Lue keskustelun säännöt.
Onko peruskoulu nykyään vaativampaa, kuin 20-30 vuotta sitten?
03.11.2021 |
Teini väitti näin. Ainakin arvostelu on muuttunut, esim arvosana 8 käytöksestä on kuulemma nykyään hyvä. Omana aikana olisi ollut huono. Aineissa alle 8 oli huono, nykyään kasiin pitää tehdä töitä. Kuulemma. Vai vedätetäänkô minua? Itselläni huonoin arvosana oli liikunta 7, se ei noussut vaikka olin aina tunneilla asianmukaisin varustein ja tein mitä käskettiin. Koulu oli aika helppoa, jos yhtään viitsi panostaa. Ja nyt vaaditaan kauheasti?
Kommentit (83)
Peruskoulu on helpompi ja tätä myöten lukio hankalampi. Peruskoulun liian helppo matematiikka antoi huonot eväät lukion pitkään matematiikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän voisivat vastata ehkä vain ne, jotka tekevät tilastoja siitä, mitä ennen piti tietää jollain luokalla. Minä en kykenisi vastaamaan.
Vanhemmat opettajat lienevät parhaita "asiantuntijoita".
Mutulla, lapsia ja teinejä harrastuksien parissa seuranneena, ei se koulu ole yhtään sen haastavampaa kuin ennenkään. Nykyään vaan on muodissa, että kaikesta täytyy ahdistua ja tämän on sitten koululaisetkin omaksuneet.
Vieraiden kielten opiskelu on täysin romahtanut! Kuka jaksaa enää ranskaa, saksaa, venäjää? Mieluummin liikuntaa, laulua, teatteria ja muuta itseilmaisua, ihan sama onko mitään sanottavaa!
kävin peruskoulun ja lukion 80-luvulla. Kyllä silloin seiskaa pidettiin aika huonona. Ja 8 eteen joutui tekemään töitä, olemaan lahjakas ja välkympi, valovoimaisempi, ei lintsata koskaan. Lisäksi oppilas joutui itse valitsemaan jo 12-13 vuotiaana oppiaineet ja kurssit lukiota silmällä pitäen. Meillä vaatimuksena oli pitkä kurssi toinen kotimainen ja enkku, lyhyt kurssi yksi vieras kieli, sekä tietyt matikan kurssit. Meillä oli joku suppea -laaja mutta nämäkin oli isossa koulussa jaettu pienempiin ryhmiin ja ysille mentäessä piti vaan olla tietty arvosana tietyissä kursseissa. Se lyhyt oppimäärä vieraassa kielessä, riitti lähes mikä tahansa. Joillain tyypeillä muistaakseni venäjää ihan vauva-tasolla. Oli kuitenkin paljon kursseja, koska kaikilla piti olla fys&kem ja sitten jokin käsityö tai köksä. Taideaineet taisivat olla ysillä valinnaisia, eivätkä vaikuttaneet siihen pääseekö lukioon. Tai siis jos ei hakenut taidelukioon.
Vierailija kirjoitti:
Vieraiden kielten opiskelu on täysin romahtanut! Kuka jaksaa enää ranskaa, saksaa, venäjää? Mieluummin liikuntaa, laulua, teatteria ja muuta itseilmaisua, ihan sama onko mitään sanottavaa!
Onneksi ruotsia sentään opiskellaan entistä enemmän *sarkasmi*
Rehellisesti kielet ovat ehkä turhimpia oppiaineita. Todennäköisesti et koskaan tarvitse juuri sitä mitä opiskelit (muuta kuin englantia) ja jos tarvitsisitkin, niin koulun tuottama osaamistaso on riittämätön, etenkin jos opinnoista on kerennyt kulumaan edes muutama vuosi.
Itsellä opinnot englannin lisäksi ruotsista ja ranskasta (hyvin arvosanoin 8-9) ja kumpaakaan en ole käytännössä tarvinnut. Turistina joskus koittanut sönköttää, mutta nopeasti vaihtaa englantiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Työskentelen nuorten kanssa ja hyvä käsitys asiasta on.
