Lue keskustelun säännöt.
Hah, lasta ei voikaan pakottaa urheilemaan!
18.01.2015 |
Kaverilleni urheilu on tärkeää ja hän on painottanut pitkään kuinka lasten on PAKKO harrastaa urheilua. Eli vanhempien pitää tarvittaessa pakottaa lapsi urheiluharrastukseen, vaikka tämä ei haluaisi. Tässä siis puhutaan ohjatusta harrastuksesta, ei vanhempien kanssa luistelusta tai uimisesta.
Kaveri piti siis meitä "huonoina vanhempina" kun emme pakottaneet lapsiamme urheiluharrastuksiin. Toinen lapsi harrasti pari vuotta, toinen vain yhden kauden ja totesimme, että ei ollut meidän juttu. Minusta on väärin viedä lasta itku silmässä harrastamaan tai lahjoa että suotuu menemään. Tietenkin urheilua pitää arjessa olla muuten, ja meillä onkin. Kaveri oikein saarnasi (useita kertoja ja perustelujen kanssa) minulle että kyllä vanhemmat päättävät tuollaiset asiat ja kyllä se lapsi pitää vaan viedä. Piste.
Nyt sitten kaveri totesi, että hänen lapsensa oli lopettanut urheiluharrastuksensa. Olivat miehensä kanssa päättäneet, että turha viedä kun poika ei siitä pidä ja aina saa huudon kanssa viedä ja poika sitten vaan seisoskelee kentällä.
Tuli oikein vahingoniloinen fiilis, että siinäs näit. Eniten huvitti se, että kaverin lapsi on niinkin nuori kuin 6 v ja nyt jo pystyi "pompottamaan" (kaverin sanoja) vanhempiaan tässä asiassa. Toisaalta tuntui hyvältä pojan puolesta, ehkä vanhempansa vähitellen tajuavat että lapsella on omatkin ajatukset ja toiveet.
Kommentit (132)
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:43"]
Joo ei se ole tärkeintä, että harrastaa urheilua, vaan se, että liikkuu. Meillä lapset harrastaa musiikkia. Toinen laulaa kuorossa ja toinen soittaa viulua, mutta me liikutaan ihan arjessa paljon. Lapset kävelee tai pyöräilee 3 kilometriä kouluun ja takaisin ja harrastuksiinkin, mikäli ei ole ihan kauhea pakkanen tai kaatosade (viulu ei tykkää) ja iltaisin käydään koirien kanssa useamman kilometrin lenkki. Talvella hiihdetään lähes päivittäin, kun latu lähtee 50 metrin päästä.
[/quote]
Noi ei riitä. Missä kohtaa liikutte niin että pulssi kohoaa korkeaksi ja liikkuminen rupeaa tuntumaan lihaksissa? Kävely EI IKINÄ riitä liikunnaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihminen liikuntaa tarvitsee. Ja taidetta ennenkaikkea! Sitten tarvitaan ihan tyhjä tila, jossa taide voi toteutua. (Aika) Musiikki on matematiikkaa, matematiikka musiikkia. Kuvataide on matematiikkaa ja liikunnassa voi myös ilmentää musiikkia, sanataidetta, musiikkia jne. Ihminen on kokonaisuus. Kilpaurheilu on kuin musiikin idols. Suppea ja kapea-alainen. Taidetanssi sitävastoin on henkistä pääomaa, luovuuden ja hengen ilmentymää näkyvässä, fyysisessä maailmassa.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:43"]
Joo ei se ole tärkeintä, että harrastaa urheilua, vaan se, että liikkuu. Meillä lapset harrastaa musiikkia. Toinen laulaa kuorossa ja toinen soittaa viulua, mutta me liikutaan ihan arjessa paljon. Lapset kävelee tai pyöräilee 3 kilometriä kouluun ja takaisin ja harrastuksiinkin, mikäli ei ole ihan kauhea pakkanen tai kaatosade (viulu ei tykkää) ja iltaisin käydään koirien kanssa useamman kilometrin lenkki. Talvella hiihdetään lähes päivittäin, kun latu lähtee 50 metrin päästä.
[/quote]
Noi ei riitä. Missä kohtaa liikutte niin että pulssi kohoaa korkeaksi ja liikkuminen rupeaa tuntumaan lihaksissa? Kävely EI IKINÄ riitä liikunnaksi
[/quote]
Miten niin ei riitä. Kuulostaa muutenkin että elämältä menee maku jos veren maku suussa pitää hikoilla jotta...niin miksi?
