Miehen seksin vonkaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Perimmäisistä syistä voisin ottaa seksin vertailukohteeksi syömisen. Me liitämme syömiseen makunautinnon, usein vielä pöydän jakaessamme sosiaalisen funktion, mutta nämä eivät ole syitä, jonka vuoksi syöminen on olemassa. Syömisen tarkoitus on tietenkin ravitsemus. Korostamalla syömisen nautinnollisuutta ja ottamalla sen - itsekukin päänupissaan - syömisen päätarkoitukseksi, niin melko varmasti ajaudumme ylipainoon ja terveyshaittoihin. Olkoon tämä nyt sitten naturalistinen virhepäätelmä tai ei, mutta totta se on.

Kun seksin päätarkoitukseksi kielletään huvi - minkä halvat, turvalliset ja tehokkaat ehkäisymenetelmät ovat tehneet mahdollisiksi kehittyneissä maissa - niin seurauksena näyttää olevan kyllästyminen. Haetaan yhä raffinoidumpia elämyksiä ja variaatioita.. Kun kuulemma sama ihminen ja sama akti samalla tavalla on tylsää. Taas vertaus ruokaan. Kun syö kunnolla nälkäisenä, niin hyvin vaatimaton ruoka maistuu herkulliselta. Kun ei syö nälkään vaan nautintoon, niin veltostunut makuaisti vaatii yhä raffinoidumpia kulinaristisia luomuksia, kauniita kattauksia jne.

Olen jo viitannut vuosikymmenien liittoomme, joten en kaipaa kommentteja sen onnellisuudesta sivullisilta, jotka eivät meitä tunne. Liitoissa kivi kiveä hioo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta kun kummallakin puolella on ollut raudanluja sitoutuminen, niin elämä antaa palkintona. Esimerkiksi nämä ihanat ukki- ja mummovuodet.

Mutta miksei arkiruokaakin voisi syödä siitä esillepanosta ja erilaisista makuelämyksistä nauttien? Ruokaa voi tehdä millaista vaan, saman kaurapuuron syöminen joka päivä tuntuu tosiaan tylsältä enkä oikein tiedä mitä se sitten ketään hyödyttää. Vertauksesi ontuu sikäli, että voi syödä terveellisesti, vaihtelevasti, vivahteikkaasti silloin tällöin, ja sitten normaalit arkiruuat siinä lomassa sitten. Tämä ruokavertaus toimii seksiin ehkä vähän huonosti tämän pidemmälle, mutta mikään ei pakota pysymään siinä kyllästyttävässä ja lopettamaan sitä sitten. Kun asioita voi piristää ja vaihdella, ilman että se on jatkuvaa riman korottamista. Tässä on se virhepäätelmäsi ainakin.  

Sä liität kaikkeen kauheasti arvolatausta, käytät sanaa veltostunut makuaistista vaikka se käytännössä kehittyy vain huomaamaan. Oletko tullut ajatelleeksi, että sä selität omaa historiaasi itsellesi parhaalla mahdollisella tavalla, tästä tulee se aavistuksen itseriittoinen mielikuva. 

Elämä voi antaa niitä palkintoja koko ajan, ei ole niin että vain kieltäymyksen kautta saa sitten isovanhempana rauhan. Kun voisi elää koko elämänsä omannäköistään eloa ja oloa. 

Miksei seksin vertailukohdaksi voisi ottaa urheilua? Molemmat ovat hyvin fyysisiä suorituksia, jotka parhaimmillaan päätyvät ”onnistuessaan” endorfiinintäyteiseen euforiaan. Moni urheilija hakee suorituksestaan kehollista kokemusta ja pyrkii kehittämään sitä saadakseen suurempaa nautintoa. Sekä urheilu että seksi myös vaikuttavat myönteisesti yksilön terveyteen.

Urheiluhan on ihan sallittua jopa Ukon kaltaisille älyköille, eiköhän siitä joukosta löydy aika paljon juuri kestävyyslajien harrastajia, ja ne minusta vertautuvat kaikkein eniten seksiin. Miksei siis omaa fyysisyyttään ja ihmisyyttään voisi sitten lähestyä yhtä hyvin seksin ja seksuaalisuuden kautta? Jostain syystä kuitenkin seksi elämänalueena saa niin kovin herkästi Ukon kaltaista liki halveksuvaa suhtautumista, mikä siinä on? Jonkinlaista häpeää omasta ”eläimellisyydestä” jota sitten pitää tukahduttaa kaikenlaisten ylevien ja eettisten moraalirakennelmien alle?

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Perimmäisistä syistä voisin ottaa seksin vertailukohteeksi syömisen. Me liitämme syömiseen makunautinnon, usein vielä pöydän jakaessamme sosiaalisen funktion, mutta nämä eivät ole syitä, jonka vuoksi syöminen on olemassa. Syömisen tarkoitus on tietenkin ravitsemus. Korostamalla syömisen nautinnollisuutta ja ottamalla sen - itsekukin päänupissaan - syömisen päätarkoitukseksi, niin melko varmasti ajaudumme ylipainoon ja terveyshaittoihin. Olkoon tämä nyt sitten naturalistinen virhepäätelmä tai ei, mutta totta se on.

Kun seksin päätarkoitukseksi kielletään huvi - minkä halvat, turvalliset ja tehokkaat ehkäisymenetelmät ovat tehneet mahdollisiksi kehittyneissä maissa - niin seurauksena näyttää olevan kyllästyminen. Haetaan yhä raffinoidumpia elämyksiä ja variaatioita.. Kun kuulemma sama ihminen ja sama akti samalla tavalla on tylsää. Taas vertaus ruokaan. Kun syö kunnolla nälkäisenä, niin hyvin vaatimaton ruoka maistuu herkulliselta. Kun ei syö nälkään vaan nautintoon, niin veltostunut makuaisti vaatii yhä raffinoidumpia kulinaristisia luomuksia, kauniita kattauksia jne.

Olen jo viitannut vuosikymmenien liittoomme, joten en kaipaa kommentteja sen onnellisuudesta sivullisilta, jotka eivät meitä tunne. Liitoissa kivi kiveä hioo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta kun kummallakin puolella on ollut raudanluja sitoutuminen, niin elämä antaa palkintona. Esimerkiksi nämä ihanat ukki- ja mummovuodet.

Ei kai tässä kukaan ole sinun onnellisuuttasi kyseenalaistanut. Mutta sen on, ja ihan oikein, että seksi on joillekin rakkaudenosoitus. Ainakin meille, jotka olemme olleet kimpassa reilut 20 vuotta. On meillä lapsiakin. Ei varmaan olla oltu tarpeeksi kauaa vielä, kun ei olla päästy samoihin päätelmiin, kuin sinä. Ei ole tarpeeksi kokemusta, eikä ymmärretä vielä rakkaudesta mitään.

Eri

No, oletan, että olet mies. Voit esimerkiksi tuoda vaimollesi kukkia rakkauden osoituksena. Jos vaimosi ei erityisesti välitä kukista (sellaisiakin naisia on), ja hän ihan ystävällisesti sanoo, ettei tarvitse, niin tuskin alkaisit mököttää, muistella koska viimeksi vaimosi otti kukkia vastaan ja vielä vähemmän mutista, että löytyy niitä sellaisiakin naisia, joille kukat kelpaavat.

Seksi on seksiä ja rakkaus on rakkautta. On upeaa, jos kaksi ihmistä, jotka harrastavat seksiä keskenään, myös rakastavat toisiaan. On silti jokapäiväinen kokemus, että ihminen voi kiihottua seksuaalisesti henkilöistä, joita kohtaan hänellä ei ole mitään erityisen lämpimiä tunteita. Ja ihminen voi rakastaa syvästi, ja nimenomaan romanttisessa eikä veljellisessä tai sisarellisessa mielessä sellaista ihmistä, jonka kanssa seksi ei syystä tai toisesta tule kysymykseen.

Omassa tuttavapiirissä nuori nainen rakasti onnettomuuden tuloksena neliraajahalvaantunutta aviomiestaään tämän kuolemaan asti. Ja näemme uhrautuvaa ja kaunista puolisorakkautta myös dementoituneiden ja hankalien vanhusten omaishoitajissa.

Olen aiemminkin koettanut sanoa, että seksi ja rakkaus ovat sinusta tosiaan täysin toisensa poissulkevia asioita? Jospa koettaisit ymmärtää ihmisiä, joille seksi nimenomaan on erilaista seksinä, ja seksinä rakastavan ihmisen kanssa. Ne on täysin eri juttuja, vaikka mies olenkin. 

Miksi siis pihdata seksiä siksi, että voi olla että jonain päivänä kuitenkin halvaannun enkä pysty enää - sitä odotellessa voi ajan käyttää hyvinkin. En oikein pääse sisälle siihen edelleenkään, miksi seksi ja rakkaus eivät saisi olla läsnä samaaan aikaan. 

Palataan perustilanteeseen. Joko sinun tai puolisosi seksuaalivietti on kadonnut tai heikennyt ilman selvää fyysistä syytä. Puolisosi ei kiihota eikä herätä sinussa seksuaalista intohimoa. Onko rakkautesi myös mennyt?

Jos puolisosi on haluton ja hänelle seksi olisi tylsää jyystöä ilman iloa tai nautintoa, niin olisiko häneen yhtymisensä sinun puoleltasi rakkaudenteko?

Ensimmäisessä tapauksessa se rakkaus näkyy siinä miten itse yritän ratkaista asian. Ja tässä juuri näkyy se, että seksittömissä liitoissa rakastaminen on hyvin yksipuolista, jos asialle ei halua tehdä mitään. 

Toinen tapaus, kts ensimmäinen. Tällöin seksi ei tulisi kysymykseen tietenkään, kuka nyt haluaa seksiä väkisin ja vastentahtoisen kanssa. Mutta se pointti onkin, että mitä se haluton tekee asian eteen, miten paljon hän rakastaa? 

Selvät syyt on selviä syitä, ja rakkaus kestää ne tietenkin. Mutta tunnekylmyyttä rakkaus ei kestä. 

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiäkin voi harrastaa tavoilla joka ei altista ketään vaaralle tai vammalle, paljonko tarvitset rautalankaa tämän asian ymmärtämiseen?

Ja mitä tuohon synnytykseen ym. lapsenhankintaan liittyvään riskiin tulee, se on aivan minimaalinen. Naisia kuolee Suomessa synnytyksiin 0-3 vuodessa, synnytyksiä on 50 000 - 60 000. Paljon suurempi riski on elää parisuhteessa miehen kanssa - perheväkivaltaan kuolee parisenkymmentä naista vuodessa, myös naisen raskauden aikana ja vauvaperheissä. Eli jos riskit halutaan minimoida, naisten pitäisi potkia miehet pellolle heti raskaaksi tulemisensa jälkeen.

Suomessa, kiitos kehittyneen lääketieteen ja toimivan terveydenhuoltojärjestelmän olemme tuossa tilanteessa. Silti riskit ovat vain naisella. Sata vuotta sitten olisin ollut jo leski, mutta ei tuo kokemus vaimolleni mikään huvi ollut, vaikka hengissä säilyikin. Työmatkaliikenteen riskit kohdistuvat kaikkiin työllisiin, miehiin ja naisiin, jopa noihin työnantajiin, eikä niihin liity elementtiä yhden riskittömästä huvista ja toisen vaarasta.

