Lue keskustelun säännöt.
Äärimmäisen ihastuneen tuntuinen mies yhtäkkiä "hylkäsi"
01.12.2021 |
Epäilin tosin koko juttua vedätykseksi jo alussa. Eli mies soitti päivittäin (keskellä päivääkin ja teki tikusta asiaa) ja painosti tapaamaan häntä. Kun sanoin, että olen vähän kiireinen (oikeasti - en erittele syitä tässä), niin hän tuntui vetävän herneet nenäänsä, eikä hänestä sittemmin ole kuulunut mitään.
Lisäksi se hänen kanssaan juttelu alkoi käydä melkein työstä ja alkoi ihan oikeasti jo tympiä. En ymmärrä, miten ne tunteet yhtäkkiä vain hävisivät? Voisiko joku selittää? En kehtaa kysyä häneltä itseltään.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ikävöit ahdistavaa miestä? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Oli hän tavallaan "kaverikin". Mielestäni sellainen sopiva määrä kontaktointia olisi hyvä eli ei tarvitsisi koko ajan soitella tai laittaa viestiä tai pakottaa tapaamisiin. Voitais keskustella vaikka pari kertaa viikossa ja tavata kerran kuukaudessa tms.
T. Ap
Lol. Tämä ei vastaa suurimman osan käsitystä seurustelusta. Tuolla tahdilla ollaan vankasti friend zonella.
Kiitoksia tästä vastauksesta! Missä menee seurustelun ja friend zonen raja? Ilmeisesti tuo on koko homman avainseikka, jossa mokaan, kun mulla ei olisi hirveästi aikaa seurustelulle. Täytyy pakottaa itseni uhraamaan elämääni enemmän seurustelulle ja hoitaa muu elämä tehokkaammin sitten siis.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sua ei kiinnostanut, ja mies totesi että antaa olla, ja nyt sitten vingut kun mies katosi?
Et pitänyt miehestä ja sen yhdeydenotot ahdisti ja sitten ihmettelet kun se lopetti vonkaamisen? Löytyi vastaanottavaisrmpi nainen. Ei kaikki miehetkään ole idioOotteja, vaikka helposti niin voisi luulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap sai aluksi paljon huomiota mieheltä ja muka ahdistui. Sitten kun huomio loppui, "ahdistus" muuttuikin hätääntymiseksi että nytkö se huomionsaanti loppuikin..
Ahdistuin oikeasti. Mulle soiteltiin kesken työpäivän ja olisi pitänyt alkaa siinä jutella tai chattailla hänen kanssaan. Ja puhuttiin pari tuntia per ilta, kun olisi arjen velvollisuuksiakin tehtävänä ja vaikkei ollut asiaakaan. Alkoi jäädä kotitöitäkin rästiin niiden puheluiden vuoksi ja monesti jäi illallinen syömättä.
Siinä alkaa vähitellen ketuttaa se tilanne, kun itse kiltihkönä en uskalla sanoa suoraankaan. Ihmettelin, että miten se kiinnostus lopahtaa kuin seinään, jos olen vähän kiireisempi. Tosin ehkä hän vain löysi kiinnostavamman (sinänsä hyvä niin). Silti ihmettelen noita miesten on-off-tunteita.
T. Ap
Monesti jäi illallinen syömättä? Höpö-höpö, huono trolli.
Ei ole trolli. Monesti meni illan ainoa varsinainen vapaa-aika puhelimessa. En saanut enää rentoutua lainkaan. Muuten normiarki menee töissä ja kotitöissä pääosin. Se alkaa ärsyttää, kun menee oikeasti se illan ainoa rauhallinen nautiskeluhetki siihen, että joku soittaa maratonpuhelun. Joka ikinen ilta. Tai vaatii näkemään jok'ikinen viikonloppu jne.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ikävöit ahdistavaa miestä? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Oli hän tavallaan "kaverikin". Mielestäni sellainen sopiva määrä kontaktointia olisi hyvä eli ei tarvitsisi koko ajan soitella tai laittaa viestiä tai pakottaa tapaamisiin. Voitais keskustella vaikka pari kertaa viikossa ja tavata kerran kuukaudessa tms.
T. Ap
No et osannut avata suutasi ja sanoa miehelle tuota viimeistä lausetta? Tai sanoa että sinä otat yhteyttä seuraavan kerran kun sinulle sopii.
Kaikkea tämä maa päällään kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis sua ei kiinnostanut, ja mies totesi että antaa olla, ja nyt sitten vingut kun mies katosi?
