Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette saaneet lapset vasta 30-35-vuotiaana!
01.03.2015 |
Mitä te olette tehneet sitä ennen?
Minä sain lapset 20-24-vuotiaana ja opiskelin sen jälkeen. Olen nyt 35-vuotiaana aika samassa tilanteessa kuin moni ystäväni (naimisissa, opiskelut suoritettu, vakituinen työpaikka, omistusasunto), mutta lapset ovat 10-15 vuotta vanhempia kuin ystävilläni.
Tiedän toki, mitä lähimmät ystäväni ovat tehneet ennen lapsia, mutta hämmästyin muutaman puolitutun tarinoista. Heillä opiskeluun on mennyt vuosikausia (lääkärit ja muut erikseen, tarkoitan AMK- ja normaaliajoissa suoritettavia maisteriopintoja), ovat matkustelleet ja työura on ollut repaleinen. Miten tuollaista haahuiluelämää on jaksanut elää 10 vuotta? Vai onko tuo nykyään normaalia, että nuoruutta venytetään kolmeenkymppiin asti ja vasta sitten aletaan miettiä, mitä elämällään haluaa tehdä?
Kommentit (269)
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:33"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"] Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä? Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi. Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥ [/quote] Tämä minusta aina on vitsikästä. Kyllä sinä kuule näytät ihan ikäiseltäsi, vaikka luulet olevasikin ikinuori. Ikäsi näkyy naamassasi, vaikka kuinka luulisit, että olet säilynyt nuorekkaana. On vain kohtelias tapa sanoa tutuille, että voi kun olet niin nuoren näköinen. Myös oudoille, jos tulee jossain sellaisesta puhetta. Ei kukaan sano ääneen, että voi kun näytät ihan ikäiseltäsi. [/quote] Kysymys on minulle entuudestaan tuntemattomista ihmisistä, joita olen tavannut ammatillisissa yhteyksissä. Ei ole ryppyjä, ei ylipainoa ja olen aina elänyt terveellistä elämää. En tupakoi tai käytä juurikaan alkoholia. Kyllä elämäntavat näkyvät. [/quote] Että ihan uppo-oudot ihmiset syöksyvät sinulle sanomaan, että näytätpä nuorelta :DDDDD Aaveemamman haaveuni [/quote] Ei se nyt ihan noin mennyt ;-) Turhaan minä sinulle perustelen. Tule kylään, niin näet. Keitän kahvit ja voin hoitaa sun vauvaa. :-D
[/quote]
Mitä ihmeen vauvaa. Et sinä ainakaan älykkyydellä ole pilattu. Lapseni ovat jo melkein aikuisia.
[/quote]
Jopa minä ymmärsin pointin mitä tuo kirjoittaja tarkoitti, miten helkkarissa sua ottaa niin koville jos jotakuta on sanottu nuoremman näköiseksi? Itsetunto-ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin yliopistosta 23-vuotiaana ja sen jälkeen tein paljon töitä. Tai noh, tein myös opiskeluaikana paljon töitä ja asuin jo lukioikäisenä itsekseni ja työskentelin elättääkseni itseni. Tylsistyä en ehtinyt. Töiden lisäksi harrastin mm. kuntoilua, luontoretkeilyä ja valokuvausta, tapasin ystäviä ja kävin baareissakin. Lapsista en haaveillut.
Kolmikymppisenä tapasin elämänkumppanini. Vasta hänet tavattuaan tuli ensimmäistä kertaa olo siitä, että haluan lapsia ylipäänsä ja juuri tämän ihmisen kanssa. Ensimmäinen lapsemme syntyi kun olin 33-vuotias, toinen kun olin 36-vuotias ja kolmas kun olin 39-vuotias. Ensimmäisen ja toisen lapsen äitiyslomilla ja hoitovapailla viimeistelin jatko-opintoni.
Jos ajattelen elämää ennen lapsia niin ei siitä mitään puuttunut eikä se ollut millään tavalla haahuilua. Eri elämänvaiheissa elämä täyttyy erilaisilla asioilla. Koen olleeni sopivasti kiireinen sekä ennen että jälkeen lastensaanniin. Elämä on kummassakin elämänvaiheessa tuntunut mielekkäältä, oman näköiseltä ja hyvältä.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:42"]Kannattaa vähän miettiä ennen kuin laukoo "suuria totuuksia" ns. mummoäideistä. Nämä 20-24 -vuotiaana äidiksi tulleet kun tuuppaavat myös hankkia yhden tai pari iltatähteä joko vanhan, mutta yleisemmin uuden kumppanin kanssa. Ihme kyllä se mummoäitiys ei silloin enää ole ongelma.
