Mies ei vieläkään tullut baarista kotiin

Mulla oli eksän kanssa samanlaista. Joka viikonloppu lähti ryyppäämään, välillä tunnin varoitusajalla kymmenien kilometrien päähän toiseen kaupunkiin ja vailla tietoa millä ja milloin tulee kotiin. Sitten soitteli yöllä  tai aamulla mulle ja minä idioottina aina hain. Lisäksi oli käsittämättömän ilkeä ollessaan kännissä. Mies aina pyyteli anteeksi ja vannoi, että lopettaa. Minä typeränä ja naiivina kuvittelin aina, että se on totta. Tuota jatkui 3,5 vuotta.

Olin miettinyt eroa jo pitkään, mutta se oli mukamas niin vaikeaa ja hankalaa. Uskottelin itselleni, että en löydä enää ketään ja tyydyin osaani. Yhtenä päivänä sitten tajusin, että tämä ei ole sitä elämää, jota haluan elää.

Sillä hetkellä kun mies lähti ovet paukkuen, harteilta putosi iso paino ja oli aivan mahtavan kevyt olo. Kyyneltäkään en itkenyt miehen takia. Kyllähän tuo jaksoi ruikuttaa perään ja yritti tehdä minut mustasukkaiseksi kertomalla naisseikkailuistaan aina tasaisin väliajoin, mutta sitten hiljeni kun kerroin, että olen löytänyt uuden miehen. Nyt olen onnellinen :)

Tsemppiä ap, mies ei muutu. Älä tuhlaa elämääsi enempää.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 08:49"]

Sen vielä sanon ennen suihkua, että kaikkeen mitä mies kavereidensa kanssa tekee liittyy alkoholi. Eilen he pelasivat jääkiekkoa - ryyppäämään. Lautapelit, konsolipelit ja illanistujaiset ovat kaikki syitä ryypätä. Eikä vain miehelleni, vaan koko kaveriporukalle. Suurin osa kavereista on sinkkuja, mutta ihmettelen miten ne muutamat muut tyttöystävät jaksavat tätä showta. Olen ehdottanut miehelleni uusien kavereiden hankkimista, joiden kanssa voisi touhuta ilman alkoholiakin. Mutta se ei häntä kiinnosta. Arki-iltaisin mies käy salilla, mutta esim. minun kanssani lenkkeily ei kiinnosta. Usein arkisin hän on vasta 7-8 aikaan kotona, ja minun oletetaan läksyjeni ja graduni ohella laittavan ruuan valmiiksi kun nälkäinen mies tulee kotiin. Ilmeisesti tänään hoidan siivouspäivänkin yksin. Kyllä suututtaa. Viime viikonloppunakin siivous jäi välistä, koska ajattelin näpäyttää miestä ja olla siivoamatta jos en saa hänen apuaan. Nyt edessä on kuitenkin kahden viikon työt, ja kuten sanottua, olen kuumeessakin.

AP

[/quote]

Sinäkö teillä hoidat kodin ja mies "auttaa" ?

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:19"]Tulee mieleen ystäväni, johon tutustuin, kun hän oli miehesi ikäinen. Tavat oli juuri saman naiset, kuin miehelläsi... Kuoli viinaan tammikuussa 16 vuotta myöhemmin.
[/quote]

Samanlaiset ei naiset tarkoitin. Ajan myötä korkki aukesi jo perjantaina ip ja jatkui sunnuntaihin. Lopulta maanantaina piti ottaa aamulla ryyppy. Ei ollut vaikutusta lapsilla, ei millään. Viina meni kaiken edelle. Lopulta putket kesti kuukausia. Viimeisin putki kolme kuukautta. Perhe lähti, tuli potkut ja mies kuoli.
[/quote]

Petti myöskin usein ryyppyreissuillaan... Oli fiksu, kiva ja ihana SELVÄNÄ. Alkoholismi on etenevä sairaus. Erittäin isot kellot soi päässäni, kun luen tätä ketjua!!
[/quote]

Lisän vielä, että kun mies tuosta vielä lisää alkoholisoituu, sairastut itsekin. Alkoholistin läheisen tavoin... Ellet ole jo? Läheisriippuvuus!?

