Lue keskustelun säännöt.
Mites kun lapsi/nuori ei halua syödä laittamaasi ruokaa ja huutaa nälkää, niin teettekö uuden ruoan?
Tai annatteko lapsen/nuoren käydä kaupassa tai grillillä hakemassa itselleen mieluista ruokaa? Itselläni on nirso 12-vuotias joka syö todella rajoitetusti tyyliin makaronia ja pekonia. Ei vihanneksia tai hedelmiä. Hän ei myöskään ota itsenäisesti mitään kaapista. Ei voitele edes leipää. Jotain neurologisia on taustalla epäilyni mukaan. Ruoan rakenne on tärkeää. Ruoka-aineiden pitä olla erillään, mikään ei saa olla sekoitettu keskenään. Yhden epämääräisen näköisen mausteen tai perunanpalan perusteella lapsi jättää koko annoksen syömättä. Huutaa kuin riivattu jos uutta ruokaa ei laita tilalle ja haukkuu ku sipääksi. En ole laittanut uutta ruokaa. Lopulta lapsi huutaa ja raivoaa itsensä uneen.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsillani oli jonkinlainen nirsoiluvaihe, mäkään en tehnyt "pataljoonasoppaa" vaan raaka-aineet oli varsin erillään. En esim tehnyt sekoitettua salaattia vaan erikseen oli esim jäävuorisalaattia, erikseen kurkkua, erikseen tomaattia jne. Perunat erikseen, lihapullat erikseen ja kastike erikseen. Siitä sai sitten ottaa vain niitä, mitä halusi. Eskari-ikäisenä kuopus yhtäkkiä keksi, ettei syö sipulia. Okei, en laittanut sipulia paloina mihinkään vaan soseutin sipulin. Hyvin upposi. Ymmärrän, että joskus voi ihan vaan tekstuuri tuntua suussa epämiellyttävältä. Mulla on vielä aikuisena sillin kohdalla tämä, mutta voin kyllä syödä silliäkin, jos se on hyvin hyvin pieneksi silputtua eli nk "sillikaviaaria".
Tuo, että lapsesi ei syö mitään kasviksia, on jo ravitsemuksellinen ongelma. Kai hän on saanut kuitenkin jotain monivitamiinivalmisteita, jos ruoka on ravintoköyhää?
Mielenkiinnosta kysyn, että lapsillasiko oli 12-vuotiaana nirsoiluvaihe, jonka takia aloti laittamaan salaatin ja kurkun erikseen?
Ei toki, nirsoiluvaihe oli noin 4-vuotiaana ja sitten kuopuksella vielä eskarissa "en syö sipulia"-vaihe. Uskoisin, että aika paljon vaikutti päiväkodissa oleminen tai siis se, että siellä kun kaverit sanoi "hyi, en syö tota", oma lapseni otti mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei näille koulussakaan erikseen ruokia tehdä.
Olette siis perheenä kuin koulu. Kannattaisi olla peerhe, eikä matkia koululaitosta.
Ja meidän ruokaongelmaiselle tehtiin lopulta koulussa erikseen ruuat. Ja ne ruuat oli suunniteltu ja sovittu yhdessä ruokaongelmaisen ja pääemännän kanssa, ja sai usein koulussa mieluisampaa ruokaa kuin kotona - mutta myös kotona sai aina ruokaa, jota pystyi syömään. Koskaan ei ole nälkäisenä joutunut seuraavaa ruokailua odottamaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi syö ennen nälkäkuolemaa, oli sillä mikä diagnoosi vaan. En ole mistään lukenut lapsesta, joka olisi tappanut itsensä nälkään valmiin ruoan ääressä.
Niin, en minäkään ole lukenut heistä, vaan ollut tekemisissä heidän perheidensä kanssa. Aika paljonkin lapsia ja nuoria, jotka ovat kuolleen oikeasti nälkään. Sanooko sinulle anoreksia mitään? Se voi alkaa jo hyvin varhain, alakoululaisena.
Ja sitten ovat nämä erityiset lapset, joille syöminen on oikeasti niin suuri ongelma, että ovat nenä-mahaletkun varassa. He tahtoisivat syödä, mutta eivät voi.
