Lue keskustelun säännöt.
Mites kun lapsi/nuori ei halua syödä laittamaasi ruokaa ja huutaa nälkää, niin teettekö uuden ruoan?
Tai annatteko lapsen/nuoren käydä kaupassa tai grillillä hakemassa itselleen mieluista ruokaa? Itselläni on nirso 12-vuotias joka syö todella rajoitetusti tyyliin makaronia ja pekonia. Ei vihanneksia tai hedelmiä. Hän ei myöskään ota itsenäisesti mitään kaapista. Ei voitele edes leipää. Jotain neurologisia on taustalla epäilyni mukaan. Ruoan rakenne on tärkeää. Ruoka-aineiden pitä olla erillään, mikään ei saa olla sekoitettu keskenään. Yhden epämääräisen näköisen mausteen tai perunanpalan perusteella lapsi jättää koko annoksen syömättä. Huutaa kuin riivattu jos uutta ruokaa ei laita tilalle ja haukkuu ku sipääksi. En ole laittanut uutta ruokaa. Lopulta lapsi huutaa ja raivoaa itsensä uneen.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsillani oli jonkinlainen nirsoiluvaihe, mäkään en tehnyt "pataljoonasoppaa" vaan raaka-aineet oli varsin erillään. En esim tehnyt sekoitettua salaattia vaan erikseen oli esim jäävuorisalaattia, erikseen kurkkua, erikseen tomaattia jne. Perunat erikseen, lihapullat erikseen ja kastike erikseen. Siitä sai sitten ottaa vain niitä, mitä halusi. Eskari-ikäisenä kuopus yhtäkkiä keksi, ettei syö sipulia. Okei, en laittanut sipulia paloina mihinkään vaan soseutin sipulin. Hyvin upposi. Ymmärrän, että joskus voi ihan vaan tekstuuri tuntua suussa epämiellyttävältä. Mulla on vielä aikuisena sillin kohdalla tämä, mutta voin kyllä syödä silliäkin, jos se on hyvin hyvin pieneksi silputtua eli nk "sillikaviaaria".
Tuo, että lapsesi ei syö mitään kasviksia, on jo ravitsemuksellinen ongelma. Kai hän on saanut kuitenkin jotain monivitamiinivalmisteita, jos ruoka on ravintoköyhää?
Mielenkiinnosta kysyn, että lapsillasiko oli 12-vuotiaana nirsoiluvaihe, jonka takia aloti laittamaan salaatin ja kurkun erikseen?
Ei toki, nirsoiluvaihe oli noin 4-vuotiaana ja sitten kuopuksella vielä eskarissa "en syö sipulia"-vaihe. Uskoisin, että aika paljon vaikutti päiväkodissa oleminen tai siis se, että siellä kun kaverit sanoi "hyi, en syö tota", oma lapseni otti mallia.
Joo näin mä vähän ajattelinkin. 12v on aivan eri asia kuin 4v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi syö ennen nälkäkuolemaa, oli sillä mikä diagnoosi vaan. En ole mistään lukenut lapsesta, joka olisi tappanut itsensä nälkään valmiin ruoan ääressä.
Niin, en minäkään ole lukenut heistä, vaan ollut tekemisissä heidän perheidensä kanssa. Aika paljonkin lapsia ja nuoria, jotka ovat kuolleen oikeasti nälkään. Sanooko sinulle anoreksia mitään? Se voi alkaa jo hyvin varhain, alakoululaisena.
Ja sitten ovat nämä erityiset lapset, joille syöminen on oikeasti niin suuri ongelma, että ovat nenä-mahaletkun varassa. He tahtoisivat syödä, mutta eivät voi.
Ja kuten oma lapseni, joka oli aliravittu hetken aikaa ennen kuin koulu ja isänsä suostuivat alkaa antamaan sellaista tuokaa mitä lapsi pystyi syömään. Anoreksiaa hänellä ei ollut, koska sitä ei voi diagnosoida kuulemma lapselle joka syö oikein hyvällä ruokahalulla, mutta ei vain syö kaikkea mitä eteen kannetaan ja yritetää pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei käyttäydytä noin. 12 vuotias osaa jo käytöstavat. Jos ei ruoka maistu, niin sitten sitä ollaan hiljaa syömättä.
Yhdessä suunnitellaan ruokia, käydään ostamassa ja tehdään. Useampana päivänä viikossa. Olen lapset pienestä pitäen totuttanut siihen ja asiasta ei sluipata. Mä en suostu olemaan kotiorja, vaikka perheenäiti olenkin. Eikä mies mikään mun pikkuapuri, kuten lapsetkaan. Tasavertaisina pyritään tekemään iän ja osaamisen mukaan.
