Mites kun lapsi/nuori ei halua syödä laittamaasi ruokaa ja huutaa nälkää, niin teettekö uuden ruoan?

Oma lapseni kuivui ja laihtui ja joutui letkuruokintaan samojen ongelmien vuoksi. Kyse on vammasta ei kiukuttelusta. Selkeästi astien kanssa jotain häikkää ja epäilet jotain neurologista kun ei kykene laittamaan itse edes voileipää. Grillille en päästäisi, mutta varmistaisin, että kotoa löytyy aina jotain sopivaa syötävää.  Onko lapsi muuten kehittynyt pituuden ja painon suhteen normaalisti entä onko muita haasteita ja jumituksia - tuo ruokaan liittyvä näyttää jo jumilta. Kestääkö yllätyksiä vai pitääkö kaiken olla tiettyjen rutiinien mukaisia.

Meillä on päästy syömisessä niin hyvin eteenpäin kuntoutuksen ja tuen myötä, että lähes syö kaikkea samaa ruokaa kuin mekin, mutta edelleen on oltavat tietyt ruuat silloin kun on lapsella on rankempaa, että ei kykene syömään muuta kuin sitä, mikä tuntuu suussa sellaiselta, että ei aiheuta enempää aisiärsytyksiä.

Jos kyse olis ns. tavallisesti kehittyneestä lapsesta, niin olisi ihan selvää, että kaikki syö sitä ruokaa, mitä on tarjolla.

Kuulostaapa viehättävältä lapselta.

Onko ihan itse tehty ja kasvatettu?

heitin juuri tänään roskiin kapinoivan lapsen ruuan ja lapsi pois pöydästä

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa viehättävältä lapselta.

Onko ihan itse tehty ja kasvatettu?

Jos sinulla olisi tietoa aistiyliherkkydestä, et kyselisi tyhmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaiset pärjäsivät suurina nälkävuosina tai sota-aikoina.

Aina ei ole kaikille ollut mahdollisuus nirsoilla.

 

Usko tai älä, mutta tällaisia vähällä pärjääviä ja erityisen päättäväisiä ihmisiä todella tarvittiin sota-aikana.

En usko. Ei se, että ihminen kykenee syömään vain harvoja asioita, esim. spagettia, pekonia ja hampurilaisia, tee ihmisestä "vähällä pärjäävää".

Tuskin myöskään kovin moni aistiyliherkkä olisi syönyt mitään rintamalla tarjoiltuja hernekeittoja sattumineen, kuten tuolla joku toinen fantasioi.

Kriisitilanteissa pärjää ne, joilla on korkea sopeutumiskyky ja jotka kykenee syömään, mitä sattuu olemaan saatavilla, oli se mitä tahansa. Ei ne, joille syömisestä tulee mahdotonta, jos tarjolla ei ole Närpiön kurkkua ja tilan X miniluumutomaatteja ja joille kaikki on pilalla, jos kurkku ja tomaatti koskettavat toisiaan lautasella. Tämä ei toki tee jälkimmäisistä ihmisinä huonompia tai vähempiarvioisia, mutta turha on aistiyliherkkyyksistä tai nirsoudesta tai muistakaan ruokarajoitteista lähteä rakentelemaan mitään uutta "supervoimaa".

t. Eri, entinen nirso lapsi, joka on iloinen siitä, että aikuisena on sentään jonkun verran joustavampi

Olkoot syömättä. Miten ootte pärjänneet 12 vuotta, eikö kakara ole koko aikana syönyt tavallisia ruokia?

Sossut soitti kun lapsi oli sanonut ettei saa kotona ruokaa. Vaikka tarkoitti sanoa, ettei ole joka päivä hänen lempiruokiaan. 

En tee uutta ruokaa, koska minunkin jaksamisella on rajansa. Enkä näkisi hyvänä ratkaisuna mennä grillillekään, jos jokin muu kuitenkin kelpaa, koska ei meillä oikein ole varaa sellaiseen. Mutta mitään ei ole pakko syödä, ja kotona on kyllä aina ollut kaikille sopivaa syötävää. Aika rajoitettua se on meidänkin perheessä joillakin henkilöillä välillä ollut. Vähimmillään on kelvannut vain maito ja peruna. Ollaan myös yhdessä sovittu, miten ruokapöydässä - tai yleensäkin - käyttäydytään, ja yleensä on selvitty ilman huutoja, haukkumisia tai raivoamisia. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsi (tai no jo nuori aikuinen) jolla oli ja on edelleen syömisongelmia. Yllätys yllätys, minulla on itselläni ollut (ja on edelleen) myös ongelmia syömisessä. omat syömisongelmani johtuivat pääasiassa allergioista, joita ei lapsuudessa tietenkään tutkittu. Oman historiani takia en todellakaan pakottanut lasta syömään, ja seurasin muutenkin tarkasti, että miten se syöminen sujuu/miten se vaikuttaa lapsen vointiin.

