"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden nainen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse  jouduin äitini pistämään kovalla kädellä ruotuun, kun ei millään hyväksynyt vaimoani. Siitä välit menivät aallonpohjaan vuosikymmeniä sitten ja sitä kesti kunnes äitini sairastui vakavasti.

Kumma kyllä hän ei koskaan myöntänyt olleensa väärässä. Ei missään asiassa. Huonoissa valinnoissaan, tai elintavoissaan. 

Ihmettelen näin jälkikäteen kuinka ihminen voi olla sellainen jääräpää.

Älkää te muut naiset tehkö anoppeina tuollaisia virheitä.

M.55

Mä en vielä ole anoppi, mutta aikuisen tyttären äiti kuitenkin. Eikä todellakaan kiinnosta alkaa huushollaamaan hänen luonaan tai puuttumaan hänen elämäänsä, minulla on omani ja kasvatustyöhän on jo tehty. Mikä äiti-poikasuhteissa, ettei napanuora katkea, siksi kaik niitä hirviöanoppeja syntyy?

En tiedä varmaksi mutta olisko se että poikien äidit tietävät kuinka julmaa elämä voi pojalla olla kun on syyllinen kaikkien miesten tekemisiin ja hän ei tule saamaan keneltäkään muulta kunnioitusta kuin omalta äidiltä

Höpö höpö. Sanon tämän aikuisten poikien äitinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse  jouduin äitini pistämään kovalla kädellä ruotuun, kun ei millään hyväksynyt vaimoani. Siitä välit menivät aallonpohjaan vuosikymmeniä sitten ja sitä kesti kunnes äitini sairastui vakavasti.

Kumma kyllä hän ei koskaan myöntänyt olleensa väärässä. Ei missään asiassa. Huonoissa valinnoissaan, tai elintavoissaan. 

Ihmettelen näin jälkikäteen kuinka ihminen voi olla sellainen jääräpää.

Älkää te muut naiset tehkö anoppeina tuollaisia virheitä.

M.55

Mä en vielä ole anoppi, mutta aikuisen tyttären äiti kuitenkin. Eikä todellakaan kiinnosta alkaa huushollaamaan hänen luonaan tai puuttumaan hänen elämäänsä, minulla on omani ja kasvatustyöhän on jo tehty. Mikä äiti-poikasuhteissa, ettei napanuora katkea, siksi kaik niitä hirviöanoppeja syntyy?

En tiedä varmaksi mutta olisko se että poikien äidit tietävät kuinka julmaa elämä voi pojalla olla kun on syyllinen kaikkien miesten tekemisiin ja hän ei tule saamaan keneltäkään muulta kunnioitusta kuin omalta äidiltä

No sepä juuri, näin aikuisen äitinä tuollainen sekaantuminen toisen yksityisasioihin vaikuttaa kaikkea muuta kuin kunnioittavalta?

Itse näen asian aivan eritavalla, näen että se äiti auttaa poikaansa ongelmissa kun kukaan muukaan ei auta. Useita apu paikkoja löytyy naisille ja tytöille mutta kuinka monta apu paikkaa tiedät olevan miehille tai pojille?

Toisaalta näen asiat eritavalla sen takia kun olen tämmöisestä pojasta kasvanut mies. Äitini ja minun asuinkuntien välissä on noin 250km niin ei olla niin paljoa tekemisissä enään että hän pääsisi puuttumaan asioihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Tietääkö vaimosi, että aiot vaihtaa hänetkin nuorempaan? Koska eihän hänkään ole ikuisesti nuori vaikka onkin sinua nuorempi. Mitä sitten kun hän on esimerkiksi 40?

Olisi edes rehellistä kertoa toiselle, että et suunnittele loppuelämän liittoa.

Ai, olenko mä aikonut vaihtaa hänet? En tietääkseni. Hän on perinyt onneksi äitinsä geenit, eli on varmasti vielä vanhana mummonakin erittäin kaunis. Älä vääristele asioita.

Spezzun mielikuvitusvaimo taas. Minkä maalainen on tänään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme. 

Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.

Olet nyt aivan epälooginen. Mitä se sun haluaminen ketään liikuttaa, koska eihän sinulla ole mitään mahdollisuutta saada sellaista miestä, joka saa nuoria naisia? Vai uskotteleeko naiset tosiaan, että khyyyyyllä sellainenkin mies mut ottaisi mieluummin kuin nuoren, rypyttömän ja timmin kropaltaan?

Tuossahan tuo nainen kertoi, että on jo löytänyt rakkauden. Mikä sinua vaivaa? Miksi sinulla on aivan silmitön tarve olla ilkeä vanhemmille naisille? Miksi haluat ilkeillä heille siitä että he ovat vanhoja? Monissa ihmisissä on vaikka mitä negatiivisia puolia, joista voisi ilkeillä, mutta sinä päätät ilkeillä vanhuudesta, jossa ei ole mitään pahaa eikä väärää ja joka koskettaa jossain vaiheessa meitä kaikkia.

Sinun ei tarvitse olla kiinnostunut vanhemmista naisista. Sinun ei tarvitse edes puhua heille. Silti päätät käyttää aikaasi heille puhumiseen ja ilkeilyyn. Miksi? On käsittämätöntä, miksi kirjoitat kuin heitä ei saisi olla olemassakaan ja haluat että he tuntisivat olonsa mahdollisimman surkeaksi. Ehkä se kertoo enemmän jostain omasta ikäkriisistäsi kuin mistään muusta.

Olen monta kertaa miettinyt, että mitä tämä kirjoittaja mahtaa ajatella äidistään. Eikö äidilläkään ole mitään arvoa kun omhan hänkin vamhempi nainen?

Musta taas näiden kirjoittaja ei ole itse keski-iässä, tai jos on, niin on jollain tavalla jäänyt nuoremman tasolle. Nimittäin myrkynsylkeminen, vaikka systemaattista onkin, kohdistuu niihin asioihin, joilla nuori kuvittelee loukkaavansa vanhempaa. Vaikkapa tuo ajatus siitä, että ikä on loukkaus, tai että ulkonäkö on loukkaus, tai että vanhemmat naiset kadehtivat nuorempia. Mikään ei osu kohdalleen, ja keski-ikäinen mitä todennäköisimmin tietäisi, että noille kohautetaan olkapäätä koppelopiireissä. Ikä ja ulkonäkö ovat mitä ovat, ja jokainen vanhempi nainen on itse ollut nuori nainen.

Tunnen tuon kirjoittajan, ja hän on yli viisikymppinen, ellei jo kuusikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse  jouduin äitini pistämään kovalla kädellä ruotuun, kun ei millään hyväksynyt vaimoani. Siitä välit menivät aallonpohjaan vuosikymmeniä sitten ja sitä kesti kunnes äitini sairastui vakavasti.

Kumma kyllä hän ei koskaan myöntänyt olleensa väärässä. Ei missään asiassa. Huonoissa valinnoissaan, tai elintavoissaan. 

Ihmettelen näin jälkikäteen kuinka ihminen voi olla sellainen jääräpää.

Älkää te muut naiset tehkö anoppeina tuollaisia virheitä.

