Neuvoja ja odotuksia ensikerta isälle

Tee kotityöt äläkä hyppää vieraissa.

Jos vauva on koliikkinen, niin hoida vauvaa niin, että äiti saa nukkua. Pahimmillaan vauva saattaa herätä kahden tunnin välein ja huutaa tuntitolkulla monta kuukautta. Molempien pitää saada nukkua, muuten sekoatte.

Osallistu kotitöihin. Äidillä on kädet täynnä pelkässä vauvan hoidossa. Kotityöt pitää jakaa, vaikka toisen työ onkin nyt kotona. Moni mies ajattelee, että vauvan hoito on leppoisaa oleilua. Ei ole. Töissä pääsee helpommalla ja siksi monet naiset haluavatkin palata pian takaisin työelämään.

Ole vaimollesi uskollinen ja kanna vastuusi yhteisestä lapsestanne. Osallistu vauvan hoitoon ja kasvatukseen. Muista, että pieni vauva on ajatteleva pikkuihminen, joka ymmärtää yllättävän paljon yllättävän pienestä pitäen.

Tee osuutesi - röyhtäytä, vaihda vaippaa, kylvetä, leikkaa kynnet jne. Meillä nämä olivat asioita, jotka mieheni hoiti molempien poikien kohdalla aina kotona ollessaan; esikoisen kynnet leikkasin ekaa kertaa lapsen ollessa varmaan kuusi! Ole aidosti läsnä sekä äidille että vauvalle, anna äidille mahdollisuus nukkua (esim. meillä mies on käytännössä katsoen aina noussut lasten kanssa viikonloppuisin), älä painosta seksiin, älä kommentoi tuoreen äidin vartaloa.

Ja kaikkein tärkein - rakasta. Se on oikeastaan ainut asia, mitä lapsi tarvitsee, koska jos on rakkautta, kaikki muu tulee kaupanpäällisenä. Onnea uuteen, ihanaan elämänvaiheeseen koko perheelle!

Luot uuden ihmisen lapsuusmuistoja koko ajan isänä ollessasi. Mitä haluat, että hän kertoo lapsuudestaan ja isästään, kun on esimerkiksi 30- vuotias?

T: isin tyttö

Alussa on ihan ok elää eineksillä ja noutopitsalla ja laskea kodin siisteysstandardeja. Uni on tärkeämpää kuin kikkailut ja siisti koti.

Äiti saattaa olla hormonimyrskyn vuoksi alkuun ihan seko ja alakuloinen. Kyllä se siitä selkiytyy (raskaudenjälkeinen masennus on eri asia).

Paskimmillaan vauvan/lapsen kanssa on on tosi paskaa. Kohta on jo helpompaa.

Anna äidille omaa aikaa.

Ota itsellesi omaa aikaa.

Järjestäkää parisuhdeaikaa.

Edelliseen kolmeen kohtaan: puhukaa ja sopikaa, millaista tämä oma aika on.

Tehkää juttuja yhdessä perheenä.

Ota valokuvia! Myös sellaisia, missä näkyy sinä, äiti ja muita sukulaisia vauvan kanssa.

Tunnit ja päivät voi olla hitaita, kuukaudet hujahtaa nopeasti.

"This too shall pass", eli huonot hetket ja kaudet päättyy aikanaan. Toki hyvätkin...

Nauti lapsestasi ja perheestäsi.

En ole äiti, mutta kaikki kunnioitukseni sinulle tuleva isä. Kaunista, kun joku mies nykyään haluaa isäksi! Kaikkea hyvää teille perheenä.

Sinua ei ehkä tarvita ensimmäisten kuukausien aikana, saatat olla vain häiriötekijä. Älä välitä, jos näin käy; ehdit kyllä olla lapsen kanssa, esim. kun hän opettelee kävelemään yms.

Apua ei voi antaa, ellei toinen koe sitä tarvitsevansa.

MUTTA: jos vauva itkee joka päivä, mieti, mitä voisit tehdä estääksesi hänen pahan olonsa. Sylissä tai kantokopassa keinuttamista/hytkyttämistä tarvitaan paljon, ehkä sinunkin voimin.

Jos vauva itkee vain sinun kanssasi, älä pidä vauvaa toistaiseksi - tärkeintä on vauvan tyytyväisyys. Ehdit olla hänen kanssaan myöhemmin.

