Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia sinua on kiusattu/syrjitty koulussa?
12.02.2015 |
Mikä siihen oli syynä?
Mua kiusattiin koska mulla oli silmälasit ja olin ujompi kuin muut. En päässyt suositumpien joukkoon, mutta onneksi mun luokall oli yksi tyttö joka tykkäsi olla mun kaveri. :-)
Kommentit (123)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli koko ala-asteen yks sellanen kiinnostuksenkohde/harrastus jolle olin tosi omistautunut ja muut ei jotenkin vissiin hyväksynyt sitä kun ne ite meni ns massan mukana. Olin myös aina vapaa-ajalla mun parhaan kaverin kanssa, joka on poika josta ei pidetty sitten taas siitä syystä että se oli vaan tytön kanssa. Tän kaverin kanssa asuttiin koko lapsuus naapureissa ja meillä on ikäeroo alle 2kk joten ollaan tunnettu käytännössä aina.
Olin lihava kasiluokalle asti, puhuin murretta, mutta siitä ei sanottu koskaan mitään. Loppui laihtumiseen tuo "kiusaaminen". En ottanut sitä kiusaamisena, tiesin olevani lihava ja halusin laihtua. Mua ei siis koskaan kiusattu pahasti, joku joskus sanoi possuksi ja muutakin mitä en jaksa muistella. Sattuihan se tietenkin, mutta ei mulle traumoja siitä jäänyt.
Näytin erilaiselta kuin muut, olin tosi pienikokoinen ja mulla on tosi suuret silmät jotka sai mut kuulemma näyttämään oudolta
Minut pantiin kouluun vuotta aikaisemmin, ja murrosikäni tuli myöhemmin kuin muille luokan tytöille. Olin myös todella laiha, joten sitä "lautaa" sain kuunnella pojilta koko yläkoulun ajan. Tytötkin luokittelivat minut "lapselliseksi", joten kun yläkoululaisille tytöille on tärkeää olla ikäistään vanhemman oloinen ja poikien suosiossa, minut suljettiin porukoiden ulkopuolelle.
Osasyy oli myös, että asuin muualla kuin muut luokan tytöt. Oli siellä kumminkin muitakin, jotka asuivat eri puolella kaupunkia ilman, että heitä kiusattiin.
Ja joo, hyvän koulumenestykseni takia minua pidettiin hikarina, vaikka kyse oli vain siitä, että olen kiinnostunut kaikenlaisesta ja minulla on niin hyvä muisti, että tunnilla hereillä olo riitti hyviin arvosanoihin.
Teinit osaavat olla hyvin julmia kaikkia erilaisia ja eri tahtiin kehittyviä kohtaan.
Onneksi tilanne muuttui lukiossa, vaikka luokalla oli paljon vanhoja luokkatovereitakin. Lukiossa minulla oli hyviä ystäviä ja olin melko suosittukin.
T. Salosta 70/80-lukujen vaihteesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ja olen gootti, joten huorittelua, kirkonpolttajaa, saatananpalvojaa jne. sai kuulla paljon fyysisen kiusaamisen lisäksi.
Mua kiusattiin lähes koko lukion. Syyy, mulla ei ollut kun lukio alkoi muita kuin yksi hyvä kaveri ja hän keskeytti jo ekan luokan jälkeen. Sitten yritin tokalla luokalla tutustua muihin, mutta ne muut, yksi porukka jossa oli yksi poika ja 3 tyttöä suhtautuivat nihkeästi minuun ja alkoivat puhua selän takana. Lopulta kiusaaminen yltyi, pahinta oli se että ne olivat ns hyviä kunnollisia oppilaita muuten, niinkuin minäkin olin. Luulen että kisusaamine johtui siitä että olin aluksi ihastunut yhteen tytöistä mutta hän osoittautui aika pahaksi nirppanokaksi ja alkoi levittää juoruja miusta.
