Saattohoidossa olevaa ei nesteytetty

Vierailija kirjoitti:

"Kivisten mukaan äidiltä heidän vaatimuksestaan saattohoidon aikana otettu sydänfilmi ja laboratoriokokeet antoivat hyvät tulokset. ”Kun katselin äitiä, mietin, että jos vahva keho ei anna periksi, hän voi joutua kitumaan kauankin, mutta jos hän saisi nestettä, hän saattaisi elää pitkäänkin”, Riku Kivinen sanoo."

Riku ja Jari Kivisen mukaan heidän äitinsä ei juuri valittanut kivuista, mutta sai ennalta ehkäisevästi morfiinia ja muita opioideja, ja oli hetkittäin harhainen. ”Äidin kuolintaistelu kesti päiviä. Hän vain tuijotti, sai lihaskouristuksia, yritti ylös ja pyysi apua. Pidimme häntä molemmin puolin käsistä kiinni. Se taistelu oli järkyttävää”, Jari Kivinen sanoo.

”Hetkittäin tunnistin muutamia sanojakin, kuten ”rakas” ja ”jano”,” Riku Kivinen lisää.

Jari Kivinen muistelee viimeisiä päiviä äidin kuolinvuoteen äärellä. ”Kun veljeni halasi äitiä poski poskea vasten ja minä perässä, kyynel vielä vierähti äidin silmästä.”

😢

En pääse lukemaan juttua. Miksi saattohoitoon päädyttiin jos ihminen oli testien mukaan vielä melko hyväkuntoinen?

Voi olla rauhallinen lähtö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on kamala asia.

Ei ole. Kuolema on kuolevalle monesti helpotus. Sen näkee kuolleen ihmisen kasvoilta. Kamala asia on kituminen elämän ja kuoleman rajamailla. 

Näin se voi olla. Isäni kärsi kovasti viimeisinä viikkoinaan kehon pettäessä. Lähtöä edeltävänä päivänä oli tuskainen ja levoton, lähti aamuvarhain aivan rauhallisena ja hymy kasvoilla. Kuolema tuli kauniisti.

Voi myös olla toisin. Oma äitini lähti tukehtumalla, kasvoille jäi kauhistunut ilme, silmät selällään ja suu auki, ja haisi aivan karmealle.

Mitä eroo tällä kuivattamisella ja morfiinin ja opioidien käytöllä on eutanasiaan

Anteeksi nyt vaan.... 95-vuotias, umpidementikko. Ja oikein sydänfilmiäkin piti vielä ottaa. Meillä ei yksinkertaisesti riitä rahat siihen, että lääketieteen avulla aletaan väkisin pitämään hengissä näitä eläviä ruumiita vielä nykyistäkin pidempään. Meillä on rajalliset resurssit. Valitaanko linja siis, että jokainen lähes 100-vuotias pidetään keinolla millä hyvänsä hengissä? Mikäli näin, niin te nuoremmat voitte odottaa nykyistäkin huonompaa hoitoa.

Kyllä tuon äidin aika oli jo kuolla. Ilman nykyaikaista lääketieteen pitkittämää elämää olisi kuollut jo paljon aikaisemmin. Eläkeikäisten lasten pitää myös se ymmärtää. Miettisivät vähän, että jos näihin käytetään vielä enemmän resurssia, siellä saattaa vaikka nelikymppisen lapsen syöpä jäädä löytymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on kamala asia.

Ei se itseasiassa ole. Se on parhaassa tapauksessa toivottu ja odotettu pitkän elämän kaunis päätös. Suomessa annetaan kuolevalle rutiininomaisesti morfiinia, omassa työpaikassa maailmalla toimitaan vähän toisin. Kipulääkkeitä annetaan vain tarvittaessa, ja kuoleva hoidetaan täysin normaalisti loppuun saakka. Kuolevaa ei jätetä yksin, vaan hän voi osallistua voimiensa mukaan kaikkeen toimintaan. Kuolema on tavallisesti rauhallinen tapahtuma jossa ei ole mitään pelättävää.

