Lue keskustelun säännöt.
Oletko tyytymissuhteessa? Itse myönnän että yhteen sitoo tässä vaiheessa ennen kaikkea yhteinen asunto ja koira.
27.04.2026 |
Intohimoa ja suuria tunteita ei ole ollut pitkiin aikoihin, mutta lähteminen olisi liian vaivalloista. Keski-ikäisenä vähän jo myös epäilee, muuttuisiko elämä yhtään sen paremmaksi eroamalla.
Kommentit (21)
Tavallaan kyllä. Arki on ihan ok, mutta suhteessa isoja puutteita. Toisin sanoen yleensä on ihan mukavaa yhdessä mutta luottamus puuttuu.
Ei varsinaisesti ole mitään syytä miksi ei erottaisi mutta toisaalta ei ole syytä miksi eroaisikaan. Tämä on ihan ok näin. On tuosta miehestä hyötyä ja hyvääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, aika lailla tuolla lailla mennään. Meillä on tosin lapsiakin, ja kynnys perheen hajottamiseen on korkea. Siihen ei mielestäni riitä aikuisten kyllästyminen. Monta hyvää asiaakin on, mutta joskus haaveilen omasta elämästäni sen jälkeen, kun lapset muuttavat pois kotoa.
Lopeta nyt jo se märehtiminen ja ole nykymaailman voimakas itsenäinen nainen ja eroa. Päästä se mieskin vapaaksi kaltaisestasi 'tyytyjästä'. Kaiva ne kuvainnolliset kivekset.
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää.
Mikä tässä on säälittävää? Ihminen, joka ei siedä tylsyyttä parisuhteissaan tule olemaan pitkäaikaisessa parisuhteessa. Monella pelissä ei ole pelkästään romanttinen suhde vaan voi olla yhteinen koti, lapsia, lemmikkejä tai yritystoimintaa. Ihan pienestä ei voi aina lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että siinä on ollut alussakaan mitään tuon kummempaa.
Naaraita ei kiinnosta kuin saamapuoli miehiltä. Miten he hyötyvät suhteesta. Nyt naaras kokee että hän saisi muualta enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Voi, voi, elämä on ainutkertainen ja lyhyt. Pitää nauttia siitä mitä on tai rohkeasti tavoitella sitä mitä haluaa. Tyytymään ei pidä alkamaan, vaan olla tyytyväinen siihen mitä on.
Kaikenlainen muutos on aina hyvästä, oli se sitten pientä tai suurta, eteenpäin on ihmisen mentävä!
No ei todellakaan ole aina muutos hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi, voi, elämä on ainutkertainen ja lyhyt. Pitää nauttia siitä mitä on tai rohkeasti tavoitella sitä mitä haluaa. Tyytymään ei pidä alkamaan, vaan olla tyytyväinen siihen mitä on.
Kaikenlainen muutos on aina hyvästä, oli se sitten pientä tai suurta, eteenpäin on ihmisen mentävä!
Eteenpäin minne? Entäs kun on pari-kolmekymppisenä ehtinyt erota jo ihan riittävän monta kertaa huomatakseen, että ei se elämä sitten kuitenkaan sen ihmeellisemmäksi muutu, jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa ja yksinkin on pidemmän päälle melko ankeaa. Eihän ihmiset edellytä sukulaissuhteiltaankaan sitä että niiden pitäisi olla jotain ilotulitusta koko ajan. Helposti sitä omaa tylsistyneisyyttä ja omaa tylsämielisyyttä projisoidaan siihen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Voi, voi, elämä on ainutkertainen ja lyhyt. Pitää nauttia siitä mitä on tai rohkeasti tavoitella sitä mitä haluaa. Tyytymään ei pidä alkamaan, vaan olla tyytyväinen siihen mitä on.
Kaikenlainen muutos on aina hyvästä, oli se sitten pientä tai suurta, eteenpäin on ihmisen mentävä!
No en tiiä. Tuttavapariskunta on lähemmäs kuusikymppisiä jo ja erosivat juuri. Kyllä mun kävi lähinnä vähän sääliksi, varsinkin kun mitään dramatiikkaa asiaan ei ilmeisesti liittynyt vaan pelkkä kyllästyminen. Kyllä se mun korvaan kuulostaa aika ankealta yrittää aloitella elämää uudelleen lähes eläkeikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, voi, elämä on ainutkertainen ja lyhyt. Pitää nauttia siitä mitä on tai rohkeasti tavoitella sitä mitä haluaa. Tyytymään ei pidä alkamaan, vaan olla tyytyväinen siihen mitä on.
