Abortin jälkeen elämänilo kadoksissa
Tein paniikissa abortin. Suren ja kaipaan esikoistani valtavasti. Vapaa-aikani vietän itkien. Töissä yritän esittää iloista. Mitä kauemman aikaa abortista on kulunut sitä enemmän sitä suren ja ajattelen. Mitä tässä voi enää tehdä muuta kuin hävittää itsensä?
Kommentit (125)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:26"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:08"] Mun abortista on n. 8kk. Näin pari yötä sitten unta, että synnytän. Heräsin siihen, että itketti. Anoppi tosiaan painosti aborttiin. Sanoi, että pilaan hänen poikansa elämän ja että 23-vuotiaat eivät ole valmiita vanhemmiksi. [/quote] Miksi tätä on alapeukutettu? Jotkut eivät osaa tuntea empatiaa? [/quote] mitä helvettiä 23 vuotias kuuntelee jotain anoppia kun päättää omaa elämää koskevista asioista. On varmaan jälkeenpäin hyvät välit. Meille ei olis anopilla ollut enää asiaa jos tollaisia rupee latelemaan!Tsiisus.
[/quote]
No herranjestatas! Kai siinä nuori nainen on paniikissa, jos mistään ei saa tukea ja painostetaan aborttiin. Anoppi käyttää henkistä väkivaltaa ja maalailee piruja seinille. Ei hyvää päivää.
Olen joskus lukenut/kuullut jonkun kristityn näystä, jossa abortoidut lapset kyllä menivät kaikki taivaaseen, mutta Jumala itki, koska Hänellä olisi ollut omat suunnitelmansa jokaiselle elämälle. Nämä suunnitelmat varmasti olisivat koskettaneet myös muita ihmisiä ja heidän kohtaloaan.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:26"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:08"] Mun abortista on n. 8kk. Näin pari yötä sitten unta, että synnytän. Heräsin siihen, että itketti. Anoppi tosiaan painosti aborttiin. Sanoi, että pilaan hänen poikansa elämän ja että 23-vuotiaat eivät ole valmiita vanhemmiksi. [/quote] Miksi tätä on alapeukutettu? Jotkut eivät osaa tuntea empatiaa? [/quote] mitä helvettiä 23 vuotias kuuntelee jotain anoppia kun päättää omaa elämää koskevista asioista. On varmaan jälkeenpäin hyvät välit. Meille ei olis anopilla ollut enää asiaa jos tollaisia rupee latelemaan!Tsiisus.
[/quote]
No herranjestatas! Kai siinä nuori nainen on paniikissa, jos mistään ei saa tukea ja painostetaan aborttiin. Anoppi käyttää henkistä väkivaltaa ja maalailee piruja seinille. Ei hyvää päivää.
[/quote]
Eiköhän sen miehen homma ole hoitaa oma äitinsä...
Voi ei! Näitä paniikissa tehtyjä abortteja on varmaan vaikka kuinka paljon. Itsekin kuulun tähän surulliseen joukkoon. Vastuu on tietysti yksin itselläni omissa teoissani, mutta joskus olen pohtinut että olisiko hyvä toimintamalli, että abortin saamikseksi tulisi käydä keskustelemassa psykologin tms. kanssa. Jotta nämä paniikkipäätökset saataisiin karsittua.
No voi. Mitä mieltä olet ap siitä, että eihän sun alunperinkään pitänyt saada tätä vauvaa? Miksi sun pitää nyt kehittelemällä kehittää päässäsi kuvaa hänestä, että hän olisikin tullut luoksesi, kun alunperinkään sun luo ei pitänyt kenenkään tulla? Ja kun siitä on kauheasti vaivaa, kun lapsi tulee. Tottakai se nyt on helppo ajatella, miten ihanaa se oiskaan ollut, kun mitään vaikeuksia ja vaivoja ei ole vaan voit vain kuvitella kaikki ne ruusunpubaiset kohdat lapsensaamisesta. Juuri siksi teit sen abortin, kun se lapsen kanssa oleminen ei ole satua, jossa kaikki on helppoa, ihanaa, antoisaa ja kivaa.
Usein ei ole edes mahdollista elämäntilanteesta tai muusta sellaisesta johtuen, tai sitten teitä olisi kaksi onnetonta. Ei ne vauvat mihinkään maailmasta katoa, teit ihan oikean päätöksen ja voit vielä hankkia sen lapsen myöhemmin.
