Saattohoidossa olevaa ei nesteytetty

Ihminen ei kuole siksi, että lakkaa juomasta.

Ihminen lakkaa juomasti siksi, koska kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa siis virhe ei ole ollut se, että ei ole nesteytetty, vaan se, että potilaan suuta ei ole kostutettu ja hoidettu eikä omaisten kanssa selkeästikään puhuttu, mitä saattohoito tarkoittaa. Saattohoidossa olevalta ei oteta sydänfilmejä eikä labroja! Millään turhalla ei kuolevaa kiusata. Herää myös kysymys, onko kuolevan kipu-/rauhoittava lääkitys ollut riittävä.

Luepa itse juttu, huulia kyllä kostutettiin. Ja labrat otettiin pojan vaatimuksesta. Ilmeisesti tässä tapauksessa saattohoitopäätös ja nesteyttämättömyys oli hoitovirhe.

Juu no se huulien kostutus nyt vaan ei riitä. SUUTA pitää kostuttaa, vedellä, siihen kehitetyillä suugeeleillä/keinosyljellä tai vaikkapa ruokaöljyllä.

Ja kukaan omainen ei voi vaatia labroja otettavaksi varsinkaan kuolevalta. Tästä keissistä et voi tehdä päätelmiä sen suhteen mitä omainen kertoo. Lääkärihän ei voi kertoa omaa kantaansa.

Et ilmeisesti lukenut juttua, näin siinä siis sanotaan

"Kivisten mukaan äidiltä heidän vaatimuksestaan saattohoidon aikana otettu sydänfilmi ja laboratoriokokeet antoivat hyvät tulokset. ”Kun katselin äitiä, mietin, että jos vahva keho ei anna periksi, hän voi joutua kitumaan kauankin, mutta jos hän saisi nestettä, hän saattaisi elää pitkäänkin”, Riku Kivinen sanoo."

Et ilmeisesti ymmärrä, että tämä on omaisen kertomaa/näkemys. Ihmisen elinajan ennustetta ei voi päätellä pelkästä sydänfilmistå tai labroista. Meillä ei ole tietoa kokonaistilanteesta ja kaikesta siitä, mitä tässä jätetään kertomatta. Joten spekulointisi on turhaa.

Jos elinajan ennustetta ei voi tehdä hyvistä labroista huolimatta - silloin ei voi myöskään tehdä päätöstä lopettaa elämä kuivattamalla. Silloin lopputulos on ainakin 100% varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa siis virhe ei ole ollut se, että ei ole nesteytetty, vaan se, että potilaan suuta ei ole kostutettu ja hoidettu eikä omaisten kanssa selkeästikään puhuttu, mitä saattohoito tarkoittaa. Saattohoidossa olevalta ei oteta sydänfilmejä eikä labroja! Millään turhalla ei kuolevaa kiusata. Herää myös kysymys, onko kuolevan kipu-/rauhoittava lääkitys ollut riittävä.

Luepa itse juttu, huulia kyllä kostutettiin. Ja labrat otettiin pojan vaatimuksesta. Ilmeisesti tässä tapauksessa saattohoitopäätös ja nesteyttämättömyys oli hoitovirhe.

Juu no se huulien kostutus nyt vaan ei riitä. SUUTA pitää kostuttaa, vedellä, siihen kehitetyillä suugeeleillä/keinosyljellä tai vaikkapa ruokaöljyllä.

Ja kukaan omainen ei voi vaatia labroja otettavaksi varsinkaan kuolevalta. Tästä keissistä et voi tehdä päätelmiä sen suhteen mitä omainen kertoo. Lääkärihän ei voi kertoa omaa kantaansa.

Et ilmeisesti lukenut juttua, näin siinä siis sanotaan

"Kivisten mukaan äidiltä heidän vaatimuksestaan saattohoidon aikana otettu sydänfilmi ja laboratoriokokeet antoivat hyvät tulokset. ”Kun katselin äitiä, mietin, että jos vahva keho ei anna periksi, hän voi joutua kitumaan kauankin, mutta jos hän saisi nestettä, hän saattaisi elää pitkäänkin”, Riku Kivinen sanoo."

Et ilmeisesti ymmärrä, että tämä on omaisen kertomaa/näkemys. Ihmisen elinajan ennustetta ei voi päätellä pelkästä sydänfilmistå tai labroista. Meillä ei ole tietoa kokonaistilanteesta ja kaikesta siitä, mitä tässä jätetään kertomatta. Joten spekulointisi on turhaa.