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 08:47"]
Kaverilleni urheilu on tärkeää ja hän on painottanut pitkään kuinka lasten on PAKKO harrastaa urheilua. Eli vanhempien pitää tarvittaessa pakottaa lapsi urheiluharrastukseen, vaikka tämä ei haluaisi. Tässä siis puhutaan ohjatusta harrastuksesta, ei vanhempien kanssa luistelusta tai uimisesta.
Kaveri piti siis meitä "huonoina vanhempina" kun emme pakottaneet lapsiamme urheiluharrastuksiin. Toinen lapsi harrasti pari vuotta, toinen vain yhden kauden ja totesimme, että ei ollut meidän juttu. Minusta on väärin viedä lasta itku silmässä harrastamaan tai lahjoa että suotuu menemään. Tietenkin urheilua pitää arjessa olla muuten, ja meillä onkin. Kaveri oikein saarnasi (useita kertoja ja perustelujen kanssa) minulle että kyllä vanhemmat päättävät tuollaiset asiat ja kyllä se lapsi pitää vaan viedä. Piste.
Nyt sitten kaveri totesi, että hänen lapsensa oli lopettanut urheiluharrastuksensa. Olivat miehensä kanssa päättäneet, että turha viedä kun poika ei siitä pidä ja aina saa huudon kanssa viedä ja poika sitten vaan seisoskelee kentällä.
Tuli oikein vahingoniloinen fiilis, että siinäs näit. Eniten huvitti se, että kaverin lapsi on niinkin nuori kuin 6 v ja nyt jo pystyi "pompottamaan" (kaverin sanoja) vanhempiaan tässä asiassa. Toisaalta tuntui hyvältä pojan puolesta, ehkä vanhempansa vähitellen tajuavat että lapsella on omatkin ajatukset ja toiveet.
[/quote]
Mitä sellaisella ihmisellä tekee joka ei urheile? Hänestä tulee luuseri joka hengästyy kun kävelee kauppaan ja juuri jaksaa nostaan kauppassin
[/quote]
Nimenomaan. Valitettavan monet, kuten minäkin, tekevät sellaista työtä missä arkiliikuntaa ei ole nimeksikään. En laske pienen asunnon kerran viikkoon imuroimista minkäänlaiseksi liikunnaksi. Siksi käyn pitkillä kävelyillä ja kuntosalilla monta kertaa viikossa. Nykyihmiset ovat vieraantuneet siitä, miten tärkeää liikkuminen ihmiselle on, ja minkälainen määrä on "paljon" liikuntaa. Pari kertaa viikossa pallon potkiminen ei todellakaan "täytä lapsen kalenteria", paitsi sohvaperunoiden vanhempien mielestä. Lapsena kävin urheiluharjoituksissa kolme kertaa viikossa ja sen lisäksi taide- ja musiikkiharrastuksissa kummassakin kerran viikkoon. Kyseessä olivat ihan kansalaisopiston edulliset kurssit, enkä kilpaillut missään. Nyt aikuisenakaan ei ole koskaan sellainen olo, että liikunta jotenkin veisi aikaa normaalilta elämältä - liikuntahan on mitä luonnollisin osa elämää eikä mikään pakkopulla!
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:12"]
Mitä helvetin väliä sillä on, heitätkö keihästä 5cm pidemmälle kuin viimekerralla? Ei mahdu minun ajatusmasilmaani! Sillä, onnistuiko vihdoin eriyttämään vasemman ja oikean puolen kehostasi pianon soinnuissa, on paljonkin väliä.
[/quote]
Koska siinä kehityy kunto , voima ja koordinaatio. Fyysinen kunto on ihmiselle elintärkeää mutta pianon soittaminen ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:58"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:18"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:06"]
Meillä taas on pakko harrastaa lähes kaikkea muuta, paitsi urheilua. Musiikki, kuvataide, kädentyöt, teatteri.. Urheilu? Ajan tuhlaamista sanon minä.
[/quote]
Urheilu virkistää aivoja. Etenkin motoriikkaa parantavat liikkeet, kuten karate, baletti, taitoluistelu, voimistelu moninkertaistavat taitoja musiikissa, kuvataiteessa, kädentöissä ja etenkin teatterissa.
