Lue keskustelun säännöt.
Mistä te lapsettomat kuvittelette lapsiperheellisten jäävän paitsi?
27.10.2021 |
Taas kun lueskelin tuota " kaikki muuttuu lapsen myötä"- keskustelua, niin siellä tuli tällainenkin ajatus vastaan. Että lapsiperheellinen yrittää laittaa " vahingon kiertämään", että muutkin jäisi niin paljosta paitsi. Eli mistä siis?
Muutenkin nämä keskustelut kuulostaa aina siltä, että kun kerran lapsia hankkii, niin sitten ne on ikuisesti vauvoja/taaperoita, ja niissä on kiinni koko ajan.
Näin 43-vuotiaana kolmen mahtavan teinin äitinä voin sanoa, että mikään ei estä minua tekemästä haluamiani asioita, eikä ole estänyt moneen vuoteen.
Ja siis jotenkin ylipäätään tuo ajatusmalli, että " kaikki muuttuu" olisi jotenkin huono asia? Ihmiset jotka haluaa lapsia HALUAA NIITÄ. Haluaa sen lapsiperhe-elämän. Toki siellä voi tulla yllätyksiäkin, mutta noin pääsääntöisesti sen valinnan kyllä tekee ihan tietoisesti.
Ja sitten vielä: ei kaikki muutu. Moni asia muuttuu, mutta ei todellakaan kaikki. Tai toki riippuu varmasti perheestäkin ja lapsesta, onko terve jne. Mutta ainakin itsellä on säilynyt oma ura, ystävät, harrastukset, mielenkiinnonkohteet. Ja aikanaan kun ei niin paljon " päässyt" ( ei olisi ollut kyllä halujakaan) baareihin juoksemaan, niin silloin kun sitten lähti juhlimaan, se tuntui paljon merkityksellisemmältä kuin nyt, kun se on aina mahdollista.
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin ärhäkän oloisia vanhempia tässä keskustelussa. Luontoäidin olisi pitänyt miettiä ennen kuin antoi tuollaisten lisääntyä. Mutta äitihän se luontoäitikin on - ei siltä kannata kovin korkeaa aivotoimintaa odottaa. Mammahormoneista sekin ressukka kai on mennyt sekaisin.
Mielestäni päinvastoin. Velat ei myönnä että lasten saannissa tai perhe-elämässä olisi yhtään mitään hyvää ja etteivät jää mistään paitsi. Huolimatta siitä että perheelliset ovat eläneet joskus perheetöntä arkea, velat taas eivät ole eläneet molempia arkia. Mielestäni totuudellisimmat mielipiteet tulevat perheellisiltä ja kas kummaa, toisten mielestä lapseton arki oli parempaa ja toisten mielestä perhearki on parempaa. Mistä tiedän suositellako mansikkahilloa itselle tuntemattomalle henkilölle joka ei ole koskaan sitä maistanut?
terv. perheellinen
Sinäkö olet elänyt keski-ikäisenä lapsettoman elämää kun osaat sanoa että perhe-elämä on parempaa juuri silloin? Itselleni on herranjumala aivan sama kuka niitä lapsia tekee jos haluaa antakaan mennä vain, mutta miten teidän elämään vaikuttaa se etten minä lapsia halua? Onko se sinulta pois? En epäile yhtään etteikö lapsista pitävän ja vanhemmuudesta haaveilevan paras asia ikinä olisi se lapsen saaminen ja hyvä jos saa ja on onnellinen. Eikä varmasti jää mistään mistä ei halua niin paitsi, kerta sen perhe-elämän tietää haluavansa.
Minä en vain halua enkä sitä anteeksi pyytele, olen onnellinen juuri nyt ja näin vaikka joku perheellinen haluaakin syystä tai toisesta muuta uskotella
Onko luetun ymmärtämisessäsi vikaa? Kommentissahan todetaan että toisille perhearki sopii, toisille ei. Mutta varsinkaan vela ei sitä voi varmuudella tietää, antaako lapset enemmän kuin ottaa ja heidän on turha raivota perheellisille ettei lapsissa ole mitään hyvää. Kommentissa ei myöskään osoiteta mitään kiinnostusta muiden lapsitilannetta kohtaan.
Kannattaa varmaan esittää tuo kysymys itsellesi. Otsikon kysymys on suunnattu meille veloille ja olen siihen tuolla aiemmin jo vastannut. Myöskään perheellinen ei voi tietää millainen hänen elämänsä olisi ilman lapsia juuri silloin koska sitä tilannetta ei enää tule, toivottavasti. En ole sanonut myöskään ettei lapsissa ole mitään mitään hyvää en vain hyvä helvetti sentään niitä itse halua :DD mutta kiitos tästä
Sinusta en vain myönnä ettei perheellinen jää mistään paitsi. Kiva ajatus mutta _minun_ mielestäni jää. Ja olen puhunut tästä siskoni ja erään kaverini kanssa jotka tulivat äideiksi nuorena. Kaikki ei samalla tavalla ajattele mutta hekin sanoneet että nuoruutta jäi elämättä vaikka lapsiaan rakastavat varmasti. Hyvä jos sinulle ei jäänyt sellaista tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Velan ei tarvitse lisääntyä, että joku rakastaisi :D
Minulle kyllä riittää lemmikkini pyytetön rakkaus ja hänen antamat märät pusut/tassuilla leipomiset.
