Neuvoja ja odotuksia ensikerta isälle

Inhorealismia, mutta työpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä. Sen vauvan kanssa siis. Vauvan kanssa kun työpäivä on 24 tuntia vuorokaudessa. Pois lukien se oma aika.

Vaikka vauva ei vaatisi fyysisesti paljon, vastuu siitä on henkisesti kuluttavaa. Koko ajan pitää olla valppaana ja saatavilla, myös emotionaalisesti.

Yleensä vauvat pitävät varmoista otteista. Isän isot ja vahvat kädet voivat tuntua vauvasta erityisen turvallisilta, eli sinusta saattaa tulla teidän perheen mestari itkevän vauvan rauhoittamisessa.

Onnea matkaan!

Vierailija kirjoitti:

En ole ero-äiti, mutta hienoa, kun valmistaudut! Minun vinkkini:

1) Jos äiti imettää, tarjoa ruokaa ja välipaloja. Ensimmäiset kuukaudet menevät vauvassa kiinni, ja miehen kokkaustaidot olivat ihan supertärkeitä meille perheenä.

2) Äidin hormoonitoiminta voi aiheuttaa outoja tilanteita. Esim. Valtavaa ylihuolehtimista tai outoja pelkoja. Koita jaksaa, mutta myös pitää lempeästi puolesi, vauva on myös sinun.

3) Parisuhteen merkitys jää aluksi taka-alalle suhteessa vauvaan. Lempeät sanat, kosketukset ja hymyt kuitenkin ylläpitävät parisuhdetta alkuvaiheen yli. Anna puolisolle aikaa toipua raskaudesta ja synnytyksestä.

4) Koittakaa aina olla samalla puolella ja löytää yhteinen linja. Lapsen kasvatuksen periaatteista voi puhua jo ennen lapsen syntymää.

Ihanaa vauva-aikaa teille!

Tähän kommentoisin, että pahin virhe tuohon 2 kohtaan on se että menet sanoman naisellesi että johtuu varmaan sen raskausajan hormoneista. Virhe ja pistää vihaksi. Naisilla on hormonit erilaiset raskausaikana, ei vaikuta mitenkään mielialaan tai mitenkään, tai sit vaikuttaa mutta älä koskaan yleistä tai luule johtuu joku käytös raskaushormoneista tai selittele tapahtumia tällä. Tästä ainakin itselläni kokemus kun mies selitteli toimintaani tai ajatuksiani ja perusteli tällä, ja pisää vieläkin vihaksi. Suojelevaisuus tulee luontaisesti niin äidillä kuin isillä mutta äideillä varmaan "luonnostaan"jo fysiologiseti sen takia ja alitajuntaisesti kun suojelevat ja kasvattaa ihmistä mahassaan. Tätä pitää jo raskausaikana "suojella"ja huolehtia, esim ulkopuolisilta tekijöiltä, ravinteilla.. siksi naisilla ruokarajoitteita raskausaikana ym.. raskausvitamiinit, kiellettyjä asioita..vartalo suojelee vauvaa kehittyessään. tulee tässä luonnostaan.

Muista, että olet yhtä hyvä hoitamaan kuin vaimosikin. Ristiriitoja tulee siitä, että luultavasti vaimosi ottaa perinteisen naisen roolin, ja isälle ei jää mitään tilaa. Hyvin helposti tilanne liukuu siihen, että vaimosi päättää kaikki asiat, eikä sinun mielipiteelläsi ole painoarvoa. Sinun on otettava oma paikkasi perheessä. Sinun mielipiteesi on otettava huomioon kaikissa lapsiin liittyvissä asioissa. Lapsia koskevia asioita ei päätetä ilman sinun kommenttiasi.

Kun menette neuvolaan tai lääkäriin, niin pane merkille, tervehtiikö lääkäri sinua. Puhuuko hän vain vaimollesi? Tulet huomaamaan, että sinua pidetään pellenä. Ellet sitten ota omaa asemaasi perheessä. 

2xisä

Mainitsit aloituksessa, että olet yrittäjä ja teet töitä kotoa käsin. Ajatus siitä, että pystyt tarvittaessa kotona myös auttelemaan vaimoa vauvan kanssa on kaunis, mutta väistämättä tulee mieleen omat kokemukseni.

