Neuvoja ja odotuksia ensikerta isälle

Vierailija kirjoitti:

Täällä miehenä sanoisin, että älä ota isyysvapaata heti vauvan syntymän jälkeen. Säästä vaikka 6kk kohtaan jolloin vauva on jo oma yksilönsä, hymyilee, nauraa kihertää ja vauvan kanssa voi olla interaktiossa.

Äidin ja vauvan suhde on alussa niin tiivis että siihen väliin ei kannata mennä koko ajan häsläämään. Siinäkin mielessä puolen vuoden kohdalla isyysvapaat ovat paremmat.

Muista että olet etuoikeutettu, uuden ihmisen alkutaipaleita on mahtavaa seurata. Ole ihminen elämäsi tärkeimmille ihmisille.

Eroäiti täältä toteaa, että olipa itsekkäästi ajateltu, ei näin. Äiti on rikki, väsynyt, sekaisin alussa. Uusi vauva, eka kerran äiti. Hänet jättäisit yksin selviytymään ja lähtisit töihin kakkukahville? Vain koska vauva on outo käärö ja kumpikaan teistä ei tiedä miten häntä hoidetaan.

Se hetki milloin isä voi ottaa paikkansa on heti laitokselta lähtien. Hän voi valvoa vauvan kanssa kun äiti nukkuu, hän voi antaa pulloa kun imetys takkuaa, hän voi vaihtaa vaippaa kun äidillä kaikki tikit sattuu edes nousta pystyyn

Puolen vuoden kohdalla on myöhäistä herätä. Silloin äiti on jo tottunut olemaan ja pärjäämään yksin, ja että vähän katkerakin siitä.

Jos hänellä on synnytysvaurioita, uskaltakaa puhua niistä ja mennä lääkäriin ja hankkia korjausleikkaus.

hanki iso palkka, että voit maksaa riittävän suurta elatusmaksua

Käy töissä tai opiskele.

Ole lapsesi kanssa. Tutustu häneen. Hänestä kasvaa ihana kaveri sinulle, kun olet vanha. ♥️

Minäkin olen eronnut kun lapset oli päiväkodissa ja tässä neuvoni:

1. Vietä aikaa lapsesi kanssa. Sellaista kunnollista aikaa, että keskityt lapseesi ilman häiriöitä.

2. Auta äitiä, meillä äideillä iskee vauva-aikana monesti sellainen sokeus ettei tajuta isän osaavan täysin hyvin hoitaa, ei kaikkea tarvitse tehdä itse. 

3. Jos vauva itkee / käy hermoon kun univajetta itsellä / taaperoiässä nukuttaminen hankalaa niin muista että omalla rauhallisella käytökselläsi vaikutat paljon siihen miten lapsesi rauhoittuu. Eli kiireettömyys, sen opin itse vasta paljon myöhemmin.

Kun olet läsnä, rakastat ja hoivaat niin pieleen ei voi mennä. Onnea vauvasta!

Tee paljon rahaa,mutta jos et ole jokapäivä kotona auttamassa olet sika.

Kaikki on sinun syytäsi , teit jotain tai et.

Äiti tietää kaiken, kaikesta ja  saa mennä keskellä tietä  välittämättä muista  .

Luota itseesi isänä, luottakaa toisiinne. Elämäsi tärkeimmät ovat vauvanne ja puolisosi. Kun saat vauvan käsiisi synnärillä, se on SE kun yhteys konkretisoituu, teidän perhe. Toimikaa yhdessä, jakakaa vauvan hoito, antakaa toisillenne aikaa. Opettele hoitamaan vauvaanne kokonaisvaltaisesti. Mitä rauhallisemmin olette, vaikka vauva itkee, sitä nopeammin vauvakin tyyntyy. Hevon kuuseen vanhat huonot opit, että vauvaa pitäisi ruokkia vain tietyn väliajoin, ei saisi pitää sylissä, vauvan pitää itkeä jne. Unohda nuo. Älkääkä ottako kylään muita kuin mahdollisesti isovanhemmat (terveinä tottakai) ei turhia riskejä sairastumiseen. Älkää viekö vauvaa kauppaan/kylään mihinkään tänä aikana. Tsemppiä, te pärjäätte, yhdessä!

