Te, jotka olette saaneet lapset vasta 30-35-vuotiaana!

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:38"]

Todellakaan täällä ei varmaan suurimmalla osalla ole lapsia, vaan olette itse kolmeakymppiä uhkaavasti lähestyviä sinkkuja. Minulla on kaksi yliopistotutkintoa (kandi+maisteri+maisteri) ja kaksi lasta, ja olen alle 30v. 

Mitään en lasten kanssa ole menettänyt. Mielestäni on aika mielenkiintoinen näkökulma, että elämä voisi jotenkin "jäädä elämättä"? Minä en enää lähempänä kolmeakymppiä "elä nuoruuttani", vaan olen aivan aikuinen ihminen. Nuoruuden kokemukset, parin vaihdot ja matkustelu on jo aika nähty kymmenisen vuotta sitten. Tietenkin joku myöhäisherännyt elää ehkä tässä iässä vielä sitä "nuoruuttaan", mutta sellaista ihmistä voi verrata lähinnä peräkylän poikaan. Sen sijaan ilman lapsia on ihan ok elää, ilman miestäkin, mutta outoa ajatella että tässä iässä eläisi nuoruuttaan. Mitä ei voisi tehdä lasten kanssa, en ymmärrä? Omaa elämääni lapset ovat vain rikastuttaneet ja ihana aviomieheni on tuonut siihen vain tasapainoa ja onnea, ei kahleita. 

[/quote]

Tästä saa sen käsityksen, että kun saa miehen ja lapsia, se on aikuisuuden merkki.

Tämä juuri minusta oli ahdistavan kapeakatseista kavereissani, jotka pykäsivät lapsia parikymppisinä. Herranen aika, aivan kuin se tekisi aikuiseksi, kun saa joltain mieheltä sormuksen sormeen ja harrastaa seksiä ilman ehkäisyä ja tulee raskaaksi. 

Olin kyllä aikuinen kolmikymppisenä, vaikka ehkäisyä käytinkin ja olin sinkku. Ei mies ja lapsi tee kenestäkään aikuista, vaan ihan jotkut muut asiat. Ei ne lapsimorsiamet, joita joissan maissa harrastetaan, ole yhtään aikusia, vaikka saavatkin esikoisen 13v ja heillä on ihan oikea MIES.

Jotenkin korni tämä joidenkin naisten ajatus. Minäpä SAIN miehen, nyt oon kuulkaas aikuinen.

[/quote]

Ymmärsitpä sitten väärin. Tarkoitin nimenomaan sitä, että en ymmärrä, miten joku voi sanoa, että "olen elänyt nuoruuttani, koska sain lapsen vasta 35-vuotiaana". Minä en olisi elänyt nuoruuttani enää kolmekymppisenä, vaikka en olisi lapsia saanutkaan, ja minusta on outoa kutsua tuota selvästi kypsää aikuisikää nuoruuden elämiseksi. Olen saanut lapseni 23-vuotiaana, nuoruuteni oli tällöin jo ohi, olin aikuinen. Tätä aikuismaista elämää olen aivan samalla tavalla jatkanut lapsen saatuanikin, siirtynyt saumattomasti työelämään, reissannut, nauttinut harrastuksista. Mitään ei ole jäänyt kokematta, koska aikuisen hyvää elämää voi elää lapsenkin kanssa. Nuoruutta ilmeisesti ei ja silloin, tässä kontekstissa, se ilmeisesti tarkoittaa kännipanoja ja rellestystä, koska mitä muuta muka ei voi tehdä lapsen jo saatuaan? 

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 00:55"]

Biletin, matkustelin / oleskelin pitkiäkin aikoja ulkomailla, paneskelin ympäriinsä, nautin vapaudesta ja nuoren aikuisen elämästä ikävuodet 18-25, tapasin nykyisen kumppanin 26-vuotiaana, valmistuin erinomaisin arvosanoin maisteriksi, sain vakituisen koulutusta vastaavan työpaikan, otin asuntolainan, menin naimisiin, tulin raskaaksi ja sain ekan lapseni 33-vuotiaana. Mun mielestä ihan loistavaa elämää, olen todella onnellinen ja tyytyväinen valintoihini.