En ole kateellinen tuntemilleni ihmisille ketkä ovat haudanneet lapsensa tai kenen lapsi on syntynyt vammaisena/pahasti sairaana.
Osaan rakastaa itseäni ja minulla ei ole koskaan tylsää yksin. Koska tunnen itseni aika hyvin, en koskaan ole yksinäinen. Meitä onnellisia erakoita on aika paljon.
No varmaan osaat rakastaa itseäs. Ole sit vaan kaikessa rauhassa onnellinen sen pyyteettömän koiras kanssa.
Ei ollu koira.
Olen onnellinen näin.
En ole pyyteettömyydestä mitään sanonut. Sellaiseen en edes usko.
Rakkaus ei koskaan ole pyyteetöntä. Eläimiltä saa juuri sitä mitä ansaitsee. Jos kohtelet huonosti, ne pelkää sinua. Jos arvostat saat takaisin sen hyvän.
Tämä menee varmasti joillakin tosi pahasti tunteisiin, mutta mikään ei ole niin epäpyyteetöntä rakkautta maailmassa kuin äidin ja lapsen välinen rakkaus. Se ei ole pyyteettömyyttä nähnytkään. Se ei ole ehdotonta. Se on ehdollisinta sorttia mitä voi kuvitella.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka äksyäisi.
Täytyy sivuhuomauttaa että lemmikkieläimistä on karsittu/karsitaan pois jalostuksessa ne yksilöt jotka eivät pidä ihmisistä. Ei se eläinten rakkaus pyyteetöntä ole, jos sinä lakkaat olemasta se joka antaa ruuan tai rapsutuksia, voit sanoa hyvästit positiiviselle huomiolle.
En ole väittänyt missään vaiheessa noin. Luitko mitä kirjoitin vai onko niin kiire öyhötä, ettet ehdi?
Ja lemmikkini on KISSA jota ei ole jalostettu mitenkään. Saan HÄNELTÄ rakkautta, koska olen sitä ensin itse antanut ja se on kuule ihan ok.
Vai että kissoja ei ole jalostettu mitenkään? Kyllä on. Maatiaiskissoista ne arat jotka välttelevät ihmisiä eivät ole lisääntyneet/lisäänny yhtä hyvin kuin ne sosiaaliset jotka mielellään hakeutuvat talveksi lämpimään ihmisten koteihin ulkorakennusten sijaan. Sosiaaliset ovat saaneet paremmin ruokaa ja huolenpitoa. HÄN myös alkaa syömään sinua muutaman päivän sisällä jos kuolet yksin kotiin. Sillä se on eläin. Eikä kaipaa tippakaan kun sijoitetaan uuteen kotiin missä uusi mamma antaa ruokaa ja silityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kiistelyä tästä. Itse olen äiti ja lapset ihan parasta elämässäni. Kuitenkin minusta On parempi, että kaikki eivät tee lapsia. Varmasti moni vela olisi hyvä vanhempi ja voisi yllättyä itsekin, mutta sitä kun ei voi tietää. Jos se haluttomuus lapsesta huolehtimiseen ei väistyisikään, niin siinä olisi kaksi elämää pilalla. Kaikki eivät ole sopivia vanhemmiksi, ja jotkut tunnistavat sen itse jo etukäteen. Jotkut tekevät lapsia ja toteavat sen vasta sitten (tai kieltävät - joka tapauksessa lapsi kärsii)
Tämä niin tuhat kertaa.
Näin normaalit ihmiset ajattelevat.
Tuossa oli kaikki oleellinen kiteytettynä.
t: vela
Varmasti joidenkin kohdalla paikkansa pitävää. Itse tiedän ja olen monesti kuullutkin että minusta tulisi hyvä äiti. En vain sellaiseksi halua. Lapsettomuushaluni johtuvat ihan muista syistä
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä ei ole kovin vahva tarve itsenäisyyteen ja itsensä toteuttamiseen, hän voi olla hyvin onnellinen vaikka peheenäitinä ja elää elämänsä pääosin muiden kautta. Se on ok. Ei se ole muilta pois, paitsi veroja ja eläkemaksuja menee enemmän, jos kaikki eivät maksa täysiä veroja ja eläkemaksuja yhteiskunnalle ja eläkerahastoille. Hyvä kasvattaja tuo uusia veronmaksajia kuitenkin.
Ei tuo, ihmisille ei ole töitä enää tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on sinänsä turha kiistellä, koska ihmiset ovat niin erilaisia. Jollekin vastuu pienestä ihmisestä on kauhistus, jollekin unelmien täyttymys. Minulla on juuri parhaillaan pienet lapset (4v ja 8kk) ja koen eläväni elämäni parasta aikaa. Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään ikinä ja äitiys on hienointa mitä minulle on tapahtunut elämässä. Ihan arjessa tunnen monesti että sydän pakahtuu onnesta.
Kaikkien juttu tällainen lapsiarki ei varmasti ole. Eikä olekaan, näkeehän sen että todella piittaamattomia vanhempia on jonkin verran - heidän olisi ollut parempi jättää lapset tekemättä.