Siis vauvat ei katoa, tarkoitan sitä, että sulla munasoluja. Siis ihmisistä on tullut jotenkin väärällä tavalla itsekkäitä kun kaikki vahinkolaukauksetkin pitäisi saada pitää, eikä itseltä saisi kieltää tai evätä mitään, se on kauhea menetys heti, vaikka ajankohta olisi miten väärä tahansa. Jonain päivänä voit synnyttää vauvan sitten kun on sen aika. Ajattele nyt vain itseäsi, se on ihan tervettä itsekkyyttä.
25
Mun abortista on n. 8kk. Näin pari yötä sitten unta, että synnytän. Heräsin siihen, että itketti. Anoppi tosiaan painosti aborttiin. Sanoi, että pilaan hänen poikansa elämän ja että 23-vuotiaat eivät ole valmiita vanhemmiksi.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:17"]En ole uskovainen... Haluaisin kyllä uskoa Jumalaan ja anteeksiantoon, mutta valitettavasti en usko mihinkään mitä en minä eikä kukaan muukaan ole koskaan nähnyt... :(
[/quote]
Kyllä jotkut ovat kokeneet ihmeitä. Itse Jumalaahan ei kukaan ole nähnyt mutta enkeleitä kyllä.
Itse en ole nähnyt mutta ihmeen kokenut.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:08"]
Mun abortista on n. 8kk. Näin pari yötä sitten unta, että synnytän. Heräsin siihen, että itketti. Anoppi tosiaan painosti aborttiin. Sanoi, että pilaan hänen poikansa elämän ja että 23-vuotiaat eivät ole valmiita vanhemmiksi.
[/quote]
Miksi tätä on alapeukutettu? Jotkut eivät osaa tuntea empatiaa?
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:30"]
En kyllä pystyisi olemaan lääkäri/hoitaja joka hoitaisi abortteja, en pystyisi pitämään mölyjä mahassa!! Joillekin varmaan ehdottaisin sterilisaatiota ja lobotomiaa!!
[/quote]
Voi kuule kun sitä sterilisaatiota ei saa kun vasta 30-vuotiaana. Mielelläänhän moni sen ottaisi nuorempana.
[/quote]
Monella myös mieli muuttuu nuorena. Jos ikärajaa aikaistettaisiin niin ei ainakaan toilenpiteen purkua yhteiskunnan varoilla kiitos!
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:30"]
En kyllä pystyisi olemaan lääkäri/hoitaja joka hoitaisi abortteja, en pystyisi pitämään mölyjä mahassa!! Joillekin varmaan ehdottaisin sterilisaatiota ja lobotomiaa!!
[/quote]
Voi kuule kun sitä sterilisaatiota ei saa kun vasta 30-vuotiaana. Mielelläänhän moni sen ottaisi nuorempana.
[/quote]
Monella myös mieli muuttuu nuorena. Jos ikärajaa aikaistettaisiin niin ei ainakaan toilenpiteen purkua yhteiskunnan varoilla kiitos!
[/quote]
Sen voi tehdä myös niin, ettei sitä pysty purkamaan. Mielestäni hyvä juttu, koska väkeä on tällä pallolla jo liikaa.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 14:35"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 07:23"]Löytyisiköhän apua ituprojektin kautta? Toinen vaihtoehto on psykologi (ota vaikka terveyskeskukseen yhteyttä). http://83.145.194.173/~itupr719/?page_id=22&lang=fi En äsken saanut noita ituprojektin sivuja auki, mutta googlen kautta voi löytyä... Älä kuuntele mitään "se on ihan ok, moni muukin nainen on sen tehnyt, se on pelkkä solurykelmä" jne. tyylisiä juttuja. Kun näköjään tiedät itsekin, ettei se ollut ok. Joku osaa valehdella itselleen paremmin, koska olisi niin kamalan kiva, että abortti olisi harmiton ja mukava juttu, jossa ei vahingoiteta ketään. Tietysti minäkin naisena toivoisin, että abortti olisi ihan ok, koska ei olisi kiva olla ei-toivotusti raskaana. Sen "solumöykyn" ihmisyys ei toiveista huolimatta ole mielipidekysymys, joten monella alkaa omatunto vaivata jälkikäteen, halusi tai ei.
