Saattohoidossa olevaa ei nesteytetty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa siis virhe ei ole ollut se, että ei ole nesteytetty, vaan se, että potilaan suuta ei ole kostutettu ja hoidettu eikä omaisten kanssa selkeästikään puhuttu, mitä saattohoito tarkoittaa. Saattohoidossa olevalta ei oteta sydänfilmejä eikä labroja! Millään turhalla ei kuolevaa kiusata. Herää myös kysymys, onko kuolevan kipu-/rauhoittava lääkitys ollut riittävä.

Luepa itse juttu, huulia kyllä kostutettiin. Ja labrat otettiin pojan vaatimuksesta. Ilmeisesti tässä tapauksessa saattohoitopäätös ja nesteyttämättömyys oli hoitovirhe.

Juu no se huulien kostutus nyt vaan ei riitä. SUUTA pitää kostuttaa, vedellä, siihen kehitetyillä suugeeleillä/keinosyljellä tai vaikkapa ruokaöljyllä.

Ja kukaan omainen ei voi vaatia labroja otettavaksi varsinkaan kuolevalta. Tästä keissistä et voi tehdä päätelmiä sen suhteen mitä omainen kertoo. Lääkärihän ei voi kertoa omaa kantaansa.

Et ilmeisesti lukenut juttua, näin siinä siis sanotaan

"Kivisten mukaan äidiltä heidän vaatimuksestaan saattohoidon aikana otettu sydänfilmi ja laboratoriokokeet antoivat hyvät tulokset. ”Kun katselin äitiä, mietin, että jos vahva keho ei anna periksi, hän voi joutua kitumaan kauankin, mutta jos hän saisi nestettä, hän saattaisi elää pitkäänkin”, Riku Kivinen sanoo."

Mitkä ihmeen hyvät tulokset Rikun mielestä? Jokin syyhän sille oli miksi ihminen oli saattohoidettavana.

Vanhustenkuivaamoissa tiedetään asia mutta kukaan ei tee asioille mitään.

Joku natsihomma pesiytynyt ko. Paikkoihin

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus nuorena ollut sairaalassa nestekiellossa tajuissani. Sain jonkun suullisen vettä/x määrään tunteja. Olin liian heikko ja tuskissani hakemaan itse, mutta muistan mikä voittaja olo tuli kun lapsenisä pyynnöstä salakuljetti taskumatillisen kylmää vettä ja ryyppäsin sen kerralla tyhjäksi.

Sitten vasta uskalsi nukkua ja muistan ajatelleeni, että jos se on menoa niin olisi kyllä jokatapauksessa. Tuli kyllä vahvempi olo ja tuu tunsin, että vähän juotuani pystyn tarvittaessa konttaamaan hanan luo, jos en muuten saa vettä.

Aion tehdä saman palveluksen rakkailleni jos mahdollista.

Hyvät sydämen vajaatoiminnat vain omaisellesi. Kaikkia sitä maa päällään kantaa. Sitten lääkäri lisää nesteenpoistolääkettä kun luulee että nykyinen määrä ei auta jolloin ollaan ongelmissa. Mutta tärkeintä on voittajaolo.

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroo tällä kuivattamisella ja morfiinin ja opioidien käytöllä on eutanasiaan

Niin, onhan nuokin eutanasia. Ei vaan yhtä nopea. Isäpuoleni oli todella herkkä morfiinille ja äitini vaati että eivät antaisi sitä niin paljon. Isäpuoli kuitenkin valitti kipuja ja siinä vaiheessa morfiinia annettiin kunnolla, vaikka tiedettiinkin että hän on sitten taju kankaalla koko ajan. Minusta tässä vaiheessa oli ihan oikein, ettei kuunneltu äitini toivetta. Tietysti äitiä harmitti, että ei mies enää ollut hereillä ollenkaan, mutta mitä järkeä olla, jos vaan sattuu? Sitten hän loppujen lopuksi vain kouristeli ja lopetti hengittämisen. Eli tavallaan kuoli nukkuessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minun isäni oli  tekemässä kuolemaa suuta kostutettiin, mutta hoitajan kohtelu oli epäinhimillistä. Iloisena odotti milloin läheisemme kuolee. Hoitajallehan isäni oli pelkkä ruumis, josta olisi nopeasti päästävä eroon. Eihän se tietenkään tarvitse olla täysin surullinen tilanne, että vanha ihminen kuolee. Mutta kyse aina jonkun läheisestä ja hoitajalla ja lääkärillä pitäisi olla asiallinen ja kunnioittava asenne kuolevia ja omaisia kohtaan. 