Ei tuo miksikään sitä tosiasiaa että naiselle on huomattavasti vaarallisempaa elää miehen kanssa kuin harrastaa raskauteen johtavaa seksiä hänen hänen kanssaan. Sinä olet pelännyt seksin harrastamista koska se voi aiheuttaa varaa puolisollesi. Miten sitten uskallat elää hänen kanssaan, koska se on tilastojen ja todennäköisyyksien puolesta hänelle huomattavasti riskialttiimpaa?

Naiselle on vaarallista sekä elää että harrastaa seksiä väkivaltaisen miehen kanssa. Väkivaltaisen miehen kansaa myös seksistä kieltäytyminen voi olla (erityisen) vaarallista. Normaalin, kunnollisen miehen kanssa vain seksin harrastaminen on vaarallista.

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, ettei Ukko ymmärrä ollenkaan mitä tarkoittaa rakastelu puolison kanssa. Hänelle seksi on samanlainen toiminta kuin vaikka golfin peluu. Voi pelata, muttei voi olla pelaamattakin.

Miehissä on tutkitusti paljon tunnevammaisia, oliko peräti 30%  ja  varsinkin matemaattisesti lahjakkaissa. Tunnevammainen ei ymmärrä sitä mitä ei ymmärrrä. Ihan sama kuin tavalliselle ihmisille puhuisi hebreaa. Ei ole olemassa kieltä millä tunneälyn puutteen  hänelle kertoisi ja selventäisi  kun sellainen ei ymmärrä mitä häneltä puuttuu. Täälläkin naistet valittaa, että miksi osa miehistä ei välitä naisen tyydyttämisestä. Niinpä, miksei jos luulevat seksiä joksikin mekaaniseksi suoritukseksi, ilman tunnetta.

Tämä paistaa näistäkin Ukon kommenteista. Pihalla kuin lumiukko..  Tätä voidaan jauhaa loputtomiin, eikä hän silti tule sitä ymmärtämään.  

Itse luulen ongelmani - jos se sellainen on - olevan enemminkin liiallinen herkkyys. Lähes jokainen seksikerta - lukuunottamatta noita lapsentekotilanteita - aiheutti minussa katumuksen hetkiä ja omantunnon pistoksia, varsinkin jos itse olin ollut aloitteellinen. Olinko nyt painostanut vaimoani johonkin, jota hän ei oikeasti olisi halunnut tai tarvinnut. Olinko varmasti pitänyt vaimoani päämääränä enkä keinona. Ihan siitä riippumatta saiko hän orgasmin vai ei.[/

Ei tuo Ukko Loden suhtautuminen seksualisuuteeen ole alunpitäenkään ollut

tervettä ,vaan täysin vääristynyttä .Joten

tuo asennevääristymä tietenki vie vääristyneelle polulle. Tuollainen itsesyytöksinen sairas tuntemus omassatunnossa on monilla.

Se vaan on niin ikävä asia, että tuollaiset

sitten pyrkivät villä toisiakin taivuttelemaan

samaan ahdinkoon

Vaikka seksuaalisuuteen kuuluu määrätty

häveliäisyys, niin ei se syntiä ole aviopuolisoitten elämässä, vaan aivan päinvastoin. Seksissäon parempi olla palava

kuin penseä. Penseys tappaa koko suhteen

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Perimmäisistä syistä voisin ottaa seksin vertailukohteeksi syömisen. Me liitämme syömiseen makunautinnon, usein vielä pöydän jakaessamme sosiaalisen funktion, mutta nämä eivät ole syitä, jonka vuoksi syöminen on olemassa. Syömisen tarkoitus on tietenkin ravitsemus. Korostamalla syömisen nautinnollisuutta ja ottamalla sen - itsekukin päänupissaan - syömisen päätarkoitukseksi, niin melko varmasti ajaudumme ylipainoon ja terveyshaittoihin. Olkoon tämä nyt sitten naturalistinen virhepäätelmä tai ei, mutta totta se on.

Kun seksin päätarkoitukseksi kielletään huvi - minkä halvat, turvalliset ja tehokkaat ehkäisymenetelmät ovat tehneet mahdollisiksi kehittyneissä maissa - niin seurauksena näyttää olevan kyllästyminen. Haetaan yhä raffinoidumpia elämyksiä ja variaatioita.. Kun kuulemma sama ihminen ja sama akti samalla tavalla on tylsää. Taas vertaus ruokaan. Kun syö kunnolla nälkäisenä, niin hyvin vaatimaton ruoka maistuu herkulliselta. Kun ei syö nälkään vaan nautintoon, niin veltostunut makuaisti vaatii yhä raffinoidumpia kulinaristisia luomuksia, kauniita kattauksia jne.

Olen jo viitannut vuosikymmenien liittoomme, joten en kaipaa kommentteja sen onnellisuudesta sivullisilta, jotka eivät meitä tunne. Liitoissa kivi kiveä hioo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta kun kummallakin puolella on ollut raudanluja sitoutuminen, niin elämä antaa palkintona. Esimerkiksi nämä ihanat ukki- ja mummovuodet.

Ei kai tässä kukaan ole sinun onnellisuuttasi kyseenalaistanut. Mutta sen on, ja ihan oikein, että seksi on joillekin rakkaudenosoitus. Ainakin meille, jotka olemme olleet kimpassa reilut 20 vuotta. On meillä lapsiakin. Ei varmaan olla oltu tarpeeksi kauaa vielä, kun ei olla päästy samoihin päätelmiin, kuin sinä. Ei ole tarpeeksi kokemusta, eikä ymmärretä vielä rakkaudesta mitään.

Eri

No, oletan, että olet mies. Voit esimerkiksi tuoda vaimollesi kukkia rakkauden osoituksena. Jos vaimosi ei erityisesti välitä kukista (sellaisiakin naisia on), ja hän ihan ystävällisesti sanoo, ettei tarvitse, niin tuskin alkaisit mököttää, muistella koska viimeksi vaimosi otti kukkia vastaan ja vielä vähemmän mutista, että löytyy niitä sellaisiakin naisia, joille kukat kelpaavat.

Seksi on seksiä ja rakkaus on rakkautta. On upeaa, jos kaksi ihmistä, jotka harrastavat seksiä keskenään, myös rakastavat toisiaan. On silti jokapäiväinen kokemus, että ihminen voi kiihottua seksuaalisesti henkilöistä, joita kohtaan hänellä ei ole mitään erityisen lämpimiä tunteita. Ja ihminen voi rakastaa syvästi, ja nimenomaan romanttisessa eikä veljellisessä tai sisarellisessa mielessä sellaista ihmistä, jonka kanssa seksi ei syystä tai toisesta tule kysymykseen.

Omassa tuttavapiirissä nuori nainen rakasti onnettomuuden tuloksena neliraajahalvaantunutta aviomiestaään tämän kuolemaan asti. Ja näemme uhrautuvaa ja kaunista puolisorakkautta myös dementoituneiden ja hankalien vanhusten omaishoitajissa.

Olen aiemminkin koettanut sanoa, että seksi ja rakkaus ovat sinusta tosiaan täysin toisensa poissulkevia asioita? Jospa koettaisit ymmärtää ihmisiä, joille seksi nimenomaan on erilaista seksinä, ja seksinä rakastavan ihmisen kanssa. Ne on täysin eri juttuja, vaikka mies olenkin. 

Miksi siis pihdata seksiä siksi, että voi olla että jonain päivänä kuitenkin halvaannun enkä pysty enää - sitä odotellessa voi ajan käyttää hyvinkin. En oikein pääse sisälle siihen edelleenkään, miksi seksi ja rakkaus eivät saisi olla läsnä samaaan aikaan. 

Palataan perustilanteeseen. Joko sinun tai puolisosi seksuaalivietti on kadonnut tai heikennyt ilman selvää fyysistä syytä. Puolisosi ei kiihota eikä herätä sinussa seksuaalista intohimoa. Onko rakkautesi myös mennyt?

Jos puolisosi on haluton ja hänelle seksi olisi tylsää jyystöä ilman iloa tai nautintoa, niin olisiko häneen yhtymisensä sinun puoleltasi rakkaudenteko?

Ensimmäisessä tapauksessa se rakkaus näkyy siinä miten itse yritän ratkaista asian. Ja tässä juuri näkyy se, että seksittömissä liitoissa rakastaminen on hyvin yksipuolista, jos asialle ei halua tehdä mitään. 

Toinen tapaus, kts ensimmäinen. Tällöin seksi ei tulisi kysymykseen tietenkään, kuka nyt haluaa seksiä väkisin ja vastentahtoisen kanssa. Mutta se pointti onkin, että mitä se haluton tekee asian eteen, miten paljon hän rakastaa? 

Selvät syyt on selviä syitä, ja rakkaus kestää ne tietenkin. Mutta tunnekylmyyttä rakkaus ei kestä. 

Mutta se tuhannen taalan kysymys onkin, että mitä sen haluttoman tulisi tehdä, mitä hänen pitäisi tehdä.

Laitan tähän nyt suoran lainauksen Seksuaaliterveysklinikan sivuilta ” Haluttomuuden hoito on vaikeaa ja tulokset ovat ehkä huonompia kuin minkään muun seksuaalihäiriön hoidon tulokset. Syynä on oireen syyn monitahoisuus. Parhaiten hoito onnistuu motivoituneilla potilailla, joilla oireen taustalla ovat hormonaaliset syyt. Aina kun mahdollista on tietenkin hoidettava mahdollinen syy, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, prolaktiinin liikatuotanto, masennus tai huono diabeteksen hoitotasapaino. Samoin lääkitys on syytä tarkistaa (katso taulukko naisen seksuaalista halukkuutta vähentävistä lääkkeistä) ja tarvittaessa vaihtaa. Elämäntapoja on tarvittaessa muutettava (tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentäminen), painonhallinta (minäkuva) ja unen parantaminen. Samanaikaisesti esiintyvät muut seksuaalihäiriöt (orgasmihäriöt, yhdyntäkivut) voivat ylläpitää haluttomuutta ja siten ne pitää pyrkiä hoitamaan.”

Että siinäpä ne konstit.

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Perimmäisistä syistä voisin ottaa seksin vertailukohteeksi syömisen. Me liitämme syömiseen makunautinnon, usein vielä pöydän jakaessamme sosiaalisen funktion, mutta nämä eivät ole syitä, jonka vuoksi syöminen on olemassa. Syömisen tarkoitus on tietenkin ravitsemus. Korostamalla syömisen nautinnollisuutta ja ottamalla sen - itsekukin päänupissaan - syömisen päätarkoitukseksi, niin melko varmasti ajaudumme ylipainoon ja terveyshaittoihin. Olkoon tämä nyt sitten naturalistinen virhepäätelmä tai ei, mutta totta se on.

Kun seksin päätarkoitukseksi kielletään huvi - minkä halvat, turvalliset ja tehokkaat ehkäisymenetelmät ovat tehneet mahdollisiksi kehittyneissä maissa - niin seurauksena näyttää olevan kyllästyminen. Haetaan yhä raffinoidumpia elämyksiä ja variaatioita.. Kun kuulemma sama ihminen ja sama akti samalla tavalla on tylsää. Taas vertaus ruokaan. Kun syö kunnolla nälkäisenä, niin hyvin vaatimaton ruoka maistuu herkulliselta. Kun ei syö nälkään vaan nautintoon, niin veltostunut makuaisti vaatii yhä raffinoidumpia kulinaristisia luomuksia, kauniita kattauksia jne.