M.55

Mä en vielä ole anoppi, mutta aikuisen tyttären äiti kuitenkin. Eikä todellakaan kiinnosta alkaa huushollaamaan hänen luonaan tai puuttumaan hänen elämäänsä, minulla on omani ja kasvatustyöhän on jo tehty. Mikä äiti-poikasuhteissa, ettei napanuora katkea, siksi kaik niitä hirviöanoppeja syntyy?

En tiedä varmaksi mutta olisko se että poikien äidit tietävät kuinka julmaa elämä voi pojalla olla kun on syyllinen kaikkien miesten tekemisiin ja hän ei tule saamaan keneltäkään muulta kunnioitusta kuin omalta äidiltä

No sepä juuri, näin aikuisen äitinä tuollainen sekaantuminen toisen yksityisasioihin vaikuttaa kaikkea muuta kuin kunnioittavalta?

Itse näen asian aivan eritavalla, näen että se äiti auttaa poikaansa ongelmissa kun kukaan muukaan ei auta. Useita apu paikkoja löytyy naisille ja tytöille mutta kuinka monta apu paikkaa tiedät olevan miehille tai pojille?

Toisaalta näen asiat eritavalla sen takia kun olen tämmöisestä pojasta kasvanut mies. Äitini ja minun asuinkuntien välissä on noin 250km niin ei olla niin paljoa tekemisissä enään että hän pääsisi puuttumaan asioihin

Mitä ihmeen apupaikkoja? En ole kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme. 

Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.

Olet nyt aivan epälooginen. Mitä se sun haluaminen ketään liikuttaa, koska eihän sinulla ole mitään mahdollisuutta saada sellaista miestä, joka saa nuoria naisia? Vai uskotteleeko naiset tosiaan, että khyyyyyllä sellainenkin mies mut ottaisi mieluummin kuin nuoren, rypyttömän ja timmin kropaltaan?

Tuossahan tuo nainen kertoi, että on jo löytänyt rakkauden. Mikä sinua vaivaa? Miksi sinulla on aivan silmitön tarve olla ilkeä vanhemmille naisille? Miksi haluat ilkeillä heille siitä että he ovat vanhoja? Monissa ihmisissä on vaikka mitä negatiivisia puolia, joista voisi ilkeillä, mutta sinä päätät ilkeillä vanhuudesta, jossa ei ole mitään pahaa eikä väärää ja joka koskettaa jossain vaiheessa meitä kaikkia.

Sinun ei tarvitse olla kiinnostunut vanhemmista naisista. Sinun ei tarvitse edes puhua heille. Silti päätät käyttää aikaasi heille puhumiseen ja ilkeilyyn. Miksi? On käsittämätöntä, miksi kirjoitat kuin heitä ei saisi olla olemassakaan ja haluat että he tuntisivat olonsa mahdollisimman surkeaksi. Ehkä se kertoo enemmän jostain omasta ikäkriisistäsi kuin mistään muusta.

Olen monta kertaa miettinyt, että mitä tämä kirjoittaja mahtaa ajatella äidistään. Eikö äidilläkään ole mitään arvoa kun omhan hänkin vamhempi nainen?

Musta taas näiden kirjoittaja ei ole itse keski-iässä, tai jos on, niin on jollain tavalla jäänyt nuoremman tasolle. Nimittäin myrkynsylkeminen, vaikka systemaattista onkin, kohdistuu niihin asioihin, joilla nuori kuvittelee loukkaavansa vanhempaa. Vaikkapa tuo ajatus siitä, että ikä on loukkaus, tai että ulkonäkö on loukkaus, tai että vanhemmat naiset kadehtivat nuorempia. Mikään ei osu kohdalleen, ja keski-ikäinen mitä todennäköisimmin tietäisi, että noille kohautetaan olkapäätä koppelopiireissä. Ikä ja ulkonäkö ovat mitä ovat, ja jokainen vanhempi nainen on itse ollut nuori nainen.

Tuo on totta, se luulee loukkaavansa kun huutele iästä tai vanhenemisesta. Millä se paljastaa olevansa juuri se täysin kokematon onneton pikkupoika, joka hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse  jouduin äitini pistämään kovalla kädellä ruotuun, kun ei millään hyväksynyt vaimoani. Siitä välit menivät aallonpohjaan vuosikymmeniä sitten ja sitä kesti kunnes äitini sairastui vakavasti.

Kumma kyllä hän ei koskaan myöntänyt olleensa väärässä. Ei missään asiassa. Huonoissa valinnoissaan, tai elintavoissaan. 

Ihmettelen näin jälkikäteen kuinka ihminen voi olla sellainen jääräpää.

Älkää te muut naiset tehkö anoppeina tuollaisia virheitä.

M.55

Mä en vielä ole anoppi, mutta aikuisen tyttären äiti kuitenkin. Eikä todellakaan kiinnosta alkaa huushollaamaan hänen luonaan tai puuttumaan hänen elämäänsä, minulla on omani ja kasvatustyöhän on jo tehty. Mikä äiti-poikasuhteissa, ettei napanuora katkea, siksi kaik niitä hirviöanoppeja syntyy?

En tiedä varmaksi mutta olisko se että poikien äidit tietävät kuinka julmaa elämä voi pojalla olla kun on syyllinen kaikkien miesten tekemisiin ja hän ei tule saamaan keneltäkään muulta kunnioitusta kuin omalta äidiltä

No sepä juuri, näin aikuisen äitinä tuollainen sekaantuminen toisen yksityisasioihin vaikuttaa kaikkea muuta kuin kunnioittavalta?

Itse näen asian aivan eritavalla, näen että se äiti auttaa poikaansa ongelmissa kun kukaan muukaan ei auta. Useita apu paikkoja löytyy naisille ja tytöille mutta kuinka monta apu paikkaa tiedät olevan miehille tai pojille?

Toisaalta näen asiat eritavalla sen takia kun olen tämmöisestä pojasta kasvanut mies. Äitini ja minun asuinkuntien välissä on noin 250km niin ei olla niin paljoa tekemisissä enään että hän pääsisi puuttumaan asioihin

Toki rakkaita autetaan, siitä ei ole kyse, vaan tuosta M55 kommentista, jossa hän on joutunut pistämään äitinsä ruotuun, kun tämä ei hyväksynyt hänen puolisoaan. Lapsen puolisovalinta jos mikä on yksityisasia, ja tuntuu todella oudolta edes kehdata järjestää siitä jokin kiistakapula. Se on epäkunnioittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme. 

Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.

Olet nyt aivan epälooginen. Mitä se sun haluaminen ketään liikuttaa, koska eihän sinulla ole mitään mahdollisuutta saada sellaista miestä, joka saa nuoria naisia? Vai uskotteleeko naiset tosiaan, että khyyyyyllä sellainenkin mies mut ottaisi mieluummin kuin nuoren, rypyttömän ja timmin kropaltaan?

Tuossahan tuo nainen kertoi, että on jo löytänyt rakkauden. Mikä sinua vaivaa? Miksi sinulla on aivan silmitön tarve olla ilkeä vanhemmille naisille? Miksi haluat ilkeillä heille siitä että he ovat vanhoja? Monissa ihmisissä on vaikka mitä negatiivisia puolia, joista voisi ilkeillä, mutta sinä päätät ilkeillä vanhuudesta, jossa ei ole mitään pahaa eikä väärää ja joka koskettaa jossain vaiheessa meitä kaikkia.