[/quote]

Mulla ihan sama kaava! :) Lisäksi etenin uralla ennen lasta ja vanhempainvapaallakin tuli käteen 2000 euroa. Mistään ei ole tarvinnut tinkiä. Omakotitalokin ehdittiin rakentaa.

[/quote]

2000e? Minä sain 25-vuotiaana äitiyslomalla 1800e käteen, minusta se oli aika surkean pieni summa. Nykyään hieman eri palkka. 

[/quote]

No, moni ei saa palkastakaan käteen 2000 euroa. 4600 euron pakkastakin jää nykyään vain 3000 käteen. Se on tämä verotus katsos. Äitiyslomalla sain täyden palkan onneksi, vanhempainvapaalla tippuukin kelan rahoille.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:17"]

Ap. Ymmärrän mitä tarkoitan. Itselläni oli sävelet selvät jo nuorena. Heti en päässyt haluaanaani opiskelupaikkaan mutta lopulta 27 vuotiaana olin opiskellut kuitenkin 2 korkeakoulututkintoa ja naimisissa kun sain sitten esikoiseni. Kuopus syntyi kun olin 30 vee. Nyt elämä aika erilaista kun niillä jotka "haahuili" opiskellessaan. He eivät tienneet mitä haluavat elämältä ja siksi haahuilivat. Itse koen päässeeni helpolla kun tiesin mitä haluan. Nyt neljäkymmentä kohta täysi. Vähitellen enemmän aikaa itselle ja työlle.

[/quote]

Mitä aiot tehdä sillä loppuajan ajalla?

Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, koska tunnen kaksi kuusikymppistä naista, jotka ajattelivat samoin kuin sinä. Nyt kummatkin ovat masentuneita ja kivuliaita. He hihkuivat aikoinaan, että elämä meni juuri täydellisesti, lapset ja mies nuorena ja sitten omaa aikaa ja lapsenlapsia. No ihan ei niin käynyt. Lapsenlapsia haluttiin hoitaa tyhjän elämän sisällöksi niin paljon, että välit meni poikki lapsiin ja heidän perheisiin. Se oma väljempi elämä ei tuonutkaan tyydytystä, vaan näytti tyhjältä ja vaihdevuosien aikaan tapahtui romahdus ja masennus.Juuri kun vihdoin oltiin siinä tilanteessa, että oli omaa aikaa ja elämän piti alkaa. Kuinkas sitten kävikään.....
[/quote]

Viettää sitä haahuilua, mitä sinä teit nuorena

Tuttu 40 v raijaa 2 v esikoista ja parikuista kuopusta mustat renkaat silmien alla. Huh, itse en kyllä jaksaisi, olen samanikäinen ja omat lapseni ovat lukiossa.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.

[/quote]

Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa. 

[/quote]

Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.

[/quote]

Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata. 

[/quote]

En todellakaan ole kateellinen. Jo nuorena minusta tuntui ahdistavalta ne kaverit, jotka pokas miehen parikymppisinä ja sitten rakennettiin talo ja farmarivolvo ja pari lasta ja kerättiin jotain lautassarjaa ja leikittiin niin aikuista.

Onneksi on ollut vapaus valita toisenlanen elämä

[/quote]

Samaa mieltä. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin joka ikinen niistä parikymppisenä aikuista leikkineistä omista kavereistani on eronnut ja toisella kierroksella. Kasvoivat erilleen, koska oli kasvu vielä kesken kun menivät yhteen.

[/quote]

Tästä voi sanoa, että meni ne häälahjalistalla olleet villeroyt jakoon.

Jokatytön toiveuni. Saada poikaystävä, yllätyskosinta, isot häät ja lahjalista ja pari tenavaa ja omakotitalo.Siinä se sitten olikin ja voi alkaa haaveilla taas jotain uutta, kun tavoitteet on saavutettu

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.

[/quote]

Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa. 

[/quote]

Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.

[/quote]

Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata. 

[/quote]

En todellakaan ole kateellinen. Jo nuorena minusta tuntui ahdistavalta ne kaverit, jotka pokas miehen parikymppisinä ja sitten rakennettiin talo ja farmarivolvo ja pari lasta ja kerättiin jotain lautassarjaa ja leikittiin niin aikuista.