AP NYT IHAN OIKEASTI. Sääliksi käy, olet jo vähän säälittäväkin. Tuossa viestissä ei todellakaan ollut mitään liian kärkästä, ihan asiallisesti sanoit. Sun ei tarvii perustella miehelle enää mitään, ei selittää mikä sua vituttaa, ei mitään. Mies kyllä tietää sen kaiken mikä sua vituttaa, johan te olette niistä puhunut. Siksi sun ei nyt pidä tai kannata aloittaa kaikkea sitä alusta, se kuulostaa nimenomaan sellaiselta nalkutukselta. Jos olisin sä, niin tyynen rauhallisesti oisin nyt vaan, en kyselis mieheltä mitään enkä huutais en mitään. Jos mies ei oma-aloitteisesti sano mitään niin ei se myöskään halua asioita muuttaa. Jos sä huudat sille ja pyydät muuttumaan niin tottakai se vastaa "joo joo mä muutun mä lupaan!" vaikka ei sitä sillä hetkellä edes tarkottaisi sitä. Harvalla miehellä on munaa sanoa että "no itseasiassa ollaan varmaan molemmat onnellisempia jos erotaan" kun vaihtoehtona on jatkaa tuota sinkkuelämää niin, että kotona on ilmainen kodinhoitaja. Välillä joutuu nalkutusta kuuntelemaan mutta kyllähän mies sen kestää. Ainoat vaihtoehdot on teille, että sä otat eron nyt tai mies löytää toisen ja hän ottaa eron sitten. Sun tekis nyt hyvää varmaan olla jossain muualla pari päivää ja miettiä asioita. Sulla selvästi jo itsetunto laskee tosi pahasti, etkä osaa asioita miettiä ehkä enää järkevästi. Ei oikeasti selitys miehen baarireissuille oo se, että sulla on akne. Mietihän nyt itsekin. Te olette vain erilaisia, ei se tarkoita että sussa on mitään vikaa.

Jos tämä on elämää, jota miehesi haluaa elää ja hän kokee koti-illat tylsiksi, hän huijaa vain itseään lupaamalla muuttaa tapojaan lapsen syntyessä. Mikäli tylsyyden sietokyky on tuota luokkaa ja miehellä on noin suuri tarve paeta arkea, tilanne vain pahenisi lapsen myötä. Totuushan on, että vauva-arki on yleensä aika rankkaa ja baarikärpäsen näkökulmasta myös tylsää. Jos hän kykenee jättämään sinut sairaana yksin kotiin ilman mitään tunnontuskia, vaikka olit nimenomaan pyytänyt, että hän jäisi kotiin, ei varmasti hänellä kolkuttele omatunto lapsenkaan ollessa kuvioissa mukana. Minusta ette ole toisillenne sopivat kumppanit, enkä tarkoita tätä sillä, että kummankaan elämäntavassa olisi mitään pahaa. Hänen kannattaisi vaihtaa johonkin bilehileeseen ja sinun rauhallisempaan mieheen. Molempia tyyppejä kun kuitenkin löytyy.

Hänhän laittaa selvästi alkoholin ja biletyksen sun edelle, ei mitään arvostusta sua kohtaan. Mä en katsoisi tämmöstä toimintaa sekuntiakaan, ei se mihinkään ole muuttumassa.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:29"]Suihkun aikana oli tullut viesti: "Anteeksi, kun en ilmoittanut mitään. Olen (miehen kaverin nimi) sohvalla ollu yötä. Olin melko pätkässä eilen. En tiedä miksi näin."

Vastasin miehelle: "Nyt on sellainen juttu, että saat valita: joko noi kaverireissut loppuu tai meidän parisuhde. Olen tosissani. Mä en jaksa enää. Olen sairaana, ja tänäkin yönä sain nukuttua vain neljä tuntia. Nyt läksyt ja siivous edessä ja huomenna kouluun. Olen kuumeessakin ja itkenyt koko aamun. Ja sä vaan makaat siellä. Viikonloput on nykyään pelkkää riitaa. Ennen joulua sanoit, että silloin oli poikkeuksellista kun juhlia oli joka viikonloppu. Sama tahti näyttää nytkin jatkuvat."

Jep, viesti oli ehkä vähän turhankin kärkkäästi kirjoitettu, mutta pakko oli purkaa tunteita miehellekin. Nyt en ole saanut häneltä enää mitään vastausta, ja Whatsappin mukaan hän ei ole vielä edes viestiäni nähnyt. Vastasin kuitenkin vain muutama minuutti sen jälkeen, kun hän oli oman viestinsä laittanut. Jotenkin minulle tulee vain sellainen kauhukuva mieleen, että pariskunta on jossain herännyt yhdessä ja nyt on muutakin puuhaa kuin puhelimen katselu... Eikä. Miehen mainitsema kaveri on sellainen, jonka luona mies aina sanoo olevansa jos ei ole tullut kotiin, tai hän tulee vasta pari tuntia baarin sulkemisen jälkeen. 