Meillä ei käyttäydytä noin. 12 vuotias osaa jo käytöstavat. Jos ei ruoka maistu, niin sitten sitä ollaan hiljaa syömättä.
Yhdessä suunnitellaan ruokia, käydään ostamassa ja tehdään. Useampana päivänä viikossa. Olen lapset pienestä pitäen totuttanut siihen ja asiasta ei sluipata. Mä en suostu olemaan kotiorja, vaikka perheenäiti olenkin. Eikä mies mikään mun pikkuapuri, kuten lapsetkaan. Tasavertaisina pyritään tekemään iän ja osaamisen mukaan.
Jos ap:n lapsella on sitten jotain häiriöitä, niin onpas tosiaan myöhään liikkeellä. Tai sitten tuolle lapselle vaan on tähän saakka tehty kaikki eteen ja nyt sitten järkyttynyt, kun ei enää ropisekaan etuisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi syö ennen nälkäkuolemaa, oli sillä mikä diagnoosi vaan. En ole mistään lukenut lapsesta, joka olisi tappanut itsensä nälkään valmiin ruoan ääressä.
Terve lapsi/ihminen syö ennen nälkäkuolemaa. Sitten on erilaisia sairauksia ja motorisia ongelmia, jotka häiritsevät tätä normaaliutta.
ohis
Aina ne on syöny eikä edes vyö ole enää pitkään ollut pöydällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syö grilliruokaa? Haloo, grillisapuskassahan kaikki on yhdessä, hampurilaisessa leivät ja pihvit ja majoneesit, ketsupit jne.
Jokin ei nyt täsmää.
Meidän aistiyliherkkä syö hampurilaista, mutta vain tietynlaista. Yleensä aina pitää tehdä erikoistilaus, majoneesia siinä ei saa olla lainkaan. Hampurilaisessa on kaikki kuitenkin aika selkeästi erillään kerroksina: leipä, ketsuppi, pihvi, juusto ja leipä, toisin kuin muhennoksessa tai vaikkapa salaatissa, missä on kaikki sekoitettu keskenään. Mäkkärin juuston voi tilata sellaisenaan, kaivelee siitä itse kurkut pois. Quarter Pounder on jo sitten ihan vääränlainen raakoine sipuleineen.
Aina saa yleensä kuulla ulkopuolisilta saarnaa, kuinka ruoka ei kelpaa ja herkut vaan menee. No, ei mene ne herkutkaan, ainoastaan tietyt herkut.
Itse hämmästyin, että sushi upposi tuohon lapseen tai paremminkin tietyt sushit. Niissäkin on selkeä kerrosrakenne.
SITÄ ONGELMAA: Minulla ei ole ei ole miestä eikä lasta , jos olisi sanoisin " ääntä kohti vain"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuollaiset pärjäsivät suurina nälkävuosina tai sota-aikoina.
Aina ei ole kaikille ollut mahdollisuus nirsoilla.
Minä teen sitä ruokaa mitä lapseni haluaa syödä.
Lapsellani ykköstyypin diabetes. En tee arjestani vaikeampaa kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla lapsella ei onneksi mitään neurologisia juttuja tai aistiyliherkkyyttä tms.
Lähes aina on kuuliaisesti syönyt lähes kaiken mitä olen hänelle tarjonnut. Teen vain yhden ruoan, eli en lähde siihen että alkaisin sitten tekemään toista ruokaa. Useimmiten maistuu ruoka kuitenkin, koska vetoan siihen että aina ei voi olla lempiruokaa, tämä ruoka on terveellistä, nyt ei ole rahaa muuhun, pitää syödä jotta ei mene kallisarvoista ruokaa biojätteeseen tms. Lisäksi saatan sanoa että tätä ruokaa ei sitten jatkossa ole ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen eli lapsi voi luottaa siihen että ei tule samaa tilannetta heti uudestaan eteen. Yleensä nämä keinot ovat riittäneet siihen, että lapsi ymmärtää syödä ruokansa ilman vastaväitteitä.