Meillä mies teki lopputyötä kotoa käsin esikoisemme syntyessä. Esikoinen osoittautui melko itkuiseksi tapaukseksi, jonka johdosta kotona ei ollutkaan minkäänlaista työrauhaa. Tai no ehkä olisi ollut, jos mies olisi vain kuulokkeet korvilla sulkeutunut toiseen huoneeseen, mutta ei pystynyt sitä tekemään koska tunsi syyllisyyttä jättää minut pärjäämään yksin tilanteeseen. Mies kuitenkin stressasi samalla kovasti tekemättömiä töitä ja ”valitti” niistä minulle, jolloin minua taas alkoi kalvaa syyllisyys siitä, etten ”pärjää” yksin vauvan kanssa, jotta mies saisi työrauhan. Lopulta tilanne johti riitelyyn, ja päädyttiin siihen, että mies menee vaikka kirjastoon 8 tunniksi tekemään lopputyötään joka päivä.

Opetuksena tästä omasta tarinastani haluaisin siis sanoa, että älä ainakaan kuormita tuoretta äitiä enää muilla murheilla. Ja jos työrauha sitä vaatii, niin voi olla oikeasti parempi idea vetäytyä johonkin muualle ja olla sitten muu aika kunnolla läsnä, ilman ylimääräistä stressiä.

Jos äiti imettää, vauva on myös fyysisesti kovin riippuvainen hänestä. Parasta apua tällöin on huolehtia kodin siivouksesta, kokkaamisesta ym. Äiti voi olla myös hormonien myötä alakuloisempi ensimmäiset viikot, sitä ei kannata pelästyä liikaa, vaan koittaa olla vain tukena.

´Vauvaa pitää syöttää ensimmäiset kuukaudet yötä päivää ja rytmi on vauvantahtinen. Nukkuvat ja juovat maitoa 24/7. Vasta 4kk iässä about aletaan rakentamaan vauvalle hieman rytmiä että ei söisi niin monesti "yössä"(yösyöttäminen voi jatkua siis ihan yli 1vuotiaaksi, itselläni söi 1v 1 maito yöllä enää)ja aloittaan ruokien ensimaistelut, neuvolasta tähän saa ohjeet.  Suosittelen auttamaan äitiä alussa tarjoamalla hänelle että autat yösyöissä että äiti saa nukkua ensimmäisinä kuukausina koska vauvan kanssa ei pätkissä oikein unta saa. Kun vauva kasvaa äiti ei pääse edes vessaan yksin, monesti ystävät kenellä ei ole lapsia ihmettelevät " kun te olette vain kotona". Kohta "vain"pistää korviini ja tulet sen varmasti huomaamaan. Lapsen kanssa oma aika on poissa ja kortilla joten tätä tulee järjestää myös äidille. Sano että äiti voi lähteä vaikka yksin lenkille, suihkuun, autat häntä. Lapsen hoito ei ole helpompaa kuin työssä käyminen vaan paljon raskaampaa. se on 24/7 työ ilman wc ja ruokataukoja jos äiti on yksin. nukkuminenkin menee vauvan ehdoilla luontaisesti. jos vauva nukuu 1h pätkissä tällöin on äidilläkin vain mahdollisuus tai sinulla nukkua. yötä päivää ja varsinkin alussa rytmi on usein 2h hereillä, 1-2h nukkuu,tätä ensimmäiswt kuukaudet..

Vierailija kirjoitti:

Muista, että olet yhtä hyvä hoitamaan kuin vaimosikin. Ristiriitoja tulee siitä, että luultavasti vaimosi ottaa perinteisen naisen roolin, ja isälle ei jää mitään tilaa. Hyvin helposti tilanne liukuu siihen, että vaimosi päättää kaikki asiat, eikä sinun mielipiteelläsi ole painoarvoa. Sinun on otettava oma paikkasi perheessä. Sinun mielipiteesi on otettava huomioon kaikissa lapsiin liittyvissä asioissa. Lapsia koskevia asioita ei päätetä ilman sinun kommenttiasi.

