita neljää kysymystä itsekukin joutuu peilaamaan.
Olet pihalla kuin lumiukko noine selityksinesi. Naisen biologian tuntemus, saati naisen oikeudet ja oikeidet haluihin jääneet jonnekin satojen vuosien taakse, sinne minne rotaritkin. Rotareissahan on tunnetusti naisia mukana kun niitä niin paljon arvostavat, vai miten se nyt oli.
Me ollaan vaimon kanssa naitu ja rakasteltu kuin kanit koko ikä, viimeksi eilen vaimo halusi. Vaimo kun tehnyt aina aloitteet ja hänen mukaan menty. 4 lasta ja viimeinenkin tuli kun ei olisi pitänyt enää tulla. Lottovoitto perheelle.
Sinulla on taipumus kiihtyä ja ottaa hertsiä. Olen naisen oikeuksien järkkymätön puolustaja, ja minusta tuo asenne, että naisella on velvollisuus ja pakko suostua seksiin on nimenomaan jäänne vuosisatojen takaa. En ole kieltnyt naisen oikeutta haluihin, mutta sinä kiellät naiselta oikeuden olla haluamatta ja olla suostumatta vastentahtoiseen seksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Ajat muuttuvat, perusbiologia ei. Ainakaan niin kauan kuin naiset voivat tulla raskaiksi ja synnyttää. Tästä minua konkreettisesti muistutettiin vaimoni riskisynnytysten myötä. Luonto ei ole ollut tasapuolinen, kun nautinto ja riskit jaettiin. Tämä pitäisi etuoikeutetumman - siis miehen - pitää mielessään ja ottaa huomioon. Oletko oikeasti eri mieltä?
Perusbiologia ei muutu, mutta tapamme suhtautua siihen muuttuu. Naisia pidettiin joskus käytännössä holhouksen alla juuri perusbiologiaan vetoamalla - eihän ne viettien ja hormonien vietävissä olevat ressukat voi päättää edes omista asioistaan. Toinen ilmenemismuoto tälle on juuri harrastamasi "huomioiminen". Vaan kun naiset osaa nykyään pitää itsestään huolta siinä missä miehetkin - myös pari- ja seksisuhteissa - ja jopa miehiä paremmin. Miksi muuten niin monen miehen alamäki alkaisi avioerosta?
Mitä taas minuun tulee, arvostan ja kunnioitan naissukupuolta siinä määrin että pelkästään sukupuolen takia en näe mitään syytä erityisesti "huomioida" ihmisiä. Niinpä minun puolisoni ei ole mikään heikompi astia jota tarvitsisi sen kummemmin huomioida muuten kuin itsestäänselvissä asioissa kuten vanhemmuuden ja perhearjen jakaminen. Veikkaanpa että hän pitäisi sellaista lähtökohtaa jossa hän olisi oikeutettu johonkin erityiskohteluun sukupuolensa takia melkoisen loukkaavana. Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään etuoikeutettuna pelkästään xy-kromosomini takia. Ajatus on itse asiassa ihan hemmetin kusipäinen.
Yksilöt on tietysti eri asia. Jos sinun vaimosi IHMISENÄ on ollut erityiskohtelun tarpeessa niin olet varmaan tehnyt ihan oikean valinnan.
Perusbiologiaa rautalangasta vääntäen. Olen kaksi kertaa ollut tilanteessa, jossa vaimollani on ollut akuutti vaaratilanne, jota en voinut jakaa. Olen myös ollut kuulevana korvana ystävälle, jonka lapsi syntyi kuolleena ja jonka vaimo kamppaili useita päiviä hengestään.
Tämä kuvaa sitä tosiasiaa, että seksin riskit jakaantuvat miesten ja naisten välille epätasa-arvoisesti. Ja toistan taas: Se, jolla on suurempi riski sanelee säännöt.
Naisen oikeus sanoa ei seksille, niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolella, on minusta nimenomaan ihmisoikeus eikä mikään erityiskohtelu. Ajatus naisen velvollisuudesta seksiin, halusi tätä tai ei, on juuri sitä vanhakantaista ajattelua, jossa vaimo nähtiin miehen omaisuutena.
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä lisää Ukolle ja muille tietämättömille.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-nama-asiat-tapahtuvat-jos-et-h…
Tässä toinen näkökulma (miksi munkit elävät pitempään). https://www.allianz.com/en/press/news/commitment/community/news-2013-09…
Ymmärrän, olet muutenkin tainnut jäädä historiaan 1900-luvulle.
Tässäpä tämän vuosituhannen dataa. Munkit nyt vain elävät merkittävästi muita miehiä kauemmin, nunnat myös hieman kauemmin kuin naiset yleensä.
https://paa2012.princeton.edu/papers/122836En väitä, että tämä johtuu selibaatista, muitakin syitä voi olla (säännöllinen stressitön elämä, terveelliset ruokatavat ym), mutta ainakaan selibaatti ei ole heitä tappanut.
Älyllistät liikaa, ja toisaalta outoa että pidät järjen käyttöä, rakastamista ja seksiä täysin erillisinä, milloinkaan kohtaamattomina saarekkeina.
Oletko itse koskaan tuntenut himoa tai halua? Ongelmasi on että olet erittäin aseksuaalinen ja sulla on tarve saada muut uskomaan omaan asiaasi. Omat kokemuksesi eivät vain toimi välttämättä muilla - lienet myös lievän autistinen. Ja tämä ihan toteamuksena joka saattaa auttaa sinua tajuamaan omaa asemaasi.
Munkkien elämässä askeettisuus ja niukka ravinto selittänevät ison osan pitkästä iästä.
Onko pitkä elämä minkään arvoinen, jos jättää pois asiat joista molemmat parisuhteen osapuolet nauttivat? Mitä niin kamalan pahaa seksissä on? Parasta läheisyyttä mitä kuvitella saattaa, eikä se sulje pois mitään muita tunteita.