[/quote]
Jep ja sitten ne "vanhat kakarat" dumpataan jonnekin ja alkaa ihana uusperhe-elämä. Hyh. En tajua miten joku voi tehdä lapsilleen noin...kannattaisi jättää ne lapset kokonaan tekemättä, jos aikoo alkaa pyörittää jotain uusperhepaskaa.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:56"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"]Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä?
Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi.
Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥
[/quote]
Sittenhän lapset ovat loistavaa sisältöä elämään, joka muuten olisi kuolettavan tylsää jo parikymppisenä. Ehdottomasti kannattaa mieluummin perustaa hyvä perhe nuorena kuin vaipua masentuneena kyynisyyteen. Lasten hankkiminen myöhään on niiden juttu, joilla on arjessaan muutakin kuin herää-töihin-syö-nuku -rytmi.
[/quote]
Jokainen meistä hankkii sisältöä omalla tavallaan. En vastuuta lapsiani olemaan ainoa elämäni sisältö. Se olisi liian suuri taakka heille. Minusta kokkaaminen, leipominen, kädentaidot, jatko-opinnot lasten jälkeen ovat lisäksi tuoneet kivasti sisältöä. Perheen yhteiset matkat ovat olleet parhaita ♥
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:02"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:56"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"]Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä?
Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi.
Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥
[/quote]
Sittenhän lapset ovat loistavaa sisältöä elämään, joka muuten olisi kuolettavan tylsää jo parikymppisenä. Ehdottomasti kannattaa mieluummin perustaa hyvä perhe nuorena kuin vaipua masentuneena kyynisyyteen. Lasten hankkiminen myöhään on niiden juttu, joilla on arjessaan muutakin kuin herää-töihin-syö-nuku -rytmi.
[/quote]
Jokainen meistä hankkii sisältöä omalla tavallaan. En vastuuta lapsiani olemaan ainoa elämäni sisältö. Se olisi liian suuri taakka heille. Minusta kokkaaminen, leipominen, kädentaidot, jatko-opinnot lasten jälkeen ovat lisäksi tuoneet kivasti sisältöä. Perheen yhteiset matkat ovat olleet parhaita ♥
[/quote]
Mutta minulla on ollut myös onnea, että löysin hyvän miehen sopivaan aikaan. En kiellä, ettei hyvää elämää voisi elää monella tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta naiset, jotka eivät löydä kumppania nuorena ja vakiinnu, ovat vähän epäonnistuneita tai jokin heissä on vialla. Jokin täytyy olla vialla, jos ei kukaan kelpaa ja pitää lokata ja lokata ja sitten epätoivoisena vauvakuumeessa isketään joku mies kolmikymppisenä ja tekaistaan lapsi vanhoilla päivillä.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:56"]
Miksi vanhat äidit saavat arvostella ja haukkua nuorempia mutta itse ovat niin herkkää sakkia asioiden suhteen ja rajoittunutta, että hävettää
[/quote]
Koska "vanhat" äidit ovat jo olleet sekä olleet nuoria että "vanhoja". Molemmista kokemusta siis ja kaikki se elämä siinä välillä. Nuoret äidit ovat olleet vain nuoria, joten heillä ei ihan oikeasti ole elämänkokemusta eikä perspektiiviä näihin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No matkusteluun ei kyllä kyllästy koskaan.ja sitä aion jatkaa myös tulevan vauvani kanssa.ja mieheni.yli 15 v kun on tehnyt töitä, on todella ihana jäädä lapsen kanssa kotiin tässä 35 iässä! Voin sanoa että kotona olemista osaa arvostaa.En väitä että lapsen ja kodinhoito olisi helppoa mutta on se täysin erilaista kuin työni. Ja mitä niitä lapsia hommaamaan jos ne otetaan sitten taakkana.
