Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette saaneet lapset vasta 30-35-vuotiaana!
01.03.2015 |
Mitä te olette tehneet sitä ennen?
Minä sain lapset 20-24-vuotiaana ja opiskelin sen jälkeen. Olen nyt 35-vuotiaana aika samassa tilanteessa kuin moni ystäväni (naimisissa, opiskelut suoritettu, vakituinen työpaikka, omistusasunto), mutta lapset ovat 10-15 vuotta vanhempia kuin ystävilläni.
Tiedän toki, mitä lähimmät ystäväni ovat tehneet ennen lapsia, mutta hämmästyin muutaman puolitutun tarinoista. Heillä opiskeluun on mennyt vuosikausia (lääkärit ja muut erikseen, tarkoitan AMK- ja normaaliajoissa suoritettavia maisteriopintoja), ovat matkustelleet ja työura on ollut repaleinen. Miten tuollaista haahuiluelämää on jaksanut elää 10 vuotta? Vai onko tuo nykyään normaalia, että nuoruutta venytetään kolmeenkymppiin asti ja vasta sitten aletaan miettiä, mitä elämällään haluaa tehdä?
Kommentit (269)
[quote author="piki piki79" time="03.03.2015 klo 21:12"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"]
Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä? Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi. Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥
[/quote]
Tämä minusta aina on vitsikästä. Kyllä sinä kuule näytät ihan ikäiseltäsi, vaikka luulet olevasikin ikinuori. Ikäsi näkyy naamassasi, vaikka kuinka luulisit, että olet säilynyt nuorekkaana. On vain kohtelias tapa sanoa tutuille, että voi kun olet niin nuoren näköinen. Myös oudoille, jos tulee jossain sellaisesta puhetta. Ei kukaan sano ääneen, että voi kun näytät ihan ikäiseltäsi.
[/quote]
ja tämä iän ikuinen , palauduin niiiiin nopeasti kun olen niiiiin nuori ja niiiiin täydellinen.
[/quote]
Olen hyvin kaukana täydellisestä kauneusihanteesta kyllä ;-). Olen luonteeltani sopeutuvainen ja rauhallinen ollut aina. Onneksi toinen yhtä yksinkertainen löytyi rinnalleni, jolle tämä riittää. Ja ihan onnellisia ollaan. Olisin saattanut toipua yhtä nopeaan vanhempanakin tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päin vain alempi luokka hankkii lapsia alle 30w, tiedän yhden puolitutun bloggarin, jonka lapsen nimi on hups (sai ehk.25-v sen) Muut osaa syödä pillereitä. Kamala ajatus, et porukka lähtee sit tokalle kierrokselle kolmekybäsenä, mut niinhän se menee, kun ei oo elämällä enää sisältöä:( vapaus ja parhaat vuodet heitetty täysin hukkaan.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:23"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:56"] Miksi vanhat äidit saavat arvostella ja haukkua nuorempia mutta itse ovat niin herkkää sakkia asioiden suhteen ja rajoittunutta, että hävettää [/quote] Koska "vanhat" äidit ovat jo olleet sekä olleet nuoria että "vanhoja". Molemmista kokemusta siis ja kaikki se elämä siinä välillä. Nuoret äidit ovat olleet vain nuoria, joten heillä ei ihan oikeasti ole elämänkokemusta eikä perspektiiviä näihin asioihin. [/quote] Siis vanhemmat saavat haukkua kannustamisen sijaan nuorempia? Sinähän se varsinainen neropatti olet. Haukutko myös lapsia ja arvostelet..?
[/quote]
Minä en ole haukkunut täällä ketään, en äitejä enkä lapsia. Toisinaan kyllä on näyttänyt, että nuorilla äideillä on aikamoinen nokittelutarve. Tajuatteko miten typerältä kuulostaa haukkumasananne "mummoäiti" käyttäminen fertiili-ikäisestä ihmisestä. Juuri tää kertoo tästä perspektiivin puuttumisesta ja lapsellisuudesta. Ihminen ei ole ikäloppu 30-vuotiaana eikä 40-vuotiaana, vaan vielä nuori, voimakas ja toimintakykyinen. Kestävyysurheilijatkin saavuttavat fyysisen huippunsa vasta 30 ja 40 ikävuoden välissä.
