Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia sinua on kiusattu/syrjitty koulussa?
12.02.2015 |
Mikä siihen oli syynä?
Mua kiusattiin koska mulla oli silmälasit ja olin ujompi kuin muut. En päässyt suositumpien joukkoon, mutta onneksi mun luokall oli yksi tyttö joka tykkäsi olla mun kaveri. :-)
Kommentit (123)
Kunpa tietäisin... Olen lähtöisin normaalista keskiluokkaisesta perheestä. Olin kyllä luonteeltani varsin kiltti, mutta en kuitenkaan mikään ujo ja hiljainen. En ollut lihava, vaatteeni oli aina siistit. Olin hyvä koulussa, mutta en mikään hikke kuitenkaan. Olin hyvä urheilussa ja harrastinkin monia lajeja, joissa kyllä sain paljon ystäviä. Peruskoulussa oli sellainen suosittujen jengi, jotka jostain syystä ottivat minut silmätikukseen. Haukuttiin, tönittiin, vaatteitani piilotettiin, epäonnistumisilleni naurettiin, keksittiin perättömiä juttuja jne. Luulen, että yksi painava syy kiusaamiselle oli kateus. En polttanut tupakkaa tai käyttänyt alkoholia yläasteella ollenkaan, joten se kai teki minusta luuserin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin, koska
- Olin luokan nuorin ja lyhyin mutta melkein kaikissa aineissa luokan kärjessä lähes koko ala-asteen ajan ja puolet yläasteesta kunnes sairastuin anoreksiaan
- Vanhempani olivat tunnettuja boheemisuudestaan ja isäni oli vaikutusvaltaisella alalla
- Olen aina ollut pömppömahainen ja pyöreäkasvoinen vaikka en ollutkaan luokan lihavin tyttö (jota ei itseään kiusattu)
- Olin kahden rikkaan ja tunnetun tytön silmätikkuna ja he saivat muutkin kiusaamaan
- Soitin pianoa niin hyvin että sain pitää musiikkitunteja opettajan ollessa poissa
- Pukeuduin isoveljeni vanhoihin bändipaitoihin ja kanniskelin isoa riipusta jossa oli lempibändini logo
- Olin lukutoukka koska meillä ei ollut telkkaria
- Olin liian hyväuskoinen ja sosiaalisesti kömpelö
...
Nykyään kiusaajani (ne kaksi tyttöä) ovat rikkaita ja hyvissä ammateissa, johtoasemissa jo kolmekymppisinä. Minä olen köyhä ja taistellut masennuksen ja ahdistuksen kanssa vuosikaudet, mutta siitä huolimatta suoritan pikkuhiljaa pianonsoiton opintojani loppuun (ulkomailla) ja valmistunen konserttipianistiksi seuraavan viiden vuoden sisään. Olen myös jonossa autismitutkimuksiin koska olen edelleen ns. outo ja nolo suomalaisella mittapuulla.
Vierailija kirjoitti:
Meidän koulussa kiusattiin kaikkia nyt jälkeenpäin ajateltuna normaaleja/älykkäitä nuoria. Sillon ne oli nörttejä ja noloja. Luokiteltiin siis nörteiksi kaikki joita kiinnosti vähänkään koulunkäynti. Itse en ollut kiusattu.[/
Näin se on nykyäänkin. Valitettavasti kiusaaminen on usein niiden hieman sosiaalisesti ja muutoinkin tyhmien sekä narsistinalkujen puuhaa. Kiusaajien hoviin amisjuntit menevät siinä toivossa että olisivat itsekin edes hieman suosittuja. Yhdessä sitten kiusataan niitä "uhkia" eli niitä joita oikeasti karehditaan.
Fiksuja tyyppejä kiinnostaa jo lapsena älylliset haasteet, eikä kenenkään kiusaaminen. Poikkeuksena älykkäät hovia ympärilleen keräävät narsistit, mutta onneksi heitä on aika vähän. Kiusaajat luulevat että heidän jenginsä amisjuntit hoveineen on se mistä kaikki haaveilevat...elävät siinä uskossa kunnes pakkokoulu loppuu. Kun hovin jäsenten ei enää tarvitse pelätä että joutuvat kiusatuksi, niin kovisjengin ihannointi loppuu ja kiusaaja hoveineen saa jatkaa elämäänsä yksinäisinä luuserina ammattikoulu kiikarissa.
