"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden nainen"

Vierailija kirjoitti:

Itse  jouduin äitini pistämään kovalla kädellä ruotuun, kun ei millään hyväksynyt vaimoani. Siitä välit menivät aallonpohjaan vuosikymmeniä sitten ja sitä kesti kunnes äitini sairastui vakavasti.

Kumma kyllä hän ei koskaan myöntänyt olleensa väärässä. Ei missään asiassa. Huonoissa valinnoissaan, tai elintavoissaan. 

Ihmettelen näin jälkikäteen kuinka ihminen voi olla sellainen jääräpää.

Älkää te muut naiset tehkö anoppeina tuollaisia virheitä.

M.55

Mä en vielä ole anoppi, mutta aikuisen tyttären äiti kuitenkin. Eikä todellakaan kiinnosta alkaa huushollaamaan hänen luonaan tai puuttumaan hänen elämäänsä, minulla on omani ja kasvatustyöhän on jo tehty. Mikä äiti-poikasuhteissa, ettei napanuora katkea, siksi kaik niitä hirviöanoppeja syntyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme. 

Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.

Tällainen ajattelu on ilmeisen yleistä nuorten naisten keskuudessa nykypäivänä! Keskustelin vasta ystäväperheen kuvankauniin tyttären kanssa, ja 26-vuotiaana hän oli sitä mieltä että koska ei aio lapsia tehdä, on päättänyt ettei ala seurustelemaan miehen kanssa ennen kuin ulkonäkö on rapistunut. 

Nykypäivänä porno ja media on tehnyt miehistä niin ulkonäkökeskeisiä, että kauniit nuoret naiset kokevat että on parempi olla yksin kuin suhteissa niihin miehiin, joita heidän ulkonäkönsä vetää puoleensa. Kauniilla on aika vaikea löytää aito rakkaussuhde ja he pelkäävät että suhde katoaa samalla kun kauneuskin katoaa. 

Itse uskon myös, että pinnallinen ulkonäkökulttuuri kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja jossain vaiheessa miehetkin alkavat taas arvostaa miehen ja naisen välistä aitoa rakkautta, kumppanuutta ja pitkien liittojen tuomaa henkistä kasvua. 

Noinhan siinä käy kun rakentaa koko elämän ulkonäön ympärille, itse ajattelen että hyvät käytöstavat korvaavat huonomman ulkonäön mutta jos molemmat on pielessä niin aika tekemätön paikka. Aidossa rakkaudessa ja pitkien liitojen ongelmana on kun en ainakaan itse jaksa kauheasti arvostaa ihmistä joka ei mitään hyvää näe minussa tai tekemisissäni vaan kokee tarvetta ohjailla ja nalkuttaa että muutun semmoiseksi kun nainen haluaa. Minkälainen sota siitä syttyisikään jos miehet vaatisivat naista muuttumaan semmoiseksi kuin mies haluaa

Oikeassa olet, eikä tuollaista ihmistä tarvitsekaan arvostaa miehen eikä naisen. Kyllä parisuhde vaatii molemminpuolista arvostusta ja hyväksyntää. 

Ja tuo arvostus pitää perustua muullekin kuin toisen ulkonäölle. Täälläkin kuulee juttuja, miten mies vain kyllästyy kun nainen ei näytä enää samalta kuin nuorena. Kehutaan miten vanha koppelo pitää vaihtaa nuorempaan. Jos tuollainen ajattelu on niin yleistä miesten keskuudessa miltä se tällä palstalla vaikuttaa olevan, en hämmästy yhtään siitä että nuoret naiset eivät halua miehiä, koska kyllähän he tietävät että tulevat vanhenemaan siinä missä kaikki. Jos muuten hyvä suhde tulee tuohon kaatumaan, niin miksi edes aloittaa koko suhdetta?

Vanha koppelo tarkoittaa sitä, että todella törkeään ja epäkunnioittavaan käytökseen liittyy vielä täysi välinpitämättömyys omasta ulkonäöstä. Kyllä sellainen kannattaa ehdottomasti vaihtaa miellyttävämpään versioon.