Kun menette neuvolaan tai lääkäriin, niin pane merkille, tervehtiikö lääkäri sinua. Puhuuko hän vain vaimollesi? Tulet huomaamaan, että sinua pidetään pellenä. Ellet sitten ota omaa asemaasi perheessä. 

2xisä

Ja vielä: Vauva aika menee älyttömän nopeasti. Ja aika ennen kouluakin. Ja kouluaika menee kuin siivillä. Sitten ne on jo teinejä, eikä niitä saa videolle eikä valokuviin. Joten ota videokuvaa, jossa kuuluu lapsen puhetta ja kodin äänimaailma. Korvaamatonta materiaalia vuosien päästä. Tallenna kaikkia arkipäiväisiä tilanteita. Itse otin videolle esim. kun lapsi kiukutteli ruuasta. On älyttömän hauska katsoa nyt 15 vuoden jälkeen! Tavallinen arki-aamu, kun lähdetään tarhaan. Se on se arvokkain video, joka kannattaa tallentaa. 

Älä korosta että olet työpäiän jälkeen väsynyt äidille koska äidin "työpäivä"ei lopu, hänen päivänsä ei lopu kello 16 ja mene sohvalle makaamaan. Anna naisellesi omaa aikaa ja auta lapsenhoidossa, vaihda vaippaa ja kylvetä lasta sekä viihdytä kun pääset töistä. Jonain öinä yösyötä.

Kuuntele intuitiotasi. Myös isä voi olla hyvä hoitaja. Äiti ei ole aina oikeassa.

Totuttele runkkaamiseen. Pian huomaat että nettiporno on parempaa kuin nainen

Täällä on annettu paljon hienoja neuvoja, älä kuitenkaan uuvu niiden alle! Hyvin se menee kun hoidatte vauvaa yhdessä ja ajattelette aina sen etua ensimmäiseksi. Vauva-aika menee ohi yllättävän nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei odotuksia, vaan välttämättömyyksiä. Lapsen äiti ei aina kykene pyytämään, sillä lapsen saaminen voi tuoda eteen arvaamattomia ongelmia, jolloin aivot eivät toimi ja päättely ei onnistu. Ajattele, että et ole auttamassa, vaan tekemässä oman osuutesi. On mahdollista, että teillä on helppoa vauvan kanssa, mutta yhtä hyvin alku voi olla raskas.

Tärkein neuvo

Lapsen äidin on saatava nukuttua, vaikka hän hoitasi lasta kotona ja sinä kävisit töissä.. Ota toinen viikon vapaista vuorokausista kokonaan vain sitä varten, että tarvittaessa nainen pääsee vaikka hotelliin nukkumaan, jos hänelle on muodostunut univelkaa. Muulloin myös tarvitaan unta jollain tapaa järjestettynä. Pidä vauvaa paljasta rintaasi vasten heti syntymästä asti joka päivä, jotta vauva hyväksyy sinut hoitajakseen. Imettävä äiti lypsämään maitoa ja sinä ruokit vauvan pullosta silloin kun äiti on muualla. Vähintään kolme ensimmäistä kuukautta voi olla pelkkää itkua ja unettomuutta, jos vauvalla on koliikki.

Tämä oli meillä todella suuri ongelma. Mies kävi töissä ja oletti että hän saa kotona levätä sen 8h jälkeen kunnes lähti taas aamulla töihin. Minulla oli tosi huonosti nukkuva vauva 24/7 vastuullani. Ei tietoa omasta levosta. Lopuksi kävi niin etten enää pystynyt nukkumaan vaikka lapsi alkoi vuoden iässä nukkumaan vähän paremmin, heräsin silti rutiinilla ja päässä takoi että se herää kohta. Tukiverkkoakaan ei ollut tuttujen muutettua pois ja omat perheet kaukana.

Älä perhesurmaa

Vauva-aika on vielä suhteellisen helppoa.

Kun lapsi opettelee/oppii kävelemään, ovat kovahermoisemmankin hermot koetuksella.