Miksi Suomessa annetaan rutiininomaisesti morfiinia, mutta muualla kuolevat voivat pärjätä ilman?

Vierailija kirjoitti:

Tämän ceissin kysymys siis on saattohoitoon määrääminen ilmeisin kevyin perustein. Ja väärin perustein saattohoitoon joutuneen kova kohtalo - tulla tapetuksi kuivattamalla.

Lääkärit ja hoitajat ovat näissä kysymyksissä ilmeisen kollegiaalisia toisilleen - myös virhetilanteissa. Taloudellinen paine on kova, ja isojakin päätöksiä pitää tehdä liukuhihnalta.

Hoitajilla nyt ainakaan ei ole asiaan mitään sanomista. Oman kokemukseni mukaan lääkärit päinvastoin tekevät saattohoitopäätöksiä liian kovalla seulalla. Perus vanhus sellaista harvoin saa. Pitää olla joku syöpä tms. mitä on hoidettu ja todettu että hoidot ei auta, ennen saattohoitopäätöstä. Saattohoitopäätös on tietty hoidon linjaus ja esim. takaa monessa (ellei kaikissa?) paikoissa vapaat vierailuajat, kunnon kipulääkkeet jne. En päässyt lukemaan juttua, mutta täällä kirjoitetun perusteella suuta olisi pitänyt kostuttaa ja myös lääkitystä lisätä. Lisäksi olisi pitänyt jutella omaisten kanssa. Ei tarvitse mennä eutanasiaan asti, meillä on hyvät keinot helpottaa kuolevan oloa (jopa nukutukseen asti), mutta niitä pitäisi käyttää!

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroo tällä kuivattamisella ja morfiinin ja opioidien käytöllä on eutanasiaan

Opioideja käytetään aika monessa muussakin tilanteessa kuin saattohoidossa, myös morfiinia. Samoin kuivumista esiintyy myös muissa tilanteissa myös silloin kun nesteytys sinänsä on riittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on kamala asia.

Ei se itseasiassa ole. Se on parhaassa tapauksessa toivottu ja odotettu pitkän elämän kaunis päätös. Suomessa annetaan kuolevalle rutiininomaisesti morfiinia, omassa työpaikassa maailmalla toimitaan vähän toisin. Kipulääkkeitä annetaan vain tarvittaessa, ja kuoleva hoidetaan täysin normaalisti loppuun saakka. Kuolevaa ei jätetä yksin, vaan hän voi osallistua voimiensa mukaan kaikkeen toimintaan. Kuolema on tavallisesti rauhallinen tapahtuma jossa ei ole mitään pelättävää.

Miksi Suomessa annetaan rutiininomaisesti morfiinia, mutta muualla kuolevat voivat pärjätä ilman?

Ei anneta. Jos jossain näin on toimittu niin ei kyllä voi sanoa, että annetaan aina rutiinisti.

Vierailija kirjoitti:

Kun minun isäni oli  tekemässä kuolemaa suuta kostutettiin, mutta hoitajan kohtelu oli epäinhimillistä. Iloisena odotti milloin läheisemme kuolee. Hoitajallehan isäni oli pelkkä ruumis, josta olisi nopeasti päästävä eroon. Eihän se tietenkään tarvitse olla täysin surullinen tilanne, että vanha ihminen kuolee. Mutta kyse aina jonkun läheisestä ja hoitajalla ja lääkärillä pitäisi olla asiallinen ja kunnioittava asenne kuolevia ja omaisia kohtaan. 