Sinun ei tarvitse olla kiinnostunut vanhemmista naisista. Sinun ei tarvitse edes puhua heille. Silti päätät käyttää aikaasi heille puhumiseen ja ilkeilyyn. Miksi? On käsittämätöntä, miksi kirjoitat kuin heitä ei saisi olla olemassakaan ja haluat että he tuntisivat olonsa mahdollisimman surkeaksi. Ehkä se kertoo enemmän jostain omasta ikäkriisistäsi kuin mistään muusta.

Olen monta kertaa miettinyt, että mitä tämä kirjoittaja mahtaa ajatella äidistään. Eikö äidilläkään ole mitään arvoa kun omhan hänkin vamhempi nainen?

Musta taas näiden kirjoittaja ei ole itse keski-iässä, tai jos on, niin on jollain tavalla jäänyt nuoremman tasolle. Nimittäin myrkynsylkeminen, vaikka systemaattista onkin, kohdistuu niihin asioihin, joilla nuori kuvittelee loukkaavansa vanhempaa. Vaikkapa tuo ajatus siitä, että ikä on loukkaus, tai että ulkonäkö on loukkaus, tai että vanhemmat naiset kadehtivat nuorempia. Mikään ei osu kohdalleen, ja keski-ikäinen mitä todennäköisimmin tietäisi, että noille kohautetaan olkapäätä koppelopiireissä. Ikä ja ulkonäkö ovat mitä ovat, ja jokainen vanhempi nainen on itse ollut nuori nainen.

Tunnen tuon kirjoittajan, ja hän on yli viisikymppinen, ellei jo kuusikymppinen.

Täällä on kaksi, naispelko on nuori, kokematon ja tyhmä, speszu taas keski-ikäinen, katkera ukko, joka ei pääse yli siitä että vaimo jätti vuonna kivi ja kanto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme. 

Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.

Olet nyt aivan epälooginen. Mitä se sun haluaminen ketään liikuttaa, koska eihän sinulla ole mitään mahdollisuutta saada sellaista miestä, joka saa nuoria naisia? Vai uskotteleeko naiset tosiaan, että khyyyyyllä sellainenkin mies mut ottaisi mieluummin kuin nuoren, rypyttömän ja timmin kropaltaan?

Tuossahan tuo nainen kertoi, että on jo löytänyt rakkauden. Mikä sinua vaivaa? Miksi sinulla on aivan silmitön tarve olla ilkeä vanhemmille naisille? Miksi haluat ilkeillä heille siitä että he ovat vanhoja? Monissa ihmisissä on vaikka mitä negatiivisia puolia, joista voisi ilkeillä, mutta sinä päätät ilkeillä vanhuudesta, jossa ei ole mitään pahaa eikä väärää ja joka koskettaa jossain vaiheessa meitä kaikkia.

Sinun ei tarvitse olla kiinnostunut vanhemmista naisista. Sinun ei tarvitse edes puhua heille. Silti päätät käyttää aikaasi heille puhumiseen ja ilkeilyyn. Miksi? On käsittämätöntä, miksi kirjoitat kuin heitä ei saisi olla olemassakaan ja haluat että he tuntisivat olonsa mahdollisimman surkeaksi. Ehkä se kertoo enemmän jostain omasta ikäkriisistäsi kuin mistään muusta.

Olen monta kertaa miettinyt, että mitä tämä kirjoittaja mahtaa ajatella äidistään. Eikö äidilläkään ole mitään arvoa kun omhan hänkin vamhempi nainen?

Musta taas näiden kirjoittaja ei ole itse keski-iässä, tai jos on, niin on jollain tavalla jäänyt nuoremman tasolle. Nimittäin myrkynsylkeminen, vaikka systemaattista onkin, kohdistuu niihin asioihin, joilla nuori kuvittelee loukkaavansa vanhempaa. Vaikkapa tuo ajatus siitä, että ikä on loukkaus, tai että ulkonäkö on loukkaus, tai että vanhemmat naiset kadehtivat nuorempia. Mikään ei osu kohdalleen, ja keski-ikäinen mitä todennäköisimmin tietäisi, että noille kohautetaan olkapäätä koppelopiireissä. Ikä ja ulkonäkö ovat mitä ovat, ja jokainen vanhempi nainen on itse ollut nuori nainen.

Tunnen tuon kirjoittajan, ja hän on yli viisikymppinen, ellei jo kuusikymppinen.

Oikeasti? Ja nyt siis kiusaa itseään nuorempia naisia vanhenemisesta, mille hän itse lienee immuuni?

Ei vaikuta oikein loogiselta, mutta mistä sitä ikinä tietää, mistä kukin kiksinsä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse  jouduin äitini pistämään kovalla kädellä ruotuun, kun ei millään hyväksynyt vaimoani. Siitä välit menivät aallonpohjaan vuosikymmeniä sitten ja sitä kesti kunnes äitini sairastui vakavasti.

Kumma kyllä hän ei koskaan myöntänyt olleensa väärässä. Ei missään asiassa. Huonoissa valinnoissaan, tai elintavoissaan. 

Ihmettelen näin jälkikäteen kuinka ihminen voi olla sellainen jääräpää.

Älkää te muut naiset tehkö anoppeina tuollaisia virheitä.

M.55

Mä en vielä ole anoppi, mutta aikuisen tyttären äiti kuitenkin. Eikä todellakaan kiinnosta alkaa huushollaamaan hänen luonaan tai puuttumaan hänen elämäänsä, minulla on omani ja kasvatustyöhän on jo tehty. Mikä äiti-poikasuhteissa, ettei napanuora katkea, siksi kaik niitä hirviöanoppeja syntyy?

En tiedä varmaksi mutta olisko se että poikien äidit tietävät kuinka julmaa elämä voi pojalla olla kun on syyllinen kaikkien miesten tekemisiin ja hän ei tule saamaan keneltäkään muulta kunnioitusta kuin omalta äidiltä

No sepä juuri, näin aikuisen äitinä tuollainen sekaantuminen toisen yksityisasioihin vaikuttaa kaikkea muuta kuin kunnioittavalta?

Itse näen asian aivan eritavalla, näen että se äiti auttaa poikaansa ongelmissa kun kukaan muukaan ei auta. Useita apu paikkoja löytyy naisille ja tytöille mutta kuinka monta apu paikkaa tiedät olevan miehille tai pojille?

Toisaalta näen asiat eritavalla sen takia kun olen tämmöisestä pojasta kasvanut mies. Äitini ja minun asuinkuntien välissä on noin 250km niin ei olla niin paljoa tekemisissä enään että hän pääsisi puuttumaan asioihin

Asia on vähän eri jos aikuisella pojalla ei ole naista. Suomessa on paljon yksinäisiä miehiä joten jos se aikuinen poika löytää naisen niin pitää antaa sen olla parisuhteessa rauhassa.

Ja myös silloin, jos heille syntyy lapsia.