Tämä kaikki lapsuudessa. Mitä monipuolisempaa lapsuudessa sitä virkeämmät aivot ja hermosto kokonaisuudessaan. Myöhemmin aikuisena voi erikoistua, jos haluaa päteä jossain tietyssä asiassa.
[/quote]
Liikunta on eriasia kuin urheilu. Kovin moni urheilija ei ole loistanut kitarataidoillaan, kyllä se vaan niin menee, että urheilijat tuppaavat jäävän ns. Kulttuurin ulkopuolelle. Taiteilijat voivat sitten työnsä vastapainoksi harrastaa kuutamouinteja tai pilkkiretkiä.
nimim. 20 vuotta kulttuurialalla.
[/quote]
Minä olen ollut 34 vuotta kultuurialalla ja olen myös menestynyt taitoluistelussa. Rohkenen olla erimieltä. Mieheni on myös lääkäri ja hän osaa perustella miksi liikunta monipuolistaa myös muissa taidoissa.
[/quote]
Just. Ei siihen kyllä lääkärin koulutusta tarvita tajutakseen millaisia hyötyvaikutuksia liikunnalla on.
[/quote]
Kilpaurheilu on pikkasen eriasia kuin liikunta. Luettelo ollenkaan aikaisempia viestejä?!
[/quote]
Niin, ja urheilu on aivan eri asia kuin kilpaurheilu olympiatasolla. Urheilen = yritän oppia ja parantaa suoritustani, kohottaa kuntoa ja haastaa itseäni. Liikunta = haravoin, kävelen joka päivä koiran kanssa saman lenkin samaa nopeutta tai pelailen kavereiden kanssa futista takapihalla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:36"]
Sain kuulla tässä ihan hetki sitten samankaltaista luentoa siitä, että lapsella tulee ehdottomasti olla liikunnallinen harrastus, koska vanhempi on itsekin sitä harrastanut nuorena. Toki painottaen, että lapsen tulee itse sitä haluta... mutta että vanhempi tekee kaikkensa, että lapsi päätyy liikunnalliseen harrastukseen.
Tuli hieman ristiriitainen olo: "Pakko ei ole, mutta suotavaa olisi...". :)
Minä ihmettelen, miksi painotetaan "liikunnallista harrastusta". Kuulostaa aika mahtipontiselta, että nuorella ihmisellä tai jopa ihan pikkulapsella on harrastuksia enemmän kuin vanhemmilla itsellään. Onko se oikeasti hyväksi, että lapsen kalenteri on täytetty, vaikka siellä komeilisikin niin liikunnallisia kuin taiteellisiakin harrasteita? Kehittyäkseen aivot ja kroppa tarvitsevat myös lepoa.
Toisekseen: miksi olisi tärkeämpää kuljettaa lapsi autolla harrastukseen, kuin mennä vanhempana ihan itse lapsensa kanssa vaikkapa lenkkeilemään, hiihtämään, tekemään ulkoaskareita... Tai opettaa sitä arkiliikuntaa ihan jokapäiväisessä elämässä, ei ainoastaan ohjatun harrasteen muodossa. Minusta on peräti mahtavaa heitellä vaikka muksunsa kanssa kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja takapihalla tai mennä uimaan, kuin hätistää hänet itsekseen harrastamaan pahimmillaan pakolla.
Ja ettei kenellekään tulisi olo, että tuomitsisin täysin urheiluharrasteet: minä itse harrastan erästä urheilulajia ja aikanaan melko tavoitteellisestikin, mutta puhtaasti omasta tahdostani. Vanhemmiltani sain lähinnä vihreän valon toteuttaa tätä harrastusta, mutta en koskaan minkäänlaista painostusta. Ehkäpä se paloni lajiin on juuri siksi, että saan siihen puhtaasti kannustusta, mutta saan toteuttaa sitä oman jaksamiseni ja haluni puitteissa. En harrasta sitä vanhempiani varten, vaan itseäni. Tuo olisi jokaisen vanhemman hyvä muistaa.
[/quote]
Mutta kun mikään kävely ja hiihto ei riitä. Ellet lähde juoksemaan 10 kilometrin lenkkiä joka ilta niin se perheliikunta EI RIITÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:12"]
Mitä helvetin väliä sillä on, heitätkö keihästä 5cm pidemmälle kuin viimekerralla? Ei mahdu minun ajatusmasilmaani! Sillä, onnistuiko vihdoin eriyttämään vasemman ja oikean puolen kehostasi pianon soinnuissa, on paljonkin väliä.
