Eroaminen pelottaa niin kamalasti

Sit ahistaa alhaalla ei ylhäällä

Vierailija kirjoitti:

Kandee AP käydä ensi vaikka vieraissa. Sen jälkeen harkitse uudelleen.

Tuolla saat mukavaa lisäaikaa ja auttaa kokonaiskuvan muodostamiseen.

Onnea matkaan <3 Asiat järjestyvät, vaikka nyt on pelottavaa. Ensi kesänä on jo helpompaa.

Kun kommunikaatio katkeaa miehen ja naisen välillä, se johtuu usein siitä, että toinen nainen kiinnittää miehen huomion ja neuvoo häntä jättämään perheensä. Nämä naiset ovat saalistajia, eivätkä pysähdy mihinkään tuhotakseen muiden naisten elämää. He luulevat olevansa parempia, eikä heihin sovelleta mitään eettisiä sääntöjä.

Itselläni jotenkin otti korvaannapn ensimmäisessä viestissä kohta, jossa mietti osaako hoitaa yksin vanhaa omakotitaloa. Tietysti, jos omakotitalo on apn omaisuutta yksin, niin ok. Mutta jos ei, niin olettamus on, että minä haen eroa, ja otan omakotitalon, ja lapset, ja mies lähtee pois. Jotenkin kuvastaa monien naisten mielenmaisemaa. Minulle kaikki, ainoa miksi ei voi erota, kun sitten ei ole niin paljon rahaa, ja ilmaista työmiestä. Voi itku, toivottavasti en itse joudu koskaan tähän tilanteeseen.

Ttt432442 kirjoitti:

Tunge dildo perseeseen toinen pilluun ni helpottaa

Ei pysty, kun ne on sulla suussa molemmat. Ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni jotenkin otti korvaannapn ensimmäisessä viestissä kohta, jossa mietti osaako hoitaa yksin vanhaa omakotitaloa. Tietysti, jos omakotitalo on apn omaisuutta yksin, niin ok. Mutta jos ei, niin olettamus on, että minä haen eroa, ja otan omakotitalon, ja lapset, ja mies lähtee pois. Jotenkin kuvastaa monien naisten mielenmaisemaa. Minulle kaikki, ainoa miksi ei voi erota, kun sitten ei ole niin paljon rahaa, ja ilmaista työmiestä. Voi itku, toivottavasti en itse joudu koskaan tähän tilanteeseen.

Vastasinkin tähän jossain aiemmin jo, että mies on koko ajan kertonut inhoavansa tätä taloa ja asumismuotoa ylipäänsä, joten oletan hänen haluavan muuttaa, vaikkei enää mitään puhukaan. Siinä tapauksessa ostan hänet ulos sillä määrällä, jonka kiinteistönvälittäjä asettaa ja joka on miehelle ok. Jos mies muuttaa mielensä, voin neuvotella. Samoin lasten suhteen toivon, että hän löytäisi eron jälkeen heihin suhteen ja ehkä oppisi viettämään aikaa heidän kanssaan. Tätä tuen parhaani mukaan. t. AP

Kumma ajatus joillakin kommentoijilla, että jokainen lause pitää tulkita pahimman kautta ja että nainen/eroa hakeva/jättäjä on jotenkin lähtökohtaisesti epäreilu tai itsekäs.

Jatkan vielä itselleni: Sitä varten nyt pariterapiaankin yksin menin, jotta pystyisin hoitamaan eron mahdollisimman reilusti ja jotta pääsisin eroon tästä katkeruudesta.

Hei ap, 

olen ollut vastaavassa tilanteessa noin 15 vuotta sitten. Pitkä liitto näivettynyt mykäksi yksinäisyydeksi, mutta mies ei jostain syystä halunnut erota, ei toisaalta hoitaa parisuhdetta. Minä sitten otin eron, vaikka pelkäsin minäkin lastemme puolesta, omaa tulevaa yksinäisyyttäni ja taloushuolia. Erosta on nyt aikaa ja voin sanoa, että kannatti ottaa vastuu elämästään ja itsestään. Kaikenlaista on tullut vastaan, mutta pärjätty on. Mun itsetunto on aivan eri luokkaa kuin onnettomassa liittossa kituessani. On tullut uusia ihmisiä elämään, olen edennyt urallani, lapset kasvaneet pärjääviksi, nuoriksi aikuisiksi, joiden kanssa mulla on läheiset välit.

Jo pelkästään se, että otat vastuun elämästäsi, tuo sulle hyvää mieltä ja voimaa. Onnea matkaan!

Halusin vain minäkin toivottaa onnea matkaan.

Joskus aikuiseksi kasvaminen on helpompaa erikseen puolisosta. Suosittelen asumuseroa, outouden ja passiivisen kostamisen sijaan. Asumuseron jälkeen liitto voi toimia, se voi päästä umpikujasta, kun kumpikin ottaa hetkeksi vastuun omasta pääkopastaan.