En nyt usko, että hoitajat oikein sormet syyhyten odottaa potilaan kuolemaa, eihän ne mitään bonuksia kuolleiden määristä saa. Yksi kun kuolee, uusi kuoleva kärrätään tilalle, joten ei heiltä työt lopu kun joku kuolee. "Iloisuus" johtunee siitä, että he yrittävät pysyä positiivisina noinkin rankasta työstä huolimatta. Ei tuollaista työtä pysty tekemään jos on hirveän herkkä ja muiden surussa täysillä mukana.

Toki tuo on sellainen ammatti missä tottuu näkemään kuolemaa ja ei itse ole siitä enää moksiskaan, mutta pitäisi kuitenkin muistaa käyttäytyä niin, että ei näytä sitä omaisille.

Ja toisaalta omaiset stressaantuneina ylitulkitsevat hoitajan jokaista ilmettä ja elettä, ei siinä tilanteessa varmaan oikein voi mitenkään olla mieliksi.

Ei tarvitse olla mieliksi jos on sisäistänyt työnsä tarkoituksen eikä halveksi omaisia. Kuten niin monesta tämänkin keskustelun heitoista huokuu läpi. Kaikilla ihmisillä on se ensimmäinen kuolema joskus vastassa, eikä silloin pitäisi kenenkään olla vaatimassa heiltä hienointa osaamaansa käytöstä. Saati sellaista, johon he eivät arjessakaan kykenisi. 

Ihmiset kuivuu puhtaan juomaveden puutteessa . Kuka juottaa kloorivettä . Pullovettä ja kylmää . Joskus on hyvä antaa hiukan Vichy vettä ja joskus tuoremehun appelsiini omena . Ihmisen koko elämä on juomista joka päivä sinä juot . Juota myös toisia tai sinutkin tapetaan janoon. Muistakaa nämä toisten janoon kiduttajat ettei heille anneta juotavaa eikä vettä tehdään heille samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroo tällä kuivattamisella ja morfiinin ja opioidien käytöllä on eutanasiaan

Niin, onhan nuokin eutanasia. Ei vaan yhtä nopea. Isäpuoleni oli todella herkkä morfiinille ja äitini vaati että eivät antaisi sitä niin paljon. Isäpuoli kuitenkin valitti kipuja ja siinä vaiheessa morfiinia annettiin kunnolla, vaikka tiedettiinkin että hän on sitten taju kankaalla koko ajan. Minusta tässä vaiheessa oli ihan oikein, ettei kuunneltu äitini toivetta. Tietysti äitiä harmitti, että ei mies enää ollut hereillä ollenkaan, mutta mitä järkeä olla, jos vaan sattuu? Sitten hän loppujen lopuksi vain kouristeli ja lopetti hengittämisen. Eli tavallaan kuoli nukkuessaan.

Yliannos morfiinia tappaa. Sen antamisessa on tarkat ajat milloin sitä voi antaa . Monet on myös kuollut siksi ettei ole annettu veren ohennuslääkettä vaikka on tiedetty että Suonet on kalkkeuneet huonosta ruuasta liiasta kalsiumista . Liikunnan puute aiheuttaa veren kierto häiriöitä siksi meillä on jumppanit. Mikä sen kivun aiheutti sitten . Sopiiko kysyä miksei kivun aiheuttajaa poistettu .

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on kamala asia.

Kuolema on maailman luonnollisin ja tavallisin asia. Ja lähes jokaiselle hyvin sairaalle ihmiselle suuri helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla rauhallinen lähtö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on kamala asia.

Ei ole. Kuolema on kuolevalle monesti helpotus. Sen näkee kuolleen ihmisen kasvoilta. Kamala asia on kituminen elämän ja kuoleman rajamailla. 