Missähän noita koppeloiden miehiä oikein on, paitsi palstalla? Täällä kuplassa keski-ikäiset ovat keskenään pitkissä liitoissaan, ja vallan tietoisia siitä, että vaihtoehto vanhenemiselle on kuolema. Ei ihan hirveän epärealistisia ole enää edes miehissä, ja ne, jotka eivät enää rakasta toisiaan, ovat lähteneet eri teille ihan koppeloimatta toista osapuolta. Naurettavaahan sellainen olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Ja kun mies tarvitsee omaishoitajaa niin nuorempi nainen voi ottaa eron ja saa puolet miehen omaisuudesta.

Kauniille ja nuorelle testamentataan koko omaisuus silkasta rakkaudesta. Jos olisi vanha koppelo tilalla niin sille säkillinen auringonkukan siemeniä loppuiäksi.

Juu, kyllä se kaunis ja nuori teidän miesten kanssa muutaman vuoden on kun saa puolet miehen omaisuudesta. Sillä nuoremmalla voi olla toinen nuorempi mies jossain niin saavat pesämunan vanhemmalta mieheltä.

Väität siis kirkkain silmin, että naiset ovat miesten kanssa vain rahan takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa toistuu usein ajatus, että kodin siisteystaso yms. olisi vain naisen omia kriteerejä, ja pitäisi ottaa rennommin.

No, itse otin raskaus- ja vauva-aikana rennommin, ja tosiaan näkyi.

Vaan mitä tekivät kylässä käyvät ex-miehen sukulaiset? No tietysti "hauskasti" v*ttuilivat minulle (ja siis vain minulle) siitä, että et sitten ole jaksanut näköjään siivota heh heh.

Eräänkin kerran ex-anoppi alkoi silmiään pyöritellen omatoimisesti tiskaamaan kodissani.

Eipä näissä(kään) ex mitenkään pitänyt puoliani tai kertonut, että nyt otetaan rennosti, elämä saa näkyä jne.

Ei. Minua sai vapaasti käydä vieraat arvostelemassa, että mitenkäs täällä nyt näin p*skaista on.

Että sellaista "oman pään sisäisiä kriteerejä".

Ai hitto, meilläkin se oli ex-anoppi ja exän suku, joka otti nokkiinsa, jos oli sitä sotkua vauva-aikana, oma äiti ei tuollaista harrastanut. Ja exä raijasi huonekasveja kotiin, kun jotenkin kaikkien naisten sellaisia piti harrastaa, ei kuitenkaan hoitanut itse niitä. Sitten se ex-anoppi päivitteli, että kylläpä sinun (minun??) kasvit näyttävät huonoilta. Ja exä vielä ilkeili, että kyllä minun nyt vaan pitää ryhdistäytyä ja siivota enemmän, koska muuten ihmiset alkavat puhua, että meillä ei oikein ole täällä asiat hyvin ja kuulemma minä en sitten sitä kestä. Tein vielä töitä kotoa käsin vauva-aikana, että tultiin toimeen. Kyllä oli helpotus erota, jäi kaikki nuo ”päänsisäisyydet” entiseen osoitteeseen. Huh…

Miehet ei pysty sanomaan omalle äidilleen mitään ja puolustamaan omaa naistaan.

Suosittelen asumista erikseen, anoppi saa sisustaa miehen asuntoa ja valittaa miehelle, jos ei ole tarpeeksi hyvin siivottu.

Ja on helpompi erota, jos ei jaksa kuunnella anoppia eikä tarvitse maksaa miehen asuntolainaa, kun mies kerää omaisuutta yksin itselleen.

Nainen siis on aika huono kasvattamaan pojista miehiä.

Kyllä anopeilla on mennyt kasvatus pahasti pieleen ja aikuinen mies pelkää äitiään.

Epäilen, että on ollut fyysistä kuritusta, kun poika ei uskalla aikuisenkaan omalle äidille mitään sanoa vastaan.

Itsellä se on ainakin puhdas kunnioitus henkilölle joka mahdollisti elämäni

Ihan vinkki, että älä ota naista kärsimään kanssasi.

Jos otat naisen niin napanuora omaan äitiin pitää katkaista, jos et pysty niin jätä se nainen jollekin muulle miehelle. Myös lapset kärsivät jos anoppi puuttuu koko ajan joka asiaan ja pienten lasten äidillä on aina paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse  jouduin äitini pistämään kovalla kädellä ruotuun, kun ei millään hyväksynyt vaimoani. Siitä välit menivät aallonpohjaan vuosikymmeniä sitten ja sitä kesti kunnes äitini sairastui vakavasti.