Terveydenhoitajatkin nykyään neuvovat, että lasten kasvatus ohjeita saa antaa vain, jos lapsen äiti ja isä niitä kysyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet antaa äitiensä puuttua joka asiaan, ihme vässyköitä.

Pakkohan se on ei parisuhteista tulisi yhtään mitään jos ei jo ajoissa oppisi toteuttamaan naisen tahtoa.

Otetaan esimerkiksi sisustus, katsokaa naiset ympärillenne (jos olette kotonanne ja parisuhteessa) kuinka monta miehen valitsemaa sisustus elementtiä näette ympärillänne verrattuna teidän Itse valitsemiin. Yleensä nämä menee niin että nainen sisustaa kodin itseä varten ilman miehen mielipidettä ja muutenkin koko koti sekä parisuhde on rakentunut juuri niin kuin nainen haluaa

Me ollaan käyty huonekaluostoksilla yhdessä. Verhoja olen ostanut yksin, sillä ne ei miestä kiinnosta eikä hän huomaa vaikka vaihdan verhot punaisista sinisiin.

Mies ei saa ostaa meille mitään tekstiilejä, koska hän ei muista ikinä katsoa niiden hoito-ohjeita. Tänne ei tule mitään sellaista, jota ei voi pestä kotona vesipesussa.

Onko huonekalu ostoksilla mies tykänny siitä ihan samasta mihin sinä ihastuit eli kysyit kysyit että eikö tämä olisi hieno meillä johon miehestä vastasi kyllä kulta

Päteekö tuo muihin asioihin että jos ei ole osoittanut kiinnostusta niin mielipidettä ei tarvitse kysyä?

Tuota hoito-ohje tekosyytä en ole ennen kuullutkaan millä kielletään mieheltä hankinnat

Minun mies ei ole mikään pelokas tossu, joka ei uskalla sanoa mielipidettään. Sellaiset huonekalut valittiin, joista kumpikin tykkää.

Jos miestä ei kiinnosta yhtään millaiset patalaput meillä on, niin miksi kysyisin häneltä niistä mitään ennen uusien ostamista?

Niin kauan kun tekstiilien huolto on minun vastuulla, niin minä päätän, millaisia ne saavat olla. Mikäli mies ostaa jotain kemiallista pesua vaativaa, niin hän saa ihan itse viedä ne pesulaan ja maksaa laskun.

Noita pelokkaita tossuja kyllä riittää, jotka ei uskalla äideilleen mitään sanoa, pelkäävät vielä aikuisena äitiään. Ei ihme, että avioeroja on niin paljon nykyään.

Tuohan kuulostaa huonolta jatkumolta näin miehen kantilta katsottuna. Ensin äiti on alistanut tahtoonsa, sitten kun alkaa naisen kanssa suhteeseen, saa tältä haukut, eli jälleen alistamista ja lopulta nainen vielä alistaen ottaa eron ja haukkuu vuosienkin jälkeen miestä mammafoorumilla.

Sitten kun löytyy mies, joka ei olekaan tossukka, vaan laittaa naiselle välillä kampoihinkin, nainen itkee toisten naisten olkapäätä vasten mammafoorumilla ja mies saa kusipäänarsistin leiman ja taas eropaperit laitetaan vireille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ymmärtävät käydä eron perinpohjaisesti läpi ennen uutta suhdetta. Miehet ottavat heti uuden naisen (jos vain saavat), koska panetus.

Tämä siis keskimäärin, ettei poikkeustapausten tarvitse tulla valittamaan, koska eivät sovi muottiin.

Häritsevän huonosti päätelty. Ja keskimäärin? Mutujen keskiarvoako tarkoitat? Naiset ovat keskimäärin nopeammin uudessa suhteessa. Eivät osaa olla yksin.

Tätähän on paljonkin tutkittu, ja olet väärässä. Eron jälkeen miehet menevät nopeammin uuteen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma hyvinvointi eron jälkeen on kaiken a ja o. Tämä korostuu, mitä enemmän on "antanut" parisuhteelle ja ollut sitoutunut toiseen. Naiset yleensä ottaen hoksaavat tällaiset prioriteetit miehiä herkemmin ja osaavat myös panostaa edistäviin, hyviin asioihin. Miehet puolestaan usein siirtävät vastuuta muille tai hamaan tulevaisuuteen, ja kun ei ole enää ketään vierellä, täytyy se paikka täyttää pikimmiten uudelleen. Eihän sitä nyt yksin pärjää, aikuinen mies!

Vähän katkeraa tilitystä. Laitas Kaija koot soimaan.

Mikään ei ärsytä miehiä enempää kuin voimaantunut ja hauskaa pitävä vanhempi nainen. Koettaisitte itse joskus, voisi elämä olla vähän kivempaa.

Hauskaa pitävä vanhempi nainen ärsyttää kaikkia, sekä miehiä että naisia. Tässäkin ketjussa on ollut pitkiä ilkeileviä vuodatuksia miten surkuhupaisa on eronnut, keski-ikäinen nainen joka käy ystävineen baarissa tai jopa -herranjestas sentään - karaokessa. Näitä mahdollisimman vittumaisiksi kirjoitettuja kommentteja peukuttavat sekä miehet että naiset ja kirjoittaja on pakahtua ylpeydestä kun osasikin niin ilkeästi kirjoittaa.

Sekä nuoret naiset että kaikenikäiset miehet saavat kyllä käydä baarissa, remuta, laulaa, pitää hauskaa ja tehdä vaikka mitä. Ainoastaan vanhemmat naiset eivät saa, heidän pitäisi olla näkymättömissä ja hävetä itseään ja sitä, etteivät ole välttämättä yhtä kauniita kuin nuorina. Tämä kertoo aika paljon yhteiskuntamme arvoista.

Eikä ärsytä. Eihän kukaan edes huomaisi teitä, ellette itse pitäisi kovaa meteliä itsestänne ja uhriutuisi, kun ketään oikeasti ei kiinnosta teidän säälittävä touhunne. Sitä varmaan kaikki ihmettelevät, että miten meni omasta mielestä, jos on ollut vaikka yli 20v saman miehen kanssa ja vasta sitten kun mies vihdoin antoi tylsälle kropsulle monoa, niin tästä tuli muka kaunis, rietas ja onnellinen. Sehän on tuossa iässä ihan fyysisestikin mahdotonta olla kaunis ja eipä teistä tekstien perusteella saa kyllä onnellistakaan kuvaa. Ja riettauskin taitaa olla sitä, että saatte olla riettaita ihan yksinänne.

Tämä on juuri se asenne, miksi ei nuorenakaan naisena enää kiinnosta alkaa suhteisiin miesten kanssa. Miksi miehet kuvittelevat että naiselle olisi tärkeää saada hyväksyntää tuollaiselta ihmiseltä? Että nyt nuorena kelpaisin tuollaisen ihmisen patjaksi ja että tuollainen ihminen nauttisi ulkonäöstäni? Itse en aio jakaa seksuaalisuuttani, vartaloani enkä elämääni ihmisten kanssa, jotka eivät näe vanhenemisessa kauneutta eikä arvoa ja joille toinen ihminen muuttuu tylsäksi kropsuksi jolle annetaan monoa ja etsitään seuraava. Siitähän tässäkin ketjussa on kyse, että monia miehiä ilmeisesti kiinnostaa vain ja ainoastaan se, että on joku kiva kropsu jota panna, suhde tai toinen ihminen ei merkitse mitään. Miksi naisten kannattaisi alkaa sellaiseen? Parempi olla rietas yksinään nuoruudesta vanhuuteen :)

Nostan hattua loistavasta muuntautumiskyvystäsi. Osaat hetkessä muuttua vanhasta kropsusta nuoreksi naiseksi.