Monet tunnetut pro-life -aktivistit ovat itse tehneet joskus abortin ja katumuksen takia lähteneet tekemään aborttien vastaista työtä. Ja heidän ansiostaan moni lapsi on saanut elää. Kaikilla siis on mahdollisuus tehdä elämässään paljon hyvää, aiemmista virheistä huolimatta. Mutta en tiedä, onnistuuko se ilman Jumalaa, joka toimii ihmisen kautta. Me kun ollaan kaikki enemmän ja vähemmän paskoja ihmisiä (myös minä) oltiin sitten tehty abortteja tai ei. [/quote] Miksi jokaiseen asiaan sekoitetaan jumala?! Pidin sun juttuas erittäin hyvänä, mutta sit taas alkoi se jumalajeesusjuttu. Ihmise ovat itse vastuussa jokaisesta teostaan. Ja se on omatunto mille vastaat tekemisistäsi. Ei jumala
[/quote]
Lähinnä tuossa oli kyse siitä, että ne ihmiset, jotka ovat päässeet abortista yli ja löytäneet elämänilon (yleensä auttamalla muita), ovat niitä jotka usko Jumalaan on pelastanut.
Ihmiset yleensä tietävät miten pitää toimia eli mennä elämässä eteenpäin, ei jäädä jumittaan vanhoihin juttuihin, antaa anteeksi itselle ja toisille, pyrkiä tekemään hyvää... Mutta ihmiset eivät osaa/jaksa toimia niin kuin olisi parasta. Pelkkä päätös, että "nyt menen elämässä eteenpäin, parannun masennuksesta", ei toimi. Aika moni näyttää tarvitsevan Jumalan voimaa omien voimien lisäksi.
Uskovaiseksi ei ketään voi käännyttää, enkä sitä yritä. Minusta vain näyttää siltä, että omin voimin kriiseistä, masennuksesta yms. selviäminen on hankalaa, vaatii usein lääkitystä ja vie niin paljon aikaa, että elämä lipuu ohi. Jeesus kantaa uskovan synnit. Se ei tarkoita sitä, että ihminen saa tehdä niin paljon pahaa kuin huvittaa, vaan sitä että voi keskittyä omien virheiden märehtimisen sijasta toisten auttamiseen. On paljon kristittyjä (kuten edesmennyt äiti Teresa), joilla on ahdistusta ja kriisejä, mutta he sanovat Jumalan antavan voimaa tehdä asioita.
Tiedän, että uskonnosta puhuminen suututtaa monet. Mutta yrittäkää miettiä tuota niiden (eli meidän) kannalta, jotka kokevat uskon avulla pystyvänsä asioihin, joihin ei muuten pysty. Uskovat eivät ole sen parempia kuin muut, mutta Jumala toimii ihmisessä uskon kautta. Jos ette usko Jumalaan, niin sitten etsitte tälle asialle muita selityksiä, ja se on ihan ok. Mutta tällä tavalla uskovat itse kokevat asian ja meillä se toimii.
[/quote]
ymmärrän pointtisi, eikä minullakaan sinänsä ole uskovaisia mitään vastaan. Jos jotain auttaa usko jumalaan yms, niin se ei ole minulta pois. Hyvähän se vaan on että ihmiset saavat voimaa jostain. Mutta toisaalta tahtoisin, että uskonto olisi enemmänkin yksityisasia, eikä se sekoittuisi muiden elämään mitenkään. Ja minusta tuntuu myös, että uskovaisten ja joidenkin mielestä ek pääse pohjalta ilman uskoa. Itse olen erittäin pohjalla käynyt. Ja OMIN AVUIN sieltä noussut. Jos jotain olen siihen tarvinnut niin läheisten tukea, en jumalan! Vaikka joku uskoisikin että pääsi pohjalta jumalan avulla, ei silti voi sanoa että se auttaa kaikilla.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:30"]
En kyllä pystyisi olemaan lääkäri/hoitaja joka hoitaisi abortteja, en pystyisi pitämään mölyjä mahassa!! Joillekin varmaan ehdottaisin sterilisaatiota ja lobotomiaa!!
[/quote]
Voi kuule kun sitä sterilisaatiota ei saa kun vasta 30-vuotiaana. Mielelläänhän moni sen ottaisi nuorempana.
[/quote]
Monella myös mieli muuttuu nuorena. Jos ikärajaa aikaistettaisiin niin ei ainakaan toilenpiteen purkua yhteiskunnan varoilla kiitos!
[/quote]
Kahden abortin jälkeen pakolliseksi sterilisaatio
Te, jotka olette varmoja ettette tee ikinä aborttia... Voin kertoa, että olin itse yksi teistä kunnes raskaus muutti persoonani täysin... Ennen halveksin muiden tekemiä abortteja ja olin varma etten ikinä tekisi sitä itse... Mutta käsi sydämellä; kuinka moni teistä olisi valmis tappamaan itsensä mieluummin kuin abortoida lapsensa? Ei ole helppoa itsemurhakaan. Itse ajattelin vanhempiani ja heidän suruaan. He toipuvat kyllä lapsenlapsensa abortoinnista, mutta en usko että olisivat toipuneet minun itsemurhasta JA lapsenlapsen kuolemasta. En hae hyväksyntää teiltä, mutta muistakaa, jos olette joskus samassa tilanteessa, muistakaa täällä kirjoittelunne...