Tällä iällä myös se on hyvä puoli, että on useasti jo vakiduuni ja itse esimiestyötä tehneenä useamman vuoden, on äitiysraha ihan suht hyvä, tulee kyllä toimeen :) ei tarvii sossusta hakea rahaa ja pystyy helposti hommaamaan kaikentarpeellisen lapselle.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:57"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:33"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"] Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä? Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi. Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥ [/quote] Tämä minusta aina on vitsikästä. Kyllä sinä kuule näytät ihan ikäiseltäsi, vaikka luulet olevasikin ikinuori. Ikäsi näkyy naamassasi, vaikka kuinka luulisit, että olet säilynyt nuorekkaana. On vain kohtelias tapa sanoa tutuille, että voi kun olet niin nuoren näköinen. Myös oudoille, jos tulee jossain sellaisesta puhetta. Ei kukaan sano ääneen, että voi kun näytät ihan ikäiseltäsi. [/quote] Kysymys on minulle entuudestaan tuntemattomista ihmisistä, joita olen tavannut ammatillisissa yhteyksissä. Ei ole ryppyjä, ei ylipainoa ja olen aina elänyt terveellistä elämää. En tupakoi tai käytä juurikaan alkoholia. Kyllä elämäntavat näkyvät. [/quote] Että ihan uppo-oudot ihmiset syöksyvät sinulle sanomaan, että näytätpä nuorelta :DDDDD Aaveemamman haaveuni [/quote] Ei se nyt ihan noin mennyt ;-) Turhaan minä sinulle perustelen. Tule kylään, niin näet. Keitän kahvit ja voin hoitaa sun vauvaa. :-D
[/quote]
Mitä ihmeen vauvaa. Et sinä ainakaan älykkyydellä ole pilattu. Lapseni ovat jo melkein aikuisia.
[/quote]
Jopa minä ymmärsin pointin mitä tuo kirjoittaja tarkoitti, miten helkkarissa sua ottaa niin koville jos jotakuta on sanottu nuoremman näköiseksi? Itsetunto-ongelmia?
[/quote]
Siksi, että huvittaa aina, kun palsta on täynnä näitä nelikymppisiä, joilta kysytään vielä paperit ja he ovat kiinteitä ja isotissisiä ja niin ah nuoren näköisiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:07"]
Minusta naiset, jotka eivät löydä kumppania nuorena ja vakiinnu, ovat vähän epäonnistuneita tai jokin heissä on vialla. Jokin täytyy olla vialla, jos ei kukaan kelpaa ja pitää lokata ja lokata ja sitten epätoivoisena vauvakuumeessa isketään joku mies kolmikymppisenä ja tekaistaan lapsi vanhoilla päivillä.
[/quote]
Minusta teinitytöt ja parikymppiset naiset, jotka lähtevät ensimmäisen kaksilahkeisen matkaan ja pykäävät heti kakaroita tuoreeseen suhteeseen ja eroavat sitten lasten ollessa pieniä, ovat vähän epäonnistuneita tai jokin heissä on vialla.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"]
Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä? Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi. Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥
[/quote]
Tämä minusta aina on vitsikästä. Kyllä sinä kuule näytät ihan ikäiseltäsi, vaikka luulet olevasikin ikinuori. Ikäsi näkyy naamassasi, vaikka kuinka luulisit, että olet säilynyt nuorekkaana. On vain kohtelias tapa sanoa tutuille, että voi kun olet niin nuoren näköinen. Myös oudoille, jos tulee jossain sellaisesta puhetta. Ei kukaan sano ääneen, että voi kun näytät ihan ikäiseltäsi.
[/quote]
ja tämä iän ikuinen , palauduin niiiiin nopeasti kun olen niiiiin nuori ja niiiiin täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:56"]
Miksi vanhat äidit saavat arvostella ja haukkua nuorempia mutta itse ovat niin herkkää sakkia asioiden suhteen ja rajoittunutta, että hävettää
[/quote]
Koska "vanhat" äidit ovat jo olleet sekä olleet nuoria että "vanhoja". Molemmista kokemusta siis ja kaikki se elämä siinä välillä. Nuoret äidit ovat olleet vain nuoria, joten heillä ei ihan oikeasti ole elämänkokemusta eikä perspektiiviä näihin asioihin.
[/quote]
Siis vanhemmat saavat haukkua kannustamisen sijaan nuorempia?
Sinähän se varsinainen neropatti olet. Haukutko myös lapsia ja arvostelet..?
[quote author="piki piki79" time="03.03.2015 klo 21:12"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"]
Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä? Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi. Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥
[/quote]
Tämä minusta aina on vitsikästä. Kyllä sinä kuule näytät ihan ikäiseltäsi, vaikka luulet olevasikin ikinuori. Ikäsi näkyy naamassasi, vaikka kuinka luulisit, että olet säilynyt nuorekkaana. On vain kohtelias tapa sanoa tutuille, että voi kun olet niin nuoren näköinen. Myös oudoille, jos tulee jossain sellaisesta puhetta. Ei kukaan sano ääneen, että voi kun näytät ihan ikäiseltäsi.
[/quote]
ja tämä iän ikuinen , palauduin niiiiin nopeasti kun olen niiiiin nuori ja niiiiin täydellinen.