1) Rakkaus on järkeä uhmaava tunne, mutta se tekee elämän merkitykselliseksi. En tiedä mitään järkisyytä, miksi rakastan vaimoani. En kuvittele, että hänessä olisi mitään, mitä jossakin muussa naisessa ei olisi (enkä vastaavasti kuvittele itseäni ainutlaatuiseksi). Silti oli vain tuo selittämätön tunne ja varmuus, että tämä on nyt se henkilö. En edes aikoinani ollut vakuuttunut, että välttämättä tulisin hänen kanssaan onnelliseksi, mutta onni onkin sitten ollut elämän ekstrabonus.
Sen sijaan seksuaalisuuden ja aggressiivisuuden tulee olla joka sekunti järjen ja moraalin hallinnassa. Kaikki puhtaaseen intohimoon tai raivoon heittäytymiset ovat vaarallisia ja väärin. Molemmissa tunnetiloissa voi tehdä erittäin väärin toista ihmistä ja myös itseään kohtaan.
--klip--
Missäs noin sanotaan? Ja miksi liität aggressiivisuuden seksiin, sä nyt haluat väkisinkin sotkea asioita koska sun argumentointisi tähtää pohjimmiltaan siihen että haluat omat MIELIPITEESI yleisiksi totuuksiksi.
Mainitsin aggressiivisuuden ja seksuaalisuuden olevan kaksi impulssia, joiden pitäisi olla koko ajan hallinnassa. En sinänsä liittänyt niitä toisiinsa (mitä nyt testosteronilla on osuutensa kummassakin).
Tapasi väistellä kysymyksiä on hankala.
Miksi intohimoa pitää vältellä?
Mielestäni olen vastaillut hyvin suoraan. Ehkä joskus käyttänyt opetustehtävissä vietetyiltä vuosilta tavaksi tullutta sokraattista menetelmää, eli esittänyt kysymyksiä, joiden toivon stimuloivan vastaajia ajattelemaan.
Ja kysymykseesi: Intohimot tulevat ja menevät. Niitä ei voi vältellä, mutta ei niitä tarvitse ehdoin tahdoin yllyttääkään. Ja aina on järjen mielestäni oltava tiukasti ohjaksissa - samoin kuin eettisten periaatteiden. Intohimonkin vallassa on tehtävä nämä rotarien neljä peruskysymystä:
Onko tämä TOTTA?
Onko tämä OIKEUDENMUKAISTA kaikkia asianosaisia kohtaan?
Luoko tämä HYVÄÄ TAHTOA ja PARANTAAKO TÄMÄ YSTÄVYYSSUHTEITA?
Onko tämä kaikkien osapuolten EDUN MUKAISTA?Ja seksin kyseessä ollessa asioita mutkistaa
halujen epäsuhta ja seksin haittojen ja vaarojen kasaantuminen yksipuolisesti pääosin naiselle. Tämä on se tilanne, joihin noita neljää kysymystä itsekukin joutuu peilaamaan.
Mutta on olemassa ihan toimivaa ehkäisyä, jota käyttämällä seksiä ei tarvitse pelätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Ajat muuttuvat, perusbiologia ei. Ainakaan niin kauan kuin naiset voivat tulla raskaiksi ja synnyttää. Tästä minua konkreettisesti muistutettiin vaimoni riskisynnytysten myötä. Luonto ei ole ollut tasapuolinen, kun nautinto ja riskit jaettiin. Tämä pitäisi etuoikeutetumman - siis miehen - pitää mielessään ja ottaa huomioon. Oletko oikeasti eri mieltä?
Perusbiologia ei muutu, mutta tapamme suhtautua siihen muuttuu. Naisia pidettiin joskus käytännössä holhouksen alla juuri perusbiologiaan vetoamalla - eihän ne viettien ja hormonien vietävissä olevat ressukat voi päättää edes omista asioistaan. Toinen ilmenemismuoto tälle on juuri harrastamasi "huomioiminen". Vaan kun naiset osaa nykyään pitää itsestään huolta siinä missä miehetkin - myös pari- ja seksisuhteissa - ja jopa miehiä paremmin. Miksi muuten niin monen miehen alamäki alkaisi avioerosta?
Mitä taas minuun tulee, arvostan ja kunnioitan naissukupuolta siinä määrin että pelkästään sukupuolen takia en näe mitään syytä erityisesti "huomioida" ihmisiä. Niinpä minun puolisoni ei ole mikään heikompi astia jota tarvitsisi sen kummemmin huomioida muuten kuin itsestäänselvissä asioissa kuten vanhemmuuden ja perhearjen jakaminen. Veikkaanpa että hän pitäisi sellaista lähtökohtaa jossa hän olisi oikeutettu johonkin erityiskohteluun sukupuolensa takia melkoisen loukkaavana. Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään etuoikeutettuna pelkästään xy-kromosomini takia. Ajatus on itse asiassa ihan hemmetin kusipäinen.
Yksilöt on tietysti eri asia. Jos sinun vaimosi IHMISENÄ on ollut erityiskohtelun tarpeessa niin olet varmaan tehnyt ihan oikean valinnan.
Perusbiologiaa rautalangasta vääntäen. Olen kaksi kertaa ollut tilanteessa, jossa vaimollani on ollut akuutti vaaratilanne, jota en voinut jakaa. Olen myös ollut kuulevana korvana ystävälle, jonka lapsi syntyi kuolleena ja jonka vaimo kamppaili useita päiviä hengestään.
Tämä kuvaa sitä tosiasiaa, että seksin riskit jakaantuvat miesten ja naisten välille epätasa-arvoisesti. Ja toistan taas: Se, jolla on suurempi riski sanelee säännöt.