Näin se voi olla. Isäni kärsi kovasti viimeisinä viikkoinaan kehon pettäessä. Lähtöä edeltävänä päivänä oli tuskainen ja levoton, lähti aamuvarhain aivan rauhallisena ja hymy kasvoilla. Kuolema tuli kauniisti.

Voi myös olla toisin. Oma äitini lähti tukehtumalla, kasvoille jäi kauhistunut ilme, silmät selällään ja suu auki, ja haisi aivan karmealle.

Miksi hän haisi . Oliko vuodepotilas ja makuuhaavoja . Miksi hän tukehtui koska hengitys tiet voi avata ja on happi laitteet . Sairaalassa on happi pullot. Mieluista voi imeä lomat pois .

Vierailija kirjoitti:

Miehen äiti kuoli alzheimerin runtelemana, 90-vuotiaana viime syksynä hoitokodissa. Ihan oikeasti se oli kaikille helpotus. Miksi roikkua enää elämässä kiinni? Mummu sammui pikkuhiljaa, viimeinen vuosi meni ihan sumussa ja nukkui enimmäkseen. Mieskin sanoi, että surusta huolimatta äidin oli oikeasti aika mennä. Ei todellakaan käynyt kenelläkään lapsista edes mielessä viimeisinä päivinä pohtia, että mites tätä nyt pitkitettäisiin vielä lisää.

Miksi te ette osaa luopua vanhoista vanhemmistanne? Sen olen huomannut, että lapsettomat on pahimpia, kun se perhe on vieläkin ne vanhat vanhemmat. Mutta samaa porua pitää nekin, joilla on lapset ja lapsenlapset jo elämässä. Mitä tuon hoitokotivaiheen pitkittäminen enää kenellekään merkitsee? Katselin siellä anopinkin hoitopaikassa sitä porukkaa. Nehän oli kaikki aivan räähkiä, väkisin pitkitettyä elämää.

Eihän kyse ole siitä etteikö voisi hyväksyä vanhemman/isovanhemman kuolemaa vaan siitä MITEN se kuolema tulee. Isoisäni kuoli 75 vuotiaana kun nesteytys lopetettiin kesken syöpähoitojen. Hän ei varsinaisesti ollut edes saattohoidossa vaan hoitosuunnitelmia oli jatkolle. Isoisän kuolema kuivumalla oli aika kamalaa seurattavaa :( Muutaman vuoden kuluttua isoäitini kuoli, hänet nesteytettiin loppuun asti jo siksi että kipulääkkeet meni siinä samalla. Isoäidin lähtö oli rauhallinen. He eivät vielä olleet siis aivan mahdottoman iäkkäitäkään, mutta lähdön pystyi silti hyväksymään. Isoisän kuolintapa sen sijaan vaivaa vieläkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa siis virhe ei ole ollut se, että ei ole nesteytetty, vaan se, että potilaan suuta ei ole kostutettu ja hoidettu eikä omaisten kanssa selkeästikään puhuttu, mitä saattohoito tarkoittaa. Saattohoidossa olevalta ei oteta sydänfilmejä eikä labroja! Millään turhalla ei kuolevaa kiusata. Herää myös kysymys, onko kuolevan kipu-/rauhoittava lääkitys ollut riittävä.

Luepa itse juttu, huulia kyllä kostutettiin. Ja labrat otettiin pojan vaatimuksesta. Ilmeisesti tässä tapauksessa saattohoitopäätös ja nesteyttämättömyys oli hoitovirhe.

Juu no se huulien kostutus nyt vaan ei riitä. SUUTA pitää kostuttaa, vedellä, siihen kehitetyillä suugeeleillä/keinosyljellä tai vaikkapa ruokaöljyllä.

Ja kukaan omainen ei voi vaatia labroja otettavaksi varsinkaan kuolevalta. Tästä keissistä et voi tehdä päätelmiä sen suhteen mitä omainen kertoo. Lääkärihän ei voi kertoa omaa kantaansa.

Mä en oikein ymmärrä mikä tää huulten kostutusjuttu on. Kun toinen on kuolemassa janoon, kostutetaan vähän huulia. Ihan kuin se jotain auttaisi. Varmaan täytyy olla ihan hirvittävää kidutusta kuolla janoon. Kyllä tähän pitäisi löytää joku inhimillinen keino ja mahdollisimman nopeasti. Ei tällainen ole mistään kotoisin.