Kumma kyllä hän ei koskaan myöntänyt olleensa väärässä. Ei missään asiassa. Huonoissa valinnoissaan, tai elintavoissaan. 

Ihmettelen näin jälkikäteen kuinka ihminen voi olla sellainen jääräpää.

Älkää te muut naiset tehkö anoppeina tuollaisia virheitä.

M.55

Mä en vielä ole anoppi, mutta aikuisen tyttären äiti kuitenkin. Eikä todellakaan kiinnosta alkaa huushollaamaan hänen luonaan tai puuttumaan hänen elämäänsä, minulla on omani ja kasvatustyöhän on jo tehty. Mikä äiti-poikasuhteissa, ettei napanuora katkea, siksi kaik niitä hirviöanoppeja syntyy?

En tiedä varmaksi mutta olisko se että poikien äidit tietävät kuinka julmaa elämä voi pojalla olla kun on syyllinen kaikkien miesten tekemisiin ja hän ei tule saamaan keneltäkään muulta kunnioitusta kuin omalta äidiltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Ja kun mies tarvitsee omaishoitajaa niin nuorempi nainen voi ottaa eron ja saa puolet miehen omaisuudesta.

Kauniille ja nuorelle testamentataan koko omaisuus silkasta rakkaudesta. Jos olisi vanha koppelo tilalla niin sille säkillinen auringonkukan siemeniä loppuiäksi.

Juu, kyllä se kaunis ja nuori teidän miesten kanssa muutaman vuoden on kun saa puolet miehen omaisuudesta. Sillä nuoremmalla voi olla toinen nuorempi mies jossain niin saavat pesämunan vanhemmalta mieheltä.

Väität siis kirkkain silmin, että naiset ovat miesten kanssa vain rahan takia?

Nuoremmat kyllä. Onhan se nuorempi mies nyt komeampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme. 

Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.

Tällainen ajattelu on ilmeisen yleistä nuorten naisten keskuudessa nykypäivänä! Keskustelin vasta ystäväperheen kuvankauniin tyttären kanssa, ja 26-vuotiaana hän oli sitä mieltä että koska ei aio lapsia tehdä, on päättänyt ettei ala seurustelemaan miehen kanssa ennen kuin ulkonäkö on rapistunut. 

Nykypäivänä porno ja media on tehnyt miehistä niin ulkonäkökeskeisiä, että kauniit nuoret naiset kokevat että on parempi olla yksin kuin suhteissa niihin miehiin, joita heidän ulkonäkönsä vetää puoleensa. Kauniilla on aika vaikea löytää aito rakkaussuhde ja he pelkäävät että suhde katoaa samalla kun kauneuskin katoaa. 

Itse uskon myös, että pinnallinen ulkonäkökulttuuri kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja jossain vaiheessa miehetkin alkavat taas arvostaa miehen ja naisen välistä aitoa rakkautta, kumppanuutta ja pitkien liittojen tuomaa henkistä kasvua. 

Noinhan siinä käy kun rakentaa koko elämän ulkonäön ympärille, itse ajattelen että hyvät käytöstavat korvaavat huonomman ulkonäön mutta jos molemmat on pielessä niin aika tekemätön paikka. Aidossa rakkaudessa ja pitkien liitojen ongelmana on kun en ainakaan itse jaksa kauheasti arvostaa ihmistä joka ei mitään hyvää näe minussa tai tekemisissäni vaan kokee tarvetta ohjailla ja nalkuttaa että muutun semmoiseksi kun nainen haluaa. Minkälainen sota siitä syttyisikään jos miehet vaatisivat naista muuttumaan semmoiseksi kuin mies haluaa

Oikeassa olet, eikä tuollaista ihmistä tarvitsekaan arvostaa miehen eikä naisen. Kyllä parisuhde vaatii molemminpuolista arvostusta ja hyväksyntää. 

