Mies ei vieläkään tullut baarista kotiin
Hei!
Heräsin äsken ja huomasin, että avomieheni ei vieläkään ole tullut poikien baarireissulta kotiin. Kello on kuitenkin kohta jo seitsemän. En ole ennen tehnyt AV:lle aloituksia mutta nyt kysyisin teiltä, että mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Kotiin tuleminen vasta aamuisin alkaa jo olla lähes jokaviikonloppuinen rutiini. Itse en oikein tykkää baareissa notkua, mutta ymmärrän kyllä, että mieheni haluaa käydä kavereidensa kanssa ulkona. Mutta en oikein jaksa enää sitä, että poikien reissuille lähdetään mahdollisesti jo lauantaina päivällä ja kotiin saavutaan sunnuntaiaamuisin vasta 6-7 aikaan. Asumme muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, ja käveltenkin kotimatkaan menee vain puolisen tuntia.
Kaiken lisäksi olen itse ollut koko viikonlopun kuumeessa ja minusta olisi ollut kivaa, jos mieheni olisi jäänyt kanssani kotiin esim. elokuvia kuumeessa. Emme ehdi arkisin viettää paljonkaan aikaa yhdessä, koska opiskelu ja gradun kirjoittaminen vievät tällä hetkellä suuren osan ajastani. Mieheni toki käy jo töissä. Siksikin haluaisin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa näin viikonloppuisin. Olemme jo keskustelleet ja riidelleet moneen kertaan näistä baarireissuista, mutta mikään ei muutu. Mieheni ei edes ilmoita mitään, kun ilta venähtää näin pitkäksi. Hän ei usein aamuöisin vastaa puhelimeenkaan vaikka yrittäisin soittaa ja kysellä missä hän menee.
Mieheni on lapsirakas ja toivoo ainakin kahta lasta. Olen sanonut hänelle, etten voi ajatellakaan hankkivani lapsia, kun hän riekkuu viikonloppuisin aamuun asti baarissa. Hän on vain todennut muuttavansa tapansa heti, jos lapsia tulisi. En vain itse jaksa uskoa siihen.
Taustatietona kerrottakoon, että olemme olleet jo seitsemän vuotta yhdessä. Mistään ihan tuoreesta parista ei siis enää ole kyse. En pysty koskaan viikonloppuisin nukkumaankaan kovin hyvin, koska aina vain mietin missä se mieheni taas mahtaa pyöriä.
Joten mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa? Tai herättääkö tämä muuten jotain ajatuksia?
Kommentit (204)
MIehesi on viikonloppujuoppo ja aikuiseksi kypsyminen kesken. JSSAP.
Alkoholiongelmaan pitäisi saada apua, ettei työkyky mene ja elämä. Sinuna kannustaisin hoitoon.
Kuulostaa keskenkasvuiselta ja alkoholiongelmalta. Harkitse tarkkaan. Suuri todennäköisyys on että mies ei muutu. Jaksatko siinä tapauksessa samoja ongelmia vuosikausia lasten kanssa?
Kuulostaa tutulta.. Meillä se ero, että mies kertoo missä on ja tiedän että kenen luona js missä baarissa ollut. Tällä hetkellä on kaverillaan tod. Näk. Jo nukkuu... Soiteltiin puoli kolmelta ja sanoi että saattaa jäädä yöksi. Niin ja meillä on lapsi, 3 kk. Eipä muuttanut tapojaan lapsen takia. Riidelty on js puhuttu jne. Tajuaa tekevänsä väärin, mutta kotona on kuulemma tylsää. Itse olen jo henkisesti ruvennut valmistamaan itseäni eroon jos tahti ei rupea pikkuhiljaa muuttumaan. Lapsen ei tarvitse katsoa tällaista menoa ! Niin ja olemme olleet 10 v yhdessä, ikää meillä 26 v.
Kiitos asiallisista viesteistänne, vaikka tietysti sinne väliin (5. viesti) yksi tarkoituksellinen pahanmielenaiheuttajakin tunki.
