Lue keskustelun säännöt.
Hah, lasta ei voikaan pakottaa urheilemaan!
18.01.2015 |
Kaverilleni urheilu on tärkeää ja hän on painottanut pitkään kuinka lasten on PAKKO harrastaa urheilua. Eli vanhempien pitää tarvittaessa pakottaa lapsi urheiluharrastukseen, vaikka tämä ei haluaisi. Tässä siis puhutaan ohjatusta harrastuksesta, ei vanhempien kanssa luistelusta tai uimisesta.
Kaveri piti siis meitä "huonoina vanhempina" kun emme pakottaneet lapsiamme urheiluharrastuksiin. Toinen lapsi harrasti pari vuotta, toinen vain yhden kauden ja totesimme, että ei ollut meidän juttu. Minusta on väärin viedä lasta itku silmässä harrastamaan tai lahjoa että suotuu menemään. Tietenkin urheilua pitää arjessa olla muuten, ja meillä onkin. Kaveri oikein saarnasi (useita kertoja ja perustelujen kanssa) minulle että kyllä vanhemmat päättävät tuollaiset asiat ja kyllä se lapsi pitää vaan viedä. Piste.
Nyt sitten kaveri totesi, että hänen lapsensa oli lopettanut urheiluharrastuksensa. Olivat miehensä kanssa päättäneet, että turha viedä kun poika ei siitä pidä ja aina saa huudon kanssa viedä ja poika sitten vaan seisoskelee kentällä.
Tuli oikein vahingoniloinen fiilis, että siinäs näit. Eniten huvitti se, että kaverin lapsi on niinkin nuori kuin 6 v ja nyt jo pystyi "pompottamaan" (kaverin sanoja) vanhempiaan tässä asiassa. Toisaalta tuntui hyvältä pojan puolesta, ehkä vanhempansa vähitellen tajuavat että lapsella on omatkin ajatukset ja toiveet.
Kommentit (132)
Firma= maan kehittäminen?! Ei helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:36"]
Sain kuulla tässä ihan hetki sitten samankaltaista luentoa siitä, että lapsella tulee ehdottomasti olla liikunnallinen harrastus, koska vanhempi on itsekin sitä harrastanut nuorena. Toki painottaen, että lapsen tulee itse sitä haluta... mutta että vanhempi tekee kaikkensa, että lapsi päätyy liikunnalliseen harrastukseen.
Tuli hieman ristiriitainen olo: "Pakko ei ole, mutta suotavaa olisi...". :)
Minä ihmettelen, miksi painotetaan "liikunnallista harrastusta". Kuulostaa aika mahtipontiselta, että nuorella ihmisellä tai jopa ihan pikkulapsella on harrastuksia enemmän kuin vanhemmilla itsellään. Onko se oikeasti hyväksi, että lapsen kalenteri on täytetty, vaikka siellä komeilisikin niin liikunnallisia kuin taiteellisiakin harrasteita? Kehittyäkseen aivot ja kroppa tarvitsevat myös lepoa.
Toisekseen: miksi olisi tärkeämpää kuljettaa lapsi autolla harrastukseen, kuin mennä vanhempana ihan itse lapsensa kanssa vaikkapa lenkkeilemään, hiihtämään, tekemään ulkoaskareita... Tai opettaa sitä arkiliikuntaa ihan jokapäiväisessä elämässä, ei ainoastaan ohjatun harrasteen muodossa. Minusta on peräti mahtavaa heitellä vaikka muksunsa kanssa kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja takapihalla tai mennä uimaan, kuin hätistää hänet itsekseen harrastamaan pahimmillaan pakolla.
Ja ettei kenellekään tulisi olo, että tuomitsisin täysin urheiluharrasteet: minä itse harrastan erästä urheilulajia ja aikanaan melko tavoitteellisestikin, mutta puhtaasti omasta tahdostani. Vanhemmiltani sain lähinnä vihreän valon toteuttaa tätä harrastusta, mutta en koskaan minkäänlaista painostusta. Ehkäpä se paloni lajiin on juuri siksi, että saan siihen puhtaasti kannustusta, mutta saan toteuttaa sitä oman jaksamiseni ja haluni puitteissa. En harrasta sitä vanhempiani varten, vaan itseäni. Tuo olisi jokaisen vanhemman hyvä muistaa.
