Lue keskustelun säännöt.
Mistä te lapsettomat kuvittelette lapsiperheellisten jäävän paitsi?
27.10.2021 |
Taas kun lueskelin tuota " kaikki muuttuu lapsen myötä"- keskustelua, niin siellä tuli tällainenkin ajatus vastaan. Että lapsiperheellinen yrittää laittaa " vahingon kiertämään", että muutkin jäisi niin paljosta paitsi. Eli mistä siis?
Muutenkin nämä keskustelut kuulostaa aina siltä, että kun kerran lapsia hankkii, niin sitten ne on ikuisesti vauvoja/taaperoita, ja niissä on kiinni koko ajan.
Näin 43-vuotiaana kolmen mahtavan teinin äitinä voin sanoa, että mikään ei estä minua tekemästä haluamiani asioita, eikä ole estänyt moneen vuoteen.
Ja siis jotenkin ylipäätään tuo ajatusmalli, että " kaikki muuttuu" olisi jotenkin huono asia? Ihmiset jotka haluaa lapsia HALUAA NIITÄ. Haluaa sen lapsiperhe-elämän. Toki siellä voi tulla yllätyksiäkin, mutta noin pääsääntöisesti sen valinnan kyllä tekee ihan tietoisesti.
Ja sitten vielä: ei kaikki muutu. Moni asia muuttuu, mutta ei todellakaan kaikki. Tai toki riippuu varmasti perheestäkin ja lapsesta, onko terve jne. Mutta ainakin itsellä on säilynyt oma ura, ystävät, harrastukset, mielenkiinnonkohteet. Ja aikanaan kun ei niin paljon " päässyt" ( ei olisi ollut kyllä halujakaan) baareihin juoksemaan, niin silloin kun sitten lähti juhlimaan, se tuntui paljon merkityksellisemmältä kuin nyt, kun se on aina mahdollista.
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veloille: olette tehneet aivan oikean päätöksen jäädä lapsettomaksi, teistä olisi tullut aivan karmeita vanhempia.
Ja kuitenkin maailma on pullollaan todistetusti karmeita vanhempia joista vain äärimmäisen harva on vela.
Voi karmeus sun kanssas karmea vela!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun noita työssäkäyviä lapsettomia tuttuja kuuntelee, niin ei heidän elämänsä ole kyllä yhtään sen ihmeellisempää kuin oma perhe-elämäni.
Alapeukuttajille:
Aamulla töihin, illalla kotiin. Ruokaa, pyykkejä, pientä siivousta ja muutan puuhastelua, lenkkeilyä. Nukkumaan. Aamulla sama uusiksi.
Viikonloppuna vähän pidempään nukkumista, vähän pidempi lenkki, vähän parempaa ruokaa kuin viikolla, kaupassa käynti, siivoilua, pihatöitä, remppaa, ystävien tai sukulaisten tapaamista, kesällä mökille.
Tämä siis lapsettomien tuttujeni arkea, josta kuulen päivittäin ihan heidän itsensä kertomana.
Minun arkeni: Sama kuin yllä lisättynä lapsilla.
Ohhoh elävätpä tylsää elämää. Minä käyn ravintoloissa ja matkoilla ystävieni kanssa joka kuukausi ja joka viikko on eri aktiviteetteja. Tuollaisella arjella minäkin olisin jo tehnyt lapsia
Vierailija kirjoitti:
Kovin ärhäkän oloisia vanhempia tässä keskustelussa. Luontoäidin olisi pitänyt miettiä ennen kuin antoi tuollaisten lisääntyä. Mutta äitihän se luontoäitikin on - ei siltä kannata kovin korkeaa aivotoimintaa odottaa. Mammahormoneista sekin ressukka kai on mennyt sekaisin.
Mielestäni päinvastoin. Velat ei myönnä että lasten saannissa tai perhe-elämässä olisi yhtään mitään hyvää ja etteivät jää mistään paitsi. Huolimatta siitä että perheelliset ovat eläneet joskus perheetöntä arkea, velat taas eivät ole eläneet molempia arkia. Mielestäni totuudellisimmat mielipiteet tulevat perheellisiltä ja kas kummaa, toisten mielestä lapseton arki oli parempaa ja toisten mielestä perhearki on parempaa. Mistä tiedän suositellako mansikkahilloa itselle tuntemattomalle henkilölle joka ei ole koskaan sitä maistanut?
terv. perheellinen
Vierailija kirjoitti:
Kun ottaa huomioon miten paljon, koko ajan ja kaikkialla lapsiperheen taholta kuulee vaatimuksia ja ruikutusta mistä milloinkin, niin niistä jutuista ainakin lapseton "jää paitsi".