Naisen oikeus sanoa ei seksille, niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolella, on minusta nimenomaan ihmisoikeus eikä mikään erityiskohtelu. Ajatus naisen velvollisuudesta seksiin, halusi tätä tai ei, on juuri sitä vanhakantaista ajattelua, jossa vaimo nähtiin miehen omaisuutena.
Typistät tuon haluttomuuden nyt vain sellaiseksi, että nainen on biologisten syiden takia aina haluton, ja mies aina halukas. Oletko ajatellut, että seksiä halutaan sen itsensä takia? Ja että haluttomuudesta kärsivät molemat sukupuolet, ei se ole niin mustavalkoine ilmiö tai noin sukupuolittunut kun kuvailet. Enemmän yksilöasia tai tilannesidonnaista. Kaikilla naisilla ei ole traumaattisia synnytyksiä takana, teihin ne ovat selkeästi jättäneet jäljen ja teidän olisi pitänyt hakeutua terapiaan.
Jos nainen olisi halukkaampi osapuoli, niin neuvosi naiselle varmaan olisi stoalainen ohje siitä kuinka halu pitää hallita. Mitä haittaa siitä himosta on, jos se on vaikka lauantai-iltana 1800 sekuntia vallassa, ja sitten ilta jatkuu järkevänä kohti yötä ja seuraavaa päivää?
Et vieläkään vastannut siihen kysymykseen, että miksi ei saa haluta, himoita tai nauttia. Hieman tuntuu on/off -ajattelulta. Vähän vaarallisen kuuloisia, nuo kiinteät rakennelmat kun ovat herkkiä kritiikille. Sortuvat kun sitä perustusta vähän potkii. Tämä sopii yhdelle ihmiselle, mutta ei valitettavasti muille, jotka ehkä haluavat olla rehellisiä itselleen.
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Ajat muuttuvat, perusbiologia ei. Ainakaan niin kauan kuin naiset voivat tulla raskaiksi ja synnyttää. Tästä minua konkreettisesti muistutettiin vaimoni riskisynnytysten myötä. Luonto ei ole ollut tasapuolinen, kun nautinto ja riskit jaettiin. Tämä pitäisi etuoikeutetumman - siis miehen - pitää mielessään ja ottaa huomioon. Oletko oikeasti eri mieltä?
Perusbiologia ei muutu, mutta tapamme suhtautua siihen muuttuu. Naisia pidettiin joskus käytännössä holhouksen alla juuri perusbiologiaan vetoamalla - eihän ne viettien ja hormonien vietävissä olevat ressukat voi päättää edes omista asioistaan. Toinen ilmenemismuoto tälle on juuri harrastamasi "huomioiminen". Vaan kun naiset osaa nykyään pitää itsestään huolta siinä missä miehetkin - myös pari- ja seksisuhteissa - ja jopa miehiä paremmin. Miksi muuten niin monen miehen alamäki alkaisi avioerosta?
Mitä taas minuun tulee, arvostan ja kunnioitan naissukupuolta siinä määrin että pelkästään sukupuolen takia en näe mitään syytä erityisesti "huomioida" ihmisiä. Niinpä minun puolisoni ei ole mikään heikompi astia jota tarvitsisi sen kummemmin huomioida muuten kuin itsestäänselvissä asioissa kuten vanhemmuuden ja perhearjen jakaminen. Veikkaanpa että hän pitäisi sellaista lähtökohtaa jossa hän olisi oikeutettu johonkin erityiskohteluun sukupuolensa takia melkoisen loukkaavana. Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään etuoikeutettuna pelkästään xy-kromosomini takia. Ajatus on itse asiassa ihan hemmetin kusipäinen.
Yksilöt on tietysti eri asia. Jos sinun vaimosi IHMISENÄ on ollut erityiskohtelun tarpeessa niin olet varmaan tehnyt ihan oikean valinnan.
Perusbiologiaa rautalangasta vääntäen. Olen kaksi kertaa ollut tilanteessa, jossa vaimollani on ollut akuutti vaaratilanne, jota en voinut jakaa. Olen myös ollut kuulevana korvana ystävälle, jonka lapsi syntyi kuolleena ja jonka vaimo kamppaili useita päiviä hengestään.
Tämä kuvaa sitä tosiasiaa, että seksin riskit jakaantuvat miesten ja naisten välille epätasa-arvoisesti. Ja toistan taas: Se, jolla on suurempi riski sanelee säännöt.
Naisen oikeus sanoa ei seksille, niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolella, on minusta nimenomaan ihmisoikeus eikä mikään erityiskohtelu. Ajatus naisen velvollisuudesta seksiin, halusi tätä tai ei, on juuri sitä vanhakantaista ajattelua, jossa vaimo nähtiin miehen omaisuutena.
Miten voit jakaa puolison syövän tai koronaan sairastumisen? Mitä teet kun sillä akuutti ruokamyrkytys, soimaat itseäsi siitä kun et syönyt sitä hänen caesarsalaattiaan vaan mussutit itse pihviä ja ranskalaisia vieressä?
Ethän sinä noin oikeasti ajattele? Koska logiikka pettää tässä. Miten vaimosi jakaa sun eturauhasvaivat, jotka ovat viime kädessä häntä varten mukanasi kantamien vehkeiden viheliäinen vaiva... hierooko vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kohdallahan asia näyttää molemmille
soveltuvan. Kyllä minäkin naisia siinä
ehdottomasti puolustan, että jos miestä
pitää saada ja tekee kovasti mieli, niin
mies tehköön velvollisuutensa vaimoansa
kohtaan. 😊🥰
Ukko Lode kirjoitti:
Tämä kuvaa sitä tosiasiaa, että seksin riskit jakaantuvat miesten ja naisten välille epätasa-arvoisesti. Ja toistan taas: Se, jolla on suurempi riski sanelee säännöt.
