Abortin jälkeen elämänilo kadoksissa

Kun tappaa jonkun, niin kyllähän sitä vsrmasti katuu. Mikä näitä kaikkia naisia vaivaa... seksiä kyllä harrastetaan, mutta ei olla valmiita kestämään seurauksia. Yhdynnän luontainen tarkoitus on suvun jatkaminen. Eikö tullut missään vaiheessa mieleen? Ja sitten piti mennä tappamaan se lapsi. Kuvottavaa.

Löytyisiköhän apua ituprojektin kautta? Toinen vaihtoehto on psykologi (ota vaikka terveyskeskukseen yhteyttä).

http://83.145.194.173/~itupr719/?page_id=22&lang=fi

En äsken saanut noita ituprojektin sivuja auki, mutta googlen kautta voi löytyä...

Älä kuuntele mitään "se on ihan ok, moni muukin nainen on sen tehnyt, se on pelkkä solurykelmä" jne. tyylisiä juttuja. Kun näköjään tiedät itsekin, ettei se ollut ok. Joku osaa valehdella itselleen paremmin, koska olisi niin kamalan kiva, että abortti olisi harmiton ja mukava juttu, jossa ei vahingoiteta ketään. Tietysti minäkin naisena toivoisin, että abortti olisi ihan ok, koska ei olisi kiva olla ei-toivotusti raskaana. Sen "solumöykyn" ihmisyys ei toiveista huolimatta ole mielipidekysymys, joten monella alkaa omatunto vaivata jälkikäteen, halusi tai ei. 

Monet tunnetut pro-life -aktivistit ovat itse tehneet joskus abortin ja katumuksen takia lähteneet tekemään aborttien vastaista työtä. Ja heidän ansiostaan moni lapsi on saanut elää. Kaikilla siis on mahdollisuus tehdä elämässään paljon hyvää, aiemmista virheistä huolimatta. Mutta en tiedä, onnistuuko se ilman Jumalaa, joka toimii ihmisen kautta. Me kun ollaan kaikki enemmän ja vähemmän paskoja ihmisiä (myös minä) oltiin sitten tehty abortteja tai ei. 

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:08"]Mun abortista on n. 8kk. Näin pari yötä sitten unta, että synnytän. Heräsin siihen, että itketti. Anoppi tosiaan painosti aborttiin. Sanoi, että pilaan hänen poikansa elämän ja että 23-vuotiaat eivät ole valmiita vanhemmiksi.
[/quote]
No haloo jos 23 v ei osaa ajatella omilla aivoilla!

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:11"]

Abortista on nyt kolmisen kuukautta ja suru, ikävä, katumus ja syyllisyys pahenee vain... Näin viime yönä unta, että minulla oli pieni tyttö ja hän halusi aikuisten tapaan vessanpöntölle pissalle. Nostin hänet siihen istumaan ja hän tipahti pönttöön enkä saanut häntä enää kiskottua sieltä pois vaan hän joutui viemäriin... Aborttini tehtiin lääkkellisesti ja jo heti mifegynen oton jälkeen rukoilin lääkäriä tekemään jotain, että kaiken voisi perua. Ei voinut. Sanoi, että sikiö vaurioituu mifegynestä. Kun hän syntyi, hän jäi napanuorasta roikkumaan ja näin hänet... Se näky ei katoa koskaan mielestäni. Vihaan itseäni niin paljon ja tunnen itseni arvottomaksi enkä ansaitse elää. Olisin antanut mieluummin lapselleni elämän kuin itselleni.

[/quote]

millä viikoilla sun abortti on tehty, jos sikiö jäi roikkumaan napanuorasta?