Arvasin äitiyden sopivan minulle jo siitä, että olen aina hoivannut ja rakastanut eläimiä. Esim. Koirien sitovuus ei ole ikinä tuntunut minusta ahdistavalta, vaan ihanalta. Ja asuin siis yksin koirien kanssa ja arkeni meni täysin töiden ja koirien ehdoilla.
Jokaisen oma valinta ja mieltymys
- Mutta sen sanon, että varmasti moni vela yllättyisi onnesta ja rakkaudesta OMAA lasta kohtaan, jos sellaisen saisikin. Oma lapsi on tunnekokemuksena ihan eri universumista kuin muiden lapset. Mutta jos ei saa, on varmasti myös tyytyväinen elämäänsä eikä osaa kaivata muuta.
Miksi ensin halveksitaan ja vihaisina äksytään että, hyvä vain kun ette lisäänny ja olisitte huonoja äitejä.
Sitten kuitenkin yllytetään polkemaan paskaan ja koittamaan onneaan, josko sitä siitä OMASTA lapsesta yllättyisi.
Päättäkää jo mitä haluatte! Haluatteko etteivät huonot ihmiset eli velat lisäännyt vai haluatteko että he koeluontoisesti kokeeksi ihan testaavat tulisiko OMASTA lapsesta joku yllätys vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kiistelyä tästä. Itse olen äiti ja lapset ihan parasta elämässäni. Kuitenkin minusta On parempi, että kaikki eivät tee lapsia. Varmasti moni vela olisi hyvä vanhempi ja voisi yllättyä itsekin, mutta sitä kun ei voi tietää. Jos se haluttomuus lapsesta huolehtimiseen ei väistyisikään, niin siinä olisi kaksi elämää pilalla. Kaikki eivät ole sopivia vanhemmiksi, ja jotkut tunnistavat sen itse jo etukäteen. Jotkut tekevät lapsia ja toteavat sen vasta sitten (tai kieltävät - joka tapauksessa lapsi kärsii)
Tämä niin tuhat kertaa.
Näin normaalit ihmiset ajattelevat.
Tuossa oli kaikki oleellinen kiteytettynä.
t: vela
Varmasti joidenkin kohdalla paikkansa pitävää. Itse tiedän ja olen monesti kuullutkin että minusta tulisi hyvä äiti. En vain sellaiseksi halua. Lapsettomuushaluni johtuvat ihan muista syistä
Minäkin. Olisin hyvä äiti koska olen niin empaattinen. Olen kuitenkin niin empaattinen etten halua lasta synnyttää kärsimykseen. Sen ihmisen olisi jäätävä tälle maapallolle, koska emme ole löytäneet muuta paikkaa raiskattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kiistelyä tästä. Itse olen äiti ja lapset ihan parasta elämässäni. Kuitenkin minusta On parempi, että kaikki eivät tee lapsia. Varmasti moni vela olisi hyvä vanhempi ja voisi yllättyä itsekin, mutta sitä kun ei voi tietää. Jos se haluttomuus lapsesta huolehtimiseen ei väistyisikään, niin siinä olisi kaksi elämää pilalla. Kaikki eivät ole sopivia vanhemmiksi, ja jotkut tunnistavat sen itse jo etukäteen. Jotkut tekevät lapsia ja toteavat sen vasta sitten (tai kieltävät - joka tapauksessa lapsi kärsii)
Tämä niin tuhat kertaa.
Näin normaalit ihmiset ajattelevat.
Tuossa oli kaikki oleellinen kiteytettynä.
t: vela
Varmasti joidenkin kohdalla paikkansa pitävää. Itse tiedän ja olen monesti kuullutkin että minusta tulisi hyvä äiti. En vain sellaiseksi halua. Lapsettomuushaluni johtuvat ihan muista syistä
Minusta ei ehkä mitään maailman parasta äitiä tulisi koska uupuisin niin pahasti ja sairastuisin unettomuuden seurauksena niin pahasti, etten kykenisi mihinkään.
Muuten varmaan olisin ihan perus normi äityli. En vaan itse olisi kovin onnellinen kun tarvitsen oikeasti tosi paljon omaa aikaa ja rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Velan ei tarvitse lisääntyä, että joku rakastaisi :D
Minulle kyllä riittää lemmikkini pyytetön rakkaus ja hänen antamat märät pusut/tassuilla leipomiset.
En ole kateellinen tuntemilleni ihmisille ketkä ovat haudanneet lapsensa tai kenen lapsi on syntynyt vammaisena/pahasti sairaana.
Osaan rakastaa itseäni ja minulla ei ole koskaan tylsää yksin. Koska tunnen itseni aika hyvin, en koskaan ole yksinäinen. Meitä onnellisia erakoita on aika paljon.
No varmaan osaat rakastaa itseäs. Ole sit vaan kaikessa rauhassa onnellinen sen pyyteettömän koiras kanssa.
Ei ollu koira.
Olen onnellinen näin.
En ole pyyteettömyydestä mitään sanonut. Sellaiseen en edes usko.
