Kertokaa iloisista yllätyksistä, kun olette olleet vähissä varoissa/rahattomia
Opiskeluaikaan opiskeluryhmämme oli menossa ulos syömään yksi lauantai-ilta eikä minulla olisi ollut siihen varaa. Halusin kovasti mennä mukaan, ja pitkään pohdiskeltuani päätin näin tehdä (tuohon iltaan menevä raha olisi pois tiukkaakin tiukemmasta ruokabudjetistani). Söin listan halvimmasta päästä jonkun kanaleipäannoksen, joka maksoi hiukan alle 10€. Kun lähdimme ravintolasta, löysin maasta 10€ setelin, jolla tuo illanvietto kuittaantui. Olin kyllä iloinen.
Kommentit (737)
Tuli mieleeni noista rahojensa pudottajista miten kerran kaupan kassalla huomasin kun edelläni asioinneella miehellä tipahti kahden euron kolikko. Nostin sen ja annoin miehelle takaisin. Hän vaan katsoi halveksuvasti, tuhahti ja otti rahan :o Oli vähän hämmentävää. Ilmeisesti oli pikkuraha hänelle tai jotain. No, olen siltikin noukkinut muiden rahojaja palautellut heille.
Itselleni ei ole koskaan tapahtunut mitään yllättäviä rahojen löytymisiä. Mutta toisaalta, en ole ikinä ollut todella pahassa rahapulassa. Opiskeluaikana tietysti oli tiukkaa, mutta tiesin, että loppuhen lopuksi saan vanhemmilta rahaa jos vaan pyydän. Ja myöhemmin on voinut olla vähän tiukkaa, mutta aina olen selvinnyt hyvin. Joten mielelläni jätän nämä rahojen löytymiset muille :)
Mutta pakko myöntää, että arvontavoitoista olen ollut kateellinen. Just tänään luin yhdestä fb:n ryhmästä miten jotkut ovat voittaneet arvonnoista monia arvokkaita palkintoja. Itse ole ikinä voittanut yhtään mitään vaikka paljon osallistunkin. Ja tänään myös tarkistin useamman viikon lottokupongin: ei voittoa. En ole kyllä koskaan ollut mikään onnettaren suosikki, mutta pakko olla kiitollinen, että elämä on muuten mennyt ihan hyvin.
Opiskelijana, markka-aikana, muutaman kerran vuodessa törsäsin Ässä-arpaan. Kerran kävikin sitten niin, että raaputin 5000 markan voiton! Se oli tosi iso raha siinä elämänvaiheessa! Muistan, että kun menin pankkiin nostamaan voittoani, niin kassavirkailijalle tilanne oli uusi ja hänen täytyi lähteä kysymään toimintaohjeita jostain takahuoneesta. Sain rahani kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt haluaisi tehdä jonkun elämään tällaisen iloisen sattumuksen, niin mistä näitä oikeasti tarvitsevia ihmisiä löytää ja miten se pitäisi tehdä? Viittaan tähän kun joku ajatteli tiputtavansa seteleitä löydettäväksi maahan, eikä sitä pidetty hyvänä ideana.
Nyt luovuus kukkimaan!Laittaa setelin kivaan kirjekuoreen, kirjoittaa päälle "Rehellinen löytäjä saa pitää"* ja jättää rahakuoren jonnekin sopivaan paikkaan (Kirjastossa säästöniksikirjan väliin? Lukusalissa ET-lehden väliin? Uimahallin pukukoppiin? Neuvolan vaipanvaihtopisteelle? Seurakunnan ilmoitustaululle?).
*Niin kuin Marjatta Kurenniemen kirjassa "Onnelin ja Annelin talo".