Kemikaalit myrkkyjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroo tällä kuivattamisella ja morfiinin ja opioidien käytöllä on eutanasiaan

Niin, onhan nuokin eutanasia. Ei vaan yhtä nopea. Isäpuoleni oli todella herkkä morfiinille ja äitini vaati että eivät antaisi sitä niin paljon. Isäpuoli kuitenkin valitti kipuja ja siinä vaiheessa morfiinia annettiin kunnolla, vaikka tiedettiinkin että hän on sitten taju kankaalla koko ajan. Minusta tässä vaiheessa oli ihan oikein, ettei kuunneltu äitini toivetta. Tietysti äitiä harmitti, että ei mies enää ollut hereillä ollenkaan, mutta mitä järkeä olla, jos vaan sattuu? Sitten hän loppujen lopuksi vain kouristeli ja lopetti hengittämisen. Eli tavallaan kuoli nukkuessaan.

Yliannos morfiinia tappaa. Sen antamisessa on tarkat ajat milloin sitä voi antaa . Monet on myös kuollut siksi ettei ole annettu veren ohennuslääkettä vaikka on tiedetty että Suonet on kalkkeuneet huonosta ruuasta liiasta kalsiumista . Liikunnan puute aiheuttaa veren kierto häiriöitä siksi meillä on jumppanit. Mikä sen kivun aiheutti sitten . Sopiiko kysyä miksei kivun aiheuttajaa poistettu .

Hänellä oli syöpä joka löydettäessä oli jo levinnyt kaikkialle. Sitä itsekin mietin, että antoivatko he tarkoituksella sitä morfiinia liikaa? Menossahan hän oli joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeiden omaisten kanssa on joskus lääkäri määrännyt todella hitaan nesteytyksen loppuvaiheessa, mutta sillä ajatuksella ettei tippatietä uusita, jos se menee tukkoon.

Tätä sanotaan omaistipaksi. Ei maallikot ymmärrä, että tuo tippa ei helpota potilasta mitenkään. Se on omaisten hoitoa. Kipupumppukin laitetaan ihonalaiskudokseen ei suoneen.

Kun ihminen ei saa vettä suun kautta . Elimistö kuivuu . Yksi hoitovirhe on laittaa nesteen poisto suoneen kuin myös puudutus aine lidokaiini mikä tappaa varmasti .

Muistisairaus on tappava tauti. Menee lähimuisti, sitten ei ymmärrä mitään eikä osaa liikkua. Lopulta ei osaa edes syödä ja juoda. Ei ole tarkoitus tällaista ihmistä pitää väkisin hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa siis virhe ei ole ollut se, että ei ole nesteytetty, vaan se, että potilaan suuta ei ole kostutettu ja hoidettu eikä omaisten kanssa selkeästikään puhuttu, mitä saattohoito tarkoittaa. Saattohoidossa olevalta ei oteta sydänfilmejä eikä labroja! Millään turhalla ei kuolevaa kiusata. Herää myös kysymys, onko kuolevan kipu-/rauhoittava lääkitys ollut riittävä.

Luepa itse juttu, huulia kyllä kostutettiin. Ja labrat otettiin pojan vaatimuksesta. Ilmeisesti tässä tapauksessa saattohoitopäätös ja nesteyttämättömyys oli hoitovirhe.

Juu no se huulien kostutus nyt vaan ei riitä. SUUTA pitää kostuttaa, vedellä, siihen kehitetyillä suugeeleillä/keinosyljellä tai vaikkapa ruokaöljyllä.

Ja kukaan omainen ei voi vaatia labroja otettavaksi varsinkaan kuolevalta. Tästä keissistä et voi tehdä päätelmiä sen suhteen mitä omainen kertoo. Lääkärihän ei voi kertoa omaa kantaansa.

Mä en oikein ymmärrä mikä tää huulten kostutusjuttu on. Kun toinen on kuolemassa janoon, kostutetaan vähän huulia. Ihan kuin se jotain auttaisi. Varmaan täytyy olla ihan hirvittävää kidutusta kuolla janoon. Kyllä tähän pitäisi löytää joku inhimillinen keino ja mahdollisimman nopeasti. Ei tällainen ole mistään kotoisin.