Olin luokan lyhyin.
Silmälasit.
Menestyin aika hyvin koulussa, ja minulla oli hyvä muisti > vastasin "liian usein" opettajien kysymyksiin.
Olimme keskimääräistä varakkaampi perhe, hyvät autot ja muut tunnusmerkit aiheuttivat kitkerää kateutta kotikylässä.
Erilaiset kiinnostuksen kohteet kuin muilla, historia, klassinen musiikki, filatelia ja tietokirjallisuus.
Tässä varmaan olikin jo riittävästi syitä. Olisi ollut ihme, jos minua ei olisi kiusattu.
Olen uskovaisesta perheestä ja meillä ei tv:stä lapset saaneet katsoa muuta kuin lastenohjelmia (ala-asteikäiset kaverit katseli salattuja elämiä yms.) musiikin kanssa sama juttu, eli en tuntenut mitään tv-sarjoja tai bändejä. Vaatteetkaan mulla ei olleet muodikkaat vaan citymarketista tai äidin tekemiä. Olin siis erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osannut käyttäytyä oikealla tavalla kiusaamistilanteissa. Olin hiljaa vaan enkä sanonut mitään takaisin, jos joku sanoi jotain ilkeätä. Jälkikäteen olen ajatellut, että olisihan sitä tietenkin pitänyt itseään puolustaa. Kotona vanhemmat oli aina paasanneet siitä, miten koulussa pitää käyttäytyä ja olin muutenkin kiltti ja hyväntahtoinen. Koko ala-asteen kuuntelin joka päivä ilkeyksiä. Opettaja ei ollut huomaavinaan ja kotona en jostain syystä puhunut koko asiasta. Yläasteella sain tarpeekseni ja aloin vetää röökiä ja viinaa ja haistatella muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen takia, harvinaisen sukunimen takia. Sitten kaverit alkoivat kokea toisensa rasittaviksi. Lopulta he alkoivat ihmetellä miksen piittaa.
Meidän äiti huusi ikkunasta ettei kannata tupata, sitten veljeni kaveri haki toisen pojan, ei meinannut uskoa millään, äiti ajoi heidätkin pois. Koulussa sanottiin ettei veljeäni ikinä käsketty pois. Jouduin pyytämään anteeksi äidin puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Suomenruotsalaisuuden takia.
Asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla heräsi tätä keskustelua seuratessa mieleen sellainen ajatus, että kyse ei välttämättä ole siitä, että kiusattu on erilainen - kun oikeasti, kiusatuksi joutuu myös ihan tuikitavallisia ihmisiä, jotka eivät muista lapsista erotu mitenkään erityisemmin. Ehkä kyse on siitä, että kiusaajat nostavat aktiivisesti jonkun lapsen esiin, ja kaivavat hänestä vaikka väkisin jonkun piirteen, josta kiusata. Minulla oli lapsuudessani eräs kaveri, joka säännöllisesti nöyryytti minua kasvattaakseen omaa suosiotaan. Ehkä se riitti nostamaan minut outoine piirteineni suuren yleisön hampaisiin, ja sitten minusta tuli kaikkien mielestä outo. Ja näen, että minä myös mukauduin tähän outolinnun rooliin. Mitäpä muuta sitä voi tehdä, kun koko muu ryhmä asettaa minulle tietyn roolin ja kohtelee minua sen mukaisesti, ja eristää minut käytännössä täysin normaaleista ihmissuhteista. Kun joutuu oleman kauan yksin, oppii yksinäisen tavoille - eikä silloin tuloksena ole mitään ihmissuhteista moitteettomasti selviävää taitajaa.
(Ot, mutta minusta on kamalaa, että tähän tarjotaan yksioikoisesti ratkaisuksi "kiusatun sosiaalistamista". Ongelma on jo paljon ennemmin, jo siinä vaiheessa, kun jotakin lasta yritetään väkisin vetää esiin negatiivisessa valossa. Joskus kehnot sosiaaliset taidot johtavat kiusaamiseen, mutta hyvin usein kyse on juuri päinvastaisesta: kiusaaminen heikentää sosiaalisia taitoja, koska kiusattu ei koskaan pääse niitä kehittämään. Ja kun ryhmä on jo ottanut jonkun mopon asemaan, siitä on vaikea murtautua, vaikka kiusattua muovailtaisiin kuinka salonkikelpoiseksi.)