Ja tuo arvostus pitää perustua muullekin kuin toisen ulkonäölle. Täälläkin kuulee juttuja, miten mies vain kyllästyy kun nainen ei näytä enää samalta kuin nuorena. Kehutaan miten vanha koppelo pitää vaihtaa nuorempaan. Jos tuollainen ajattelu on niin yleistä miesten keskuudessa miltä se tällä palstalla vaikuttaa olevan, en hämmästy yhtään siitä että nuoret naiset eivät halua miehiä, koska kyllähän he tietävät että tulevat vanhenemaan siinä missä kaikki. Jos muuten hyvä suhde tulee tuohon kaatumaan, niin miksi edes aloittaa koko suhdetta?

Vanha koppelo tarkoittaa sitä, että todella törkeään ja epäkunnioittavaan käytökseen liittyy vielä täysi välinpitämättömyys omasta ulkonäöstä. Kyllä sellainen kannattaa ehdottomasti vaihtaa miellyttävämpään versioon.

Aiemmin kyllä kirjoitit, että tietyssä iässä on ihan fyysisesti mahdotonta näyttää hyvältä. Joten mitäpä siinä enää auttaa vaikka kuinka yrittäisi pitää ulkonäöstään huolta. Ja onko se töykeä ja epäkunnioittava käytös sitä, että pitää itseään ihan samanarvoisena kuin miestä eikä siedä mitä tahansa törkyä mieheltä? Ilmeisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Tietääkö vaimosi, että aiot vaihtaa hänetkin nuorempaan? Koska eihän hänkään ole ikuisesti nuori vaikka onkin sinua nuorempi. Mitä sitten kun hän on esimerkiksi 40?

Olisi edes rehellistä kertoa toiselle, että et suunnittele loppuelämän liittoa.

Ai, olenko mä aikonut vaihtaa hänet? En tietääkseni. Hän on perinyt onneksi äitinsä geenit, eli on varmasti vielä vanhana mummonakin erittäin kaunis. Älä vääristele asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Ja kun mies tarvitsee omaishoitajaa niin nuorempi nainen voi ottaa eron ja saa puolet miehen omaisuudesta.

Kauniille ja nuorelle testamentataan koko omaisuus silkasta rakkaudesta. Jos olisi vanha koppelo tilalla niin sille säkillinen auringonkukan siemeniä loppuiäksi.

Juu, kyllä se kaunis ja nuori teidän miesten kanssa muutaman vuoden on kun saa puolet miehen omaisuudesta. Sillä nuoremmalla voi olla toinen nuorempi mies jossain niin saavat pesämunan vanhemmalta mieheltä.

Väität siis kirkkain silmin, että naiset ovat miesten kanssa vain rahan takia?

Jännästi se rakkaus naiselta loppuu aina samaan aikaan kun varallisuus loppuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse  jouduin äitini pistämään kovalla kädellä ruotuun, kun ei millään hyväksynyt vaimoani. Siitä välit menivät aallonpohjaan vuosikymmeniä sitten ja sitä kesti kunnes äitini sairastui vakavasti.

Kumma kyllä hän ei koskaan myöntänyt olleensa väärässä. Ei missään asiassa. Huonoissa valinnoissaan, tai elintavoissaan. 

Ihmettelen näin jälkikäteen kuinka ihminen voi olla sellainen jääräpää.

Älkää te muut naiset tehkö anoppeina tuollaisia virheitä.

M.55

Mä en vielä ole anoppi, mutta aikuisen tyttären äiti kuitenkin. Eikä todellakaan kiinnosta alkaa huushollaamaan hänen luonaan tai puuttumaan hänen elämäänsä, minulla on omani ja kasvatustyöhän on jo tehty. Mikä äiti-poikasuhteissa, ettei napanuora katkea, siksi kaik niitä hirviöanoppeja syntyy?

En tiedä varmaksi mutta olisko se että poikien äidit tietävät kuinka julmaa elämä voi pojalla olla kun on syyllinen kaikkien miesten tekemisiin ja hän ei tule saamaan keneltäkään muulta kunnioitusta kuin omalta äidiltä

No sepä juuri, näin aikuisen äitinä tuollainen sekaantuminen toisen yksityisasioihin vaikuttaa kaikkea muuta kuin kunnioittavalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse  jouduin äitini pistämään kovalla kädellä ruotuun, kun ei millään hyväksynyt vaimoani. Siitä välit menivät aallonpohjaan vuosikymmeniä sitten ja sitä kesti kunnes äitini sairastui vakavasti.