[/quote]
Mutta kun mikään kävely ja hiihto ei riitä. Ellet lähde juoksemaan 10 kilometrin lenkkiä joka ilta niin se perheliikunta EI RIITÄ.
[/quote]
Miksi vouhkaat asiasta?
Kyllä, tiedostan että pitää olla sekä aerobista että anaerobista liikuntaa ja vaikka ja sun mitä, eikä imurointi kerran viikkoon vastaa kunnon liikuntasuoritusta. Minun pointtini on, että kaikki liikunta ei tapahdu muodikkaasti salilla tai ohjatussa toiminnassa. Ihmisen ei tarvitse urheilla tavoitteellisesti voidakseen hyvin. Lisäksi pakotettuna tuollainen tavoitteellinen urheilu vastoin lapsen omia toiveita ei välttämättä edes ole eduksi.
En väitä, että kevyt tassuttelu kaupungilla vastaisi hyvää liikuntasuoritusta. Pointtini on, että lapsen ja nuoren päiviä ei tarvitse täyttää ohjatuilla harrastuksilla maantaista sunnuntaihin, koska lapsi tarvitsee myös lepoa. Ja jos kyse on vaikkapa nuoresta, jonka päivät jo muutenkin täyttyy aamukasin tunneista ja venyy iltaan virtuaalikurssien parissa, voi oikeasti olla väsyttävää täyttää vielä illatkin harrastuksilla, jotka nimenomaan vanhempi pitää tärkeänä. Minäkin väsyisin työtä tekevänä aikuisena, jos koko viikkoni olisi iltaa myöten laadittu täyteen ohjattua toimintaa. Miten sitten lapsi, jonka työt tulevat myös kotiin läksyjen muodossa? Ehkäpä eri asia tenavalle, jonka päivä päättyy kahdeltatoista, mutta entäpä yläastelainen tai lukiolainen, jonka päivät ovat 8-16 ja siihen päälle läksyt ja kokeet? Sivuutetaanko ne huipputärkeän harrasteen vuoksi?
Veikkaan, että vedät tähän hetkenä minä hyvänsä "sohvaperunakortin", mutta koen perustelleeni asiani melko hyvin tähän asti. Ja painotan vielä varmuudeksi: en kiistä liikunnan etuja enkä väitä kevyen kävelyn ajavan koko liikunnantarpeen asian, vaan kritisoin ohjatun toiminnan määrää lapsella ja nuorella.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:49"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:36"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:36"]
Sain kuulla tässä ihan hetki sitten samankaltaista luentoa siitä, että lapsella tulee ehdottomasti olla liikunnallinen harrastus, koska vanhempi on itsekin sitä harrastanut nuorena. Toki painottaen, että lapsen tulee itse sitä haluta... mutta että vanhempi tekee kaikkensa, että lapsi päätyy liikunnalliseen harrastukseen.
Tuli hieman ristiriitainen olo: "Pakko ei ole, mutta suotavaa olisi...". :)
Minä ihmettelen, miksi painotetaan "liikunnallista harrastusta". Kuulostaa aika mahtipontiselta, että nuorella ihmisellä tai jopa ihan pikkulapsella on harrastuksia enemmän kuin vanhemmilla itsellään. Onko se oikeasti hyväksi, että lapsen kalenteri on täytetty, vaikka siellä komeilisikin niin liikunnallisia kuin taiteellisiakin harrasteita? Kehittyäkseen aivot ja kroppa tarvitsevat myös lepoa.
Toisekseen: miksi olisi tärkeämpää kuljettaa lapsi autolla harrastukseen, kuin mennä vanhempana ihan itse lapsensa kanssa vaikkapa lenkkeilemään, hiihtämään, tekemään ulkoaskareita... Tai opettaa sitä arkiliikuntaa ihan jokapäiväisessä elämässä, ei ainoastaan ohjatun harrasteen muodossa. Minusta on peräti mahtavaa heitellä vaikka muksunsa kanssa kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja takapihalla tai mennä uimaan, kuin hätistää hänet itsekseen harrastamaan pahimmillaan pakolla.