Ai tämä idea on jossain kirjassa? Olen aina suunnitellut vastaavaa lottovoiton varalle. Oma ideani olisi mennä kirjastoon ja valikoida omia lempikirjoja ja sujautella niiden väliin kirjekuorissa rahaa, ehkä myös pieni lappunen "ole hyvä" tms. Naisten vessoihin voisi jättää rahaa tai vaikka pussillisen hygieniatarvikkeita. On ihana haaveilla mitä kaikkea pientä ja suurta voisi lahjoittaa. Olen miettinyt mm. paljonko sellainen potilaiden itse käyttämä kipulääkityskone maksaa. Niistä kun on pulaa, tai ainakin muistan lukeneeni sellaista jostain. Haluaisin lahjoittaa paikalliselle sairaalalle useamman.
En tiedä onko tämä jokin häiriö kun saan iloa pelkästä antamisen suunnittelusta?
Toivon, että sinulle sattuu lottovoitto ja pääset auttamaan ihmisiä ❤️
Vierailija kirjoitti:
Poliisille toimittu löytötavara säilytetään 6 kk:n ajan; ellei omistajaa löydy, löytäjällä on täysi oikeus omaisuuteen; ellei löytäjä ota omaisuutta poliisilta, omaisuus siirtyy automaattisesti valtiolle.
Löytäjä on velvollinen maksamaan säilytysmaksun jos haluaa lunastaa löytötavaran poliisilta.
Vierailija kirjoitti:
Olin työmatkalla reissussa ja hotelliyö oli varattu. Kun kirjauduin hotelliin sainkin sellaisen valtavan sviitin, johon kuului mm. sauna ja parveke kylpytakkeineen ja tykötarpeineen. Siellä minä sitten saunoin ja istuin välillä olohuoneessa kylpytakki päällä ja välillä makkarissa ja tilaa olisi ollut 50 ihmiselle :D
Tuollaiset satunnaiset hotelli-upgreidaukset ovat ihania. En tiedä miksi niitä joskus tulee, mutta otan ilon irti.
Mekin olimme kerran pohjoisessa perheenä, minä, mies ja lapsi, hotellissa jossa silloin ei ollut paljoa asiakkaita. Saimme yleissaunasta yksityisvarauksen koko illaksi, saunaan olisi mahtunut varmaan parikymmentä henkeä.
Pukuhuoneessa oli kylmää juotavaa jääkaapissa, olutta ym, mistä neuvottiin ottamaan jos tulee jano. Siinä sitten nautittiin saunasta ja rentouduttiin takapihalle menevällä terassilla kylmistä juotavista. Uima-altaallakaan ei ollut meidän lisäksi muita.
Tuntui kyllä luksukselta. 🥰
Nostetaan tätä hyvänmielenketjua
Tulin kaupasta ja kaytävällä oli taas naisiihmisiä kerjäämässä, huurustunreita silmälaseja kuivatessa pudotiin nenäliinan erään heistä eteensä. Poimin sen roskikseen ja näin hänen katseensa, toki hokevat jotain aina. Tyhjensin hänelle kaikkki kolikot kukkarostani, en tiedä miksi. En ole mikään jeesustelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt haluaisi tehdä jonkun elämään tällaisen iloisen sattumuksen, niin mistä näitä oikeasti tarvitsevia ihmisiä löytää ja miten se pitäisi tehdä? Viittaan tähän kun joku ajatteli tiputtavansa seteleitä löydettäväksi maahan, eikä sitä pidetty hyvänä ideana.
Nyt luovuus kukkimaan!Laittaa setelin kivaan kirjekuoreen, kirjoittaa päälle "Rehellinen löytäjä saa pitää"* ja jättää rahakuoren jonnekin sopivaan paikkaan (Kirjastossa säästöniksikirjan väliin? Lukusalissa ET-lehden väliin? Uimahallin pukukoppiin? Neuvolan vaipanvaihtopisteelle? Seurakunnan ilmoitustaululle?).
*Niin kuin Marjatta Kurenniemen kirjassa "Onnelin ja Annelin talo".
