Onko peruskoulu nykyään vaativampaa, kuin 20-30 vuotta sitten?

Ei kyllä todellakaan ole. Luokalle ei voi käytännössä jäädä, nykykoululaisten luetun ymmärtäminen on mitä sattuu, tekniset taidot hukassa, monessa yhteydessä vaatimustasoa on jouduttu laskemaan koska taidot ei riitä (korkeakoulutus esimerkiksi), pisa-kokeissa menee koko ajan huonommin. Ja sellaisen pisan tehneenä voin kyllä sanoa ettei se koe niin vaativa ole, ettei yläkoululainen siitä selviäisi jos yhtään osaa lukea ja päätellä. 

 

Näistä asioista uutisoidaan jatkuvasti, niistä puhuvat työnantajat ja professorit. Ovatko he kaikki väärässä? 

Mun kokemuksen mukaan sisällöt ovat samat, mutta niitä ei opeteta tai opetella koulussa. Kotona tehtävä työ ja läksyjen määrä on kasvanut ihan valtavaksi! Koululaisten päivät tulevat helposti 10-tuntisiksi jo ihan alaluokilla (koulupäivä 4-5h, ip-kerho 3-4h, läksyt ja tehtävät 1-2h). Koulu kuormittaa koko perhettä valtavasti kaikkien tehtävien ja kotoa vaadittavien juttujen takia. 



Koska kodin osuus on niin korostunut, niin vahvoilla ovat ne perheet, joissa vanhemmat koulutettuja, vanhempia kaksi, vanhemmilla ei sairautta tai jaksamisen haastetta, lapset eivät ole vaativia, lapsia ei ole montaa, on hyvät tilat kotona koulutehtävien tekemiseen (jos useampia lapsia, isommat opiskelutilat), vanhempien äidinkieli suomi/ruotsi, varaa yksityiseen tukiopetukseen, kesäkouluihin, opinto- ja kielimatkoihin, au pairiin jne.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ennen oli helpompaa. Teki läksyt ja oli kunnolla niin sai ysin todistukseen.

En tiedä milloin oli ennen, mutta 2000-luvun alussa ei ainakaan. Tosin silloin saattoi vielä olla paljon eroja koulujen välillä. Piti viitata joka asiaan jotta sai ysin (kysyin kerran palautetta miksi sain kasin, kuulemma siksi etten ollut yhteen asiaan viitannut jollain tunnilla), kokeista piti tulla aina ysi tai kymppi, piti osata tehdä ryhmätöitä kenen tahansa kanssa, kirjoittaa esseitä hyvin, jne. 

Ainakin nyky lukio on huomattavasti helpompi käydä. Tämän kuulin lukion matikan opelta.

Kyllähän tämä säteilee myös korkeakoulutukseen. Aikamoisen  vaatimattomat taidot ja osaaminen.  Pakko vääntää jotain luentopäiväkirjaa, oppimisportfoliota ja ryhmätyötä, että nuoret aikuiset pysyivät jotenkin kelkassa ja valmistuisivat. 

Takavuosina oli ihan erilainen vaatimuslinja. Perseilystä sanktioitiin arvosanalla ja viimeistään kotona ihmeteltiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan sisällöt ovat samat, mutta niitä ei opeteta tai opetella koulussa. Kotona tehtävä työ ja läksyjen määrä on kasvanut ihan valtavaksi! Koululaisten päivät tulevat helposti 10-tuntisiksi jo ihan alaluokilla (koulupäivä 4-5h, ip-kerho 3-4h, läksyt ja tehtävät 1-2h). Koulu kuormittaa koko perhettä valtavasti kaikkien tehtävien ja kotoa vaadittavien juttujen takia. 



Koska kodin osuus on niin korostunut, niin vahvoilla ovat ne perheet, joissa vanhemmat koulutettuja, vanhempia kaksi, vanhemmilla ei sairautta tai jaksamisen haastetta, lapset eivät ole vaativia, lapsia ei ole montaa, on hyvät tilat kotona koulutehtävien tekemiseen (jos useampia lapsia, isommat opiskelutilat), vanhempien äidinkieli suomi/ruotsi, varaa yksityiseen tukiopetukseen, kesäkouluihin, opinto- ja kielimatkoihin, au pairiin jne.

No näinpä. Toisaalta taas koulut onkin vedetty siihen jamaan, ettei siellä ehditä käydä mitenkään läpi kaikkea mitä pitäisi, sirkus pyörii ja silti etänä ei saa olla, vaan on kiltisti katsottava muiden perseilyä.