Vanhemmaksi tulo käynnistää identiteettikriisin teissä molemmissa vanhemmissa. Tämä on hyvä ymmärtää. Äidillä identiteetin uudelleenrakentuminen on synnytyksen fyysisyyden vuoksi hyvinkin kokonaisvaltainen kokemus ja siihen vaikuttaa vahvasti minkälainen itse ensisynnytyskokemus on ja toki miten sinä kumppanina kohtaat hänet ensimmäisten päivien, viikkojen ja kuukausien aikana. Tilanne on mahdollisuus teille rakentaa entistä vahvempaa kumppanuutta, mutta myös lähteä kulkemaan henkisesti eri teille. Hellyys, empatia ja tuki ilman vastavuoroisuuden odotusta ensimmäisinä aikoina on tärkeää, jotta äiti saa ”keräillä itsensä rauhassa” kokemuksesta. Kun saa tehdä tuon turvallisesti puolison kulkiessa rinnalla kuunnellen ja tukien, alku on varmasti hyvä. Ja sama tietty toisin päin. Myös sinulla alkaa uudenlaisen identiteetin rakennus, kun sinusta tulee muiden ominaisuuksien lisäksi isä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmaksi tulo käynnistää identiteettikriisin teissä molemmissa vanhemmissa. Tämä on hyvä ymmärtää. Äidillä identiteetin uudelleenrakentuminen on synnytyksen fyysisyyden vuoksi hyvinkin kokonaisvaltainen kokemus ja siihen vaikuttaa vahvasti minkälainen itse ensisynnytyskokemus on ja toki miten sinä kumppanina kohtaat hänet ensimmäisten päivien, viikkojen ja kuukausien aikana. Tilanne on mahdollisuus teille rakentaa entistä vahvempaa kumppanuutta, mutta myös lähteä kulkemaan henkisesti eri teille. Hellyys, empatia ja tuki ilman vastavuoroisuuden odotusta ensimmäisinä aikoina on tärkeää, jotta äiti saa ”keräillä itsensä rauhassa” kokemuksesta. Kun saa tehdä tuon turvallisesti puolison kulkiessa rinnalla kuunnellen ja tukien, alku on varmasti hyvä. Ja sama tietty toisin päin. Myös sinulla alkaa uudenlaisen identiteetin rakennus, kun sinusta tulee muiden ominaisuuksien lisäksi isä.

Tämä oli hienosti kiteytetty.

Synnytys jo itsessään voi olla kuin palaisi sodasta invalidisoituneena.

Myös kotiin paluu, kun ei olla enää koskaan yksin eikä enää koskaan omaa aikaa ja tilaa (tältä se tuntuu) on kamalaa. Sitten odotetaan että heti on autuas yhteys ja jotenkin synnynnäisesti pitäisi tietää miten vauvoja hoidetaan, vaikka ei ehkä koskaan ole pitänyt yhtään sylissä.

"It's the end of the world as you know it".

Minun mieheni teki näin:

- oli mukana _jokaisella_ neuvolakäynnillä

- vei lapsen itse neuvolaan, koska minua se paikka ärsytti

- hoiti kaikki yösyöttämiset ja -valvomiset siitä lähtien, kun vauva oli 2,5 vk

- hoiti vauvaa kaikki illat, yöt, viikonloput ja lomat

- hoiti kaikki perheen ruokaostokset lapsi mukanaan kaupassa

- teki kaikki perheen ruuat

.

Vanhemmuus (siis myös isyys) ei ole jotain, jota tehdään sitten kaksi tuntia lauantaina, kun viedään taapero pulkkamäkeen. Ja äiti "saa" imuroida "rauhassa" Vanhemmuus tapahtuu joka päivä niissä tylsissä askareissa, kun täytyy herätä aamulla kuudelta kun lapsi herää, kun hänelle täytyy keittää ja syöttää taas yhdet porkkanat, kun hänet täytyy joka jumalan päivä viedä pihalle potkimaan niitä samoja lumikökköjä kun itsellä varpaat jäätyy, ja olisi edes joskus kiva pelailla jotain itsekin.

Ei pidä antaa itsensä livetä niistä tylsistäkään ja uuvuttavista, toistuvista näennäisen tyhjänpäiväisistä askareista. Koska se on sitä aikaa kun ollaan lapsen kanssa, opitaan tuntemaan hänet, luodaan häneen suhde. Tämän takia äideistä tulee niin helposti ykkösvanhempia, kun miehet liian usein ajattelee, että pöydän kattaus ja kokkaus ei kuulu vanhemmuuteen ja sen voi tehdä joku joka "ehtii" (kenelle ei jätetä vaihtoehtoja).

Kokatessa taapero vetää kattiloita kaapista lattialle, leipoessa hän on tuolissa ja vanuttaa omaa taikinaansa. Tiskatessa hän "tiskaa" vieressä omassa leikkikeittiössään. Se on kaikki sitä vanhemmuutta. Jos ulkoistaa "tylsät kotityöt" ulkoistaa samalla vanhemmuuden.

Ja jos tarpeeksi monta kertaa vetää peiton korville yöllä jaa teeskentelee nukkuvaa tai sanoo "mulla on töitä huomenna", niin päästään siihen tilanteeseen että äiti ja lapsi on kokeneet kaiken kaksin, hitsautuneet yhteen, ja lapselle ei enää kelpaa kuin äiti. Koska äiti on aina käsillä ja isä aina töissä tai koneella.

