Lue keskustelun säännöt.
Eroaminen pelottaa niin kamalasti
Olen ollut useita vuosia onneton suhteessani, joka on kestänyt lähes 20 vuotta. Kaksi alakouluikäistä lasta. Miehen kanssa elämme kuin kämppikset, seksiä viimeksi vuosia sitten, nukumme eri sängyssä, emme puhu kuin lapsiin liittyviä asioita. Olen hyvin yksinäinen ja onneton tässä suhteessa.
En ymmärrä, miksi eroaminen pelottaa niin paljon, vaikka samaan aikaan ymmärrän, että se on väistämätöntä. Mies ei halua puhua erosta, eikä hänen mielestään siihen ole syytä. Luulen, että hän voisi jatkaa näin (puhumatta, koskematta, suunnittelematta mitään) vaikka loppuikänsä, kun saa vain istua iltansa katsomassa koneelta sarjoja. Minä hoidan kotityöt ja lasten asiat, mies valvoo yöt ja nukkuu päivät. Etätyönsä hoitaa jossain välissä. Alkoholia kuluu päivittäin.
Mitä sitten pelkään? Yksinäistä loppuelämää (totta, olen yksin jo nyt), rahojen riittämistä (onhan minulla vakituinen työ, ok palkka), suvun ja työkavereiden kommentteja, koska hän näyttää ulospäin unelmien mieheltä (onko niillä oikeasti väliä muka), osaanko hoitaa vanhaa omakotitaloa yksin kun mies on vastannut niistä asioista (voin kai pyytää ulkopuolista apua, ja ei kai se rakettitiedettä ole), miten lapset kestävät ja pärjäävät (tämä on oikeasti surullisin ja pelottavin asia, mutta ovathan muutkin selviytyneet).
No, näköjään vastasinkin itse itselleni, mutta järkeilystäni huolimatta tämän valtavan askeleen ottaminen pelottaa enemmän kuin mikään koskaan. Olisiko kenelläkään sanottavana mitään lohduttavaa? Omia kokemuksia? Jotain siitä, miten sinuakin pelotti, mutta kaikki meni hyvin.
En tiedä, miksi edes kirjoitin tämän. Olen aika yksinäinen muutenkin, onneton suhde on saanut käpertymään itseeni. Ehkä tämä on tapani kertoa jollekin.
Kommentit (573)
Avioero on rikos ihmisyyttä vastaan. Älkää erotko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten erota, jos vaikeelta tuntuu ja hajoittaa kaikki. Voi katuakin myöhemmin.. Nykyään erotaan ilman syytä, ainakin nuoret.
Kyllä tuossa ap:n tekstissä luetellut syyt on ihan kaikki syitä erota. Itse en eläisi hetkeäkään tuollaisessa parisuhteessa. En enää, vielä pari vuotta sitten olinkin lähes samankaltaisessa tilanteessa kuin ap. Eropäätöksen tajuaminen oli hurja helpotus. Ei ole kaduttanut.
Kaksi sanaa: yksi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Avioero on rikos ihmisyyttä vastaan. Älkää erotko!
yhtä hyvin olisi voinut olla menemättä avioon, et helvetin tyhmää mennä ees. wtf
En tajua. Miehiä haluais suhteeseen kanssani, mutta haluan olla vapaasti. Oma tila ja oma aika on parasta. Ollut 15 suhteessa aiemmin mut en tosiaan enää halua luopua ihanasta yksin olemisesta kotona, harrastuksissa ym.
Siis 15 vuotta suhteessa saman kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis 15 vuotta suhteessa saman kanssa...
Normaalia.
Onhan sitä pidempiäkin suhteita olemassa, esim kultahääpäivä, siihen tarviikin vuosia enemmän...
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on aina vapaaehtoinen. Siinä ei ole kenelläkään velvollisuutta pysyä. Sen pitää tuottaa enemmän hyvää kuin huonoa ja monesti yksin on parempi kuin huonon kanssa. Sitä voi olla vaikea ymmärtää ja hyväksyä jos itselleen pelkkä keitinvesi keiton sijaan riittää. Velvollisuudesta ja syyllisyydestä suhteessa pysyminen tuhoaa ihmiset siinä ympärillä.