Rakkaus ei koskaan ole pyyteetöntä. Eläimiltä saa juuri sitä mitä ansaitsee. Jos kohtelet huonosti, ne pelkää sinua. Jos arvostat saat takaisin sen hyvän.
Tämä menee varmasti joillakin tosi pahasti tunteisiin, mutta mikään ei ole niin epäpyyteetöntä rakkautta maailmassa kuin äidin ja lapsen välinen rakkaus. Se ei ole pyyteettömyyttä nähnytkään. Se ei ole ehdotonta. Se on ehdollisinta sorttia mitä voi kuvitella.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka äksyäisi.
Täytyy sivuhuomauttaa että lemmikkieläimistä on karsittu/karsitaan pois jalostuksessa ne yksilöt jotka eivät pidä ihmisistä. Ei se eläinten rakkaus pyyteetöntä ole, jos sinä lakkaat olemasta se joka antaa ruuan tai rapsutuksia, voit sanoa hyvästit positiiviselle huomiolle.
En ole väittänyt missään vaiheessa noin. Luitko mitä kirjoitin vai onko niin kiire öyhötä, ettet ehdi?
Ja lemmikkini on KISSA jota ei ole jalostettu mitenkään. Saan HÄNELTÄ rakkautta, koska olen sitä ensin itse antanut ja se on kuule ihan ok.
Ja se on varmaan sun mielestäs paljon se!
Niin onkin. Ja sen ei luulisi millään tavalla olevan SINULTA pois.
Vai mikä sulla on ongelmana siinä?
Voi voi. Ei ole ongelma. Kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kiistelyä tästä. Itse olen äiti ja lapset ihan parasta elämässäni. Kuitenkin minusta On parempi, että kaikki eivät tee lapsia. Varmasti moni vela olisi hyvä vanhempi ja voisi yllättyä itsekin, mutta sitä kun ei voi tietää. Jos se haluttomuus lapsesta huolehtimiseen ei väistyisikään, niin siinä olisi kaksi elämää pilalla. Kaikki eivät ole sopivia vanhemmiksi, ja jotkut tunnistavat sen itse jo etukäteen. Jotkut tekevät lapsia ja toteavat sen vasta sitten (tai kieltävät - joka tapauksessa lapsi kärsii)
Tämä niin tuhat kertaa.
Näin normaalit ihmiset ajattelevat.
Tuossa oli kaikki oleellinen kiteytettynä.
t: vela
Varmasti joidenkin kohdalla paikkansa pitävää. Itse tiedän ja olen monesti kuullutkin että minusta tulisi hyvä äiti. En vain sellaiseksi halua. Lapsettomuushaluni johtuvat ihan muista syistä
Sinäkään et tainnut kunnolla lukea mitä kommentoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin ärhäkän oloisia vanhempia tässä keskustelussa. Luontoäidin olisi pitänyt miettiä ennen kuin antoi tuollaisten lisääntyä. Mutta äitihän se luontoäitikin on - ei siltä kannata kovin korkeaa aivotoimintaa odottaa. Mammahormoneista sekin ressukka kai on mennyt sekaisin.
Mielestäni päinvastoin. Velat ei myönnä että lasten saannissa tai perhe-elämässä olisi yhtään mitään hyvää ja etteivät jää mistään paitsi. Huolimatta siitä että perheelliset ovat eläneet joskus perheetöntä arkea, velat taas eivät ole eläneet molempia arkia. Mielestäni totuudellisimmat mielipiteet tulevat perheellisiltä ja kas kummaa, toisten mielestä lapseton arki oli parempaa ja toisten mielestä perhearki on parempaa. Mistä tiedän suositellako mansikkahilloa itselle tuntemattomalle henkilölle joka ei ole koskaan sitä maistanut?
terv. perheellinen
Mansikkahillo ja lasten saanti ei ole verrattavissa olevia asioita. Ennemmin käyttäisin vertausta että suosittelet ostamaan hevosen ja mielellään okt:n jostain, vaikka henkilöllä ei ole kokemusta hevosista tai omakotitaloista. No, sivuseikka. Perheelliset eivät ole koskaan kokeneet, suurin osa ainakaan, oikeasti aikuista ja lapsetonta arkea jossa elämässä on arkista aherrusta ja myös vapaata aikaa, yleisesti ottaen rauhallisempaa järkeä päässä ja rahaa jota käyttää. Lapsellisten arkea sitten pääseekin seuraamaan, jos ne lapselliset samanikäiset ystävät siis edelleen ovat tolkuissaan ja heillä on muutakin elämää vielä jäljellä kuin ne omat lapset. Harvapa tässä on mukana pysynyt, kitinää tulee lähinnä että miksi ei kiinnosta olla yhteydessä. Kiinnostuksestaan se ei ole kiinni, vaan siitä että tiettyjen lapsellisten kanssa on täysin mahdotonta sopia mitään menemisiä ja tekemisiä. Eli et voi tietää tuosta lapsettomasta aikuisen arjesta, kun et sitä ole kokenut. Lisäksi monilla lapsettomilla voi olla kumppani, jolla on lapsia esim. vuoroviikoin. Silloinkin sitä lapsi arkea saa kokea.