Aseta vauvan hyvinvointi aina sosiaalisten paineiden suhteen etusijalle.

Älä ole vauvalle vihamielinen jonkun kasvatusperiaatteen nimissä. Vauvalle ei tarvitse varsinaisesti opettaa mitään.

Kannata vauvantahtisuutta.

Jos suhteesta tulee mahdoton, aseta vauvan hyvinvointi omien periaatteidesi edelle.

 Ihan vaan ole läsnä  aika menee nopeaan ja ymmärrä puolisoasi joka on antanut kehostaan kaiken lapselle toipuminen voi viedä aikaa  siis anna aikaa ja tukea

kun rakastaa kaikki tulee itsestään halu olla siinä ikiomassa perheessä hoitaa vauvaa(kukaan ei heti tiedä mitä tehdä tai vauva tarvitsee opit kyllä) ,voi että kun tulee nostalginen olo kaikkea hyvää teidän perheelle

Sinä voit ottaa vastuullesi jonkun asian, esim. kylvetykset. Jos olet liikkeiltäsi rento ja itsevarma. (Yleisesti ottaen! Ei ehkä vauvan kanssa aluksi. Hän on niin pieni, että mahtuisi kylpemään lavuaarissa!)

ei sitä lisä tastkaa kannata ottaa laita häppäreihin   renkas niin ettei kulli mahdu sisään.

Vierailija kirjoitti:

Sinä voit ottaa vastuullesi jonkun asian, esim. kylvetykset. Jos olet liikkeiltäsi rento ja itsevarma. (Yleisesti ottaen! Ei ehkä vauvan kanssa aluksi. Hän on niin pieni, että mahtuisi kylpemään lavuaarissa!)

Mustia vaatteita ei kannata kuivattaa silloin kun vauvaa kylvetetään, koska vauva pelkää ihan oikeasti niitä. Muutenkin monet vauvojen selittämättömät pelkoitkut johtuvat pelottavan näköisistä varjoista. Mistä lie ihmislapsella onkaan jo silmien avautumisesta lähtien kyky skannata mahdollisesti vaarallisia hahmoja?

Täällä on paljon hyviä kommentteja, mutta imetyksestä haluan silti sanoa. Vaikka vauva kasvaa lehmänmaidollakin, niin yleensä äidillä on halu onnistua imetyksessä, koska imetyksellä on niin valtavasti hyviä puolia sekä äidin että lapsen kannalta. Imetyksen onnistumisessa tarvitaan sekä tietoa, että tukea. Mies voi vaikuttaa jopa ihan ratkaisevalla tavalla siihen, onnistuuko imetys vai ei. Vaikka imetys ei ole rakettitiedettä, niin väärällä tiedolla sen saa helposti epäonnistumaan. Mies ei välttämättä jaksa perehtyä imetykseen kovin syvällisesti, mutta ihan vähintä mitä mies voi tässä tehdä, on olla sabotoimatta äidin imetystä.

Jos et ole kotiläksyjäsi tehnyt, niin älä lähde kyseenalaistamaan äidin valintoja, joita hän tekee saadakseen imetyksen onnistumaan! Älä kylvä epäluottamusta ja kysele riittääkö se maito tai onko vauvalla joku hätä kun imetys kestää iltaisin niin pitkään tai imetyksiä on monta kertaa yössä. Kysy ennemmin voitko auttaa jotenkin, tarvitseeko äiti juotavaa tai syötävää kun vauva on ollut jo pari tuntia tississä kiinni. 

Olen lähipiirissä nähnyt, kuinka isä omalla toiminnallaan edesauttoi imetyksen epäonnistumista. Imetys voi olla ajoittain vaikeaa, ei siinä tarvita enää sitä, että pitää omaa miestäkin vastaan tapella. Tälle naiselle, joka ei ollut edes mitenkään fanaattinen imetyksen suhteen, oli kuitenkin jälkeenpäin todella vaikea asia se, että imetys epäonnistui ja loppui kokonaan jo muutaman kuukauden jälkeen. Ennen toisen lapsen syntymää annoin hänelle kotimaisen kirjan imetyksestä ja jälkeenpäin hän kehui sitä vuolaasti. Toisen lapsen kohdalla imetys onnistui, kun kirjasta oli lukenut tiedot ja niksit. Ja vasta tuon onnistuneen imetyksen jälkeen hän pystyi kertomaan miten vaikea asia hänelle oli ollut, että se ensimmäinen ei onnistunut. Hän koki myös, että se onnistunut imetys tietyllä tapaa paransi haavat. 