[/quote]
Tuskin kaikki nuorena vanhemmaksi tulleet tuota höpsöä termiä viljelevät?
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]
Voi teitä mummomammoja, kun olette niin hanakasti yleistämässä kaikki lapsena nuoren saaneet sossupummeiksi ja epävakaiksi. On meitä aivan täydellisen tasapainoisiakin, hyvässä parisuhteessa olevia, varmasti enemmistö. Minäkin tällä hetkellä 26-v. ja oma poikani viisi vuotias, bruttopalkkani on 3800e, yliopistotutkinto. Paras ystäväni on kuusivuotiaan pojan äiti ja valmistuu kohta OTM:ksi. Älkää murehtiko meistä lapsen nuorena saaneista, meillä on oikein kiva elämä ja lapsilla myös.
[/quote]
Ja sinä et selvästikään yleistä, mitä nyt ensimmäisessä lauseessasi vetelet esiin "mummomamma"-korttia kaikille, joilla on varauksia sen suhteen, että ainoa oikea tapa olisi tulla äidiksi nuorena ja elämä on yhtä juhlaa jos niin toimii. Mistä tiedät onko täällä kaikilla keskustelijoilla edes lapsia? Ja mitä vastaan puolustaudut? Tilastoja? Jos sinulla on oikeasti yliopistotutkinto, tiedät että tilastot eivät tarkoita juuri sinua henkilökohtaisesti vaan yleisiä tendenssejä eri ikäryhmissä.
Opiskelin kaksi ylempää korkeakoulututkintoa, tein töitä ja maksoin veroja, siis haahuilin:))
Tapasin mieheni 37 vuotiaana. Kaksi lasta vuoden välit. Hienoa, että vielä kerkesimme ja vielä ihan luomusti:)
Olisi ollut ihanaa perustaa perhe aikaisemmin, mutta aina se ei mene niin. Emme myöskään ole ns. uusperhe vaan kokemus on kummallekin ainutkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:29"]Meillä päin vain alempi luokka hankkii lapsia alle 30w, tiedän yhden puolitutun bloggarin, jonka lapsen nimi on hups (sai ehk.25-v sen) Muut osaa syödä pillereitä. Kamala ajatus, et porukka lähtee sit tokalle kierrokselle kolmekybäsenä, mut niinhän se menee, kun ei oo elämällä enää sisältöä:( vapaus ja parhaat vuodet heitetty täysin hukkaan.
[/quote]
Mikä on alempi luokka? Eikö ole loogista, valmistutaan aiemmin lyhemmistä opinnoista ja mennään työelämään aiemmin?
Minä en tiedä mikä aika olisi parempaa kuin lasten kanssa vietetty? Oletko itse eri mieltä?
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:56"]
Miksi vanhat äidit saavat arvostella ja haukkua nuorempia mutta itse ovat niin herkkää sakkia asioiden suhteen ja rajoittunutta, että hävettää
[/quote]
Koska "vanhat" äidit ovat jo olleet sekä olleet nuoria että "vanhoja". Molemmista kokemusta siis ja kaikki se elämä siinä välillä. Nuoret äidit ovat olleet vain nuoria, joten heillä ei ihan oikeasti ole elämänkokemusta eikä perspektiiviä näihin asioihin.