Koulupäivä 8-15. Opetusta n. 7min per oppitunti ja muut ajat älämölöä. Illalla yksityisopettajat tai vanhemmat opettavat osalla päivän aiheet, osa etsii itse tiedot netistä/kirjoista/isommiltaan ja osaa ei sitten auta kukaan, vaikka haluja olisi.

Päälle harrastukset ja jos yhtään näyttää, että pärjäät koulussa, niin opettaja lisää leveliä. Koska kymppiä ei haluta antaa millään.

Wanhat koulusysteemit takaisin! Tai edes nyt se etämahdollisuus sille porukalle, joka pärjää ja haluaa. Tai edes se luokkatila, missä saa opiskella hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omani ovat alakoulussa ja selkeästi ulkoapänttäystä on vähemmän kuin itselläni. Opetetaan soveltamaan, mikä on tosi hyvä juttu. Myös oivaltamalla oppimista on selkeästi paljon ja lapsia motivoidaan ja sisäistä paloa ruokitaan eikä ns pakoteta.

Myös ongelmiin puututaan herkästi ja etupainotteisesti. Siis pieniin oppimisen pulmiin. Itse olin arka lapsi enkä ikinä puhunut koulussa mitään siis ikinä. Tänä päivänä tuohon varmasti puututtaisi.

Lapsia selkeästi ohjataan etsimään tietoa. Eihän aikuisten tarvi osata kaikkea vaan kunhan osaa lähdekriittisesti etsiä.

kaunoa ei oo enään, pitääkö osata kertotaulu? 

Enään?

Huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Media kertoo päinvastoin, eihän nykyään 6 luokkalainen osaa edes lukea kunnolla.

Lehdessä luki vasta, että tokaluokkalaisten testeissä 30% ei osannut lukea. Silti mennään kolmannelle. Eli 100 oppilaasta 30 ei osaa lukea.

Mikäköhän on tilanne nelosilla? Vitosilla jne.?

Miksi ei jätetä luokalle??

Ennen luokassa ei ollut levotonta, ei meteliä, viitattiin jos asiaa , noustiin seisomaan vastattaessa , opettajille ei pullikoitu eikä ketään tullut mieleenkään kiusata. Jos teki kolttosen , joutui heti arestiin, jälki-istuntoon ja pelottavan rehtorin puhutteluun- sitä ei kukaan halunnut. Oli opiskelurauha.

Ennen luokissa oli rauha opiskella ja jos ei ollut niin se järjestyi kyllä viimeistään siirtämällä häirikkö tarkkikselle tai jättämällä luokalle. Nykyään ne on siellä seassa viimeiseen asti, jokaiselle sorvataan oma opetussuunnitelma että pääsevät peruskoulun läpi ties minkälaisilla taidoilla.

"Sullahan lähti ajatus lentoon. Kuukausia ei osata? Voi jumalauta sun kanssas"

Tuosta oli juttua lehdessä joskus. Seiskalla ei osattu vuodenaikoja, kuukausia, eikä saatettu tietää edes kotiosoitetta. Eikä ollut harvinaista.

Osaltaan ei ja osaltaan kyllä. Ennen oli sikäli helppoa, että valintoja ei paljoa tehty, se oli sitten samaa putkea kaikilla. Nyt pitäisi olla jo liian nuorena itseohjautuva ja tietää, mitä eri valinnat tarkoittavat tulevaisuudessa. Näin se ainakin sivusta seuraavana tuntuu, ei siis oma lapsi vaan kaverin.

Toisalta sitten se itse opiskelu on ainakin erilaista, eikä se nyt kauhean hyvää kuvaa vaativuudesta anna, jos suht iso osa lapsista ei osaa lukea/kirjoittaa ja silti etenevät luokalla eteenpäin. Mutta ennen oli myös opettajan auktoritetti, lapset rauhallisempia ja erikoislapsille omat luokat. Joten tiedä sitten täsä mikä on mitäkin.

Kun itse kävin koulua, kaikkien tyttöjen käytösnumero oli 10 ja huolellisuus oli minulla tosi huono, kun oli vain 9. Omien lasteni (nuorempi nyt lukion ekalla) opettajat korostivat, että arvostelu on muuttunut. Kasin käytösnumeron saa, jos käytös on hyvää, se on tavallaan se entinen kymppi. Kiitettävään pitää erityisesti ponnistella  esim. luokkahengen nostattamiseksi.