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:11"]Abortista on nyt kolmisen kuukautta ja suru, ikävä, katumus ja syyllisyys pahenee vain... Näin viime yönä unta, että minulla oli pieni tyttö ja hän halusi aikuisten tapaan vessanpöntölle pissalle. Nostin hänet siihen istumaan ja hän tipahti pönttöön enkä saanut häntä enää kiskottua sieltä pois vaan hän joutui viemäriin... Aborttini tehtiin lääkkellisesti ja jo heti mifegynen oton jälkeen rukoilin lääkäriä tekemään jotain, että kaiken voisi perua. Ei voinut. Sanoi, että sikiö vaurioituu mifegynestä. Kun hän syntyi, hän jäi napanuorasta roikkumaan ja näin hänet... Se näky ei katoa koskaan mielestäni. Vihaan itseäni niin paljon ja tunnen itseni arvottomaksi enkä ansaitse elää. Olisin antanut mieluummin lapselleni elämän kuin itselleni.
[/quote]pakottiko joku sinut tekemään tuon?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:08"]Mun abortista on n. 8kk. Näin pari yötä sitten unta, että synnytän. Heräsin siihen, että itketti. Anoppi tosiaan painosti aborttiin. Sanoi, että pilaan hänen poikansa elämän ja että 23-vuotiaat eivät ole valmiita vanhemmiksi.
[/quote]
Vai että anoppi oikein painosti aborttiin! Kannattaa kyllä harkita että tekeekö ollenkaan lapsia jossei osaa itse tehdä valintoja, oksettaa!

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:16"]Ja taas mennään [/quote] Mitä tarkoitat? Todella moni katuu aborttia. Tabu, joka vaijetaan.

[/quote]

Ei kai se ole edes niinkään tabu... Se on ihan inhimillistä katua jotain mitä on joskus tehtyt.

[/quote]

On se siinä mielessä tabu, että abortin katuminen osoittaa sen että abortin tekeminen ei tuo aina onnea ja autuutta elämään

 Tätä moni ei halua ajatella. Varsinkin jos on itse tehnyt abortin joskus.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:16"]

Voi ei! Näitä paniikissa tehtyjä abortteja on varmaan vaikka kuinka paljon. Itsekin kuulun tähän surulliseen joukkoon. Vastuu on tietysti yksin itselläni omissa teoissani, mutta joskus olen pohtinut että olisiko hyvä toimintamalli, että abortin saamikseksi tulisi käydä keskustelemassa psykologin tms. kanssa. Jotta nämä paniikkipäätökset saataisiin karsittua.

[/quote]

Tarjotaanko mitään keskustelumahdollisuutta siinä vaiheessa kun aborttia hakee?

Sitä saa mitä tilaa. Valitettavasti.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:25"]

No voi. Mitä mieltä olet ap siitä, että eihän sun alunperinkään pitänyt saada tätä vauvaa? Miksi sun pitää nyt kehittelemällä kehittää päässäsi kuvaa hänestä, että hän olisikin tullut luoksesi, kun alunperinkään sun luo ei pitänyt kenenkään tulla? Ja kun siitä on kauheasti vaivaa, kun lapsi tulee. Tottakai se nyt on helppo ajatella, miten ihanaa se oiskaan ollut, kun mitään vaikeuksia ja vaivoja ei ole vaan voit vain kuvitella kaikki ne ruusunpubaiset kohdat lapsensaamisesta. Juuri siksi teit sen abortin, kun se lapsen kanssa oleminen ei ole satua, jossa kaikki on helppoa, ihanaa, antoisaa ja kivaa. 

Usein ei ole edes mahdollista elämäntilanteesta tai muusta sellaisesta johtuen, tai sitten teitä olisi kaksi onnetonta. Ei ne vauvat mihinkään maailmasta katoa, teit ihan oikean päätöksen ja voit vielä hankkia sen lapsen myöhemmin. 

[/quote]

No sitä samaa ei voi enää koskaan hankkia. Jonkun toisen voi saada. Mikä tällainen ajatus on , että ihmiset on korvattavissa. Sama kun sanon et otan sulta jonkun tietyn lapsen ja ei hätää, koska voita saada jonkun muun tilalle? Lapset on yksilöitä. Myös ne kehittymisvaiheessa olevat. 

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:26"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:08"]

Mun abortista on n. 8kk. Näin pari yötä sitten unta, että synnytän. Heräsin siihen, että itketti. Anoppi tosiaan painosti aborttiin. Sanoi, että pilaan hänen poikansa elämän ja että 23-vuotiaat eivät ole valmiita vanhemmiksi.

[/quote]

Miksi tätä on alapeukutettu? Jotkut eivät osaa tuntea empatiaa?

[/quote]

Ei vaan siksi että 23-vuotias osaa jo päättää omasta elämästään. Anoppi ei tässä ratkaisua tehnyt. Tietenkään ei saa ketään painostaa tällaisissa asioissa.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 06:21"]

Kannatan ehdottomasti ajatusta, että psykologin arviointi olisi pakollinen ennen aborttia. Raskaushormonien jyllätessä ja muiden painostuksen alla on vaikea ajatella selkeästi.