Kuten sanottua, olen kyllä viime syksystä lähtien miettinyt eroa. Rakastan miestäni, ja mielestäni olemme todella hyvä pari näitä kännireissuja lukuunottamatta. Mieheni on hellä, hauska, hyvännäköinen ja teemme yhdessä asioita, kuten jo mainitsemani ravintolassa syömiset, leffat, teatterireissut... Mutta nämä yhteiset tekemiset ovat nyt jääneet jatkuvasti vähemmälle kavereiden viedessä yhä enemmän hänen aikaansa. Olen miettinyt onko minussa itsessäni jotain vikaa, vai onko vika tosiaan kokonaan miehessä. Nalkutan kyllä kotitöistä, ruuan laittamisesta yms., koska mielestäni joudun tekemään liikaa asioita yksin miehen viettäessä arki-illat kuntosalilla ja viikonloput kavereiden kanssa. On tietysti tärkeää hoitaa kuntoaankin, mutta olisi kiva ehtiä itsekin useammin esim. lenkille tai jumppaan, mutta pakkohan minun on ruokaakin laittaa että saan jotain syötyä, koska mies tulee niin myöhään kotiin. 

Mielestäni viikonloppureissut lähtivät käsistä, kun olin lukuvuoden 2013-2014 opiskelijavaihdossa. Tällöin mieheni asui kodissamme yksin ja vietti ymmärrettävästi paljon aikaa kavereidensa kanssa. Hän kuitenkin kävi luonani vuoden aikana kolme kertaa ja minä kävin kerran Suomessa, ja mielestämme parisuhteessamme ei ollut mitään muuta vikaa kuin välimatka. Suomeen palattuani "poikamieselämä" on kuitenkin jäänyt päälle. Toki mies kävi paljon ulkona ennen vaihtovuottanikin, mutta ei sentään joka viikonloppu kuten nyt. Vaihtovuosikin kliseisesti mielletään biletykseksi, jota toki harrastinkin, mutta mieheni oli silti useammin viihteellä kuin minä. 

En nyt kaipaisi mitään parisuhdedraamaa, koska minulla on ollut terveysongelmia. Sairastin vaihdossa kaksi veritulppaa, jotka luultavasti johtuivat e-pillereistä. Olen siis nuori, tupakoimaton, normaalipainoinen ja muuten terve nainen, joka vain yllättäen sai kaksi veritulppaa. Tulppien takia jouduin lopettamaan e-pillerit, ja siitä asti olemme mieheni kanssa käyttäneet kondomia. Hän on vakuuttanut minulle ettei haittaa vaikken enää koskaan saakaan käyttää mitään hormonaalista ehkäisyä, mutta entä jos se haittaakin? Pillereiden lopettamisen takia sain myös aknen, joka nyt on kyllä saatu jo aisoihin. Jäljellä on enää aknearpia, jotka onneksi saa meikillä piiloon. Kuukautiseni ovat kuitenkin yhä täysin epäsäännölliset, ja saattavat kestää kolmekin viikkoa. Tämä kaikki on kyllä vaikuttanut itsetuntooni, ja ehkä miehenikin on kyllästynyt jatkuviin kuukautisiin, aknenaamaani ja kondomin käyttöön. Huoh, en edes tiedä liittyykö tämä avautuminen enää koko ketjun aiheeseen, mutta kunhan nyt purin sydäntäni.

AP
[/quote] Ihan 100 varmasti pettää!! Ensinnäkin sanoo aina tuon saman kaverin, joten he ovat sopineet yms, että sa osaa sanoa olleensa tällä kaverilla, jos onkin ollut panemassa jotain toista. Jos vaikka sattuisit joskus kysymään tältä kaverilta niin vastaus on aina tietenkin, että juu on ollut täälä yötä....tuohan on ihan selvää, että pettää sinua. Miten sinisilmäisiä ihmiset ovat!!