Yläkoulusta totesin, että läpi pääsee todella helposti, mutta monissa aineissa kiitettävään pitää tehdä tosi paljon työtä. Esim. historiassa oli nuoremmalla lapsellani hyvinkin soveltavia tehtäviä, joissa ei pelkät istumalihakset auta, enkä ikinä olisi itse siinä iässä voinut ainakaan kymppiä saada, ajatteluni ei ollut ollenkaan niin kehittynyttä. Eli voi sanoa, että peruskoulusta pääsee ilmeisesti läpi ihan turhan helposti, mutta ainakin joissain aineissa kiitettävän arvosanan kriteerit ovat paljon kovempia kuin joskus ennen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi otsikossa on pilkku?

Jos on elopainoa riittävästi niin tuossa kohtaa pitää vetää vähän henkeä että saa sanottua koko otsikon.

Vierailija kirjoitti:

On se vaativaa. Itse sain kymppejä istumalla vain hiljaa tunneilla.

Minä en. Ainakin 90-luvun lopulla/2000-luvun alussa meillä tuntiaktiivisuus vaikutti numeroihin. Käytöksestäkään ei mitään kymppiä saanut olemalla vain hiljaa ja kiltisti.

Vierailija kirjoitti:

Omani ovat alakoulussa ja selkeästi ulkoapänttäystä on vähemmän kuin itselläni. Opetetaan soveltamaan, mikä on tosi hyvä juttu. Myös oivaltamalla oppimista on selkeästi paljon ja lapsia motivoidaan ja sisäistä paloa ruokitaan eikä ns pakoteta.

Myös ongelmiin puututaan herkästi ja etupainotteisesti. Siis pieniin oppimisen pulmiin. Itse olin arka lapsi enkä ikinä puhunut koulussa mitään siis ikinä. Tänä päivänä tuohon varmasti puututtaisi.

Lapsia selkeästi ohjataan etsimään tietoa. Eihän aikuisten tarvi osata kaikkea vaan kunhan osaa lähdekriittisesti etsiä.

Ei tietenkään kaikkea tarvitse osata. Mutta kun tuo on jo johtanut siihen, että yhä vähemmän ja vähemmän osataan mitään. Kun voi luntata sen "läheestä".

Metsään menee. Kun ei toimintakykyä ole lainkaan, jos lunttimahdollisuutta ei ole, kun ei ole riittävästi oppeja päässä. Lähdekritiikki on ohjailtavissa. Opettajat vuosikausia esim. kertoo, mitkä lähteet on luotettavimpia. Ilman kritiikkiä. Ja tämä voi johtaa siihen, että esim. vasemmistoliberaalien lähteiden luullaan olevan luotettavampi kuin oikeistokonservatiivinen lähde. Noin esimerkiksi. Ja nykyäänhän median anti on pitkälti mielipidemuokkaavaa klikkiotsikoitua mutua ja arvailua, joka sisältää enemmän kirjoittajan mielipidettä kuin faktaa. Ja viihdehömppä ja muu trendipelleily sirkustirehtölreineen on kaikkien saatavilla, mutta yhä laajemmassa määrin tietoa sisältävät a valistavat uutiset on rahanmaksun takana.

Ongelmana pieni ei myöskään ole valtamedian keskittyneisyys suuren yhteisen keskusuutistoimiston alaisuuteen. Näkyvimmät mediat kirjoittaa asioista toistensa kopioita. Ilman kritiikkiä. Se antaa maksimaalisen mahdollisuuden vääristyneen tai värittyneen tiedon jakoon, jossa tarjoillaan vain yksi näkökulma. Muista vaietaan, tai muu julistetaan vääräksi. Tieto ei koskaan ole yksiulotteista. Ja yhden näkökulman tarjoilu ei anna ihmisille aitoa mahdollisuutta kritiikkiin, saati tiedolliseen prosessointiin, jossa kokonaiskuvan muodostaa usea osa. Eli mitä järkeä on jättää oppiminen sen varaan, että osaa etsiä tietoa, ja mitään ei tarvitse lähtökohtaisesti tietää tai osata? Kun jo se, mihin ohjataan, on manipuloitua ja usein kritiikitöntä ja/tai kritiikki ei ole mahdollistettua. Jälkimmäistä toteutetaan kehoittamalla dissaamaan vaihtoehtomediaa ja pieniä medioita, ja  medioita, jotka esittää valtavirran sovitun linjan vastaisia faktoja ja perusteluita.

Eli todellisuudessa oppilaita ei kannusteta tiedon hakuun ja oppiin laajasti. Vaan johdateltua polkua pitkin, mikä tosin onkin helpointa ja vaivattominta. Mutta ei silloin pidä maalailla myöskään ruusuista kuvaa "kokonaisuuden hallinnasta" tiedollisesti.