Mikään ei ole rasittavampaa, kuin niin heikkoitsetuntoinen nainen, että sitä pitää pitää pystyssä ja varoa sanomasta mitään, mistä tuo herkkä lumihiutale romahtaa sekunnissa. Miksi nainen ei vaan ole ihan täysin oma itsensä? Miksi pitäisi erityisesti antaa hyväksyntää ja huomiota? Ymmärrän, että lapsille se on tärkeää, koska sen kautta heistä kasvaa järkeviä aikuisia, kun ymmärtävät, miten tärkeää välittäminen on. Aikuisilla naisilla se taas tahtoo mennä överiksi.

Ei kukaan anna vaimolleen kenkää, jos vaimo todella panostaa parisuhteen eteen jotenkin. Se ei ole sitä, että on 20 vuotta laittanut ruokaa, siivonnut ja pyykännyt. Mies tarvitsee rakkautta, ystävyyttä ja seksiä. Eli se ei mene niin, että miehelle nainen muuttuu vanhaksi kropsuksi, vaan nainen on itse muuttanut itsensä sellaiseksi ja siitä ei ole miehelle enää mitään iloa, vaan päinvastoin. Lapset ja lastenlapsetkin häpeävät silmät päästään, kun "kaunis, rietas ja onnellinen" vanha koppelo riekkuu ja raakkuu pitkin kyliä.

Nainen voisi aivan hyvin olla arvokas ja kunnioitettu niin, ettei mies kyllästy.

En ole vanha kropsu. Mikä ensimmäisessä viestissäni sai sinut kuvittelemaan niin? Sekö, että mielestäni vanhempien naisten haukkuminen on ilkeää? Tiedän kyllä, että itse saan käydä vielä baareissa, laulaa mitä tahdon, vaikka sitten kaunis, rietas ja onnellinen -biisiä. Kukaan ei käsittääkseni häpeä silmiä päästään. En kuitenkaan ymmärrä  miksi vaikkapa 50+ äitini ei voi eron jälkeen pitää ystävineen hauskaa, vaan hänestä tulee heti häpeällinen, ruma, vanha kropsu. Itse arvostan häntä ja hänen ystäviään, jotka ovat hauskoja ja älykkäitä naisia, ja kyllä, myös kauniita mielestäni. Olen iloinen jos vanhenen samalla tavalla. Kyllä, puolustan vanhempia naisia itsekkäistä syistä, koska näen tässä heitä haukkuvassa ilmapiirissä oman tulevaisuuteni, joka näyttää aivan järkyttävältä jos aion valita parisuhteen miehen kanssa. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tulevaisuudelleni on paljon tärkeämpää se, että minulla on ystäviä joiden kanssa pitää hauskaa, kuin se että joku sydämeltään täysin mädäntynyt, ilkeä mies haluaa tyydyttää itsensä minuun. Outoa jos joku kuvittelee mitään muuta.

Arvostat näemmä pelkästään naisia ja vanhoja naisia. Missä arvostuksesi miehiä kohtaan? Arvostatko isääsi?

Ihan rehellinen vastaus on: en tiedä. Olen viime aikoina pohtinut omaa tulevaisuuttani, haluanko naimisiin, lapsia jne. Olen ehkä lukenut liikaa tätä palstaa, koska olen ajatellut että täältä löytyy miesten rehellisiä mielipiteitä. Ja paljonhan täältä on miesten näkemyksiä naisista ja suhteista löytynytkin. Niiden perusteella en oikeasti enää tiedä haluanko miestä elämääni ollenkaan. Varmasti kelpaisin monellekin nyt, mutta haluan suhteen jossa kelpaan vielä 30 vuoden päästäkin. En tiedä onko sellainen suhde realistinen ilman jotain supernaisen kykyjä. Ja sitten vaikka kaikessa muussa onnistuisi, tulee joka tapauksessa se lopullinen niitti eli vanheneminen, minkä jälkeen ystävät ovat ainoat jotka kohtelevat inhimillisesti. Tuntuu järkevimmältä vaihtoehdolta panostaa miesten sijasta ystäviin jo nyt.

Täällä kirjoittelevat miehet ovat hyvin pieni, mutta aktiivinen joukko miehiä, jotka viettävät täällä kaiken aikansa. Miehet eivät ole tuollaisia suurimmaksi osaksi, mutta kieltämättä nämä kirjoittelut ovat vaikuttaneet omaankin mieskuvaan, koska tuollaisia miehiä jonkun verran kuitenkin on. En onneksi tunne.

Tämä paikka on naisenemmistöinen ja koska hyvin harvoin törmää miehiin positiivisella tavalla suhtautuvia naisia, on helppo olettaa, että nämä äänekkäät ja ilkeät naiset edustavat kuvaa naisista Suomessa ja jos se ei edustaisi, niin varmasti ne fiksummat naiset paheksuisivat ilkeiden naisten käytöstä, koska tekevät hallaa koko sukupuolelle.

Voidaan vain arvailla millä tavalla tämä foorumi onkaan vaikuttanut naiskuvaan.

Jos joku on niin torvi että muodostaa ihmiskuvansa anonyymin nettipalstan perusteella, niin eiköhän sellainen ihminen ole sen verran pitkällä kaiken avun tuolla puolen ettei kukaan normijärkinen jaksa sen harhakäsityksiä alkaa oikomaan.

"Ihmiset paljastavat oikean luonteensa vasta siinä vaiheessa kun tietävät että siitä ei tule ongelmia"

Anonyymiys tekee sen että ihmiset on aitoja rehellisiä ja heistä saa juuri sen kuvan kun he oikeasti ovat[/quote

Naisilla tuo tapahtuu vieläkin helpommin. Ei tarvita kuin kolme naiskaverusta, niin kun kolmas ei ole paikalla, niin kaksi puhuvat siitä paskaa. Naiset eivät kuitenkaan ymmärrä sitä, että kaikkia vuorollaan puukotetaan selkään ja siksi sanotaan, että nainen on naiselle susi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse  jouduin äitini pistämään kovalla kädellä ruotuun, kun ei millään hyväksynyt vaimoani. Siitä välit menivät aallonpohjaan vuosikymmeniä sitten ja sitä kesti kunnes äitini sairastui vakavasti.

Kumma kyllä hän ei koskaan myöntänyt olleensa väärässä. Ei missään asiassa. Huonoissa valinnoissaan, tai elintavoissaan. 

Ihmettelen näin jälkikäteen kuinka ihminen voi olla sellainen jääräpää.

Älkää te muut naiset tehkö anoppeina tuollaisia virheitä.