Yhdelle ystävälle taas kävi niin, että kolmen onnistuneen imetyksen jälkeen neljännen kohdalla oli aivan tavattomia vaikeuksia. Kyseessä oli imetyksestä hyvin perillä oleva henkilö, jolla oli kaikki mahdollinen tieto ja osaaminen. Ja silti sen neljännen lapsen kohdalla hän joutui viikkojen ajan lypsämään ja taistelemaan sen imetyksen puolesta. Hän kertoi tuntevansa fyysistä kipua, kun ei saa vauvaa rinnalle. Ja hän arveli sen johtuvan siitä, että joskus historiassa tällainen tilanne on käsillä vain silloin, kun lapsi on kuollut synnytyksessä. Äidin keho voi siis reagoida hyvin voimakkaasti ja alkukantaisesti siihen, jos synnytyksen jälkeen imetys ei alakaan. 

Omalle lapselleni laitettiin lonkkalasta ja jouduin sen kanssa opettelemaan imetyksen alusta, juuri kun olin muutaman päivän oppinut imettämään ilman. Kylkiasennossa imettäminen oli helpointa ja mies osallistui usein makoilemalla vastapäätä ja tukemalla vauvaa selästä. Tuo on jäänyt minulle mieleen ihanana asiana, että mies auttoi ja hän vieläpä kertoi, että "nyt vauva tuntuu ihan rennolta" kun vauva oli löytänyt hyvän asennon <3 Hänelle imetykseni ei koskaan ollut ongelma eikä hän ollut vauvalle mustasukkainen. Häntä ei haitannut jos joskus seksin aikana sai maitoa suuhunsa eikä hän imetyksen pitkittyessä alkanut kysellä, milloin oikein aion lopettaa, niin kuin koko muu suku. 

Imetys ei ole mieheltä pois, mies voi tehdä vauvan kanssa paljon muutakin ja isomman kanssa vielä enemmän. Äitiä kannattaa imetyksessä tukea, niin elämä on kaikille helpompaa.

Paras neuvoni aloittajalle on.

Juokse karkuun ja lujaa. Nainen ei ansaitse eikä tarvitse mieheltä kuin kaksi asiaa. Millään muulla ei ole väliä näille itsekkäille ihmisille.

Ja ne kaksi asiaa ovat: sperma jolla tulee raskaaksi ja toinen on omaisuus.

Parempi kun lähdet nyt niin selviät ensikertalaisena 18 vuoden elatusmaksuilla, mutta jos jäät siihen kiinni, voit joutua useammankin maksamaan ja erossa eukko vie enemmän kuin nyt. Olettaen tietenkin että varallisuutesi kasvaa tulevina vuosina.

Vaikka vauva onkin ihana, älä missään nimessä hylkää kokonaan omaa elämääsi ja aikaa puolison kanssa kahdestaan. Muistakaa tehdä myös omia juttuja ja antaa vauva hoitoon. Muuten kiristelette hermoja puolison kanssa ajan kuluessa oman ajan puutteesta.

Unohda kaikki höpinät siitä, että naiset osaisivat vauva-asiat jotenkin paremmin. Eivät osaa, naiset vaan yleensä kantavat vastuun ja selvittävät asioita, ja siihen pystyt sinäkin. Ainoa poikkeus on imetys, älä puutu siihen, jos vaimosi ei sitä toivo.

Vauvat ovat pääsääntöisesti melko yksinkertaisia. Jos vauva itkee, varmista, että vaippa on kuiva, tarjoa maitoa ja pidä sylissä/yritä saada nukahtamaan.

Jos vauva on itkuinen, sillä voi olla vatsakipuja tai muita terveysongelmia. Niiden selvittely voi olla hankalaa ja viedä paljon aikaa, mutta onneksi suurin osa koliikki- ja refluksitapauksista helpottaa muutamassa kuukaudessa. Yritä muistaa se silloinkin, kun univaje tuntuu mahdottomalta ja päivät loputtoman pitkiltä.