Jos ap:n lapsella on sitten jotain häiriöitä, niin onpas tosiaan myöhään liikkeellä. Tai sitten tuolle lapselle vaan on tähän saakka tehty kaikki eteen ja nyt sitten järkyttynyt, kun ei enää ropisekaan etuisuuksia.
Moesti kyse erityislasten vanhemmilla on siitä ettei enää osata sanoa mikä on normaalia ja mikä ei, ennen kuin jokin tietty asia herättää kunnolla. Näin varsinkin jos saa omiin epäilyihinsä neuvolasta, tarhasta, koulusta ja koulterkalta ja kaikilta muiltakin ammattilaiskasvattajilta palautetta että ei sillä lapsella mitään ole, ihan normaali se on.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaiset pärjäsivät suurina nälkävuosina tai sota-aikoina.
Aina ei ole kaikille ollut mahdollisuus nirsoilla.
Usko tai älä, mutta tällaisia vähällä pärjääviä ja erityisen päättäväisiä ihmisiä todella tarvittiin sota-aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi syö ennen nälkäkuolemaa, oli sillä mikä diagnoosi vaan. En ole mistään lukenut lapsesta, joka olisi tappanut itsensä nälkään valmiin ruoan ääressä.
Niin, en minäkään ole lukenut heistä, vaan ollut tekemisissä heidän perheidensä kanssa. Aika paljonkin lapsia ja nuoria, jotka ovat kuolleen oikeasti nälkään. Sanooko sinulle anoreksia mitään? Se voi alkaa jo hyvin varhain, alakoululaisena.
Ja sitten ovat nämä erityiset lapset, joille syöminen on oikeasti niin suuri ongelma, että ovat nenä-mahaletkun varassa. He tahtoisivat syödä, mutta eivät voi.
Ja kuten oma lapseni, joka oli aliravittu hetken aikaa ennen kuin koulu ja isänsä suostuivat alkaa antamaan sellaista tuokaa mitä lapsi pystyi syömään. Anoreksiaa hänellä ei ollut, koska sitä ei voi diagnosoida kuulemma lapselle joka syö oikein hyvällä ruokahalulla, mutta ei vain syö kaikkea mitä eteen kannetaan ja yritetää pakottaa.
Eli mitä? Pizza ja hamppari kokakolan kera? Niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän meillä välillä tarjotaan muuta ruokaa, jos ei kelpaa. Miksei laitettaisi? Meillä on joka tapauksessa perheessä aikuiset kasvissyöjiä, eikä mekään syödä lihaa, kalaa, kanaa, munia tai mereneläviä. Nuorin tytär ei syö esim. kalapuikkoja tai maksalaatikkoa. Joskus niitä kuitenkin on arkiruokana toisille lapsille ja tytär voi syödä sitten esim, perunamuusia ja salaattia tai tehdään hänelle vaikka oma salaatti, jossa on tonnikalaa päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi syö ennen nälkäkuolemaa, oli sillä mikä diagnoosi vaan. En ole mistään lukenut lapsesta, joka olisi tappanut itsensä nälkään valmiin ruoan ääressä.
Niin, en minäkään ole lukenut heistä, vaan ollut tekemisissä heidän perheidensä kanssa. Aika paljonkin lapsia ja nuoria, jotka ovat kuolleen oikeasti nälkään. Sanooko sinulle anoreksia mitään? Se voi alkaa jo hyvin varhain, alakoululaisena.
Ja sitten ovat nämä erityiset lapset, joille syöminen on oikeasti niin suuri ongelma, että ovat nenä-mahaletkun varassa. He tahtoisivat syödä, mutta eivät voi.
Miten niin eivät voi syödä? Mitä sitten tapahtuu, jos sitoo kädet kiinni, sulkee nenän, että suu on pakko aukaista, laittaa sinne ruokaa ja pyörittää sitten pään ympäri teippiä niin, ettei voi sylkeä pois? Istuu ruoka suussa monta päivää eikä niele? Myöskään syljen entsyymit eivät hajota ruokaa? Just. En usko.
Naapurin lapsi esimerkiksi kuolee jos hän syö. Hänellä on peg-nappi ruokaa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi syö ennen nälkäkuolemaa, oli sillä mikä diagnoosi vaan. En ole mistään lukenut lapsesta, joka olisi tappanut itsensä nälkään valmiin ruoan ääressä.
Niin, en minäkään ole lukenut heistä, vaan ollut tekemisissä heidän perheidensä kanssa. Aika paljonkin lapsia ja nuoria, jotka ovat kuolleen oikeasti nälkään. Sanooko sinulle anoreksia mitään? Se voi alkaa jo hyvin varhain, alakoululaisena.
Ja sitten ovat nämä erityiset lapset, joille syöminen on oikeasti niin suuri ongelma, että ovat nenä-mahaletkun varassa. He tahtoisivat syödä, mutta eivät voi.