Ja kaiken kruunaa algoritmit. Yksityisten ja kaupallisten voitonmaksimoijat. Ja Gaussin käyrän laajan keskiosajoukon käyttäytyminen. Algoritmit piilottaa tehokkaasti tietoa, jota harvemmat hakee. Ja tuo esiin juuri ne pinnalliset ja yleisen matalastandardin kelluttamat haut. Ja tämä viimeisin on pelottavin osa idioluution kehityksen kannalta. Sen osalta vauhti vain kiihtyy.

Vierailija kirjoitti:

Kun itse kävin koulua, kaikkien tyttöjen käytösnumero oli 10 ja huolellisuus oli minulla tosi huono, kun oli vain 9. Omien lasteni (nuorempi nyt lukion ekalla) opettajat korostivat, että arvostelu on muuttunut. Kasin käytösnumeron saa, jos käytös on hyvää, se on tavallaan se entinen kymppi. Kiitettävään pitää erityisesti ponnistella  esim. luokkahengen nostattamiseksi.

Yläkoulusta totesin, että läpi pääsee todella helposti, mutta monissa aineissa kiitettävään pitää tehdä tosi paljon työtä. Esim. historiassa oli nuoremmalla lapsellani hyvinkin soveltavia tehtäviä, joissa ei pelkät istumalihakset auta, enkä ikinä olisi itse siinä iässä voinut ainakaan kymppiä saada, ajatteluni ei ollut ollenkaan niin kehittynyttä. Eli voi sanoa, että peruskoulusta pääsee ilmeisesti läpi ihan turhan helposti, mutta ainakin joissain aineissa kiitettävän arvosanan kriteerit ovat paljon kovempia kuin joskus ennen.

Ei ollut kaikkien tyttöjen käytösnumero kymppi. Vaikka käytöksessä ei olisi ollut vikaa. Vain opettajien nuoleskelijat oli kympin arvoisia. Myös ne koulukiusaajat.

No ei todellakaan ole, jos vaadittua osaamista ja työmäärää katsotaan. Ainoa aine, jossa taso on noussut, on englanti. Muissa aineissa taso on jo oman urani aikana laskenut kuin lehmän häntä. Kokeet ovat helpompia, läksyjä vähemmän. Tukea ja helpotusta pitää tarjota joka välissä ja aina uusia mahdollisuuksia. Jos ei suju, vika on koulun.

Periaatteessa opsin vaatimukset eivät ole välttämättä vähentyneet, mutta väkisinkin laskeva taso vaikuttaa arviointiin eli kasi lohkeaa helpommin. 

Mutta oppilaat ovat silti vuosi vuodelta väsyneempiä. He ovat masentuneita tai nykyään useimmiten ahdistuneita. Luokat ovat täynnä nepsyjä ja mt-ongelmaisia. Jotkut ovat ihan kyvyttömiä etenemään edes tavallisissa tuntitehtävissä itsenäisemmistä hommista puhumattakaan. 

Täytyy sanoa, että tilanne on hämmentävä ja huolestuttava.

T. Opena 23 v.

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin kouluni 80-90 luvuilla ja kyllä tähän päivään verrattuna tiedon määrä on vain lisääntynyt. Silloin tietoa etsittiin kirjoista, ja tietoa oli vain näin rajattu määrä. Saattoi jopa sanoa, ettei löydä asiasta mitään tietoa ja se oli ok. Nyt sitä tietoa on paljon ja on vielä osattava arvioida sen luotettavuus.

Tämä on juuri se ongelma, turhan tiedon määrä on valtava, joten ihmisistä tulee pakostakin tyhmempiä kun ei osata enää erottaa turhaa tietoa oikeasta tiedosta ja katsellaan vaan netistä sitä roskaa Tiktokkia ja Youtubea ja muuta hömppää, kuvitellaan että kyllä Youtubesta löytyy kaikki tieto mitä tarvitaan, kun sitä sitten joskus tarvitsee. Ennen tiedot olivat kirjoihin koottuna ja juuri se tieto mitä tarvittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Media kertoo päinvastoin, eihän nykyään 6 luokkalainen osaa edes lukea kunnolla.

Lehdessä luki vasta, että tokaluokkalaisten testeissä 30% ei osannut lukea. Silti mennään kolmannelle. Eli 100 oppilaasta 30 ei osaa lukea.

Mikäköhän on tilanne nelosilla? Vitosilla jne.?

Miksi ei jätetä luokalle??

Koska niille tulee muuten paha mieli, jos jätetään luokalle. Mitään ikäviä asioita ei tarvitse oppia käsittelemään. Siitä on hyvä sitten aloittaa aikuisena, kun ei voi mennä omien mielihalujensa mikään milloin ja missä vain.