Jos elinajan ennustetta ei voi tehdä hyvistä labroista huolimatta - silloin ei voi myöskään tehdä päätöstä lopettaa elämä kuivattamalla. Silloin lopputulos on ainakin 100% varma.

Sun kannattaa varmaan pikkuhiljaa rauhoittua ja miettiä jotain mukavia juttuja :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on kamala asia.

Ei ole. Kuolema on kuolevalle monesti helpotus. Sen näkee kuolleen ihmisen kasvoilta. Kamala asia on kituminen elämän ja kuoleman rajamailla. 

Näin se voi olla. Isäni kärsi kovasti viimeisinä viikkoinaan kehon pettäessä. Lähtöä edeltävänä päivänä oli tuskainen ja levoton, lähti aamuvarhain aivan rauhallisena ja hymy kasvoilla. Kuolema tuli kauniisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa siis virhe ei ole ollut se, että ei ole nesteytetty, vaan se, että potilaan suuta ei ole kostutettu ja hoidettu eikä omaisten kanssa selkeästikään puhuttu, mitä saattohoito tarkoittaa. Saattohoidossa olevalta ei oteta sydänfilmejä eikä labroja! Millään turhalla ei kuolevaa kiusata. Herää myös kysymys, onko kuolevan kipu-/rauhoittava lääkitys ollut riittävä.

Luepa itse juttu, huulia kyllä kostutettiin. Ja labrat otettiin pojan vaatimuksesta. Ilmeisesti tässä tapauksessa saattohoitopäätös ja nesteyttämättömyys oli hoitovirhe.

Juu no se huulien kostutus nyt vaan ei riitä. SUUTA pitää kostuttaa, vedellä, siihen kehitetyillä suugeeleillä/keinosyljellä tai vaikkapa ruokaöljyllä.

Ja kukaan omainen ei voi vaatia labroja otettavaksi varsinkaan kuolevalta. Tästä keissistä et voi tehdä päätelmiä sen suhteen mitä omainen kertoo. Lääkärihän ei voi kertoa omaa kantaansa.

Et ilmeisesti lukenut juttua, näin siinä siis sanotaan

"Kivisten mukaan äidiltä heidän vaatimuksestaan saattohoidon aikana otettu sydänfilmi ja laboratoriokokeet antoivat hyvät tulokset. ”Kun katselin äitiä, mietin, että jos vahva keho ei anna periksi, hän voi joutua kitumaan kauankin, mutta jos hän saisi nestettä, hän saattaisi elää pitkäänkin”, Riku Kivinen sanoo."

Nesteytystä harvoin missään tilanteessa aloitetaan kun labrat on kunnossa. Silloin on yleensä suuri vaara että ne labrat saadaan vain pieleen sillä nesteytyksellä. Nesteytykseen ei yleensäkään pitäisi lähteä vain sen vuoksi että potilas ei pysty ottamaan mitään suun kautta. Tärkeintä on arvioida onko siitä nesteytyksestä enemmän hyötyä kuin haittaa. Joskus saatetaan aloittaa potilaalle joka ei kykene suun kautta nestettä ottamaan yhtään ns. "omaisten tippa" eli nesteytetään n 500-1000 ml/vrk. Siitä harvoin on kovin paljon haittaa potilaalle joskaan ei kylläkään hyötyäkään, omaisten tuskaa se saattaa vähän helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee näitä ihmisten viimieisä päiviä, vanhusten, syöpä- ja muiden pitkäaikaissairairen osalta, voi vain omalle kohtaa toivoa:  Että todellakin kuolisi ns. saapaat jalassa.

Suoraan johonkin hommaan kesken töiden tms.   Ei ehtisi kärsiä kovista kivuista, mielettömästä janosta, eikä tarvitisisi  sängyssä maaten odottaa, että milloin, milloin se lopulline kivuton ja parempi olo tulee.

Mutta tätähän emme voi itse päättää.

Ennen kun kuoltiin kotona, ihmiset näkivät kuolemista, joka kestää usein päiviä. Nyt ihmiset ovat vieraantuneet kuolemasta, mutta sitäkin enemmän kuolemisesta. Luonnollisesta kuolemisesta on tullut niin vierasta, että ihmiset vaikuttavat traumatisoituvan siitä. Siitä taas seuraa, että kuolemiselle etsitään syyllistä tai ainakin väärintekijää siinä kuolevan hoitamisessa.