Ja kuten oma lapseni, joka oli aliravittu hetken aikaa ennen kuin koulu ja isänsä suostuivat alkaa antamaan sellaista tuokaa mitä lapsi pystyi syömään. Anoreksiaa hänellä ei ollut, koska sitä ei voi diagnosoida kuulemma lapselle joka syö oikein hyvällä ruokahalulla, mutta ei vain syö kaikkea mitä eteen kannetaan ja yritetää pakottaa.
Eli mitä? Pizza ja hamppari kokakolan kera? Niinkö?
Jos olisit kysynyt kauniisti, ja puhtaasta tiedonhalusta, olisin sen voinut kertoakin. Onneksi lapsestani kasvoi hyvä ihminen kuitenkin, eikä tuollaista niin kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän meillä välillä tarjotaan muuta ruokaa, jos ei kelpaa. Miksei laitettaisi? Meillä on joka tapauksessa perheessä aikuiset kasvissyöjiä, eikä mekään syödä lihaa, kalaa, kanaa, munia tai mereneläviä. Nuorin tytär ei syö esim. kalapuikkoja tai maksalaatikkoa. Joskus niitä kuitenkin on arkiruokana toisille lapsille ja tytär voi syödä sitten esim, perunamuusia ja salaattia tai tehdään hänelle vaikka oma salaatti, jossa on tonnikalaa päällä.
Ihan silkasta uteliaisuudesta: miksei tytär silloin syö sitä aikuisten kasvisruokaa, vaan hänelle tehdään vielä eri ruoka? Kun kuitenkin samassa pöydässä syötte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi syö ennen nälkäkuolemaa, oli sillä mikä diagnoosi vaan. En ole mistään lukenut lapsesta, joka olisi tappanut itsensä nälkään valmiin ruoan ääressä.
Niin, en minäkään ole lukenut heistä, vaan ollut tekemisissä heidän perheidensä kanssa. Aika paljonkin lapsia ja nuoria, jotka ovat kuolleen oikeasti nälkään. Sanooko sinulle anoreksia mitään? Se voi alkaa jo hyvin varhain, alakoululaisena.
Ja sitten ovat nämä erityiset lapset, joille syöminen on oikeasti niin suuri ongelma, että ovat nenä-mahaletkun varassa. He tahtoisivat syödä, mutta eivät voi.
Ja kuten oma lapseni, joka oli aliravittu hetken aikaa ennen kuin koulu ja isänsä suostuivat alkaa antamaan sellaista tuokaa mitä lapsi pystyi syömään. Anoreksiaa hänellä ei ollut, koska sitä ei voi diagnosoida kuulemma lapselle joka syö oikein hyvällä ruokahalulla, mutta ei vain syö kaikkea mitä eteen kannetaan ja yritetää pakottaa.
Eli mitä? Pizza ja hamppari kokakolan kera? Niinkö?
En ole tuo edellinen vastaaja, mutta kerronpa oman lapseni kouluruuista:
-hernekeitto, ohrapuuro normilinjastosta
-muut keitot diettipöydästä; sama keitto"pohja" lähes kaikille erikoisruokavaliolaisille, ja sitten erikseen lisäkkeitä (kypsää maissia, porkkanaa, paprikaa, herneitä, jne kasviksia) joista jokainen lisäsi soppaansa omansa oman ruokavalionsa mukaisesti (myös oma lapseni) - helpotti allergiakokin työtä merkittävästi, kun tajusivat, että jokaiselle ei tarvitse tehdä omaa soppaa, vaan tehdään yksi perussoppa, joka sopii liki kaikille, ja siihen sitten lisätään erikseen lisäkkeet.
-salaatit yksittäisinä ruoka-aineina; mitään ei sekoitettuna - tämäkin helpotti myös allergiakokin hommia!
-ihan täysin varma en ole, mitä lasagnepäivinä oli lapselleni tarjolla, käsittääkseni pastaa, jauhelihaa ja kypsennettyjä kasviksia, mahdollisesti juustokastike.
-välimerenpasta: erikseen pasta, kypsennetyt kasvikset, fetajuusto ja tonnikala. Tämän ansiosta keittiössä ei tarvinnut tehdä erikseen kala-allergisille omaa ruokaa, vaan rakensivat sitten sen tuon fetan ja kasvisten kanssa annokseksi.
Jne. Mikä noista on on pitsaa, hampparia tai kokista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän meillä välillä tarjotaan muuta ruokaa, jos ei kelpaa. Miksei laitettaisi? Meillä on joka tapauksessa perheessä aikuiset kasvissyöjiä, eikä mekään syödä lihaa, kalaa, kanaa, munia tai mereneläviä. Nuorin tytär ei syö esim. kalapuikkoja tai maksalaatikkoa. Joskus niitä kuitenkin on arkiruokana toisille lapsille ja tytär voi syödä sitten esim, perunamuusia ja salaattia tai tehdään hänelle vaikka oma salaatti, jossa on tonnikalaa päällä.