Ja ettei kenellekään tulisi olo, että tuomitsisin täysin urheiluharrasteet: minä itse harrastan erästä urheilulajia ja aikanaan melko tavoitteellisestikin, mutta puhtaasti omasta tahdostani. Vanhemmiltani sain lähinnä vihreän valon toteuttaa tätä harrastusta, mutta en koskaan minkäänlaista painostusta. Ehkäpä se paloni lajiin on juuri siksi, että saan siihen puhtaasti kannustusta, mutta saan toteuttaa sitä oman jaksamiseni ja haluni puitteissa. En harrasta sitä vanhempiani varten, vaan itseäni. Tuo olisi jokaisen vanhemman hyvä muistaa.
[/quote]
Mutta kun mikään kävely ja hiihto ei riitä. Ellet lähde juoksemaan 10 kilometrin lenkkiä joka ilta niin se perheliikunta EI RIITÄ.
[/quote]
Sa*tana. Mihin se ei oikein riitä? Ei kukaan vielä ole kuollut hiki liikunnan puutteeseen.
[/quote]
Itseasiassa joka vuosi kuolee Suomessakin. Suurin kuolemansyy tässä maassa on ihmisten huono kunto ja siitä aiheutuvat sairaudet. Kunto ei parane jos vaan kävelee
[/quote]
Elämä tappaa muutenkin.
[/quote]
Olet naurettava. Ihmisiltä jotka ei liiku pitäisi poistaa oikeus käyttää julkisia terveyspalveluita
[/quote]
Olet naurettava. Ihmisiltä jotka eivät osaa soittaa jotain soitinta tulisi ottaa ihmisoikeudet pois.
[/quote]
Soittimen soittaminen ei merkitse mitään. Mutta ihmisen PITÄÄ harrastaa liikuntaa ja pitää itsestään fyysiesti huolta.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:33"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:17"]
Ihmisillä on erilaisia tarpeita ja lahjakkuuksia. Toiset ovat kinesteettisiä, toiset elävät musiikin maailmassa ja ovat luovia siten. Eikö olisi fiksumpaa huomata, mikä oman lapsen vahvuus on ja auttaa häntä toteuttamaan itseään siinä!? Vielä tärkeämpää olisi myös tunnistaa alue, joka Ei ole lapselle luontainen ja tukea positiivisesti etenkin siinä. Kokemuksin, ennakkoluulottomasti. Eikö tämä olisi paras tuki monipuoliselle kasvulle?
[/quote]
Luulisi monipuolisuudesta olevan hyötyä. Nyt täällä vain ärisee wt porukka, joka vannoo urheilun nimiin(suurimmaksiosaksi käytännössä penkkiurheilun) tajuamatta, että sivistys on jossain muualla..
[/quote]
Urheilu on terveen elämän perusasia. Sivistys ei ole sitä että maalaa jotain tauluja. Se nei tuota mitään eikä se auta ketään. Älykäs ihminen kehittää vaikka tiedettä ja tekniikkaa joista on hyötyä ihmisille.
[/quote]
mikä sinä olet sanomaan, ettei taide ole tärkeätä!? Juntti. Taide on vapaata. Se on aidosti yksilön pääomaa. Ihme marxismia!
[/quote]
Miksi te taiteilijat sitten elätte yhteiskunnan rahoilla? Jos se on niin heövetin hienoa niin elättäkää itsenne sillä ja lopetetaan kaikki valtion tukemiset taiteelle
[/quote]
älä viitsi, luuletko tosiaan ettei kilpaurheilijat saa tukea valtiolta?!
[/quote]
Ne tuottaa tälle yhteiskunnalle paljonkin. Ammattiurheilijta saa tuke mutta suurin osa perusurheilijoista ei. Mutta suurin osa taiteilijoista elää tuilla ja valtion erillaisilla tukijärjestelmillä.
Jääkiekko halli rakennettaisiin ilman tukia. Mutta rakennettaisiinko oopperataloa tai Kiasmaa?
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 14:00"]
Firma= maan kehittäminen?! Ei helvetti.