Vauvaa ei voi jättää hetkeksikään silmistään, eli varaudu siihen, että olet fyysisesti hyvässä kunnossa pysyäksesi tasperon perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vauva-aika on vielä suhteellisen helppoa.

Kun lapsi opettelee/oppii kävelemään, ovat kovahermoisemmankin hermot koetuksella.

Vauvaa ei voi jättää hetkeksikään silmistään, eli varaudu siihen, että olet fyysisesti hyvässä kunnossa pysyäksesi tasperon perässä.

Riippuu vauvasta. Koliikki- tai refluksivauvan kanssa vauva-aika on yhtä helvettiä, kun ikinä ei saa nukkua, vaan pitää kanniskella yötä päivää huutavaa vauvaa. Meillä elämä helpottui huomattavasti, kun vauva oli yli puoli vuotta, vaikka siilloinkaan ei saanut kunnon yöunia korvatulehduskierteen takia, mutta edes joinain öinä sai nukuttua yli tunnin pätkissä.

Vierailija kirjoitti:

´Vauvaa pitää syöttää ensimmäiset kuukaudet yötä päivää ja rytmi on vauvantahtinen. Nukkuvat ja juovat maitoa 24/7. Vasta 4kk iässä about aletaan rakentamaan vauvalle hieman rytmiä että ei söisi niin monesti "yössä"(yösyöttäminen voi jatkua siis ihan yli 1vuotiaaksi, itselläni söi 1v 1 maito yöllä enää)ja aloittaan ruokien ensimaistelut, neuvolasta tähän saa ohjeet.  Suosittelen auttamaan äitiä alussa tarjoamalla hänelle että autat yösyöissä että äiti saa nukkua ensimmäisinä kuukausina koska vauvan kanssa ei pätkissä oikein unta saa. Kun vauva kasvaa äiti ei pääse edes vessaan yksin, monesti ystävät kenellä ei ole lapsia ihmettelevät " kun te olette vain kotona". Kohta "vain"pistää korviini ja tulet sen varmasti huomaamaan. Lapsen kanssa oma aika on poissa ja kortilla joten tätä tulee järjestää myös äidille. Sano että äiti voi lähteä vaikka yksin lenkille, suihkuun, autat häntä. Lapsen hoito ei ole helpompaa kuin työssä käyminen vaan paljon raskaampaa. se on 24/7 työ ilman wc ja ruokataukoja jos äiti on yksin. nukkuminenkin menee vauvan ehdoilla luontaisesti. jos vauva nukuu 1h pätkissä tällöin on äidilläkin vain mahdollisuus tai sinulla nukkua. yötä päivää ja varsinkin alussa rytmi on usein 2h hereillä, 1-2h nukkuu,tätä ensimmäiswt kuukaudet..

Tuohon yötä päivää syöttämiseen ei kannata lähteä. Kohti pidempiä imetysvälejä. Niitä tissuttelevia punkeroita näkee, kun makea maito maistuu ja on opittu huutamaan "nälkäänsä".

Oma esikoinen täytti juuri puolitoista vuotta ja vauvavuosi on vielä tuoreena mielessä. Lapsen tulo oli yllätys ja suhde vielä nuori, olimme olleet yhdessä/tunteneet vasta vajaan vuoden kun poika ilmoitti tulostaan. Sanoin, että päätän omasta puolestani pitää lapsen vaikka alkureaktio olikin järkytys. Mies oli vapaa päättämään omasta puolestaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Halusi jäädä, olla perhe, ei muuta voinut ajatellakaan. Sitten tuli korona hässäkkä ympärille, oli vanhempien sairastamista. Vaikea raskausaika kaikkine oireineen ja vaikka lapsella oli koko ajan kaikki hyvin, oma oloni oli monin tavoin kamala - 9kk oksentelu olo vain pieni osa oireita... Tähän päälle yli 5kk koliikki, miehen synnytyksen jälkeinen masennus... ja voin kaikesta huolimatta sanoa meidän tiiminä pärjänneen todella hyvin. Ei valittamista miehestä, osoitti loistavasti ja osoittaa tukea kaiken aikaa.