[/quote]
Voi mitä logiikkaa! Vanhat äidit EIVÄT ole koskaan olleet nuoria äitejä eivätkä suht nuorena isompien lasten äitejä, he eivät tiedä siitä mitään. Heillä on kokemusta ainoastaan vauvavuosien elämisestä keski-ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:04"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:02"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:56"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"]Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä? Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi. Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥ [/quote] Sittenhän lapset ovat loistavaa sisältöä elämään, joka muuten olisi kuolettavan tylsää jo parikymppisenä. Ehdottomasti kannattaa mieluummin perustaa hyvä perhe nuorena kuin vaipua masentuneena kyynisyyteen. Lasten hankkiminen myöhään on niiden juttu, joilla on arjessaan muutakin kuin herää-töihin-syö-nuku -rytmi. [/quote] Jokainen meistä hankkii sisältöä omalla tavallaan. En vastuuta lapsiani olemaan ainoa elämäni sisältö. Se olisi liian suuri taakka heille. Minusta kokkaaminen, leipominen, kädentaidot, jatko-opinnot lasten jälkeen ovat lisäksi tuoneet kivasti sisältöä. Perheen yhteiset matkat ovat olleet parhaita ♥ [/quote] Mutta minulla on ollut myös onnea, että löysin hyvän miehen sopivaan aikaan. En kiellä, ettei hyvää elämää voisi elää monella tavoin.
[/quote]
Elämän tarkoitushan onkin löytää mies itselleen
Todellakaan täällä ei varmaan suurimmalla osalla ole lapsia, vaan olette itse kolmeakymppiä uhkaavasti lähestyviä sinkkuja. Minulla on kaksi yliopistotutkintoa (kandi+maisteri+maisteri) ja kaksi lasta, ja olen alle 30v.
Mitään en lasten kanssa ole menettänyt. Mielestäni on aika mielenkiintoinen näkökulma, että elämä voisi jotenkin "jäädä elämättä"? Minä en enää lähempänä kolmeakymppiä "elä nuoruuttani", vaan olen aivan aikuinen ihminen. Nuoruuden kokemukset, parin vaihdot ja matkustelu on jo aika nähty kymmenisen vuotta sitten. Tietenkin joku myöhäisherännyt elää ehkä tässä iässä vielä sitä "nuoruuttaan", mutta sellaista ihmistä voi verrata lähinnä peräkylän poikaan. Sen sijaan ilman lapsia on ihan ok elää, ilman miestäkin, mutta outoa ajatella että tässä iässä eläisi nuoruuttaan. Mitä ei voisi tehdä lasten kanssa, en ymmärrä? Omaa elämääni lapset ovat vain rikastuttaneet ja ihana aviomieheni on tuonut siihen vain tasapainoa ja onnea, ei kahleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:30"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:23"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:15"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:56"] Miksi vanhat äidit saavat arvostella ja haukkua nuorempia mutta itse ovat niin herkkää sakkia asioiden suhteen ja rajoittunutta, että hävettää [/quote] Koska "vanhat" äidit ovat jo olleet sekä olleet nuoria että "vanhoja". Molemmista kokemusta siis ja kaikki se elämä siinä välillä. Nuoret äidit ovat olleet vain nuoria, joten heillä ei ihan oikeasti ole elämänkokemusta eikä perspektiiviä näihin asioihin. [/quote] Siis vanhemmat saavat haukkua kannustamisen sijaan nuorempia? Sinähän se varsinainen neropatti olet. Haukutko myös lapsia ja arvostelet..? [/quote] Minä en ole haukkunut täällä ketään, en äitejä enkä lapsia. Toisinaan kyllä on näyttänyt, että nuorilla äideillä on aikamoinen nokittelutarve. Tajuatteko miten typerältä kuulostaa haukkumasananne "mummoäiti" käyttäminen fertiili-ikäisestä ihmisestä. Juuri tää kertoo tästä perspektiivin puuttumisesta ja lapsellisuudesta. Ihminen ei ole ikäloppu 30-vuotiaana eikä 40-vuotiaana, vaan vielä nuori, voimakas ja toimintakykyinen. Kestävyysurheilijatkin saavuttavat fyysisen huippunsa vasta 30 ja 40 ikävuoden välissä. [/quote] Tuskin kaikki nuorena vanhemmaksi tulleet tuota höpsöä termiä viljelevät?