[/quote]
Kyllä se näin on. Katsos ainoastaan firmat tuottavat hyvinvointia. Rahalla tätä maata pyöritetään eikä millään muulla. Yksityiset yritykset tuottaa sen rahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:53"][quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:36"]
Sain kuulla tässä ihan hetki sitten samankaltaista luentoa siitä, että lapsella tulee ehdottomasti olla liikunnallinen harrastus, koska vanhempi on itsekin sitä harrastanut nuorena. Toki painottaen, että lapsen tulee itse sitä haluta... mutta että vanhempi tekee kaikkensa, että lapsi päätyy liikunnalliseen harrastukseen.
Tuli hieman ristiriitainen olo: "Pakko ei ole, mutta suotavaa olisi...". :)
Minä ihmettelen, miksi painotetaan "liikunnallista harrastusta". Kuulostaa aika mahtipontiselta, että nuorella ihmisellä tai jopa ihan pikkulapsella on harrastuksia enemmän kuin vanhemmilla itsellään. Onko se oikeasti hyväksi, että lapsen kalenteri on täytetty, vaikka siellä komeilisikin niin liikunnallisia kuin taiteellisiakin harrasteita? Kehittyäkseen aivot ja kroppa tarvitsevat myös lepoa.
Toisekseen: miksi olisi tärkeämpää kuljettaa lapsi autolla harrastukseen, kuin mennä vanhempana ihan itse lapsensa kanssa vaikkapa lenkkeilemään, hiihtämään, tekemään ulkoaskareita... Tai opettaa sitä arkiliikuntaa ihan jokapäiväisessä elämässä, ei ainoastaan ohjatun harrasteen muodossa. Minusta on peräti mahtavaa heitellä vaikka muksunsa kanssa kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja takapihalla tai mennä uimaan, kuin hätistää hänet itsekseen harrastamaan pahimmillaan pakolla.
Ja ettei kenellekään tulisi olo, että tuomitsisin täysin urheiluharrasteet: minä itse harrastan erästä urheilulajia ja aikanaan melko tavoitteellisestikin, mutta puhtaasti omasta tahdostani. Vanhemmiltani sain lähinnä vihreän valon toteuttaa tätä harrastusta, mutta en koskaan minkäänlaista painostusta. Ehkäpä se paloni lajiin on juuri siksi, että saan siihen puhtaasti kannustusta, mutta saan toteuttaa sitä oman jaksamiseni ja haluni puitteissa. En harrasta sitä vanhempiani varten, vaan itseäni. Tuo olisi jokaisen vanhemman hyvä muistaa.
[/quote]
Mutta kun mikään kävely ja hiihto ei riitä. Ellet lähde juoksemaan 10 kilometrin lenkkiä joka ilta niin se perheliikunta EI RIITÄ.
[/quote]
Sa*tana. Mihin se ei oikein riitä? Ei kukaan vielä ole kuollut hiki liikunnan puutteeseen.
[/quote]
On se ihan peruskoulun toitotettava että hikoiluttava liikunta herättää sydämen työskentelemään!
Silloin se piristää verenkierron ja mm. sisäelimet voi paremmin. Jos sydän voi huonosti, ihminen sairastuu lopulta. Tässä ei pidä verrata itseään maratoonareihin vaan liikkua niin että huomaa itsestään kun liikkuu riittävästi.
Kyllä riittämätön liikunta on vaarallista ihmiselle ja mitä olen omaa lapsuutta ja lapsien lähipiiriä seurannut niin kyllä ne sairastuu jotka ei hikiliikuntaa harrasta. Pelkkä hoikkuus ei riitä, ihminen on hoikka kun syö riittävän vähän muttei tälläinen ihminen jaksa liikuntaa.
Eli liikunnan hyödyt on siis sisäelimissä mutta myös vartalossa, kun keho saa riittävästi luita tärisyttävää liikuntaa niin välttyy esim. osteoporoosi. Ryhti pysyy hyvänä yms.
