Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia sinua on kiusattu/syrjitty koulussa?
12.02.2015 |
Mikä siihen oli syynä?
Mua kiusattiin koska mulla oli silmälasit ja olin ujompi kuin muut. En päässyt suositumpien joukkoon, mutta onneksi mun luokall oli yksi tyttö joka tykkäsi olla mun kaveri. :-)
Kommentit (123)
Olin ylivilkas.
En käynyt diskoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin läski rillipää nörtti hikari puhevikainen luokan paras kaikissa teoria-aineissa.
Vanhempien ammatin vuoksi (maataloutta). Ujon vanhemman siskon vanavedessä kiusaaminen siirtyi minuunkin.
Vanhemmat eivät päästäneet minua tai siskoani nuorten menoihin tai harrastuksiin.
Alemmilla luokilla siksi että en ollut hyvä pallolajeissa.
Lukiossa kiusattiin koska olin ihastunut yhteen tyttöön joka ei ollut ihastunut minuun, ja hän usutti kaveriporukkansa pilkkaamaan minua, sitä kesti puoli vuotta. En ollut tarpeeksi "hieno" sille tytölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mun vanhemmat ei koskaan päästänyt mua mihinkään.
Näin aikuisena jälkeenpäin ajattelen, että syystä että olin huippuälykäs. Ei minua toki siitä syystä kiusattu vaan vaatteista, ulkonäöstä ja ties mistä, mutta pohjimmaisen syyn uskon olleen sen että olin erilainen, eri asioista kiinnostunut, jne. Valitettavasti lapsena en ajatellut että olisin poikkeuksellisen älykäs mikä tietysti on hyvä asia, vaan vain huono ja inhottava kun en muille lapsille kelpaa kaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska:
-minulla oli r-vika
-olin "hikari" vaikka en todellakaan ollut
- kuljin sukulaisten ja naapurintytön vanhoissa vaatteissa
- puhuin "kirjakieltä"
- minulla oli outoja harrastuksia (mm. kuoro, puhallinsoitin, jalkapallo, suunnistus)
- silmälasit oli teipattu
- jne
En ole täysin varma, luulen, että ehkä sen takia, koska näytin tunteeni herkemmin ja erotuin luokaltani, koska lapsena minulla oli lähes valkoiset hiukset, muut olivat sitä maantienruskeaa - tummanruskeaa tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tyttömäinen poika ja haukuttiin homoksi. Nykyään olen nainen.
Olin luokan pisin, tissini kasvoivat jo joskus nelosluokalla ja minulla oli finnejä. Oli minulla siis paljon kavereita, että toi oli tommosta ihme nälvimistä millon mistäki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:03"]
Koska punastelin ja se oli 'noloa'. Minuakin pidettiin hikarina vaikka sain välillä aika paskojakin arvosanoja.
[/quote]
Samat jutut minulla yläasteella: punastuminen ja "hyvät" arvosanat. Lisäksi minulla oli finnejä. Ensimmäiset finnit ilmaantuivat minulle ala-asteella, ja siitä tietysti kiusattiin. Jotain muita syitä kiusaamiseen oli jo silloinkin, mutta ne eivät minulle oikein avautuneet.
Noista arvosanoista vielä: Sain hyviä numeroita, jos panostin edes vähän. Jos en kummemmin panostanut, sain seiskaa, kasia, ihan keskivertoarvosanoja, joskus huonompiakin. Silti olin muiden mielestä aina "hikari" ja "pinko". Jälkeenpäin olen ajatellut, että tuon haukkumisen syynä oli varmaankin ihan puhdas kateus. Olin myös kiinnostunut eri asioista kuin ikäiseni ja puhuin eri tavalla kuin muut, käytin liian "hienoja" sanoja, minkä muut oppilaat kai tulkitsivat opettajan mielistelyksi.
En suostunut häpeämään taitojani ja tietojani, mutta ulkonäköäni ja arkuuttani häpesin. Ilmeisesti sairastuin masennukseen jo yläasteella ja nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin kärsin siitä yhä. Vituttaa, kun jouduin käymään tuollaista tasapäistävää paskakoulua. Tässä tasa-arvon luvatussa maassa tyttölapsi ei näköjään saa olla kyvykäs eikä - luoja paratkoon - ainakaan älykäs. Ainakin 90-luvulla oli noin - ehkä tilanne on sittemmin muuttunut hieman.
Tämä saattaa kuulostaa kamalalta, mutta kokemusteni takia en osaa suhtautua lapsiin oikein neutraalisti. Teinejä kohtaan tunnen suorastaan vastenmielisyyttä. Olen myös miettinyt, että jos on kerran olemassa erityisluokkia ja -kouluja heikkolahjaisille ja käytöshäiriöille, miksi ei yhtä lailla voisi olla omia ryhmiä herkille, taiteellisille, lahjakkaille ja/tai poikkeuksellisen älykkäille lapsille? Ainakin minun kouluaikanani opettajien kaikki energia ja tarmo kului häiriköiden vahtimiseen.