Olen myös puhunut miehelleni hänen alkoholinkäytöstään. Hän juo noin kerran viikossa kerrallaan suuria määriä. Usein hän saattaa lähteä reissuilleen puolikkaan kaljakopan kanssa, joka tyhjennetään jo ennen baariin menoa. Baaristakin tullaan sitten ison kuittipinon kanssa kotiin, joita seuraavana päivänä ihmetellään. Erokin tässä on pyörinyt mielessä, koska minusta mieheni ei arvosta minua tarpeeksi. Hänhän ei edes vaivaudu ilmoittamaan, jos ei tule yöksi kotiin. Tuntuu vain niin pahalta. Kamalaa herätä aina sunnuntaiaamuisin jo kuuden-seitsemän aikoihin ja pyöriskellä sängyssä huolesta soikeana, kun vain haluaisin nukkua ja kerätä voimia raskasta opiskeluviikkoa varten.
Pettämisestäkin toki on puhuttu, koska olen ihmetellyt, missä mieheni viettää tunnit baarin sulkeutumisen ja kotiintulon välillä. Hänen mukaansa he esim. syövät hänen keskustassa asuvien kavereidensa luona, ja siksi kotiintulo kestää. Mieheni suuttuu, jos muuta yritän epäillä. Hän on itsekin myöntänyt ettei hänestä olisi kivaa, jos toimisin samalla tavalla kuin hän. Minua myös harmittaa, että sunnuntaisin emme saa koskaan tehtyä yhdessä mitään, koska hän makaa pitkälle päivään sängyssä tai sohvalla pelaten XBoxia ja valittaen krapulaansa. Mies täyttää kuitenkin jo muutaman vuoden päästä 30, joten saisi tällainen käytös jo pian loppua.
AP
Itse nyt en nää tuossa mitään valtavaa ongelmaa. Onhan joka viikonloppuinen baareilu tosi tiheää, mutta jotkut ihmiset pitävät tuommoisesta. Asialla ei välttämättä ole myöskään mitään tekemistä alkoholismin kanssa. Ehkä kuitenkin kannattaa käydä miehen kanssa keskusteluja asiasta, koska eihän samanlainen meno enää onnistu, kun lapsia on talossa. Kannattaa myös miettiä, että vaivaako sinua itseäsi kovasti toisen hummaaminen ja minkä takia, siis jos mies muuten on luotettava ja hyvä tyyppi. Ihmiset on kuitenkin erilaisia ja koti-ihmisille vaikea ymmärtää niitä ketkä tuommoisesta pitää. Ymmärrän kyllä silti, että olisi ollut mieheltäsi oikea teko jäädä kanssasi kotiin, jos kerta olet kipeäkin. Mielestäni miehen iällä on myös vähän merkitystä, koska alle kolmikymppisille on suht normaaliakin ravata baareissa tiheästi ilman pelkoa alkoholismista ja baareilu on enemmänkin sosiaalinen tapahtuma.
Parikymppiset on juuri apn kuvailemia, meno jalka vipattaa ja kaverit tärkeämpiä kuin koti.
Voi ap, mikä näitä nyky "miehiä" vaivaa... Itsekkin pyöritellyt eroa ties kuinka monesti, jotenkin sitä silti haluaa uskoa että meno muuttuu. Minun on vain kohta tehtävä päätös lapsen takia. T. 10
Äijäs käy todennäköisesti vieraissa, ei kukaan mee vieraille nukkuun ilman syytä jos kotio pääsee oikaseen yhtä helposti. Lisää polttoainetta epäillyksen ikuiseen kiirastuleen ...
