Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te, jotka olette saaneet lapset vasta 30-35-vuotiaana!

Vierailija
01.03.2015 |

Mitä te olette tehneet sitä ennen? 

Minä sain lapset 20-24-vuotiaana ja opiskelin sen jälkeen. Olen nyt 35-vuotiaana aika samassa tilanteessa kuin moni ystäväni (naimisissa, opiskelut suoritettu, vakituinen työpaikka, omistusasunto), mutta lapset ovat 10-15 vuotta vanhempia kuin ystävilläni.

Tiedän toki, mitä lähimmät ystäväni ovat tehneet ennen lapsia, mutta hämmästyin muutaman puolitutun tarinoista. Heillä opiskeluun on mennyt vuosikausia (lääkärit ja muut erikseen, tarkoitan AMK- ja normaaliajoissa suoritettavia maisteriopintoja), ovat matkustelleet ja työura on ollut repaleinen. Miten tuollaista haahuiluelämää on jaksanut elää 10 vuotta? Vai onko tuo nykyään normaalia, että nuoruutta venytetään kolmeenkymppiin asti ja vasta sitten aletaan miettiä, mitä elämällään haluaa tehdä?

 

Kommentit (269)

Vierailija
1/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:43"]

No minä elin. Ihanaa elämää! Vapautta, opiskelua, juhlia, mielenkiintoisia työpaikkoja, lyhyitä suhteita, ihastumisia, rakastumisia kunnes 27-vuotiaana löysin sen elämäni miehen ja siitä se ajatus perheen perustamisesta lähti. Nyt kuusi vuotta myöhemmin meillä on kaksi lasta ja elämä on yhä ihanaa vaikka onkin muuttunut. Kaipuuta en entiseen tunne, se parikymppisen elämä oli hauskaa mutta tämä on parempaa. Ja toivottavasti hauskaa on tästä eteenpäinkin!

[/quote]

Kuinkas tyytyväinen tämä "elämäsi mies" oli siihen, että olit aiemmin saanut parempaa seksiä kymmeniltä ihanemmilta miehiltä?

Vierailija
2/269 |
02.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En mitään erityistä. No melkein sain väitöskirjan valmiiksi ennen esikoisen syntymää. Matkusteltiin miehen kanssa, vietettiin aikaa kavereitten kanssa, harrastettiin, oltiin yhdessä. Olin siis 30 kun eka syntyi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni tässä paistaa myös se maalaispitäjän parturikampaajatyyppi. Ei ole ymmärrystä, että muissa koulutuksissa kestää pidempään, varsinkin kun alkaa tekemään väitöskirjaa. Siinä on äkkiä 30-vuotias "haahuilija" eikä edes riitäkään.

Vierailija
4/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

se on sitte kiva olla raihinainen vanha kurppa kun penska on 16 ja 20 v :DD näitä vanhoja kurppia on nähty lastenvaunuja  työntämässä ja säälittävä näky kun äitinä on vanha nainen , äitiysvalmennuksessa ollut vanha 47 v ämmä veti kyllä sanattomaksi  

Vierailija
5/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tein pari muksua parikymppisenä. Nyt toinen lapsi lentänyt pesästä, toinen kirjoittaa keväällä. Taidan aloittaa haahuiluelämäni nyt : ) Eiköhän nyt voitaisi sopia että on niin monta tapaa elää tämä elämä ja jokainen vetää sen tyylillään. Eikö olisi tylsää jos jokainen eläisi sen samalla tavalla???

Vierailija
6/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä kävin lukiota tosissani, pääsin heti lääkikseen, valmistuin ja tein heti väitöskirjan ja menin sitten terveyskeskukseen lääkärintöihin. Opiskelukesinä ja väitöskirjan puitteissa asuin joitakin jaksoja myös ulkomailla. Kun 28-vuotiaana sanoin isälleni, että olen raskaana, isä kommentoi, että "kyllähän toi opisklijaelämä jo riittääkin" HEH

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En mielestäni haahuillut, vaan opiskelin toiveammattiini taideyliopistossa 5 v. ja tein alan töitä. Lasten saaminen ei ollut minulle ikäkysymys, ei suorite, enkä katsonut lasten hankkimista mitenkään biologiseksi oikeudekseni. Vauvakuumetta en erityisesti potenut, ja sehän on vain tunne joka menee ohi.

Minulle lasten tekeminen on parisuhdekysymys, koska parisuhde on se paikka jonne lapset syntyvät. Kun rakastuin mieheeni muutimme yhteen aika pian ja kun arki saman katon alla sujui lopetimme ehkäisyn. Kolmen lapsemme syntyessä olin 30-36-vuotias. Lasten lomassa ja jälkeen olen tehnyt työtä normaalisti. 