Olen jo viitannut vuosikymmenien liittoomme, joten en kaipaa kommentteja sen onnellisuudesta sivullisilta, jotka eivät meitä tunne. Liitoissa kivi kiveä hioo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta kun kummallakin puolella on ollut raudanluja sitoutuminen, niin elämä antaa palkintona. Esimerkiksi nämä ihanat ukki- ja mummovuodet.

Ei kai tässä kukaan ole sinun onnellisuuttasi kyseenalaistanut. Mutta sen on, ja ihan oikein, että seksi on joillekin rakkaudenosoitus. Ainakin meille, jotka olemme olleet kimpassa reilut 20 vuotta. On meillä lapsiakin. Ei varmaan olla oltu tarpeeksi kauaa vielä, kun ei olla päästy samoihin päätelmiin, kuin sinä. Ei ole tarpeeksi kokemusta, eikä ymmärretä vielä rakkaudesta mitään.

Eri

No, oletan, että olet mies. Voit esimerkiksi tuoda vaimollesi kukkia rakkauden osoituksena. Jos vaimosi ei erityisesti välitä kukista (sellaisiakin naisia on), ja hän ihan ystävällisesti sanoo, ettei tarvitse, niin tuskin alkaisit mököttää, muistella koska viimeksi vaimosi otti kukkia vastaan ja vielä vähemmän mutista, että löytyy niitä sellaisiakin naisia, joille kukat kelpaavat.

Seksi on seksiä ja rakkaus on rakkautta. On upeaa, jos kaksi ihmistä, jotka harrastavat seksiä keskenään, myös rakastavat toisiaan. On silti jokapäiväinen kokemus, että ihminen voi kiihottua seksuaalisesti henkilöistä, joita kohtaan hänellä ei ole mitään erityisen lämpimiä tunteita. Ja ihminen voi rakastaa syvästi, ja nimenomaan romanttisessa eikä veljellisessä tai sisarellisessa mielessä sellaista ihmistä, jonka kanssa seksi ei syystä tai toisesta tule kysymykseen.

Omassa tuttavapiirissä nuori nainen rakasti onnettomuuden tuloksena neliraajahalvaantunutta aviomiestaään tämän kuolemaan asti. Ja näemme uhrautuvaa ja kaunista puolisorakkautta myös dementoituneiden ja hankalien vanhusten omaishoitajissa.

Olen aiemminkin koettanut sanoa, että seksi ja rakkaus ovat sinusta tosiaan täysin toisensa poissulkevia asioita? Jospa koettaisit ymmärtää ihmisiä, joille seksi nimenomaan on erilaista seksinä, ja seksinä rakastavan ihmisen kanssa. Ne on täysin eri juttuja, vaikka mies olenkin. 

Miksi siis pihdata seksiä siksi, että voi olla että jonain päivänä kuitenkin halvaannun enkä pysty enää - sitä odotellessa voi ajan käyttää hyvinkin. En oikein pääse sisälle siihen edelleenkään, miksi seksi ja rakkaus eivät saisi olla läsnä samaaan aikaan. 

Palataan perustilanteeseen. Joko sinun tai puolisosi seksuaalivietti on kadonnut tai heikennyt ilman selvää fyysistä syytä. Puolisosi ei kiihota eikä herätä sinussa seksuaalista intohimoa. Onko rakkautesi myös mennyt?

Jos puolisosi on haluton ja hänelle seksi olisi tylsää jyystöä ilman iloa tai nautintoa, niin olisiko häneen yhtymisensä sinun puoleltasi rakkaudenteko?

Ensimmäisessä tapauksessa se rakkaus näkyy siinä miten itse yritän ratkaista asian. Ja tässä juuri näkyy se, että seksittömissä liitoissa rakastaminen on hyvin yksipuolista, jos asialle ei halua tehdä mitään. 

Toinen tapaus, kts ensimmäinen. Tällöin seksi ei tulisi kysymykseen tietenkään, kuka nyt haluaa seksiä väkisin ja vastentahtoisen kanssa. Mutta se pointti onkin, että mitä se haluton tekee asian eteen, miten paljon hän rakastaa? 

Selvät syyt on selviä syitä, ja rakkaus kestää ne tietenkin. Mutta tunnekylmyyttä rakkaus ei kestä. 

Mutta se tuhannen taalan kysymys onkin, että mitä sen haluttoman tulisi tehdä, mitä hänen pitäisi tehdä.

Laitan tähän nyt suoran lainauksen Seksuaaliterveysklinikan sivuilta ” Haluttomuuden hoito on vaikeaa ja tulokset ovat ehkä huonompia kuin minkään muun seksuaalihäiriön hoidon tulokset. Syynä on oireen syyn monitahoisuus. Parhaiten hoito onnistuu motivoituneilla potilailla, joilla oireen taustalla ovat hormonaaliset syyt. Aina kun mahdollista on tietenkin hoidettava mahdollinen syy, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, prolaktiinin liikatuotanto, masennus tai huono diabeteksen hoitotasapaino. Samoin lääkitys on syytä tarkistaa (katso taulukko naisen seksuaalista halukkuutta vähentävistä lääkkeistä) ja tarvittaessa vaihtaa. Elämäntapoja on tarvittaessa muutettava (tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentäminen), painonhallinta (minäkuva) ja unen parantaminen. Samanaikaisesti esiintyvät muut seksuaalihäiriöt (orgasmihäriöt, yhdyntäkivut) voivat ylläpitää haluttomuutta ja siten ne pitää pyrkiä hoitamaan.”

Että siinäpä ne konstit.

Mutta moniko haluttomuudesta kärsivä nainen tekee tätä työtä, ja yrittää ratkaista asiaa? 

Se on sitä rakkautta käytännössä, että tekee asialle jotain. Eikä vain jää tyytyväisenä oleilemaan suhteeseen jossa toinen voi huonosti. Enemmän haluava voi miettiä omaa selviytymisstrategiaansa, mutta eihän se ole yksin hänen vastuullaan. Parisuhteesta on kuitenkin kysymys, jossa tullaan toista vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Perimmäisistä syistä voisin ottaa seksin vertailukohteeksi syömisen. Me liitämme syömiseen makunautinnon, usein vielä pöydän jakaessamme sosiaalisen funktion, mutta nämä eivät ole syitä, jonka vuoksi syöminen on olemassa. Syömisen tarkoitus on tietenkin ravitsemus. Korostamalla syömisen nautinnollisuutta ja ottamalla sen - itsekukin päänupissaan - syömisen päätarkoitukseksi, niin melko varmasti ajaudumme ylipainoon ja terveyshaittoihin. Olkoon tämä nyt sitten naturalistinen virhepäätelmä tai ei, mutta totta se on.

Kun seksin päätarkoitukseksi kielletään huvi - minkä halvat, turvalliset ja tehokkaat ehkäisymenetelmät ovat tehneet mahdollisiksi kehittyneissä maissa - niin seurauksena näyttää olevan kyllästyminen. Haetaan yhä raffinoidumpia elämyksiä ja variaatioita.. Kun kuulemma sama ihminen ja sama akti samalla tavalla on tylsää. Taas vertaus ruokaan. Kun syö kunnolla nälkäisenä, niin hyvin vaatimaton ruoka maistuu herkulliselta. Kun ei syö nälkään vaan nautintoon, niin veltostunut makuaisti vaatii yhä raffinoidumpia kulinaristisia luomuksia, kauniita kattauksia jne.

Olen jo viitannut vuosikymmenien liittoomme, joten en kaipaa kommentteja sen onnellisuudesta sivullisilta, jotka eivät meitä tunne. Liitoissa kivi kiveä hioo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta kun kummallakin puolella on ollut raudanluja sitoutuminen, niin elämä antaa palkintona. Esimerkiksi nämä ihanat ukki- ja mummovuodet.

Mutta miksei arkiruokaakin voisi syödä siitä esillepanosta ja erilaisista makuelämyksistä nauttien? Ruokaa voi tehdä millaista vaan, saman kaurapuuron syöminen joka päivä tuntuu tosiaan tylsältä enkä oikein tiedä mitä se sitten ketään hyödyttää. Vertauksesi ontuu sikäli, että voi syödä terveellisesti, vaihtelevasti, vivahteikkaasti silloin tällöin, ja sitten normaalit arkiruuat siinä lomassa sitten. Tämä ruokavertaus toimii seksiin ehkä vähän huonosti tämän pidemmälle, mutta mikään ei pakota pysymään siinä kyllästyttävässä ja lopettamaan sitä sitten. Kun asioita voi piristää ja vaihdella, ilman että se on jatkuvaa riman korottamista. Tässä on se virhepäätelmäsi ainakin.  

Sä liität kaikkeen kauheasti arvolatausta, käytät sanaa veltostunut makuaistista vaikka se käytännössä kehittyy vain huomaamaan. Oletko tullut ajatelleeksi, että sä selität omaa historiaasi itsellesi parhaalla mahdollisella tavalla, tästä tulee se aavistuksen itseriittoinen mielikuva. 

Elämä voi antaa niitä palkintoja koko ajan, ei ole niin että vain kieltäymyksen kautta saa sitten isovanhempana rauhan. Kun voisi elää koko elämänsä omannäköistään eloa ja oloa. 

Miksei seksin vertailukohdaksi voisi ottaa urheilua? Molemmat ovat hyvin fyysisiä suorituksia, jotka parhaimmillaan päätyvät ”onnistuessaan” endorfiinintäyteiseen euforiaan. Moni urheilija hakee suorituksestaan kehollista kokemusta ja pyrkii kehittämään sitä saadakseen suurempaa nautintoa. Sekä urheilu että seksi myös vaikuttavat myönteisesti yksilön terveyteen.

Urheiluhan on ihan sallittua jopa Ukon kaltaisille älyköille, eiköhän siitä joukosta löydy aika paljon juuri kestävyyslajien harrastajia, ja ne minusta vertautuvat kaikkein eniten seksiin. Miksei siis omaa fyysisyyttään ja ihmisyyttään voisi sitten lähestyä yhtä hyvin seksin ja seksuaalisuuden kautta? Jostain syystä kuitenkin seksi elämänalueena saa niin kovin herkästi Ukon kaltaista liki halveksuvaa suhtautumista, mikä siinä on? Jonkinlaista häpeää omasta ”eläimellisyydestä” jota sitten pitää tukahduttaa kaikenlaisten ylevien ja eettisten moraalirakennelmien alle?

Tässä tuli taas mielestäni vastine, joka meni asian viereen. Jos sinä ja puolisosi olette seksuaalisesti yhteensopivia ja teillä on ns. ”Yhteinen harrastus”, niin enhän minä ole teitä siitä pois käskemässä tai yllyttämässä.

Koko alkuperäinen ketjuhan lähtee siitä, että tuota halujen konsensusta ei partnereiden välillä ole ja mitä sitten tehdään. Tällöin on punnittava, onko liitossa niin paljon hyviä ja arvokkaita elementtejä, että se toisen osapuolen seksuaalisen turhautumisen kestää. Haluttomuushan ei ole rakkaudettomuutta.