Lukion viimeisellä luokalla, kun kiusaaminen ei loppunut, keksin keinon saada se loppumaan. Kirjoitin valtakunnalllisen lehden suostittuun nuorisopalstaan ja käytin nimimerkkiä jossa selvästi kävi ilmi mistä koulusta oli kyse ja kerroin tarinani.
Kun kirjoitus oli ilmestynyt lehteen he saivat vielä enemmän vettä myllyyn mutta se kiusaminen loppui kun muutama muu luokkatoveri oli kertonut asiasta rehtorille. Rehtori otti kiusaajaporukan puhutteluun ja uhkasi ilmaisesti erottaa heidät koulusta jos ei se lopu. Siihen aikaan sellainen oli vielä mahdollista. Sen jälkeen he pyysivät anteeksi lja lopettivat kiusaamine vaikka ei hirveän mlämpimäksi suhteet koskaan muuttuneet. Luokkatapaaamisissa sen jälkeen se nirppanokka-tyttö ei vieläkään suostu sen enempää morjensamaan kuin juttelemaan kanssani. Hän oli luokan paras oppilas ja joutumine rahtorin puhutteluun (ja ilmaisesti käytösarvosnan aleneminen) saattoi ottaa koville. Nyt hän on yhden ison eläkevakuutusyhtiön yliilääkäri, eli kertoo aika paljon luonteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehtasin seiskalla käyttää meikkiä, sain siitä kasiluokkalaiset tytöt kimppuuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 17:14"]
Kehtasin seiskalla käyttää meikkiä, sain siitä kasiluokkalaiset tytöt kimppuuni.
[/quote]
Ei millään pahalla, mutta kyllä vähän huvittaa, että lasket tuollaisen kiusaamiskokemukseksi. Itseäni kiusattiin jalkavamman vuoksi koko peruskoulu ja lukioaika. Matkittiin, tönittiin, revittiin, tavaroita rikottiin, haukuttiin friikiksi, rumaksi, vammaiseksi, käskettiin tappamaan itseni. Pahimpia kiusaajia olivat pojat, jotka yläasteella alkoivat ahdistella myös seksuaalisesti ja leikittelivät ajatuksella 'vammaisseksistä'.
Olin lihava. Amiksessa aloin saamaan saman ikäisiä kavereita. Muuten kaverini olivat 2-5v vanhempia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haisin pahalle. Se taisi olla pääsyy. Vanhemmat olivat kunnollisia, mutta eivät kiinnittäneet huomiota siihen, että minulla olisi ollut puhtaat vaatteet. Lisäksi kotonani käytiin saunassa kerran viikossa ja isäni mielestä sen piti riittää koko viikoksi. Hänen mielestään suihkussa käyminen kerran päivässä oli sairasta ja kulutti liikaa vettä. Äiti ei kommentoinut tähän mitään.
Minulla oli myös ehkä vähän erilainen musiikkimaku kuin muilla ja olin kiinnostunut eri asioista kuin suurin osa luokkalaisistani, mm. historiasta.
Olin tyhmä ja ruma, kamala akne ja hammasraudat. Lisäksi pidin hevosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kiusattu pitkään. Ei oppikoulussa, tuskin edes silloisessa "yläkoulussa" (kolmannella ja neljännellä).
Alaluokilla kiusattiin. Koulu oli pieni kyläkoulu, alle kaksikymmentä oppilasta varmaan yhteensä, useimmat muut sukua keskenään, paitsi minä en. En tuntenut juuri mitään, mutta perheelläni oli "asema" kylän tietyssä yhdistyksessä, lisäksi osasin lukea kouluun mennessäni, pärjäsin kaikissa aineissa loistavasti. Minulla oli helppoa siinä missä muilla vaikeata. Kateutta? ehkä. Ehkä oman itsetunnon pönkittämistä kiusaajien taholta, kun kaikki olivat epävarmoja itsestään. En myöskään koskaan ole ollut hyvä pallopeleissä, koska en juuri siedä minkäänlaista lähikontaktia. Eli ehkä tuokin vaikutti; minua ei ikinä valittu jalkapallojoukkueeseen, mutta viestijoukkueeseen kyllä, koska olin luokan nopein juoksija.