Miehen riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on biologisista syistä suurempi kuin naisilla. Päättääkö mies tällöin mitä perheessä syödään?
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä lisää Ukolle ja muille tietämättömille.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-nama-asiat-tapahtuvat-jos-et-h…
Tässä toinen näkökulma (miksi munkit elävät pitempään). https://www.allianz.com/en/press/news/commitment/community/news-2013-09…
Ymmärrän, olet muutenkin tainnut jäädä historiaan 1900-luvulle.
Tässäpä tämän vuosituhannen dataa. Munkit nyt vain elävät merkittävästi muita miehiä kauemmin, nunnat myös hieman kauemmin kuin naiset yleensä.
https://paa2012.princeton.edu/papers/122836En väitä, että tämä johtuu selibaatista, muitakin syitä voi olla (säännöllinen stressitön elämä, terveelliset ruokatavat ym), mutta ainakaan selibaatti ei ole heitä tappanut.
Älyllistät liikaa, ja toisaalta outoa että pidät järjen käyttöä, rakastamista ja seksiä täysin erillisinä, milloinkaan kohtaamattomina saarekkeina.
Oletko itse koskaan tuntenut himoa tai halua? Ongelmasi on että olet erittäin aseksuaalinen ja sulla on tarve saada muut uskomaan omaan asiaasi. Omat kokemuksesi eivät vain toimi välttämättä muilla - lienet myös lievän autistinen. Ja tämä ihan toteamuksena joka saattaa auttaa sinua tajuamaan omaa asemaasi.
Munkkien elämässä askeettisuus ja niukka ravinto selittänevät ison osan pitkästä iästä.
Onko pitkä elämä minkään arvoinen, jos jättää pois asiat joista molemmat parisuhteen osapuolet nauttivat? Mitä niin kamalan pahaa seksissä on? Parasta läheisyyttä mitä kuvitella saattaa, eikä se sulje pois mitään muita tunteita.
1) Rakkaus on järkeä uhmaava tunne, mutta se tekee elämän merkitykselliseksi. En tiedä mitään järkisyytä, miksi rakastan vaimoani. En kuvittele, että hänessä olisi mitään, mitä jossakin muussa naisessa ei olisi (enkä vastaavasti kuvittele itseäni ainutlaatuiseksi). Silti oli vain tuo selittämätön tunne ja varmuus, että tämä on nyt se henkilö. En edes aikoinani ollut vakuuttunut, että välttämättä tulisin hänen kanssaan onnelliseksi, mutta onni onkin sitten ollut elämän ekstrabonus.
Sen sijaan seksuaalisuuden ja aggressiivisuuden tulee olla joka sekunti järjen ja moraalin hallinnassa. Kaikki puhtaaseen intohimoon tai raivoon heittäytymiset ovat vaarallisia ja väärin. Molemmissa tunnetiloissa voi tehdä erittäin väärin toista ihmistä ja myös itseään kohtaan.
--klip--
Missäs noin sanotaan? Ja miksi liität aggressiivisuuden seksiin, sä nyt haluat väkisinkin sotkea asioita koska sun argumentointisi tähtää pohjimmiltaan siihen että haluat omat MIELIPITEESI yleisiksi totuuksiksi.
Mainitsin aggressiivisuuden ja seksuaalisuuden olevan kaksi impulssia, joiden pitäisi olla koko ajan hallinnassa. En sinänsä liittänyt niitä toisiinsa (mitä nyt testosteronilla on osuutensa kummassakin).
Tapasi väistellä kysymyksiä on hankala.
Miksi intohimoa pitää vältellä?
Mielestäni olen vastaillut hyvin suoraan. Ehkä joskus käyttänyt opetustehtävissä vietetyiltä vuosilta tavaksi tullutta sokraattista menetelmää, eli esittänyt kysymyksiä, joiden toivon stimuloivan vastaajia ajattelemaan.
Ja kysymykseesi: Intohimot tulevat ja menevät. Niitä ei voi vältellä, mutta ei niitä tarvitse ehdoin tahdoin yllyttääkään. Ja aina on järjen mielestäni oltava tiukasti ohjaksissa - samoin kuin eettisten periaatteiden. Intohimonkin vallassa on tehtävä nämä rotarien neljä peruskysymystä:
Onko tämä TOTTA?
Onko tämä OIKEUDENMUKAISTA kaikkia asianosaisia kohtaan?
Luoko tämä HYVÄÄ TAHTOA ja PARANTAAKO TÄMÄ YSTÄVYYSSUHTEITA?
Onko tämä kaikkien osapuolten EDUN MUKAISTA?Ja seksin kyseessä ollessa asioita mutkistaa halujen epäsuhta ja seksin haittojen ja vaarojen kasaantuminen yksipuolisesti pääosin naiselle. Tämä on se tilanne, joihin noita neljää kysymystä itsekukin joutuu peilaamaan.
Jos siis molemmat haluavat, seksi on sun mielestä ok?
Jos toinen haluaa vähemmän, niin ei saisi vongata vaan kestää kuin nainen tai mies? Saako puhua toiselle että tää ei ole kivaa?
Entäs jos se toinen haluaakin harvoin, vaikka kerran kuussa, niin pitääkö siitä silloin kieltäytyä, vedoten synnytyksen riskeihin?
Miksi mun pitää kysyä rotareiden kysymyksiä jos haluan rakastella vaimoani? Ehkäisyn olen hoitanut kuten mies jolla on lapsiluku on täynnä.
Jos haluaa seksiä ja käy tuon rotareiden listan läpi, niin joo, tuskin saa neljää oikein. En oikein tiedä miten seksi parantaa ystävyyssuhteita, jos ei ota jotain kaveriaan esim mukaan. Voisin ehdottaa vaimolle, hänellä on ihan kiva sinkkuystävä kyllä.