Puoliso, oli mies tai vaimo, ei ole vastuussa omasta onnellisuudesta vaan se on yksilön tehtävä.
Puoliso, oli mies tai vaimo, voi omalla käytöksellään tuoda taakkaa suhteeseen.
Suhteen saa ja voi päättää yksipuolisesti kertomalla ettei enää halua olla suhteessa. Silloin kun riitoja on ollut, suhteen päättäminen ei tule kenellekään yllätyksenä vaan on silkkaa valehtelua ja manipulointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20v olin samantapaisessa tilanteessa.Huolia riittämiin.Mutta onneksi uskalsin erota,lainaa riitti ja lapsiakin.Ajattelin lopulta,että ansaitsen hyvän elämän ja lapsetkin.Olihan se kivuliasta kieltämättä,mutta on eroryhmiä ja vertaistukea ja ystäviä,kiitos heille. Opin pyytämään apua,siinä missä tarvitsin ja apua tuli.Kyllä sinä selviät🥰
Miksi eroavat ja ne, joilla lapsia aina märisevät? Valittavat jne. Eroaisivat sitten. Sinkut haluavat suhteen ja eivät esim.löydä helpolla sitä oikeaa..eli ongelmia on sinkuillakin. Itsepä olette suhteeseenne menneet.🤷🏾 Loppuviimeksi aikuiset ihmiset ovat vastuussa omista valinnoistaan ja siitä, tuhlaavatko aikaa huonossa suhteessa vaan pelon vuoksi..sitä se on kun ei uskalleta olla yksin. Voihan elämän yksinkin viettää..sinkkuna ainakaan kukaan ei ole tiellä ja voit tehdä mitä huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinun kannattaisu mennä terapiaan. Vahvistamaan itseäsi. Tietämään mitä sinä tahdot elämältä. Erosta ei valitettavasti ole ongelman ratkaisijaksi. Erosta syntyy köyhyys ja uusia ongelmia. Sekä totaalinen yksinäisyys. .
Sisäinen elämäsi pitää saada kuntoon. Silloin on hyvä olla vaikka eroamatta. Tai erota ja tietää, että vain sinä itse voit elää elämääsi, omilla ehdoillasi. Mutta kukaan ei auta, ketään ei voi syyttää, kukaan ei välitä sinusta vähääkään.
On niin vaikeaa oppia luottamaan itseensä, pitää itsestään. Ihminen kun tarvitsee toisia ihmisiä. Yksinäisillä niitä vaan ei ole. Eikä puhelut korvaa toista ihmistä.
Se luulo, että löytää uuden paremman miehen, on erittäin epätodennäköistä. Juoppoja on paljon, niitä riittää.
Ap erositko lopulta vai vieläkö pyörität tätä asiaa mielessäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin vähän sama tilanne, en saa suuta auki kertoakseni halusta erota. En ymmärrä miksi se on niin vaikeaa. Kohta kahteen vuoteen ei ole ollut läheisyyttä, minä en vaan enää syty tästä miehestäni. En halua häntä. Tahtoisin tuntea intohimoisia suudelmia, kosketusta ja seksiä. Mutta en häneltä. Tuntuu kuin olisi vain kaveri. Yhdessä oltu yli 30 vuotta. Minulla on vain tämä yksi elämä ja haluaisin antaa vielä rakkautta ja koskettaa miestä rakastavasti. Miksi se on niin vaikeaa avata suu ja sanoa, haluan erota. Kotona vaan istuskelen omissa oloissani. Mies on hyvä, kiltti oikea kodin hengetär, mutta ei sytytä minua yhtään. Elämä on hieman tylsää näin. Toinen on kotona viihtyvää tyyppiä, minä en niinkään. Haluaisin jo lähiaikoina saada ero sanan ulos suustani, mutta miksi en saa sitä tehtyä?
Joku tässä mättää sillä kukaan ei elä työttömänä yksin omakotitalossa. Isovanhemmat ilmeisesti avustavat.