En vingu, vaan ihmettelen aidosti. Jopa ystäväni (nainen) kanssa on ollut tätä samaa, jos oon hänen kanssaan ollut lähemmin tekemisissä eli hän alkaa vaatia multa _todella paljon_ aikaa ja huomiota, jopa joka päivä siis. Menee aivan yli koko homma. En vain kykene uhraamaan kaikkea aikaani yhteen ihmiseen, mutta välillä on kiva jutella kyllä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap sai aluksi paljon huomiota mieheltä ja muka ahdistui. Sitten kun huomio loppui, "ahdistus" muuttuikin hätääntymiseksi että nytkö se huomionsaanti loppuikin..
Ahdistuin oikeasti. Mulle soiteltiin kesken työpäivän ja olisi pitänyt alkaa siinä jutella tai chattailla hänen kanssaan. Ja puhuttiin pari tuntia per ilta, kun olisi arjen velvollisuuksiakin tehtävänä ja vaikkei ollut asiaakaan. Alkoi jäädä kotitöitäkin rästiin niiden puheluiden vuoksi ja monesti jäi illallinen syömättä.
Siinä alkaa vähitellen ketuttaa se tilanne, kun itse kiltihkönä en uskalla sanoa suoraankaan. Ihmettelin, että miten se kiinnostus lopahtaa kuin seinään, jos olen vähän kiireisempi. Tosin ehkä hän vain löysi kiinnostavamman (sinänsä hyvä niin). Silti ihmettelen noita miesten on-off-tunteita.
T. Ap
Monesti jäi illallinen syömättä? Höpö-höpö, huono trolli.
Ei ole trolli. Monesti meni illan ainoa varsinainen vapaa-aika puhelimessa. En saanut enää rentoutua lainkaan. Muuten normiarki menee töissä ja kotitöissä pääosin. Se alkaa ärsyttää, kun menee oikeasti se illan ainoa rauhallinen nautiskeluhetki siihen, että joku soittaa maratonpuhelun. Joka ikinen ilta. Tai vaatii näkemään jok'ikinen viikonloppu jne.
T. Ap
Oletko edunvalvonnan alainen? Miksi et osannut sanoa että nyt pitää lopettaa, on vähän kotihommia. Heippa ja punaista luuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusi naisen, ei juuri erityisesti sinua. Kun et halunnut tavata, se sitten siitä.
Tai kyseessä oli joku oman arvonsa tietävä tyyppi, joka tajuaa ettei kannata tuhlata aikaa ihmiseen, jota ei selkeästi kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap sai aluksi paljon huomiota mieheltä ja muka ahdistui. Sitten kun huomio loppui, "ahdistus" muuttuikin hätääntymiseksi että nytkö se huomionsaanti loppuikin..
Ahdistuin oikeasti. Mulle soiteltiin kesken työpäivän ja olisi pitänyt alkaa siinä jutella tai chattailla hänen kanssaan. Ja puhuttiin pari tuntia per ilta, kun olisi arjen velvollisuuksiakin tehtävänä ja vaikkei ollut asiaakaan. Alkoi jäädä kotitöitäkin rästiin niiden puheluiden vuoksi ja monesti jäi illallinen syömättä.
Siinä alkaa vähitellen ketuttaa se tilanne, kun itse kiltihkönä en uskalla sanoa suoraankaan. Ihmettelin, että miten se kiinnostus lopahtaa kuin seinään, jos olen vähän kiireisempi. Tosin ehkä hän vain löysi kiinnostavamman (sinänsä hyvä niin). Silti ihmettelen noita miesten on-off-tunteita.
T. Ap
Ei tässä ollut kyse siitä, että kiinnostus lopahti, kun olit kiireinen, vaan hän oli hankala ihminen. Tuollainen suutahtaminen siitä, ettei toinen pysty työaikana chattailla, kertoo ihan riittävästi. Itse en todellakaan haluaisi niin lapsellisesti käyttäytyvää kumppania - kuulostaa siltä, että on jokin kiintymyssuhdeongelma tai huono itsetunto. Yleensä kaikki tuollainen suutahtelu ja tavallisten asioiden tulkitseminen (kuten se, ettei ehdi töissä chattailla) kiinnostuksen puutteeksi kertoo juuri siitä.
Seurustelin jonkin aikaa ihmisen kanssa, jolla oli tuollaista taipumusta, mutta vähän lievempänä. Ja olihan se rasittavaa, kun hän alkoi ylitulkita kaikkia ihan neutraaleita asioita. Esim. väsyneenä unohdin ostaa kaupasta jonkin asian, mikä piti tuoda hänelle, niin tulkinta oli, että unohdin HÄNET. Tai en muistanut laittaa jotain pusuemojia pitkän viestin yhteyteen, vaikka hänellä oli ollut sellainen, niin siitä tuli kauhea keskustelu, että onko suhteemme väljähtymässä. Huomasin jossain vaiheessa selvitteleväni hänelle kaikenlaisia triviaaleja asioita tyyliin "sori, en tarkoittanut sillä mitään" - siinä vaiheessa tajusin, ettei kuvio ole ihan terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ikävöit ahdistavaa miestä? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Oli hän tavallaan "kaverikin". Mielestäni sellainen sopiva määrä kontaktointia olisi hyvä eli ei tarvitsisi koko ajan soitella tai laittaa viestiä tai pakottaa tapaamisiin. Voitais keskustella vaikka pari kertaa viikossa ja tavata kerran kuukaudessa tms.