Ai tämä idea on jossain kirjassa? Olen aina suunnitellut vastaavaa lottovoiton varalle. Oma ideani olisi mennä kirjastoon ja valikoida omia lempikirjoja ja sujautella niiden väliin kirjekuorissa rahaa, ehkä myös pieni lappunen "ole hyvä" tms. Naisten vessoihin voisi jättää rahaa tai vaikka pussillisen hygieniatarvikkeita. On ihana haaveilla mitä kaikkea pientä ja suurta voisi lahjoittaa. Olen miettinyt mm. paljonko sellainen potilaiden itse käyttämä kipulääkityskone maksaa. Niistä kun on pulaa, tai ainakin muistan lukeneeni sellaista jostain. Haluaisin lahjoittaa paikalliselle sairaalalle useamman.
En tiedä onko tämä jokin häiriö kun saan iloa pelkästä antamisen suunnittelusta?
Toivon, että sinulle sattuu lottovoitto ja pääset auttamaan ihmisiä ❤️
Minäkin toivoisin oikein isoa Eurojackpotvoittoa, että pääsisin antamaan reilusti rahaa hyväntekeväisyyteen. Eläinten ja vanhusten hyväksi nyt ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Lisää kokemuksia?
Tuttava tuli vastaan kadulla lounasaikaan. Loppukuusta minulla oli rahat vähissä ja makaroni-tonnikalalinjalla menin. Tuo tuttava sanoi, että on menossa syömään ja pyysi mukaansa. Sitten hän sanoi :”haluan ehdottomasti tarjota sinulle ruoan”.
Oli kyllä oikea onnenpotku!
Kun täysin pers'aukisena olin tapani mukaan herännyt neljältä ja lähtenyt kävelemään kiertämään kapakoiden edustoja keräillen tyhjiä pulloja ja tölkkejä niin löysin pienen Marimekon kangaskukkaron, jonka joku oli tiputtanut humalassa oletettavasti. Siellä oli 20 euron seteli. Pelasti ruokatilanteen useammaksi päiväksi ennen "työtön-työtön-työtön" -liturgian kirjoittelua seuraavan korvauspäivän tiimoilta.
Ystäväni häät lähestyivät ja minulla oli kyllä häihin sopivat siistit vaatteet, mutta olisin tarvinnut kipeästi uudet mustat avokkaat. Rahat vain olivat niin vähissä, että pystyin enää juuri ja juuri matkustamaan noihin häihin, eikä kenkiin ollut varaa.
Sitten aloin etsimään vaatekaapin perukoilta pikkulaukkua niitä häitä varten. Olin tosi ihmeissäni, kun näin kaapin lattialla mustan, käyttämättömän avokasparin. Olin täydellisesti unohtanut, että olin edelliskesänä ostanut alesta ne avokkaat!
En osaa sanoin kuvailla, kuinka huojentunut olin. Ei tarvinnut mennä häihin ikivanhoissa kuluneissa kengissä.
En nyt mitenkään täysin varaton ole, mutta pienituloinen, ja 3 lasta, kenelle talvivaatteet hankittava. Löysin kirpparilta tytölle suht ehjän ja lämpimän oloisen talvitakin, joka maksoi vain 5,30e. Löytö jo sekin. Kotona sen takin taskusta löytyi 4e rahaa ja vielä kypärämyssy (ja yksi kivi). Edulliseksi tuli siis, ilahdutti sinänsä. Ihmetytti tosin vähän, että ei oo paljoa katsottu mitä naulakosta myyntiin työnnetään. Eikä ollut ehkä pesty käytön jäljeltä, mutta ei se mitään, hyvä ostos.