Tiedät ihan hyvin mitä sun pitää tehdä. Suo vaan pelottaa epävarmuus ja uuden kumppanin etsintä, mikä on ihan ymmärrettävää. Toinen vaihtoehto, on että hyväksyt elämän sellaisena kun se on. Lottovoittona mies saattaisi ryhdistäytyä jossain vaiheessa, mutta ei elämää voi lottovoitto pohjalta lähteä suunnittelemaan.

Tosta sun viestistä jäi sellainen fiilis, että olet jo antanut ukolle anteeksi ja annat touhun jatkua. Siis toi olin turhan kovasanainen kommentti paljasti sinut. Ota tai jätä, mutta älä yritä ottaa sellaista, mitä ei ole olemassa. Muuten elät harhaisissa toiveissa ja tavoittelet hattaroita. Palkinnoksi tuosta saa pelkkiä pettymyksiä. Elämä pitää perustaa todellisuudella.

Luulen että pettää. En keksi itse yhtään järkevää syytä, miksi mieheni jäisi baarin jälkeen alvariinsa kaverilleen yöksi. Toki poikkeustapaukset, kuten se ettei ole vaikka varaa taksiin ja menee siksi kerran yöksi kaverille, olisi minusta ok, tosin emme lähde koskaan baariin jos ei ole varmuuden vuoksi taksirahaa. 

Tuttuni mies teki tuota muuten, ja sittenhän selvisi että petti vaimoaan 9 vuotta surutta.. Itselläni olisi hälytyskellot soineet. Ilmeisesti tutullani myös, mutta oli muuten tyytyväinen elämäänsä ja kielsi itseltään asian. 

Voi ap! Näin 10v vanhemman naisen ohje on, että pidä pää kylmänä! Nyt voi tuntua, että rakastaa toista aina tai ettei koskaan löydä parempaa, mutta se ei ole niin.

Olet nyt antanut vaihtoehdot. Jos ne ahdistavat miestä, niin lusikat jakoon. Ethän sinäkään halua että mies on ahdistunut. Mutta tämä on SINUN elämäsi. Sinä päätät miten annat itseäsi kohdeltavan.

Meilläkin oli vaihtariaika, jolloin kotimme muistutti bilhardisalia ja peliluolaa, mutta mies muutti tapansa kun palasin.

Voimia ja tsemppiä! Halaus!

Jos ei ole textannut on jäänyt jatkoille ryyppäämään. Jos on textannut, on mennyt vieraisiin.

Jep, taidan olla aika säälittävä. En vain haluaisi heittää seitsemää vuotta hukkaan. Rakastan kuitenkin miestäni ja haluaisin viettää loppuelämäni hänen kanssaan, mutta en vain jaksa enää sitä että kaverit menevät jatkuvasti minun edelleni, eikä esim- yökyläilyistä ilmoiteta mitään. Eilenkin tosiaan pyysin häntä jäämään kanssani kotiin, koska olen kipeänä ja olisin kaivannut seuraa. En kuitenkaan halunnut pyytää kavereita kylään, etteivät he saa tartuntaa. Ja toki minullakin on paljon ystäviä ja vietän heidän kanssaan viikoittain aikaa, mutta vietämme aikaa pelaillen, kahvilla käyden, juoruten ja harvemmin sitten bilettäen. Mieluiten viettäisin kuitenkin enemmän aikaa oman mieheni kanssa.

Näytän tänään tämän ketjun miehelleni. Sanoin hänelle jo viestissäni, että saa nyt valita minut tai kavereiden kanssa kännäilyn. Annan hänelle pitkän seurustelusuhteemme takia vielä yhden ainokaisen mahdollisuuden ja lupaan teille kaikille, että jos hän vielä mokaa, on suhteemme tässä. Olen todellakin ansainnut arvoistani kohtelua.

Kiitos teille kaikille vastaajille, olette auttaneet minua saamaan silmäni auki.

AP 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:29"]Suihkun aikana oli tullut viesti: "Anteeksi, kun en ilmoittanut mitään. Olen (miehen kaverin nimi) sohvalla ollu yötä. Olin melko pätkässä eilen. En tiedä miksi näin."

Vastasin miehelle: "Nyt on sellainen juttu, että saat valita: joko noi kaverireissut loppuu tai meidän parisuhde. Olen tosissani. Mä en jaksa enää. Olen sairaana, ja tänäkin yönä sain nukuttua vain neljä tuntia. Nyt läksyt ja siivous edessä ja huomenna kouluun. Olen kuumeessakin ja itkenyt koko aamun. Ja sä vaan makaat siellä. Viikonloput on nykyään pelkkää riitaa. Ennen joulua sanoit, että silloin oli poikkeuksellista kun juhlia oli joka viikonloppu. Sama tahti näyttää nytkin jatkuvat."