On, ihan selkeästi isojen kokonaisuuksien hahmottaminen on nykyään tärkeämpää kuin omina kouluvuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa’a. Ainakaan enää luokalle ei taideta jättää ketään.
Eipä jätetty silloi 20-30 vuotta sittenkään. Täytynee mennä johonkin 50 vuoden taakse ennen kuin alkaa nähdä luokalle jäämisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa’a. Ainakaan enää luokalle ei taideta jättää ketään.
Eipä jätetty silloi 20-30 vuotta sittenkään. Täytynee mennä johonkin 50 vuoden taakse ennen kuin alkaa nähdä luokalle jäämisiä.
Jätettiin niitä!
Minä kävin peruskoulun kolmella eri luokalla 80/90-luvuilla ja niihin luokkiin mahtui useampikin luokalle jätetty, ainakin 4 kpl. Nyt jälkikäteen ymmärrän, että parilla taisi olla lukihäiriö (hyvin hidas lukeminen sormen avulla), yhdellä oli sen verran poikkeavat kasvonpiirteet, että varmaankin ollut joku syndrooma, hänellä oli myös muita ongelmia. Mitään näistä ei luokalle jättäminen paranna, mutta muita tukitoimia ei siihen aikaan ollut.
Laiskoja tai huonosti käyttäytyviä ei jätetty luokalle, vaikka sellaiseen kypsymättömyyteen pieni kertaus voisikin toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PISA - pisteet laskee vuosi vuodelta. Onko se koulun, vai heikomman aineksen syy, on kysymys, mikä pitäisi esittää.
Itse koen, kaiken kuulemani ja näkemäni perusteella, että ennen oli helpompaa.
Nykyään opettajilla on vähemmän auktoriteettia ja puolella luokasta on jokin käytöhäiriö. Nykyään täytyy olla paljon itseohjautuvampi ja aktiivinen siellä ja täällä ja samalla brandata itseään Linkedinissä ja somessa. Ennen riitti kun teki hyvin mitä pyydettiin. Tää on siis mun näkemys, en sano, että tilastoihin pohjautuva fakta.
Myös tää pumpulissa pitäminen ja kaikesta triggeröityminen varmaan lisää ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin itse peruskoulun 1976-1985 ja olen nykyään itse peruskoulun opettaja. Aika on aivan eri kuin silloin: ei ollut digitalisaatiota ja kaikki tieto oli oppikirjoissa ja opettajan jakamassa materiaalissa. Opiskelu oli opettajajohtoista ja osaamista mitattiin kokeilla ja tehtävillä. Se oli selkeää ja siinä mielessä helppoa, ettei itseohjautuvuutta vaadittu kuten nykyään. Nykyään oppilaan roolissa korostetaan ajattelun taitoja ja itseohjautuvuutta ja jos niitä ei ole, on opiskelu raskaampaa. Toki vaaditaan perinteistä asian osaamistakin ja vielä digitaitoja. Opiskelu on monipuolisempaa mutta osalle myös vaativampaa, jos ei ole itsekuria ja oman opiskelun ohjaamisen taitoja. Osa opettajista käyttää flipped learning menetelmiä, jossa jokainen oppilas menee omaan tahtiinsa ja seuraa esim.opetusvideoiden tai open antaman muun materiaalin avulla, miten tehtävät pitäisi tehdä. Tätä käytetään matematiikassa aika usein. Itse en käytä, kun en ole matematiikan opettaja. Jos on laiska ja vetämätön, ei opiskelu sujunut aiemmin eikä nytkään.
Omani ovat alakoulussa ja selkeästi ulkoapänttäystä on vähemmän kuin itselläni. Opetetaan soveltamaan, mikä on tosi hyvä juttu. Myös oivaltamalla oppimista on selkeästi paljon ja lapsia motivoidaan ja sisäistä paloa ruokitaan eikä ns pakoteta.