... Hassua sinänsä, että nykyään olen ihan tavallinen, lähes tapettiin sulautuva nainen, jolla on ystäviä, parisuhde ja sinänsä hyvä elämä. Silti tuo kiusaamisen häpeä pysyy, vaikka sinänsä olen päässyt tapahtumista yli: esimerkiksi yläasteaikaisen tuttavan kohtaaminen ahdistaa hirveästi, kun pelkään hänen näkevän minussa sen yläasteaikaisen ihmisraunion, vaikka olen tehnyt kaikkeni ollakseni jotakin muuta (ja oikeastaan aika surullista, että ylipäätään kokee entisen minänsä joksikin niin häpeälliseksi, että täytyy tämän tästä todistaa olevansa jotakin paljon, paljon parempaa).
Miksi ihmeessä 72 koet häpeää? . Miksi koet häpeää siitä että kisaajat ovat ilkeitä, pahoja ja ahdasmielisiä? Mitä 72 sinä teit väärin ? Häpeän tunteita pitäisi olla niillä kiusaajilla. Mikäli heillä ei niitä ole niin jokin sosiaalisten taitojen ja tunne-elämän kehityksessä jäi lopullisesti vajavaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää syiden hakeminen uhrista. Syy ja vastuu on yksin tekijällä.
Minunkaan kiusaamiselle ei ollut varsinaista syytä, kiusaaja sanoi vaan tykkäävänsä siitä kun sai mut pahalle mielelle.
Vierailija kirjoitti:
Kateudesta.
Olin varakkaasta perheestä ja tietynlaisen kiusanteon huomasi toisten oppilaiden lisäksi jopa joissakin opettajissa, jotka aatteiltaan olivat tietenkin vasemmistolaisia.
Välillä tuntuu että opettajista osa pyrkii epäsuosimaan ja kiusaamaan mahdollisuuksiensa mukaan varakkaimmista/muuten "paremmista" perheistä tulevia. Huonojen perheiden lasten käytöstä katsotaan ohi sormien, koska heidän käytökseen on vaikeampi puuttua. Hyvistä perheistä tulevaa lasta pyritään ottamaan silmätikuksi, jotta sillä saa osoitettua auktoriteettia ja valtaa luokassa. Tämä näkyy katteettomiin wilma-markintöinä, aivan järkyttäviä, keksittyjä merkintöjä saa lukea. Katteettomuus on käynyt ilmi usean tapahtuneen nähneen oikeudenmukaisen lapsen ja aikuisen taholta. Opettaja haluaa "nähdä" tilanteet omalla tavallaan, jotta saadaan silmätikku syylliseksi. Silmätikku tuo kyllä kotiin kokeista kympit, siihen opettaja ei saa onneksi vaikutettua..
Onkohan tämä osuus opettajista ollu aikoinaan koulukiusaajia tai kiusattuja ? Ammatinvalintaa on ohjannut pakkomielle päästä kiusaamaan edelleenkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua syrjittiin yläasteella ''suosittujen'' tyttöjen toimesta. Olin tosi ujo ja omistin vain muutaman hyvän kaverin. Näitten suosittujen koko porukka otti mut silmätikukseen ja aina kun kävelin niiden ohi jokainen niistä katto mua nenänvartta pitkin. Ne mulkoili mua tunneilla ja jos oppetaja määräsi ryhmät ne ei olis halunnu ottaa mua mukaan. Ne myös huoritteli mua ja haukku oudon/ruman näköseks. Erityisesti niitä ärsytti jos joku poika oli mulle joskus kohtelias. Mun itsetunto oli koko yläasteen ihan nollassa ja pidin itteeni tosi rumana ja arvottomana. Mietin usein yläasteen aikana miks niiden piti olla just mulle tosi ilkeitä, koska olin kaikille mukava enkä koskaan tehnyt mitään huomiota herättävää. Lukiossa ihmettelin suuresti kun monet pojat alkoi puhumaan mulle ja aloin saamaan enemmän kavereita. Itsetuntoni alkoi pikkuhiljaa parantumaan ja mua kehuttiin monesti kauniiksi vaikken sitä heti uskonutkaan. Nykyään uskon, että kiusaaminen saattoi johtua kateudesta, koska vanhoissa luokkakuvissa näytän kauniilta enkä rumalta niinkuin mulle väitettiin. Vaikken kuulunut suosittujen porukkaan olin silti nätimpi kuin ne suositut tytöt ja ne saattoi kokea mut uhkana vaikka olinkin ujo. Oon silti vieläkin hieman epävarma itsestäni enkä oo koskaan ollut mikään ylisuosittu edes lukiossa, sain vain enemmän kavereita eikä mua enää syrjitty.