Yhtä hyvin tuossa listassasi voisi olla kysymys että parantaako tämä rohingojen asemaa Myanmarissa. Vastaus on että ei, ei seksiä siis. Tuo on listasi on oikeasti aika huono peruste seksittömyydelle, ei oikein nyt pidä vettä...
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Ajat muuttuvat, perusbiologia ei. Ainakaan niin kauan kuin naiset voivat tulla raskaiksi ja synnyttää. Tästä minua konkreettisesti muistutettiin vaimoni riskisynnytysten myötä. Luonto ei ole ollut tasapuolinen, kun nautinto ja riskit jaettiin. Tämä pitäisi etuoikeutetumman - siis miehen - pitää mielessään ja ottaa huomioon. Oletko oikeasti eri mieltä?
Perusbiologia ei muutu, mutta tapamme suhtautua siihen muuttuu. Naisia pidettiin joskus käytännössä holhouksen alla juuri perusbiologiaan vetoamalla - eihän ne viettien ja hormonien vietävissä olevat ressukat voi päättää edes omista asioistaan. Toinen ilmenemismuoto tälle on juuri harrastamasi "huomioiminen". Vaan kun naiset osaa nykyään pitää itsestään huolta siinä missä miehetkin - myös pari- ja seksisuhteissa - ja jopa miehiä paremmin. Miksi muuten niin monen miehen alamäki alkaisi avioerosta?
Mitä taas minuun tulee, arvostan ja kunnioitan naissukupuolta siinä määrin että pelkästään sukupuolen takia en näe mitään syytä erityisesti "huomioida" ihmisiä. Niinpä minun puolisoni ei ole mikään heikompi astia jota tarvitsisi sen kummemmin huomioida muuten kuin itsestäänselvissä asioissa kuten vanhemmuuden ja perhearjen jakaminen. Veikkaanpa että hän pitäisi sellaista lähtökohtaa jossa hän olisi oikeutettu johonkin erityiskohteluun sukupuolensa takia melkoisen loukkaavana. Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään etuoikeutettuna pelkästään xy-kromosomini takia. Ajatus on itse asiassa ihan hemmetin kusipäinen.
Yksilöt on tietysti eri asia. Jos sinun vaimosi IHMISENÄ on ollut erityiskohtelun tarpeessa niin olet varmaan tehnyt ihan oikean valinnan.
Perusbiologiaa rautalangasta vääntäen. Olen kaksi kertaa ollut tilanteessa, jossa vaimollani on ollut akuutti vaaratilanne, jota en voinut jakaa. Olen myös ollut kuulevana korvana ystävälle, jonka lapsi syntyi kuolleena ja jonka vaimo kamppaili useita päiviä hengestään.
Tämä kuvaa sitä tosiasiaa, että seksin riskit jakaantuvat miesten ja naisten välille epätasa-arvoisesti. Ja toistan taas: Se, jolla on suurempi riski sanelee säännöt.
Naisen oikeus sanoa ei seksille, niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolella, on minusta nimenomaan ihmisoikeus eikä mikään erityiskohtelu. Ajatus naisen velvollisuudesta seksiin, halusi tätä tai ei, on juuri sitä vanhakantaista ajattelua, jossa vaimo nähtiin miehen omaisuutena.
Miten voit jakaa puolison syövän tai koronaan sairastumisen? Mitä teet kun sillä akuutti ruokamyrkytys, soimaat itseäsi siitä kun et syönyt sitä hänen caesarsalaattiaan vaan mussutit itse pihviä ja ranskalaisia vieressä?
Ethän sinä noin oikeasti ajattele? Koska logiikka pettää tässä. Miten vaimosi jakaa sun eturauhasvaivat, jotka ovat viime kädessä häntä varten mukanasi kantamien vehkeiden viheliäinen vaiva... hierooko vai mitä?
Vaimoni mahdolliseen syöpään en olisi mitenkään vaikuttanut, ja olisin siihen syytön. Poikkeuksena tietysti seksivälitteisen papilloomavirusinfektion aiheuttama kohdunkaulan syöpä, ja tietenkin tupakoitsijan puoliso voi altistua passiivisesti tupakansavulle.
Myöskään ruokamyrkytykset yms. ovat onnettomia sattumia, joista tietysti voisin joskus olla vastuussa, esimerkiksi käsittelemällä ruokaa huolimattomasti. Tunnontuskat olisivat silloinkin kovat, mutta yhtä hyvin vahinko olisi voinut tapahtua vaimolleni ja minä olisin sairastunut. Emme myöskään ole puolisoina vastuussa toistemme luonnollisesta vanhenemisesta ja iän tuomista krempoista.
Mutta ei vaimoni olisi tullut raskaaksi ilman seksiä kanssani ja hän asetti henkensä ja terveytensä vaaraan, jota minä en voinut jakaa. Lieventävänä seikkana oli tietenkin, että hän tietoisesti hankkiutui raskaaksi riskejä uhmaten eikä päämääräni seksissä ollut tuolloin oma nautintoni vaan vaimon toiveen täyttäminen.
Mutta millä olisin voinut loppuikänäni itseäni puolustaa, jos olisin painostanut vaimoni seksiin, jota hän ei itse olisi tahtonut ja hän olisi tullut tahtomattaan raskaaksi (mikään ehkäisy ei ole sataprosenttinen) ja joutunut harkitsemaan joko lapsen pitämistä tai raskauden keskeytystä. Jos hän vielä olisi joutunut raskauden aikana tai synnytyksessä vaaraan tai kohtuuttomasti kärsimään, niin syy olisi ollut yksinomaan minun.