[/quote]
No toivottavasti eivät. Se on nimittäin aika hölmö termi ja monet sen käyttäjistäkin tulevat vielä tekemään sen iltatähden kun vuosia kuluu. Minusta kaiken ikäiset äidit ovat ok eikä itsellä ole edes lapsia eikä ole tulossakaan, mutta tuota mummoäiti-terminologiaa pidän kyllä tosi heikkona esityksenä.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.
[/quote]
Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa.
[/quote]
Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.
[/quote]
Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata.
[/quote]
En todellakaan ole kateellinen. Jo nuorena minusta tuntui ahdistavalta ne kaverit, jotka pokas miehen parikymppisinä ja sitten rakennettiin talo ja farmarivolvo ja pari lasta ja kerättiin jotain lautassarjaa ja leikittiin niin aikuista.
Onneksi on ollut vapaus valita toisenlanen elämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:38"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:04"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:02"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:56"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:26"]Entäpä jos ei ole halunnut asua ulkomailla, mieluinen työpaikka on löytynyt matalapalkkaiselta alalta ja perhe on aina ollut haaveena enemmän, kuin biletys aikuisiällä? Lapset ovat reippaita kympin oppilaita, omistusasunto pian maksettu? Ja nuori kehoni toipui niin nopeasti, että edelleen rauhallisen ja tasaisen perhe- elämän vuoksi luullaan ulkonäön perusteella nuoremmaksi. Elämää voi elää monella tavoin niin, että se on hyvää. Onneksi olemme erilaisia ♥ [/quote] Sittenhän lapset ovat loistavaa sisältöä elämään, joka muuten olisi kuolettavan tylsää jo parikymppisenä. Ehdottomasti kannattaa mieluummin perustaa hyvä perhe nuorena kuin vaipua masentuneena kyynisyyteen. Lasten hankkiminen myöhään on niiden juttu, joilla on arjessaan muutakin kuin herää-töihin-syö-nuku -rytmi. [/quote] Jokainen meistä hankkii sisältöä omalla tavallaan. En vastuuta lapsiani olemaan ainoa elämäni sisältö. Se olisi liian suuri taakka heille. Minusta kokkaaminen, leipominen, kädentaidot, jatko-opinnot lasten jälkeen ovat lisäksi tuoneet kivasti sisältöä. Perheen yhteiset matkat ovat olleet parhaita ♥ [/quote] Mutta minulla on ollut myös onnea, että löysin hyvän miehen sopivaan aikaan. En kiellä, ettei hyvää elämää voisi elää monella tavoin.
[/quote]
Elämän tarkoitushan onkin löytää mies itselleen
[/quote]
Ei onneksi ole ollut... tarkoitin vain, että sattui kohdalleni. Tietenkin olisin saanut lapset myöhemmin, jos en olisi löytänyt hyvää isää. Olisi sekin voinut olla hyvä elämä, toisenlainen vain.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:38"]
Todellakaan täällä ei varmaan suurimmalla osalla ole lapsia, vaan olette itse kolmeakymppiä uhkaavasti lähestyviä sinkkuja. Minulla on kaksi yliopistotutkintoa (kandi+maisteri+maisteri) ja kaksi lasta, ja olen alle 30v.
Mitään en lasten kanssa ole menettänyt. Mielestäni on aika mielenkiintoinen näkökulma, että elämä voisi jotenkin "jäädä elämättä"? Minä en enää lähempänä kolmeakymppiä "elä nuoruuttani", vaan olen aivan aikuinen ihminen. Nuoruuden kokemukset, parin vaihdot ja matkustelu on jo aika nähty kymmenisen vuotta sitten. Tietenkin joku myöhäisherännyt elää ehkä tässä iässä vielä sitä "nuoruuttaan", mutta sellaista ihmistä voi verrata lähinnä peräkylän poikaan. Sen sijaan ilman lapsia on ihan ok elää, ilman miestäkin, mutta outoa ajatella että tässä iässä eläisi nuoruuttaan. Mitä ei voisi tehdä lasten kanssa, en ymmärrä? Omaa elämääni lapset ovat vain rikastuttaneet ja ihana aviomieheni on tuonut siihen vain tasapainoa ja onnea, ei kahleita.