Jep, viesti oli ehkä vähän turhankin kärkkäästi kirjoitettu, mutta pakko oli purkaa tunteita miehellekin. Nyt en ole saanut häneltä enää mitään vastausta, ja Whatsappin mukaan hän ei ole vielä edes viestiäni nähnyt. Vastasin kuitenkin vain muutama minuutti sen jälkeen, kun hän oli oman viestinsä laittanut. Jotenkin minulle tulee vain sellainen kauhukuva mieleen, että pariskunta on jossain herännyt yhdessä ja nyt on muutakin puuhaa kuin puhelimen katselu... Eikä. Miehen mainitsema kaveri on sellainen, jonka luona mies aina sanoo olevansa jos ei ole tullut kotiin, tai hän tulee vasta pari tuntia baarin sulkemisen jälkeen. 

Kuten sanottua, olen kyllä viime syksystä lähtien miettinyt eroa. Rakastan miestäni, ja mielestäni olemme todella hyvä pari näitä kännireissuja lukuunottamatta. Mieheni on hellä, hauska, hyvännäköinen ja teemme yhdessä asioita, kuten jo mainitsemani ravintolassa syömiset, leffat, teatterireissut... Mutta nämä yhteiset tekemiset ovat nyt jääneet jatkuvasti vähemmälle kavereiden viedessä yhä enemmän hänen aikaansa. Olen miettinyt onko minussa itsessäni jotain vikaa, vai onko vika tosiaan kokonaan miehessä. Nalkutan kyllä kotitöistä, ruuan laittamisesta yms., koska mielestäni joudun tekemään liikaa asioita yksin miehen viettäessä arki-illat kuntosalilla ja viikonloput kavereiden kanssa. On tietysti tärkeää hoitaa kuntoaankin, mutta olisi kiva ehtiä itsekin useammin esim. lenkille tai jumppaan, mutta pakkohan minun on ruokaakin laittaa että saan jotain syötyä, koska mies tulee niin myöhään kotiin. 

Mielestäni viikonloppureissut lähtivät käsistä, kun olin lukuvuoden 2013-2014 opiskelijavaihdossa. Tällöin mieheni asui kodissamme yksin ja vietti ymmärrettävästi paljon aikaa kavereidensa kanssa. Hän kuitenkin kävi luonani vuoden aikana kolme kertaa ja minä kävin kerran Suomessa, ja mielestämme parisuhteessamme ei ollut mitään muuta vikaa kuin välimatka. Suomeen palattuani "poikamieselämä" on kuitenkin jäänyt päälle. Toki mies kävi paljon ulkona ennen vaihtovuottanikin, mutta ei sentään joka viikonloppu kuten nyt. Vaihtovuosikin kliseisesti mielletään biletykseksi, jota toki harrastinkin, mutta mieheni oli silti useammin viihteellä kuin minä. 

En nyt kaipaisi mitään parisuhdedraamaa, koska minulla on ollut terveysongelmia. Sairastin vaihdossa kaksi veritulppaa, jotka luultavasti johtuivat e-pillereistä. Olen siis nuori, tupakoimaton, normaalipainoinen ja muuten terve nainen, joka vain yllättäen sai kaksi veritulppaa. Tulppien takia jouduin lopettamaan e-pillerit, ja siitä asti olemme mieheni kanssa käyttäneet kondomia. Hän on vakuuttanut minulle ettei haittaa vaikken enää koskaan saakaan käyttää mitään hormonaalista ehkäisyä, mutta entä jos se haittaakin? Pillereiden lopettamisen takia sain myös aknen, joka nyt on kyllä saatu jo aisoihin. Jäljellä on enää aknearpia, jotka onneksi saa meikillä piiloon. Kuukautiseni ovat kuitenkin yhä täysin epäsäännölliset, ja saattavat kestää kolmekin viikkoa. Tämä kaikki on kyllä vaikuttanut itsetuntooni, ja ehkä miehenikin on kyllästynyt jatkuviin kuukautisiin, aknenaamaani ja kondomin käyttöön. Huoh, en edes tiedä liittyykö tämä avautuminen enää koko ketjun aiheeseen, mutta kunhan nyt purin sydäntäni.

AP
[/quote]

Liisa?