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Ajat muuttuvat, perusbiologia ei. Ainakaan niin kauan kuin naiset voivat tulla raskaiksi ja synnyttää. Tästä minua konkreettisesti muistutettiin vaimoni riskisynnytysten myötä. Luonto ei ole ollut tasapuolinen, kun nautinto ja riskit jaettiin. Tämä pitäisi etuoikeutetumman - siis miehen - pitää mielessään ja ottaa huomioon. Oletko oikeasti eri mieltä?
Perusbiologia ei muutu, mutta tapamme suhtautua siihen muuttuu. Naisia pidettiin joskus käytännössä holhouksen alla juuri perusbiologiaan vetoamalla - eihän ne viettien ja hormonien vietävissä olevat ressukat voi päättää edes omista asioistaan. Toinen ilmenemismuoto tälle on juuri harrastamasi "huomioiminen". Vaan kun naiset osaa nykyään pitää itsestään huolta siinä missä miehetkin - myös pari- ja seksisuhteissa - ja jopa miehiä paremmin. Miksi muuten niin monen miehen alamäki alkaisi avioerosta?
Mitä taas minuun tulee, arvostan ja kunnioitan naissukupuolta siinä määrin että pelkästään sukupuolen takia en näe mitään syytä erityisesti "huomioida" ihmisiä. Niinpä minun puolisoni ei ole mikään heikompi astia jota tarvitsisi sen kummemmin huomioida muuten kuin itsestäänselvissä asioissa kuten vanhemmuuden ja perhearjen jakaminen. Veikkaanpa että hän pitäisi sellaista lähtökohtaa jossa hän olisi oikeutettu johonkin erityiskohteluun sukupuolensa takia melkoisen loukkaavana. Enkä todellakaan pidä itseäni mitenkään etuoikeutettuna pelkästään xy-kromosomini takia. Ajatus on itse asiassa ihan hemmetin kusipäinen.
Yksilöt on tietysti eri asia. Jos sinun vaimosi IHMISENÄ on ollut erityiskohtelun tarpeessa niin olet varmaan tehnyt ihan oikean valinnan.
Perusbiologiaa rautalangasta vääntäen. Olen kaksi kertaa ollut tilanteessa, jossa vaimollani on ollut akuutti vaaratilanne, jota en voinut jakaa. Olen myös ollut kuulevana korvana ystävälle, jonka lapsi syntyi kuolleena ja jonka vaimo kamppaili useita päiviä hengestään.
Tämä kuvaa sitä tosiasiaa, että seksin riskit jakaantuvat miesten ja naisten välille epätasa-arvoisesti. Ja toistan taas: Se, jolla on suurempi riski sanelee säännöt.
Naisen oikeus sanoa ei seksille, niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolella, on minusta nimenomaan ihmisoikeus eikä mikään erityiskohtelu. Ajatus naisen velvollisuudesta seksiin, halusi tätä tai ei, on juuri sitä vanhakantaista ajattelua, jossa vaimo nähtiin miehen omaisuutena.
Miten voit jakaa puolison syövän tai koronaan sairastumisen? Mitä teet kun sillä akuutti ruokamyrkytys, soimaat itseäsi siitä kun et syönyt sitä hänen caesarsalaattiaan vaan mussutit itse pihviä ja ranskalaisia vieressä?
Ethän sinä noin oikeasti ajattele? Koska logiikka pettää tässä. Miten vaimosi jakaa sun eturauhasvaivat, jotka ovat viime kädessä häntä varten mukanasi kantamien vehkeiden viheliäinen vaiva... hierooko vai mitä?
Vaimoni mahdolliseen syöpään en olisi mitenkään vaikuttanut, ja olisin siihen syytön. Poikkeuksena tietysti seksivälitteisen papilloomavirusinfektion aiheuttama kohdunkaulan syöpä, ja tietenkin tupakoitsijan puoliso voi altistua passiivisesti tupakansavulle.
Myöskään ruokamyrkytykset yms. ovat onnettomia sattumia, joista tietysti voisin joskus olla vastuussa, esimerkiksi käsittelemällä ruokaa huolimattomasti. Tunnontuskat olisivat silloinkin kovat, mutta yhtä hyvin vahinko olisi voinut tapahtua vaimolleni ja minä olisin sairastunut. Emme myöskään ole puolisoina vastuussa toistemme luonnollisesta vanhenemisesta ja iän tuomista krempoista.
Mutta ei vaimoni olisi tullut raskaaksi ilman seksiä kanssani ja hän asetti henkensä ja terveytensä vaaraan, jota minä en voinut jakaa. Lieventävänä seikkana oli tietenkin, että hän tietoisesti hankkiutui raskaaksi riskejä uhmaten eikä päämääräni seksissä ollut tuolloin oma nautintoni vaan vaimon toiveen täyttäminen.
Mutta millä olisin voinut loppuikänäni itseäni puolustaa, jos olisin painostanut vaimoni seksiin, jota hän ei itse olisi tahtonut ja hän olisi tullut tahtomattaan raskaaksi (mikään ehkäisy ei ole sataprosenttinen) ja joutunut harkitsemaan joko lapsen pitämistä tai raskauden keskeytystä. Jos hän vielä olisi joutunut raskauden aikana tai synnytyksessä vaaraan tai kohtuuttomasti kärsimään, niin syy olisi ollut yksinomaan minun.
Kun sen tuolla tavalla kuvailet, niin sanoisin että tämä syvällä sielussasi tuntemasi seksin riski jossakin satunnaisesti valitussa parisuhteessa on samaa luokkaa kuin se, että vänkäisit vaimon lähtemään mukaasi autolla jonnekin ja ajaisitte kolarin vaimon turmioksi. Jätätkö tästä syystä autoajelut väliin?