Perheen kanssa liikkuminen on A) hauskaa B) omaa esimerkkiä muttei sillä meistä moni liiku silti riittävästi ITSEÄÄN VARTEN! On hienoa jos käydään perheen kanssa kävelemässä pitkä patikkaretki mutta hei; ei sitä voi pitää sopivana määränä ITSELLEEN mitä kävelee alle kouluikäisen lapsen vieressä!
Meillä kaikki harrastaa myös ohjattua liikuntaa, kun pelataan kotona pihassa futista niin tottakai se on ERI kuin mitä lapsi treeneissä jossa lapselta VAADITAAN jotain liikettä tehtävän. Se on täysin eri kuin kotona pallonpotkimista! Tämäkin tosin on liikunnalliselle lapselle vielä tärkeää jos meinaa kehittyä pelaajana, silloin ei se treenissä pelaaminen yksin riitä idealle. Liikuntamäärä alkaa olla hyvä jos siihen päälle vaikka pyöräilee kouluun.
Oma kantani on ettei aloitettua kautta lopeteta kesken. Siihen sitoudutaan. Sekin on yksi hieno asia seuraliikunnassa; tunnit tulee sovittuna ja niihin mennään. Ei niin että lapsen tahdon mukaan jätetään menemättä. Yksi näkökulma HAHMOITTAA tämä on että ne valmentajat ja huoltajat tekee seuratyötä usein vapaaehtoisesti, palkatta ja tulee paikalle: oma lapsesi ruikuttaa että tahtoo harrastaa, sinä sovit että lapsi voi mennä ja kuljetat, kunnes lapsi "kieltäytyy".
Tottakai lapsen täytyy tahtoa harrastaa lajiaan. Ei voi pakottaa, mutta kyllä se osallistuminen pitää sitten olla sitoutuvaa ja siellä ollaan kunnes kausi loppuu ja tehdään uusia päätöksiä.
Meillä on kolme aktiivista lasta, rutina kuuluu sietää ja puhun nyt muustakin rutinasta kuin rutinasta mennä harkkoihin: lapset rutisee kun mennään mummolle, kun kaupasta ei saa karkkia, kun pitää mennä tarhaan tai kouluun ja kun pitäisi kotiin lähteä.
Meilläkin on rutistu ettei haluta. Mutta sinne mennään ja aina se rutina unohtuu ja treeneissä oli taas ne kivat kaverit ja oli mukavaa. Muttei lapsi päätä ettei nyt mennä liikkumaan, koska se on tarpeellista ja mukavaakin. Tässä joskus vaan tarttee olla aikuinen ja sanoa että tänään on treenit: pienellä lapsella treenejä ei ole edes paljon eikä siinä vaadita aikuisen suorituksia.
Joskus pitää huomata ne oman lapsen pelot. Yksi vertaa itseään muihin jotka on harrastaneet ehkä vuosia tai kotona on vanhemmat eroneet ja pitäisi hoitaa lapsenkin tunteet tilanteessa. Yksilöitä kaikki ollaan.
Mutta liikuntaa voi harrastaa lusmuillen niin ettei se palvele omaa terveyttäänkään tai kuvitella että päivittäinen kävely lapsen tahdissa riittää 30 vuotta vanhemmalle vanhemmalle saman mitä se tekee lapselle. :(
Muihin harrastuksiin en edes puutu nyt, meilläkin harrastetaan (seurassa) muutakin kuin liikuntaa. :)
[/quote]Tarinassasi on paljon hyvää muttei yhtään järkevää argumenttia miksei lapsi voi hankkia hyvää peruskuntoa ilman mitään urheiluseuran harrastusta! Jos te , etenkin oääkaupunkiseudulla, olette hirttänert yhteen hyvä kunto = urheiluseurassa kiinni toimiminen, niin olette harhateillä. Okei, jos rahaa piisaa niin voihan sitä vaikka polttaa nuotiossa! Tosiasia on että monipuolinen, rasittavakin liikunta ei vaadi sitoutumista seuroihin. Lajit kuten kävely, juoksu, hiihto, uinti, jalkapallo jne voidaan toteuttaa yksin tai kavereiden kanssa. Jäi mainitsematta luistelu ja höntsäkiekko. Myös seuroissa ON edullisia lajeja kuten budolajit.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 12:36"]
Sain kuulla tässä ihan hetki sitten samankaltaista luentoa siitä, että lapsella tulee ehdottomasti olla liikunnallinen harrastus, koska vanhempi on itsekin sitä harrastanut nuorena. Toki painottaen, että lapsen tulee itse sitä haluta... mutta että vanhempi tekee kaikkensa, että lapsi päätyy liikunnalliseen harrastukseen.