M.55

Mä en vielä ole anoppi, mutta aikuisen tyttären äiti kuitenkin. Eikä todellakaan kiinnosta alkaa huushollaamaan hänen luonaan tai puuttumaan hänen elämäänsä, minulla on omani ja kasvatustyöhän on jo tehty. Mikä äiti-poikasuhteissa, ettei napanuora katkea, siksi kaik niitä hirviöanoppeja syntyy?

En tiedä varmaksi mutta olisko se että poikien äidit tietävät kuinka julmaa elämä voi pojalla olla kun on syyllinen kaikkien miesten tekemisiin ja hän ei tule saamaan keneltäkään muulta kunnioitusta kuin omalta äidiltä

No sepä juuri, näin aikuisen äitinä tuollainen sekaantuminen toisen yksityisasioihin vaikuttaa kaikkea muuta kuin kunnioittavalta?

Itse näen asian aivan eritavalla, näen että se äiti auttaa poikaansa ongelmissa kun kukaan muukaan ei auta. Useita apu paikkoja löytyy naisille ja tytöille mutta kuinka monta apu paikkaa tiedät olevan miehille tai pojille?

Toisaalta näen asiat eritavalla sen takia kun olen tämmöisestä pojasta kasvanut mies. Äitini ja minun asuinkuntien välissä on noin 250km niin ei olla niin paljoa tekemisissä enään että hän pääsisi puuttumaan asioihin

Asia on vähän eri jos aikuisella pojalla ei ole naista. Suomessa on paljon yksinäisiä miehiä joten jos se aikuinen poika löytää naisen niin pitää antaa sen olla parisuhteessa rauhassa.

Ja myös silloin, jos heille syntyy lapsia.

Terveydenhoitajatkin nykyään neuvovat, että lasten kasvatus ohjeita saa antaa vain, jos lapsen äiti ja isä niitä kysyvät.

Jokaisessa parisuhde kokeilussa olen saanut olla rauhassa äidiltäni kun hän ei halua puuttua mutta muuten auttaa kyllä aina tarvittaessa. En ole kyllä kauheasti apua pyydellyt kun muutin tuon 250km kun olin 20 ja nyt olen 35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme. 

Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.

Olet nyt aivan epälooginen. Mitä se sun haluaminen ketään liikuttaa, koska eihän sinulla ole mitään mahdollisuutta saada sellaista miestä, joka saa nuoria naisia? Vai uskotteleeko naiset tosiaan, että khyyyyyllä sellainenkin mies mut ottaisi mieluummin kuin nuoren, rypyttömän ja timmin kropaltaan?

Tuossahan tuo nainen kertoi, että on jo löytänyt rakkauden. Mikä sinua vaivaa? Miksi sinulla on aivan silmitön tarve olla ilkeä vanhemmille naisille? Miksi haluat ilkeillä heille siitä että he ovat vanhoja? Monissa ihmisissä on vaikka mitä negatiivisia puolia, joista voisi ilkeillä, mutta sinä päätät ilkeillä vanhuudesta, jossa ei ole mitään pahaa eikä väärää ja joka koskettaa jossain vaiheessa meitä kaikkia.

Sinun ei tarvitse olla kiinnostunut vanhemmista naisista. Sinun ei tarvitse edes puhua heille. Silti päätät käyttää aikaasi heille puhumiseen ja ilkeilyyn. Miksi? On käsittämätöntä, miksi kirjoitat kuin heitä ei saisi olla olemassakaan ja haluat että he tuntisivat olonsa mahdollisimman surkeaksi. Ehkä se kertoo enemmän jostain omasta ikäkriisistäsi kuin mistään muusta.

Olen monta kertaa miettinyt, että mitä tämä kirjoittaja mahtaa ajatella äidistään. Eikö äidilläkään ole mitään arvoa kun omhan hänkin vamhempi nainen?

Musta taas näiden kirjoittaja ei ole itse keski-iässä, tai jos on, niin on jollain tavalla jäänyt nuoremman tasolle. Nimittäin myrkynsylkeminen, vaikka systemaattista onkin, kohdistuu niihin asioihin, joilla nuori kuvittelee loukkaavansa vanhempaa. Vaikkapa tuo ajatus siitä, että ikä on loukkaus, tai että ulkonäkö on loukkaus, tai että vanhemmat naiset kadehtivat nuorempia. Mikään ei osu kohdalleen, ja keski-ikäinen mitä todennäköisimmin tietäisi, että noille kohautetaan olkapäätä koppelopiireissä. Ikä ja ulkonäkö ovat mitä ovat, ja jokainen vanhempi nainen on itse ollut nuori nainen.

Tunnen tuon kirjoittajan, ja hän on yli viisikymppinen, ellei jo kuusikymppinen.

Oikeasti? Ja nyt siis kiusaa itseään nuorempia naisia vanhenemisesta, mille hän itse lienee immuuni?

Ei vaikuta oikein loogiselta, mutta mistä sitä ikinä tietää, mistä kukin kiksinsä saa.

Oikeasti. Hän taitaa olla siitä vanhimmasta päästä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet antaa äitiensä puuttua joka asiaan, ihme vässyköitä.

Pakkohan se on ei parisuhteista tulisi yhtään mitään jos ei jo ajoissa oppisi toteuttamaan naisen tahtoa.

Otetaan esimerkiksi sisustus, katsokaa naiset ympärillenne (jos olette kotonanne ja parisuhteessa) kuinka monta miehen valitsemaa sisustus elementtiä näette ympärillänne verrattuna teidän Itse valitsemiin. Yleensä nämä menee niin että nainen sisustaa kodin itseä varten ilman miehen mielipidettä ja muutenkin koko koti sekä parisuhde on rakentunut juuri niin kuin nainen haluaa

Me ollaan käyty huonekaluostoksilla yhdessä. Verhoja olen ostanut yksin, sillä ne ei miestä kiinnosta eikä hän huomaa vaikka vaihdan verhot punaisista sinisiin.

Mies ei saa ostaa meille mitään tekstiilejä, koska hän ei muista ikinä katsoa niiden hoito-ohjeita. Tänne ei tule mitään sellaista, jota ei voi pestä kotona vesipesussa.

Onko huonekalu ostoksilla mies tykänny siitä ihan samasta mihin sinä ihastuit eli kysyit kysyit että eikö tämä olisi hieno meillä johon miehestä vastasi kyllä kulta

Päteekö tuo muihin asioihin että jos ei ole osoittanut kiinnostusta niin mielipidettä ei tarvitse kysyä?

Tuota hoito-ohje tekosyytä en ole ennen kuullutkaan millä kielletään mieheltä hankinnat

Minun mies ei ole mikään pelokas tossu, joka ei uskalla sanoa mielipidettään. Sellaiset huonekalut valittiin, joista kumpikin tykkää.

Jos miestä ei kiinnosta yhtään millaiset patalaput meillä on, niin miksi kysyisin häneltä niistä mitään ennen uusien ostamista?

Niin kauan kun tekstiilien huolto on minun vastuulla, niin minä päätän, millaisia ne saavat olla. Mikäli mies ostaa jotain kemiallista pesua vaativaa, niin hän saa ihan itse viedä ne pesulaan ja maksaa laskun.