Kumma kyllä hän ei koskaan myöntänyt olleensa väärässä. Ei missään asiassa. Huonoissa valinnoissaan, tai elintavoissaan. 

Ihmettelen näin jälkikäteen kuinka ihminen voi olla sellainen jääräpää.

Älkää te muut naiset tehkö anoppeina tuollaisia virheitä.

M.55

Mä en vielä ole anoppi, mutta aikuisen tyttären äiti kuitenkin. Eikä todellakaan kiinnosta alkaa huushollaamaan hänen luonaan tai puuttumaan hänen elämäänsä, minulla on omani ja kasvatustyöhän on jo tehty. Mikä äiti-poikasuhteissa, ettei napanuora katkea, siksi kaik niitä hirviöanoppeja syntyy?

En tiedä varmaksi mutta olisko se että poikien äidit tietävät kuinka julmaa elämä voi pojalla olla kun on syyllinen kaikkien miesten tekemisiin ja hän ei tule saamaan keneltäkään muulta kunnioitusta kuin omalta äidiltä

Jos aikuisella pojalla on nainen niin kyllä sen äidinkin pitäisi tajuta alkaa keksimään omaa tekemistä ja antaa pojan elää omaa elämää. Anoppi voi ottaa vaikka lemmikin mitä paapoa, tavata omanikäisiä ihmisiä ja keksiä omia uusia harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Miehet antaa äitiensä puuttua joka asiaan, ihme vässyköitä.

Miten tyttärien kohdalla? Onko tyttärillä samanlainen taistelutahto kuin naisilla täällä, että kaikesta saadaan riita aikaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme. 

Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.

Olet nyt aivan epälooginen. Mitä se sun haluaminen ketään liikuttaa, koska eihän sinulla ole mitään mahdollisuutta saada sellaista miestä, joka saa nuoria naisia? Vai uskotteleeko naiset tosiaan, että khyyyyyllä sellainenkin mies mut ottaisi mieluummin kuin nuoren, rypyttömän ja timmin kropaltaan?

Tuossahan tuo nainen kertoi, että on jo löytänyt rakkauden. Mikä sinua vaivaa? Miksi sinulla on aivan silmitön tarve olla ilkeä vanhemmille naisille? Miksi haluat ilkeillä heille siitä että he ovat vanhoja? Monissa ihmisissä on vaikka mitä negatiivisia puolia, joista voisi ilkeillä, mutta sinä päätät ilkeillä vanhuudesta, jossa ei ole mitään pahaa eikä väärää ja joka koskettaa jossain vaiheessa meitä kaikkia.

Sinun ei tarvitse olla kiinnostunut vanhemmista naisista. Sinun ei tarvitse edes puhua heille. Silti päätät käyttää aikaasi heille puhumiseen ja ilkeilyyn. Miksi? On käsittämätöntä, miksi kirjoitat kuin heitä ei saisi olla olemassakaan ja haluat että he tuntisivat olonsa mahdollisimman surkeaksi. Ehkä se kertoo enemmän jostain omasta ikäkriisistäsi kuin mistään muusta.

Olen monta kertaa miettinyt, että mitä tämä kirjoittaja mahtaa ajatella äidistään. Eikö äidilläkään ole mitään arvoa kun omhan hänkin vamhempi nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Ja kun mies tarvitsee omaishoitajaa niin nuorempi nainen voi ottaa eron ja saa puolet miehen omaisuudesta.

Kauniille ja nuorelle testamentataan koko omaisuus silkasta rakkaudesta. Jos olisi vanha koppelo tilalla niin sille säkillinen auringonkukan siemeniä loppuiäksi.

Juu, kyllä se kaunis ja nuori teidän miesten kanssa muutaman vuoden on kun saa puolet miehen omaisuudesta. Sillä nuoremmalla voi olla toinen nuorempi mies jossain niin saavat pesämunan vanhemmalta mieheltä.

Väität siis kirkkain silmin, että naiset ovat miesten kanssa vain rahan takia?

Olen eri, mutta väitän, että parikymppinen tyttö ei keski- ikäisestä miehestä etsi mitään muuta kuin elättäjää ja rahallisesti turvallista kotileikkiä. Tyttöparat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet antaa äitiensä puuttua joka asiaan, ihme vässyköitä.

Miten tyttärien kohdalla? Onko tyttärillä samanlainen taistelutahto kuin naisilla täällä, että kaikesta saadaan riita aikaiseksi?

