Lue keskustelun säännöt.
Abortin jälkeen elämänilo kadoksissa
05.03.2015 |
Tein paniikissa abortin. Suren ja kaipaan esikoistani valtavasti. Vapaa-aikani vietän itkien. Töissä yritän esittää iloista. Mitä kauemman aikaa abortista on kulunut sitä enemmän sitä suren ja ajattelen. Mitä tässä voi enää tehdä muuta kuin hävittää itsensä?
Kommentit (125)
Et ollut valmis, et suunnitellut lasta, lastakaan ei vielä ollut. Kukaan ei tule asiasta moralisoimaan. Järki käteen ja ehkäisy kuntoon kunnes kaikki on valmista. Lapsi muuttaa koko elämän ja siihen pitää olla 100% valmistautunut. Tsemppiä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun provotutkani huutaa aloituksesta, monesta muusta vastauksesta ei. Kyllä aborttia katuviakin on muutama prosentti ja todella tuskaisen surullisia tarinoita, kuten topikista näkyy. Etenkin painostuksen ja suuren epäröinnin alla tehdyt abortit ovat usein sen kokeneelle traumaattisia.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 11:55"]
Olen joskus lukenut/kuullut jonkun kristityn näystä, jossa abortoidut lapset kyllä menivät kaikki taivaaseen, mutta Jumala itki, koska Hänellä olisi ollut omat suunnitelmansa jokaiselle elämälle. Nämä suunnitelmat varmasti olisivat koskettaneet myös muita ihmisiä ja heidän kohtaloaan.
[/quote]
Tämä logiikka vähän hiertää ja kiristää päätä. Eli kaikkivoipa ja kaikesta päättävä Jumala, joka tietää kaiken etukäteen ja kaikkien kohtalon päättää jo hedelmöityksen hetkellä ei sitten olekaan kaikkivoipa ja kaiken tietävä. Jos hän ei päätä abortoitujen ja sinun ja minun kohtaloani jo hedelmöityksen hetkellä, niin silloinhan joku valehtelee jossain päässä.
Päättäkö jumala elämäsi päivät jo syntymäsi hetkellä ja kohtalosi vai ei. Miksi yksikään jumala uhraisi yhtäkään kyyneltä abortoiduille sikiöille, jos kerran pystyy mihin vain ja tietää kaiken etukäteen.
HIERTÄÄ!
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 22:52"]En ymmärrä sinua. Tapoit sen lapsen ihan omasta vapaasta tahdostasi, joten miksi kerjää sääliä ja ymmärrystä? Teit valinnan, kanna seuraukset. Paha mieli seutaa sinua hautaan asti.
Ai niin, lapsesi ei saanut elää. Arvaa, harmittaako häntä.
[/quote]
Mitten voisi harmittaa jos ei olemassaolostaan tiedä mitään?
Sekopäisiä uskiksia taas paikalla. Voisitte tunkea sen raamatun sinne minne ei aurinko paista ja mennä hoitoon. Ootte ihan sekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa, että monet näistä nyyhkytarinoista ovat saman abortinvastustajahihhulin kynästä. Aikamoista propagandaa, eikö asiasta voisi keskustella ihan neutraalisti ja ilman näitä "yhyy anoppi painosti aborttiin ja sikiö jäi roikkumaan ties mistä ja pönttöön kolahtaessaan alkoi saarnata minulle Jeesuksesta yyyy" -stooreja? Mutta joo, voimia ja halauksia aloittajalle! Varaa nyt aika sinne terapiaan.
Aborttia voi moni katua. Turha tulle tänne huutelemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 06:04"]
37, miksi sinun täytyy tulla tänne moralisoimaan? Kaipasin lähinnä vertaistukea ja neuvoja muilta, jotka ovat abortin joutuneet tekemään. Enkä tehnyt valintaani yksin itse, myös lääkärit suosittelivat sitä oman mielentilani vuoksi. Silloin abortti oli pakkoratkaisu. Nyt jos saisin päättää uudelleen, olisin tappanut ennemmin itseni kuin myrkyttänyt vauvani, jos tilanne olisi siihen mennyt. -ap
[/quote]
Mä saan ihottumaa näistä "lääkärit suositteli", "lääkärit painosti" yms tekosyistä.
Lääkärit on puolueettomia, mutta ne käy kaikki vaihtoehdot aina läpi. Sä olet halunnut abortin, joten olet vain kuullut mitä olet halunnut kuulla. Nyt sua kaduttaa etkä halua enää ottaa vastuuta omasta päätöksestäsi, joten yrität vierittää syytä lääkärin niskoille. Aikuistu hyvä ihminen, kasvata selkäranka ja ota vastuu omista virheistäsi. Ketään tervettä ihmistä, joka on suunnitellusti raskaana ja haluaa pitää lapsen, ei todellakaan voi PAINOSTAA aborttiin.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:08"]Mun abortista on n. 8kk. Näin pari yötä sitten unta, että synnytän. Heräsin siihen, että itketti. Anoppi tosiaan painosti aborttiin. Sanoi, että pilaan hänen poikansa elämän ja että 23-vuotiaat eivät ole valmiita vanhemmiksi.
[/quote]
Ja nyt anoppi pilasi kaikkien elämän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko abortoitu olla turvassa Jumalan luona kristinuskon mukaan?
Olisiko siellä sitten myös kaikki kuparikierukan tuhoamat? Valtava määrä niitäkin.
Eikös sinne pääse vain syntyneet ja kastetut?