Käy säännöllisesti vieraissa, hoidat näin itsesi ensin kuntoon.

Olen eronnut parikin kertaa ja nyt vihdoin yksin asuessa en tunne yksinäisyyttä ollenkaan. Jännä juttu!

Hei Ap ja tsemppiä matkaan! Niin kuin moni sanoi, kaikesta selviää vaikka se kliseiseltä kuulostaakin.

Erosin itse yli kaksi vuotta sitten todella huonosta ja sairastuttavasta suhteesta. Pakoon loppuun ja lähdin, viimeinen voima irtaantumiseen löytyi lapsista. En halunnut, että lapset viettävät lapsuuden niin vääristyneessä parisuhdeympäristössä ottaen siitä mallia. En halunnut myöskään, että heillä on uupunut ja itsensä maan rakoon piilottanut äiti.

Multa lähti kirjaimellisesti kaikki, jouduin taloudellisesti todella tilaan tilanteeseen, koska olin sillä hetkellä opiskelijana. Yhteys muihin ihmisiin kannatti minua kaikkien aikojen yli ja olin onnellinen ja vapaa. Asuin yli vuoden yksiössä lasten kanssa, en saanut muut vuokrattua eikä muuhun ollut varaa. Kaikki tavarat jäi exälle ja lisäksi hän vainosi minua vuoden. Voin henkisesti todella huonosti, mutta vähemmän huonosti kuin suhteessa :)

Nyt yli kahden vuoden jälkeen kaikki on niin hienosti. Olen niin kiitollinen itselleni että lähdin! Eikä asuta enää yksiössäkään vaan meillä on kaikilla omat huoneet.

Moi, itselläni on kerrottavana erilainen tarina. Seurustelua oli takana 18 vuotta, joista naimisissa 8 vuotta. Meillä on kaksi alakouluikäistä lasta.

Viimeisen lapsen syntymän jälkeen mies muuttui ja oli tavallaan kireämpi kuin yleensä. Oli kyseessä minä tai sukulaiseni, niin hän oli välillä todella kireä. Puhumattomuus ja siitä seuranneet ongelmat vaivoivat suhdettamme. Käsittelimme asiaa ja pari vuotta sen jälkeen suhde oli normaali, kunnes puhumattomuus alkoi taas vaivaamaan. Nostin vaikean aiheen uudelleen esiin ja esitin miehelle, että olen harkinnut eroa, koska puhumattomuus alkoi aiheuttamaan minussa oireita. Näin tuolloin ensimmäistä kertaa mieheni kyynelehtivän, joten ehkä asia vasta kolahti häneen tuolloin.

Keskustelimme ongelmista avoimesti ja mies sanoi vian olevan hänessä. Hänelle ei varmasti ollut hellppoa, että olin jo mielessäni prosessoinut eroa ja olin häntä kohtaan todella kylmä ja tyly. Mieheni muuttui tuon jälkeen paljon positiivisemmaksi ja kehittyi ihmisenä. Jäin suhteeseen ja voin todeta, että viimeiset 5 vuotta on ollut täyttä unelmaa :)

Eli keskustelkaa ja olkaa avoimia! Antakaa toisillenne aikaa korjata itsensä ja olkaa suopeita!

Vaikeaahan se on keskustella, jos toinen ei halua puhua mistään mitään. Avioeron harkinta-aikana on vielä mahdollisuus parantaa asioita, jos mies sitä haluaa ja alkaisi puhua, ja lähtisi vaikkapa mukaan siihen pariterapiaan. Ap on mielestäni ollut enemmän kuin kärsivällinen.

Tilanne on vaikea tietenkin, jos toinen ei suostu ongelmista puhumaan vaikka olisi se viimeinenkin paikka asiaa selvittää. AP verrattuna meillä on tuon 18 vuoden aikana mies kuitenkin hoitanut kotia ja olen saanut mennä menoihin vaikka puhumattomuus onkin vaivannut. Seksikin on ollut hyvää vaikkei sitä niin usein ehkä ole ollutkaan kuin mies olisi halunnut. Itseltäni se puhumattomuus vei haluja. Toki nyt viimeiset vuodet seksikin luistanut paremmin kun henkinen yhteys on tullut takaisin.

Miten sinulle ap kävi? 

Raha on hyvä motiivi pysyä yhdessä. Onneton vai köyhä ja onneton?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vanhan pariskunnan, jotka olivat vuosia eroamassa, mutta eivät vaan saaneet sitä aikaiseksi. Heidän aikuiset lapsensakin kehottivat eroamaan.

Vanhuksina löysivät toisensa uudelleen. Kokivat mahtavaksi asiaksi, ettei tarvitse olla yksin. Toisesta oli seuraa. Alkoivat tykätä toisistaan jälleen. Tilanteet vaihtelee.

AP:n tapauksessa mies on alkoholisti, asiat eivät tule muuttumaan parempaan, ainoastaan huonompaan. Jos mies haluaisi omasta halustaan raitistua, voisi onnistua.