Ei ole mikään ongelma sanoa omalle äidille, että älä puutu asioihini.

Suomessa 18-vuotias saa lain mukaan päättää itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet antaa äitiensä puuttua joka asiaan, ihme vässyköitä.

Pakkohan se on ei parisuhteista tulisi yhtään mitään jos ei jo ajoissa oppisi toteuttamaan naisen tahtoa.

Otetaan esimerkiksi sisustus, katsokaa naiset ympärillenne (jos olette kotonanne ja parisuhteessa) kuinka monta miehen valitsemaa sisustus elementtiä näette ympärillänne verrattuna teidän Itse valitsemiin. Yleensä nämä menee niin että nainen sisustaa kodin itseä varten ilman miehen mielipidettä ja muutenkin koko koti sekä parisuhde on rakentunut juuri niin kuin nainen haluaa

Jaa, kyllä meillä on ainakin miehen valitsemia kalusteita. Miehillä vaan rahat tuppaa menemään omiin harrastusvälineisiin ja autoon. Monessako perheessä on naisen valitsema auto?

Ja mies on käynyt jopa anopin kanssa autokaupassa valitsemassa auton, mitä sitä nyt vaimon mielipiteellä on väliä.

Ja kotona on niitä anopin ostamia verhoja. Anopin täytyy oman asuntonsa sisustamisen lisäksi sekaantua aikuisen poikansa asunnon sisustamiseen, kun ei se vaimo varmaan täysi-ikäisenä osaa mitään valita.

Ja auta armias jos ei lapsella ole anopin ostamia vaatteita päällä ja anoppi valitsi myös hääkuvan pojasta ja miniästä itselleen kun ei se miniä osaa hyvää valita.

Jostain syystä nämä miniät eivät enää muuta kenenkään miehen kanssa samaan asuntoon jos ero tulee eivätkä halua uuden miehen äitiä tavata.

Voi sentään. Näin se naisten vaivalla iän myötä tullut kokemus, viisaus ja arvovalta murenee hetkessä nuorempien naisten silmissä. Mihin tässä enää miehenä voikaan uskoa.

On kyllä niin viiden tähden paskaa kuin olla jo voi. Juurikin naiset eroaa vasta sitten, kun heillä on jo taustalla seuraava valmiiksi katsottuna. Naiset ovat usein miehiä läheisriippuvaisempia. Minullakin on kaksi suhdetta aiemmin kariutunut ja molemmilla kerroilla eropäätöksen teki nainen. Molemmilla kerroilla myös oli jo uusi jätkä valmiiksi katsottuna. Jälkimmäinen nainen vielä parikin kertaa uikutti minulle, että älä jätä, kun meni hermot riitelyyn ja poistuin ovesta todeten, että eiköhän tämä ollu tässä. En kuitenkaan jättänyt, mutta sitten akka itse jätti, kun oli saanut hommattua uuden tilalle. Aiemmin ei halunnut erota, kun ei ollut vielä seuraavaa valmiina. Tuo jos jokin on minusta raukkamaista hevonpaskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Naisen kannattaisi ottaa mahd. nuori (avio)mies, sillä sillä vanha ukon jäärä voi tulla myöhemmin raskas omaishoidettava.

Asiasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ajoissa vanhan koppelon nuorempaan vaihtaneet miehet elävät paljon pidempään ja vehkeet toimii normaalisti.

Tietääkö vaimosi, että aiot vaihtaa hänetkin nuorempaan? Koska eihän hänkään ole ikuisesti nuori vaikka onkin sinua nuorempi. Mitä sitten kun hän on esimerkiksi 40?

Olisi edes rehellistä kertoa toiselle, että et suunnittele loppuelämän liittoa.

Ai, olenko mä aikonut vaihtaa hänet? En tietääkseni. Hän on perinyt onneksi äitinsä geenit, eli on varmasti vielä vanhana mummonakin erittäin kaunis. Älä vääristele asioita.

Olet itse tässä keskustelussa kirjoittanut, että keski-ikäisenä on mahdotonta olla kaunis. Kyllä se silloin koskee myös vaimoasi.