[/quote]
Koska siinä kehityy kunto , voima ja koordinaatio. Fyysinen kunto on ihmiselle elintärkeää mutta pianon soittaminen ei
[/quote]
Kyllä henkinen ja aivojen hyvinvointi on yhtälailla tärkeää. Ei siitä paljon iloa ole jos on fyysisesti hyvässä kunnossa mutta aivoista vihannes.
Itse en vaan voi käsittää tuollaista pakottamista.
Minua ei koskaan ole painostettu aloittamaan minkäänlaista harrastusta. Pienenä kävin partiossa ja kuvataidekerhossa, kun itse näihin pyysin päästä. Kotona piirsin ja paljon, se oli mun juttuni ja on edelleen. :-)
Vaikkei urheiluharrastusta ollutkaan, liikuntaa tuli silti. Temmellettiin sisarusten kanssa ulkona leikkien, pelaillen. Talvella hiihdettiin, luisteltiin, rakennettiin majoja ja linnoja, juostiin hippasta lumen keskellä. Kesäisin uitiin ihan urakalla. Keskenämme meillä oli juoksukilpailuja ja hyppäsimme pituutta. Huippu juttu oli trampoliinin saaminen, siinä sitä viihdyttiin vaikka koko päivä pomppien. Nyt olen jo nuori nainen, enkä koe jääneeni mistään paitsi.
Miesystäväni pakotettiin harrastamaan erästä urheilulajia monien vuosien ajan. Kaikki aika meni urheillessa ja tämä tietenkin harmitti. Vapaa-aika meni peleissä, eikä koskaan voinut vapaasti tehdä mitä oikeasti olisi tahtonut. Tästä sanoo olevansa katkera vanhemmillensa. Nyt kuitenkin löytänyt omat lajinsa ja mielenkiinnonkohteensa, jotka poikkeavat vanhempien valitsemasta lajista.
Omia lapsiani en aio pakottaa aloittamaan mitään urheilulajia. Toki kyselen, mistä pitäisivät ja kannustan löytämään oman juttunsa. Liikuntaa voi harrastaa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:00"]Urheilu on wt toimintaa. Silloin harrastetaan potkupalloa tai jääkiekkoa kun ei muuta osata.
[/quote]
Väittäisin, että sohvalla makaaminen ja sipsin mussuttaminen höystettynä valituksella siitä miten yksi liikuntaharrastus ajaa lapsen burn outiin on sitä white trashia aidoimmillaan
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:00"]
Urheilu on wt toimintaa. Silloin harrastetaan potkupalloa tai jääkiekkoa kun ei muuta osata.
[/quote]
Terve ihminen urheilee. Sitä parempaa harrastusta ei olekkaan. Nämä sinun taiteilijat on yleensä heikkoja ja surkeakuntoisia ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on erilaisia tarpeita ja lahjakkuuksia. Toiset ovat kinesteettisiä, toiset elävät musiikin maailmassa ja ovat luovia siten. Eikö olisi fiksumpaa huomata, mikä oman lapsen vahvuus on ja auttaa häntä toteuttamaan itseään siinä!? Vielä tärkeämpää olisi myös tunnistaa alue, joka Ei ole lapselle luontainen ja tukea positiivisesti etenkin siinä. Kokemuksin, ennakkoluulottomasti. Eikö tämä olisi paras tuki monipuoliselle kasvulle?
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:36"]
Sain kuulla tässä ihan hetki sitten samankaltaista luentoa siitä, että lapsella tulee ehdottomasti olla liikunnallinen harrastus, koska vanhempi on itsekin sitä harrastanut nuorena. Toki painottaen, että lapsen tulee itse sitä haluta... mutta että vanhempi tekee kaikkensa, että lapsi päätyy liikunnalliseen harrastukseen.
Tuli hieman ristiriitainen olo: "Pakko ei ole, mutta suotavaa olisi...". :)
Minä ihmettelen, miksi painotetaan "liikunnallista harrastusta". Kuulostaa aika mahtipontiselta, että nuorella ihmisellä tai jopa ihan pikkulapsella on harrastuksia enemmän kuin vanhemmilla itsellään. Onko se oikeasti hyväksi, että lapsen kalenteri on täytetty, vaikka siellä komeilisikin niin liikunnallisia kuin taiteellisiakin harrasteita? Kehittyäkseen aivot ja kroppa tarvitsevat myös lepoa.