Kiusaaminen oli huutelua ja jotain esineiden sieppaamista, riepottelua, häpäisy-yrityksiä jne. *Se loppui kun olin kolmosella, mutta silloin ekaluokan aloittavaa pikkuveljeäni alettiin kiusata (samoista syistä luultavasti - hän on älykkäämpi kuin minä, jopa (!) :D ). Puolustin häntä kuin tiikeri, mikä lopetti minun kiusaamisen täysin, jopa varmaan herätti kunnioitusta.
Kiusaamisen loppuminen helpotti, mutta olin melko yksinäinen pitkään. Saiin ystäviä, mutta ehkä en ihan sellaisia "minunhenkisiä" ennen kuin paljon myöhemmin.
Lihavuus ja isän työpaikka. Olen edelleen lihava ja isäni on edelleen samassa työpaikassa. Eipä ole siis parannusta tullut
Mulla on kauniit huulet, siinä syy.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 17:32"]
Mulla on kauniit huulet, siinä syy.
[/quote]
Eli kiusaaminen alkoi vasta, kun olimme murrosiässä, nuorempana huulistani ei kukaan välittänyt :)
Jonkin verran kiusattiin siksi, että olin hiljainen ja epäsosiaalinen. Hengailin yksin ihan ihan vapaaehtoisesti, koska en kokenut olevani samalla aaltopituudella minkään ryhmän kanssa. Ilmeisesti joidenkin mielestä tuollainen vapaaehtoinen yksinoleminen on jotenkin ärsyttävää.
Koska olin viettänyt puoli vuotta syömishäiriöosastolla eli mielisairaalassa
Ala-asteella kiusaajani olivat luonteeltaan ilkeitä, ovat sitä mielestäni vielä nyt aikuisenakin. Sairastuin masennukseen ylä-asteella, jonka osaltaan laukaisi kiusaamisvuodet. Kävin ammattiauttajalla pitkään, jonka kanssa mietimme, että yksi syy kiusaamiseen on voinut olla kiusaajani isän alkoholismi.
Kiusaajani on varmaankin vihannut isäänsä, koska hän on ollut juoppoutensa takia heikko ja väkivaltainen (ei kykene huolehtimaan itsestään ja muista). Samalla kiusaajani ei ole voinut koetella omaa isäänsä niinkuin lapsen kuuluu ja hän ei ole voinut purkaa sitä vihaa, jota on tuntenut alkoholismin vuoksi, koska on joutunut pelkäämään juopon selkäsaunoja. Koulussa sen vihan kohteeksi onkin sitten otettu sellainen, joka jollain tavalla muistuttaa hänen isänsä heikkoutta.
Nykyään kiusaajani kertoo joitakin kokemuksia isästään ja vähättelee niitä. Mielestäni hän pyrkii tekemään turhaksi ihmisten ennakkoluulot ja hakemaan kunnioitusta itselleen. Lapsena ei vielä ole harkintakykyä sen vertaa, että osaisi nähdä asiat kokonaisuutena. Ei osata vielä ajatella, mikä voi olla pohjimmiltaan syynä, miksi jollakin on tarvetta kiusata toista.
Haluan vielä jakaa ajatuksen, jonka ammattiauttajani minulle tähdensi. Aina kannattaa hankkiutua sellaisten ihmisten pariin, jotka ovat kasvaneet turvallisissa olosuhteissa. Sellaisten ihmisten parissa tulet todennäköisemmin kohdelluksi hyvin. Se, että näkee toista kohdeltavan huonosti ja epäreilusti, voi ajan myötä osua myös omalle kohdallesi.