Omalta osaltani se lapseton aikuinen arki on käytännössä samaa kuin lapsellisilla, mutta saan käyttää kaiken lopun ajan juuri kuin itse haluan. Ei tarvitse herätä aikaisemmin tekemään aamu juttuja lapsen kanssa, kuskata sitä minnekkään tai sopia lomien hoitamisesta, läksyistä, huolehtia koulusta tai siitä että lapsella menee hyvin, viikonloppuisin voi herätä kun haluaa ja mennä nukkumaan kun haluaa. Tämä sopii minulle, en koe jääväni mistään paitsi.
Olen tuo perheellinen ja elin 5v sitä hyvin vapaata rahantäyteistä lapsetonta arkea työn ja vapaa-ajan kanssa vuorotellen. Mielettömän tylsää oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Velan ei tarvitse lisääntyä, että joku rakastaisi :D
Minulle kyllä riittää lemmikkini pyytetön rakkaus ja hänen antamat märät pusut/tassuilla leipomiset.
En ole kateellinen tuntemilleni ihmisille ketkä ovat haudanneet lapsensa tai kenen lapsi on syntynyt vammaisena/pahasti sairaana.
Osaan rakastaa itseäni ja minulla ei ole koskaan tylsää yksin. Koska tunnen itseni aika hyvin, en koskaan ole yksinäinen. Meitä onnellisia erakoita on aika paljon.
No varmaan osaat rakastaa itseäs. Ole sit vaan kaikessa rauhassa onnellinen sen pyyteettömän koiras kanssa.
Ei ollu koira.
Olen onnellinen näin.
En ole pyyteettömyydestä mitään sanonut. Sellaiseen en edes usko.
Rakkaus ei koskaan ole pyyteetöntä. Eläimiltä saa juuri sitä mitä ansaitsee. Jos kohtelet huonosti, ne pelkää sinua. Jos arvostat saat takaisin sen hyvän.
Tämä menee varmasti joillakin tosi pahasti tunteisiin, mutta mikään ei ole niin epäpyyteetöntä rakkautta maailmassa kuin äidin ja lapsen välinen rakkaus. Se ei ole pyyteettömyyttä nähnytkään. Se ei ole ehdotonta. Se on ehdollisinta sorttia mitä voi kuvitella.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka äksyäisi.
Täytyy sivuhuomauttaa että lemmikkieläimistä on karsittu/karsitaan pois jalostuksessa ne yksilöt jotka eivät pidä ihmisistä. Ei se eläinten rakkaus pyyteetöntä ole, jos sinä lakkaat olemasta se joka antaa ruuan tai rapsutuksia, voit sanoa hyvästit positiiviselle huomiolle.
En ole väittänyt missään vaiheessa noin. Luitko mitä kirjoitin vai onko niin kiire öyhötä, ettet ehdi?
Ja lemmikkini on KISSA jota ei ole jalostettu mitenkään. Saan HÄNELTÄ rakkautta, koska olen sitä ensin itse antanut ja se on kuule ihan ok.
Ja se on varmaan sun mielestäs paljon se!
Niin onkin. Ja sen ei luulisi millään tavalla olevan SINULTA pois.
Vai mikä sulla on ongelmana siinä?
Voi voi. Ei ole ongelma. Kaikki hyvin.
Tulee vaan sellainen vaikutelma että persettäsi jotenkin hiertää. Hyvä jos kaikki on hyvin eikä mitään ongelmaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin ärhäkän oloisia vanhempia tässä keskustelussa. Luontoäidin olisi pitänyt miettiä ennen kuin antoi tuollaisten lisääntyä. Mutta äitihän se luontoäitikin on - ei siltä kannata kovin korkeaa aivotoimintaa odottaa. Mammahormoneista sekin ressukka kai on mennyt sekaisin.
Mielestäni päinvastoin. Velat ei myönnä että lasten saannissa tai perhe-elämässä olisi yhtään mitään hyvää ja etteivät jää mistään paitsi. Huolimatta siitä että perheelliset ovat eläneet joskus perheetöntä arkea, velat taas eivät ole eläneet molempia arkia. Mielestäni totuudellisimmat mielipiteet tulevat perheellisiltä ja kas kummaa, toisten mielestä lapseton arki oli parempaa ja toisten mielestä perhearki on parempaa. Mistä tiedän suositellako mansikkahilloa itselle tuntemattomalle henkilölle joka ei ole koskaan sitä maistanut?
terv. perheellinen
Mansikkahillo ja lasten saanti ei ole verrattavissa olevia asioita. Ennemmin käyttäisin vertausta että suosittelet ostamaan hevosen ja mielellään okt:n jostain, vaikka henkilöllä ei ole kokemusta hevosista tai omakotitaloista. No, sivuseikka. Perheelliset eivät ole koskaan kokeneet, suurin osa ainakaan, oikeasti aikuista ja lapsetonta arkea jossa elämässä on arkista aherrusta ja myös vapaata aikaa, yleisesti ottaen rauhallisempaa järkeä päässä ja rahaa jota käyttää. Lapsellisten arkea sitten pääseekin seuraamaan, jos ne lapselliset samanikäiset ystävät siis edelleen ovat tolkuissaan ja heillä on muutakin elämää vielä jäljellä kuin ne omat lapset. Harvapa tässä on mukana pysynyt, kitinää tulee lähinnä että miksi ei kiinnosta olla yhteydessä. Kiinnostuksestaan se ei ole kiinni, vaan siitä että tiettyjen lapsellisten kanssa on täysin mahdotonta sopia mitään menemisiä ja tekemisiä. Eli et voi tietää tuosta lapsettomasta aikuisen arjesta, kun et sitä ole kokenut. Lisäksi monilla lapsettomilla voi olla kumppani, jolla on lapsia esim. vuoroviikoin. Silloinkin sitä lapsi arkea saa kokea.