[/quote]

Komppi! Näissä asioissa kun on kyse elämästä ja kuolemasta!

Oma tuttuni teki 21-vuotiaana abortin viime hetkellä, painostuksesta. Halusi lapsen vaikka oli vahinko, mutta mies jätti ja mies ja suku uhkailivat ja painostivat, sanoivat tekevänsä lasuja kunnes lapsi viedään pois ja että se pilaa kaikkien elämän. Tämä tuttu murtui lopulta ja teki abortin, vetosi mielenterveydellisiin syihin, kun oli oikeasti jo hyvin ahdistunut ja sai paniikki kohtauksia. Kyllä tätä painostusta tapahtuu ja TÖRKEÄSTI! Vuoden tämä tuttu suri ja katui, puhui lapsesta päivittäin. Nyt on raskaana uudelle miehelle. Tuntuu, että toimi nopeasti jotta pääsee lopulta yli abortistaan.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:39"]

Oma tuttuni teki 21-vuotiaana abortin viime hetkellä, painostuksesta. Halusi lapsen vaikka oli vahinko, mutta mies jätti ja mies ja suku uhkailivat ja painostivat, sanoivat tekevänsä lasuja kunnes lapsi viedään pois ja että se pilaa kaikkien elämän. Tämä tuttu murtui lopulta ja teki abortin, vetosi mielenterveydellisiin syihin, kun oli oikeasti jo hyvin ahdistunut ja sai paniikki kohtauksia. Kyllä tätä painostusta tapahtuu ja TÖRKEÄSTI! Vuoden tämä tuttu suri ja katui, puhui lapsesta päivittäin. Nyt on raskaana uudelle miehelle. Tuntuu, että toimi nopeasti jotta pääsee lopulta yli abortistaan.

[/quote]

Tottakai painostaminen on väärin, mutta kannattaa kyllä heti katkaista välit tuollaisiin kamaliin ihmisiin, jotka harjoittaa tuollaista henkistä väkivaltaa Ja hankkia omat tukijoukot. Kaikille pitäis olla itsestäänselvää ettei aborttiin pakoteta ketään. Ällöttävä ajatus! Mihinhän muuhun tuollaiset ihmiset kykenevät.... Hrr..ja omasta sukulaisestaan kyse!!! 

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 19:59"]

Tein paniikissa abortin. Suren ja kaipaan esikoistani valtavasti. Vapaa-aikani vietän itkien. Töissä yritän esittää iloista. Mitä kauemman aikaa abortista on kulunut sitä enemmän sitä suren ja ajattelen. Mitä tässä voi enää tehdä muuta kuin hävittää itsensä?

[/quote]

Voimia sulle ap. Tää asia on just sitä, mistä harvemmin puhutaan. Abortin tehneeltä kun aina puuttuu yksi lapsi, vaikka lapsia olisi kuinka monta. Itse en pystyisi tuskin aborttia tekemään, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää ehkäisystä hyvin huolehtiminen.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:44"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:39"]

Oma tuttuni teki 21-vuotiaana abortin viime hetkellä, painostuksesta. Halusi lapsen vaikka oli vahinko, mutta mies jätti ja mies ja suku uhkailivat ja painostivat, sanoivat tekevänsä lasuja kunnes lapsi viedään pois ja että se pilaa kaikkien elämän. Tämä tuttu murtui lopulta ja teki abortin, vetosi mielenterveydellisiin syihin, kun oli oikeasti jo hyvin ahdistunut ja sai paniikki kohtauksia. Kyllä tätä painostusta tapahtuu ja TÖRKEÄSTI! Vuoden tämä tuttu suri ja katui, puhui lapsesta päivittäin. Nyt on raskaana uudelle miehelle. Tuntuu, että toimi nopeasti jotta pääsee lopulta yli abortistaan.