Ikävä totuus on, että liian vanhoja poistetaan rasittamasta kapasiteettia Suomessa. Kuivattaminen on siihen yksi keino. Ja saattohoito potilaalle kuolemantuomio.

Onneksi oma isäni kuoli leikkaukseen, vaihtoehto olisi ollut elävältäkuivatus.

Vierailija kirjoitti:

Luulevatko ihmiset, että kuolema on pääsääntöisesti joku ihana "hän kuoli rauhallisesti nukkuessaan" -tapahtuma? Aika todellisuudesta vieraantunutta settiä.

No kuule enpä ole törmännyt silmieni edessä kuolevaan koskaan, ikinä, missään. Omat mummot olen nähnyt jo kylminä arkuissaan. Kyllä se kuolema on nyky-yhteiskunnassa aika kaukana normaalielämän kuvioista, jos ei satu työskentelemään sairaalassa.

Minulla ei ole myöskään oikein mitään tietoa, miten sairaalassa toimitaan tai tehdään ja miksi. En ole eikä lähiomaisenikaan ole (onneksi) joutunut sairaalaan.

Tuttu joutui ja todellakin ihmetytti, ettei siellä ole minkäänlaista yleisinfoa tai -esitettä potilaille ja läheisilleen, että miten kyseisessä paikassa toimitaan. Lääkäreitä ei saanut käsiinsä eikä osastonhoitajaakaan saanut häiritä, oli niin kiire. Epätietoisuudessa elettiin.

Olisi tosi hyvä, jos vaikka jokaisen potilaan yöpöydän laatikossa olisi joku lehtinen, jossa kerrotaan sairaalan vuorokausirytmi, koska on ruokailu (ja missä), lääkärinkierrokset, WC:t, kenelle sairaalatyöntekijälle kuuluu mitkäkin tehtävät jne.

T. Taviskansalainen

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi antaa lopetuspiikki siinä vaiheessa kun tietää että kuolo kohta korjaa eikä enää elettävää ole

Vanhempani olisi halunnut eutanasian, kun syöpäkivut olivat kovat ja syöpä parantumaton. Mutta eihän sitä Suomessa saa.

Tämänkin takia eutanasia pitäisi olla kansalaisoikeus.

Omaisten rauhoittelemiseksi laitettavalla tipalla on oma nimi. Se on omaistippa. Kannattaa googlettaa.

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa.

Jos potilas on kyennyt itkemään, koettanut päästä ylös ja sanonut poikansa korvaan "jano", tuo ns saattohoito on ollut ihmisarvon vastaista kidutusta.

Olen pahoillani kuolleen äidin ja omaisten puolesta.

Oma isoäitini valitti janoa viimeisinä päivinä. Kysyin hoitajalta mitä saattohoito käytännössä katsoen tarkoittaa potilaan näkökulmasta - lääkehoito, nesteytys jne. Eutanasia olisi huomattavasti humaanimpi ainakin useissa tapauksissa, vaikka ymmärrän joitain mahdollisia haasteita siihen liittyen.

Oli muutenkin pöyristyttävää katsoa kun mummia syötettiin siihen tahtiin että ei ehdi niellä. Seuraavaksi laitettiin sänky makuuasentoon. Ihmettelin miksi posket pullottavat mutta nehän olivat täynnä ruokaa mikä piti kaivaa pois hänen suusta. Voisi melkein luulla, että meillä on jo eutanasia käytössä - aspiraatiopneumonia vanhuksille vauhdittamaan lähtöä. Ihan hirveää ja väärin että kiitos kaikesta on tuskallinen ja ikävä loppu. Tulemme kaikki olemaan jonain päivänä ongelmajätettä josta halutaan vain eroon.

Täällä kovasti korostuu ymmärtämättömyys siitä, että kuolemaa edeltävät päivät eivät ole aina levollisia tai mukavia kuolevalle ja joskus kuoleman odottelu kestää useita päiviä ja se on omaisten kestettävä. Saattohoito voi myös kestää useita päiviä ja potilaan annetaan hiipua omaan tahtiinsa, eikä sitä yritetä hidastaa tai nopeuttaa. Kipulääkitys ja rauhoittava lääkitys tulee vain olla kohdallaan. Nesteytyksestä ei ole hyötyä ja labrakokeiden ottaminen on turhaa neuloilla tökkimistä, kyllä niitä labroja on otettu ennen kuin saattohoitopäätös tehdään ja se päätös perustuu kokonaistilanteeseen, ei verikoevastaukseen. Veriarvot voivat olla hyvätkin, mutta ihminen tekee silti kuolemaa. Ketään ei myöskään "kuivateta" kuoliaaksi, janon ja nälän tunne usein häviävät kuolevalta aineenvaihdunnan muuttuessa, mutta suun kuivuus ei.