Mies laittoi ruokaa, valvoi osan öistä, tiskasi ja desinfioi pullot, osallistui kovasti vauvan hoitoon. Osoitti kiinnostuksensa minua ja lasta kohtaan aktiivisesti. Otti omaa tilaa käymällä harrastuksissaan. Kävimme yhdessä kävelyillä. Oli myötätuntoinen. Nostan yhden asian - kommunikointi. Nähkää vaivaa sanoittaaksenne itsenne ja jaksakaa kuunnella toisianne. Pyrkikää ymmärtämään toisianne, keskustelkaa me-lähtöisesti, pyrkikää olemaan tiimi yhdessä. Älkää laskeko tekemisiänne, kun toinen väsyy - Toinen ottaa koppia. Välillä toinen kannattelee, sitten taas toinen. Kun molemmat vanhemmat saattavat kärsiä kuukausien unettomuutta, voi olla vaikea jaksaa kommunikoida hyvin, mutta huomattavasti raskaampaa on riidellä. Aika menee nopeasti, se on totta. Ota paljon kuvia, vauva kasvaa taaperoksi niin nopeasti, että näyttää ihan eriltä jo kuukaudenkin jälkeen. Nauttikaa vauvasta ja perheestänne. Tämä voi olla hyvin eheyttävä kokemus omien lapsuuden arpien jälkeen. Katkaiskaa huonot sukukarmat ja perinnöt, antakaa lapsellenne sitä mitä ilman itse jäitte. Se ei ole materiaa, siitä vauva ei välitä. Vauva ei välitä makaako se pyyhkeen vai leikkimaton päällä ja tyhjä limupullo voi olla paljon kiinnostavampi kuin hieno 20e virike lelu. Olkaa lapsellenne läsnä ja eläkää vauvantahtista arkea. Jos väsymys painaa liikaa, voi luopua hienoista periaatteista käyttää kestovaippoja tai tehdä itse luomusoseita. Lapselle arvokkaampaa on järjissään pysyvät vanhemmat, jotka jaksavat rakastaa ja helliä, kuin siisti koti ja luomupöperö. Kaupan piltitkin on ihan hyviä ja voitte suojella luontoa vielä kertakäyttövaippojen jälkeenkin. Ottakaa rennosti ja luottakaa itseenne ja toisiinne, te olette parasta mitä tämä lapsi tietää ja todella hänen koko maailmansa. Helli äitiä esim. Hieromalla, mutta älä kiirehdi seksin kanssa, jotkut voivat tarvita aikaa (meillä ei mennyt 2kaan viikkoa, mutta toipuminen on yksilöllistä) hormonit voivat tehdä jänniä, mutta ei ne kauaa kestä. Onnea vauvasta, hyvin se menee!

Tuohon yötä päivää syöttämiseen ei kannata lähteä. Kohti pidempiä imetysvälejä. Niitä tissuttelevia punkeroita näkee, kun makea maito maistuu ja on opittu huutamaan "nälkäänsä".[/quote]

Tämä on höpöhöpöä. Ei nykysuositusten mukaista lainkaan. Maidontulo voi myös kärsiä, jos pihtaa rintaa! Vauvantahtisesti ehdottomasti! Eikä tule punkeroa Herran jestas sentään! Lapset huutaa nälkäänsä kyllä, se on niiden ainoa kommunikointitapa syntyessään. Tämä äiti on varmaan tehnyt lapsensa joskus 70-luvulla... sen verran vanhaa "tietoa"

Vierailija kirjoitti:

Oma esikoinen täytti juuri puolitoista vuotta ja vauvavuosi on vielä tuoreena mielessä. Lapsen tulo oli yllätys ja suhde vielä nuori, olimme olleet yhdessä/tunteneet vasta vajaan vuoden kun poika ilmoitti tulostaan. Sanoin, että päätän omasta puolestani pitää lapsen vaikka alkureaktio olikin järkytys. Mies oli vapaa päättämään omasta puolestaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Halusi jäädä, olla perhe, ei muuta voinut ajatellakaan. Sitten tuli korona hässäkkä ympärille, oli vanhempien sairastamista. Vaikea raskausaika kaikkine oireineen ja vaikka lapsella oli koko ajan kaikki hyvin, oma oloni oli monin tavoin kamala - 9kk oksentelu olo vain pieni osa oireita... Tähän päälle yli 5kk koliikki, miehen synnytyksen jälkeinen masennus... ja voin kaikesta huolimatta sanoa meidän tiiminä pärjänneen todella hyvin. Ei valittamista miehestä, osoitti loistavasti ja osoittaa tukea kaiken aikaa.