Jos on tehty se päätös, että liittoon jäädään, niin sen halukkaamman on vain oltava reipas, raitis ja iloinen eikä murjotettava, painostettava, elätettävä toivetta, että jospa kuitenkin… jne. Tämä, koska seksuaaliterapeuttienkin mukaan haluttomuus -ellei sillä ole selvää fysiologista syytä - on erittäin vaikeasti ”parannettavissa”.

Näkemykseni eroaa arvoisien kiistakumppanieni mielipiteistä siis eniten siinä, että en pidä seksuaalisuutta parisuhteen ytimenä, jonka kuihtuminen automaattisesti romahduttaa liiton. Tuohan helposti johtaa juuri tuohon kritisoimaani yhä uusien virikkeiden ja kiihokkeiden tavoitteluun, seksimässäilyyn ilman oikeaa ”nälkää”. Haluun kokeilla sitä ja tätä uutta ”maustetta”, kun ”vaniljaseksi” ei enää tunnu miltään. Onko tuolloin enää edes kyse mistään oikeasta intohimostakaan, jota täällä on ylistetty.

Ja edelleen, koska (hetero)seksissä riskit eivät jakaannu tasaisesti miesten ja naisten kesken, niin miehen on erityisesti huomioitava ja kunnioitettava naisen oikeutta sanoa ei. Perusteluja olen jo kylliksi tuonut esille.

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Perimmäisistä syistä voisin ottaa seksin vertailukohteeksi syömisen. Me liitämme syömiseen makunautinnon, usein vielä pöydän jakaessamme sosiaalisen funktion, mutta nämä eivät ole syitä, jonka vuoksi syöminen on olemassa. Syömisen tarkoitus on tietenkin ravitsemus. Korostamalla syömisen nautinnollisuutta ja ottamalla sen - itsekukin päänupissaan - syömisen päätarkoitukseksi, niin melko varmasti ajaudumme ylipainoon ja terveyshaittoihin. Olkoon tämä nyt sitten naturalistinen virhepäätelmä tai ei, mutta totta se on.

Kun seksin päätarkoitukseksi kielletään huvi - minkä halvat, turvalliset ja tehokkaat ehkäisymenetelmät ovat tehneet mahdollisiksi kehittyneissä maissa - niin seurauksena näyttää olevan kyllästyminen. Haetaan yhä raffinoidumpia elämyksiä ja variaatioita.. Kun kuulemma sama ihminen ja sama akti samalla tavalla on tylsää. Taas vertaus ruokaan. Kun syö kunnolla nälkäisenä, niin hyvin vaatimaton ruoka maistuu herkulliselta. Kun ei syö nälkään vaan nautintoon, niin veltostunut makuaisti vaatii yhä raffinoidumpia kulinaristisia luomuksia, kauniita kattauksia jne.

Olen jo viitannut vuosikymmenien liittoomme, joten en kaipaa kommentteja sen onnellisuudesta sivullisilta, jotka eivät meitä tunne. Liitoissa kivi kiveä hioo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta kun kummallakin puolella on ollut raudanluja sitoutuminen, niin elämä antaa palkintona. Esimerkiksi nämä ihanat ukki- ja mummovuodet.

Ei kai tässä kukaan ole sinun onnellisuuttasi kyseenalaistanut. Mutta sen on, ja ihan oikein, että seksi on joillekin rakkaudenosoitus. Ainakin meille, jotka olemme olleet kimpassa reilut 20 vuotta. On meillä lapsiakin. Ei varmaan olla oltu tarpeeksi kauaa vielä, kun ei olla päästy samoihin päätelmiin, kuin sinä. Ei ole tarpeeksi kokemusta, eikä ymmärretä vielä rakkaudesta mitään.

Eri

No, oletan, että olet mies. Voit esimerkiksi tuoda vaimollesi kukkia rakkauden osoituksena. Jos vaimosi ei erityisesti välitä kukista (sellaisiakin naisia on), ja hän ihan ystävällisesti sanoo, ettei tarvitse, niin tuskin alkaisit mököttää, muistella koska viimeksi vaimosi otti kukkia vastaan ja vielä vähemmän mutista, että löytyy niitä sellaisiakin naisia, joille kukat kelpaavat.

Seksi on seksiä ja rakkaus on rakkautta. On upeaa, jos kaksi ihmistä, jotka harrastavat seksiä keskenään, myös rakastavat toisiaan. On silti jokapäiväinen kokemus, että ihminen voi kiihottua seksuaalisesti henkilöistä, joita kohtaan hänellä ei ole mitään erityisen lämpimiä tunteita. Ja ihminen voi rakastaa syvästi, ja nimenomaan romanttisessa eikä veljellisessä tai sisarellisessa mielessä sellaista ihmistä, jonka kanssa seksi ei syystä tai toisesta tule kysymykseen.

Omassa tuttavapiirissä nuori nainen rakasti onnettomuuden tuloksena neliraajahalvaantunutta aviomiestaään tämän kuolemaan asti. Ja näemme uhrautuvaa ja kaunista puolisorakkautta myös dementoituneiden ja hankalien vanhusten omaishoitajissa.

Olen aiemminkin koettanut sanoa, että seksi ja rakkaus ovat sinusta tosiaan täysin toisensa poissulkevia asioita? Jospa koettaisit ymmärtää ihmisiä, joille seksi nimenomaan on erilaista seksinä, ja seksinä rakastavan ihmisen kanssa. Ne on täysin eri juttuja, vaikka mies olenkin. 

Miksi siis pihdata seksiä siksi, että voi olla että jonain päivänä kuitenkin halvaannun enkä pysty enää - sitä odotellessa voi ajan käyttää hyvinkin. En oikein pääse sisälle siihen edelleenkään, miksi seksi ja rakkaus eivät saisi olla läsnä samaaan aikaan. 

Palataan perustilanteeseen. Joko sinun tai puolisosi seksuaalivietti on kadonnut tai heikennyt ilman selvää fyysistä syytä. Puolisosi ei kiihota eikä herätä sinussa seksuaalista intohimoa. Onko rakkautesi myös mennyt?

Jos puolisosi on haluton ja hänelle seksi olisi tylsää jyystöä ilman iloa tai nautintoa, niin olisiko häneen yhtymisensä sinun puoleltasi rakkaudenteko?

Ensimmäisessä tapauksessa se rakkaus näkyy siinä miten itse yritän ratkaista asian. Ja tässä juuri näkyy se, että seksittömissä liitoissa rakastaminen on hyvin yksipuolista, jos asialle ei halua tehdä mitään. 

Toinen tapaus, kts ensimmäinen. Tällöin seksi ei tulisi kysymykseen tietenkään, kuka nyt haluaa seksiä väkisin ja vastentahtoisen kanssa. Mutta se pointti onkin, että mitä se haluton tekee asian eteen, miten paljon hän rakastaa? 

Selvät syyt on selviä syitä, ja rakkaus kestää ne tietenkin. Mutta tunnekylmyyttä rakkaus ei kestä. 

Mutta se tuhannen taalan kysymys onkin, että mitä sen haluttoman tulisi tehdä, mitä hänen pitäisi tehdä.

Laitan tähän nyt suoran lainauksen Seksuaaliterveysklinikan sivuilta ” Haluttomuuden hoito on vaikeaa ja tulokset ovat ehkä huonompia kuin minkään muun seksuaalihäiriön hoidon tulokset. Syynä on oireen syyn monitahoisuus. Parhaiten hoito onnistuu motivoituneilla potilailla, joilla oireen taustalla ovat hormonaaliset syyt. Aina kun mahdollista on tietenkin hoidettava mahdollinen syy, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, prolaktiinin liikatuotanto, masennus tai huono diabeteksen hoitotasapaino. Samoin lääkitys on syytä tarkistaa (katso taulukko naisen seksuaalista halukkuutta vähentävistä lääkkeistä) ja tarvittaessa vaihtaa. Elämäntapoja on tarvittaessa muutettava (tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentäminen), painonhallinta (minäkuva) ja unen parantaminen. Samanaikaisesti esiintyvät muut seksuaalihäiriöt (orgasmihäriöt, yhdyntäkivut) voivat ylläpitää haluttomuutta ja siten ne pitää pyrkiä hoitamaan.”

Että siinäpä ne konstit.

Mutta moniko haluttomuudesta kärsivä nainen tekee tätä työtä, ja yrittää ratkaista asiaa? 

Se on sitä rakkautta käytännössä, että tekee asialle jotain. Eikä vain jää tyytyväisenä oleilemaan suhteeseen jossa toinen voi huonosti. Enemmän haluava voi miettiä omaa selviytymisstrategiaansa, mutta eihän se ole yksin hänen vastuullaan. Parisuhteesta on kuitenkin kysymys, jossa tullaan toista vastaan. 

Tässä tullaan usein siihen ongelmaan, että haluttoman motivaatio on usein huono, mutta se ei ole rakkaudettomuutta. Haluton ei vain itse kaipaa seksiä. Tämä voi halukkaasta tuntua uskomattomalta, jos seksi puolestaan hänen mielestään on jotakin ihan parasta. Aivan kuin jos et pidä jostakin ruoasta, jota toinen pitää herkkunaan. Ei vaan maistu, ei. Ja silti voit kuitenkin olla sen haluttoman puolisosi silmissä se maailman tärkein ja rakkain henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämpö, rakkaus ja seksi eri asioita? Toivottavasti olet sinkku.

Olen saman naisen aviomies kohta viiden vuosikymmenen takaa, olen isä ja isoisä. Luulen tietäväni aika paljon rakkaudesta ja lämmöstä. Ja tiedän myös, ettei seksi ole useinkaan mikään rakkaudenosoitus - sääliseksi ehkä joskus. Silloinhan toinen suostuu seksiin toisen oloa helpottaakseen.

Jos seksi olisi rakkaudenosoitus, niin silloinhan prostituutio olisi käytännössä mahdotonta. Rakkaudentekoja ei vaihdeta rahaa vastaan, ja tuskin monikaan maksullisia seksipalveluja harrastava voi tosissaan väittää omaavansa syviä tunteita myyjää kohtaan. Jos tuntee ja haluaa vain auttaa, niin rahaahan voi lahjoittaa seksiä vaatimatta.

Myös usein kuultu neuvo seksin puutteesta kärsivälle mennä luvan kanssa hakemaan se seksi muualta, jos se ei kertakaikkiaan puolison kanssa onnistu, osoittaa rakkauden ja seksin olevan eri asioita.

Ainoat kerrat, jolloin itse olen tuntenut tekeväni rakkaudenteon seksiä harjoittaessani, ovat olleet ne, kun varta vasten toteutin puolisoni harrasta toivetta saada lapsi. Silloin tiesin, etten ole masturboimassa puolisoni keholla (eikä hän minun), vaan teimme yhdessä jotakin melkein pyhää. Ja jotakin, joka tiesi käytännössä elinikäistä sitoutumista seurauksiin. Se veti vakavaksi.

Väärin. Vää-äärin. Ihan helvetin väärin. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi YHDESTÄ parisuhteesta YHDEN ihmisen kanssa ei lisää tietämystäsi seksistä, rakkaudesta ja lämmöstä muuten kuin tuon YHDEN kokemuksen verran olkoonkin viidenkymmenen vuoden mittainen. Kas kun KOKEMUKSET seksistä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ovat aina yksilöllisiä. Omat kokemukseni (jotka muuten perustuvat useampaan parisuhteeseen) seksistä ja sen suhteesta rakkauteen ja välittämiseen ovat sellaiset että parhaimmillaan ne ovat yhdistettynä. Upeimmat rakkauden ja välittämisen kokemukseni ovat usein - mutta ei aina - olleet yhteydessä seksiin.