Vaimollasi on tietysti tilanne hieman toinen, koska selkeästi jotain kohonnutta riskiä synnytysten suhteen on ollut. Mutta: kyllä nykypäivänä on tieto ja välineet harrastaa ja nauttia seksistä ilman raskauden riskiä. Vaikka sitten ei-penetratiivisesti, jos ei muuten uskalla.
Mieheksi joka on hylännyt seksin elämässään jaksat kyllä viihtyä merkillisen hyvin seksipalstalla. Mikähän sinun motiivisi siihen on? Seksi ei sinua kiinnosta, olet sanonut ettet ole täällä ketään ”käännyttämässäkään” mutta mahdatkohan odottaa saavasi jonkinlaista ihailua ylevästä asenteestasi? Ehkä odotat että erityisesti naiset, nuo heikommat astiat, olisivat kiitollisia siitä, että löytyy sellainenkin mies, joka ei heitä piinaa seksin kauhistuksella?
Kenenkään ei TIETENKÄÄN tarvitse harrastaa seksiä jos ei halua, mutta tapasi tuoda tätä omaa valintaasi esiin täällä seksinharrastajien palstalla herättää kyllä minussa epäilyksen, että onkohan sinulta totaalisesti kadonnut kosketus ihan tavallisen, keskimääräisen ihmisen seksuaalisuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä lisää Ukolle ja muille tietämättömille.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-nama-asiat-tapahtuvat-jos-et-h…
Tässä toinen näkökulma (miksi munkit elävät pitempään). https://www.allianz.com/en/press/news/commitment/community/news-2013-09…
Ymmärrän, olet muutenkin tainnut jäädä historiaan 1900-luvulle.
Tässäpä tämän vuosituhannen dataa. Munkit nyt vain elävät merkittävästi muita miehiä kauemmin, nunnat myös hieman kauemmin kuin naiset yleensä.
https://paa2012.princeton.edu/papers/122836En väitä, että tämä johtuu selibaatista, muitakin syitä voi olla (säännöllinen stressitön elämä, terveelliset ruokatavat ym), mutta ainakaan selibaatti ei ole heitä tappanut.
Älyllistät liikaa, ja toisaalta outoa että pidät järjen käyttöä, rakastamista ja seksiä täysin erillisinä, milloinkaan kohtaamattomina saarekkeina.
Oletko itse koskaan tuntenut himoa tai halua? Ongelmasi on että olet erittäin aseksuaalinen ja sulla on tarve saada muut uskomaan omaan asiaasi. Omat kokemuksesi eivät vain toimi välttämättä muilla - lienet myös lievän autistinen. Ja tämä ihan toteamuksena joka saattaa auttaa sinua tajuamaan omaa asemaasi.
Munkkien elämässä askeettisuus ja niukka ravinto selittänevät ison osan pitkästä iästä.
Onko pitkä elämä minkään arvoinen, jos jättää pois asiat joista molemmat parisuhteen osapuolet nauttivat? Mitä niin kamalan pahaa seksissä on? Parasta läheisyyttä mitä kuvitella saattaa, eikä se sulje pois mitään muita tunteita.
1) Rakkaus on järkeä uhmaava tunne, mutta se tekee elämän merkitykselliseksi. En tiedä mitään järkisyytä, miksi rakastan vaimoani. En kuvittele, että hänessä olisi mitään, mitä jossakin muussa naisessa ei olisi (enkä vastaavasti kuvittele itseäni ainutlaatuiseksi). Silti oli vain tuo selittämätön tunne ja varmuus, että tämä on nyt se henkilö. En edes aikoinani ollut vakuuttunut, että välttämättä tulisin hänen kanssaan onnelliseksi, mutta onni onkin sitten ollut elämän ekstrabonus.
Sen sijaan seksuaalisuuden ja aggressiivisuuden tulee olla joka sekunti järjen ja moraalin hallinnassa. Kaikki puhtaaseen intohimoon tai raivoon heittäytymiset ovat vaarallisia ja väärin. Molemmissa tunnetiloissa voi tehdä erittäin väärin toista ihmistä ja myös itseään kohtaan.
--klip--
Missäs noin sanotaan? Ja miksi liität aggressiivisuuden seksiin, sä nyt haluat väkisinkin sotkea asioita koska sun argumentointisi tähtää pohjimmiltaan siihen että haluat omat MIELIPITEESI yleisiksi totuuksiksi.
Mainitsin aggressiivisuuden ja seksuaalisuuden olevan kaksi impulssia, joiden pitäisi olla koko ajan hallinnassa. En sinänsä liittänyt niitä toisiinsa (mitä nyt testosteronilla on osuutensa kummassakin).
Tapasi väistellä kysymyksiä on hankala.
Miksi intohimoa pitää vältellä?
Mielestäni olen vastaillut hyvin suoraan. Ehkä joskus käyttänyt opetustehtävissä vietetyiltä vuosilta tavaksi tullutta sokraattista menetelmää, eli esittänyt kysymyksiä, joiden toivon stimuloivan vastaajia ajattelemaan.
Ja kysymykseesi: Intohimot tulevat ja menevät. Niitä ei voi vältellä, mutta ei niitä tarvitse ehdoin tahdoin yllyttääkään. Ja aina on järjen mielestäni oltava tiukasti ohjaksissa - samoin kuin eettisten periaatteiden. Intohimonkin vallassa on tehtävä nämä rotarien neljä peruskysymystä:
Onko tämä TOTTA?
Onko tämä OIKEUDENMUKAISTA kaikkia asianosaisia kohtaan?
Luoko tämä HYVÄÄ TAHTOA ja PARANTAAKO TÄMÄ YSTÄVYYSSUHTEITA?
Onko tämä kaikkien osapuolten EDUN MUKAISTA?Ja seksin kyseessä ollessa asioita mutkistaa halujen epäsuhta ja seksin haittojen ja vaarojen kasaantuminen yksipuolisesti pääosin naiselle. Tämä on se tilanne, joihin noita neljää kysymystä itsekukin joutuu peilaamaan.