Noita pelokkaita tossuja kyllä riittää, jotka ei uskalla äideilleen mitään sanoa, pelkäävät vielä aikuisena äitiään. Ei ihme, että avioeroja on niin paljon nykyään.

Tuohan kuulostaa huonolta jatkumolta näin miehen kantilta katsottuna. Ensin äiti on alistanut tahtoonsa, sitten kun alkaa naisen kanssa suhteeseen, saa tältä haukut, eli jälleen alistamista ja lopulta nainen vielä alistaen ottaa eron ja haukkuu vuosienkin jälkeen miestä mammafoorumilla.

Sitten kun löytyy mies, joka ei olekaan tossukka, vaan laittaa naiselle välillä kampoihinkin, nainen itkee toisten naisten olkapäätä vasten mammafoorumilla ja mies saa kusipäänarsistin leiman ja taas eropaperit laitetaan vireille.

Noin se varmaan menee kun keskustelutaito puuttuu. Osa miehistä on sellaisia, että mistään asioista ei voida keskustella ja mies antaa äitinsä puuttua joka asiaan.

Naisten kannattaa ottaa mies, joka on itsenäinen eikä käy liikaa äitinsä luona ja joka osaa keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Tietääkö vaimosi, että aiot vaihtaa hänetkin nuorempaan? Koska eihän hänkään ole ikuisesti nuori vaikka onkin sinua nuorempi. Mitä sitten kun hän on esimerkiksi 40?

Olisi edes rehellistä kertoa toiselle, että et suunnittele loppuelämän liittoa.

Ai, olenko mä aikonut vaihtaa hänet? En tietääkseni. Hän on perinyt onneksi äitinsä geenit, eli on varmasti vielä vanhana mummonakin erittäin kaunis. Älä vääristele asioita.

Spezzun mielikuvitusvaimo taas. Minkä maalainen on tänään?

Aasiasta, ei tarkennettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti jokainen (sukupuolesta riippumatta) haluaa olla tavoiteltu huomion kohde. Miehillä se ei vaan toimi kun nainen hylkää mies ehdokkaan heti jos ei saa mieheltä huomioo enempää kuin muilta kilpailijoilta. Tämän takia parisuhde asiat eivät koskaan voi olla tasa-arvoisia

Riippuu miehestä. Kyllä joitakin miehiä jahdataan.

Niin jahdataan, mutta naiset eivät ikävä kyllä ymmärrä omaa markkina-arvoaan ja jahtaavat aivan liian tasokkaita miehiä.

Naiset ei tarvitse miestä, joten ei ole pakko ottaa ihan ketä tahansa vaan voi tavoitella sitä parasta ja samalla elää ihan tyytyväistä elämää vaikka sitä ei saisikaan.

Miehet taas ei useinkaan pärjää ilman naista, jolloin heidän on pakko ottaa se minkä saavat.

Mihin miehet naista oikein tarvitsevat, siis yhtään enempää kuin naiset miestä? Ei kai siihen mitään fyysistä syytä ole, tai henkistä?

No katsopas, kun nämä enemmän ja vähemmän mielenvikaiset naiset täällä kuvittelevat olevansa sellaisia ylijumalattaria, ettei yksikään mies pärjäisi sekuntiakaan, jos näitä ei olisi olemassa.

Ihan okei keskustelua, pahimmat ylilyönnit kannattaa sivuuttaa toki.

Karsea ajatus että miehet muka tarvitsisivat kodinhoidossa apua. Niin makaavat kuin petaavat, ainakin omasta mielestäni. Sinkkuna oli tavallaan helppoa, sai määritellä vapaasti miten paljon siivoan ja kuinka sisustan tai mitä talolle teen.

Kun oli vuosi mennyt, niin sitten se ns vakava suhde sen sählinkiajan jälkeen. Ja nyt on taas joku muu joka päättää ja haluaa päättää tason kaikessa. Itse selviäisin vähemmällä, hyvin siististi kuitenkin. Mutta mihin se seksi hupeni kahden kuuman vuoden jälkeen?

Niinpä, mihin seksi hupeni vakaassa suhteessa? Vilkaisepa peiliin; seksiin tarvitaan (yleensä) kaksi....

Naisten seksihaluihin vaikuttaa kokemusteni perusteella todella paljon se, kuinka monelle miehelle nainen on värkkiään antanut. Ihan samalla tavalla kuin naiset ilkkuvat miehille, joilla ei stondaa kunnolla ei niin kauniiden ja hoikkien kanssa ja ovat pornoa katsellessaan tumputtaneet heppinsä lähes tunnotomaksi. se paljon jaettu värkkikin menettää tuntoaan, sekä tiukkuuttaan. Ja värkin "hiusrajakin" on noussut niin, ettei karvoja ole kuin vähän kummulla.

Siveämpi tai kokonaan koskematon nainen sen sijaan on erityisen herkkä ja saa helposti useita orgasmeja yhdynnässä ilman mitään taikatemppuja.

Ohis, mutta nyt on joku kyllä nukkunut koulussa bilsan tunnilla.

Kyllä, tai sitten ei ole koskaan ollut neitsyen, tai kenenkään muunkaan kanssa. Kokemattomalle naiselle orgasmin saaminen yhdynnässä on erittäin harvinaista. Nuoren naisen "värkki" ei ole tuntoherkkä muuten kuin negatiivisessa mielessä, sillä useimmiten ensin sattuu, sitten ei tunnu miltään. Oman kokemuksen mukaan vasta kun on oppinut "värkkinsä" käytön, alkaa se herkistyä ja orgasmit yhdynnässä tulevat edes mahdollisiksi. 

Olen ennenkin lukenut täältä tätä samaa kuvitelmaa ja ymmärrän kyllä että on kiva kuvitella noin, että osaamaton mies saisi naisen tulemaan helposti pelkällä rynkytyksellä kunhan tämä vain on tarpeeksi kokematon.  Valitettavasti kauempana totuudesta ei voisi olla :D

Eikai toi kokematon voinu olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti jokainen (sukupuolesta riippumatta) haluaa olla tavoiteltu huomion kohde. Miehillä se ei vaan toimi kun nainen hylkää mies ehdokkaan heti jos ei saa mieheltä huomioo enempää kuin muilta kilpailijoilta. Tämän takia parisuhde asiat eivät koskaan voi olla tasa-arvoisia

Riippuu miehestä. Kyllä joitakin miehiä jahdataan.

Niin jahdataan, mutta naiset eivät ikävä kyllä ymmärrä omaa markkina-arvoaan ja jahtaavat aivan liian tasokkaita miehiä.

Naiset ei tarvitse miestä, joten ei ole pakko ottaa ihan ketä tahansa vaan voi tavoitella sitä parasta ja samalla elää ihan tyytyväistä elämää vaikka sitä ei saisikaan.

Miehet taas ei useinkaan pärjää ilman naista, jolloin heidän on pakko ottaa se minkä saavat.

Mihin miehet naista oikein tarvitsevat, siis yhtään enempää kuin naiset miestä? Ei kai siihen mitään fyysistä syytä ole, tai henkistä?