Olennaista tässä on se, että mikään käsitys seksin, rakkauden ja välittämisen suhteista ei ole itsessään parempi tai huonompi kuin mikään muukaan. Ei edes oma käsityksesi jossa seksi ja rakkaus eivät kuulu yhteen paitsi suvunjatkamisessa jolloin kyseessä onkin pyhä toimitus. Aika arkaainen käsitys, IMHO, mutta mikäpä siinä jos parisuhteen molemmat osapuolet jakavat tämän käsityksen ja ovat tyytyväisiä toteuttaessa sitä.

Ongelmia tulee kun parisuhteen osapuolten käsitykset ovat liian epäsuhtaisia kuten ap:n ja miehensä tilanteessa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa - jos muutosta ei tule - ikävin lopputulema on se, että ap alkaa kavahtamaan miehensä kosketustakin (”taas se vonkaa”) ja ennemmin ja myöhemmin tämä epämukavuus muuttuu inhoksi miestä kohtaan. Mies luovuttaa ja tyytyy joko masturboimaan tai hakemaan tyydytystä seksin ja läheisyyden kaipuunsa liiton ulkopuolelta. Suhde päätyy joko eroon tai molemmat tottuvat puolisoaan kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyteen ja pettymykseen siinä missä vaikkapa kiusalliseen ja krooniseen ihotautien - inhottava riesa mutta kyllä sen kanssa voi elää. Ikävää tietysti sitten seitsemänkymppisenä huomata että on elänyt parhaat vuotensa ihmisen kanssa jota juuri ja juuri sietää kun olisi pitänyt rakastaa.

Pari täsmennystä. Ensiksi oma käsitykseni rakkaudesta. Siinä toinen ihminen (vanhempi, lapsi, sisar tai veli, hyvä ystävä, puoliso jne) ovat tai heidän pitäisi olla päämääriä, ei välineitä. Eli ensimmäinen kysymys ei ole, tuottaako tuo toinen minulle nautintoa tai hyvää oloa tai onko hänen velvollisuutensa tehdä minut tyytyväiseksi. Kysymys on, ajattelenko ja toiminko hänen parhaakseen.

Jos nyt sanot, että minua rakastavan kumppanin pitäisi myös tehdä minut seksuaalisesti onnelliseksi, niin tässä tulee tietty raja vastaan. Jos nimittäin tuota seksuaalista halua tai kaipuuta ei itsellä ole, niin toisen tyydyttäminen on hirveä vaatimus. Miltä tuntuisi jos - olettaen että olet hetero - hyvä homoseksuaali ystäväsi, josta todella pidät, haluaisi seksuaalisesti turhautuneena sinun tyydyttävän hänet. Silloin voinet kuvitella sellaisen henkilön tunteet, joka ei tunne seksuaalisen halun häivääkään. Ja toista ihmistä voi rakastaa syvästi ja aidosti tuntematta seksuaalista halua tai kiihottumista.

Ja tuo käsityksesi arkaaisesta lisääntymishakuisesta seksistä. Lisääntyminen on kuitenkin se perimmäinen syy, jonka takia seksiä on. Ja puolison raskaustoiveen täyttäminen on kyllä minusta mitä selvin rakkaudenosoitus. Kun eläytyy ajatukseen, että tämän aktin tuloksena voi olla uusi ihminen, ja ettei sen jälkeen mikään ole elämässämme niin kuin ennen, että sitoudumme vuosikymmenten rakkauteen, huoleen ja huolehtimiseen ja vielä miehenä siihen, että puoliso ottaa tässä nyt vapaaehtoisesti kantaakseen vaivan, tuskan ja vaaran joita en voi jakaa, niin kyllä se tekee hartaaksi ja nöyräksi. Huvilla ei ole siinä juuri sijaa.

Voi vihne mitä olkiukkoilua - arkaaisten seksuaalikäsityksesi lisäksi olet lähes kokonaan lukutaidoton. Epäsuhtaiset käsitykset seksuaalisuudesta ovat takuuvarma tie onnettomaan liittoon, se todettiin jo edellisessä kommentissa joten miksi toistelet tätä itsestäänselvyyttä?

Ja tuo ”perimmäinen syy” - tai toisin sanoen ”luonnollinen” syy (lisääntyminen) jonka takia seksiä on… Arvolausekkeiden kasaaminen käyttämällä ”luonnollisuutta” perusteluna on aika klassinen virhe argumentaatiossa, googleta vaikkapa ”naturalistinen virhepäätelmä”. ”Perimmäinen syy” seksin harrastamiseen löytyy jokaisen päänupin sisältä ja silloin se ”perimmäinen syy” on jokaisella omanlaisensa.

Jos haluat omassa parisuhteessasi ja seksuaalisuudessasi korostaa vaivaa, tuskaa, vaaraa, hartautta ja nöyryyttä niin saat sen toki tehdä, yleisiksi parisuhde- ja seksiohjenuoriksi ovat kyllä aika ankeita lähtökohtia. Toivottavasti puolisosi on samaa mieltä, omasta mielestäni tuollainen ajattelutapa kuuluu jonnekin viktoriaaniseen aikaan (”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”) ja toivon että se katoaa sitä edustaneiden sukupolvien myötä. Jotka ovat onneksi jo hyvinkin iäkkäitä.

Perimmäisistä syistä voisin ottaa seksin vertailukohteeksi syömisen. Me liitämme syömiseen makunautinnon, usein vielä pöydän jakaessamme sosiaalisen funktion, mutta nämä eivät ole syitä, jonka vuoksi syöminen on olemassa. Syömisen tarkoitus on tietenkin ravitsemus. Korostamalla syömisen nautinnollisuutta ja ottamalla sen - itsekukin päänupissaan - syömisen päätarkoitukseksi, niin melko varmasti ajaudumme ylipainoon ja terveyshaittoihin. Olkoon tämä nyt sitten naturalistinen virhepäätelmä tai ei, mutta totta se on.

Kun seksin päätarkoitukseksi kielletään huvi - minkä halvat, turvalliset ja tehokkaat ehkäisymenetelmät ovat tehneet mahdollisiksi kehittyneissä maissa - niin seurauksena näyttää olevan kyllästyminen. Haetaan yhä raffinoidumpia elämyksiä ja variaatioita.. Kun kuulemma sama ihminen ja sama akti samalla tavalla on tylsää. Taas vertaus ruokaan. Kun syö kunnolla nälkäisenä, niin hyvin vaatimaton ruoka maistuu herkulliselta. Kun ei syö nälkään vaan nautintoon, niin veltostunut makuaisti vaatii yhä raffinoidumpia kulinaristisia luomuksia, kauniita kattauksia jne.

Olen jo viitannut vuosikymmenien liittoomme, joten en kaipaa kommentteja sen onnellisuudesta sivullisilta, jotka eivät meitä tunne. Liitoissa kivi kiveä hioo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta kun kummallakin puolella on ollut raudanluja sitoutuminen, niin elämä antaa palkintona. Esimerkiksi nämä ihanat ukki- ja mummovuodet.

Ei kai tässä kukaan ole sinun onnellisuuttasi kyseenalaistanut. Mutta sen on, ja ihan oikein, että seksi on joillekin rakkaudenosoitus. Ainakin meille, jotka olemme olleet kimpassa reilut 20 vuotta. On meillä lapsiakin. Ei varmaan olla oltu tarpeeksi kauaa vielä, kun ei olla päästy samoihin päätelmiin, kuin sinä. Ei ole tarpeeksi kokemusta, eikä ymmärretä vielä rakkaudesta mitään.

Eri

No, oletan, että olet mies. Voit esimerkiksi tuoda vaimollesi kukkia rakkauden osoituksena. Jos vaimosi ei erityisesti välitä kukista (sellaisiakin naisia on), ja hän ihan ystävällisesti sanoo, ettei tarvitse, niin tuskin alkaisit mököttää, muistella koska viimeksi vaimosi otti kukkia vastaan ja vielä vähemmän mutista, että löytyy niitä sellaisiakin naisia, joille kukat kelpaavat.

Seksi on seksiä ja rakkaus on rakkautta. On upeaa, jos kaksi ihmistä, jotka harrastavat seksiä keskenään, myös rakastavat toisiaan. On silti jokapäiväinen kokemus, että ihminen voi kiihottua seksuaalisesti henkilöistä, joita kohtaan hänellä ei ole mitään erityisen lämpimiä tunteita. Ja ihminen voi rakastaa syvästi, ja nimenomaan romanttisessa eikä veljellisessä tai sisarellisessa mielessä sellaista ihmistä, jonka kanssa seksi ei syystä tai toisesta tule kysymykseen.

Omassa tuttavapiirissä nuori nainen rakasti onnettomuuden tuloksena neliraajahalvaantunutta aviomiestaään tämän kuolemaan asti. Ja näemme uhrautuvaa ja kaunista puolisorakkautta myös dementoituneiden ja hankalien vanhusten omaishoitajissa.

Olen aiemminkin koettanut sanoa, että seksi ja rakkaus ovat sinusta tosiaan täysin toisensa poissulkevia asioita? Jospa koettaisit ymmärtää ihmisiä, joille seksi nimenomaan on erilaista seksinä, ja seksinä rakastavan ihmisen kanssa. Ne on täysin eri juttuja, vaikka mies olenkin. 

Miksi siis pihdata seksiä siksi, että voi olla että jonain päivänä kuitenkin halvaannun enkä pysty enää - sitä odotellessa voi ajan käyttää hyvinkin. En oikein pääse sisälle siihen edelleenkään, miksi seksi ja rakkaus eivät saisi olla läsnä samaaan aikaan. 

Palataan perustilanteeseen. Joko sinun tai puolisosi seksuaalivietti on kadonnut tai heikennyt ilman selvää fyysistä syytä. Puolisosi ei kiihota eikä herätä sinussa seksuaalista intohimoa. Onko rakkautesi myös mennyt?

Jos puolisosi on haluton ja hänelle seksi olisi tylsää jyystöä ilman iloa tai nautintoa, niin olisiko häneen yhtymisensä sinun puoleltasi rakkaudenteko?

Ensimmäisessä tapauksessa se rakkaus näkyy siinä miten itse yritän ratkaista asian. Ja tässä juuri näkyy se, että seksittömissä liitoissa rakastaminen on hyvin yksipuolista, jos asialle ei halua tehdä mitään. 

Toinen tapaus, kts ensimmäinen. Tällöin seksi ei tulisi kysymykseen tietenkään, kuka nyt haluaa seksiä väkisin ja vastentahtoisen kanssa. Mutta se pointti onkin, että mitä se haluton tekee asian eteen, miten paljon hän rakastaa? 

Selvät syyt on selviä syitä, ja rakkaus kestää ne tietenkin. Mutta tunnekylmyyttä rakkaus ei kestä. 

Mutta se tuhannen taalan kysymys onkin, että mitä sen haluttoman tulisi tehdä, mitä hänen pitäisi tehdä.