[/quote]

Tottakai painostaminen on väärin, mutta kannattaa kyllä heti katkaista välit tuollaisiin kamaliin ihmisiin, jotka harjoittaa tuollaista henkistä väkivaltaa Ja hankkia omat tukijoukot. Kaikille pitäis olla itsestäänselvää ettei aborttiin pakoteta ketään. Ällöttävä ajatus! Mihinhän muuhun tuollaiset ihmiset kykenevät.... Hrr..ja omasta sukulaisestaan kyse!!! 
[/quote]

Tämän tutun omat vanhemmat olivat kuolleet. Yritettiin me kaverit olla tukena, mutta ei se riittänyt. Kävi ammatti auttajallakin jälkeenpäin, mutta syyllisyys paistoi koko sen vuoden. Kauheinta oli se, että abortin jälkeen toinen nainen tuli miehelle raskaaksi mutta taisi olla enemmän suvun mieleen, sillä lapsi pidettiin ja pysyivät yhdessä. Ehkä miestäkin alkoi kaduttaa?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:26"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:08"]

Mun abortista on n. 8kk. Näin pari yötä sitten unta, että synnytän. Heräsin siihen, että itketti. Anoppi tosiaan painosti aborttiin. Sanoi, että pilaan hänen poikansa elämän ja että 23-vuotiaat eivät ole valmiita vanhemmiksi.

[/quote]

Miksi tätä on alapeukutettu? Jotkut eivät osaa tuntea empatiaa?

[/quote]Minä ainakin alapeukutin sen takia,että anoppi on tehnyt väärin. Kaikki sympatiat 23vuotiaalle. 

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:44"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:39"] Oma tuttuni teki 21-vuotiaana abortin viime hetkellä, painostuksesta. Halusi lapsen vaikka oli vahinko, mutta mies jätti ja mies ja suku uhkailivat ja painostivat, sanoivat tekevänsä lasuja kunnes lapsi viedään pois ja että se pilaa kaikkien elämän. Tämä tuttu murtui lopulta ja teki abortin, vetosi mielenterveydellisiin syihin, kun oli oikeasti jo hyvin ahdistunut ja sai paniikki kohtauksia. Kyllä tätä painostusta tapahtuu ja TÖRKEÄSTI! Vuoden tämä tuttu suri ja katui, puhui lapsesta päivittäin. Nyt on raskaana uudelle miehelle. Tuntuu, että toimi nopeasti jotta pääsee lopulta yli abortistaan. [/quote] Tottakai painostaminen on väärin, mutta kannattaa kyllä heti katkaista välit tuollaisiin kamaliin ihmisiin, jotka harjoittaa tuollaista henkistä väkivaltaa Ja hankkia omat tukijoukot. Kaikille pitäis olla itsestäänselvää ettei aborttiin pakoteta ketään. Ällöttävä ajatus! Mihinhän muuhun tuollaiset ihmiset kykenevät.... Hrr..ja omasta sukulaisestaan kyse!!!  [/quote] Tämän tutun omat vanhemmat olivat kuolleet. Yritettiin me kaverit olla tukena, mutta ei se riittänyt. Kävi ammatti auttajallakin jälkeenpäin, mutta syyllisyys paistoi koko sen vuoden. Kauheinta oli se, että abortin jälkeen toinen nainen tuli miehelle raskaaksi mutta taisi olla enemmän suvun mieleen, sillä lapsi pidettiin ja pysyivät yhdessä. Ehkä miestäkin alkoi kaduttaa?

[/quote]

Hyi miten sairas ja vastenmielinen suku. No toivottavasti tää ystävänne voi ihan hyvin 

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:25"]Sulla on terve omatunto. Sun esikoinen on tallessa ja turvassa Jumalan luona. Tien hänen luokseen tiedät. Kaiken saa anteeksi ja kaikesta huolimatta elämä voi muuttua iloksi ja jälleenäkemisen toivoksi. Muista rukoilla.

J-P
[/quote]

"Tien hänen luokseen tiedät"? Eli äidin, joka on tehnyt abortin, kannattaa vain tappaa itsensä? Näinhän sitä pääsee heti sen sikiön luo. Täytyykin suositella kaikille lapsensa vessanpöntöstä alas huuhdelleille.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:30"]

Sitä saa mitä tilaa. Valitettavasti.

[/quote]Helppo siinä on tuomita. Nuori on vielä toisten mielipiteille ja painostukselle helppo kohde. Monesti lapsen isä häviää kuin peiru saharaan, kun raskaus havaitaan. Siinä sitä sitten olet yksin ja paniikissa. Ei aina osaa toimia järkevästi ja aikaa ratkaisun tekemseen on vain vähän.