Jos et hoida osuuttasi vauvan ensimmäisinä elinkuukausina, parisuhteen korjaaminen myöhemmin voi olla jo mahdotonta. Jos taas nyt jaksat hoitaa osuutesi, perhe-elämänne saa vahvan alun.

Vauva on ensimmäisinä kuukausina tauotta kiinni vaimossasi, eikä hän pääse yksin ollessaan välttämättä edes vessaan ilman huutoa. Ota siis vauva heti töistä tullessasi hoivaasi ja anna vaimosi levähtää edes puoli tuntia ilman, että kukaan vaatii häneltä mitään, vaikka olisit itsekin väsynyt töistä. Sinä olet sentään todennäköisesti saanut käydä vessassa rauhassa ja syödä lounaasi ilman kymmentä keskeytystä, vaimosi ei välttämättä ole.

Näillä ohjeilla olisi ehkä pelastettu meidän refluksivauva-arki niin, ettei olisi tarvinnut erota. Meillä meni kuitenkin valitettavasti niin, että minä hoidin vauvan ja kotityöt yksin ja mies puuhasi autotallissa omiaan. Eipä siinä mitään pelastettavaa sitten enää muutaman kuukauden päästä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on paljon hyviä kommentteja, mutta imetyksestä haluan silti sanoa. Vaikka vauva kasvaa lehmänmaidollakin, niin yleensä äidillä on halu onnistua imetyksessä, koska imetyksellä on niin valtavasti hyviä puolia sekä äidin että lapsen kannalta. Imetyksen onnistumisessa tarvitaan sekä tietoa, että tukea. Mies voi vaikuttaa jopa ihan ratkaisevalla tavalla siihen, onnistuuko imetys vai ei. Vaikka imetys ei ole rakettitiedettä, niin väärällä tiedolla sen saa helposti epäonnistumaan. Mies ei välttämättä jaksa perehtyä imetykseen kovin syvällisesti, mutta ihan vähintä mitä mies voi tässä tehdä, on olla sabotoimatta äidin imetystä.

Jos et ole kotiläksyjäsi tehnyt, niin älä lähde kyseenalaistamaan äidin valintoja, joita hän tekee saadakseen imetyksen onnistumaan! Älä kylvä epäluottamusta ja kysele riittääkö se maito tai onko vauvalla joku hätä kun imetys kestää iltaisin niin pitkään tai imetyksiä on monta kertaa yössä. Kysy ennemmin voitko auttaa jotenkin, tarvitseeko äiti juotavaa tai syötävää kun vauva on ollut jo pari tuntia tississä kiinni. 

Olen lähipiirissä nähnyt, kuinka isä omalla toiminnallaan edesauttoi imetyksen epäonnistumista. Imetys voi olla ajoittain vaikeaa, ei siinä tarvita enää sitä, että pitää omaa miestäkin vastaan tapella. Tälle naiselle, joka ei ollut edes mitenkään fanaattinen imetyksen suhteen, oli kuitenkin jälkeenpäin todella vaikea asia se, että imetys epäonnistui ja loppui kokonaan jo muutaman kuukauden jälkeen. Ennen toisen lapsen syntymää annoin hänelle kotimaisen kirjan imetyksestä ja jälkeenpäin hän kehui sitä vuolaasti. Toisen lapsen kohdalla imetys onnistui, kun kirjasta oli lukenut tiedot ja niksit. Ja vasta tuon onnistuneen imetyksen jälkeen hän pystyi kertomaan miten vaikea asia hänelle oli ollut, että se ensimmäinen ei onnistunut. Hän koki myös, että se onnistunut imetys tietyllä tapaa paransi haavat. 

Yhdelle ystävälle taas kävi niin, että kolmen onnistuneen imetyksen jälkeen neljännen kohdalla oli aivan tavattomia vaikeuksia. Kyseessä oli imetyksestä hyvin perillä oleva henkilö, jolla oli kaikki mahdollinen tieto ja osaaminen. Ja silti sen neljännen lapsen kohdalla hän joutui viikkojen ajan lypsämään ja taistelemaan sen imetyksen puolesta. Hän kertoi tuntevansa fyysistä kipua, kun ei saa vauvaa rinnalle. Ja hän arveli sen johtuvan siitä, että joskus historiassa tällainen tilanne on käsillä vain silloin, kun lapsi on kuollut synnytyksessä. Äidin keho voi siis reagoida hyvin voimakkaasti ja alkukantaisesti siihen, jos synnytyksen jälkeen imetys ei alakaan. 