Mies laittoi ruokaa, valvoi osan öistä, tiskasi ja desinfioi pullot, osallistui kovasti vauvan hoitoon. Osoitti kiinnostuksensa minua ja lasta kohtaan aktiivisesti. Otti omaa tilaa käymällä harrastuksissaan. Kävimme yhdessä kävelyillä. Oli myötätuntoinen. Nostan yhden asian - kommunikointi. Nähkää vaivaa sanoittaaksenne itsenne ja jaksakaa kuunnella toisianne. Pyrkikää ymmärtämään toisianne, keskustelkaa me-lähtöisesti, pyrkikää olemaan tiimi yhdessä. Älkää laskeko tekemisiänne, kun toinen väsyy - Toinen ottaa koppia. Välillä toinen kannattelee, sitten taas toinen. Kun molemmat vanhemmat saattavat kärsiä kuukausien unettomuutta, voi olla vaikea jaksaa kommunikoida hyvin, mutta huomattavasti raskaampaa on riidellä. Aika menee nopeasti, se on totta. Ota paljon kuvia, vauva kasvaa taaperoksi niin nopeasti, että näyttää ihan eriltä jo kuukaudenkin jälkeen. Nauttikaa vauvasta ja perheestänne. Tämä voi olla hyvin eheyttävä kokemus omien lapsuuden arpien jälkeen. Katkaiskaa huonot sukukarmat ja perinnöt, antakaa lapsellenne sitä mitä ilman itse jäitte. Se ei ole materiaa, siitä vauva ei välitä. Vauva ei välitä makaako se pyyhkeen vai leikkimaton päällä ja tyhjä limupullo voi olla paljon kiinnostavampi kuin hieno 20e virike lelu. Olkaa lapsellenne läsnä ja eläkää vauvantahtista arkea. Jos väsymys painaa liikaa, voi luopua hienoista periaatteista käyttää kestovaippoja tai tehdä itse luomusoseita. Lapselle arvokkaampaa on järjissään pysyvät vanhemmat, jotka jaksavat rakastaa ja helliä, kuin siisti koti ja luomupöperö. Kaupan piltitkin on ihan hyviä ja voitte suojella luontoa vielä kertakäyttövaippojen jälkeenkin. Ottakaa rennosti ja luottakaa itseenne ja toisiinne, te olette parasta mitä tämä lapsi tietää ja todella hänen koko maailmansa. Helli äitiä esim. Hieromalla, mutta älä kiirehdi seksin kanssa, jotkut voivat tarvita aikaa (meillä ei mennyt 2kaan viikkoa, mutta toipuminen on yksilöllistä) hormonit voivat tehdä jänniä, mutta ei ne kauaa kestä. Onnea vauvasta, hyvin se menee!

Wow! Onnittelut vauvapalstan parhaasta vastauksesta koskaan aiheeseen. kaunista! onnea perheellenne!

Vierailija kirjoitti:

Sinua ei ehkä tarvita ensimmäisten kuukausien aikana, saatat olla vain häiriötekijä. Älä välitä, jos näin käy; ehdit kyllä olla lapsen kanssa, esim. kun hän opettelee kävelemään yms.

Apua ei voi antaa, ellei toinen koe sitä tarvitsevansa.

MUTTA: jos vauva itkee joka päivä, mieti, mitä voisit tehdä estääksesi hänen pahan olonsa. Sylissä tai kantokopassa keinuttamista/hytkyttämistä tarvitaan paljon, ehkä sinunkin voimin.

Jos vauva itkee vain sinun kanssasi, älä pidä vauvaa toistaiseksi - tärkeintä on vauvan tyytyväisyys. Ehdit olla hänen kanssaan myöhemmin.