Ap, teepä muutamana viikonloppuna niin että teet lähtöä baariin muka jonkun kaverin kanssa, mutta sitten menetkin tälle kaverille tai vaikka vanhemmillesi yms iltaa viettämään ja jäät yöksi. Älä vastaa puhelimeen ja ilmesty kotiin vasta joskus kun miehesi on todennäköisesti jo kotiutunut, esim puolultapäivin. Jos tuo ei auta niin ei sitten mikään.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 07:36"]
Kuulostaa tutulta.. Meillä se ero, että mies kertoo missä on ja tiedän että kenen luona js missä baarissa ollut. Tällä hetkellä on kaverillaan tod. Näk. Jo nukkuu... Soiteltiin puoli kolmelta ja sanoi että saattaa jäädä yöksi. Niin ja meillä on lapsi, 3 kk. Eipä muuttanut tapojaan lapsen takia. Riidelty on js puhuttu jne. Tajuaa tekevänsä väärin, mutta kotona on kuulemma tylsää. Itse olen jo henkisesti ruvennut valmistamaan itseäni eroon jos tahti ei rupea pikkuhiljaa muuttumaan. Lapsen ei tarvitse katsoa tällaista menoa ! Niin ja olemme olleet 10 v yhdessä, ikää meillä 26 v.
[/quote]
Anteeksi alapeukusta, toisinpäin piti olla! :(
Mulla oli samanlainen muija itellä. Usean vuoden seurustelusta viimeset pari vuotta alko pänniin niin, että viimein pistin kiertoon. Parisuhteessa ei nyt aivan voi käyttäytyä samalla tavalla kuin kymmenet sinkkukaverit, jokka on vielä nuorempia. "If you are thirty, act like thirty."
PS. Eksyin näille sivuille aivan sitten eri aiheesta, mutta ajattelin vastata tähän kuitenkin.
T: M31
Minua vaivaa hänen hummaamisensa mm. sen takia, että minun kanssani hän ei halua lähteä baariin tai johonkin kuppilaan istuskelemaan. Käymme kyllä esim. ravintoloissa ja leffassa, mutta baariin menemme yhdessä vain jos meillä on ollut kotibileet. Muuten hän käy omien kavereidensa kanssa ja minä sitten omieni silloin kun käyn. En myöskään halua liittyä mieheni ja hänen kavereidensa baariseurueeseen, koska kaikkien heidän alkoholinkäyttö on suurta ja jututkin sen mukaisia. En vain jaksa sellaista. Porukkaan lisäksi kuuluu yleensä vain miehiä, ja tyttöystävät ovat mukana vain harvoin. Ehkä olen hankala ihminen, mutta ne harvat tyttöystävätkään eivät ole minun tyyppisiäni ihmisiä. Kerrankin yksi tytöistä oli kaatanut juomat mieheni päälle ilman järkevää syytä, ja samanlaisia älyttömyyksiä kyseisten naisten taholta käy joka reissulla jolla he ovat mukana. Kuulostaa karsealta. Tykkään kyllä käydä ulkona ja välillä olla pilkkuunkin asti ravintolassa, mutta känniörveltämiset on hoidettu jo teininä ja opiskelujen alkuaikoina. Perjantainakin olin omien ystävieni kanssa keikalla, kun taas mieheni oli silloinkin ryyppäämässä ja tuli noin viideltä kotiin kaljakassi tyhjänä.
AP
Haluaisin myös sunnuntaisin tehdä yhdessä jotain enkä katsella toisen krapulointia. Tuntuu, että vähäinenkin yhteinen aika menee hukkaan. Mies kyllä vakuuttaa rakastavansa ja haluavansa olla vain minun kanssani, mutta jotenkin en enää ole vakuuttunut.
AP
Normaalisti lähetään baarin jälkeen kotiin, korkeintaan syömässä saatetaan käydä. Jos jatkot kiinnostaa aina aamu kuuteen tai seitsemään, sanoisin että pettäminen mielessä.
Ei mies muutu miksikään, älä vain lapsia tuohon tilanteeseen tee. Exäni toimii noin vielä yli nelikymppisenäkin, onneksi on sentään ymmärtänyt olla hankkimatta lapsia.