69 ja muut. Luin kirjan Valveilla. Se on looginen kristinuskon puolustus. En jaksa mitään hihhulikirjoja lukea.
Kirjoittaja on filosofian ja teologian tutkinnot suorittanut. Tohtori muistaakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:06"]
Voiko abortoitu olla turvassa Jumalan luona kristinuskon mukaan? Olisiko siellä sitten myös kaikki kuparikierukan tuhoamat? Valtava määrä niitäkin. Eikös sinne pääse vain syntyneet ja kastetut?
[/quote]
Jos ajtellaan Raamatun näkökannalta, niin Ps.139:16 sanoo; "Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."
Ja jos mennään vielä vähän pidemmälle, niin silloin kun ensimmäinen veripisara tai verisolu muodostuu, niin voidaan sanoa, että uusi sielu on syntynyt, joska Raamattu sanoo, että sielu on veressä.
J-P
Syntymättömiä lapsia ei käsittääkseni ajatella oikeina ihmisinä ainakaan luterilaisessa kirkkossa, eikä heitä haudata kirkkomaahan, vaan menee biojätteeksi. Katolilaisten mukaan kastamattomat lapset menee helvetissä olevaan limboon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 06:04"]
37, miksi sinun täytyy tulla tänne moralisoimaan? Kaipasin lähinnä vertaistukea ja neuvoja muilta, jotka ovat abortin joutuneet tekemään. Enkä tehnyt valintaani yksin itse, myös lääkärit suosittelivat sitä oman mielentilani vuoksi. Silloin abortti oli pakkoratkaisu. Nyt jos saisin päättää uudelleen, olisin tappanut ennemmin itseni kuin myrkyttänyt vauvani, jos tilanne olisi siihen mennyt. -ap
[/quote]
Mitä moralisointia on sanoa, että tapoit lapsesi? Faktahan tuo on. Jossain tarinassa abortoitujen vauvojen sielut palaavat takaisin erityisen toivottuina lapsina, joten heidät abortoineet äidit eivät saa taivaassakaan vauvojaan luokseen. Niillä on ikuisuudessakin uudet perheet.
Luterilaisuudella ja katolilaisuudella ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa. Ne on uskonnollisuutta.
J-P
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:41"]
Luterilaisuudella ja katolilaisuudella ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa. Ne on uskonnollisuutta.
J-P
[/quote]
No, koko Raamattua ei edes olisi, jollei katolinen kirkko olisi sen kaanonia kirkolliskokouksissaan vahvistanut. Luterilaisuudessa ainakin ideana on sola scriptura.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 06:21"]
Kannatan ehdottomasti ajatusta, että psykologin arviointi olisi pakollinen ennen aborttia. Raskaushormonien jyllätessä ja muiden painostuksen alla on vaikea ajatella selkeästi.
[/quote]
olen 100% samaa mieltä. Abortti takana ihan hiljattain. Mies painosti mikä ei vaikuttanut ratkaisuuni mutta tuntuu silti pahalta, koska nyt miehen tahto toteutui sattumalta kun se oli sama kuin omani. Lisäksi olen katkera olosuhteille etten lasta olisi pystynyt pitämään ja myös valtavan surullinen.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:16"]
Voi ei! Näitä paniikissa tehtyjä abortteja on varmaan vaikka kuinka paljon. Itsekin kuulun tähän surulliseen joukkoon. Vastuu on tietysti yksin itselläni omissa teoissani, mutta joskus olen pohtinut että olisiko hyvä toimintamalli, että abortin saamikseksi tulisi käydä keskustelemassa psykologin tms. kanssa. Jotta nämä paniikkipäätökset saataisiin karsittua.
[/quote]
Tarjotaanko mitään keskustelumahdollisuutta siinä vaiheessa kun aborttia hakee?
[/quote]
minulle ei ainakaan tarjottu muuta kuin hoitajat, joiden kanssa täytettiin lomakkeet. Ensimmäinen sanoi että kyllä sitä pärjää, ala käydä kirpputoreilla, toinen että mieti vain ja ainoastaan itseäsi ja tee päätös.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:16"]
Voi ei! Näitä paniikissa tehtyjä abortteja on varmaan vaikka kuinka paljon. Itsekin kuulun tähän surulliseen joukkoon. Vastuu on tietysti yksin itselläni omissa teoissani, mutta joskus olen pohtinut että olisiko hyvä toimintamalli, että abortin saamikseksi tulisi käydä keskustelemassa psykologin tms. kanssa. Jotta nämä paniikkipäätökset saataisiin karsittua.
[/quote]
Tarjotaanko mitään keskustelumahdollisuutta siinä vaiheessa kun aborttia hakee?
[/quote]
minulle ei ainakaan tarjottu muuta kuin hoitajat, joiden kanssa täytettiin lomakkeet. Ensimmäinen sanoi että kyllä sitä pärjää, ala käydä kirpputoreilla, toinen että mieti vain ja ainoastaan itseäsi ja tee päätös.
[/quote]
No huh huh... Onpa jotenki kieroutunutta. Mut tää liittyy siihen et ajatellaa keskytyksen olevan ku mikä tahansa toimenpide, eikä vahingossakaan saa ajatella sitä ihmiselämän päättämisenä, jota se kuitenkin on!
Se on sellainen asia joka täytyy todella miettiä tarkoin kun vahinko on tapahtunut. Itse aikoinaan järkeilin sen ja en oo katunut. Ajattelinkin että en varmaan saa lasta mutta toisin kävi, toivottu lapsi tuli.