Olin vähän ylipainoinen, mutta keskivertoa fiksumpi. Pärjäsin kaikissa aineissa suhteellisen hyvin. Olen myös kiltti ja ujo (siis edelleen) ja siksi olin helppo kohde. Olen aikuisena vahvempi, mutta viihdyn omissa oloissani. Suhteet muihin ihmisiin ovat vaikeita, koska pidän heitä pinnallisina ja vähän tyhminä, jumittavat asioihin jolla ei ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateudesta.
Olin varakkaasta perheestä ja tietynlaisen kiusanteon huomasi toisten oppilaiden lisäksi jopa joissakin opettajissa, jotka aatteiltaan olivat tietenkin vasemmistolaisia.Välillä tuntuu että opettajista osa pyrkii epäsuosimaan ja kiusaamaan mahdollisuuksiensa mukaan varakkaimmista/muuten "paremmista" perheistä tulevia. Huonojen perheiden lasten käytöstä katsotaan ohi sormien, koska heidän käytökseen on vaikeampi puuttua. Hyvistä perheistä tulevaa lasta pyritään ottamaan silmätikuksi, jotta sillä saa osoitettua auktoriteettia ja valtaa luokassa. Tämä näkyy katteettomiin wilma-markintöinä, aivan järkyttäviä, keksittyjä merkintöjä saa lukea. Katteettomuus on käynyt ilmi usean tapahtuneen nähneen oikeudenmukaisen lapsen ja aikuisen taholta. Opettaja haluaa "nähdä" tilanteet omalla tavallaan, jotta saadaan silmätikku syylliseksi. Silmätikku tuo kyllä kotiin kokeista kympit, siihen opettaja ei saa onneksi vaikutettua..
Onkohan tämä osuus opettajista ollu aikoinaan koulukiusaajia tai kiusattuja ? Ammatinvalintaa on ohjannut pakkomielle päästä kiusaamaan edelleenkin..
En usko että kyseessä olisi jokin kiusaamaan päsemisen pakkomielle, ainakaan suurella osalla opettajia, vaan ennemminkin vasemmistolainen maailmankatsomus ja sen perustuksiin kuuluva katkeruus, josta syntyy voima korostaa omaa opettajan auktoriteettiään ja luonnollisesti kateus jota opettajat pyrkivät peittelemään kuitenkaan siinä onnistumatta.
Lapset senjaan eivät edes yrittäneen peittellä sitä, vaan ottivat juuri varallisuuden aseekseen joka tilanteessa.
Lähes 20-vuoden opettajakokemuksella sanoisin, että ainakin alaluokilla kiusaamisen/syrjimisen/dissauksen/you-name-it kohteeksi joutuu sosiaalisesti tumpelot ja ikävät tyypit. Eli lapset, jotka eivät osaa olla toisten kanssa, ovat tosikkoja, tappelevat, lyövät ja eivät noudata sääntöjä esim. pihapeleissä. Se on surullista, kun sitä taistelee niin vanhemmat, opettajat kuin lapsi itse tuulimyllyjä vastaan. Opettajana taas ei voi hyväksyä, että joku saa lyödä, olla inhottava ja rikkoa kaiken yhteisen touhun, vaikka tietäisi, ettei toinen vaan osaa toimia oikein.