No katsopas, kun nämä enemmän ja vähemmän mielenvikaiset naiset täällä kuvittelevat olevansa sellaisia ylijumalattaria, ettei yksikään mies pärjäisi sekuntiakaan, jos näitä ei olisi olemassa.

Ihan okei keskustelua, pahimmat ylilyönnit kannattaa sivuuttaa toki.

Karsea ajatus että miehet muka tarvitsisivat kodinhoidossa apua. Niin makaavat kuin petaavat, ainakin omasta mielestäni. Sinkkuna oli tavallaan helppoa, sai määritellä vapaasti miten paljon siivoan ja kuinka sisustan tai mitä talolle teen.

Kun oli vuosi mennyt, niin sitten se ns vakava suhde sen sählinkiajan jälkeen. Ja nyt on taas joku muu joka päättää ja haluaa päättää tason kaikessa. Itse selviäisin vähemmällä, hyvin siististi kuitenkin. Mutta mihin se seksi hupeni kahden kuuman vuoden jälkeen?

Niinpä, mihin seksi hupeni vakaassa suhteessa? Vilkaisepa peiliin; seksiin tarvitaan (yleensä) kaksi....

Naisten seksihaluihin vaikuttaa kokemusteni perusteella todella paljon se, kuinka monelle miehelle nainen on värkkiään antanut. Ihan samalla tavalla kuin naiset ilkkuvat miehille, joilla ei stondaa kunnolla ei niin kauniiden ja hoikkien kanssa ja ovat pornoa katsellessaan tumputtaneet heppinsä lähes tunnotomaksi. se paljon jaettu värkkikin menettää tuntoaan, sekä tiukkuuttaan. Ja värkin "hiusrajakin" on noussut niin, ettei karvoja ole kuin vähän kummulla.

Siveämpi tai kokonaan koskematon nainen sen sijaan on erityisen herkkä ja saa helposti useita orgasmeja yhdynnässä ilman mitään taikatemppuja.

Ohis, mutta nyt on joku kyllä nukkunut koulussa bilsan tunnilla.

Kyllä, tai sitten ei ole koskaan ollut neitsyen, tai kenenkään muunkaan kanssa. Kokemattomalle naiselle orgasmin saaminen yhdynnässä on erittäin harvinaista. Nuoren naisen "värkki" ei ole tuntoherkkä muuten kuin negatiivisessa mielessä, sillä useimmiten ensin sattuu, sitten ei tunnu miltään. Oman kokemuksen mukaan vasta kun on oppinut "värkkinsä" käytön, alkaa se herkistyä ja orgasmit yhdynnässä tulevat edes mahdollisiksi. 

Olen ennenkin lukenut täältä tätä samaa kuvitelmaa ja ymmärrän kyllä että on kiva kuvitella noin, että osaamaton mies saisi naisen tulemaan helposti pelkällä rynkytyksellä kunhan tämä vain on tarpeeksi kokematon.  Valitettavasti kauempana totuudesta ei voisi olla :D

Sinulla on jokin vika värkissäsi ja sen pohjalta puhut miltä muista naisista tuntuu? Olen sanaton.

Usko pois, kokemattomat naiset eivät saa sinun kanssasi orgasmia, muuten kuin mielikuvituksessasi. Kokeneet puolestaan voivat saada jopa sinun kanssasi, koska he jo tuntevat värkkinsä ja tietävät mitä sillä tehdä vaikka mies olisi osaamaton.

Mutta mielikuvituksen voima on mahtava, käytä vain sitä ja nauti siitä. Olet selvästi täysin tietämätön naisten värkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet antaa äitiensä puuttua joka asiaan, ihme vässyköitä.

Pakkohan se on ei parisuhteista tulisi yhtään mitään jos ei jo ajoissa oppisi toteuttamaan naisen tahtoa.

Otetaan esimerkiksi sisustus, katsokaa naiset ympärillenne (jos olette kotonanne ja parisuhteessa) kuinka monta miehen valitsemaa sisustus elementtiä näette ympärillänne verrattuna teidän Itse valitsemiin. Yleensä nämä menee niin että nainen sisustaa kodin itseä varten ilman miehen mielipidettä ja muutenkin koko koti sekä parisuhde on rakentunut juuri niin kuin nainen haluaa

Me ollaan käyty huonekaluostoksilla yhdessä. Verhoja olen ostanut yksin, sillä ne ei miestä kiinnosta eikä hän huomaa vaikka vaihdan verhot punaisista sinisiin.

Mies ei saa ostaa meille mitään tekstiilejä, koska hän ei muista ikinä katsoa niiden hoito-ohjeita. Tänne ei tule mitään sellaista, jota ei voi pestä kotona vesipesussa.

Onko huonekalu ostoksilla mies tykänny siitä ihan samasta mihin sinä ihastuit eli kysyit kysyit että eikö tämä olisi hieno meillä johon miehestä vastasi kyllä kulta

Päteekö tuo muihin asioihin että jos ei ole osoittanut kiinnostusta niin mielipidettä ei tarvitse kysyä?

Tuota hoito-ohje tekosyytä en ole ennen kuullutkaan millä kielletään mieheltä hankinnat

Minun mies ei ole mikään pelokas tossu, joka ei uskalla sanoa mielipidettään. Sellaiset huonekalut valittiin, joista kumpikin tykkää.

Jos miestä ei kiinnosta yhtään millaiset patalaput meillä on, niin miksi kysyisin häneltä niistä mitään ennen uusien ostamista?

Niin kauan kun tekstiilien huolto on minun vastuulla, niin minä päätän, millaisia ne saavat olla. Mikäli mies ostaa jotain kemiallista pesua vaativaa, niin hän saa ihan itse viedä ne pesulaan ja maksaa laskun.

Noita pelokkaita tossuja kyllä riittää, jotka ei uskalla äideilleen mitään sanoa, pelkäävät vielä aikuisena äitiään. Ei ihme, että avioeroja on niin paljon nykyään.

Onneksi te naiset olette aina niin ystävällisiä ja kannustavia että ne tossut voisi edes saada sitä vaadittavaa itseluottamusta. Itse solvaatte ja arvostelette miehen itsekunnioituksen ja omatunnon ihan pohjamutiin ja kehtaatte valittaa kun miehet ovat tossuja

Ihan itse te sitä äitiänne olette oppineet pelkäämään.

Ja eikö naisia yleensäkin kannata pelätä? Oma äitihän voi samalla tavalla kiristää kuin tekin "erolla", eli heittää pojan pellolle, jos ei tottele mammaa alaikäisenä. Ilmeisesti taas tyttölapset perivät kamalien äitiensä käytöstavat, koska jostainhan se esimerkki omalle tökerölle käyttäytymiselle on saatu. Oikein huono tuuri jos miehellä käy, niin elämässä on kolme todella pahaa naista. Oma äiti, oma muija ja anoppi. Ja nythän nähdään peittelemättömästi, miten todellisuudessa eri ikäpolvien naiset suhtautuvat ja kohtelevat toisiaan.

Mistähän sinä olet kamalat käytöstapasi perinyt, isältä, äidiltä vai molemmilta? Vaikka eihän se ollenkaan aina vanhempien syytä ole.