Laitan tähän nyt suoran lainauksen Seksuaaliterveysklinikan sivuilta ” Haluttomuuden hoito on vaikeaa ja tulokset ovat ehkä huonompia kuin minkään muun seksuaalihäiriön hoidon tulokset. Syynä on oireen syyn monitahoisuus. Parhaiten hoito onnistuu motivoituneilla potilailla, joilla oireen taustalla ovat hormonaaliset syyt. Aina kun mahdollista on tietenkin hoidettava mahdollinen syy, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, prolaktiinin liikatuotanto, masennus tai huono diabeteksen hoitotasapaino. Samoin lääkitys on syytä tarkistaa (katso taulukko naisen seksuaalista halukkuutta vähentävistä lääkkeistä) ja tarvittaessa vaihtaa. Elämäntapoja on tarvittaessa muutettava (tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentäminen), painonhallinta (minäkuva) ja unen parantaminen. Samanaikaisesti esiintyvät muut seksuaalihäiriöt (orgasmihäriöt, yhdyntäkivut) voivat ylläpitää haluttomuutta ja siten ne pitää pyrkiä hoitamaan.”

Että siinäpä ne konstit.

Mutta moniko haluttomuudesta kärsivä nainen tekee tätä työtä, ja yrittää ratkaista asiaa? 

Se on sitä rakkautta käytännössä, että tekee asialle jotain. Eikä vain jää tyytyväisenä oleilemaan suhteeseen jossa toinen voi huonosti. Enemmän haluava voi miettiä omaa selviytymisstrategiaansa, mutta eihän se ole yksin hänen vastuullaan. Parisuhteesta on kuitenkin kysymys, jossa tullaan toista vastaan. 

Kyllähän se vähemmän haluavakin voi suhteessa huonosti, jos joutuu vasten omaa haluaan harrastamaan seksiä enemmän kuin on omaa kiinnostusta. Miksi näissä keskusteluissa se enemmän haluava on aina oikeassa ja vähemmän haluava on viallinen? Onhan tautiluokituksessa sellainenkin diagnoosi kuin hyperseksuaalisuus (korvaa vanhat erotomania-, nymfomania- ja satyriaasi-käsitteet).

Missä kohtaa matalampi libido on vika tai sairaus? Jos toinen haluaa joka päivä, toiselle riittäisi kahdesti viikkoon, niin yleensä ollaan sitä mieltä, että tuon vähemmän haluavan pitäisi toimia vasten luontaista libidoaan. Miksi? Miksi ei toinen voi hoidella itse itseään silloin, kun kumppani ei tunne halua?

Omaa kokemusta tällaisesta liitosta. Ei päästy ratkaisuun, joten erottiin.

kyllä se pihi akka alkaa antamaan pillua ja joka reikää,,,,,,,,jahka vaihtuu mies

Kyllä Ukon keksintö vedota selibaattiin siksi, että että naiminen olisi naiselle vaarallista on kyllä tyhmin perustelu mitä ikinä tullut vastaan nykypäivän ehkäisykulttuurissa ja sairaanhoidossa.  Naisten mielidettä ei ole  tietenkään kysytty. Eikö voisi suosiolla itselleen myöntään ettei seksi ole koskaan kiinnostanut tai että kiinnostus  jonnekin muualla alunperinkin. Sellainenkin tosiasia vielä, että monilla naisillä hedelmällisyys loppuu ennen 40v ikää tai vähän sen jälkeen. Mikäs se seksittömyyden peruste sitten on? 

Muutenkin niin absurdia, että täysin aseksuuli yrittää puhua seksistä, sen järkevyystä ja siitä miksi toinen saisi olla haluton ja kylmä. Kylmäksi haluton muuttuu välttäessään kaikkea läheistyyttä mikä aiheuttaisi halukkaalle himoja. Läheisyyttä ja rakkautta toivova työnnetään pois jaloista. Sitten jollain on vielä otsaa väittää rakastavansa. Jos mies on sairas ja avun tarpeessa rakas vaimo hoitaa ja auttaa miestään, mutta mitä rakkautta se on jos mies kärsii läheisyydenpuutteesta ja avusta ja vaimo kääntää vain selän. 

Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin kuuluu tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä. Se ei ole järjellä ajateltavissa poistettavissa, kun on syntymekanismeja ja ihmisille lajina luontaista.  Väkivaltainen yksipuolinen vieroittaminen ei ole kenellekään hyväksi, saati että kenenkään kannattaisi sellaiseen suhteeseen enää jäädä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Ukon keksintö vedota selibaattiin siksi, että että naiminen olisi naiselle vaarallista on kyllä tyhmin perustelu mitä ikinä tullut vastaan nykypäivän ehkäisykulttuurissa ja sairaanhoidossa.  Naisten mielidettä ei ole  tietenkään kysytty. Eikö voisi suosiolla itselleen myöntään ettei seksi ole koskaan kiinnostanut tai että kiinnostus  jonnekin muualla alunperinkin. Sellainenkin tosiasia vielä, että monilla naisillä hedelmällisyys loppuu ennen 40v ikää tai vähän sen jälkeen. Mikäs se seksittömyyden peruste sitten on? 

Muutenkin niin absurdia, että täysin aseksuuli yrittää puhua seksistä, sen järkevyystä ja siitä miksi toinen saisi olla haluton ja kylmä. Kylmäksi haluton muuttuu välttäessään kaikkea läheistyyttä mikä aiheuttaisi halukkaalle himoja. Läheisyyttä ja rakkautta toivova työnnetään pois jaloista. Sitten jollain on vielä otsaa väittää rakastavansa. Jos mies on sairas ja avun tarpeessa rakas vaimo hoitaa ja auttaa miestään, mutta mitä rakkautta se on jos mies kärsii läheisyydenpuutteesta ja avusta ja vaimo kääntää vain selän. 

Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin kuuluu tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä. Se ei ole järjellä ajateltavissa poistettavissa, kun on syntymekanismeja ja ihmisille lajina luontaista.  Väkivaltainen yksipuolinen vieroittaminen ei ole kenellekään hyväksi, saati että kenenkään kannattaisi sellaiseen suhteeseen enää jäädä. 

Ei myöskään sellaiseen, missä ei saa läheisyyttä ja hellyyttä muulloin kuin seksin yhteydessä. Tämä on usein tilanne noissa kuvaamissasi tapauksissa, joissa toinen haluaa enemmän kuin toinen. Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin pitäisi kuulua tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä myös silloin, kun seksi ei ole tavoitteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Ukon keksintö vedota selibaattiin siksi, että että naiminen olisi naiselle vaarallista on kyllä tyhmin perustelu mitä ikinä tullut vastaan nykypäivän ehkäisykulttuurissa ja sairaanhoidossa.  Naisten mielidettä ei ole  tietenkään kysytty. Eikö voisi suosiolla itselleen myöntään ettei seksi ole koskaan kiinnostanut tai että kiinnostus  jonnekin muualla alunperinkin. Sellainenkin tosiasia vielä, että monilla naisillä hedelmällisyys loppuu ennen 40v ikää tai vähän sen jälkeen. Mikäs se seksittömyyden peruste sitten on? 

Muutenkin niin absurdia, että täysin aseksuuli yrittää puhua seksistä, sen järkevyystä ja siitä miksi toinen saisi olla haluton ja kylmä. Kylmäksi haluton muuttuu välttäessään kaikkea läheistyyttä mikä aiheuttaisi halukkaalle himoja. Läheisyyttä ja rakkautta toivova työnnetään pois jaloista. Sitten jollain on vielä otsaa väittää rakastavansa. Jos mies on sairas ja avun tarpeessa rakas vaimo hoitaa ja auttaa miestään, mutta mitä rakkautta se on jos mies kärsii läheisyydenpuutteesta ja avusta ja vaimo kääntää vain selän. 

Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin kuuluu tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä. Se ei ole järjellä ajateltavissa poistettavissa, kun on syntymekanismeja ja ihmisille lajina luontaista.  Väkivaltainen yksipuolinen vieroittaminen ei ole kenellekään hyväksi, saati että kenenkään kannattaisi sellaiseen suhteeseen enää jäädä. 

Ei myöskään sellaiseen, missä ei saa läheisyyttä ja hellyyttä muulloin kuin seksin yhteydessä. Tämä on usein tilanne noissa kuvaamissasi tapauksissa, joissa toinen haluaa enemmän kuin toinen. Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin pitäisi kuulua tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä myös silloin, kun seksi ei ole tavoitteena.

Niin on, mutta ongelma piileekin siinä, että haluton vetäytyy kaikesta läheisyydestä, ettei vain toisella ala tehdä mieli.  Törmäsin tähän vaimoni kanssa reilut 20v sitten, kun hän oli stressaantunut ja ahdistui kun tulin lähelle. Olin tottunut nukkumaanmenessä mennä hänen iholleen kiinni ja hän alkoi välttelemään.  Nostin kissan pöydälle ja kysyin missä vika. Sanoin, etten suostu olemaan halaamatta, on halipula. Sanoi, että ahdistaa jos pitää olla aina seksiä kun minun tekee mieli ja kaluni keulii. Sanoin, ettei tartte, kaluni osaa laskea ihan itse alaskin jos osaa noustakin. Sovimme, että seksiä on silloin kun hän itse haluaa.  Tämä seksipakon poisto palautti läheisyyden, samoin lisääntyi myös vaimon seksihalut. Seksihalut palasi, kun sain taas halailla, pusia ja osoittaa haluni häntä kohtaan.  Jokainen, varsinkin naiset, haluavat tuntea olevansa haluttuja ja rakastettuja.  Meillä oli aikaisemmin silloin seksiä enää kerran viikossa, mutta kerrat lisääntyivät siitä ja on vielä nykyisinkin. Tulipa sen jälkeen vielä iltatähtikin ihan puskista tosin. Voi olla, että syynä oli vaimon parempi mieliala ja kiintymys, minkä osoitin välittämällä hänestä ja parisuhteestamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Ukon keksintö vedota selibaattiin siksi, että että naiminen olisi naiselle vaarallista on kyllä tyhmin perustelu mitä ikinä tullut vastaan nykypäivän ehkäisykulttuurissa ja sairaanhoidossa.  Naisten mielidettä ei ole  tietenkään kysytty. Eikö voisi suosiolla itselleen myöntään ettei seksi ole koskaan kiinnostanut tai että kiinnostus  jonnekin muualla alunperinkin. Sellainenkin tosiasia vielä, että monilla naisillä hedelmällisyys loppuu ennen 40v ikää tai vähän sen jälkeen. Mikäs se seksittömyyden peruste sitten on? 

Muutenkin niin absurdia, että täysin aseksuuli yrittää puhua seksistä, sen järkevyystä ja siitä miksi toinen saisi olla haluton ja kylmä. Kylmäksi haluton muuttuu välttäessään kaikkea läheistyyttä mikä aiheuttaisi halukkaalle himoja. Läheisyyttä ja rakkautta toivova työnnetään pois jaloista. Sitten jollain on vielä otsaa väittää rakastavansa. Jos mies on sairas ja avun tarpeessa rakas vaimo hoitaa ja auttaa miestään, mutta mitä rakkautta se on jos mies kärsii läheisyydenpuutteesta ja avusta ja vaimo kääntää vain selän. 

Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin kuuluu tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä. Se ei ole järjellä ajateltavissa poistettavissa, kun on syntymekanismeja ja ihmisille lajina luontaista.  Väkivaltainen yksipuolinen vieroittaminen ei ole kenellekään hyväksi, saati että kenenkään kannattaisi sellaiseen suhteeseen enää jäädä. 

Ei myöskään sellaiseen, missä ei saa läheisyyttä ja hellyyttä muulloin kuin seksin yhteydessä. Tämä on usein tilanne noissa kuvaamissasi tapauksissa, joissa toinen haluaa enemmän kuin toinen. Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin pitäisi kuulua tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä myös silloin, kun seksi ei ole tavoitteena.

Niin on, mutta ongelma piileekin siinä, että haluton vetäytyy kaikesta läheisyydestä, ettei vain toisella ala tehdä mieli.  Törmäsin tähän vaimoni kanssa reilut 20v sitten, kun hän oli stressaantunut ja ahdistui kun tulin lähelle. Olin tottunut nukkumaanmenessä mennä hänen iholleen kiinni ja hän alkoi välttelemään.  Nostin kissan pöydälle ja kysyin missä vika. Sanoin, etten suostu olemaan halaamatta, on halipula. Sanoi, että ahdistaa jos pitää olla aina seksiä kun minun tekee mieli ja kaluni keulii. Sanoin, ettei tartte, kaluni osaa laskea ihan itse alaskin jos osaa noustakin. Sovimme, että seksiä on silloin kun hän itse haluaa.  Tämä seksipakon poisto palautti läheisyyden, samoin lisääntyi myös vaimon seksihalut. Seksihalut palasi, kun sain taas halailla, pusia ja osoittaa haluni häntä kohtaan.  Jokainen, varsinkin naiset, haluavat tuntea olevansa haluttuja ja rakastettuja.  Meillä oli aikaisemmin silloin seksiä enää kerran viikossa, mutta kerrat lisääntyivät siitä ja on vielä nykyisinkin. Tulipa sen jälkeen vielä iltatähtikin ihan puskista tosin. Voi olla, että syynä oli vaimon parempi mieliala ja kiintymys, minkä osoitin välittämällä hänestä ja parisuhteestamme. 

Jos pystyit selvittämään tilanteen noin, niin sehän on ihanteellista. Moni mies ei voi tai halua jättää halailuun, jos halu on herännyt, ja siitä seuraa ongelmia. Pahimmillaan vaimon halujen kuolema, mistä teilläkin oli jo viitteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Ukon keksintö vedota selibaattiin siksi, että että naiminen olisi naiselle vaarallista on kyllä tyhmin perustelu mitä ikinä tullut vastaan nykypäivän ehkäisykulttuurissa ja sairaanhoidossa.  Naisten mielidettä ei ole  tietenkään kysytty. Eikö voisi suosiolla itselleen myöntään ettei seksi ole koskaan kiinnostanut tai että kiinnostus  jonnekin muualla alunperinkin. Sellainenkin tosiasia vielä, että monilla naisillä hedelmällisyys loppuu ennen 40v ikää tai vähän sen jälkeen. Mikäs se seksittömyyden peruste sitten on? 

Muutenkin niin absurdia, että täysin aseksuuli yrittää puhua seksistä, sen järkevyystä ja siitä miksi toinen saisi olla haluton ja kylmä. Kylmäksi haluton muuttuu välttäessään kaikkea läheistyyttä mikä aiheuttaisi halukkaalle himoja. Läheisyyttä ja rakkautta toivova työnnetään pois jaloista. Sitten jollain on vielä otsaa väittää rakastavansa. Jos mies on sairas ja avun tarpeessa rakas vaimo hoitaa ja auttaa miestään, mutta mitä rakkautta se on jos mies kärsii läheisyydenpuutteesta ja avusta ja vaimo kääntää vain selän. 

Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin kuuluu tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä. Se ei ole järjellä ajateltavissa poistettavissa, kun on syntymekanismeja ja ihmisille lajina luontaista.  Väkivaltainen yksipuolinen vieroittaminen ei ole kenellekään hyväksi, saati että kenenkään kannattaisi sellaiseen suhteeseen enää jäädä. 

Ei myöskään sellaiseen, missä ei saa läheisyyttä ja hellyyttä muulloin kuin seksin yhteydessä. Tämä on usein tilanne noissa kuvaamissasi tapauksissa, joissa toinen haluaa enemmän kuin toinen. Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin pitäisi kuulua tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä myös silloin, kun seksi ei ole tavoitteena.

Ihan kuin naiset testaisi, että pysyykö se mies siinä vaikkei saakaan. Ettei se vaan ole seksin perässä. Vaikka seksillä ne on saatu osaltaan narutettua suhteeseen.

Läheisyys ja seksi ovat jatkumo, usein toinen johtaa toiseen. Miksi mennään aina niiden naisten halujen ja mieltymysten mukaan?

Koska naiset haluavat keskimäärin vähemmän. On kannattavaa pitää tärkeintä pääomaa vähän niukasti saatavilla, niin arvo pysyy korkealla.

Jos miehet saisivat seksiä riittävästi (jostain), niin moniko niistä korkealibidoisista alkaa enää vakavaan suhteeseen? Ei se yhteiskunta niin toimi.

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8

Ukko Lode kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiäkin voi harrastaa tavoilla joka ei altista ketään vaaralle tai vammalle, paljonko tarvitset rautalankaa tämän asian ymmärtämiseen?

Ja mitä tuohon synnytykseen ym. lapsenhankintaan liittyvään riskiin tulee, se on aivan minimaalinen. Naisia kuolee Suomessa synnytyksiin 0-3 vuodessa, synnytyksiä on 50 000 - 60 000. Paljon suurempi riski on elää parisuhteessa miehen kanssa - perheväkivaltaan kuolee parisenkymmentä naista vuodessa, myös naisen raskauden aikana ja vauvaperheissä. Eli jos riskit halutaan minimoida, naisten pitäisi potkia miehet pellolle heti raskaaksi tulemisensa jälkeen.

Suomessa, kiitos kehittyneen lääketieteen ja toimivan terveydenhuoltojärjestelmän olemme tuossa tilanteessa. Silti riskit ovat vain naisella. Sata vuotta sitten olisin ollut jo leski, mutta ei tuo kokemus vaimolleni mikään huvi ollut, vaikka hengissä säilyikin. Työmatkaliikenteen riskit kohdistuvat kaikkiin työllisiin, miehiin ja naisiin, jopa noihin työnantajiin, eikä niihin liity elementtiä yhden riskittömästä huvista ja toisen vaarasta.

Ei tuo miksikään sitä tosiasiaa että naiselle on huomattavasti vaarallisempaa elää miehen kanssa kuin harrastaa raskauteen johtavaa seksiä hänen hänen kanssaan. Sinä olet pelännyt seksin harrastamista koska se voi aiheuttaa varaa puolisollesi. Miten sitten uskallat elää hänen kanssaan, koska se on tilastojen ja todennäköisyyksien puolesta hänelle huomattavasti riskialttiimpaa?

Naiselle on vaarallista sekä elää että harrastaa seksiä väkivaltaisen miehen kanssa. Väkivaltaisen miehen kansaa myös seksistä kieltäytyminen voi olla (erityisen) vaarallista. Normaalin, kunnollisen miehen kanssa vain seksin harrastaminen on vaarallista.

Miksi näet vaaroja joka puolella? Ei normaalin miehen kanssa seksi ole vaarallista, kunhan kumpikin osapuoli on huolehtinut asianmukaisesta ehkäisystä. En ymmärrä kantaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Ukon keksintö vedota selibaattiin siksi, että että naiminen olisi naiselle vaarallista on kyllä tyhmin perustelu mitä ikinä tullut vastaan nykypäivän ehkäisykulttuurissa ja sairaanhoidossa.  Naisten mielidettä ei ole  tietenkään kysytty. Eikö voisi suosiolla itselleen myöntään ettei seksi ole koskaan kiinnostanut tai että kiinnostus  jonnekin muualla alunperinkin. Sellainenkin tosiasia vielä, että monilla naisillä hedelmällisyys loppuu ennen 40v ikää tai vähän sen jälkeen. Mikäs se seksittömyyden peruste sitten on? 

Muutenkin niin absurdia, että täysin aseksuuli yrittää puhua seksistä, sen järkevyystä ja siitä miksi toinen saisi olla haluton ja kylmä. Kylmäksi haluton muuttuu välttäessään kaikkea läheistyyttä mikä aiheuttaisi halukkaalle himoja. Läheisyyttä ja rakkautta toivova työnnetään pois jaloista. Sitten jollain on vielä otsaa väittää rakastavansa. Jos mies on sairas ja avun tarpeessa rakas vaimo hoitaa ja auttaa miestään, mutta mitä rakkautta se on jos mies kärsii läheisyydenpuutteesta ja avusta ja vaimo kääntää vain selän. 

Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin kuuluu tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä. Se ei ole järjellä ajateltavissa poistettavissa, kun on syntymekanismeja ja ihmisille lajina luontaista.  Väkivaltainen yksipuolinen vieroittaminen ei ole kenellekään hyväksi, saati että kenenkään kannattaisi sellaiseen suhteeseen enää jäädä. 

Ei myöskään sellaiseen, missä ei saa läheisyyttä ja hellyyttä muulloin kuin seksin yhteydessä. Tämä on usein tilanne noissa kuvaamissasi tapauksissa, joissa toinen haluaa enemmän kuin toinen. Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin pitäisi kuulua tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä myös silloin, kun seksi ei ole tavoitteena.

Ihan kuin naiset testaisi, että pysyykö se mies siinä vaikkei saakaan. Ettei se vaan ole seksin perässä. Vaikka seksillä ne on saatu osaltaan narutettua suhteeseen.

Läheisyys ja seksi ovat jatkumo, usein toinen johtaa toiseen. Miksi mennään aina niiden naisten halujen ja mieltymysten mukaan?

Koska naiset haluavat keskimäärin vähemmän. On kannattavaa pitää tärkeintä pääomaa vähän niukasti saatavilla, niin arvo pysyy korkealla.

Jos miehet saisivat seksiä riittävästi (jostain), niin moniko niistä korkealibidoisista alkaa enää vakavaan suhteeseen? Ei se yhteiskunta niin toimi.

Kaltaisesi ovat juuri niitä, jotka pakottamalla tappavat kumppanin loputkin halut. Seksi tuntuu olevan sinulle vain kauppatavara, ei todellakaan mikään rakkauden teko. Tuosta tuo aseksuaali ukkeli juuri puhuu, ja puhuu asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Ukon keksintö vedota selibaattiin siksi, että että naiminen olisi naiselle vaarallista on kyllä tyhmin perustelu mitä ikinä tullut vastaan nykypäivän ehkäisykulttuurissa ja sairaanhoidossa.  Naisten mielidettä ei ole  tietenkään kysytty. Eikö voisi suosiolla itselleen myöntään ettei seksi ole koskaan kiinnostanut tai että kiinnostus  jonnekin muualla alunperinkin. Sellainenkin tosiasia vielä, että monilla naisillä hedelmällisyys loppuu ennen 40v ikää tai vähän sen jälkeen. Mikäs se seksittömyyden peruste sitten on? 