Olin joutunut työttömäksi, jonka seurauksena velkaisella lapsiperheellä oli oikeasti tiukat ajat. Aloin pitää pienimuotoista autohajottamoa, joka tuotti muutaman kympin silloin tällöin, vaimollani oli onneksi työpaikka, palkka tosin ei päätä huimannut. No, tili nollilla ja tyttären pieneksi käyneet lenkkarit olivat hajonneet totaalisesti. Onneksi minulla oli Keltaisessa pörssissä (vastasi muinoin Tori. Fi:ä paperisessa muodossa) ilmoitus auton osista ja yllättäen sainkin tehtyä aika ison kaupan ja pystyin ostamaan molemmille lapsille ihan uudet lenkkarit.
Löysin kaapissa olleesta, kauppakassina olleesta paperikassista ison lakun ja roskahuoneesta kassillisen tölkkejä. Makeanhimo tuli tyydytettyä, ja tölkkirahoilla sain kaksi pakettia leipää (rahantuloon oli 1.5 viikkoa, joten olin hyvin iloinenj.
Vierailija kirjoitti:
Olin joutunut työttömäksi, jonka seurauksena velkaisella lapsiperheellä oli oikeasti tiukat ajat. Aloin pitää pienimuotoista autohajottamoa, joka tuotti muutaman kympin silloin tällöin, vaimollani oli onneksi työpaikka, palkka tosin ei päätä huimannut. No, tili nollilla ja tyttären pieneksi käyneet lenkkarit olivat hajonneet totaalisesti. Onneksi minulla oli Keltaisessa pörssissä (vastasi muinoin Tori. Fi:ä paperisessa muodossa) ilmoitus auton osista ja yllättäen sainkin tehtyä aika ison kaupan ja pystyin ostamaan molemmille lapsille ihan uudet lenkkarit.
Tämä oli jotenkin tosi sympaattinen ♥️
Mulla rahat tiukalla niin ystävä sanoi että hän voitti arvasta 10 000 euroa ja antoi sitten mulle satasen että ota sä tää ku en mä tätä tartte. Viis vuotta myöhemmin kuulin että tää kaveri oli valehdellut mulle sen arpavoiton, oli antanut mulle viimeisen satasensa vaikka en ollu edes pyytänyt, oli loppukuun elänyt pastalla ja kaurapuurolla!
Sit toinen jutska, mulla taas siis nää kumpikin opiskelija-aikoina nii taas oli rahat tiukalla. Olin 24v Menin kuitenki baariin, join cokiksen ja sen jälkeen vettä, olin vaa halunnu tamssimaan enkä ryyppään ja sieltä lähti 5kymppinen yhen illan juttu mukaan. Hän kurkkasi mun tyhjään jääkaappiin ja mua nolotti niin että itkin! Tehtiin temput terävät ;) ja aamusella kun heräsin tää kundi tuli kaupasta oli lainannu mun kotiavaimen nii oli sellane iso vaellusrinkka ja käsissä muovikassit täynnä ruokatarvikkeita mausteista lähtien, jauhoja, pari kiloa pottua, makaronia, lihaa jne jne. Itku tuli taas kun sanoi että nää on sulle, lahja ihmiseltä ihmiselle. Huumorilla heitti, että tiesi yhden tavan, miten voisin "maksaa" takasin. Mielellänihän minä, seksiähän olin sillon baarista lähtenyt hakemaan! :) Sillä ruokamäärällä elin PITKÄÄN, laitoin ison osan lihapaketeista pakastimeen ja siellä sitten oli, mitä ottaa. Oli ostanut hemmotellakseen minua niin pari suklaalevyäkin. Hassuinta oli kun 14-15 vuotta myöhemmin törmäsin samaan mieheen samassa baarissa ja sinkkuja kun oltiin niin tuli taas mun luo. Mutta nyt mulla parempi rahatilanne joten vein päivällä hänet ravintolaan syömään kiitokseksi opiskeluaikaisesta nälkäkuoleman kourista pelastuksesta ja maksoin tietysti koko ravintolalaskun. Hyviä ystäviä ollaan edelleen, vaikka ei meistä pari tullutkaan. Nyt hän menossa naimisiin ja olen niin onnellinen, ovat söpö pari!!