[/quote]
Eiköhän SE ole järkeen käypää argumenttia, sorry - kaikkea ei voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi teitä mummomammoja, kun olette niin hanakasti yleistämässä kaikki lapsena nuoren saaneet sossupummeiksi ja epävakaiksi. On meitä aivan täydellisen tasapainoisiakin, hyvässä parisuhteessa olevia, varmasti enemmistö. Minäkin tällä hetkellä 26-v. ja oma poikani viisi vuotias, bruttopalkkani on 3800e, yliopistotutkinto. Paras ystäväni on kuusivuotiaan pojan äiti ja valmistuu kohta OTM:ksi. Älkää murehtiko meistä lapsen nuorena saaneista, meillä on oikein kiva elämä ja lapsilla myös.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.
[/quote]
Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa.
[/quote]
Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 00:55"]
Biletin, matkustelin / oleskelin pitkiäkin aikoja ulkomailla, paneskelin ympäriinsä, nautin vapaudesta ja nuoren aikuisen elämästä ikävuodet 18-25, tapasin nykyisen kumppanin 26-vuotiaana, valmistuin erinomaisin arvosanoin maisteriksi, sain vakituisen koulutusta vastaavan työpaikan, otin asuntolainan, menin naimisiin, tulin raskaaksi ja sain ekan lapseni 33-vuotiaana. Mun mielestä ihan loistavaa elämää, olen todella onnellinen ja tyytyväinen valintoihini.
[/quote]
Mulla ihan sama kaava! :) Lisäksi etenin uralla ennen lasta ja vanhempainvapaallakin tuli käteen 2000 euroa. Mistään ei ole tarvinnut tinkiä. Omakotitalokin ehdittiin rakentaa.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 00:55"]
Biletin, matkustelin / oleskelin pitkiäkin aikoja ulkomailla, paneskelin ympäriinsä, nautin vapaudesta ja nuoren aikuisen elämästä ikävuodet 18-25, tapasin nykyisen kumppanin 26-vuotiaana, valmistuin erinomaisin arvosanoin maisteriksi, sain vakituisen koulutusta vastaavan työpaikan, otin asuntolainan, menin naimisiin, tulin raskaaksi ja sain ekan lapseni 33-vuotiaana. Mun mielestä ihan loistavaa elämää, olen todella onnellinen ja tyytyväinen valintoihini.
[/quote]
Mulla ihan sama kaava! :) Lisäksi etenin uralla ennen lasta ja vanhempainvapaallakin tuli käteen 2000 euroa. Mistään ei ole tarvinnut tinkiä. Omakotitalokin ehdittiin rakentaa.
[/quote]
2000e? Minä sain 25-vuotiaana äitiyslomalla 1800e käteen, minusta se oli aika surkean pieni summa. Nykyään hieman eri palkka.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:56"] Miksi vanhat äidit saavat arvostella ja haukkua nuorempia mutta itse ovat niin herkkää sakkia asioiden suhteen ja rajoittunutta, että hävettää [/quote] Koska "vanhat" äidit ovat jo olleet sekä olleet nuoria että "vanhoja". Molemmista kokemusta siis ja kaikki se elämä siinä välillä. Nuoret äidit ovat olleet vain nuoria, joten heillä ei ihan oikeasti ole elämänkokemusta eikä perspektiiviä näihin asioihin. [/quote] Siis vanhemmat saavat haukkua kannustamisen sijaan nuorempia? Sinähän se varsinainen neropatti olet. Haukutko myös lapsia ja arvostelet..?
[/quote]
Minä en ole haukkunut täällä ketään, en äitejä enkä lapsia. Toisinaan kyllä on näyttänyt, että nuorilla äideillä on aikamoinen nokittelutarve. Tajuatteko miten typerältä kuulostaa haukkumasananne "mummoäiti" käyttäminen fertiili-ikäisestä ihmisestä. Juuri tää kertoo tästä perspektiivin puuttumisesta ja lapsellisuudesta. Ihminen ei ole ikäloppu 30-vuotiaana eikä 40-vuotiaana, vaan vielä nuori, voimakas ja toimintakykyinen. Kestävyysurheilijatkin saavuttavat fyysisen huippunsa vasta 30 ja 40 ikävuoden välissä.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.
[/quote]
Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa.
[/quote]
Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.
[/quote]
Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata.
Monet kolmenkympin tai nelinkympin kieppeillä pariutuneet eroavat siimä iässä, ettei lapsia enää ehdi tehdä.