Onneksi on ollut vapaus valita toisenlanen elämä

[/quote]

Samaa mieltä. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin joka ikinen niistä parikymppisenä aikuista leikkineistä omista kavereistani on eronnut ja toisella kierroksella. Kasvoivat erilleen, koska oli kasvu vielä kesken kun menivät yhteen.

[/quote]

olen erimieltä, jokainen joka nyt yli 30.v yrittää vauvaa, ravaavat jossain hoidoissa ja voivottelevat miksei vauvaa kuulu, ostavat jotain tikkuja apteekista ja pitävät ruokapäiväkirjaa. Seksin jälkeen laitetaan tyyny pyllyn alle että siittiöt valuvat sinne jne.. Tääläistä juttua siis kahvipöydässä, ei voi muuta kuin hiljaa itsekseenmiettiä että luojan kiitos sain lapset nuorena.

[/quote]

Höpöhöpö. Kaikki tuttuni, jotka alkoivat lapsen tekoon päälle 30v, saivat lapsen alkuun heti ekoilta kierroilta. Kten itsekin heti ekalla kierrolla, pillereiden lopetuksen jälkeen. Kukaan ei ole käynytssään hoidoissa. Ja hassua, vanhempana lapsenteon alaneet parit ovat yhdessä vielä nyt 20 vuodenkin päästä. Kun taas ne, jotka aloittivat lapsenteon parikymppisinä, vain yksi pari on yhdessä saman miehen kanssa

Kyllä saa taas olla onnellinen omasta perheestään jonka sain nuorena, niin katkeraa tekstiä täällä ja ihme yleistystä:) no pääasia että itse olen onnellinen, mummomammat saa rauhassa yleistää ja haukkua jos se omaa oloa helpottaa:)

Elin elämää ja nautein.opiskelin ja kävin töissä.silloiset elämänkumppanit eivät vain olleet vielä valmiita perheen perustamiseen.
Elämäni miehen löysin 30v.ja perustimme perheen! Olen onnellinen juuri näin.olen nähnyt ja kokenut elämää nuorena ja lapset tulleet sopivaan ikään.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:06"]

Elin elämää ja nautein.opiskelin ja kävin töissä.silloiset elämänkumppanit eivät vain olleet vielä valmiita perheen perustamiseen. Elämäni miehen löysin 30v.ja perustimme perheen! Olen onnellinen juuri näin.olen nähnyt ja kokenut elämää nuorena ja lapset tulleet sopivaan ikään.

[/quote] Eli jakanut persettä ja huorannut ja leikkinyt pidennettyä nuoruutta. Ihme, että puhkinussittuna kelpasit edes kenellekään

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:01"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.

[/quote]

Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa. 

[/quote]

Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.

[/quote]

Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata. 

[/quote]

En todellakaan ole kateellinen. Jo nuorena minusta tuntui ahdistavalta ne kaverit, jotka pokas miehen parikymppisinä ja sitten rakennettiin talo ja farmarivolvo ja pari lasta ja kerättiin jotain lautassarjaa ja leikittiin niin aikuista.

Onneksi on ollut vapaus valita toisenlanen elämä

[/quote]

Samaa mieltä. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin joka ikinen niistä parikymppisenä aikuista leikkineistä omista kavereistani on eronnut ja toisella kierroksella. Kasvoivat erilleen, koska oli kasvu vielä kesken kun menivät yhteen.

[/quote]

Tästä voi sanoa, että meni ne häälahjalistalla olleet villeroyt jakoon.

Jokatytön toiveuni. Saada poikaystävä, yllätyskosinta, isot häät ja lahjalista ja pari tenavaa ja omakotitalo.Siinä se sitten olikin ja voi alkaa haaveilla taas jotain uutta, kun tavoitteet on saavutettu
[/quote]
Jokaisen naisen unelma. Juoda itsensä humalaan, panettaa itseään ympäri maailmaa ja ihmetellä elon ehtoopuolella, ettei kukaan halua rupuista muijaa lastensa äidiksi.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:05"]

Kyllä saa taas olla onnellinen omasta perheestään jonka sain nuorena, niin katkeraa tekstiä täällä ja ihme yleistystä:) no pääasia että itse olen onnellinen, mummomammat saa rauhassa yleistää ja haukkua jos se omaa oloa helpottaa:)