Omalta osaltani se lapseton aikuinen arki on käytännössä samaa kuin lapsellisilla, mutta saan käyttää kaiken lopun ajan juuri kuin itse haluan. Ei tarvitse herätä aikaisemmin tekemään aamu juttuja lapsen kanssa, kuskata sitä minnekkään tai sopia lomien hoitamisesta, läksyistä, huolehtia koulusta tai siitä että lapsella menee hyvin, viikonloppuisin voi herätä kun haluaa ja mennä nukkumaan kun haluaa. Tämä sopii minulle, en koe jääväni mistään paitsi.
Olen tuo perheellinen ja elin 5v sitä hyvin vapaata rahantäyteistä lapsetonta arkea työn ja vapaa-ajan kanssa vuorotellen. Mielettömän tylsää oli.
No sinulla oli tylsää sitten. Varmasti ymmärrät ettei kaikilla ole tylsää. Eikä kaikkien tule missään nimessä tylsyyteen lapsia lähteä tekemään. Pitää olla vähän muitakin syitä.
Olet vaihtanut vaippoja, pyyhkinyt perseitä ja pessyt paskapyykkiä. Sen aikaa olisit voinut tehdä jotain muuta, josta jäit paitsi. Ne päivät menivät jo. Sen hetken kun kiduit synnytyssalissa olisit voinut tehdä jotain muuta. Niiden valvottujen öiden sijaan olisit voinut tehdä jotain muuta. Kaikki valintoja tekevät ihmiset jäävät paitsi jostain muusta, joka olisi tapahtunut sillä aikaa jos he olisivat valinneet toisin. Minä velana en vaan ole halunnut omia lapsia monesta syystä. Sinä halusit lapsia ja viettää aikasi lasten paskapyykkishown kanssa ja se on ihan ok. En yritä päteä, että olisin käyttänyt aikani paremmin ja sinä olet saanut paskashowsi pitää kuten halusit. Miksi pitäisi kuvitella yhtään mitään? Jokainen elää niin kuin haluaa. Kumpikaan meistä ei saa edellistä 18 vuotta takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdetään siitä että olen äiti. Tein lapset vanhana koska halusin elää ensin, joten olen saanut jopa haukkumista siitä osakseni. Mutta miksi Ap kiinnostunut mitä muut ajattelee jos ja kun olet onnellinen? Otsikko on aika veloja syyllistävää kun ''kuvittelevat sitä ja tätä'', jotkut on vain onnellisempia ilman lapsia hyväksy se. Ehkä sinäkin olisit ollut, vähän huolettaa suoraansanottuna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Velan ei tarvitse lisääntyä, että joku rakastaisi :D
Minulle kyllä riittää lemmikkini pyytetön rakkaus ja hänen antamat märät pusut/tassuilla leipomiset.
En ole kateellinen tuntemilleni ihmisille ketkä ovat haudanneet lapsensa tai kenen lapsi on syntynyt vammaisena/pahasti sairaana.
Osaan rakastaa itseäni ja minulla ei ole koskaan tylsää yksin. Koska tunnen itseni aika hyvin, en koskaan ole yksinäinen. Meitä onnellisia erakoita on aika paljon.
No varmaan osaat rakastaa itseäs. Ole sit vaan kaikessa rauhassa onnellinen sen pyyteettömän koiras kanssa.
Ei ollu koira.
Olen onnellinen näin.
En ole pyyteettömyydestä mitään sanonut. Sellaiseen en edes usko.
Rakkaus ei koskaan ole pyyteetöntä. Eläimiltä saa juuri sitä mitä ansaitsee. Jos kohtelet huonosti, ne pelkää sinua. Jos arvostat saat takaisin sen hyvän.
Tämä menee varmasti joillakin tosi pahasti tunteisiin, mutta mikään ei ole niin epäpyyteetöntä rakkautta maailmassa kuin äidin ja lapsen välinen rakkaus. Se ei ole pyyteettömyyttä nähnytkään. Se ei ole ehdotonta. Se on ehdollisinta sorttia mitä voi kuvitella.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka äksyäisi.
En voi ymmärtää enkä allekirjoittaa mitenkään tuota väitettäsi, että mikään ei ole niin epäpyyteetöntä kuin äidinrakkaus. Mitä oikein tarkoitat, miten perustelisit?