Ihan oikeastiko luulet, että se vain kurlaa? Löisin aika suuren summan vetoa jalkavaimon puolesta...

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:29"]Suihkun aikana oli tullut viesti: "Anteeksi, kun en ilmoittanut mitään. Olen (miehen kaverin nimi) sohvalla ollu yötä. Olin melko pätkässä eilen. En tiedä miksi näin."   Vastasin miehelle: "Nyt on sellainen juttu, että saat valita: joko noi kaverireissut loppuu tai meidän parisuhde. Olen tosissani. Mä en jaksa enää. Olen sairaana, ja tänäkin yönä sain nukuttua vain neljä tuntia. Nyt läksyt ja siivous edessä ja huomenna kouluun. Olen kuumeessakin ja itkenyt koko aamun. Ja sä vaan makaat siellä. Viikonloput on nykyään pelkkää riitaa. Ennen joulua sanoit, että silloin oli poikkeuksellista kun juhlia oli joka viikonloppu. Sama tahti näyttää nytkin jatkuvat."   Jep, viesti oli ehkä vähän turhankin kärkkäästi kirjoitettu, mutta pakko oli purkaa tunteita miehellekin. Nyt en ole saanut häneltä enää mitään vastausta, ja Whatsappin mukaan hän ei ole vielä edes viestiäni nähnyt. Vastasin kuitenkin vain muutama minuutti sen jälkeen, kun hän oli oman viestinsä laittanut. Jotenkin minulle tulee vain sellainen kauhukuva mieleen, että pariskunta on jossain herännyt yhdessä ja nyt on muutakin puuhaa kuin puhelimen katselu... Eikä. Miehen mainitsema kaveri on sellainen, jonka luona mies aina sanoo olevansa jos ei ole tullut kotiin, tai hän tulee vasta pari tuntia baarin sulkemisen jälkeen.    Kuten sanottua, olen kyllä viime syksystä lähtien miettinyt eroa. Rakastan miestäni, ja mielestäni olemme todella hyvä pari näitä kännireissuja lukuunottamatta. Mieheni on hellä, hauska, hyvännäköinen ja teemme yhdessä asioita, kuten jo mainitsemani ravintolassa syömiset, leffat, teatterireissut... Mutta nämä yhteiset tekemiset ovat nyt jääneet jatkuvasti vähemmälle kavereiden viedessä yhä enemmän hänen aikaansa. Olen miettinyt onko minussa itsessäni jotain vikaa, vai onko vika tosiaan kokonaan miehessä. Nalkutan kyllä kotitöistä, ruuan laittamisesta yms., koska mielestäni joudun tekemään liikaa asioita yksin miehen viettäessä arki-illat kuntosalilla ja viikonloput kavereiden kanssa. On tietysti tärkeää hoitaa kuntoaankin, mutta olisi kiva ehtiä itsekin useammin esim. lenkille tai jumppaan, mutta pakkohan minun on ruokaakin laittaa että saan jotain syötyä, koska mies tulee niin myöhään kotiin.    Mielestäni viikonloppureissut lähtivät käsistä, kun olin lukuvuoden 2013-2014 opiskelijavaihdossa. Tällöin mieheni asui kodissamme yksin ja vietti ymmärrettävästi paljon aikaa kavereidensa kanssa. Hän kuitenkin kävi luonani vuoden aikana kolme kertaa ja minä kävin kerran Suomessa, ja mielestämme parisuhteessamme ei ollut mitään muuta vikaa kuin välimatka. Suomeen palattuani "poikamieselämä" on kuitenkin jäänyt päälle. Toki mies kävi paljon ulkona ennen vaihtovuottanikin, mutta ei sentään joka viikonloppu kuten nyt. Vaihtovuosikin kliseisesti mielletään biletykseksi, jota toki harrastinkin, mutta mieheni oli silti useammin viihteellä kuin minä.    En nyt kaipaisi mitään parisuhdedraamaa, koska minulla on ollut terveysongelmia. Sairastin vaihdossa kaksi veritulppaa, jotka luultavasti johtuivat e-pillereistä. Olen siis nuori, tupakoimaton, normaalipainoinen ja muuten terve nainen, joka vain yllättäen sai kaksi veritulppaa. Tulppien takia jouduin lopettamaan e-pillerit, ja siitä asti olemme mieheni kanssa käyttäneet kondomia. Hän on vakuuttanut minulle ettei haittaa vaikken enää koskaan saakaan käyttää mitään hormonaalista ehkäisyä, mutta entä jos se haittaakin? Pillereiden lopettamisen takia sain myös aknen, joka nyt on kyllä saatu jo aisoihin. Jäljellä on enää aknearpia, jotka onneksi saa meikillä piiloon. Kuukautiseni ovat kuitenkin yhä täysin epäsäännölliset, ja saattavat kestää kolmekin viikkoa. Tämä kaikki on kyllä vaikuttanut itsetuntooni, ja ehkä miehenikin on kyllästynyt jatkuviin kuukautisiin, aknenaamaani ja kondomin käyttöön. Huoh, en edes tiedä liittyykö tämä avautuminen enää koko ketjun aiheeseen, mutta kunhan nyt purin sydäntäni.   AP [/quote] Liisa?