[/quote]

Kukakohan täällä yleisti ja haukkui ihan aloituksessa? Ja mummomamma-termiä ei käytä kukaan järkevä ihminen. Pääasia toki, että muiden haukkuminen tekee sinut onnelliseksi. :)

Ja sitten kun nämä kynityt kanatukat ja miehiä käskyttävät feministiset urpot saavat uhriksi jonkun reppanan haukuttavaksi, kun se ei sitä unelmaelämää ollutkaan, mies lähtee nuoremman matkaan. Aika kärkkäästi kommentoivia olette...

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.

[/quote]

Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa. 

[/quote]

Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.

[/quote]

Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata. 

[/quote]

En todellakaan ole kateellinen. Jo nuorena minusta tuntui ahdistavalta ne kaverit, jotka pokas miehen parikymppisinä ja sitten rakennettiin talo ja farmarivolvo ja pari lasta ja kerättiin jotain lautassarjaa ja leikittiin niin aikuista.

Onneksi on ollut vapaus valita toisenlanen elämä

[/quote]

Samaa mieltä. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin joka ikinen niistä parikymppisenä aikuista leikkineistä omista kavereistani on eronnut ja toisella kierroksella. Kasvoivat erilleen, koska oli kasvu vielä kesken kun menivät yhteen.

[/quote]

olen erimieltä, jokainen joka nyt yli 30.v yrittää vauvaa, ravaavat jossain hoidoissa ja voivottelevat miksei vauvaa kuulu, ostavat jotain tikkuja apteekista ja pitävät ruokapäiväkirjaa. Seksin jälkeen laitetaan tyyny pyllyn alle että siittiöt valuvat sinne jne.. Tääläistä juttua siis kahvipöydässä, ei voi muuta kuin hiljaa itsekseenmiettiä että luojan kiitos sain lapset nuorena.

[/quote]

Höpöhöpö. Kaikki tuttuni, jotka alkoivat lapsen tekoon päälle 30v, saivat lapsen alkuun heti ekoilta kierroilta. Kten itsekin heti ekalla kierrolla, pillereiden lopetuksen jälkeen. Kukaan ei ole käynytssään hoidoissa. Ja hassua, vanhempana lapsenteon alaneet parit ovat yhdessä vielä nyt 20 vuodenkin päästä. Kun taas ne, jotka aloittivat lapsenteon parikymppisinä, vain yksi pari on yhdessä saman miehen kanssa

[/quote]

kyllä sielä lapsettomuushoidossa juurikin näitä 30-35.v vuotiaita ravaa yhtämittaa, jos on onnistuttu yksi saamaan niin sitten itketään ettei sisarusta kuulu.

Sitten kun se vauva tulee, niin tadaa elämässä ei ole mitään muuta ja kukaan muu ei osaa sitä hoitaa kuin. Minä minä minä ja mieskin on joku vieras ukko vaan, eihän sille nyt uskalla yksinään vauvaa jättää.. Usein sitten nämä ukkomiehet hakevat sitä seuraa netistä, sielä niitä ilmoja on, netti täynnä yli 30 pienen lapsen isä hakee "salaseuraa"

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:05"]Kyllä saa taas olla onnellinen omasta perheestään jonka sain nuorena, niin katkeraa tekstiä täällä ja ihme yleistystä:) no pääasia että itse olen onnellinen, mummomammat saa rauhassa yleistää ja haukkua jos se omaa oloa helpottaa:)
[/quote]
No et sä kyllä hirveän onnelliselta vaikuta, kun pitää noin selitellä. En muutenkaan ymmärrä, miksi juuri nuorena äidiksi tulleet ovat täällä niin karvat pystyssä puolustelemassa. Yli kolmekymppisinä äideiksi tulleitahan täällä on lähinnä haukuttu ja nimitelty. Koko aloitus perustuu siihen ja nyt sinäkin nimittelet mummomammaksi.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:18"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:05"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.

[/quote]

Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa. 

[/quote]

Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.

[/quote]

Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata. 