Minä olen ennen äidiksi tuloa rakastanut monia: ihmisiä, lemmikkejä, asioita ja paikkoja. Mutta vasta lapseni saatuani koen tietäväni, mitä täysin pyyteetön rakkaus on. Se on sitä, että vaikka lapseni olisi millainen tahansa ja tekisi mitä tahansa, rakastaisin häntä AINA ja IKUISESTI sydämeni pohjasta. Olisin milloin vain valmis tekemään ihan mitä tahansa hänen puolestaan. Annan hänelle anteeksi sellaisetkin asiat, joita muiden tekemänä en suvaitsisi. Jos voin johonkin asiaan luottaa, niin se on rakkauteni lastani kohtaan, se ei horju. En ole tällaista tunnetta kokenut ikinä eläissäni ennen lapseni tuloa. Ja tämä ei alkanut heti synnytyksestä, itse asiassa kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Noin 2kk kohdalla alkoi mieli kirkastua ja siitä on rakkaus kasvanut päivä päivältä, ihan eri sfääreihin kuin muut kokemani rakkaudentunteet täällä maailmassa. Minua oikeastaan loukkaa tuo väitteesi äidinrakkauden "likaisuudesta". Minulle se on kaikkein puhtain tunne. Luulen, että sinun äitisi on ollut jotrnkin ongelmainen, kun koet äidinrakkauden noin. Se on surullista mutta älä yleistä omaa kokemaasi kaikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Velan ei tarvitse lisääntyä, että joku rakastaisi :D
Minulle kyllä riittää lemmikkini pyytetön rakkaus ja hänen antamat märät pusut/tassuilla leipomiset.
En ole kateellinen tuntemilleni ihmisille ketkä ovat haudanneet lapsensa tai kenen lapsi on syntynyt vammaisena/pahasti sairaana.
Osaan rakastaa itseäni ja minulla ei ole koskaan tylsää yksin. Koska tunnen itseni aika hyvin, en koskaan ole yksinäinen. Meitä onnellisia erakoita on aika paljon.
No varmaan osaat rakastaa itseäs. Ole sit vaan kaikessa rauhassa onnellinen sen pyyteettömän koiras kanssa.
Ei ollu koira.
Olen onnellinen näin.
En ole pyyteettömyydestä mitään sanonut. Sellaiseen en edes usko.
Rakkaus ei koskaan ole pyyteetöntä. Eläimiltä saa juuri sitä mitä ansaitsee. Jos kohtelet huonosti, ne pelkää sinua. Jos arvostat saat takaisin sen hyvän.
Tämä menee varmasti joillakin tosi pahasti tunteisiin, mutta mikään ei ole niin epäpyyteetöntä rakkautta maailmassa kuin äidin ja lapsen välinen rakkaus. Se ei ole pyyteettömyyttä nähnytkään. Se ei ole ehdotonta. Se on ehdollisinta sorttia mitä voi kuvitella.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka äksyäisi.
Täytyy sivuhuomauttaa että lemmikkieläimistä on karsittu/karsitaan pois jalostuksessa ne yksilöt jotka eivät pidä ihmisistä. Ei se eläinten rakkaus pyyteetöntä ole, jos sinä lakkaat olemasta se joka antaa ruuan tai rapsutuksia, voit sanoa hyvästit positiiviselle huomiolle.
En ole väittänyt missään vaiheessa noin. Luitko mitä kirjoitin vai onko niin kiire öyhötä, ettet ehdi?
Ja lemmikkini on KISSA jota ei ole jalostettu mitenkään. Saan HÄNELTÄ rakkautta, koska olen sitä ensin itse antanut ja se on kuule ihan ok.
Vai että kissoja ei ole jalostettu mitenkään? Kyllä on. Maatiaiskissoista ne arat jotka välttelevät ihmisiä eivät ole lisääntyneet/lisäänny yhtä hyvin kuin ne sosiaaliset jotka mielellään hakeutuvat talveksi lämpimään ihmisten koteihin ulkorakennusten sijaan. Sosiaaliset ovat saaneet paremmin ruokaa ja huolenpitoa. HÄN myös alkaa syömään sinua muutaman päivän sisällä jos kuolet yksin kotiin. Sillä se on eläin. Eikä kaipaa tippakaan kun sijoitetaan uuteen kotiin missä uusi mamma antaa ruokaa ja silityksiä.
Mihin pyrit tuolla?
Ihmisetkin syövät toisiaan jos muuta ei ole.
Ihmisetkin tekevät kaltoinkohdeltuina hirveyksiä.
Jos et ruoki lastasi ja pieksät häntä, hän alkaa halveksia sinua.
Miksi sössötät tuota sekoiluasi, kun MINÄ huolehdin ja rakastan lemmikkiäni ja HÄN kiittää minua siitä ihanilla pusuillaan ja tassuilla leipomisilla.
Kissani myös osoittaa tuota rakkauttaa, vaikka joku muu ruokkisi sitä. Se pitää minua emonaan.
Ei minulle ole mitään väliä sinun jos HÄN sinun skenaariossasi söisi ruumiini. Mitä se minua sitten kuolleena haittaa?
Mitä väliä sillä on jos olisi sellainen mielikuvituksesi tuottama tapahtuma jossa jättäisin lemmikkini hoitamatta ja pieksisin sitä, ja HÄN sitten pelkäisi minua. KUN SE TULE TOTEUTUMAAN.