Sekoitetut ruuat olivat ja ovat edelleen ei. Lasagne on pahin mahdollinen (moussakka kakkosena). Toisaalta pystyy syömään hernekeittoa, ja sehän pelasti kouluruokailunkin (koska poika pystyi syömään hernekeittoa muttei lihakeittoa, pääkeittäjä päätteli ihan itse, että kyse ei ole nirsoilusta vaan perustavammasta ongelmasta).

MUTTA: lapsella EI OLE LUPA raivota ruuasta. Riittää, kun sanoo kohteliaasti, että en voi syödä. Aivan sama, tuleeko se hetki silloin, kun kerron, mitä teen ruuaksi, vai silloin, kun ruok

Siinä on lapsi kovin heikoilla, jos ruuan tekijä ja määräävä tahoa ei kuuntele tai ymmärrä, että lapsi ei voi syödä niitä tarjolla olevia. Kyllä siinä itku ja parku ja huuto tulee, kun sanotaan, että jos ei kelpaa, niin ole sitten ilman.

Ei kaikki ole Yhtä ymmärtäväisiä kuin sinä. Sehän on ihan kamala tilanne, jos on herkkä eikä pysty syömään ja siihen pakotetaan tai jätetään ruuatta.

Kyllä hyyytyy hymy hyvälläkin käyttäytyjällä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa viehättävältä lapselta.

Onko ihan itse tehty ja kasvatettu?

Sulla on varmaan ihanat kersat, kun osaat tuolleen vittuilemalla kasvattaa. Ei sairaudet vialla parane.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa viehättävältä lapselta.

Onko ihan itse tehty ja kasvatettu?

Kuka sut on kasvattanut tollaseks ääliöks?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa viehättävältä lapselta.

Onko ihan itse tehty ja kasvatettu?

Sulla on varmaan ihanat kersat, kun osaat tuolleen vittuilemalla kasvattaa. Ei sairaudet vialla parane.

Siis ei ivalla parane. Automaatti kiepauttaa vokaalit.

Jos 12 v on ains ollut tällainen, eikä häntä ole kauan sitten tutkittu, peiliin voi katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoisella on aistiyliherkkyyttä ja kyllä hän saa ihan sitä mitä suostuu syömään. Ei myöskään halua ruokien "koskevan" toisiinsa jne.

Tärkeintä että saa myös kasviksia ja hedelmiä ja ylipäätään ravintoaineita.

           Mistä niitä sikiää. Ei ennen tuollaisia ollut 

Minusta tavallaan pelottavaa on se että, että evoluutio toimii jotenkin niin, että  näköjään sotia tulee aina kun elämä alkaa olla liian helppoa. Omat isovanhempani joutuivat elämään sodan läpi, ei ollut todellakaan varaa nirsoiluun kun ruoka oli sananmukaisesti kortilla. Omat vanhempani olivat sota-orpoja ja joutuivat aloittamaan nollasta. Ei varaa nirsoiluun, syötiin mitä saatiin. Itse kasvoin näiden vanhempineni kasvattamana, ei oltu rikkaita muttei nähty nälkääkään. Syötiin mitä saatiin. Omat lapseni saivat jo nauttia paremmasta elintasosta, allergiat oli jo keksitty ja niitä kunnioitettiin, muuten syötiin mitä saatiin. Nyt katson ilolla miten lapsenlapset (4 kpl) urheilevat, ovat hoikkia ja syövät käytännöllisesti katsoen kaikkea mahdollista, syövät mielellään mitä saavat. Mutta toivottavasti niitä sotia ei nyt kuitenkaan oikeasti tänne tule, voi olla eräille  lumihiutaleille aika tekemätön paikka. Eli  hyvät vanhemmat karaistuminen on myös varautumista tulevaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuorin kiukutteli kerran ruuasta. Se oli hernekeittoa. Todettiin vain jos ei kelpaa niin älä syö. Parin tunnin päästä piti lämmittää lautasellinen mikrossa kun alkoi kelvata. 

Voisiko joku selittää MIKSI niin moni kirjoittaa näin: todettiin vain jos sitä niin tätä. Sanoin ei haittaa. Hän sanoi menen ulos. Hän sanoi, menen ulos jne.

?????

OPETELKAA KIRJOITTAMAAN!!!!!!!!

Miestä ei ole inisemässä mutta kaksi lasta  on jotka syö sitä ruokaa mitä tarjolla on. Toki joskus tulee napinoita että taas tuota mutta kasvavat lapset kyllä syö ennemmin kuin nälkään kuolevat.

Meillä ei grilleillä käydä muutenkaan joten ei siinäkään tapauksessa. Käytöstavat ja rajat olen pienestä asti opettanut ja niillä mennään. Jos joku ukko tuossa olisi märisemässä saisi hakea ruokansa mistä haluaisi. Ulkoruokinnassa olisi alata aikayksikön.