[/quote]

En todellakaan ole kateellinen. Jo nuorena minusta tuntui ahdistavalta ne kaverit, jotka pokas miehen parikymppisinä ja sitten rakennettiin talo ja farmarivolvo ja pari lasta ja kerättiin jotain lautassarjaa ja leikittiin niin aikuista.

Onneksi on ollut vapaus valita toisenlanen elämä

[/quote]

Samaa mieltä. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin joka ikinen niistä parikymppisenä aikuista leikkineistä omista kavereistani on eronnut ja toisella kierroksella. Kasvoivat erilleen, koska oli kasvu vielä kesken kun menivät yhteen.

[/quote]

olen erimieltä, jokainen joka nyt yli 30.v yrittää vauvaa, ravaavat jossain hoidoissa ja voivottelevat miksei vauvaa kuulu, ostavat jotain tikkuja apteekista ja pitävät ruokapäiväkirjaa. Seksin jälkeen laitetaan tyyny pyllyn alle että siittiöt valuvat sinne jne.. Tääläistä juttua siis kahvipöydässä, ei voi muuta kuin hiljaa itsekseenmiettiä että luojan kiitos sain lapset nuorena.

[/quote]

Höpöhöpö. Kaikki tuttuni, jotka alkoivat lapsen tekoon päälle 30v, saivat lapsen alkuun heti ekoilta kierroilta. Kten itsekin heti ekalla kierrolla, pillereiden lopetuksen jälkeen. Kukaan ei ole käynytssään hoidoissa. Ja hassua, vanhempana lapsenteon alaneet parit ovat yhdessä vielä nyt 20 vuodenkin päästä. Kun taas ne, jotka aloittivat lapsenteon parikymppisinä, vain yksi pari on yhdessä saman miehen kanssa
[/quote]

kyllä sielä lapsettomuushoidossa juurikin näitä 30-35.v vuotiaita ravaa yhtämittaa, jos on onnistuttu yksi saamaan niin sitten itketään ettei sisarusta kuulu.

Sitten kun se vauva tulee, niin tadaa elämässä ei ole mitään muuta ja kukaan muu ei osaa sitä hoitaa kuin. Minä minä minä ja mieskin on joku vieras ukko vaan, eihän sille nyt uskalla yksinään vauvaa jättää.. Usein sitten nämä ukkomiehet hakevat sitä seuraa netistä, sielä niitä ilmoja on, netti täynnä yli 30 pienen lapsen isä hakee "salaseuraa"

[/quote]
Sä elät kyllä ihan jossain rinnakkaistodellisuudessa. :D

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:18"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.

[/quote]

Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa. 

[/quote]

Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.

[/quote]

Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata. 

[/quote]

En todellakaan ole kateellinen. Jo nuorena minusta tuntui ahdistavalta ne kaverit, jotka pokas miehen parikymppisinä ja sitten rakennettiin talo ja farmarivolvo ja pari lasta ja kerättiin jotain lautassarjaa ja leikittiin niin aikuista.

Onneksi on ollut vapaus valita toisenlanen elämä

[/quote]

Samaa mieltä. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin joka ikinen niistä parikymppisenä aikuista leikkineistä omista kavereistani on eronnut ja toisella kierroksella. Kasvoivat erilleen, koska oli kasvu vielä kesken kun menivät yhteen.

[/quote]

olen erimieltä, jokainen joka nyt yli 30.v yrittää vauvaa, ravaavat jossain hoidoissa ja voivottelevat miksei vauvaa kuulu, ostavat jotain tikkuja apteekista ja pitävät ruokapäiväkirjaa. Seksin jälkeen laitetaan tyyny pyllyn alle että siittiöt valuvat sinne jne.. Tääläistä juttua siis kahvipöydässä, ei voi muuta kuin hiljaa itsekseenmiettiä että luojan kiitos sain lapset nuorena.