Tämä on ollut hyvä systeemi mulle ja meille. Onneksi elämä on niin täyttä ja kivaakin, ettei tarvitse kauheasti harrastaa muiden valintoja eikä varsinkaan arvostella niitä. 

Vierailija
8/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opiskelin, kävin töissä, matkustelin, juhlin kavereiden kanssa. Niin ja tapasin sen elämäni rakkauden 28-vuotiaana. Äärimmäisen onnellinen, etten lisääntynyt aikaisemmissa suhteissa. Äidiksi 32v ja 34v. Lapset nyt jo isoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tapasin mieheni kun olin 30v. En olisii edes halunnut lapsia nuorena. Nyt olen 49v. ja mun lapset on 11 ja 13v. En missän tapuksessa haluaisi että olisivat lentäneet pesästä jo nyt pois.

Nuoruus on parasta aikaa ilman lapsia. Jokaiselle muutenkin löytyy lapsien saamiselle se sopiva rako ja se ei ole niin miten sinä teet. Eikä monet nuoret kyllä ole mitenkään kypsiä vanhemmiksi.

Vierailija
10/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen.

Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tässä se ero että nuoret äidit haluaa päästä niistä lapsistaan eroon ja itse koen että perhe-elämä on mukavaa ja ei ole kiire päästä lapsista eroon.  Muutenkin ihan kotona olo on ihanaa. 100

Vierailija
12/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:32"]Mitä te olette tehneet sitä ennen? 

Minä sain lapset 20-24-vuotiaana ja opiskelin sen jälkeen. Olen nyt 35-vuotiaana aika samassa tilanteessa kuin moni ystäväni (naimisissa, opiskelut suoritettu, vakituinen työpaikka, omistusasunto), mutta lapset ovat 10-15 vuotta vanhempia kuin ystävilläni.

Tiedän toki, mitä lähimmät ystäväni ovat tehneet ennen lapsia, mutta hämmästyin muutaman puolitutun tarinoista. Heillä opiskeluun on mennyt vuosikausia (lääkärit ja muut erikseen, tarkoitan AMK- ja normaaliajoissa suoritettavia maisteriopintoja), ovat matkustelleet ja työura on ollut repaleinen. Miten tuollaista haahuiluelämää on jaksanut elää 10 vuotta? Vai onko tuo nykyään normaalia, että nuoruutta venytetään kolmeenkymppiin asti ja vasta sitten aletaan miettiä, mitä elämällään haluaa tehdä?

 
[/quote]Onko sulle tullut mieleen. Halutaan eka elää nuoruutta. Kaikki ei heti tapaa sitä oikeaa miestä kenen kanssa haluaa lapsia. Se voi löytyä vasta myöhemmin, sit halutaan viettää kahdenkeskistä parisuhde aikaa muutama vuosi. Sit onkin jo 30 ja risat. Vai pitäiskö ne lapset heti tehdä ekan vastaan tulevan kanssa ja sit erota. Olet kouluja käynyt mutta et osaa ajatella:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap. Ymmärrän mitä tarkoitan. Itselläni oli sävelet selvät jo nuorena. Heti en päässyt haluaanaani opiskelupaikkaan mutta lopulta 27 vuotiaana olin opiskellut kuitenkin 2 korkeakoulututkintoa ja naimisissa kun sain sitten esikoiseni. Kuopus syntyi kun olin 30 vee. Nyt elämä aika erilaista kun niillä jotka "haahuili" opiskellessaan. He eivät tienneet mitä haluavat elämältä ja siksi haahuilivat. Itse koen päässeeni helpolla kun tiesin mitä haluan. Nyt neljäkymmentä kohta täysi. Vähitellen enemmän aikaa itselle ja työlle.

Vierailija
14/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asuin ulkomailla, tein töitä, opiskelin työn ohella, ostin asuntoja ja toki pidin myös hauskaa. Tapasin miehenikin vasta 29-vuotiaana. Lapset sain 34- ja 37-vuotiaana. Ihan hyvä tahti minulle. Se hyöty tuosta työnteosta ja sijoittamisesta silloin oli, että olen ehtinyt kerätä sijoitettua varallisuutta noin 300 000 euron edestä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 06:47"]

se on sitte kiva olla raihinainen vanha kurppa kun penska on 16 ja 20 v :DD näitä vanhoja kurppia on nähty lastenvaunuja  työntämässä ja säälittävä näky kun äitinä on vanha nainen , äitiysvalmennuksessa ollut vanha 47 v ämmä veti kyllä sanattomaksi  

[/quote]

Tulepas kokeilemaan vaikka kymmenen kilometrin juoksua tämän raihnaisen vanhan kurpan kanssa, ois sinä kirjoitustaidoton teiniäiti. 