T. Ap
No et osannut avata suutasi ja sanoa miehelle tuota viimeistä lausetta? Tai sanoa että sinä otat yhteyttä seuraavan kerran kun sinulle sopii.
Kaikkea tämä maa päällään kantaa.
Pelkäsin hänen reaktiotaan tai että pahoittaisin hänen mielensä. Ajattelin, että kestän vaikka hampaat irvessä, tosin lopulta se kyllästymiseni alkoi jo varmaan kuulua äänestänikin (olen huono teeskentelemään). Jos mä en jaksa tavata tai puhua ihan jatkuvasti, ei se tarkoita, etten pitäisi ihmisestä. Olen introvertti ja mua kuormittaa liiallinen sosiaalinen elämä. Se väsyttää ja kuormittaa paljon.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sua ei kiinnostanut, ja mies totesi että antaa olla, ja nyt sitten vingut kun mies katosi?
En vingu, vaan ihmettelen aidosti. Jopa ystäväni (nainen) kanssa on ollut tätä samaa, jos oon hänen kanssaan ollut lähemmin tekemisissä eli hän alkaa vaatia multa _todella paljon_ aikaa ja huomiota, jopa joka päivä siis. Menee aivan yli koko homma. En vain kykene uhraamaan kaikkea aikaani yhteen ihmiseen, mutta välillä on kiva jutella kyllä.
T. Ap
No mitä tässä on vielä ihmettelemistä? Teidän yhteydenpito ei toiminut, siirry eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei miehenä kyllä enää vanhemmiten jaksa jäädä odottelemaan, josko se naisen kiinnostus ehkä jossain vaiheessa sattuisi heräämään. Tarpeeksi nuorempana päätä seinään hakkasin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mut eikös toi ole ihan hyvä? Taisit jo itsekin kyllästyä. Hän oli innokas ja sinä et ja ymmärsi asian. Jatkoi matkaansa. Miksi haluat niin kovin tietää syyn?
Miten voisin enää luottaa keneenkään? Aidosti kiinnostunut ei hylkäisi noin pienestä.
T. Ap
Sinulla taitaa olla kiintymyssuhdetrauma. Et halua päästää lähelle ja ahdistut. Testaat ihmistä ja olet hankala. Luulet, että välittäminen on sitä, että pusketaan hankaluuksien läpi. Ja jos toinen ei jaksa jatkaa, niin ei mukamaste välittänyt.
Ei, vaan se toinen on terve ja sinä olet traumaattinen. Jos löydät sellaisen, joka jaksaisi sinun peliä, niin teillä olisi sellaista jatkuvaa hippaleikkiä, että oksat pois. Itkua, kyyneliä ja verta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ikävöit ahdistavaa miestä? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Oli hän tavallaan "kaverikin". Mielestäni sellainen sopiva määrä kontaktointia olisi hyvä eli ei tarvitsisi koko ajan soitella tai laittaa viestiä tai pakottaa tapaamisiin. Voitais keskustella vaikka pari kertaa viikossa ja tavata kerran kuukaudessa tms.
T. Ap
Lol. Tämä ei vastaa suurimman osan käsitystä seurustelusta. Tuolla tahdilla ollaan vankasti friend zonella.
Kiitoksia tästä vastauksesta! Missä menee seurustelun ja friend zonen raja? Ilmeisesti tuo on koko homman avainseikka, jossa mokaan, kun mulla ei olisi hirveästi aikaa seurustelulle. Täytyy pakottaa itseni uhraamaan elämääni enemmän seurustelulle ja hoitaa muu elämä tehokkaammin sitten siis.
T. Ap
Sinun pitää nyt oikeasti miettiä mitä haluat. Nuo kuvailemasi maratonpuhelut oikeasti kuulostivat aika ahdistavilta, en itsekään jaksaisi tuollaisia. On siis ihan ok todeta, ettei jaksa tuollaista. Ei sinun ei siis tarvitse uhrata elämääsi enemmän seurustelulle, vaan sinun pitää olla tarkempi sen kanssa mitä haluat, minkälaisen miehen haluat ja myös ilmaista se suoraan. Turhaa sinä mielessäsi pyörittelet miksi joku mies, joka ei alunperinkään vaikuttanut hirveän mielenkiintoiselta, lopetti yhteydenpidon.