Ja surullistahan tietysti on, että arvotat häntä vain ulkonäön kautta. Mitä jos vaimosi vaikka vammautuisi tai sairastuisi pysyvästi niin, että se vaikuttaisi merkittävästi ulkonäköön? Liitto olisi ohi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ennen eroa kuuden vuoden erittäin kuiva kausi, seksiä oli keskimäärin kerran vuodessa, koska mies piti minua niin vastenmielisenä ulkoisesti. Ei kuitenkaan halunnut erota. Peiliin katsomalla tiesin että en ollut vastenmielisen näköinen vaan ihan normaali, keski-ikäinen nainen. Hän ei kuitenkaan kestänyt vanhenevaa kehoani eikä muutamaa lisäkiloa. Itse ehdotteli ekan vuoden aikana seksiä ehkä kerran kuussa, mutta tultuani aina torjutuksi, en enää viitsinyt. Lopulta, kun vaihe ei päättynyt ollenkaan, hain eroa. Olemme molemmat yksin edelleen, erosta pari vuotta. Toistuva torjutuksi tuleminen traumatisoi minut niin etten uskalla lähestyä ketään, pelkään tulevani jälleen torjutuksi.

Olen paljon miettinyt että tein alunperin todella huonon valinnan, mies osoittautui hyvin ulkonäkökeskeiseksi heti aluksi, mutta laitoin nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin silloin. Halusi mm että olisin värjännyt vaaleat hiukseni tummiksi, koska hän preferoi brunetteja. Huoh. Valitettavasti huonot puolet vain ajan mittaan vahvistuvat ihmisessä. Nyt tämän tajuan.

Hyvä opetus, miksi ei koskaan pidä ottaa pinnallista miestä. Kun ikä väkisin muuttaa ulkonäköä, kaverilla ei enää edes seiso. Palstalla on useampi näitä pinnallisia ukkeleita.

Jos ei ole pakottavaa tarvetta tehdä lapsia, naisen kannattaa satsata nuoruus opintoihin ja uraan ja alkaa suhteeseen miehen kanssa vasta keski-iässä ja sen jälkeen. Näin karisee joukosta pinnalliset ulkonäön ja nuoruuden perässä juoksijat. Itse olen tehnyt näin ja hyvin tyytyväinen strategiaani. Monet sydänsurut on näin jääneet väliin ja vähän vaille viisikymppisenä löytyi mies, joka ei ryppyjä säikähdä ja jonka kanssa rakkaus on vahvaa ja kestävää.

Miksi miehen pitäisi huolia ryppyinen kun saa nuorempiakin?

Ei tarvitsekaan. Sehän tämän koko strategian pointti on, että en halua niitä pinnallisia miehiä jotka haluavat vain nuorempia. Sitten kun on ryppyinen, niin ne katoavat automaattisesti ympäriltä eikä tarvitse tuhlata sydäntään heihin. Se tässä strategiassa on myös hyvä puoli, että kun ei ota miestä nuorena, tottuu yksinoloon eikä vanhempana oli mikään tragedia jos kukaan mies ei huolikaan. Minut huoli, ja varmasti mies olisi saanut nuoremmankin mutta rakastuimme toisiimme. 

Hyvä puoli on myös se, että miesten pinnallisuus alkaa olla kaiken ikäisille naisille niin iso turn off, että pidemmällä tähtäimellä luonnonvalinta alkaa tuottaa vähemmän pinnallisia miehiä kun pinnalliset eivät enää pääse suhteisiin naisten kanssa.

Olet nyt aivan epälooginen. Mitä se sun haluaminen ketään liikuttaa, koska eihän sinulla ole mitään mahdollisuutta saada sellaista miestä, joka saa nuoria naisia? Vai uskotteleeko naiset tosiaan, että khyyyyyllä sellainenkin mies mut ottaisi mieluummin kuin nuoren, rypyttömän ja timmin kropaltaan?

Tuossahan tuo nainen kertoi, että on jo löytänyt rakkauden. Mikä sinua vaivaa? Miksi sinulla on aivan silmitön tarve olla ilkeä vanhemmille naisille? Miksi haluat ilkeillä heille siitä että he ovat vanhoja? Monissa ihmisissä on vaikka mitä negatiivisia puolia, joista voisi ilkeillä, mutta sinä päätät ilkeillä vanhuudesta, jossa ei ole mitään pahaa eikä väärää ja joka koskettaa jossain vaiheessa meitä kaikkia.