Toisekseen: miksi olisi tärkeämpää kuljettaa lapsi autolla harrastukseen, kuin mennä vanhempana ihan itse lapsensa kanssa vaikkapa lenkkeilemään, hiihtämään, tekemään ulkoaskareita... Tai opettaa sitä arkiliikuntaa ihan jokapäiväisessä elämässä, ei ainoastaan ohjatun harrasteen muodossa. Minusta on peräti mahtavaa heitellä vaikka muksunsa kanssa kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja takapihalla tai mennä uimaan, kuin hätistää hänet itsekseen harrastamaan pahimmillaan pakolla.
Ja ettei kenellekään tulisi olo, että tuomitsisin täysin urheiluharrasteet: minä itse harrastan erästä urheilulajia ja aikanaan melko tavoitteellisestikin, mutta puhtaasti omasta tahdostani. Vanhemmiltani sain lähinnä vihreän valon toteuttaa tätä harrastusta, mutta en koskaan minkäänlaista painostusta. Ehkäpä se paloni lajiin on juuri siksi, että saan siihen puhtaasti kannustusta, mutta saan toteuttaa sitä oman jaksamiseni ja haluni puitteissa. En harrasta sitä vanhempiani varten, vaan itseäni. Tuo olisi jokaisen vanhemman hyvä muistaa.
[/quote]
Mutta kun mikään kävely ja hiihto ei riitä. Ellet lähde juoksemaan 10 kilometrin lenkkiä joka ilta niin se perheliikunta EI RIITÄ.
[/quote]
Sa*tana. Mihin se ei oikein riitä? Ei kukaan vielä ole kuollut hiki liikunnan puutteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 08:47"]Kaverilleni urheilu on tärkeää ja hän on painottanut pitkään kuinka lasten on PAKKO harrastaa urheilua. Eli vanhempien pitää tarvittaessa pakottaa lapsi urheiluharrastukseen, vaikka tämä ei haluaisi. Tässä siis puhutaan ohjatusta harrastuksesta, ei vanhempien kanssa luistelusta tai uimisesta.
Kaveri piti siis meitä "huonoina vanhempina" kun emme pakottaneet lapsiamme urheiluharrastuksiin. Toinen lapsi harrasti pari vuotta, toinen vain yhden kauden ja totesimme, että ei ollut meidän juttu. Minusta on väärin viedä lasta itku silmässä harrastamaan tai lahjoa että suotuu menemään. Tietenkin urheilua pitää arjessa olla muuten, ja meillä onkin. Kaveri oikein saarnasi (useita kertoja ja perustelujen kanssa) minulle että kyllä vanhemmat päättävät tuollaiset asiat ja kyllä se lapsi pitää vaan viedä. Piste.
Nyt sitten kaveri totesi, että hänen lapsensa oli lopettanut urheiluharrastuksensa. Olivat miehensä kanssa päättäneet, että turha viedä kun poika ei siitä pidä ja aina saa huudon kanssa viedä ja poika sitten vaan seisoskelee kentällä.
Tuli oikein vahingoniloinen fiilis, että siinäs näit. Eniten huvitti se, että kaverin lapsi on niinkin nuori kuin 6 v ja nyt jo pystyi "pompottamaan" (kaverin sanoja) vanhempiaan tässä asiassa. Toisaalta tuntui hyvältä pojan puolesta, ehkä vanhempansa vähitellen tajuavat että lapsella on omatkin ajatukset ja toiveet.
[/quote] mä haluisin alkaa harrastaa jotain ohjattuu liikuntaa mut vanhemmat suostu maksamaan :(
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 08:57"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 08:52"]
Miksi olet noin vahingoniloinen? Poika saattaa löytää jonkun toisen lajin myöhemmin mutta sinun lapsesi jo tietävät että turha toivo koska se ei ole teidän perheen juttu. Espoossa ainakin vain köyhillä ei ole ohjattua harrastusta ja se näkyy kavereiden määrässä ja laadussa.
[/quote]Lapsillamme on uhjattuja harrastuksia. Itse asiassa niin paljon, että olisi kovin vaikeaa saada kalenteriin enää mahtumaan aikataulutettu urheiluharrastus. Kaveita on riittävästi ja ovat "laadukkaita", jos näin halutaan sanoa.