En nyt usko, että hoitajat oikein sormet syyhyten odottaa potilaan kuolemaa, eihän ne mitään bonuksia kuolleiden määristä saa. Yksi kun kuolee, uusi kuoleva kärrätään tilalle, joten ei heiltä työt lopu kun joku kuolee. "Iloisuus" johtunee siitä, että he yrittävät pysyä positiivisina noinkin rankasta työstä huolimatta. Ei tuollaista työtä pysty tekemään jos on hirveän herkkä ja muiden surussa täysillä mukana.

Toki tuo on sellainen ammatti missä tottuu näkemään kuolemaa ja ei itse ole siitä enää moksiskaan, mutta pitäisi kuitenkin muistaa käyttäytyä niin, että ei näytä sitä omaisille.

Ja toisaalta omaiset stressaantuneina ylitulkitsevat hoitajan jokaista ilmettä ja elettä, ei siinä tilanteessa varmaan oikein voi mitenkään olla mieliksi.

Eikö nesteytetty siksi , että tarvittiin sekin hoitopaikka rokottamattomalle koronapotilaalle ???  Sopii epäillä .

Minulla iski hirveä jano tässä lukiessa ketjua. Piti käydä juomassa ennen kuin itse kommentoin. Kuolema tosiaan on hyvin vieras käsite nykyään ihmisille. Näin aiemmin tänä vuonna mummini kuoleman ja myönnän, että traumatisoiduin siitä niin, että kesti kuukausia ennen kuin pääsin näystä ylitse.

Pelkään aivan kamalasti omaa ja läheisteni kuolemaa. En kestäisi, jos omat vanhempani kärsisivät kuolinvuoteella :(

Vierailija kirjoitti:

Saattovaihetta ja kärsimystä on turha pitkittää. Luonnollinen elämän loppu sallitaan. Nesteytys on keinotekoista. Siinä voi ehkä saada pari päivää lisäaikaa, turvotukset ja hengenahdistuksen.

Minä olen kieltänyt hoitotahdossani nesteytyksen.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla rauhallinen lähtö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on kamala asia.

Ei ole. Kuolema on kuolevalle monesti helpotus. Sen näkee kuolleen ihmisen kasvoilta. Kamala asia on kituminen elämän ja kuoleman rajamailla. 

Näin se voi olla. Isäni kärsi kovasti viimeisinä viikkoinaan kehon pettäessä. Lähtöä edeltävänä päivänä oli tuskainen ja levoton, lähti aamuvarhain aivan rauhallisena ja hymy kasvoilla. Kuolema tuli kauniisti.

Voi myös olla toisin. Oma äitini lähti tukehtumalla, kasvoille jäi kauhistunut ilme, silmät selällään ja suu auki, ja haisi aivan karmealle.

Miksi haisi? Oliko ruumis ehtinyt olla pitkään löytämättä?

Ei ne nesteytä tavan hoitokodissakaan jos iskee pahempi flunssa. Jos ei ite pysty juomaan niin se on moi moi

Ja varsinkaan jos on elvytyskielto niin se tulkitaan vielä pahemmin.

Siis tavan ammattilaiset kehtaa vinkua palkkaa lisää jos ei edes huikkaa vettä voi autella. Perkele

Jos minulla on jano, toivon että minulle annetaan vettä suuhun. Tukehdun sitten vaikka siihen, mutta kamalaa jos osaa itse ilmaista tahtonsa juoda ja toiset eivät anna vettä. Kyllä Jumala ottaa minut kun Hänen mielestä aikani on. Siihen ei veden juominen tai juomatta jättäminen vaikuta.

Miehen äiti kuoli alzheimerin runtelemana, 90-vuotiaana viime syksynä hoitokodissa. Ihan oikeasti se oli kaikille helpotus. Miksi roikkua enää elämässä kiinni? Mummu sammui pikkuhiljaa, viimeinen vuosi meni ihan sumussa ja nukkui enimmäkseen. Mieskin sanoi, että surusta huolimatta äidin oli oikeasti aika mennä. Ei todellakaan käynyt kenelläkään lapsista edes mielessä viimeisinä päivinä pohtia, että mites tätä nyt pitkitettäisiin vielä lisää.