En ole sellainen eläinvihaaja mitä sinä olet. Niin minulle ei ole mikään ongelma hoitaa lemmikkiäni asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
"Näin 43-vuotiaana kolmen mahtavan teinin äitinä voin sanoa, että mikään ei estä minua tekemästä haluamiani asioita, eikä ole estänyt moneen vuoteen."
Aivan. Asiat joita sinä haluat tehdä sattuvat olemaan sellaisia, että perhe ei tule niiden eteen. Hyvä, että toimii sulle.
Aivan. Toiseksi hän on 43-vuotias teinien äiti. Sitten kun väsää lapset vasta keski-iän kynnyksellä voi käydä niin, ettei ruuhkavuosien jälkeen olekaan enää niitä terveitä vuosia jäljellä jolloin voi tulla ja mennä vapaasti. Eihän sitä toki kukaan takaa nuoremmallekaan vanhemmalle, mutta kyllä ne riskit on ihan eri luokkaa lastenhankintaa pohtivalle parikymppiselle kuin 20 vuotta vanhemmalle. Itsekin olen ymmärtänyt, että on asioita joita en tule luultavasti enää koskaan tekemään, koska siinä vaiheessa kun lapset on isoja en enää ole siinä iässä missä niitä tehdään. En koskaan lähde reilaamaan, en Ibizalle bailaamaan, en oktoberfesteille, en Alpeille laskettelemaan, en sille ajomatkalle jenkkien halki tai reppureissaamaan Aasiaan. Kun lapset on teinejä olen jo lähes kuusikymppinen rusina lähtee korkeintaan Kanarialle eläkeläisten ryhmämatkalle narisemaan kolotuksiaan.
Ja se, että luultavasti kukaan ei enää koskaan tule katsomaan minua sillä tavalla kun korviaan myöten rakastunut mies katsoo kaunista naista. Huumaantuneena. Jostain syystä se on yllättävän kova paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun noita työssäkäyviä lapsettomia tuttuja kuuntelee, niin ei heidän elämänsä ole kyllä yhtään sen ihmeellisempää kuin oma perhe-elämäni.
Alapeukuttajille:
Aamulla töihin, illalla kotiin. Ruokaa, pyykkejä, pientä siivousta ja muutan puuhastelua, lenkkeilyä. Nukkumaan. Aamulla sama uusiksi.
Viikonloppuna vähän pidempään nukkumista, vähän pidempi lenkki, vähän parempaa ruokaa kuin viikolla, kaupassa käynti, siivoilua, pihatöitä, remppaa, ystävien tai sukulaisten tapaamista, kesällä mökille.
Tämä siis lapsettomien tuttujeni arkea, josta kuulen päivittäin ihan heidän itsensä kertomana.
Minun arkeni: Sama kuin yllä lisättynä lapsilla.
Ohhoh elävätpä tylsää elämää. Minä käyn ravintoloissa ja matkoilla ystävieni kanssa joka kuukausi ja joka viikko on eri aktiviteetteja. Tuollaisella arjella minäkin olisin jo tehnyt lapsia
Tuo on sitä tuikitavallista arkea, jota varmaan suurin osa elää! Toki silloin tällöin käydään siellä ravintolassa syömässä, teatterissa, näyttelyssä, juhlissa tms. Lomilla matkoilla.
Elät kyllä jossakin omassa kuplassasi, jos kuvittelet, että kaikilla lapsettomilla on mahdollisuus kuukausittaiseen matkusteluun. Jos käy töissä, on jo ajallisesti hankalaa, saatikka että sellaiseen rahat riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun noita työssäkäyviä lapsettomia tuttuja kuuntelee, niin ei heidän elämänsä ole kyllä yhtään sen ihmeellisempää kuin oma perhe-elämäni.
Alapeukuttajille:
Aamulla töihin, illalla kotiin. Ruokaa, pyykkejä, pientä siivousta ja muutan puuhastelua, lenkkeilyä. Nukkumaan. Aamulla sama uusiksi.
Viikonloppuna vähän pidempään nukkumista, vähän pidempi lenkki, vähän parempaa ruokaa kuin viikolla, kaupassa käynti, siivoilua, pihatöitä, remppaa, ystävien tai sukulaisten tapaamista, kesällä mökille.
Tämä siis lapsettomien tuttujeni arkea, josta kuulen päivittäin ihan heidän itsensä kertomana.
Minun arkeni: Sama kuin yllä lisättynä lapsilla.
Ohhoh elävätpä tylsää elämää. Minä käyn ravintoloissa ja matkoilla ystävieni kanssa joka kuukausi ja joka viikko on eri aktiviteetteja. Tuollaisella arjella minäkin olisin jo tehnyt lapsia
Toisaalta se on jo aika paljon laadukkaampaa tylsää elämää kun saa vaikka syödä yksin. Ei tarvitse pestä samalla lattialta lapsen tiputtamia ruokaa, pyyhkiä vaahtoista kuolaruokaa lapsen rinnuksilta, kaatunutta maitoa ja blaa blaa. Saa vain syödä ja nautiskella ruokailuhetkestä :)
Tämä niin tuhat kertaa.
Näin normaalit ihmiset ajattelevat.
Tuossa oli kaikki oleellinen kiteytettynä.
t: vela