Totta . Kun vuodepotilas on puudutettu sänkyyn eikä pysty nielemään kunnolla johtuen asennosta makaa selällään juottaa pitää hyvin kärsivällisesti suun sivuun . Pumpuli tikulla kostutetaan limakalvoja sen kuivumisen takia ja monella on antibiooteilla parannettavissa oleva tulehdus nenä ontelossa meillä flunssatautien yleinen tulehdus poskiontelot ja silloin hengittäminen on vaikeaa . Jos potilas on kuumeessa elimistössä on tulehdus ja lääkkeitä ei saa aina . Maapallo on täynnä erilaisia antibiootteja mutta niitä ei haluta antaa johtuu opetuksesta. Usein ripuli johtuu ihan laktoosista . Ja joissakin lääkkeissä on risiiniä ja laksatiivia. Kokeile itse niellä vettä selällään maaten . Ihmistä pitää tukea juodessa .

Vierailija kirjoitti:

Miehen äiti kuoli alzheimerin runtelemana, 90-vuotiaana viime syksynä hoitokodissa. Ihan oikeasti se oli kaikille helpotus. Miksi roikkua enää elämässä kiinni? Mummu sammui pikkuhiljaa, viimeinen vuosi meni ihan sumussa ja nukkui enimmäkseen. Mieskin sanoi, että surusta huolimatta äidin oli oikeasti aika mennä. Ei todellakaan käynyt kenelläkään lapsista edes mielessä viimeisinä päivinä pohtia, että mites tätä nyt pitkitettäisiin vielä lisää.

Miksi te ette osaa luopua vanhoista vanhemmistanne? Sen olen huomannut, että lapsettomat on pahimpia, kun se perhe on vieläkin ne vanhat vanhemmat. Mutta samaa porua pitää nekin, joilla on lapset ja lapsenlapset jo elämässä. Mitä tuon hoitokotivaiheen pitkittäminen enää kenellekään merkitsee? Katselin siellä anopinkin hoitopaikassa sitä porukkaa. Nehän oli kaikki aivan räähkiä, väkisin pitkitettyä elämää.

En ymmärrä tätä. Totta kai ihminen on aivan räähkä tottumattoman silmin ennen kuin kuolee näivettävään sairauteen korkeassa iässä. Se ei tee hänen elämästään välttämättä kauheaa, että ihminen viettää viimeisen vuotensa lähinnä nukkuen. Mitä sinä tiedät siitä, missä hän unissaan kulkee? Ehkä hän kulkee äitinsä kanssa kukkaniityillä? 

Tässä kinataan nyt kahdesta asiasta yhtaikaa. Toinen on se, pitääkö elämää pidentää lopusta. Toinen, joka piilee rivien välissä ja ajoittain syöksähtää sieltä esiin, on ajatus, että elämää pitää lyhentää lopusta. Olen siinä käsityksessä, että tämä ongelma on suomalaiseen käytäntöön pesiytynyt 90-luvun alun  eutanasiakeskustelusta. Muistaakseni oli joku toimikunta joka asiaa pohti, Martti Lindqvist on jäänyt mieleen jäsenistä. Mielestäni hänen kirjoituksessaan Hesarissa esiintyi ajatus aktiivisesta ja passiivisesta eutanasiasta, joista eka on hyi ja jälkimmäinen oli oikein kiva porsaanreikä. Eli kun jätetään aktiivisesti tekemättä kuolevaa jouduttavia tekoja, niin nämä tekemisten poisjättämiset ovat lähtökohtaisesti jotenkin ok. Filosofisesti teoria on kyseenalainen ja käytännössä se ilmeisesti johtaa tilanteisiin, jossa pidättäytymällä pestään kädet tilanteessa, jossa voitaisiin ja kenties pitäisikin olla kahden vaiheilla. Hänhän oli teologi ja tuossa haiskahtaa myös korkeemman käteen nojailu ikävällä tavalla. Pitäisi perehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa siis virhe ei ole ollut se, että ei ole nesteytetty, vaan se, että potilaan suuta ei ole kostutettu ja hoidettu eikä omaisten kanssa selkeästikään puhuttu, mitä saattohoito tarkoittaa. Saattohoidossa olevalta ei oteta sydänfilmejä eikä labroja! Millään turhalla ei kuolevaa kiusata. Herää myös kysymys, onko kuolevan kipu-/rauhoittava lääkitys ollut riittävä.