Tuli hieman ristiriitainen olo: "Pakko ei ole, mutta suotavaa olisi...". :)
Minä ihmettelen, miksi painotetaan "liikunnallista harrastusta". Kuulostaa aika mahtipontiselta, että nuorella ihmisellä tai jopa ihan pikkulapsella on harrastuksia enemmän kuin vanhemmilla itsellään. Onko se oikeasti hyväksi, että lapsen kalenteri on täytetty, vaikka siellä komeilisikin niin liikunnallisia kuin taiteellisiakin harrasteita? Kehittyäkseen aivot ja kroppa tarvitsevat myös lepoa.
Toisekseen: miksi olisi tärkeämpää kuljettaa lapsi autolla harrastukseen, kuin mennä vanhempana ihan itse lapsensa kanssa vaikkapa lenkkeilemään, hiihtämään, tekemään ulkoaskareita... Tai opettaa sitä arkiliikuntaa ihan jokapäiväisessä elämässä, ei ainoastaan ohjatun harrasteen muodossa. Minusta on peräti mahtavaa heitellä vaikka muksunsa kanssa kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja takapihalla tai mennä uimaan, kuin hätistää hänet itsekseen harrastamaan pahimmillaan pakolla.
Ja ettei kenellekään tulisi olo, että tuomitsisin täysin urheiluharrasteet: minä itse harrastan erästä urheilulajia ja aikanaan melko tavoitteellisestikin, mutta puhtaasti omasta tahdostani. Vanhemmiltani sain lähinnä vihreän valon toteuttaa tätä harrastusta, mutta en koskaan minkäänlaista painostusta. Ehkäpä se paloni lajiin on juuri siksi, että saan siihen puhtaasti kannustusta, mutta saan toteuttaa sitä oman jaksamiseni ja haluni puitteissa. En harrasta sitä vanhempiani varten, vaan itseäni. Tuo olisi jokaisen vanhemman hyvä muistaa.
[/quote]
Mutta kun mikään kävely ja hiihto ei riitä. Ellet lähde juoksemaan 10 kilometrin lenkkiä joka ilta niin se perheliikunta EI RIITÄ.
[/quote]
Miksi vouhkaat asiasta?
Kyllä, tiedostan että pitää olla sekä aerobista että anaerobista liikuntaa ja vaikka ja sun mitä, eikä imurointi kerran viikkoon vastaa kunnon liikuntasuoritusta. Minun pointtini on, että kaikki liikunta ei tapahdu muodikkaasti salilla tai ohjatussa toiminnassa. Ihmisen ei tarvitse urheilla tavoitteellisesti voidakseen hyvin. Lisäksi pakotettuna tuollainen tavoitteellinen urheilu vastoin lapsen omia toiveita ei välttämättä edes ole eduksi.
En väitä, että kevyt tassuttelu kaupungilla vastaisi hyvää liikuntasuoritusta. Pointtini on, että lapsen ja nuoren päiviä ei tarvitse täyttää ohjatuilla harrastuksilla maantaista sunnuntaihin, koska lapsi tarvitsee myös lepoa. Ja jos kyse on vaikkapa nuoresta, jonka päivät jo muutenkin täyttyy aamukasin tunneista ja venyy iltaan virtuaalikurssien parissa, voi oikeasti olla väsyttävää täyttää vielä illatkin harrastuksilla, jotka nimenomaan vanhempi pitää tärkeänä. Minäkin väsyisin työtä tekevänä aikuisena, jos koko viikkoni olisi iltaa myöten laadittu täyteen ohjattua toimintaa. Miten sitten lapsi, jonka työt tulevat myös kotiin läksyjen muodossa? Ehkäpä eri asia tenavalle, jonka päivä päättyy kahdeltatoista, mutta entäpä yläastelainen tai lukiolainen, jonka päivät ovat 8-16 ja siihen päälle läksyt ja kokeet? Sivuutetaanko ne huipputärkeän harrasteen vuoksi?
