Abortin jälkeen elämänilo kadoksissa

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 07:23"]Löytyisiköhän apua ituprojektin kautta? Toinen vaihtoehto on psykologi (ota vaikka terveyskeskukseen yhteyttä). http://83.145.194.173/~itupr719/?page_id=22&lang=fi En äsken saanut noita ituprojektin sivuja auki, mutta googlen kautta voi löytyä... Älä kuuntele mitään "se on ihan ok, moni muukin nainen on sen tehnyt, se on pelkkä solurykelmä" jne. tyylisiä juttuja. Kun näköjään tiedät itsekin, ettei se ollut ok. Joku osaa valehdella itselleen paremmin, koska olisi niin kamalan kiva, että abortti olisi harmiton ja mukava juttu, jossa ei vahingoiteta ketään. Tietysti minäkin naisena toivoisin, että abortti olisi ihan ok, koska ei olisi kiva olla ei-toivotusti raskaana. Sen "solumöykyn" ihmisyys ei toiveista huolimatta ole mielipidekysymys, joten monella alkaa omatunto vaivata jälkikäteen, halusi tai ei. 

Monet tunnetut pro-life -aktivistit ovat itse tehneet joskus abortin ja katumuksen takia lähteneet tekemään aborttien vastaista työtä. Ja heidän ansiostaan moni lapsi on saanut elää. Kaikilla siis on mahdollisuus tehdä elämässään paljon hyvää, aiemmista virheistä huolimatta. Mutta en tiedä, onnistuuko se ilman Jumalaa, joka toimii ihmisen kautta. Me kun ollaan kaikki enemmän ja vähemmän paskoja ihmisiä (myös minä) oltiin sitten tehty abortteja tai ei.  [/quote] Miksi jokaiseen asiaan sekoitetaan jumala?! Pidin sun juttuas erittäin hyvänä, mutta sit taas alkoi se jumalajeesusjuttu. Ihmise ovat itse vastuussa jokaisesta teostaan. Ja se on omatunto mille vastaat tekemisistäsi. Ei jumala

[/quote]

Lähinnä tuossa oli kyse siitä, että ne ihmiset, jotka ovat päässeet abortista yli ja löytäneet elämänilon (yleensä auttamalla muita), ovat niitä jotka usko Jumalaan on pelastanut.

Ihmiset yleensä tietävät miten pitää toimia eli mennä elämässä eteenpäin, ei jäädä jumittaan vanhoihin juttuihin, antaa anteeksi itselle ja toisille, pyrkiä tekemään hyvää... Mutta ihmiset eivät osaa/jaksa toimia niin kuin olisi parasta. Pelkkä päätös, että "nyt menen elämässä eteenpäin, parannun masennuksesta", ei toimi. Aika moni näyttää tarvitsevan Jumalan voimaa omien voimien lisäksi.

Uskovaiseksi ei ketään voi käännyttää, enkä sitä yritä. Minusta vain näyttää siltä, että omin voimin kriiseistä, masennuksesta yms. selviäminen on hankalaa, vaatii usein lääkitystä ja vie niin paljon aikaa, että elämä lipuu ohi. Jeesus kantaa uskovan synnit. Se ei tarkoita sitä, että ihminen saa tehdä niin paljon pahaa kuin huvittaa, vaan sitä että voi keskittyä omien virheiden märehtimisen sijasta toisten auttamiseen. On paljon kristittyjä (kuten edesmennyt äiti Teresa), joilla on ahdistusta ja kriisejä, mutta he sanovat Jumalan antavan voimaa tehdä asioita. 

Tiedän, että uskonnosta puhuminen suututtaa monet. Mutta yrittäkää miettiä tuota niiden (eli meidän) kannalta, jotka kokevat uskon avulla pystyvänsä asioihin, joihin ei muuten pysty. Uskovat eivät ole sen parempia kuin muut, mutta Jumala toimii ihmisessä uskon kautta. Jos ette usko Jumalaan, niin sitten etsitte tälle asialle muita selityksiä, ja se on ihan ok. Mutta tällä tavalla uskovat itse kokevat asian ja meillä se toimii.

Edelleenkin menisin kyllä psykiatrille, mutta en pääse, koska en ole hullu. Tavallinen töissäkäyvä nainen, joka suree abortoitua lastaan. Yritin kyllä päästä raskausaikana psykiatrille, mutta hänellä oli ilmeisesti tärkeämpiä tapauksia ratkottavanaan kuin ahistunut, masentunut ja itsemurha-altis odottava äiti...
-ap

http://www.ateneum.fi/fi/akseli-gallen-kallela-eksynyt

Lyhyt masennuslääkekuuri olis paikallaan ja sun pitää kertoa tuota tarinaa kunnes toivut ja jatkat elämää.

Itu-projektin kautta saa ilmaista keskusteluapua ja taitaa olla myös ryhmiä, joissa saa vertaistukea. Ehkä niistä olisi sinulle apua? Siellä ei tuomita, vaan pyritään tosiaan auttamaan sydämellä ja kunnioituksella.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:28"]No tätähän on mukava lukea juuri kun itse aion tehdä saman ensi viikolla.
[/quote]

Älä hyvä ihminen murhaa vauvaasi. Et saa sitä ikinä, mitenkään, tekemättömäksi.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:28"]No tätähän on mukava lukea juuri kun itse aion tehdä saman ensi viikolla. [/quote] Älä hyvä ihminen murhaa vauvaasi. Et saa sitä ikinä, mitenkään, tekemättömäksi.