Luepa itse juttu, huulia kyllä kostutettiin. Ja labrat otettiin pojan vaatimuksesta. Ilmeisesti tässä tapauksessa saattohoitopäätös ja nesteyttämättömyys oli hoitovirhe.

Juu no se huulien kostutus nyt vaan ei riitä. SUUTA pitää kostuttaa, vedellä, siihen kehitetyillä suugeeleillä/keinosyljellä tai vaikkapa ruokaöljyllä.

Ja kukaan omainen ei voi vaatia labroja otettavaksi varsinkaan kuolevalta. Tästä keissistä et voi tehdä päätelmiä sen suhteen mitä omainen kertoo. Lääkärihän ei voi kertoa omaa kantaansa.

Mä en oikein ymmärrä mikä tää huulten kostutusjuttu on. Kun toinen on kuolemassa janoon, kostutetaan vähän huulia. Ihan kuin se jotain auttaisi. Varmaan täytyy olla ihan hirvittävää kidutusta kuolla janoon. Kyllä tähän pitäisi löytää joku inhimillinen keino ja mahdollisimman nopeasti. Ei tällainen ole mistään kotoisin.

Huulten ja suun limakalvojen kostutus hoitaa suuta ja vie pois sitä inhaa kuivuuden tunnetta. Saattohoitopotilaat eivät ole kuolemassa janoon, he ovat kuolemassa sairauteensa tai vanhuuteen tai kumpaankin, eikä mikään määrä vettä tule heitä pelastamaan, päinvastoin heidän olonsa voi pahentua kun pumpataan kehoon nestettä, jota se ei enää luonnollisesti ja tehokkaasti pysty poistamaan ja neste kertyy turvotuksina kudoksiin ja keuhkoihin. Niin vaikeaa kuin se voikin olla ymmärtää, kuolevan ihmisen nesteyttäminen ja loputon juottaminen ei tule poistamaan kuivan suun ongelmaa kuin vain siksi aikaa, kun suu on kostea. Monet hengittävät suun kautta loppuvaiheessa ja suu kuivuu ihan itsekseen jo sen vuoksi, lisäksi kipulääkkeet, joita monesti on pakko antaa inhimillisistä syistä, kuivattavat lisää eikä vanhojen tai vaikka syöpäsairaiden ihmisten suut missään priimakunnossa yleensä muutenkaan ole.

Kumma ettei rikkaat kuivahtele käsiin

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaus on tappava tauti. Menee lähimuisti, sitten ei ymmärrä mitään eikä osaa liikkua. Lopulta ei osaa edes syödä ja juoda. Ei ole tarkoitus tällaista ihmistä pitää väkisin hengissä.

Muisti . Sehän on niin kun tulee vanhaksi alkaa siinä 50 v. Että asiat hormonit muuttuu ja liikunta sekä mikäli ihminen joutuu vaihtamaan asuinpaikkaa ja ympäristöä siinä tulee vaikeaa oppia uutta pelottaa suorastaan kun ei enää muutenkaan voi liikkua kuin nuorena . Olette itse kohta vanhoja . Miten haluatte teitä kohdeltavan. Nuoret on sairaan julmia mutta itkee kun huomaa etteivät olekaan niin vahvoja itse kun alkavat vanheta . Osaa liikkua mutta ei ole tukea rollaattoria tai auttajaa . Vanhukset ei pysty enää kävelemään lujaa koska voi olla leikattu jalkoja tai nuoruuden vaivat pahenee . Miehillä eturauhasen sairaudet estää liikkumisen .

Vierailija kirjoitti:

Kumma ettei rikkaat kuivahtele käsiin

Kyllä kuule sekä köyhä että rikas kuolee ihan samalla tavalla ei mitään erotusta . Nii kuin syntyykin. Lahjoista ja älykkyydestä riippuu elämä siinä välissä . Rikkaita ja köyhiä hoidetaan ihan samoin jos ei hoideta se on hoitajissa vika . Älä ikinä kadehdi toisia sulla on samat mahdollisuudet hakea kouluun opiskella ammatti . Opetella joku osaaminen .