Kerron nyt muutellun esimerkin tilanteesta: Lapset leikkivät välitunnilla hyppynarulla. Sääntönä on, että kaikkien pitää pyörittää vuorollaan, kaikki pääsee hyppimään. Oletetaan, että pyörittäminen on epähaluttu tehtävä. Tämä yksi lapsi ei suostu pyörittämään vaan laittaa sen lekkeriksi ja nostaa metakan. Sitten tulevat luokkaan hirveällä riidalla ja tämä leikin pilannut itkee, että "en mä halunnut pyörittää, kun se on tyhmää". Sitten sanon, että jos haluat hyppiä, pitää sinun myös pyörittää. Muut hokee tunnollisesti tätä samaa. Tähän lapsi heittää, että mulla on oikeus hyppiä, kun kaikki pitää ottaa mukaan. Siihen taas totean, että niin pitää ottaa, mutta myös silloin pitää pyörittää. Loppujen lopuksi puoli luokkaa on ihan kypsiä tähän yhteen, joka itkee ja kiljuu, ettei hän halua pyörittää ja yritän selvittää sääntöjä uudelleen ja uudelleen. Tämä esimerkki kuvitteellinen, mutta näillä syrjityillä lapsilla saattaa jokainen välitunti päättyä siihen, että onnistuvat itse pilaamaan sen yhteisjutun. Loputtomia keskusteluita, ryhmäytymisiä jne. edessä. Kädestä pitäen opastusta osaksi ryhmää, mutta silti ne aina leviää käsiin.
Olen miettinyt monesti, että akateemisilla taidoilla ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, jos ei osaa olla toisten kanssa.
Kyllä jonkun oppilaan silmätikuksi varmasti joutuu alaluokillakin hyvät sosiaaliset taidot omaava ja reilu kaveri, joka noudattaa sääntöjä ja pelejä. Jos joku amisjuntit tms kokee lapsen uhkana.
Ihan kaikkien kiusaamaksi joutuvat alaluokilla nimenomaan helposti varmasti tuollaiset 79 mainitsemat oppilaat.
Ala-asteella siksi,koska olin lesta. ( tänä päivänä en enää ole, enkä tuo sitä ilmi uusille tuttavuuksille heti, koska pelkään heidän asettavan ennakkoluulot minua kohtaan)
Olen aivan tavallinen tyttö. Tykkään tehdä normijuttuja. Meikkaan ja olen laitettuna ihan sopivasti kaunis.
Siihen aikaan en tietenkään halunnut kertoa kenellekään että en enää usko lessujen tavoin, en ennen kuin muutin pois kotoa 18-vuotiaana. Säästin sillä tavoin itseni ja pääsin ns helpommalla.
Kumpa kaikki tajuaisivat lopettaa kiusan. Yhtä ku on rasisteja, muut pitävät tyhmänä. Miksi lestakiusaajaa ei pidetä tyhmänä. Yhdytään vaan kiusaamiseen. Pieni kylä ja luokan ainoa lessu. Voi aikoja. :'(
Vanhempani vahtivat minua (aivan turhaan, olin luotettavampi kuin he itse) , joten en päässyt muiden mukana esim. luokan Discoon. Tämän vuoksi olin lopulta ulkona aivan kaikesta tyttöjen touhuista.
Kateus ja erilaisuus lisäksi. Olin peruskoulussa luokan paras vähän kaikessa, myös liikunnassa yksilölajeissa paras. Parhaana oleminen oli myös keinoni pysyä kiusaajieni yläpuolella, mitä sitä itseään tyhmempien ja luusereiden kiusaamisesta välittää.. Oikeastaan en ollut edes kovin kiinnostunut muiden tyttöjen seurasta, koin olevani erilainen, joten ei syrjiminen kovasti haitannut. Koulussa oli kyllä kamalaa kun ei ollut sitä paria. Rehellisesti jo tuolloin koin että tytöt ovat aika ilkeitä ja tylsää seuraa. Tykkäsin poikien ajattelutyylistä jo peruskoulussa enemmän, vaikka olen 100% hetero. Pidin itseäni kyllä rumana tyttönä, mutta luokkakuvista olen jälkeenpäin huomannut että muut olivat outoja, vähemmän viehättäviä sekä aika pulskiakin. Mutta lapsena ja teini-iässä ajattelin että olen se rumin. Vasta n. 20v tajusin että enpä olekaan ruma..Nyt FB osoittaa ettei ilkeiden tyttöjen kulta-aika ajoittui lyhyelle ajanjaksolle yläasteelle. Itse olen korkeakoulutettu, uralla ok menestynyt, varakas, hyvännäköiseksi usein kehuttu ja onnellisesti naimisissa, kaksi suloista lasta..