Myös ongelmiin puututaan herkästi ja etupainotteisesti. Siis pieniin oppimisen pulmiin. Itse olin arka lapsi enkä ikinä puhunut koulussa mitään siis ikinä. Tänä päivänä tuohon varmasti puututtaisi.
Lapsia selkeästi ohjataan etsimään tietoa. Eihän aikuisten tarvi osata kaikkea vaan kunhan osaa lähdekriittisesti etsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovathan koulu ja yhteiskunta muuttuneet paljon omista 90-luvun peruskoulupäivistäni. Silloin tosiaan oli opetus paljon opettajajohtoisempaa, nykyään soveltavampaa ja yksilöllisempää. Varmasti hyvät puolensa kummassakin ja epäilemättä jälkimmäinen valmistaa paremmin digiajan yhteiskuntaan, mutta silti epäilen, miten mahtaa lapsilla motivaatio kestää sen koko ajan vaadittavan omatoimisuuden. Oma peruskoululuokkani olisi varmasti ollut tässä hyvin heikko, kyllä meille oli ihan paikallaan se opettajajohtoisuuskin, ainakin pahimmassa rymyiässä.
Toinen mitä mietin ovat nykykoulun tosi pitkät oppitunnit. Meillä oli aina 45min, ellei ollut harvinainen tuplatunti, ja se on minusta jo aika pitkä aika keskittyä ilman taukoa. Myös aikuisille, ei pelkästään koululaisille.
Sen olen kyllä huomannut, että kirjoitustaito on nykykoululaisilla kyllä aika heikko. Mitä ilmeisimmin romaaneja ei enää lueta tai luetuteta, sitä kyllä tarvittaisiin oikean tekstiymmärryksen kehittämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Enkku on vaikeutunut, samoin biologia ja terveystieto. Muissa aineissa on vaatimustasoa laskettu.
Yläkoululaisista suuri osa ei enää osaa henkkariaan, osoitettaan, puhelinnumeroaan, kuukausia, viikonpäiviä jne. Keskustellaan ihan yleisesti, voiko yläkoululaiselta vaatia kirjan lukemista tai kokonaisin lausein kirjoittamista. Monessa muussa maassa on taso reilusti korkeammalla.
Mihin se esimerkiksi biologia on vaikeutunut, samaa biologiaa se on ollut silloin 20-30v sitten?
Ennen laulettiin: "Mun rakkautein kirjeissä saat."
Nykyään kysytään: - Mikä on kirje?
Olen opettanut nyt reilut 20 vuotta yläkoulussa ja sinä aikana vaatimustasoa on koko ajan laskettu. Joka kerta, kun kirjasarja vaihtuu, on asiaa karsittu ja yksinkertaistettu. Kokeissa kysytään vain aivan keskeisimpiä perusasioita, joita on tunneilla jauhettu ja kerrattu. Jos on yhtään ollut hereillä ja normaaliälyinen niin 7-8 on helppo saada.
Käytösarviointi on muutettu jo ajat sitten niin, että se 8 on tavallisesti käyttäytyvän oppilaan numero.
Tuo käytösnumeroinnin muutos on hyvä juttu. Nyt kymppiin vaaditaan sitä että auttaa toisia oma-aloitteisesti, osallistuu luokan yhteisiin juttuihin rakentavasti jne. Edelleen siis ihan tavallisia taitoja, joita tulevaisuuden työelämässä tarvitaan, sillä robottikin osaa istua hiljaa.
Lapsesi on teini, etkä ole yhdessäkään vanhempainillassa kuullut numeroiden muuttuneen? Omakin lapseni on teini, mutta todellakin on opettajan vanhempainilloissa niin alakoulussa kuin yläkoulussakin muistuttaneet, että se 8 on todellakin juuri esim. siitä käytöksestä hyvä numero.
Asiasta toiseen: Jos edellytät lapseltasi parempia numeroita kuin hyviä eli niitä kahdekaisia, niin se vaatii myös sinulta: Museoissa käymistä, dokumenttien katselua lapsen kanssa, päivän sanan opiskelua snakirjasta yms.