Muutenkin niin absurdia, että täysin aseksuuli yrittää puhua seksistä, sen järkevyystä ja siitä miksi toinen saisi olla haluton ja kylmä. Kylmäksi haluton muuttuu välttäessään kaikkea läheistyyttä mikä aiheuttaisi halukkaalle himoja. Läheisyyttä ja rakkautta toivova työnnetään pois jaloista. Sitten jollain on vielä otsaa väittää rakastavansa. Jos mies on sairas ja avun tarpeessa rakas vaimo hoitaa ja auttaa miestään, mutta mitä rakkautta se on jos mies kärsii läheisyydenpuutteesta ja avusta ja vaimo kääntää vain selän. 

Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin kuuluu tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä. Se ei ole järjellä ajateltavissa poistettavissa, kun on syntymekanismeja ja ihmisille lajina luontaista.  Väkivaltainen yksipuolinen vieroittaminen ei ole kenellekään hyväksi, saati että kenenkään kannattaisi sellaiseen suhteeseen enää jäädä. 

Ei myöskään sellaiseen, missä ei saa läheisyyttä ja hellyyttä muulloin kuin seksin yhteydessä. Tämä on usein tilanne noissa kuvaamissasi tapauksissa, joissa toinen haluaa enemmän kuin toinen. Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin pitäisi kuulua tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä myös silloin, kun seksi ei ole tavoitteena.

Ihan kuin naiset testaisi, että pysyykö se mies siinä vaikkei saakaan. Ettei se vaan ole seksin perässä. Vaikka seksillä ne on saatu osaltaan narutettua suhteeseen.

Läheisyys ja seksi ovat jatkumo, usein toinen johtaa toiseen. Miksi mennään aina niiden naisten halujen ja mieltymysten mukaan?

Koska naiset haluavat keskimäärin vähemmän. On kannattavaa pitää tärkeintä pääomaa vähän niukasti saatavilla, niin arvo pysyy korkealla.

Jos miehet saisivat seksiä riittävästi (jostain), niin moniko niistä korkealibidoisista alkaa enää vakavaan suhteeseen? Ei se yhteiskunta niin toimi.

Libido + henkinen yhteys + rakkaus = Hyvä seksi.

Mielestäni se on korvaamattoman arvokasta eikä sitä voi rahamaailman termeillä arvottaa. Onneksi on myös miehiä, joille tärkeää on muukin kuin pelkkä libido. T. Eräs typy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Ukon keksintö vedota selibaattiin siksi, että että naiminen olisi naiselle vaarallista on kyllä tyhmin perustelu mitä ikinä tullut vastaan nykypäivän ehkäisykulttuurissa ja sairaanhoidossa.  Naisten mielidettä ei ole  tietenkään kysytty. Eikö voisi suosiolla itselleen myöntään ettei seksi ole koskaan kiinnostanut tai että kiinnostus  jonnekin muualla alunperinkin. Sellainenkin tosiasia vielä, että monilla naisillä hedelmällisyys loppuu ennen 40v ikää tai vähän sen jälkeen. Mikäs se seksittömyyden peruste sitten on? 

Muutenkin niin absurdia, että täysin aseksuuli yrittää puhua seksistä, sen järkevyystä ja siitä miksi toinen saisi olla haluton ja kylmä. Kylmäksi haluton muuttuu välttäessään kaikkea läheistyyttä mikä aiheuttaisi halukkaalle himoja. Läheisyyttä ja rakkautta toivova työnnetään pois jaloista. Sitten jollain on vielä otsaa väittää rakastavansa. Jos mies on sairas ja avun tarpeessa rakas vaimo hoitaa ja auttaa miestään, mutta mitä rakkautta se on jos mies kärsii läheisyydenpuutteesta ja avusta ja vaimo kääntää vain selän. 

Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin kuuluu tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä. Se ei ole järjellä ajateltavissa poistettavissa, kun on syntymekanismeja ja ihmisille lajina luontaista.  Väkivaltainen yksipuolinen vieroittaminen ei ole kenellekään hyväksi, saati että kenenkään kannattaisi sellaiseen suhteeseen enää jäädä. 

Ei myöskään sellaiseen, missä ei saa läheisyyttä ja hellyyttä muulloin kuin seksin yhteydessä. Tämä on usein tilanne noissa kuvaamissasi tapauksissa, joissa toinen haluaa enemmän kuin toinen. Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin pitäisi kuulua tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä myös silloin, kun seksi ei ole tavoitteena.

Niin on, mutta ongelma piileekin siinä, että haluton vetäytyy kaikesta läheisyydestä, ettei vain toisella ala tehdä mieli.  Törmäsin tähän vaimoni kanssa reilut 20v sitten, kun hän oli stressaantunut ja ahdistui kun tulin lähelle. Olin tottunut nukkumaanmenessä mennä hänen iholleen kiinni ja hän alkoi välttelemään.  Nostin kissan pöydälle ja kysyin missä vika. Sanoin, etten suostu olemaan halaamatta, on halipula. Sanoi, että ahdistaa jos pitää olla aina seksiä kun minun tekee mieli ja kaluni keulii. Sanoin, ettei tartte, kaluni osaa laskea ihan itse alaskin jos osaa noustakin. Sovimme, että seksiä on silloin kun hän itse haluaa.  Tämä seksipakon poisto palautti läheisyyden, samoin lisääntyi myös vaimon seksihalut. Seksihalut palasi, kun sain taas halailla, pusia ja osoittaa haluni häntä kohtaan.  Jokainen, varsinkin naiset, haluavat tuntea olevansa haluttuja ja rakastettuja.  Meillä oli aikaisemmin silloin seksiä enää kerran viikossa, mutta kerrat lisääntyivät siitä ja on vielä nykyisinkin. Tulipa sen jälkeen vielä iltatähtikin ihan puskista tosin. Voi olla, että syynä oli vaimon parempi mieliala ja kiintymys, minkä osoitin välittämällä hänestä ja parisuhteestamme. 

Jos pystyit selvittämään tilanteen noin, niin sehän on ihanteellista. Moni mies ei voi tai halua jättää halailuun, jos halu on herännyt, ja siitä seuraa ongelmia. Pahimmillaan vaimon halujen kuolema, mistä teilläkin oli jo viitteitä.

On mieheltä silkkaa kus.etusta väittää, että aina kun kalu on kova, pitäisi saada seksiä. Viriillä miehellä kalu on kova monta kertaa päivisin ja joka hiton aamu. Herää helposti myös vaimon kylkeen menessä, vaimon ollessa herkullinen pylly mieheen päin. Ihme jos ei ala keulimaan. Eihän siinä ole mitään järkeä, että seisokki pitäisi aina purkaa siemensyöksyyn.  Meillä tuo kaluni keuliminen kohti vaimon pyllyä johti ennen pitkään seksiin. Vaimo sai siitä luettua milloin mies alkaa olemaan puutteessa ja intohimo haittamaan nukkumista. Tämä lisäsi selvästi vaimon haluja, kun oli selkeästi haluttu ja mies hengitti kiimaisena niskaan. Valinta oli hänen, milloin oli seksiä. Opin jo kauan kauan sitten, ettei pakolla saa mitään vaan vaimo pitää saada itse haluamaan. Sen verran itsepäinen tuittupää ollut muutenkin, että koskenut kaikkea muutakin elämässä.  Vaimon motto ollut aina alusta lähtien, ettei toista voi omistaa, eikä siten myös määrätä.  Hiton hyvä koulu itselle, opettanut nöyryyttä. Kaikki pitänyt tehdä ja teettää vapaaehtoisuuden kautta, koskien myös koko parisuhdetta.  Siten kun pakolla ei saa toista haluamaan seksiä (tai mitään muutakaan) , niin toisen halu pitää saada syntymään tekemällä asiota niin, että toinen itse haluaa  vapaaehtoisesti.  Siten mutku mä itse haluan, ei riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Ukon keksintö vedota selibaattiin siksi, että että naiminen olisi naiselle vaarallista on kyllä tyhmin perustelu mitä ikinä tullut vastaan nykypäivän ehkäisykulttuurissa ja sairaanhoidossa.  Naisten mielidettä ei ole  tietenkään kysytty. Eikö voisi suosiolla itselleen myöntään ettei seksi ole koskaan kiinnostanut tai että kiinnostus  jonnekin muualla alunperinkin. Sellainenkin tosiasia vielä, että monilla naisillä hedelmällisyys loppuu ennen 40v ikää tai vähän sen jälkeen. Mikäs se seksittömyyden peruste sitten on? 

Muutenkin niin absurdia, että täysin aseksuuli yrittää puhua seksistä, sen järkevyystä ja siitä miksi toinen saisi olla haluton ja kylmä. Kylmäksi haluton muuttuu välttäessään kaikkea läheistyyttä mikä aiheuttaisi halukkaalle himoja. Läheisyyttä ja rakkautta toivova työnnetään pois jaloista. Sitten jollain on vielä otsaa väittää rakastavansa. Jos mies on sairas ja avun tarpeessa rakas vaimo hoitaa ja auttaa miestään, mutta mitä rakkautta se on jos mies kärsii läheisyydenpuutteesta ja avusta ja vaimo kääntää vain selän. 

Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin kuuluu tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä. Se ei ole järjellä ajateltavissa poistettavissa, kun on syntymekanismeja ja ihmisille lajina luontaista.  Väkivaltainen yksipuolinen vieroittaminen ei ole kenellekään hyväksi, saati että kenenkään kannattaisi sellaiseen suhteeseen enää jäädä. 

Ei myöskään sellaiseen, missä ei saa läheisyyttä ja hellyyttä muulloin kuin seksin yhteydessä. Tämä on usein tilanne noissa kuvaamissasi tapauksissa, joissa toinen haluaa enemmän kuin toinen. Ihmisen henkisiin ja fyysisiin perustarpeisiin pitäisi kuulua tulla rakastetuksi ja kohdata läheisyyttä myös silloin, kun seksi ei ole tavoitteena.

Niin on, mutta ongelma piileekin siinä, että haluton vetäytyy kaikesta läheisyydestä, ettei vain toisella ala tehdä mieli.  Törmäsin tähän vaimoni kanssa reilut 20v sitten, kun hän oli stressaantunut ja ahdistui kun tulin lähelle. Olin tottunut nukkumaanmenessä mennä hänen iholleen kiinni ja hän alkoi välttelemään.  Nostin kissan pöydälle ja kysyin missä vika. Sanoin, etten suostu olemaan halaamatta, on halipula. Sanoi, että ahdistaa jos pitää olla aina seksiä kun minun tekee mieli ja kaluni keulii. Sanoin, ettei tartte, kaluni osaa laskea ihan itse alaskin jos osaa noustakin. Sovimme, että seksiä on silloin kun hän itse haluaa.  Tämä seksipakon poisto palautti läheisyyden, samoin lisääntyi myös vaimon seksihalut. Seksihalut palasi, kun sain taas halailla, pusia ja osoittaa haluni häntä kohtaan.  Jokainen, varsinkin naiset, haluavat tuntea olevansa haluttuja ja rakastettuja.  Meillä oli aikaisemmin silloin seksiä enää kerran viikossa, mutta kerrat lisääntyivät siitä ja on vielä nykyisinkin. Tulipa sen jälkeen vielä iltatähtikin ihan puskista tosin. Voi olla, että syynä oli vaimon parempi mieliala ja kiintymys, minkä osoitin välittämällä hänestä ja parisuhteestamme. 

Ihana mies olet vaimollesi. Kaikkea hyvää teille molemmille.