[/quote]

En ole Liisa. Tutut varmaan tunnistaa, mutta antaa tunnistaa. On näistä asioista jo kavereiden kanssa ollut puhetta. 

AP

Mies potee parhaillaan krapulaa ja morkkista ja lupaa sinulle vaikka kuun taivaalta. Voisin myös vetoa siitä, että niin kauan, kun mahdollistat tämän touhun, se myös jatkuu. Mikäs miehellä on tullessa ryyppyreissuiltaan puhtaaseen kotiin ruokapöydän jälkeen. Jos muuttaisit omaan asuntoon, joutuisi miehesi itse keittämään ruokansa ja elämään sotkujen keskellä. Silloin hän saattaisi havahtua. En, anteeksi vain, jaksa uskoa, että tämä olisi oikeasti sinulta "viimeinen mahdollisuus". Kuulostat kovin puolustelevalta ja nöyristelevältä viesteissäsi. Et halua heittää hukkaan seitsemää vuotta jne., on varmaan ollutkin ihanat seitsemän vuotta, pohdit, olitko SINÄ liian kärkäs viestissäsi. Mies tietää taipuvaisuutesi ja käyttää sitä hyväkseen.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:29"]Suihkun aikana oli tullut viesti: "Anteeksi, kun en ilmoittanut mitään. Olen (miehen kaverin nimi) sohvalla ollu yötä. Olin melko pätkässä eilen. En tiedä miksi näin."   Vastasin miehelle: "Nyt on sellainen juttu, että saat valita: joko noi kaverireissut loppuu tai meidän parisuhde. Olen tosissani. Mä en jaksa enää. Olen sairaana, ja tänäkin yönä sain nukuttua vain neljä tuntia. Nyt läksyt ja siivous edessä ja huomenna kouluun. Olen kuumeessakin ja itkenyt koko aamun. Ja sä vaan makaat siellä. Viikonloput on nykyään pelkkää riitaa. Ennen joulua sanoit, että silloin oli poikkeuksellista kun juhlia oli joka viikonloppu. Sama tahti näyttää nytkin jatkuvat."   Jep, viesti oli ehkä vähän turhankin kärkkäästi kirjoitettu, mutta pakko oli purkaa tunteita miehellekin. Nyt en ole saanut häneltä enää mitään vastausta, ja Whatsappin mukaan hän ei ole vielä edes viestiäni nähnyt. Vastasin kuitenkin vain muutama minuutti sen jälkeen, kun hän oli oman viestinsä laittanut. Jotenkin minulle tulee vain sellainen kauhukuva mieleen, että pariskunta on jossain herännyt yhdessä ja nyt on muutakin puuhaa kuin puhelimen katselu... Eikä. Miehen mainitsema kaveri on sellainen, jonka luona mies aina sanoo olevansa jos ei ole tullut kotiin, tai hän tulee vasta pari tuntia baarin sulkemisen jälkeen.    Kuten sanottua, olen kyllä viime syksystä lähtien miettinyt eroa. Rakastan miestäni, ja mielestäni olemme todella hyvä pari näitä kännireissuja lukuunottamatta. Mieheni on hellä, hauska, hyvännäköinen ja teemme yhdessä asioita, kuten jo mainitsemani ravintolassa syömiset, leffat, teatterireissut... Mutta nämä yhteiset tekemiset ovat nyt jääneet jatkuvasti vähemmälle kavereiden viedessä yhä enemmän hänen aikaansa. Olen miettinyt onko minussa itsessäni jotain vikaa, vai onko vika tosiaan kokonaan miehessä. Nalkutan kyllä kotitöistä, ruuan laittamisesta yms., koska mielestäni joudun tekemään liikaa asioita yksin miehen viettäessä arki-illat kuntosalilla ja viikonloput kavereiden kanssa. On tietysti tärkeää hoitaa kuntoaankin, mutta olisi kiva ehtiä itsekin useammin esim. lenkille tai jumppaan, mutta pakkohan minun on ruokaakin laittaa että saan jotain syötyä, koska mies tulee niin myöhään kotiin.    Mielestäni viikonloppureissut lähtivät käsistä, kun olin lukuvuoden 2013-2014 opiskelijavaihdossa. Tällöin mieheni asui kodissamme yksin ja vietti ymmärrettävästi paljon aikaa kavereidensa kanssa. Hän kuitenkin kävi luonani vuoden aikana kolme kertaa ja minä kävin kerran Suomessa, ja mielestämme parisuhteessamme ei ollut mitään muuta vikaa kuin välimatka. Suomeen palattuani "poikamieselämä" on kuitenkin jäänyt päälle. Toki mies kävi paljon ulkona ennen vaihtovuottanikin, mutta ei sentään joka viikonloppu kuten nyt. Vaihtovuosikin kliseisesti mielletään biletykseksi, jota toki harrastinkin, mutta mieheni oli silti useammin viihteellä kuin minä.    En nyt kaipaisi mitään parisuhdedraamaa, koska minulla on ollut terveysongelmia. Sairastin vaihdossa kaksi veritulppaa, jotka luultavasti johtuivat e-pillereistä. Olen siis nuori, tupakoimaton, normaalipainoinen ja muuten terve nainen, joka vain yllättäen sai kaksi veritulppaa. Tulppien takia jouduin lopettamaan e-pillerit, ja siitä asti olemme mieheni kanssa käyttäneet kondomia. Hän on vakuuttanut minulle ettei haittaa vaikken enää koskaan saakaan käyttää mitään hormonaalista ehkäisyä, mutta entä jos se haittaakin? Pillereiden lopettamisen takia sain myös aknen, joka nyt on kyllä saatu jo aisoihin. Jäljellä on enää aknearpia, jotka onneksi saa meikillä piiloon. Kuukautiseni ovat kuitenkin yhä täysin epäsäännölliset, ja saattavat kestää kolmekin viikkoa. Tämä kaikki on kyllä vaikuttanut itsetuntooni, ja ehkä miehenikin on kyllästynyt jatkuviin kuukautisiin, aknenaamaani ja kondomin käyttöön. Huoh, en edes tiedä liittyykö tämä avautuminen enää koko ketjun aiheeseen, mutta kunhan nyt purin sydäntäni.   AP [/quote] Liisa?

