Lue keskustelun säännöt.
Abortin jälkeen elämänilo kadoksissa
05.03.2015 |
Tein paniikissa abortin. Suren ja kaipaan esikoistani valtavasti. Vapaa-aikani vietän itkien. Töissä yritän esittää iloista. Mitä kauemman aikaa abortista on kulunut sitä enemmän sitä suren ja ajattelen. Mitä tässä voi enää tehdä muuta kuin hävittää itsensä?
Kommentit (125)
Ap, vaikka et olisi aborttia koskaan tehnytkään, ei lapsesi välttämättä olisi syntynyt. Kohtukuolemia ja keskenmenoja tapahtuu paljon. Tilanteesi kuulostaa riipaisevalta. Toivon, että saat kokea anteeksiantamuksen ja rauhan. Vaikket Jumalaan uskokaan, niin kannustaisin rukoilemaan. Rukoile häntä Jeesuksen nimessä. Et menetä mitään. Pyydä Häntä ilmaisemaan siunulle itsensä, jos on olemassa. Pyydä anteeksiantamusta ja rauhaa. Jumala on elävä ja todellinen, Hän vaikuttaa arjessa ja sydämessä. Hän ei ole persoonaton, kaukainen voima, vaan elävä ja todellinen Jumala, Isä, jonka voi oppia tuntemaan. Jeesuksen kautta opit löytämään Jumalan. Toivon sinulle rauhaa ja vapautta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen, sairastuin vakavaan masennukseen RASKAUDEN AIKANA.
-ap
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:52"]En ymmärrä sinua. Tapoit sen lapsen ihan omasta vapaasta tahdostasi, joten miksi kerjää sääliä ja ymmärrystä? Teit valinnan, kanna seuraukset. Paha mieli seutaa sinua hautaan asti.
Ai niin, lapsesi ei saanut elää. Arvaa, harmittaako häntä.
[/quote]
No "lasta" tuskin harmittaa, kun ei edes ymmärtänyt olemassaoloaan. Kuvotat mua
No tätähän on mukava lukea juuri kun itse aion tehdä saman ensi viikolla.
En kyllä pystyisi olemaan lääkäri/hoitaja joka hoitaisi abortteja, en pystyisi pitämään mölyjä mahassa!! Joillekin varmaan ehdottaisin sterilisaatiota ja lobotomiaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortin voi ajatella joko lääketieteellisesti tai tunteellisesti. Alkuraskauden abortissa alkio ei tunne kipua eikä tiedosta edes olemassaoloaan. Alkio ei siis kärsi siitä ettei päässyt syntymään. Itse ajattelen abortin niin, että jokainen raskaus on ainutlaatuinen, jokaisella on mahdollisuus syntyä vain kerran. Mutta periaatteessa ehkäisy ja jälkiehkäisy on myös "tappamista". Siinä menee hyvät siittiöt hukkaan. Näin ollen myös runkkaaminen on siittöiden hukkaan laittamista. Olen itse sitä mieltä, että jokaisen lapsen tulisi saada syntyä toivottuna ja rakastettuna. Maailma on täynnä hylättyjä, kaltoinkohdeltuja, ei-toivottuja lapsia. Miten paljon parempi maailma olisikaan, jos jokainen lapsi olisi rakastettu. Siksi ymmärrän abortin, jos sen joutuu tekemään kerran. Toista tai useampaa kertaa en enää ymmärrä, sillä ihmisen pitäisi oppia virheistään...
Raskaus oli suunniteltu. Senkin vuoksi olisin kuollut mieluummin itse kuin tappanut suunnitellun vauvani. Kyllä minä kuolenkin. Kun vain saan voimia viedä suunnitelmani loppuun. Vanhempani ovat uskovaisia ja heille aborttini oli kova paikka vaikka sanoivatkin, että minä olen heille tärkeintä maailmassa. En haluaisi aiheuttaa heille surua hävittämällä itseäni. Mutta en voi elää tämän ikävän, tuskan ja syyllisyyden kanssa. Haluan esikoiseni luo ennen kuin hänen laskettu aikansa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä sinua. Tapoit sen lapsen ihan omasta vapaasta tahdostasi, joten miksi kerjää sääliä ja ymmärrystä? Teit valinnan, kanna seuraukset. Paha mieli seutaa sinua hautaan asti.
Ai niin, lapsesi ei saanut elää. Arvaa, harmittaako häntä.
Mutta mistä se elämä alkaa? Mun mielestä esim jälkiehkäisypillerit ja abortti on aika lähellä toisiaan, moraalisesti. Ethän voi tietää olisiko vauva selvinnyt raskaudesta ja synnytyksestä. Olisit voinut saada keskenmenon. Jne. On turhaa nyt ajatella sitä "vauvanasi", se ei ikinä ollut sellainen. Se oli potentiaalinen elämä, kuten jokainen suojaamaton yhdyntä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:47"]Raskaus oli suunniteltu. Senkin vuoksi olisin kuollut mieluummin itse kuin tappanut suunnitellun vauvani. Kyllä minä kuolenkin. Kun vain saan voimia viedä suunnitelmani loppuun. Vanhempani ovat uskovaisia ja heille aborttini oli kova paikka vaikka sanoivatkin, että minä olen heille tärkeintä maailmassa. En haluaisi aiheuttaa heille surua hävittämällä itseäni. Mutta en voi elää tämän ikävän, tuskan ja syyllisyyden kanssa. Haluan esikoiseni luo ennen kuin hänen laskettu aikansa on.