[/quote]
Tästä saa sen käsityksen, että kun saa miehen ja lapsia, se on aikuisuuden merkki.
Tämä juuri minusta oli ahdistavan kapeakatseista kavereissani, jotka pykäsivät lapsia parikymppisinä. Herranen aika, aivan kuin se tekisi aikuiseksi, kun saa joltain mieheltä sormuksen sormeen ja harrastaa seksiä ilman ehkäisyä ja tulee raskaaksi.
Olin kyllä aikuinen kolmikymppisenä, vaikka ehkäisyä käytinkin ja olin sinkku. Ei mies ja lapsi tee kenestäkään aikuista, vaan ihan jotkut muut asiat. Ei ne lapsimorsiamet, joita joissan maissa harrastetaan, ole yhtään aikusia, vaikka saavatkin esikoisen 13v ja heillä on ihan oikea MIES.
Jotenkin korni tämä joidenkin naisten ajatus. Minäpä SAIN miehen, nyt oon kuulkaas aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.
[/quote]
Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa.
[/quote]
Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.
[/quote]
Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata.
[/quote]
En todellakaan ole kateellinen. Jo nuorena minusta tuntui ahdistavalta ne kaverit, jotka pokas miehen parikymppisinä ja sitten rakennettiin talo ja farmarivolvo ja pari lasta ja kerättiin jotain lautassarjaa ja leikittiin niin aikuista.
Onneksi on ollut vapaus valita toisenlanen elämä
[/quote]
Samaa mieltä. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin joka ikinen niistä parikymppisenä aikuista leikkineistä omista kavereistani on eronnut ja toisella kierroksella. Kasvoivat erilleen, koska oli kasvu vielä kesken kun menivät yhteen.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:42"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.
[/quote]
Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa.
[/quote]
Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.
[/quote]
Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata.
[/quote]
En todellakaan ole kateellinen. Jo nuorena minusta tuntui ahdistavalta ne kaverit, jotka pokas miehen parikymppisinä ja sitten rakennettiin talo ja farmarivolvo ja pari lasta ja kerättiin jotain lautassarjaa ja leikittiin niin aikuista.
Onneksi on ollut vapaus valita toisenlanen elämä
[/quote]
Onneksi, sussa olisi ollut ainekset wt- jakajaksi toisenlaisessa elämässä.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:47"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:38"]
Todellakaan täällä ei varmaan suurimmalla osalla ole lapsia, vaan olette itse kolmeakymppiä uhkaavasti lähestyviä sinkkuja. Minulla on kaksi yliopistotutkintoa (kandi+maisteri+maisteri) ja kaksi lasta, ja olen alle 30v.
Mitään en lasten kanssa ole menettänyt. Mielestäni on aika mielenkiintoinen näkökulma, että elämä voisi jotenkin "jäädä elämättä"? Minä en enää lähempänä kolmeakymppiä "elä nuoruuttani", vaan olen aivan aikuinen ihminen. Nuoruuden kokemukset, parin vaihdot ja matkustelu on jo aika nähty kymmenisen vuotta sitten. Tietenkin joku myöhäisherännyt elää ehkä tässä iässä vielä sitä "nuoruuttaan", mutta sellaista ihmistä voi verrata lähinnä peräkylän poikaan. Sen sijaan ilman lapsia on ihan ok elää, ilman miestäkin, mutta outoa ajatella että tässä iässä eläisi nuoruuttaan. Mitä ei voisi tehdä lasten kanssa, en ymmärrä? Omaa elämääni lapset ovat vain rikastuttaneet ja ihana aviomieheni on tuonut siihen vain tasapainoa ja onnea, ei kahleita.
[/quote]
Tästä saa sen käsityksen, että kun saa miehen ja lapsia, se on aikuisuuden merkki.