Sinun ei tarvitse olla kiinnostunut vanhemmista naisista. Sinun ei tarvitse edes puhua heille. Silti päätät käyttää aikaasi heille puhumiseen ja ilkeilyyn. Miksi? On käsittämätöntä, miksi kirjoitat kuin heitä ei saisi olla olemassakaan ja haluat että he tuntisivat olonsa mahdollisimman surkeaksi. Ehkä se kertoo enemmän jostain omasta ikäkriisistäsi kuin mistään muusta.

Olen monta kertaa miettinyt, että mitä tämä kirjoittaja mahtaa ajatella äidistään. Eikö äidilläkään ole mitään arvoa kun omhan hänkin vamhempi nainen?

Musta taas näiden kirjoittaja ei ole itse keski-iässä, tai jos on, niin on jollain tavalla jäänyt nuoremman tasolle. Nimittäin myrkynsylkeminen, vaikka systemaattista onkin, kohdistuu niihin asioihin, joilla nuori kuvittelee loukkaavansa vanhempaa. Vaikkapa tuo ajatus siitä, että ikä on loukkaus, tai että ulkonäkö on loukkaus, tai että vanhemmat naiset kadehtivat nuorempia. Mikään ei osu kohdalleen, ja keski-ikäinen mitä todennäköisimmin tietäisi, että noille kohautetaan olkapäätä koppelopiireissä. Ikä ja ulkonäkö ovat mitä ovat, ja jokainen vanhempi nainen on itse ollut nuori nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet antaa äitiensä puuttua joka asiaan, ihme vässyköitä.

Pakkohan se on ei parisuhteista tulisi yhtään mitään jos ei jo ajoissa oppisi toteuttamaan naisen tahtoa.

Otetaan esimerkiksi sisustus, katsokaa naiset ympärillenne (jos olette kotonanne ja parisuhteessa) kuinka monta miehen valitsemaa sisustus elementtiä näette ympärillänne verrattuna teidän Itse valitsemiin. Yleensä nämä menee niin että nainen sisustaa kodin itseä varten ilman miehen mielipidettä ja muutenkin koko koti sekä parisuhde on rakentunut juuri niin kuin nainen haluaa

Jaa, kyllä meillä on ainakin miehen valitsemia kalusteita. Miehillä vaan rahat tuppaa menemään omiin harrastusvälineisiin ja autoon. Monessako perheessä on naisen valitsema auto?

Ja mies on käynyt jopa anopin kanssa autokaupassa valitsemassa auton, mitä sitä nyt vaimon mielipiteellä on väliä.

Ja kotona on niitä anopin ostamia verhoja. Anopin täytyy oman asuntonsa sisustamisen lisäksi sekaantua aikuisen poikansa asunnon sisustamiseen, kun ei se vaimo varmaan täysi-ikäisenä osaa mitään valita.

Ja auta armias jos ei lapsella ole anopin ostamia vaatteita päällä ja anoppi valitsi myös hääkuvan pojasta ja miniästä itselleen kun ei se miniä osaa hyvää valita.

Jostain syystä nämä miniät eivät enää muuta kenenkään miehen kanssa samaan asuntoon jos ero tulee eivätkä halua uuden miehen äitiä tavata.

Anopin täytyy saada päättää oman asunnon sisustus ja sen lisäksi aikuisen pojan. Yllätys että kun anoppi ja miehensä rakensivat mökin niin anopin mies ei ollut kalusteostoksilla vaan anoppi päätti yksin mitä hän mökkiin ostaa, verhot ja kalusteet.

Antaisi nyt miniänkin jotain omasta elämästään päättää. Mutta kun anoppi saa raivokohtauksen ja miniä haukutaan pystyyn jos miniä omasta elämästään haluaa päättää.

Huomattavasti parempi nykyään, että nainen ja mies asuu erikseen parisuhteessa. Nainen voi päättää oman asuntonsa sisustuksen ja mies anopin kanssa miehen asunnon sisustuksen. Mies voi myös viettää esim. anopin kanssa jouluaaton ja suunnitella lomamatkat. Nainen saa jouluaaton taas viettää omassa kotona eikä tarvitse olla anopin luona haukuttavana.

Olette kokonaan unohtaneet kaikki peräkamarin tyttäret.