[/quote]

En ole Liisa. Tutut varmaan tunnistaa, mutta antaa tunnistaa. On näistä asioista jo kavereiden kanssa ollut puhetta. 

AP
[/quote]

Okei. Kuulostit vain niin paljon ystävältäni, jota en ole pariin kuukauteen ehtinyt näkemään. Kaikki täsmäsi vaihtarista veritulppiin ja ajattelin, että nyt kyllä tarvitsee löytää aikaa näkemiselle.

Niih, 28 vuotias poika ei usein ole vielä tarpeeksi vanha vakiintuakseen, tytöt ottakaa 5-10 vuotta vanhempia, niin homma toimii.

Näin ekaksi. Entä jos soittaisit kaverille kenen luona miehen pitäisi olla ja käsket antaa puhelimen miehelle? Ei se ole sen vaikeampaa ja kaveri kyllä ymmärtää. Soita vaikka ja sano että hei onko se siellä kun en saa kiinni

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 10:16"]Näin ekaksi. Entä jos soittaisit kaverille kenen luona miehen pitäisi olla ja käsket antaa puhelimen miehelle? Ei se ole sen vaikeampaa ja kaveri kyllä ymmärtää. Soita vaikka ja sano että hei onko se siellä kun en saa kiinni
[/quote]

Minusta sillä, pettääkö mies vai ei, ei ole juurikaan väliä tässä tilanteessa. Jos ap alkaa nuuskia ja mies pystyy todistamaan, ettei toista naista ole, saa hän syyn syyttää ap:tä kyttäämisestä ja siitä oivan syyn jatkaa humputteluaan. Näin huomio siirtyy pois itse asiasta eli siitä, että mies kohtelee ap:tä huonosti, oli toista naista tai ei.