Tämä juuri minusta oli ahdistavan kapeakatseista kavereissani, jotka pykäsivät lapsia parikymppisinä. Herranen aika, aivan kuin se tekisi aikuiseksi, kun saa joltain mieheltä sormuksen sormeen ja harrastaa seksiä ilman ehkäisyä ja tulee raskaaksi.
Olin kyllä aikuinen kolmikymppisenä, vaikka ehkäisyä käytinkin ja olin sinkku. Ei mies ja lapsi tee kenestäkään aikuista, vaan ihan jotkut muut asiat. Ei ne lapsimorsiamet, joita joissan maissa harrastetaan, ole yhtään aikusia, vaikka saavatkin esikoisen 13v ja heillä on ihan oikea MIES.
Jotenkin korni tämä joidenkin naisten ajatus. Minäpä SAIN miehen, nyt oon kuulkaas aikuinen.
[/quote]
Mut pitäisikö hyvä jättää käyttämättä ja valitsematta, vain koska sinä niin tahdot?
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:47"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.
[/quote]
Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa.
[/quote]
Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.
[/quote]
Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata.
[/quote]
En todellakaan ole kateellinen. Jo nuorena minusta tuntui ahdistavalta ne kaverit, jotka pokas miehen parikymppisinä ja sitten rakennettiin talo ja farmarivolvo ja pari lasta ja kerättiin jotain lautassarjaa ja leikittiin niin aikuista.
Onneksi on ollut vapaus valita toisenlanen elämä
[/quote]
Samaa mieltä. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin joka ikinen niistä parikymppisenä aikuista leikkineistä omista kavereistani on eronnut ja toisella kierroksella. Kasvoivat erilleen, koska oli kasvu vielä kesken kun menivät yhteen.
[/quote]
Miksi se on sinulle niin tärkeää? Eivät kaikki eroa.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:47"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.
[/quote]
Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa.
[/quote]
Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.
[/quote]
Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata.
[/quote]
En todellakaan ole kateellinen. Jo nuorena minusta tuntui ahdistavalta ne kaverit, jotka pokas miehen parikymppisinä ja sitten rakennettiin talo ja farmarivolvo ja pari lasta ja kerättiin jotain lautassarjaa ja leikittiin niin aikuista.
Onneksi on ollut vapaus valita toisenlanen elämä
[/quote]
Samaa mieltä. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin joka ikinen niistä parikymppisenä aikuista leikkineistä omista kavereistani on eronnut ja toisella kierroksella. Kasvoivat erilleen, koska oli kasvu vielä kesken kun menivät yhteen.
[/quote]
olen erimieltä, jokainen joka nyt yli 30.v yrittää vauvaa, ravaavat jossain hoidoissa ja voivottelevat miksei vauvaa kuulu, ostavat jotain tikkuja apteekista ja pitävät ruokapäiväkirjaa. Seksin jälkeen laitetaan tyyny pyllyn alle että siittiöt valuvat sinne jne.. Tääläistä juttua siis kahvipöydässä, ei voi muuta kuin hiljaa itsekseenmiettiä että luojan kiitos sain lapset nuorena.