Minut varmaan kivitetetään noiden viimeisten lauseiden takia, mutta sanonpa kuitenkin.
Meidän koulussa kiusattiin kaikkia nyt jälkeenpäin ajateltuna normaaleja/älykkäitä nuoria. Sillon ne oli nörttejä ja noloja. Luokiteltiin siis nörteiksi kaikki joita kiinnosti vähänkään koulunkäynti. Itse en ollut kiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin läski ja miellyttämisen haluinen, liian kiltti ja. hyvä uskoinen. Nyk laihtunut ja harjoittelen vittumaisuutta
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 16:23"]Mikä siihen oli syynä?
Mua kiusattiin koska mulla oli silmälasit ja olin ujompi kuin muut. En päässyt suositumpien joukkoon, mutta onneksi mun luokall oli yksi tyttö joka tykkäsi olla mun kaveri. :-)
[/quote]
Minua kiusattiin, koska olin liian sosiaalinen.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 13:58"]
Mua ärsyttää syiden hakeminen uhrista. Syy ja vastuu on yksin tekijällä.
[/quote]
Joo mutta nää typerät syythän nimenomaan vahvistaa tuon lausuman.
Mua kiusattiin koska olin seurustellut usean kerran ja mulla oli myös useita säätöjä, iskin varatun ja olin muutenkin huono ystävä.
Mulla oli rumat ja ulkonevat (etu)hampaat. Vaikka ne oikomishoidettiin aikuisiällä, edelleenkin pidän vieraammassa seurassa suuni visusti kiinni.
Kotonani oli väkivaltaista, jonka vuoksi olin ujo ja arka. Kavereita oli vielä ala-asteella, mutta yläasteelle siirryttäessä kaikki siirtyivät "parempiin piireihin" ja minä jäin yksin. Mitään vaatemuotia en tajunnut seurailla, kun oli niin paha olla kotiolojen takia. Eikä sillä, mistäpä minä rahaakaan niihin vaatteisiin olisin saanut. Uusia vaatteita sai tuurilla kerran kahdessa vuodessa, silloinkin halvinta mahdollista.
Joten pukeutuminen oli todella epäsiistiä ja "tyylitöntä". Missään kampaajallakaan en saanut käydä, joten luonnonkiharat hiukset olivat siinä kunnossa kun olivat, kampausosaamisena tasan ponnari.
Ja lisäksi vielä sellainen, mistä en edelleenkään voi puhua nykypäivänä kenellekään. Meillä oli kotona eläimiä ja vanhemmat olivat niin elämänhallintataidottomia, että koti oli jatkuvasti kuin kaatopaikka. Ja eläimet sitten tekivät tarpeensa mikä mihinkin... Haju oli kotona aika kammottava. Minun huoneeni pidin siistinä, mutta eipä se auttanut kun koko muu talo näytti ja haisi aivan kaatopaikalta. Ja tuo haju sitten tarttui vaatteisiinikin, vaikka miten yritin suihkia niihin deodoranttia, pitää vaatekaapissa raikastavia hajusteita jne.
Joten siinä olinkin sitten kuin iso maalitaulu, jossa lukee hevosen kokoisin kirjaimin "Kiusatkaa, aiheita kyllä löytyy!".
Niin ja unohdin, minulla oli pitkään vielä silmälasitkin. Sellaiset pyöreähköt (taas halvimmat, mitkä optikolta löytyi). Sehän oli aivan piste i:n päälle.
Ja pieni paikkakunta kun oli kyseessä, niin kiusaamiseen osallistui käytännössä koko koulu. Että mukavaa aikaa oli.
Myöhemmin sitten pääsin pois vanhempien luota ja muutin kokonaan toiseen kaupunkiin. Hiljalleen sai kerättyä itsetunnon ja itsekunnioituksen rippeitä kasaan (uudessa kaupungissa saamani ystävän avustuksella) ja hiljalleen aloin kiinnostua erilaisista pukeutumistyyleistä, meikkaamisesta ja hiusten laitosta. Kun ekoja kertoja sanottiin kauniiksi, pidin sitä isona vittuiluna. Mutta siitä se lähti, kaiken sen entisen alla olikin ihan nätit kasvot.
Ihme kyllä, itsetuntoni on korjaantunut lähes täydellisesti ja olen tullut todella rohkeaksi. Aikaa otti, mutta onneksi uudessa kodissa kaikki oli paremmin ja sai paremman pohjan sen paskan tilalle, missä olin joutunut sitä ennen elämään.