Ihan silkasta uteliaisuudesta: miksei tytär silloin syö sitä aikuisten kasvisruokaa, vaan hänelle tehdään vielä eri ruoka? Kun kuitenkin samassa pöydässä syötte.
Koska meillä ei aikuiset syö arkena iltaisin kotona lämmintä ruokaa. Syömme molemmat työpaikalla lämpimän lounaan. Minulla se kuuluu ikään kuin työsuhde-etuihin ammatin puolesta ja mieheni taas tykkää syödä työpaikan ravintolassa, jota myös työnantajansa sponsoroi maksamalla osan. Ei terve aikuinen ihminen kaipaa kahta lämmintä ateriaa päivässä. Viikonloppuisin tehdään yleensä kasvisruokaa koko perheelle. Esim. tänään oli tacoja ja kurkkukeittoa. Huomenna teen pitsaa. Lapset saavat valita mielitäytteitään ja meille aikuisille tulee esim. jalapenoa, punasipulia, tomaattia, oliiveja. Sunnuntaina olen suunnitellut tekeväni linssilasagnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, ettet kykene tarjoamaan lapselle hänelle mieleistä ruokaa - Suomessa on toisinaan haastavaa saada hyviä raaka-aineita, koska monessa laatu vaihtelee niin paljon. Sitten pitäisi vielä olla hyvä kokki!
Teen useampia ruokia niin että kaikille löytyis sopivaa. Sit voj lämmittää seuraavana päivänä. Otan huomioon erityistoiveet ja mieltymykset. Miksi rangaisisin tekemällä sellaista mitä ei muut syö. Se olis älytöntä. Uusia voi maistella jos siltä tuntuu! Siinähän niitä oppii. Mut joo, jotain pitää syödä ja löytää syötäväksi. Tekisin sit vaik ne-kalapuikot aina kylkeen. Näitä syömushäiriöitäkin kun tuppaa olla riittävästi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista, ettet kykene tarjoamaan lapselle hänelle mieleistä ruokaa - Suomessa on toisinaan haastavaa saada hyviä raaka-aineita, koska monessa laatu vaihtelee niin paljon. Sitten pitäisi vielä olla hyvä kokki!
Onks tää huumoria?
Mulla 5 lasta ja kaikille onnistun kokkaamaan joka päivä heille sopivaa ruokaa. Ei ole vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Pellolle tollane kersa
Hirveä kommentti. Pitäis auttaa löytämään syötävää sekä ratkaisu
Vastaus kysymykseen: erittäin harvoin, sillä valitsen lapselle aina parasta mitä rahalla saa, ja osaan myös valmistaa sen.
Koska aterialla on yleensä tarjolla useampaa, ei haittaa, jos jokin tarjoilusta jää pois.
Päivällisen lapsi aloittaa syömällä ison annoksen salaattia. Sen jälkeen tulee liha/kala, ja juoma. Jos lapsi haluaa, jän saa vielä lautasellisen "hiilareita" isolla nokareella voita. Tarjoilen erikseen, koska siten parasta, esim. pihvi jäähtyy nopeasti joten siihen kannattaa keskittyä.
Hedelmät voi pilkkoa erikseen kippoon, esim. sharon, meloni, mandariini suikaleet. Samoin esim. porkkana raastetta, kaalin lehtiä, mansikoita ja mustikoita. Juusto munakkaassa olis proteiinia.
Tuolla joku ehdotti yhdessä ruuan laittoa, huippu idea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, ettet kykene tarjoamaan lapselle hänelle mieleistä ruokaa - Suomessa on toisinaan haastavaa saada hyviä raaka-aineita, koska monessa laatu vaihtelee niin paljon. Sitten pitäisi vielä olla hyvä kokki!
Onks tää huumoria?
Mulla 5 lasta ja kaikille onnistun kokkaamaan joka päivä heille sopivaa ruokaa. Ei ole vaikeaa.
Ei ole huumoria. Minäkin olen ruokkinut monta lasta, ja he rakastavat tekemääni ruokaa! Minä vain koen työlääksi hankkia raaka-aineet... esim. naudanlihaan mennyt lähes 500 euroa kuukaudessa. Saatan käydä kolmessa eri kaupassa yhden päivän aikana, jotta saan haluamani. Ulkomailla tämä ei olisi tietenkään mitään erikoista - on lihakaupat, HeVi-kaupat, leipomot..
Ota lapsi mukaan ruuanlaityoon. Hän saattaa olla jopa parempi kokki, kuin sinä. Ainakin hän saa siten itse vaikuttaa. Ostakaa myös raaka-aineita joskus yhdessä, niin näkee enemmän sitä prosessia.
Ihme vesimelonejen nenään vetäjä :D