[/quote]miksi ihmeessä täällä olet edes lukemassa?Jos kerran kohta joudutaan sitten lukemaan sinunkin ruikutusta ja itkua asiasta....

Olenko kertonut olevani terve raskaana ollessani?? Päällä oli vahvat mielialalääkkeet, joiden vaikutuksista sikiöön lääkäritkin olivat hieman huolissaan...
En muuten ymmärrä miksi täällä on niin paljon asiaankuulumattomia kommentteja tai siis kommentoijia. Miten joitain ei-abortin tehnyttä voi kiinnostaa toisten tekemät abortit näin paljon, että pitää tulla tänne laukomaan?
-ap

Minäkään en päässyt psykologille vaikka kuinka pyysin. Pelkkien hoitajien kanssa vain juttelin eivätkä he todellakaan olleet koulutettuja ihmismieltä hoitamaan. Ehkä jos olisin oikeasti ehtinyt yrittää itsemurhaa olisin saanut oikeaa hoitoa. Peruin aborttiajan kahdesti, mutta lopulta hulluus ajoi minut tekemään sen vaikka sydämeni ei olisi sitä ikinä halunnut tehdä. Hoitajat huokaisivat helpotuksesta, kun pääsivät minusta eroon. Abortin jälkeen en ole saanut enää tukea.
-ap

Mulla ei ainakaan ole pienintäkään empatiaa. Toivottavasti abortintekijät eivät koskaan saa lapsia sillä kaikista ei ole äideiksi.

Oletko töissä pankissa tai vakuutusyhtiössä ?

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 06:40"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 06:21"]Kannatan ehdottomasti ajatusta, että psykologin arviointi olisi pakollinen ennen aborttia. Raskaushormonien jyllätessä ja muiden painostuksen alla on vaikea ajatella selkeästi. [/quote] Eikö ennen aborttia tarvitse keskustella kenenkään kanssa?? Mä oon aina kuvitellut, että siinä joku latelee faktat ja kyselee miltä tuntuu, miksi haluaa abortin ja onko siitä varma, sillain neutraalisti kantaaottamatta.

[/quote]

Kyllä mun piti ainakin lääkärin kanssa puhua.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:16"]

Ja taas mennään

[/quote]

Juuri näin. Satavarma hihhulitrolli ja vieläpä usempaan kertaan.  Häpeä hihhuli!!!

Minä ymmärrän abortin hyvistä syistä tehtynä. Ns. mukavuusabortteja sen sijaan en voi ymmärtää. Eräs tuttuni, erittäin hyvä äiti syntyneille lapsilleen, on tehnyt abortin. Sen sijaan kaikkien alkkiksien, narkkien ja PEDOFIILIEN pitäisi tehdä abortti.

Yksi kysymys ap - kirjoitit, että se abortoimasi lapsi oli kuitenkin suunniteltu/toivottu, eli ns. tekemällä tehty -MIKSI IHMEESSÄ , sun tilanteessa?!! Vieläpä kun abortoit sen sitten. En voi tajuta.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 16:18"]

Olenko kertonut olevani terve raskaana ollessani?? Päällä oli vahvat mielialalääkkeet, joiden vaikutuksista sikiöön lääkäritkin olivat hieman huolissaan... En muuten ymmärrä miksi täällä on niin paljon asiaankuulumattomia kommentteja tai siis kommentoijia. Miten joitain ei-abortin tehnyttä voi kiinnostaa toisten tekemät abortit näin paljon, että pitää tulla tänne laukomaan? -ap

[/quote]

NO MIKSI HELVETISSÄ ALOIT YRITTÄÄ LASTA TUOSSA KUNNOSSA?! ITSE SANOIT, ETTÄ OLI SUUNNITELTU RASKAUS. JA SIT ABORTTI. PITÄISKÖHÄN SUN OLLA JOKU HOLHOUKSENALAINEN, OIKEESTI !!!

Abortti pitää olla täysin oma päätös, tietysti voi kuunnella kenen kanssa on tehty. Ei saa olla niin että joku painostaa ja sen takia tekee. 

Mulle jäi tältä palstalta joskus tosi vahvasti mieleen jonkun katuvan abortoijan jutut, oli tosi itsetuhoinen ja katui ja kirjoitti unistaan, miten "lapsi itkee maan alla äitiä".Mulla tuli tosi tosi vahva suru ja sääli häntä kohtaan, muistaakseni oli jotenkin aborttiin painostettu. Kumpa naiset muistais, että se on aina loppukädessä oma päätös, ja kumpa kaikilla ois joku, joka tukee.

Sullahan oli siis aivan selkeä syy abortille, tuo vahva lääkitys. Jos lääkkeiden vaikutusta sikiöön ei tunneta, niin nyt voit lopettaa tuon täydellisen elämän kuvittelun sikiölle ja itsellesi. Todennäköisesti raskaus olisi keskeytynyt joka tapauksessa, nyt pääsit melkeinpä vähemmällä.

Hoida itsesi nyt kuntoon. Jos mielenterveys on jo ollut ennen tätä heikoissa kantimissa, raskauden ja vanhemmuuden tuomat asiat olisivat voineet tehdä todella pahaa jaksamisellesi.

-Se myös abortin tehnyt, joka suositteli terapiaa-

Oletko ajatellut, että katumuksesi olisi omantuntosi tieto, että Jumala on olemassa?
Ja Hän on valmis antamaan anteeksi katuvalle syntiselle. Siinä on meidän toivomme ja ilomme. Ei ole muuta tietä. Et saa todellista rauhaa muulla tavoin.
Olen varma, että lapsesi on Jumalan tykönä. Toivon kaikkea hyvää elämääsi!<3