Vaikka en uskovainen olekaan rukoilin raskausaikana jumalaa päivittäin, että hän parantaisi minut tai aiheuttaisi keskenmenon... Mutta ei. Hän halusi mieluummin, että tapan itse oman lapseni.
-ap
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:39"]Te, jotka olette varmoja ettette tee ikinä aborttia... Voin kertoa, että olin itse yksi teistä kunnes raskaus muutti persoonani täysin... Ennen halveksin muiden tekemiä abortteja ja olin varma etten ikinä tekisi sitä itse... Mutta käsi sydämellä; kuinka moni teistä olisi valmis tappamaan itsensä mieluummin kuin abortoida lapsensa? Ei ole helppoa itsemurhakaan. Itse ajattelin vanhempiani ja heidän suruaan. He toipuvat kyllä lapsenlapsensa abortoinnista, mutta en usko että olisivat toipuneet minun itsemurhasta JA lapsenlapsen kuolemasta. En hae hyväksyntää teiltä, mutta muistakaa, jos olette joskus samassa tilanteessa, muistakaa täällä kirjoittelunne...
[/quote]
Voi vittu. Mene psykiatrille älä tänne itke
Abortti opetti minulle sen etten enää tuomitse abortteja niin jyrkästi... Eräs lääkäri sanoi ettei ole aborttien kannalla, mutta sairas äiti ei ole hyvä "kasvualusta" kehittyvälle sikiölle. Minusta jokainen sikiö ja lapsi tarvitsee hyvät lähtökohdat kasvuun. Siksi soisin, että jokainen alkio ja sikiö saisi terveen, hyvän äidin jonka masussa kasvaa.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:00"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:11"]
Abortista on nyt kolmisen kuukautta ja suru, ikävä, katumus ja syyllisyys pahenee vain... Näin viime yönä unta, että minulla oli pieni tyttö ja hän halusi aikuisten tapaan vessanpöntölle pissalle. Nostin hänet siihen istumaan ja hän tipahti pönttöön enkä saanut häntä enää kiskottua sieltä pois vaan hän joutui viemäriin... Aborttini tehtiin lääkkellisesti ja jo heti mifegynen oton jälkeen rukoilin lääkäriä tekemään jotain, että kaiken voisi perua. Ei voinut. Sanoi, että sikiö vaurioituu mifegynestä. Kun hän syntyi, hän jäi napanuorasta roikkumaan ja näin hänet... Se näky ei katoa koskaan mielestäni. Vihaan itseäni niin paljon ja tunnen itseni arvottomaksi enkä ansaitse elää. Olisin antanut mieluummin lapselleni elämän kuin itselleni.
[/quote]
millä viikoilla sun abortti on tehty, jos sikiö jäi roikkumaan napanuorasta?
[/quote]puhuu lööperiä,abortti joka tehään pillereillä tapahtuu viim,12 raskausviikolla ja on silkka mahdottomuus tuo napanuorasta roikkuminen koska nuora ei ole yksinkertasesti ole tiukassa vielä kiinni istukassa,muuten muilla viikoilla menee aina kaavintaan ja ei siellä kukaan roiku napanuorista.T:kätilö
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:16"]
Voi ei! Näitä paniikissa tehtyjä abortteja on varmaan vaikka kuinka paljon. Itsekin kuulun tähän surulliseen joukkoon. Vastuu on tietysti yksin itselläni omissa teoissani, mutta joskus olen pohtinut että olisiko hyvä toimintamalli, että abortin saamikseksi tulisi käydä keskustelemassa psykologin tms. kanssa. Jotta nämä paniikkipäätökset saataisiin karsittua.
[/quote]
Tarjotaanko mitään keskustelumahdollisuutta siinä vaiheessa kun aborttia hakee?
[/quote]jos sellaista itse pyytää,kaikki eivät sitä halua.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 21:16"]
Eikai jeesus nyt kenessäkään elä. Jeesus olisi varmasti tahtonut, että me molemmat eläisimme, minä ja vauvani. Vauvani joka loistaa tähtenä taivaalla... Ilman äitiä :( -ap
[/quote]
Kyllä Jeesus voi elää sinussa Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki on Jeesus Kristus Hengessä.
Sun pienokainen on paljon enemmän kuin tähti taivaalla. Sä tulet kohtaamaan hänet todellisesti, jos vain tahdot ja uskon, että sä tahdot.
J-P