Veikkaan, että vedät tähän hetkenä minä hyvänsä "sohvaperunakortin", mutta koen perustelleeni asiani melko hyvin tähän asti. Ja painotan vielä varmuudeksi: en kiistä liikunnan etuja enkä väitä kevyen kävelyn ajavan koko liikunnantarpeen asian, vaan kritisoin ohjatun toiminnan määrää lapsella ja nuorella.
[/quote]
No tietenkin jos sitä on liikaa niin se on huonoa. Se on myös totta että ihmisen PITÄÄ saada levätä fyysisesti ja henkisesti. Lajin pitäisi olla sellainen mistä ihminen pitää. Muuten se on melkein haitallista se liikkuminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 14:06"]
Tarinassasi on paljon hyvää muttei yhtään järkevää argumenttia miksei lapsi voi hankkia hyvää peruskuntoa ilman mitään urheiluseuran harrastusta! Jos te , etenkin oääkaupunkiseudulla, olette hirttänert yhteen hyvä kunto = urheiluseurassa kiinni toimiminen, niin olette harhateillä. Okei, jos rahaa piisaa niin voihan sitä vaikka polttaa nuotiossa! Tosiasia on että monipuolinen, rasittavakin liikunta ei vaadi sitoutumista seuroihin. Lajit kuten kävely, juoksu, hiihto, uinti, jalkapallo jne voidaan toteuttaa yksin tai kavereiden kanssa. Jäi mainitsematta luistelu ja höntsäkiekko. Myös seuroissa ON edullisia lajeja kuten budolajit.
[/quote]
Ohis huikkaa tähän väliin, että tässä kommentissa oli paljon asiaa. En ymmärrä, mitä eroa on mennä pelaamaan jääkiekkoa kavereiden kanssa kaukalolle kuin liittyä maksulliseen seuraan lätkimään sitä samaa kiekkoa "tavoitteellisemmin" - etenkin, kun se tavoitteellisuus voi pahimmillaan tarkoittaa sitä, että niitä ei-niin-hyviä-ja-kokeneita harrastajia seisotetaan vaihtopenkillä, että joukkue pärjäisi paremmin. Joo joo, ehkei juuri Sinun seurassasi ole näin, mutta tästäkin on kokemuksia. Ja tämä "tavoitteellisuus" on tappanut monen lajista pitävän innostuksen.
Onneksi minua ei koskaan pakotettu urheilemaan. Pidän muutenkin enemmän harrastuksesta, jossa käytetään aivoija. Nykyään harrastan tähtitiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 13:25"]Kilpaurheilua ei harrasta kuin kokoomuslaisten pennut. Älymystö on jossain aivan muualla...
[/quote]
Eikö omat taidot riitä ja kateus kalvaa vai miksi moinen yleistys? Ainakin pienellä paikkakunnalla hyvin erilaisia perheitä yhdistää juuri lapsen harrastus.
Miksi pitäisi pakottaa? Eikö älykkäät ja terveet lapset halua urheilla ja liikkua ihan oma-aloitteisesti, kun saavat terveen mallin kotoa? Viimeistään yläasteikäinen haluaa itse huolehtia kunnostaan, jos on millään tavalla vastuullinen ja fiksu nuori. Sitten taas tyhmyys taitaa olla sukuvika...
Mun poika kans harrastaa urheilua ja oon kyllä vuosien mittaan oppinut vihaamaan koko lajia ja harrastustoimintaa. Jossain vaiheessa halusi lopettaa, kun pärjäsi loukkaantumisen ja pitkän tauon takia huonommin: kannustin jatkamaan. Mielestäni ei tee lapsen itsetunnolle hyvää lopettaa koska kokee itsensä huonoksi. Nyt ei halua lopettaa. Harrastus maksaa törkeän paljon, varusteet myös ja valmentaja sanelee mimmoiset pitää olla. Sitten pakkotalkoita joka välissä niinkuin ei muita lapsia ja elämää oliskaan!