Vierailija
16/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opiskelin korkekoulututkinnon ja aloitin tohtoriopinnot jotka saatoin loppuun sitten äitinä, tein töitä, matkustin, ostin asunnon ja tein remonttia, sosialiseerasin, juhlin, haahuilin, ramppasin leikkauksissa ja hedelmöityshoidoissa.

30-35 vuotta ei muuten ole vielä mikään erityisen myöhäinen ikä tehdä lapsia.  

Vierailija
17/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, ja tuli myös mieleen, että monella kestää aika kauan löytää kumppani, joka tuntuu oikealta siksi toiseksi vanhemmaksi. Aika oleellinen asia. 

Vierailija
18/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen 27. Tulen suurelle todennäköisyydellä samaan kaksi toiveissani olevaa lasta yli 30 vuotiaana. Valmistun tänä keväänä maisteriksi. Opiskellessa on siis vierähtänyt kahdeksan pitkää nuoruusvuotta. Ala on mieleinen ja melko hyvin työllistävä.

Opintojen ohella olen kamppaillut lapsuuden traumojen ja mielenterveysongelmien kanssa. Haluan selvittää kaikki tällaiset asiat loppuun saakka ennen lasten tekoa. Lisäksi haluan työskennellä, kerryttää varallisuutta ja vakautta elämään jonkin verran vielä ennen äitiyttä. En todellakaan koe olevani vielä kypsä ja valmis äidiksi, eikä myöskään mieheni (31) kypsä isäksi.

Muutaman ulkomaanmatkan haluan tehdä vielä ennen lapsia ihan kahden kesken mieheni kanssa, ja muutenkin nauttia siitä, kun kaikki aika on vain meille kahdelle. Haluan, että suhde on mahdollisimman vakaa ja turvallinen, kun jälkikasvu ilmoittaa tulostaan. Lapsen hankkiminen ei saa mielestäni olla pelkkä tunnekysymys, vaan edellytyksiä lapsen hankintaan pitää pohtia kyllä järkiperäisestikin. 

Vauvakuume käy ajoittain korkealla, mutta minä, elämäntilanteeni, eikä tuleva isä ole vielä valmiita. 

Vierailija
19/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:17"]

Ap. Ymmärrän mitä tarkoitan. Itselläni oli sävelet selvät jo nuorena. Heti en päässyt haluaanaani opiskelupaikkaan mutta lopulta 27 vuotiaana olin opiskellut kuitenkin 2 korkeakoulututkintoa ja naimisissa kun sain sitten esikoiseni. Kuopus syntyi kun olin 30 vee. Nyt elämä aika erilaista kun niillä jotka "haahuili" opiskellessaan. He eivät tienneet mitä haluavat elämältä ja siksi haahuilivat. Itse koen päässeeni helpolla kun tiesin mitä haluan. Nyt neljäkymmentä kohta täysi. Vähitellen enemmän aikaa itselle ja työlle.

[/quote]

Mitä aiot tehdä sillä loppuajan ajalla?

Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, koska tunnen kaksi kuusikymppistä naista, jotka ajattelivat samoin kuin sinä. Nyt kummatkin ovat masentuneita ja kivuliaita. He hihkuivat aikoinaan, että elämä meni juuri täydellisesti, lapset ja mies nuorena ja sitten omaa aikaa ja lapsenlapsia. No ihan ei niin käynyt. Lapsenlapsia haluttiin hoitaa tyhjän elämän sisällöksi niin paljon, että välit meni poikki lapsiin ja heidän perheisiin. Se oma väljempi elämä ei tuonutkaan tyydytystä, vaan näytti tyhjältä ja vaihdevuosien aikaan tapahtui romahdus ja masennus.Juuri kun vihdoin oltiin siinä tilanteessa, että oli omaa aikaa ja elämän piti alkaa. Kuinkas sitten kävikään.....

Vierailija
20/269 |
03.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haahuiluelämää?
Minulle se haahuiluelämä oli upeaa aikaa. Opiskelin monia eri asioita, vietin taiteilijaelämää, asuin muutamassa eri maassa, tapasin todella paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Toisinaan kaipaan sitä aikaa vaikka olen onnellinen perheeni kanssa.
Jonkun nuorena lapset hankki sen on aivan turha selittää että saman olisi voinut kokea lastenkin kanssa. Ei olisi.
Matkustellaan toki nykyään lasten kanssa. Kivaa sekin vaikka kovin erilaista ;)
Itse olen onnellinen siitä kuinka elämäni on edennyt. Erityisen iloinen olen siitä etten perustanut perhettä kenenkään nuoruuden rakastetun kanssa :)