Kaikenlainen muutos on aina hyvästä, oli se sitten pientä tai suurta, eteenpäin on ihmisen mentävä!
No en tiiä. Tuttavapariskunta on lähemmäs kuusikymppisiä jo ja erosivat juuri. Kyllä mun kävi lähinnä vähän sääliksi, varsinkin kun mitään dramatiikkaa asiaan ei ilmeisesti liittynyt vaan pelkkä kyllästyminen. Kyllä se mun korvaan kuulostaa aika ankealta yrittää aloitella elämää uudelleen lähes eläkeikäisenä.
Samaa katsellut vierestä. Ei ilmeisesti mitään ulkopuolista säätöä, mutta kyllästytti. Kaikki paskaksi: juuri valmistunut, upea pieni talo vanhuuteen jakoon, sijoitusasunto jakoon, hirveä säätö ja sekoilu oikeastaan ei minkään takia. Sitten - voi herramunvereni kuinka yllättäen - kaikkia alkoikin masentaa yksinäisyys ja orpo olo oudoissa kodeissa 🙄
Olin aikanaan, ja paras päätös oli vain yksinkertaisesti lähteä. Helppoa se ei ollut, onneksi ei ollut yhteisiä lapsia. Elämää ei pidä tuhlata parisuhteeseen jossa ei ole hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan että nämä suhteet ovat kuitenkin olleet hyviä siinä vaiheessa kun naimisiin on menty. Eli potentiaalia toimivaan yhdessäoloon on olemassa.
Tietysti jo jämähtää sohvalle kasvattamaan vatsaa ja takapuolta ja lopettaa ne kivat seurustelujutut seuraamuksena on se että ei kauheasti kiinnosta enää olla toisen kanssa tekemisissä.
Koira? Oikeesti KOIRA? Kaikkea sitä on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa jatkuvaa ilotulitusta, niin elinikäiset suhteet voi unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin aikanaan, ja paras päätös oli vain yksinkertaisesti lähteä. Helppoa se ei ollut, onneksi ei ollut yhteisiä lapsia. Elämää ei pidä tuhlata parisuhteeseen jossa ei ole hyvä olla.
Parisuhde on vain yksi osa elämästä. Ei elämä siitä pilalle mene.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa jatkuvaa ilotulitusta, niin elinikäiset suhteet voi unohtaa.
Osa luulee että se voimakas teini-ihastuminen on se olotila minkä pitäisi kestää ikuisuuden. Toiset luulee että tunteiden vuoristorata on rakkautta; riiteleminen, sopiminen, hullu paneskelu ja draama.
Ei noista ole kestäväksi suhteeksi. Kestävä suhde on sellainen minkä yllä mainitut tunneaddiktit hylkäävät heti alkuunsa, koska se tuntuu niin tylsältä ettei se heidän mielestään voi olla rakkautta. He luulevat että rakkaus on sitä parempi mitä voimakkaampi tunnemyllerrys tulee.
Oikeasti hyvä ja kestävä rakkaus on pieni liekki, hyvä levollinen välittävä tunne joka voi levollisuudestaan huolimatta olla paljon syvempi tunne. Sen varmasti sekoittaa tylsistymiseen, jos on addiktoitunut tunnemyrskyihin.
Vierailija kirjoitti:
Koira? Oikeesti KOIRA? Kaikkea sitä on..
Niin? Miksi yhteinen koira on sinusta naurettavampi syy kuin yhteinen talo? Kyllähän siitä talostakin eroon pääsee, mutta jostain syystä sen mainitseminen ei silti aiheuttanut nikottelua. Toki arvaan että vihaat eläimiä ja siksi huvittaa.
Ns. rakkausavioliitot ovat yliarvostettuja ja sitä paitsi hyvin uusi keksintö. Ennen avioliittoon suhtauduttiin paljon pragmaattisemmin.
Voi, voi, elämä on ainutkertainen ja lyhyt. Pitää nauttia siitä mitä on tai rohkeasti tavoitella sitä mitä haluaa. Tyytymään ei pidä alkamaan, vaan olla tyytyväinen siihen mitä on.
Kaikenlainen muutos on aina hyvästä, oli se sitten pientä tai suurta, eteenpäin on ihmisen mentävä!