Lisäksi teen lähes joka ruoan kohdalla makuraadin peukalolla, eli lapsi saa äänestää peukalolla mitä mieltä on ruoasta. Jos peukalo on vaakatasossa eli ruoka ei ole hyvää eikä pahaa eli on neutraali ruoka, sanon yleensä että tätä saattaa olla silloin tällöin tarjolla jatkossakin. Peukalo alaspäin/alaviistoon ruoat koitan yleensä keksiä jotain miten niitä voisi parantaa jotenkin tai sitten vain skippaan koko ruoan jatkossa. Harvoin on alaspäin/alaviistoon peukalo hänellä, eli yleisesti ottaen ruoka on hänen mielestään joko hyvää, aika hyvää, tosi hyvää tai vähintään neutraalia.
Jos tekemäni ruoka ei kertakaikkiaan jostain syystä maistu niin sitten tarjoan lapselle kurkkua, tomaattia, salaattia, ituja, versoja, pähkinöitä, rusinoita tms. terveellistä ja syököön niitä sitten ateriankorvikkeena, mitään herkkuja ei todellakaan tule jälkiruoaksi tai loppupäivänä jos ei pääruoka maistu. Tästä muistan aina muistuttaa jos ei meinaa lautanen tyhjetä. Tarvittaessa muutan päivän myöhempiä ruokailuja joko tiukempaan tai löysempään suuntaan riippuen siitä mikä on ongelma ollut miksi ruoka ei ole maistunut.
Hedelmien ja kasvisten tms. syönti saattaa välillä vähän tökkiä, mutta tähän riittää se kun sanon hänelle että pitää syödä myös kasviksia koska ovat terveellisiä. Ja että jos ei syö niin saattaa muuten herkutkin vähetä sitten. Eli tehoaa järkipuhe häneen.
Afrikan lapsista olen hänelle maininnut useampaankin otteeseen, en sellaisella syyllistävällä sävyllä vaan ihan faktapohjaisesti tyyliin: "Tiesitkö, että Afrikassa kuolee joka päivä tosi paljon lapsia nälänhätään ja että ne lapset olisivat tosi kiitollisia jos saisivat nämä sinun ruokasi. Olet tosi etuoikeutettu koska sinulla on näin hyvin asiat ja että meillä on varaa syödä näin terveellisesti." Tänään jopa heitimme tämän asian lekkeriksi ruokapöydässä kun lapsi valitti banaanista että siinä on outo sivumaku, niistä tuli sitten "p@skabanaaneita" ja että ne Afrikan lapset olisivat tosi kiitollisia jos saisivat niitä "p@skabanaaneita ja söisivät ne hyvällä ruokahalulla eivätkä valittaisi mistään sivumauista. Lapsi kikatti tälle jutulle hyväntuulisena ja totesi ilmeisesti itsekin että nyt on ensimmäisen maailman ongelma kyseessä. (Lapsi on tällä hetkellä 8-vuotias, eli pystyy jo pikkuhiljaa ujuttamaan harmaan sävyjä näihin juttuihin.)
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaiset pärjäsivät suurina nälkävuosina tai sota-aikoina.
Aina ei ole kaikille ollut mahdollisuus nirsoilla.
Kuolivat. Aina on mahdollista olla syömättä. Syöminen toisaalta ei aina ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on niin tuttua. Pojalla 15 v on aistiyliherkkyys ja joitakin muita autismin kirjon piirteitä. Olemme kyllä joskus joutuneet tekemään vaihtoehtoista sapuskaa, kun pääruoka ei ole kelvannut.
Olemme ratkaisseet ongelmaa siten, että poika itse valitsee kaupasta mieluiset ruoka-aineet tai valmisannoksen. On melko turhaa yrittää tuputtaa väkisin jotakin kaalisoppaa, kurkkukeittoa, anjoviskiusausta tai "sport"-keittoa, Siitä ei tule mitään muuta kuin bioroskaa. Yleensä pojan omat valinnat ovat ihan terveellisiäkin.
Itsellänikin on autismin kirjon piirteitä, joten pystyn ymmärtämään asian todella hyvin. Peruskoulussa söin joskus näkkäriä ja join vain maidon, kun oli jotakin varsin kylmää noppakeittoa, jossa liha oli nenästå kaivetun näköistä jauhe(lihaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaiset pärjäsivät suurina nälkävuosina tai sota-aikoina.
Aina ei ole kaikille ollut mahdollisuus nirsoilla.
Kuolivat. Aina on mahdollista olla syömättä. Syöminen toisaalta ei aina ole mahdollista.