Oma äitini oli saattohoidossa. Hän sairasti syöpää. Hän meni tajuttomaksi, mutta siitä huolimatta kivun hoidosta huolehdittiin hyvin. Saattohoitoon olin tyytyväinen.

Minkäs verran aloittajalla on kokemusta saattohoidosta? Sitä on niin helppo huudella puskista kun ei niitä kuolevia tarvitse kohdata.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä totuus on, että liian vanhoja poistetaan rasittamasta kapasiteettia Suomessa. Kuivattaminen on siihen yksi keino. Ja saattohoito potilaalle kuolemantuomio.

Onneksi oma isäni kuoli leikkaukseen, vaihtoehto olisi ollut elävältäkuivatus.

Miten ihminen kuivatetaan jos hän on liian vanha? Ymmärrän kyllä että ihminen kuivuu ja kuolee kun hän on liian sairas? Ihmisen elimistö harvoin kuivuu vain siksi että hän on liian vanha vaan kyllä kuivumiseen vaikuttaa aina joku sairaus. Sairauksia toki vanhoilla ihmisillä on todennäköisemmin kuin nuoremmilla.

Toinen asia on sitten vaikuttaako ikä ylipäätään sairauksien hoitoon. Kyllä se joskus vaikuttaa esim. siihen että ei lähdetä tekemään kaikkia tutkimuksia ja sen myötä joku asia jää hoitamatta vaikka se oikeasti saattaisi elinikää nostaa ehkä vuodella tai parilla.

Olen joskus nuorena ollut sairaalassa nestekiellossa tajuissani. Sain jonkun suullisen vettä/x määrään tunteja. Olin liian heikko ja tuskissani hakemaan itse, mutta muistan mikä voittaja olo tuli kun lapsenisä pyynnöstä salakuljetti taskumatillisen kylmää vettä ja ryyppäsin sen kerralla tyhjäksi.

Sitten vasta uskalsi nukkua ja muistan ajatelleeni, että jos se on menoa niin olisi kyllä jokatapauksessa. Tuli kyllä vahvempi olo ja tuu tunsin, että vähän juotuani pystyn tarvittaessa konttaamaan hanan luo, jos en muuten saa vettä.

Aion tehdä saman palveluksen rakkailleni jos mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tapauksessa nesteytystä eikä imeytymistä edes testattu. Laboratorioarvot olivat hyvät eikä kuolevalle tyypilliset.

Saattohoitoon siirtämisen syy saattoi olla ohimenevä sairaus, joka vaikutti ruokahaluun ja oma-aloitteiseen juomiseen. Mutta kun olet joutunut saattohoitostatukselle, et pääsekään siitä enää pois. Neste pois ja olet pois rasittamasta kapasiteettia.

Kammottavaa.

Ei pidä paikkaansa, saattohoitopäätös voidaan perua koska tahansa, jos potilaan vointi siltä näyttää.

Näin juuri. Anopilleni tehtiin saattohoitopäätös noin vuosi sitten, mutta päätös purettiin muutama päivä sen jälkeen, kun anopin vointi yllättäen parani.

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on kamala asia.

Ei se itseasiassa ole. Se on parhaassa tapauksessa toivottu ja odotettu pitkän elämän kaunis päätös. Suomessa annetaan kuolevalle rutiininomaisesti morfiinia, omassa työpaikassa maailmalla toimitaan vähän toisin. Kipulääkkeitä annetaan vain tarvittaessa, ja kuoleva hoidetaan täysin normaalisti loppuun saakka. Kuolevaa ei jätetä yksin, vaan hän voi osallistua voimiensa mukaan kaikkeen toimintaan. Kuolema on tavallisesti rauhallinen tapahtuma jossa ei ole mitään pelättävää.

"Väärien" saattohoitopäätösten tekemistä suurempi ongelma mielestäni on se että niitä ei tehdä tarpeeksi tai ne tehdään liian myöhään. Se taas johtaa siihen että sen paremmin potilas kuin omaisetkaan eivät ehdi valmistautua siihen tilanteeseen että sairus on nyt siinä vaiheessa se hyvinkin nopeasti johtaa kuolemaan. Saattohoito päätös usein tehdään jos tehdään siinä vaiheessa kun potilas ei enää tiedosta kuolevansa.