[/quote]

Höpöhöpö. Kaikki tuttuni, jotka alkoivat lapsen tekoon päälle 30v, saivat lapsen alkuun heti ekoilta kierroilta. Kten itsekin heti ekalla kierrolla, pillereiden lopetuksen jälkeen. Kukaan ei ole käynytssään hoidoissa. Ja hassua, vanhempana lapsenteon alaneet parit ovat yhdessä vielä nyt 20 vuodenkin päästä. Kun taas ne, jotka aloittivat lapsenteon parikymppisinä, vain yksi pari on yhdessä saman miehen kanssa

[/quote] kyllä sielä lapsettomuushoidossa juurikin näitä 30-35.v vuotiaita ravaa yhtämittaa, jos on onnistuttu yksi saamaan niin sitten itketään ettei sisarusta kuulu. Sitten kun se vauva tulee, niin tadaa elämässä ei ole mitään muuta ja kukaan muu ei osaa sitä hoitaa kuin. Minä minä minä ja mieskin on joku vieras ukko vaan, eihän sille nyt uskalla yksinään vauvaa jättää.. Usein sitten nämä ukkomiehet hakevat sitä seuraa netistä, sielä niitä ilmoja on, netti täynnä yli 30 pienen lapsen isä hakee "salaseuraa" [/quote]

Treffipalstoja selanneena voin todeta saman, harvoin kukaan nuori isä hakee "salaseuraa" Kyllä ne on kolmenkymmenen paremalla puolella olevat pikkulasten isät jotka ovat kyllästyneet liitoihinsa.

muutamaan tälläiseen olen tutustunutkin, vaimo 34.vee pyörittää paskarallia kotona ja ukko panee hotelleissa vieraita naisia.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:47"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:42"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä. [/quote]   Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa.  [/quote] Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee. [/quote] Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata.  [/quote] En todellakaan ole kateellinen. Jo nuorena minusta tuntui ahdistavalta ne kaverit, jotka pokas miehen parikymppisinä ja sitten rakennettiin talo ja farmarivolvo ja pari lasta ja kerättiin jotain lautassarjaa ja leikittiin niin aikuista. Onneksi on ollut vapaus valita toisenlanen elämä [/quote] Samaa mieltä. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin joka ikinen niistä parikymppisenä aikuista leikkineistä omista kavereistani on eronnut ja toisella kierroksella. Kasvoivat erilleen, koska oli kasvu vielä kesken kun menivät yhteen. [/quote] Miksi se on sinulle niin tärkeää? Eivät kaikki eroa.

[/quote]

Miksi oletat, että tämä olisi minulle tärkeää? Kaikki eivät eroa, mutta suurin osa kyllä nuorena avioituneista. Myöhemmällä iällä solmituilla avioliitoilla on taipumusta kestää elämän aallokossa hieman paremmin. Poikkeuksia on joka suuntaan, mutta näinhän se yleisimmin menee. Tämän ehtii näkemään surullisen hyvin omassa tuttavapiirissä ja koulutovereissa keski-ikäiseksi asti elettyään.

Esimerkki tilastosta: Kaikki alle 20-vuotiaat äidit eivät tupakoi raskausaikana, mutta 50 % eli joka toinen heistä tupakoi. 30 vuotta täyttäneistä äideistä tupakoi raskausaikana 5 %. Kai tähänkin pitäisi sitten mennä painottamaan, että sentään 50 % teiniäideistä ei tupakoi, iso määrä! Ja ei ne kaikki 30-vuotiaatkaan ole savuttomia!

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:06"]

Elin elämää ja nautein.opiskelin ja kävin töissä.silloiset elämänkumppanit eivät vain olleet vielä valmiita perheen perustamiseen. Elämäni miehen löysin 30v.ja perustimme perheen! Olen onnellinen juuri näin.olen nähnyt ja kokenut elämää nuorena ja lapset tulleet sopivaan ikään.

[/quote] Eli jakanut persettä ja huorannut ja leikkinyt pidennettyä nuoruutta. Ihme, että puhkinussittuna kelpasit edes kenellekään
[/quote]
Olen onnellinen, etten tullut tehneeksi mukuloita parikymppisenä, se näköjään katkeroittaa ihmistä todella ikävästi.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:05"]Kyllä saa taas olla onnellinen omasta perheestään jonka sain nuorena, niin katkeraa tekstiä täällä ja ihme yleistystä:) no pääasia että itse olen onnellinen, mummomammat saa rauhassa yleistää ja haukkua jos se omaa oloa helpottaa:)
[/quote]
No et sä kyllä hirveän onnelliselta vaikuta, kun pitää noin selitellä. En muutenkaan ymmärrä, miksi juuri nuorena äidiksi tulleet ovat täällä niin karvat pystyssä puolustelemassa. Yli kolmekymppisinä äideiksi tulleitahan täällä on lähinnä haukuttu ja nimitelty. Koko aloitus perustuu siihen ja nyt sinäkin nimittelet mummomammaksi.