Vahingoniloinen olen siksi, että kaveri on jankannut ja jankannut vuosia tuosta urheiluasiasta. Kuvataide ja musiikki eivät ole mitään, vain liikunta merkitsee.
ap
[/quote]
Koska urheilu on terveellistä mutta musiikki ja kuvataide ei. Ihmisen pitää urheilla jos meinaa pysyä terveenä ja kunnossa
[/quote]
Heh heh. Niin, tärkeää pitää ruumis kunnossa; aivoista viis.
[/quote]
Musikaalisuus ja kuvataide ovat kuin makeita herkkuja. Ihania ja tekevät arjesta pienen juhlan. Liikunta on se peruspuuro, joka pitää terveenä ja elossa. Pelkkää herkkua syömällä lapsista tulee hyperaktiivisia ja saavat puutostauteja, kun taas pelkkää perusruokaa syömällä jää paitsi monista ruuan nautinnoista. Toivottavasti ymmärsitte tämän vertauksen, ei tarvitse kommentoida "tulee siitä puurostakin puutostauteja niii-ii"
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 09:43"]
Lapsi voi liikkua paljonkin harrastamatta minkään sortin urheilua. Luistella, lenkkeillä ja hiihtää voi huvikseen. Pulkkamäki on ihan hyvää liikuntaa. Onhan tästä ollut tutkimuksiakin, että osa urheilevista lapsista liikkuu tosi vähän sen harrastuksen ulkopuolella ja jopa liian vähän.
[/quote]
Kävely ja pulkalla lasku ei ole urheilua. Ihmisen PITÄÄ urheilla niin että se ottaa kunnon päälle. Eli pitää kuntoa yllä. Mikään kävely tai normaali pyöräily EI riitä. Juuri sitä että liikutaan niin että hengästyy ja oikeasti treenaa. Se on tärkeätä
[/quote]
Jos urheilulla tarkoitetaan tavoitteellista "treenaamista" salilla tai harrasteen parissa, olen eri mieltä. Siitä toki olen samaa mieltä, että on hyvä, että hengästyy ja pitää yllä kuntoa. Sen vain voi toteuttaa niin monella muullakin tavalla kuin hikoilla salilla tai harrastaa vaikkapa keihäshyppyä. Voitko esim. väittää, ettei pulssi kohoa juostessa koiran kanssa metsässä loikkien kivien ja kantojen ylitse? Ja muuten: pyöräily on hemmetin hyvää liikuntaa.
Nykyihmisen ongelma tuntuu olevan nimenomaan se, että sitä "oikeaa liikuntaa" saadaan vain harrastein kuin ihan normaalista elämästä.
[/quote]
Juoksetko oikeasti kovaa sen koiran kanssa yhtä mittaa tunnin? En usko.
Pyöräily EI ole hyvää liikunta jos sillä tarkoitetaan perinteistä vaikka työmatkapyöräilyä. Sellaisella vauhdilla pyöräily ei kehitä kuntoa ollenkaan. Pyörä itseasiassa estää sen. Jos sen matkan edes kävelisi niin siitä voisi olla edes lihaskunnon kannatla merkitystä.
Todella harva edes teoriassa voi saada normaalista elämästä tarpeeksi liikuntaa. Kuinka moni hakkaa 8 tuntia metsässä puuta päivässä ja kantaa puut pois metsästä käsin ympäri vuoden?
Kilpaurheilua ei harrasta kuin kokoomuslaisten pennut. Älymystö on jossain aivan muualla...
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:00"]
Urheilu on wt toimintaa. Silloin harrastetaan potkupalloa tai jääkiekkoa kun ei muuta osata.
[/quote]
Terve ihminen urheilee. Sitä parempaa harrastusta ei olekkaan. Nämä sinun taiteilijat on yleensä heikkoja ja surkeakuntoisia ihmisiä
[/quote]
Valitettavasti joudun allekirjoittamaan tämän. Olin nuorena poikkeus taidekoulussani, kun harrastin myös urheilua. Muut vain maalasivat ja joivat punkkua. Kymmenen vuoden päästä alkoivatkin sitten lähes kaikilla selkävaivat ja ylipaino kerääntyä.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:36"]
Sain kuulla tässä ihan hetki sitten samankaltaista luentoa siitä, että lapsella tulee ehdottomasti olla liikunnallinen harrastus, koska vanhempi on itsekin sitä harrastanut nuorena. Toki painottaen, että lapsen tulee itse sitä haluta... mutta että vanhempi tekee kaikkensa, että lapsi päätyy liikunnalliseen harrastukseen.