Vierailija kirjoitti:

Hanki keinutuoli ja imetystyyny hyvissä ajoin. Niistä on sinulle ja vauvallekin hyötyä kun keinut tuolissa vauvan kanssa äidin nukkuessa päiväunia silloin kun vauvalla on kehittymiseen liittyvä vaikeampi unettomuusvaihe (kääntymään oppiminen, konttaamaan oppiminen, hampaat jne). Se on myös sinun ja vaivanneet laatuaikaa.

Hankkikaa vauvalle kaksi tai vaikka kolme samanlaista, vauvaturvallista unilelua. Vauvalle tulee turvallinen oli kun vanhemmat ovat pitäneet lelua paitansa alla vaikka yön yli (hajustamattomilla aineilla pestyinä). Vauva haistaa vanhempiensa tuoksun ja rauhoittuu kun unilelu on lähellä. Vauvat oppivat yhdistämään melkein heti vanhempansa tuoksun ja turvallisuuden jos vanhemmat sitoutuvat hajusteettomuuteen.

Hajusteettomuudella teet lapsellesi palveluksen, koska se vaikuttaa hänen hormonitasapainoonsa pienemmän kemikaalikuorman merkeissä. Esimerkiksi kotimainen Lacto Line pesuneste käy vauvankin pesuun hiuksia myöten. Muutenkin Suomessa on monta laadukasta hajusteetonta sarjaa.

Hanki muovitettua froteeta vauvan pyllyn ilmakylvetystä varten (vähentää vaippaihottumaa).

Hajusteettomuus on hyvä, vauvan olisi mukavampi päästä haistelemaan vanhempiensa luonnollista tuoksua ja feromoneja kuin jotain hajuvettä, mutta vauvaa _ei_ pestä millään saippualla jos ei aivan välttämätön pakko ole. Vesipesu lämpimällä vedellä riittää. Saippua kuivattaa herkkää ihoa ja ylimääräisiä kemikaaleja kannattaa muutenkin välttää.

Ole rohkeasti isä jo ensi päivistä alkaen. Opettele hoitamaan vauvaa ja suorastaan vaadi saada vaihtaa vaippaa, kylvettää ja pitää vauvaa sylissä ym. Semmoiset pienet asiat ovat tärkeää vuorovaikutusta vauvan kanssa ja samalla opit ja saat varmuutta vauvan hoitoon. Mitä enemmän hoidat vauvaa, sitä paremmin opit hänet tuntemaan. Jos jätät asioita äidille "koska hän osaa sen paremmin", sinusta ei voi tulla tasaveroista vanhempaa vaan jäät "äidin apulaisen" rooliin. Ota asioista selvää jo etukäteen ja juttele äidin kanssa odotuksistasi ja millainen vanhempi haluat olla. Äläkä suutu tai luovuta jos teet äidin mielestä jotain "väärin". Hormonit ja elämänmuutos voi tehdä tuoreesta äidistä hankalan, älä ota sitä henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Täällä miehenä sanoisin, että älä ota isyysvapaata heti vauvan syntymän jälkeen. Säästä vaikka 6kk kohtaan jolloin vauva on jo oma yksilönsä, hymyilee, nauraa kihertää ja vauvan kanssa voi olla interaktiossa.

Äidin ja vauvan suhde on alussa niin tiivis että siihen väliin ei kannata mennä koko ajan häsläämään. Siinäkin mielessä puolen vuoden kohdalla isyysvapaat ovat paremmat.

Muista että olet etuoikeutettu, uuden ihmisen alkutaipaleita on mahtavaa seurata. Ole ihminen elämäsi tärkeimmille ihmisille.

Ei ei, täysin väärin. Nimenomaan heti pitää ottaa paikkansa isänä ja lapsen huoltajana. Alkuun äiti ehkä imettää paljon, mutta isä voi tehdä kaiken muun ja luoda sidettä lapseen. Ja sitten kun palaa töihin, on luontevaa jatkaa sitä vauvan hoitoa iltaisin kun on pari viikkoa ehtinyt opetella. Saa äitikin lepoa ja hengähdystauon, eikä isä vieraannu perheestään. Joskus isän pitää ihan rohkeasti vaan mennä ja vaatia saada hoitaa vauvaa, ei vaan tyytyä apulaiseksi. Jos mahdollista, jää myös kotiin lapsen kanssa joksikin aikaa kun äiti palaa töihin, se tekee hyvää teille kaikille.

Kunhan tiedostat sen, että isä on lapselle tärkeä!

Vierailija kirjoitti:

Tuohon yötä päivää syöttämiseen ei kannata lähteä. Kohti pidempiä imetysvälejä. Niitä tissuttelevia punkeroita näkee, kun makea maito maistuu ja on opittu huutamaan "nälkäänsä".