Aseta vauvan hyvinvointi aina sosiaalisten paineiden suhteen etusijalle.

Älä ole vauvalle vihamielinen jonkun kasvatusperiaatteen nimissä. Vauvalle ei tarvitse varsinaisesti opettaa mitään.

Kannata vauvantahtisuutta.

Jos suhteesta tulee mahdoton, aseta vauvan hyvinvointi omien periaatteidesi edelle.

Miksi tätä on alapeukutettu? Tässä sanotaan hienosti, että vauvan hyvinvointi tulee aina priorisoida. Sehän on totta.

Arvaan, että alapeukkuja on saanut kärkevä aloitus. Itse ajattelisin tuon kuitenkin niin, että äidin ja vauvan suhteen ollessa erityinen ja jopa eläimellinen tai primitiivinen, niin siihen väliin ei voi mennä. Äiti on imettäjä ja vauvan primäärihoivaaja. Vastasyntyneen suhde äitiin on erilainen, kuin isään. Lapsen kasvaessa isä muodostuu sitten yhä tärkeämmäksi. Älä siis yritä pakottaa äitiä vaikka nukkumaan pois vauvan luota, jos hän ei halua tms. Äiti on vauvalle elintärkeä sekä ravinnon, että läheisyyden tarjoajana. Luultavasti hän myös tuntee vauvan pienestä pitäen paremmin. Kuuntele siis äidin neuvoja äläkä turhasta ylpeydestä torju niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinua ei ehkä tarvita ensimmäisten kuukausien aikana, saatat olla vain häiriötekijä. Älä välitä, jos näin käy; ehdit kyllä olla lapsen kanssa, esim. kun hän opettelee kävelemään yms.

Apua ei voi antaa, ellei toinen koe sitä tarvitsevansa.

MUTTA: jos vauva itkee joka päivä, mieti, mitä voisit tehdä estääksesi hänen pahan olonsa. Sylissä tai kantokopassa keinuttamista/hytkyttämistä tarvitaan paljon, ehkä sinunkin voimin.

Jos vauva itkee vain sinun kanssasi, älä pidä vauvaa toistaiseksi - tärkeintä on vauvan tyytyväisyys. Ehdit olla hänen kanssaan myöhemmin.

Aseta vauvan hyvinvointi aina sosiaalisten paineiden suhteen etusijalle.

Älä ole vauvalle vihamielinen jonkun kasvatusperiaatteen nimissä. Vauvalle ei tarvitse varsinaisesti opettaa mitään.

Kannata vauvantahtisuutta.

Jos suhteesta tulee mahdoton, aseta vauvan hyvinvointi omien periaatteidesi edelle.

Miksi tätä on alapeukutettu? Tässä sanotaan hienosti, että vauvan hyvinvointi tulee aina priorisoida. Sehän on totta.

Arvaan, että alapeukkuja on saanut kärkevä aloitus. Itse ajattelisin tuon kuitenkin niin, että äidin ja vauvan suhteen ollessa erityinen ja jopa eläimellinen tai primitiivinen, niin siihen väliin ei voi mennä. Äiti on imettäjä ja vauvan primäärihoivaaja. Vastasyntyneen suhde äitiin on erilainen, kuin isään. Lapsen kasvaessa isä muodostuu sitten yhä tärkeämmäksi. Älä siis yritä pakottaa äitiä vaikka nukkumaan pois vauvan luota, jos hän ei halua tms. Äiti on vauvalle elintärkeä sekä ravinnon, että läheisyyden tarjoajana. Luultavasti hän myös tuntee vauvan pienestä pitäen paremmin. Kuuntele siis äidin neuvoja äläkä turhasta ylpeydestä torju niitä.

Kuuntele tosiaan äidin neuvoja, ja torju ne vain silloin, jos ne ovat typeriä, älä pelkästä ylpeydestä. Äiti ei missään nimessä automaattisesti tiedä paremmin vauvaan liittyviä asioita. Ylipäätään ei kannata antaa vaimon omia vauvaa. Myöhemmin siihen väliin on paljon vaikeampi päästä, jos lapsi on alusta alkaen vain äidin projekti.