Hylkäsi koska huomasi ettet ole kiinnostunut. Ja ethän sinä ollutkaan, kerta yhteydenpito ahdisti. Luultavasti nuo miehet olisivat halunneet ihan normaalia yhteydenpitoa mikä olisi edistänyt tutustumista ja samalla vienyt juttua eteenpäin, mutta sinä et heille sitä psytynyt tarjoamaan. Silloin on parempi jatkaa matkaa kun huomaa, ettei toinen ole sitä mitä on etsimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap sai aluksi paljon huomiota mieheltä ja muka ahdistui. Sitten kun huomio loppui, "ahdistus" muuttuikin hätääntymiseksi että nytkö se huomionsaanti loppuikin..
Ahdistuin oikeasti. Mulle soiteltiin kesken työpäivän ja olisi pitänyt alkaa siinä jutella tai chattailla hänen kanssaan. Ja puhuttiin pari tuntia per ilta, kun olisi arjen velvollisuuksiakin tehtävänä ja vaikkei ollut asiaakaan. Alkoi jäädä kotitöitäkin rästiin niiden puheluiden vuoksi ja monesti jäi illallinen syömättä.
Siinä alkaa vähitellen ketuttaa se tilanne, kun itse kiltihkönä en uskalla sanoa suoraankaan. Ihmettelin, että miten se kiinnostus lopahtaa kuin seinään, jos olen vähän kiireisempi. Tosin ehkä hän vain löysi kiinnostavamman (sinänsä hyvä niin). Silti ihmettelen noita miesten on-off-tunteita.
T. Ap
Monesti jäi illallinen syömättä? Höpö-höpö, huono trolli.
Ei ole trolli. Monesti meni illan ainoa varsinainen vapaa-aika puhelimessa. En saanut enää rentoutua lainkaan. Muuten normiarki menee töissä ja kotitöissä pääosin. Se alkaa ärsyttää, kun menee oikeasti se illan ainoa rauhallinen nautiskeluhetki siihen, että joku soittaa maratonpuhelun. Joka ikinen ilta. Tai vaatii näkemään jok'ikinen viikonloppu jne.
T. Ap
Oletko edunvalvonnan alainen? Miksi et osannut sanoa että nyt pitää lopettaa, on vähän kotihommia. Heippa ja punaista luuria.
Olen kohtelias ja velvollisuudentuntoinen. Yritän sietää epämukavuuttakin. Oletin, että toinen ymmärtäisi ja tulkitsisi sen ihan normaalilla tavalla (ei osoitukseksi kiinnostuksen puutteesta).
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ikävöit ahdistavaa miestä? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Oli hän tavallaan "kaverikin". Mielestäni sellainen sopiva määrä kontaktointia olisi hyvä eli ei tarvitsisi koko ajan soitella tai laittaa viestiä tai pakottaa tapaamisiin. Voitais keskustella vaikka pari kertaa viikossa ja tavata kerran kuukaudessa tms.
T. Ap
No et osannut avata suutasi ja sanoa miehelle tuota viimeistä lausetta? Tai sanoa että sinä otat yhteyttä seuraavan kerran kun sinulle sopii.
Kaikkea tämä maa päällään kantaa.
Pelkäsin hänen reaktiotaan tai että pahoittaisin hänen mielensä. Ajattelin, että kestän vaikka hampaat irvessä, tosin lopulta se kyllästymiseni alkoi jo varmaan kuulua äänestänikin (olen huono teeskentelemään). Jos mä en jaksa tavata tai puhua ihan jatkuvasti, ei se tarkoita, etten pitäisi ihmisestä. Olen introvertti ja mua kuormittaa liiallinen sosiaalinen elämä. Se väsyttää ja kuormittaa paljon.
T. Ap
En ymmärrä miksi harmittelet tuollaisen kaverin kiinnostuksen menetystä? Tää on ihan seko aloitus ja kaikki sun vastaukset on ihan hulluja. Edelleen, se selkäranka. Kukaan ei pakota seurustelemaan. Tosin jos elämä on niin kiireistä että ehtii vain työt ja kotityöt niin ehkä kannattaisi muuttaa jotain ja elää vähän, jos sen kokee raskaaksi.
Sanattomaksi vetää.
Mene terapiaan. Ei oo tervettä tuollainen miellyttämistarve. 🤮
just heivasin miehen, joka viestittele tosi harvoin, eikä koskaan mitään söpöily viestejä vaan jtn työasioita purki...
Loppui vaan kiinostus näin passiiviseen ukkoon, vaik oltiin jo nähty kerran.
Monesti jäi illallinen syömättä? Höpö-höpö, huono trolli.