Kiitos hyvästä vastauksesta ap:lle. En itsekään pidä känniörveltämiseltä, vaikka käynkin ulkona ilman kihlattuani usemamman kerran kuussa. Olemme itse noin saman ikäisiä kuin tekin ja omassa kaveripiirissä on semmoisia, ketkä käyvät paljon ulkona ja semmoisia, ketkä eivät koskaan. Keidenkään parisuhteen laadulla ei nähdäkseni ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka paljon pariskunta ravaa baareissa. Alkoholismi on asia erikseen ja eiköhän kaikki sen tunnista, itse nyt puhuin lähinnä vaan baareilusta. Ja oletettavasti siihen ei kuitenkaan liity pettämistä yms vaikka täällä kaikki piruja seinille maalaakin. Itse tunnet miehesi parhaiten.
Ei kavereiden kanssa hummaaminen tee kestään alkoholistia pettäjää, jos ei ole muuta syytä epäillä. Ehkä miehesi pitäisi huomioida sinua muuten enemmän ja minustakin olisi soveliasta vastata puhelimeen, kun toinen huolissaan soittaa.
Olisi entinen mies tuolla käytöksellä.
Ja liekö ihan puhtaat jauhot pussissa, kun aina jää yöksi jonnekin eikä vastaa puhelimeen. Veikkaisin vieraissa hyppimistä myös.
Ja kyllähän kavereiden kanssa hummaaminen tekee alkoholistin, jos siihen kuuluu aina alkoholi ja sitä on saatava joka viikonloppu seurauksista viis. Tietysti nuorena monien alkon käyttö on kovaa, niin myös itsellänikin nuorempana, ennen perhettä. Ja tuossa nyt vain sattuvat olemaan klassiset pettämisen merkit, mutta eihän nitä ole pakko huomata jos ei halua. Lisäksi ei tunnu kunnioitusta olevan kumppania kohtaan, jos ei käytös muutu vaikka käytöksellä loukkaa toista.
Kiitos taas kaikille vastauksista! AP luovuttaa nyt nukkumisyritysten suhteen ja painuu suihkuun. Tulen myöhemmin katsomaan onko vastauksia ilmestynyt lisää. Mietin myös, pitäisikö minun näyttää tämä ketju miehelleni kun hän viimein tulee kotiin ja on saanut päänsä selväksi? Viime viikonloppuna meillä oli taas riitaa baareilun takia, koska mieheni ei voinut sunnuntaina lähteä vanhempieni luo syömään kovan krapulansa takia. Silloin näytin hänelle päiväkirjamerkintöjäni jotta hän ymmärtäisi, kuinka pahalta minusta on jo pidemmän aikaa tuntunut. Silloin saimme riidat sovittua ja puhuttua asioista, mutta nyt ne keskustelut on näköjään taas unohdettu.
Ja vielä lapsiasiasta: aikomuksissani ei todellakaan ole hankkia lapsia ennen kuin tilanne muuttuu. Haluan myös saada tutkintoni valmiiksi ja löytää töitä. Yhden ihmisen palkalla ei perhettä saa elätettyä ilman jatkuvaa huolta rahasta. Mieheni on kyllä sanonut minulle, että jos en tulevaisuudessa tee hänen kanssaan lapsia, ei suhdettamme kannata jatkaa. Silloin olen useasti sanonut, että hoitaisinko lapset sitten viikonloppuisin yksin hänen ollessa kavereidensa kanssa? Tähän mies vastaa lupauksilla muuttua sitten, kun lapsi olisi mukana kuvioissa. Totta on, että mieheni on lapsirakkaampi kuin minä, mutta pelkkä rakkaus ei enää riitä, kun siitä lapsesta pitäisi huolehtiakin.
AP
Älkää ainakaan alkako tehdä lapsia ennen kuin mies on muuttunut omasta aidosta tahdostaan. Muuten hän sinnittelee kotona kunnes raskaustesti on positiivinen, sitten asiaa pitää lähteä poikien kanssa juhlimaan ja sama ralli jatkuu.