[/quote]
En ymmärrä. Miksi teit paniikissa abortin jos raskaus oli suunniteltu?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:47"]Raskaus oli suunniteltu. Senkin vuoksi olisin kuollut mieluummin itse kuin tappanut suunnitellun vauvani. Kyllä minä kuolenkin. Kun vain saan voimia viedä suunnitelmani loppuun. Vanhempani ovat uskovaisia ja heille aborttini oli kova paikka vaikka sanoivatkin, että minä olen heille tärkeintä maailmassa. En haluaisi aiheuttaa heille surua hävittämällä itseäni. Mutta en voi elää tämän ikävän, tuskan ja syyllisyyden kanssa. Haluan esikoiseni luo ennen kuin hänen laskettu aikansa on.
[/quote]
Häh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et pääse esikoisesi luo tappamalla itsesi. Sulla ei ole oikeutta siihen. Et voi päättää omasta ruumiistasi. Raamattukin sanoo, että ette ole itsenne omat. Kaikki järjestyy ihan varmasti. Rukoile vaikka vanhempiesi kanssa. Älä tee itsellesi mtään. Jeesus rakastaa sua. Älä anna vihollisen pettää itseäsi.
J-P
Nyt rauhoitut. Hengitä syvään. Tällä hetkellä kuvittelet itsellesi ja 'lapsellesi' elämää, joka tuskin olisi sellaisenaan toteutunut. Hänen ei ollut tarkoitus syntyä, kun asiat menivät näin. Sinä saat katua. Ja surra. Mutta kuulostaa siltä, että syyllisyydentunteesi on nyt sellaisissa mittasuhteissa, että on parempi varata aika terapiaan. Käyt asian rauhassa läpi ammattilaisen kanssa.
Olen itsekin tehnyt abortin. Ja nykyään kahden lapsen onnellinen äiti. Asiat menivät juuri niinkuin niiden pitikin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi samoin. Katumuksen myöntäminen itselleni ja eräs "keskustelu" unessa tämän lapsen kanssa auttoi. Kaipaan häntä ja toivoisin, että näkisin hänet unissani taas...
Ei pidä jäädä liiaksi murehtimaan. Tehty mikä tehty ja eteenpäin vaan. Se oli silloin sun mielestä oikea ratkaisu ja luota vain siihen.
Mennyt on mennyttä ja kohti valoisampaa tulevaisuutta vain. Ei se murehtimalla miksikään muutu, ja maailmassa on monia naisia, jotka ovat tehneet saman. Sisulla vaan etiäpäin!
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:26"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:08"]
Mun abortista on n. 8kk. Näin pari yötä sitten unta, että synnytän. Heräsin siihen, että itketti. Anoppi tosiaan painosti aborttiin. Sanoi, että pilaan hänen poikansa elämän ja että 23-vuotiaat eivät ole valmiita vanhemmiksi.
[/quote]
Miksi tätä on alapeukutettu? Jotkut eivät osaa tuntea empatiaa?
[/quote]
mitä helvettiä 23 vuotias kuuntelee jotain anoppia kun päättää omaa elämää koskevista asioista. On varmaan jälkeenpäin hyvät välit. Meille ei olis anopilla ollut enää asiaa jos tollaisia rupee latelemaan!Tsiisus.
37, miksi sinun täytyy tulla tänne moralisoimaan? Kaipasin lähinnä vertaistukea ja neuvoja muilta, jotka ovat abortin joutuneet tekemään. Enkä tehnyt valintaani yksin itse, myös lääkärit suosittelivat sitä oman mielentilani vuoksi. Silloin abortti oli pakkoratkaisu. Nyt jos saisin päättää uudelleen, olisin tappanut ennemmin itseni kuin myrkyttänyt vauvani, jos tilanne olisi siihen mennyt.
-ap
Kannatan ehdottomasti ajatusta, että psykologin arviointi olisi pakollinen ennen aborttia. Raskaushormonien jyllätessä ja muiden painostuksen alla on vaikea ajatella selkeästi.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 06:21"]Kannatan ehdottomasti ajatusta, että psykologin arviointi olisi pakollinen ennen aborttia. Raskaushormonien jyllätessä ja muiden painostuksen alla on vaikea ajatella selkeästi.
[/quote]
Eikö ennen aborttia tarvitse keskustella kenenkään kanssa?? Mä oon aina kuvitellut, että siinä joku latelee faktat ja kyselee miltä tuntuu, miksi haluaa abortin ja onko siitä varma, sillain neutraalisti kantaaottamatta.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 18:49"]
Sullahan oli siis aivan selkeä syy abortille, tuo vahva lääkitys. Jos lääkkeiden vaikutusta sikiöön ei tunneta, niin nyt voit lopettaa tuon täydellisen elämän kuvittelun sikiölle ja itsellesi. Todennäköisesti raskaus olisi keskeytynyt joka tapauksessa, nyt pääsit melkeinpä vähemmällä.
Hoida itsesi nyt kuntoon. Jos mielenterveys on jo ollut ennen tätä heikoissa kantimissa, raskauden ja vanhemmuuden tuomat asiat olisivat voineet tehdä todella pahaa jaksamisellesi.
-Se myös abortin tehnyt, joka suositteli terapiaa-
[/quote]
Millainen vahvaa lääkitystä syövä sitten tieten tahtoen hankkiutuu raskaaksi?!! Ja sitten "paniikki-katuu" ja abortoi?! Ja vilä kerjää sääliä täällä?? Ei voi aikuisesta puhuakaan, halveksin tuollaista niin paljon.