Tämä on höpöhöpöä. Ei nykysuositusten mukaista lainkaan. Maidontulo voi myös kärsiä, jos pihtaa rintaa! Vauvantahtisesti ehdottomasti! Eikä tule punkeroa Herran jestas sentään! Lapset huutaa nälkäänsä kyllä, se on niiden ainoa kommunikointitapa syntyessään. Tämä äiti on varmaan tehnyt lapsensa joskus 70-luvulla... sen verran vanhaa "tietoa"

Niinpä. Minun vauvat oli "punkeroita", mutta se on ihan normaalia ja vain ja ainoastaan hyvä asia, kertoo siitä että on saanut ruokaa ja kasvaa hyvin. Nykyään ovat erittäin hoikkia lapsia, se vauvanpyöreys katosi parissa vuodessa.

Mitä minun mieheni teki hyvin lasten ollessa vauvoja:

- Hän oli itsevarma ja luotti omaan pärjäämiseensä ja kykyynsä hoitaa vauvaa. Sanoi minulle, että mene vaan lepäämään/lenkille/minne vaan, kyllä minä pärjään. Imetys toki sitoo äitiä, mutta kaiken muun voi isä hoitaa ja syöttääkin pullosta pumpattua maitoa.

- hän ei arvostellut tai odottanut että kotona olisi siistiä, saati sanonut että minä vain makaan kotona. Liittyy vahvasti ensimmäiseen kohtaan, osallistuva isä tajuaa kyllä ettei kotona vauvan kanssa olo ole mitään lepäilyä.

- Ei painostanut seksiin, vaan ymmärsi, kun hormonit ja väsymys veivät halut täysin. Läheisyys ei kuitenkaan kadonnut, eli haleja ja hellyyttä ilman odotuksia että se johtaisi seksin.

Juuri tuo ettei saa jäädä heti taka alalle tai muuten ne roolit jää helposti päälle, että äiti tekee ja isä on kuunteluoppilaana. Meillä sektion vuoksi lapsi meni heti isän syliin ja sairaalassa hän hoiti kaiken.  Vaipat, kylvyt, pukemiset, punnitukset yms. Pyytäkää perhehuone, jos saatavilla. Homma jatkui kotona samalla tyylillä ja molemmat olivat tasavertaisesti mukana. Nyt lapset 2v ja 4v. Isä tekee kotona ja ulkona itsenäisesti lasten kanssa, hoitaa kotitöitä (minkä töiltään ehtii), käy kaupassa ja tekee ruoat. Meillä ainakin isä on ollut erittäin suuressa roolissa, jotta perhe on onnellinen ja pysynyt kasassa.

En varsinaisesti nyt neuvo, mutta kerron ne asiat, jotka teki minun silmissä lapseni isästä maailman parhaan isän. Meidän ensimmäinen on nyt 2v. Mies on edelleen mitä parhain isä ja puoliso. 

Maitoa ei tullut, joten piti pulloruokkia. Isä oli mukana syötöissä myös öisin. Joskus isä hoiti syötön yksin ja sanoi, että sun pitää nyt levätä mä hoidan tän. 

Isä hoiti meidän perheelle ruuat ja siivosi, minä pidin vauvaa lähikontaktissa. Välillä toisinpäin.

Isä hoitaa kylvetyksiä ja vaipanvaihtoja vähintään yhtä paljon kuin äiti

Isä sopi työnsä ja lomansa niin, että äiti saa lepoa ja taukoja.

Isä oli kotona töissä ja kaikki tauot ja mitä vähänkin liikeni vietti perheen kanssa tai tarjosi taukoja äidille.

Yhteenvetona olimme (olemme) tiimi ja teimme yhdessä ja toisiamme tukien ihan kaiken, eikä kumpikaan joutunut olemaan yksin missään tilanteessa tai pärjäämään pitkiä aikoja yksin. 

Mies myös totesi, että hänen mielestään varpajaiset on ihan törkeä juttu, että pitäisi jättää vastasyntynyt ja oma vaimo keskenään ja lähteä siinä uudessa tilanteessa ryyppäämään. Juu ei. Isyyttä ehtii juhlia myöhemmin, kun perhe on asettunut. 

Tässä on jo paljon vinkkejä isyyteen, mutta sellaisen vinkin vielä annan, että vauvan kanssa tulee monia vaiheita ja aina tulee myös helpotus. Uni muuttuu paremmaksi, syöminen muuttuu, refluksi taittuu jne jne. Selvittäkää etukäteen esim. vauvan unesta ja unen rytmittämisestä tietoa, se auttaa paljon ettei sitten keskellä yötä tarvitse googlata, kun on viimeiset 6 viikkoa nukkunut vain 20 min pätkissä.