Opiskelin, elin avoliitossa, erosin, aloitin oman alan työt, tapasin tulevan mieheni, mentiin naimisiin, kävin töissä edelleen. Ei tarvinnut haahuilla kun olin jo yhtäkkiä 32. Silloin tuntui että saanut elää nk omaa elämäänsä tarpeeksi. J a oli vakityö, avioliitto ja oma talo.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 08:03"]Thank god en tehnyt lapsia parikymppisenä. Syyt eroperheisiin on liian nuorena perustetuissa perheissä. Ihminen haluaa radikaalisti eri asioita parikymppisenä kuin kolmenkympin jälkeen, joten kriisit iskee päälle viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat kouluikäisiä (jos ne on tehty parikymppisenä) ja silloin vanhempien ero jättää pahimmat traumat lapseen. Mutta tätähän se on, kun minä minä minä minä minä minä minä minä ehdin ensin tehdä lapset joten olen paras mamma. Haha! [/quote] Tilastoja kun katsotaan, niin eronneiden keski-ikä on 40-v ja eroja on eniten pikkulapsiperheissä. Ja kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, niin tuollaisen logiikan myötä erojen olisi pitänyt vähentyä ei lisääntyä [/quote] Mikähän tilasto kyseessä? Tilastokeskuksen erotilastot iän mukaan jaoteltuina osoittavat, että 20-25-vuotiaat eroavat lähes kaksikertaa useammin kuin 40-45-vuotiaat ja edelleen 25-30-vuotiaat reilusti useammin kuin 35-40-vuotiaat. Lapsia on eniten ikähaarukalla 36-39 eli siinä on lapsiperheiden huippu. Yli 10 000:lla naisella on lapsia iässä 26 ja tästä määrä kasvaa, kunnes taas saman verran naisia lasten kanssa on iässä 51 eli turvallisesti voidaan sanoa, että kolmikymppisillä naisilla on selvästi paremmat rahkeet selvitä pikkulapsiarjesta kuin parikymppisillä. Ihan normaalilla logiikallakin voi tajuta, että kaksikymppisenä olemme kaikki olleet hyvin erilaisia kuin nelikymppisenä. Osa saattaa kasvaa kumppanin kanssa samaan suuntaan mutta aika iso osa ei. Nuoren on tarkoituskin kasvaa, kehittyä ja kypsyä, löytää itsensä kokeilemalla omia siipiään. Kun aloittaa perheen tuolloin, on selvää että kasvaa, kehittyy ja kypsyy jonkun toisen määräämässä tahdissa tai ainakin niin että se toinen on otettava siinä sivussa huomioon, jos aikoo pitää lusikat samassa laatikossa jatkossakin. Voi olla, että niitä omia siipiä ei pääse kokeilemaan ja sen oman itsensä löytää sitten myöhemmin, usein eronneena. Iso osa näistä nuorista äideistä on toisella kierroksella kolmikymppisenä. Sekö tässä on tavoite? [/quote] Eronneiden iän keskiarvosta olikin kysymys, samoin kuin ensisynnyttäjien keskimääräisestä iästä.
[/quote]
Mistä tiedät, että noilla eronneilla parikymppisillä on lapsia? Vanhemmat ihmiset eroavat siinä missä nuoremmatkin, valitettavasti. Henk.koht. olisin huomattavan paljon mieluummin sinkkumarkkinoilla 35-vuotiaana kahden vanhemman (+10v) lapsen äitinä kuin nelikymppinen eronnut kahden pienen lapsen kanssa. Vanhempana ei sitten paranekaan erota, harva nelikymppinen mies haluaa ikäisensä naisen pienten lasten kanssa.
[/quote]
Sen voi tietää siitä, että lukee tilastoja, jotka kertovat karua kieltään nuorena avioituneiden avioerotilastoista. Mitä nuorempana avioidutaan ja mitä nuorempana lapset tehdään, sitä suurempi on riski sille, että erohan siitä tulee.
[/quote]
Miten tämä sinua lohduttaa? Ihan samalla tavalla monet eivät eroa ja onnistuvat liitossaan, ovat loppuelämän yhdessä. Oletko kateellinen heille, jotka alkavat nuorena olemaan, saavat sen perinteisen okt:n, kaksi lasta ja kultaisennoutajan? Tosielämässähän kaikki vaikuttavat olevan tällaisille kansikuvapareille hieman kateellisia. Monet omat yliopistokaverini, jotka ovat olleet sinkkuja ikävuosina 25-30, eivät todellakaan ole eläneet mitään ihanaa matkailuelämää, vaan aika yksinäistä ja tylsää elämää. Matkailua toki, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen metsästäneet miestä ihan epätoivoissaan jo, sitä on ollut melkoista seurata.
[/quote]
Ensin hyökätään ja sitten kun toiset puolustautuvat, niin toiset ovat kateellisia puolustautuessaan? Kiva logiikka. Mistä mahtoikaan tämä keskustelu alkaa?