Lue keskustelun säännöt.
Miksi ajat suojatien eteen pysähtyneen auton ohi?!
19.01.2015 |
Kohtasin luojani aamulla. Melkein. Auto pysähtyi päästämään minut ja viisivuotiaani kadun yli. Kun olin auton ohittanut, toinen auto ajoi viereiseltä kaistalta päälleni. Lensin lumihankeen. Päälleni ajanut auto ei jäänyt katsomaan miten minulle kävi, vaan ajoi tiehensä. Onneksi selvisin ryhjeilla, nilkutan kyllä muutaman päivän, sen verran pahasti kävi lonkkaan. Onni onnettomuudessa oli se, että kuljin vähän lapseni edellä ja lapsi oli osuman sattuessa sen pysähtyneen auton edessä. Kysymys: miksi kukaan ajaa suojatien viereen pysähtyneen auton ohi? Eikö ole itsestäänselvää, että auto on pysähtynyt siksi, että joku on ylittämässä tietä?!
Kommentit (101)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 10:38"]
Voi vittu et tääl on tyhmää porukkaa: "kehtaaksä sä sanoa kuolleen omaiselle et se oli vahinko?!?!"
No mitä muuta siihen vois sanoa?
Tuntuu, että ainoa kelvollinen vastaus olisi "ajan tahallaan aina läpi ja toivon et joku kuolee hähähähähää"
koitettu perustella järkevästi, että kyseessä on huomion herpaantuminen ja vahinko, eikä kukaan tahallaan aja pysähtyneen auton ohi, niin tämä vastaus ei kelpaa. Alkaa haukkuminen murhaajaksi ja ties mitä paskaa.
Vielä kerran: Jos joku ajaa suojatien ohitse pysähtyneen auton ohitse itse pysähtymättä, hän ei tee sitä 98% varmuudella ilkeyttään, murhanhimossa tai muuten tahallaan. Kyseessä on ihmismielen rajallisuudesta johtuva vahinko, mitä ei toki saisi käydä. Vahinkoja sattuu kuitenkin meille kaikille. Osalla niistä on vakavammat seuraukset kuin toisilla.
Joku alapeukuttaja voisi nyt kertoa, että mikä tässä kysymykseen esitetyssä vastauksesssa on vikana?
[/quote]
Monet varmasti ovatkin ajatuksissaan tms. tai tekevät virheen vahingossa. MUTTA on olemassa myös näitä idiootteja, jotka kiroavat ratin takana ja tööttäilevät heti, jos joku pysähtyy ja menevät tietenkin heti ohi sen kummemmin katsomatta, mitä edessä on. Se on silkkaa välinpitämättömyyttä.