[/quote]

Ai selitellä?!?? Totesin olevani onnellinen en selitellyt mitään:) mahtaa nyt ottaa liian koville jollain...

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:18"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.

[/quote]

Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa. 

[/quote]

Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.

[/quote]

Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata. 

[/quote]

En todellakaan ole kateellinen. Jo nuorena minusta tuntui ahdistavalta ne kaverit, jotka pokas miehen parikymppisinä ja sitten rakennettiin talo ja farmarivolvo ja pari lasta ja kerättiin jotain lautassarjaa ja leikittiin niin aikuista.

Onneksi on ollut vapaus valita toisenlanen elämä

[/quote]

Samaa mieltä. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin joka ikinen niistä parikymppisenä aikuista leikkineistä omista kavereistani on eronnut ja toisella kierroksella. Kasvoivat erilleen, koska oli kasvu vielä kesken kun menivät yhteen.

[/quote]

olen erimieltä, jokainen joka nyt yli 30.v yrittää vauvaa, ravaavat jossain hoidoissa ja voivottelevat miksei vauvaa kuulu, ostavat jotain tikkuja apteekista ja pitävät ruokapäiväkirjaa. Seksin jälkeen laitetaan tyyny pyllyn alle että siittiöt valuvat sinne jne.. Tääläistä juttua siis kahvipöydässä, ei voi muuta kuin hiljaa itsekseenmiettiä että luojan kiitos sain lapset nuorena.

[/quote]

Höpöhöpö. Kaikki tuttuni, jotka alkoivat lapsen tekoon päälle 30v, saivat lapsen alkuun heti ekoilta kierroilta. Kten itsekin heti ekalla kierrolla, pillereiden lopetuksen jälkeen. Kukaan ei ole käynytssään hoidoissa. Ja hassua, vanhempana lapsenteon alaneet parit ovat yhdessä vielä nyt 20 vuodenkin päästä. Kun taas ne, jotka aloittivat lapsenteon parikymppisinä, vain yksi pari on yhdessä saman miehen kanssa

[/quote] kyllä sielä lapsettomuushoidossa juurikin näitä 30-35.v vuotiaita ravaa yhtämittaa, jos on onnistuttu yksi saamaan niin sitten itketään ettei sisarusta kuulu. Sitten kun se vauva tulee, niin tadaa elämässä ei ole mitään muuta ja kukaan muu ei osaa sitä hoitaa kuin. Minä minä minä ja mieskin on joku vieras ukko vaan, eihän sille nyt uskalla yksinään vauvaa jättää.. Usein sitten nämä ukkomiehet hakevat sitä seuraa netistä, sielä niitä ilmoja on, netti täynnä yli 30 pienen lapsen isä hakee "salaseuraa" [/quote]

No kun tässä ketjussa näköjään vain henkilökohtaisilla kokemuksilla on merkitystä niin kerrottakoon, että ne ainoat lapsettomuushoitoja saaneet tuttuni ovat olleet 25-vuotiaita ja alle. Kukaan päälle 30-vuotiaista tutuistani ei ole niitä tarvinnut. Tästä on myös lapsettomuuslääkärin mielipide. Useimmat 30-35-vuotiaana hedelmällisyysongelmia kokeneet olisivat kokeneet niitä myös nuorempana, jos olisivat jo silloin yrittäneet vauvaa. Jokainen sukututkimusta harrastanut tietää, että lapsia tuli naisille ennen aikaan päälle 40-vuotiaaksi niissä perheissä, joihin niitä ylipäänsä syntyi. Myös tilastojen mukaan yli 40-vuotiaiden äitien määrä oli vielä 100 vuotta sitten todella suuri. Nykypäivänä useimmat 40 vuotta täyttäneet käyttävät ehkäisyä, joten hedelmällisyyden laskusta ei ole kovin objektiivista pelkkään ikätekijään liittyvää tietoa.