Jos siis molemmat haluavat, seksi on sun mielestä ok?
Jos toinen haluaa vähemmän, niin ei saisi vongata vaan kestää kuin nainen tai mies? Saako puhua toiselle että tää ei ole kivaa?
Entäs jos se toinen haluaakin harvoin, vaikka kerran kuussa, niin pitääkö siitä silloin kieltäytyä, vedoten synnytyksen riskeihin?
Miksi mun pitää kysyä rotareiden kysymyksiä jos haluan rakastella vaimoani? Ehkäisyn olen hoitanut kuten mies jolla on lapsiluku on täynnä.
Jos haluaa seksiä ja käy tuon rotareiden listan läpi, niin joo, tuskin saa neljää oikein. En oikein tiedä miten seksi parantaa ystävyyssuhteita, jos ei ota jotain kaveriaan esim mukaan. Voisin ehdottaa vaimolle, hänellä on ihan kiva sinkkuystävä kyllä.
Yhtä hyvin tuossa listassasi voisi olla kysymys että parantaako tämä rohingojen asemaa Myanmarissa. Vastaus on että ei, ei seksiä siis. Tuo on listasi on oikeasti aika huono peruste seksittömyydelle, ei oikein nyt pidä vettä...
Joskus ihmettelen, onko luetun ymmärtäminen näin vaikeaa. Mutta varmaan syy on, etten osaa tehdä tarkoitustani tarpeeksi selväksi.
Siis pointtini on - ja lukekaa nyt tarkasti - että jos puolisot haluavat yhtä paljon seksiä, niin mitään ongelmaahan ei ole.
Jos on merkittävä halujen epäsuhta, niin silloin on ongelma. Vähemmän haluavaa on hyvin vaikeaa saada halukkaammaksi (tämä on mitä laajimpien joukkojen kokemus ja myös seksologien näkemys: poikkeuksena ovat esimerkiksi hormonaaliset tai lääkitysten aiheuttamat halun tai kyvyn menetykset). Olen tällöin sanonut - ja lukekaa nyt taas tarkasti - että silloin on harkittava, onko liitossa sen verran muita, hyviä ja toimivia aspekteja, että sitä on syytä jatkaa halukkaamman ospuolen turhautumisesta huolimatta, niin sitten sitä on vain jatkettava.
Ja olen myös sanonut - ja lukekaa nyt taas tarkasti - ettei erityisesti naisella ole mitään seksivelvoitetta, jos ei sitä halua. Ei tietysti miehelläkään, mutta nainen on vielä erityistapaus, koska hänelle seksi on riskaabelimpaa kuin miehelle - jopa nykyisten ehkäisymenetelmien aikanakin.
Ja kyllä, olen sitä mieltä, ettei se puutteessa kärvistelevä osapuoli sen jälkeen, kun asia on puhuttu halki ja hän on suhteeseen suostunut jäämään, saa murjottaa, ei moittia, eikä,muistutella, ettei tämä ole kivaa. Se ei ensinnäkään auta yhtään ja erityisesti mieheltä se on epämiehekästä väninää.
Ja olen myös sitä mieltä, ettei seksitön elämä ole maailmanloppu eikä silkkaa onnetonta kitumista. Väitän tästä jotakin tietäväni. Riippuu tietysti vähän siitä, onko elämä muuten mielenkiintoista ja palkitsevaa - minulla on ollut tämä onni.
Mitenhän minä nyt osaisin tämän oikein ja ymmärrettävästi selittää. Seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat pohdin puhki jo murrosiässä. Avainkokemus oli Tolstoin romaani ” Sota ja rauha” ja siinä kohta, jossa ruhtinas Bolkonskin nuori vaimo kuolee tuskallisesti synnytykseen. Minulle välähdyksenomaisesti valkeni saamani virallisen ja ”isojen poikien” epävirallisen seksuaalivalistuksen falskius. Kummassakin esiintyi käsitys miesten ja naisten yhtä suuresta halukkuudesta ja seksin täydellisestä vastavuoroisuudesta. Tosiasia kuitenkin on, että nainen ottaa seksissä aina miestä suuremman riskin. Ennen viimeisen vuosisadan lääketieteellisiä edistysaskeleita hän sukupuolisuhteeseen ryhtyessään vaaransi henkensä ja terveytensä.
Näistä seikoista johtuen minulle oli itsestään selvää, ettei kukaan mies voi pitää seksiä itselleen kuuluvana oikeutena. Ja kaikkein vähiten hänellä on oikeus painostaa tai komentaa halutonta naista seksiin, oli nainen puoliso tai ei. Suuremman riskin kantaja tekee seksiin liittyvät päätökset - tämä on minulle itsestään selvä periaate.
Nyt voidaan väittää tehokkaiden ehkäisymenetelmien ainakin kehittyneessä maailmassa eliminoineen tämän näkökohdan. Ei kuitenkaan täysin. Ehkäisyn pettäessä seuraukset kantaa edelleen nainen.
Tämä seksuaalisuuden sisäänrakennettu epätasa-arvo oli lähtemätön ja ilmestyksenomainen nuoruudenelämys.
Tämän vuoksi ensinnäkin pidin ja pidän miehen seksuaalisuutta jotenkin brutaalina enkä juuri koskaan ole saanut siitä sekoittamatonta iloa. Ja toiseksi kunnioitan suunnattomasti naisen oikeutta sanoa ”Ei”.
Ehkä siitä tulee tunne, että - käyttääkseni tuota sanontaasi - ”katson nenänvartta pitkin” miehiä, joille seksi on parisuhteen kova ydin ja ovat valmiut eroihin tai sivusuhteisiin, jos eivät sitä seksiä kumppaneiltaan saa.