Itseasiassa saattoivat pärjätäkin, koska sota-aikoina ei voitu hifistellä millään kukkakaalin lehtikeitolla tai kurkkukeitoilla. Siinähän olisivat tuntemattoman sotilaan Rokat ja Hietaset huutaneet suoraa huutoa. Parempi hernekeitto kuumana ja riittävillä sattumilla ja vanikkaa ...
a]Meillä on lapsi (tai no jo nuori aikuinen) jolla oli ja on edelleen syömisongelmia. Yllätys yllätys, minulla on itselläni ollut (ja on edelleen) myös ongelmia syömisessä. omat syömisongelmani johtuivat pääasiassa allergioista, joita ei lapsuudessa tietenkään tutkittu.
Ei ole omia lapsia, mutta itse karsastin kananmunaa lapsena niin paljon, että "vauvakirjassa" (onko niitä Suomessa vielä, asun nyt Britanniassa) on kertomus siitä miten heitin munakkaita lattialle ettei sitä tarvinnut syödä. Yleensä äidin periaate oli "jos et syö, jäät nälkäiseksi", mutta munat ja kalat hän salli minun jättää syömättä. (Varsinkin jälkimmäisen olisi pitänyt antaa vihje ongelman syystä.) Iän karttuessa tapahtui kaksi asiaa: 1) Munien tuotantoon kasvatetuille kanoille ei enää syötetty kalaa. 2) Minulla todettiin kala-allergia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi syö ennen nälkäkuolemaa, oli sillä mikä diagnoosi vaan. En ole mistään lukenut lapsesta, joka olisi tappanut itsensä nälkään valmiin ruoan ääressä.
Niin, en minäkään ole lukenut heistä, vaan ollut tekemisissä heidän perheidensä kanssa. Aika paljonkin lapsia ja nuoria, jotka ovat kuolleen oikeasti nälkään. Sanooko sinulle anoreksia mitään? Se voi alkaa jo hyvin varhain, alakoululaisena.
Ja sitten ovat nämä erityiset lapset, joille syöminen on oikeasti niin suuri ongelma, että ovat nenä-mahaletkun varassa. He tahtoisivat syödä, mutta eivät voi.
Miten niin eivät voi syödä? Mitä sitten tapahtuu, jos sitoo kädet kiinni, sulkee nenän, että suu on pakko aukaista, laittaa sinne ruokaa ja pyörittää sitten pään ympäri teippiä niin, ettei voi sylkeä pois? Istuu ruoka suussa monta päivää eikä niele? Myöskään syljen entsyymit eivät hajota ruokaa? Just. En usko.
Oksentavat, menevät totaaliseen paniikkiin, vetävät ruokaa keuhkoihin ja tukehtuvat. Niin siinä käy. Ai niin, olit teipannut suun tukkoon, joten oksennus tulee nenän kautta ja tukehtuvat nopeammin. Upeaa. Eivät nirsoile enää ikinä!
Ja jos tuosta selviävät hengissä, eivät tule ikinä enää syömään mitään, eivät myöskään luota enää kehenkään. Pakkosyöttämistä on käytetty kiduttamiskeinona, ja sinä tosissasi pohdit, että kyllähän sellaisen nirson lapsen saa sidottuna ja teipattuna syömään, hip hurraa ongelma ratkaistu.
Eipä ole koskaan nuoret käyttäytyneet noin, ihan pienenä uhmassa on jonkun kerran saattanut kieltäytyä, mutta silloinkaan ei johtunut ruoasta vaan kehityasteesta mikä oli menossa.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapset saavat kuolla nälkään jos ei ruoka kelpaa.
Niin kauan kun on vara valita ja kertoa mitä haluaisi syödä, niin on turha valittaa siitä ettei aina ole lempiruokaa.
Aikuinen päättää, lapsi kasvaa.
No ei saa. Lastensuojelu kyllä puuttuu tilanteeseen mikäli te näännytätte lastanne, tai lapsi näännyttää itseään. Tai ehkä te olette kuin erikan perhe, mattoineen ja muineen.
Kyllä lapsi syö ennen nälkäkuolemaa, oli sillä mikä diagnoosi vaan. En ole mistään lukenut lapsesta, joka olisi tappanut itsensä nälkään valmiin ruoan ääressä.