Tuli hieman ristiriitainen olo: "Pakko ei ole, mutta suotavaa olisi...". :)
Minä ihmettelen, miksi painotetaan "liikunnallista harrastusta". Kuulostaa aika mahtipontiselta, että nuorella ihmisellä tai jopa ihan pikkulapsella on harrastuksia enemmän kuin vanhemmilla itsellään. Onko se oikeasti hyväksi, että lapsen kalenteri on täytetty, vaikka siellä komeilisikin niin liikunnallisia kuin taiteellisiakin harrasteita? Kehittyäkseen aivot ja kroppa tarvitsevat myös lepoa.
Toisekseen: miksi olisi tärkeämpää kuljettaa lapsi autolla harrastukseen, kuin mennä vanhempana ihan itse lapsensa kanssa vaikkapa lenkkeilemään, hiihtämään, tekemään ulkoaskareita... Tai opettaa sitä arkiliikuntaa ihan jokapäiväisessä elämässä, ei ainoastaan ohjatun harrasteen muodossa. Minusta on peräti mahtavaa heitellä vaikka muksunsa kanssa kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja takapihalla tai mennä uimaan, kuin hätistää hänet itsekseen harrastamaan pahimmillaan pakolla.
Ja ettei kenellekään tulisi olo, että tuomitsisin täysin urheiluharrasteet: minä itse harrastan erästä urheilulajia ja aikanaan melko tavoitteellisestikin, mutta puhtaasti omasta tahdostani. Vanhemmiltani sain lähinnä vihreän valon toteuttaa tätä harrastusta, mutta en koskaan minkäänlaista painostusta. Ehkäpä se paloni lajiin on juuri siksi, että saan siihen puhtaasti kannustusta, mutta saan toteuttaa sitä oman jaksamiseni ja haluni puitteissa. En harrasta sitä vanhempiani varten, vaan itseäni. Tuo olisi jokaisen vanhemman hyvä muistaa.
[/quote]
Mutta kun mikään kävely ja hiihto ei riitä. Ellet lähde juoksemaan 10 kilometrin lenkkiä joka ilta niin se perheliikunta EI RIITÄ.
[/quote]
Sa*tana. Mihin se ei oikein riitä? Ei kukaan vielä ole kuollut hiki liikunnan puutteeseen.
[/quote]
Itseasiassa joka vuosi kuolee Suomessakin. Suurin kuolemansyy tässä maassa on ihmisten huono kunto ja siitä aiheutuvat sairaudet. Kunto ei parane jos vaan kävelee
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:59"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:18"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 10:06"]
Meillä taas on pakko harrastaa lähes kaikkea muuta, paitsi urheilua. Musiikki, kuvataide, kädentyöt, teatteri.. Urheilu? Ajan tuhlaamista sanon minä.
[/quote]
Urheilu virkistää aivoja. Etenkin motoriikkaa parantavat liikkeet, kuten karate, baletti, taitoluistelu, voimistelu moninkertaistavat taitoja musiikissa, kuvataiteessa, kädentöissä ja etenkin teatterissa.
Tämä kaikki lapsuudessa. Mitä monipuolisempaa lapsuudessa sitä virkeämmät aivot ja hermosto kokonaisuudessaan. Myöhemmin aikuisena voi erikoistua, jos haluaa päteä jossain tietyssä asiassa.
[/quote]
Liikunta on eriasia kuin urheilu. Kovin moni urheilija ei ole loistanut kitarataidoillaan, kyllä se vaan niin menee, että urheilijat tuppaavat jäävän ns. Kulttuurin ulkopuolelle. Taiteilijat voivat sitten työnsä vastapainoksi harrastaa kuutamouinteja tai pilkkiretkiä.
nimim. 20 vuotta kulttuurialalla.
[/quote]
Minä olen ollut 34 vuotta kultuurialalla ja olen myös menestynyt taitoluistelussa. Rohkenen olla erimieltä. Mieheni on myös lääkäri ja hän osaa perustella miksi liikunta monipuolistaa myös muissa taidoissa.
[/quote]
joo, liikunta. Nyt puhuttiinkin urheilusta.
[/quote]
Urheilu on liikuntaa. Urheilu on urheilua vain jos kilpailee. TODELLA harva kykenee ilman ohjattua liikuntaa liikkumaan tarpeeksi