Omalle lapselleni laitettiin lonkkalasta ja jouduin sen kanssa opettelemaan imetyksen alusta, juuri kun olin muutaman päivän oppinut imettämään ilman. Kylkiasennossa imettäminen oli helpointa ja mies osallistui usein makoilemalla vastapäätä ja tukemalla vauvaa selästä. Tuo on jäänyt minulle mieleen ihanana asiana, että mies auttoi ja hän vieläpä kertoi, että "nyt vauva tuntuu ihan rennolta" kun vauva oli löytänyt hyvän asennon <3 Hänelle imetykseni ei koskaan ollut ongelma eikä hän ollut vauvalle mustasukkainen. Häntä ei haitannut jos joskus seksin aikana sai maitoa suuhunsa eikä hän imetyksen pitkittyessä alkanut kysellä, milloin oikein aion lopettaa, niin kuin koko muu suku. 

Imetys ei ole mieheltä pois, mies voi tehdä vauvan kanssa paljon muutakin ja isomman kanssa vielä enemmän. Äitiä kannattaa imetyksessä tukea, niin elämä on kaikille helpompaa.

Tuohon lisään, että joissain Euroopan maissa imettävät äidit juovat humalalla maustettua alkoholitonta olutta saavikaupalla eli kannattaa tilata ne oluet jo nyt. Samoin kannattaa varata suunnilleen kaikki huoneenlämmössä säilyvät energiapitoiset mutta terveelliset juomat kotiin jo nyt vaikka sängyn alle ja sieltä myöhemmin jääkaappiin. On ihan normaalia, että imettävää janottaa ja voi mennä tuopillinen vettä kun sitä pillin kanssa tarjoillaan kesken session.

Imettämiseen kuluu 500 kcal vuorokaudessa. Kannattaa ostaa D-vitamiinit kaikille jo nyt. Synnyttänyt voi heittää vaikka paistinpannulla hormonihuuruissaan jos kotona ei ole D-vitamiinia.

Kannattaa totuttautua ajatukseen, että nainen muuttuu hormonien vuoksi kolmeksi kuukaudeksi tiikeriemoksi. Sekin rauhoittuu hormonihuurujen tasaannuttua.

Miettikää vauvalle jo nyt nimeä, mutta älkää lyökö mitään kiireessä lukkoon. Vauva voi olla aivan toisen oloinen kuin se mielikuvitusolento, jolle nimeä on suunniteltu.

Nyt kun pandemia pahenee niin hanki lockdownin varalle kotiin ainakin vaippoja vauvalle sekä ihan Tenan housuvaippoja vaimolle, ettei joudu stressaamaan joka paikan sotkevan jälkivuodon vuoksi.

Ihahhaa iihahhaa, hepo hirnahtaa...

Osta kaiken varalta äidinmaidonvastikejauhetta ja pese sekä steriloi tuttipullot ja tutit. Refluksivauvalle voi tehdä ”kiisselin” ihan vedestä ja perunajauhosta. Sitä pari lusikallista syötön päälle ja vauvaa kannattaa pitää ihan rintakehää vasten ja röyhtäyttää varovasti, ettei maito valu nieluun ja nenään. Tukkoinen nenä voi altistaa korvatulehduksille. Ehkä kannattaa ostaa se vauvan nenänniistin ja keittosuolasprayta apteekista valmiiksi?

Vierailija kirjoitti:

Ihahhaa iihahhaa, hepo hirnahtaa...

Ehdottomasti kannattaa laulaa ihan mitä hyvänsä lauluja vauvalle. Pirteät laulut päiväsaikaan ja unettavaa laulua yötä vasten.

Kannattaa ottaa sellainen asenne, ettette lähde vertailemaan ja kilpailemaan muiden vauvojen suoritusten kanssa. Siitä seuraa vain pahaa mieltä ja ahdistusta. Ihmiset, jotka puhuvat vain pottatreeneistä ja lapsen sanavaraston sanamääristä ovat tylsiä.

Vauvan touhuja ja jokeltelua kannattaa kuvata paljon.