Miksi te ette osaa luopua vanhoista vanhemmistanne? Sen olen huomannut, että lapsettomat on pahimpia, kun se perhe on vieläkin ne vanhat vanhemmat. Mutta samaa porua pitää nekin, joilla on lapset ja lapsenlapset jo elämässä. Mitä tuon hoitokotivaiheen pitkittäminen enää kenellekään merkitsee? Katselin siellä anopinkin hoitopaikassa sitä porukkaa. Nehän oli kaikki aivan räähkiä, väkisin pitkitettyä elämää.

Kyllä se janoon kuoleminenkin on varmasti tuskallista, ehkä osaa kuvitelle ilman omaa koekmustakin?! Mulla on kokemusta monta kertaa, ku nleikkausten jälkeen suu kuin Sahara ja nuo opioidilääkkeet kuivattavat vain lisää suuta! Tuskallista on,tuntuu kuin tukehtuisi, kieli kiinni kitalaessa jne.:(

Ja itselläni on kyllä nopealla tahdilla nestetippa helpottanut edes vähän janontunnetta, jos ei ole saanut juoda suun kautta. Mutta kyllä pitäisi eutanasia tosiaankin sallia vihdoinkin myös Suomessa eikä minään kuivattuna korppuna lähettää vielä hautaankin! kaikkien tuskien ym. lisäksi

Ei pitäsisi normaalin hoidon olevan elvytystä

Linnaan tuollaset mitkä asian on noin tulkinnut ja tulkitsee edelleen noin

Sitäpaitsi joku tiputukseen laittokaan ei ole ELVYTTÄMUSTÄ vaan HOITAMISTA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minun isäni oli  tekemässä kuolemaa suuta kostutettiin, mutta hoitajan kohtelu oli epäinhimillistä. Iloisena odotti milloin läheisemme kuolee. Hoitajallehan isäni oli pelkkä ruumis, josta olisi nopeasti päästävä eroon. Eihän se tietenkään tarvitse olla täysin surullinen tilanne, että vanha ihminen kuolee. Mutta kyse aina jonkun läheisestä ja hoitajalla ja lääkärillä pitäisi olla asiallinen ja kunnioittava asenne kuolevia ja omaisia kohtaan. 

En nyt usko, että hoitajat oikein sormet syyhyten odottaa potilaan kuolemaa, eihän ne mitään bonuksia kuolleiden määristä saa. Yksi kun kuolee, uusi kuoleva kärrätään tilalle, joten ei heiltä työt lopu kun joku kuolee. "Iloisuus" johtunee siitä, että he yrittävät pysyä positiivisina noinkin rankasta työstä huolimatta. Ei tuollaista työtä pysty tekemään jos on hirveän herkkä ja muiden surussa täysillä mukana.

Toki tuo on sellainen ammatti missä tottuu näkemään kuolemaa ja ei itse ole siitä enää moksiskaan, mutta pitäisi kuitenkin muistaa käyttäytyä niin, että ei näytä sitä omaisille.

Ja toisaalta omaiset stressaantuneina ylitulkitsevat hoitajan jokaista ilmettä ja elettä, ei siinä tilanteessa varmaan oikein voi mitenkään olla mieliksi.

Ei tarvitse mieliksi ollakaan, mutta olisi voinut sanoa edes pari lohdutuksen sanaa omaisille  vaikka onko se työ niin liukuhihnalta ja kuolevia paljon, ettei voi myötätuntoa osoittaa. Hoitaja viivytteli soittoa meille omaisille, kaikilla oli halu hyvästellä kuoleva. Oli jo suunnilleen "arkkuun laittamassa". Kuulin sitten kun lääkäri puhutteli hoitajaa että muille pitää ajoissa soitella. Jäähyväistenjättö oli meille omaisille tärkeää.