Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei vieläkään tullut baarista kotiin
08.02.2015 |
Hei!
Heräsin äsken ja huomasin, että avomieheni ei vieläkään ole tullut poikien baarireissulta kotiin. Kello on kuitenkin kohta jo seitsemän. En ole ennen tehnyt AV:lle aloituksia mutta nyt kysyisin teiltä, että mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Kotiin tuleminen vasta aamuisin alkaa jo olla lähes jokaviikonloppuinen rutiini. Itse en oikein tykkää baareissa notkua, mutta ymmärrän kyllä, että mieheni haluaa käydä kavereidensa kanssa ulkona. Mutta en oikein jaksa enää sitä, että poikien reissuille lähdetään mahdollisesti jo lauantaina päivällä ja kotiin saavutaan sunnuntaiaamuisin vasta 6-7 aikaan. Asumme muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, ja käveltenkin kotimatkaan menee vain puolisen tuntia.
Kaiken lisäksi olen itse ollut koko viikonlopun kuumeessa ja minusta olisi ollut kivaa, jos mieheni olisi jäänyt kanssani kotiin esim. elokuvia kuumeessa. Emme ehdi arkisin viettää paljonkaan aikaa yhdessä, koska opiskelu ja gradun kirjoittaminen vievät tällä hetkellä suuren osan ajastani. Mieheni toki käy jo töissä. Siksikin haluaisin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa näin viikonloppuisin. Olemme jo keskustelleet ja riidelleet moneen kertaan näistä baarireissuista, mutta mikään ei muutu. Mieheni ei edes ilmoita mitään, kun ilta venähtää näin pitkäksi. Hän ei usein aamuöisin vastaa puhelimeenkaan vaikka yrittäisin soittaa ja kysellä missä hän menee.
Mieheni on lapsirakas ja toivoo ainakin kahta lasta. Olen sanonut hänelle, etten voi ajatellakaan hankkivani lapsia, kun hän riekkuu viikonloppuisin aamuun asti baarissa. Hän on vain todennut muuttavansa tapansa heti, jos lapsia tulisi. En vain itse jaksa uskoa siihen.
Taustatietona kerrottakoon, että olemme olleet jo seitsemän vuotta yhdessä. Mistään ihan tuoreesta parista ei siis enää ole kyse. En pysty koskaan viikonloppuisin nukkumaankaan kovin hyvin, koska aina vain mietin missä se mieheni taas mahtaa pyöriä.
Joten mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa? Tai herättääkö tämä muuten jotain ajatuksia?
Kommentit (204)
Pahempaa kuin tuhlata seitsemän vuotta on tuhlata seitsemän vuotta ja yksi päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin koko ketjun nyt ja toivon tsemppiä, ap, Sinulle. Olet kyllä sellainen nainen, että mies menetti PALJON! Olet pian valmis, ja kun pääset elämässäsi jaloillesi, löydät työn (ellet pääse kokoaikaisesti jo nyt käymääsi paikkaan) ja löydät oman, ihanan kodin itsellesi, sinulla on kyllä ottajia! Kunnolliselle, viisaalle ja noinkin pitkälle venyvälle naiselle on parempiakin miehiä tarjolla! Joku mies on vielä tosi onnellinen sinut löytäessään.
Voiko vanhempasi nyt auttaa sinua taloudellisesti? Autoa lainata? Voitko asua heillä, kunnes saat gradun tehtyä? Gradun teko ei ole aina ihan kevyt juttu, ja tuon äijän olisi siinäkin pitänyt sinua jo tukea, vaan toisin menetteli. Nyt tarvitsisit tasaista olotilaa, et lisähuolia asunnon etsimisestä ja talousongelmista. Sinä selviät joka tapauksessa! Olet jo niin pitkällä omassa elämässäsi, että pienen hetken kestää, kun olet töissä ja omillasi. Voithan maksaa vanhemmillesi asumiskuluistasi, niin heillekään ei tule taloudellisesti lisätaakkaa. Vuokraa tuskin tarvitset maksaa. Iso asia, että voit mennä vanhemmillesi. Kaikilla ei ole sitäkään mahdollisuutta.
Olen itse kuusikymppinen äiti ja jos joku lapsistamme olisi tilanteessasi, ehdottaisin itse, että jäisi ja järjestelisi ajan kanssa asioitaan. Olisi muuten meille vanhemmille iso ilo saada pitää lasta vielä luonamme. Tiedämme, ettei heistä kukaan jäisi loppuelämäkseen, mutta sekin vähä!
Sinä ajattelet asioita järkevästi ja kykenet kyllä järjestämään elämäsi uudelleen. Älä etsi miestä kapakoista, kun uutta alat kaipailla. Joku, joka ei juurikaan juo, vaan harrastaa jotain, esim urheilee. Olet nuori, elämä vielä edessäsi. Eletty elämä on oppimista, kasvamista ihmisenä. Katsele eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 16:04"]Luin koko ketjun nyt ja toivon tsemppiä, ap, Sinulle. Olet kyllä sellainen nainen, että mies menetti PALJON! Olet pian valmis, ja kun pääset elämässäsi jaloillesi, löydät työn (ellet pääse kokoaikaisesti jo nyt käymääsi paikkaan) ja löydät oman, ihanan kodin itsellesi, sinulla on kyllä ottajia! Kunnolliselle, viisaalle ja noinkin pitkälle venyvälle naiselle on parempiakin miehiä tarjolla! Joku mies on vielä tosi onnellinen sinut löytäessään.
Voiko vanhempasi nyt auttaa sinua taloudellisesti? Autoa lainata? Voitko asua heillä, kunnes saat gradun tehtyä? Gradun teko ei ole aina ihan kevyt juttu, ja tuon äijän olisi siinäkin pitänyt sinua jo tukea, vaan toisin menetteli. Nyt tarvitsisit tasaista olotilaa, et lisähuolia asunnon etsimisestä ja talousongelmista. Sinä selviät joka tapauksessa! Olet jo niin pitkällä omassa elämässäsi, että pienen hetken kestää, kun olet töissä ja omillasi. Voithan maksaa vanhemmillesi asumiskuluistasi, niin heillekään ei tule taloudellisesti lisätaakkaa. Vuokraa tuskin tarvitset maksaa. Iso asia, että voit mennä vanhemmillesi. Kaikilla ei ole sitäkään mahdollisuutta.
Olen itse kuusikymppinen äiti ja jos joku lapsistamme olisi tilanteessasi, ehdottaisin itse, että jäisi ja järjestelisi ajan kanssa asioitaan. Olisi muuten meille vanhemmille iso ilo saada pitää lasta vielä luonamme. Tiedämme, ettei heistä kukaan jäisi loppuelämäkseen, mutta sekin vähä!
Sinä ajattelet asioita järkevästi ja kykenet kyllä järjestämään elämäsi uudelleen. Älä etsi miestä kapakoista, kun uutta alat kaipailla. Joku, joka ei juurikaan juo, vaan harrastaa jotain, esim urheilee. Olet nuori, elämä vielä edessäsi. Eletty elämä on oppimista, kasvamista ihmisenä. Katsele eteenpäin.
[/quote]
Ihanasti kirjoitettu! Olispa mullakin sun kaltainen äiti! En ole Ap.
Alue: Aihe vapaa
Tsemppiä ap! Voitko lainata vanhemmiltasi autoa?
Kyllä asiat järjestyy!