Sitten vielä se jäkätys lapsettomia kohtaan - onkohan vain kyse kateudesta, kun jotkut ovat sentään uskaltaneet valita omat polkunsa.
Onnea suuresta rohkeudestasi sinne yksinäiselle polullesi!
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään älytöntä tällainen vastakkainasettelu. Ihmiset haluavat eri asioita, ja eri asiat tekevät eri ihmiset onnelliseksi. Toiselle on kauhistus lapsi, joka sitoo ja toinen ei voisi kuvitellakaan elämäänsä ilman suurperhettä.
Taas ajattelet vain omaa näkökulmaa. Lapseton ajattelee sitä lastakin, lapsellinen lisääntyy koska itse haluaa. Itsekkyys provosoi ja se aiheuttaa vastakkainasettelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä triggeröi ap:ta? Onko joku asia missä et ole elämääsi tyytyväinen? Olen vela ja minua luullaan onnettomaksi mieheni kanssa kunnes meihin tutustuu ja tietää elämäntyylimme ja arjen, ei se minua haittaa ihmiset saa luulla mitä luulee olen onnellinen ihan siitä riippumatta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun noita työssäkäyviä lapsettomia tuttuja kuuntelee, niin ei heidän elämänsä ole kyllä yhtään sen ihmeellisempää kuin oma perhe-elämäni.
No pitäisikö sen olla?
Olen kuullut, että suuri yksinäisyyden onni siellä vallitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Velan ei tarvitse lisääntyä, että joku rakastaisi :D
Minulle kyllä riittää lemmikkini pyytetön rakkaus ja hänen antamat märät pusut/tassuilla leipomiset.
En ole kateellinen tuntemilleni ihmisille ketkä ovat haudanneet lapsensa tai kenen lapsi on syntynyt vammaisena/pahasti sairaana.
Osaan rakastaa itseäni ja minulla ei ole koskaan tylsää yksin. Koska tunnen itseni aika hyvin, en koskaan ole yksinäinen. Meitä onnellisia erakoita on aika paljon.
No varmaan osaat rakastaa itseäs. Ole sit vaan kaikessa rauhassa onnellinen sen pyyteettömän koiras kanssa.
Ei ollu koira.
Olen onnellinen näin.
En ole pyyteettömyydestä mitään sanonut. Sellaiseen en edes usko.
Rakkaus ei koskaan ole pyyteetöntä. Eläimiltä saa juuri sitä mitä ansaitsee. Jos kohtelet huonosti, ne pelkää sinua. Jos arvostat saat takaisin sen hyvän.
Tämä menee varmasti joillakin tosi pahasti tunteisiin, mutta mikään ei ole niin epäpyyteetöntä rakkautta maailmassa kuin äidin ja lapsen välinen rakkaus. Se ei ole pyyteettömyyttä nähnytkään. Se ei ole ehdotonta. Se on ehdollisinta sorttia mitä voi kuvitella.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka äksyäisi.
Täytyy sivuhuomauttaa että lemmikkieläimistä on karsittu/karsitaan pois jalostuksessa ne yksilöt jotka eivät pidä ihmisistä. Ei se eläinten rakkaus pyyteetöntä ole, jos sinä lakkaat olemasta se joka antaa ruuan tai rapsutuksia, voit sanoa hyvästit positiiviselle huomiolle.
"Näin 43-vuotiaana kolmen mahtavan teinin äitinä voin sanoa, että mikään ei estä minua tekemästä haluamiani asioita, eikä ole estänyt moneen vuoteen."
Aivan. Asiat joita sinä haluat tehdä sattuvat olemaan sellaisia, että perhe ei tule niiden eteen. Hyvä, että toimii sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin ärhäkän oloisia vanhempia tässä keskustelussa. Luontoäidin olisi pitänyt miettiä ennen kuin antoi tuollaisten lisääntyä. Mutta äitihän se luontoäitikin on - ei siltä kannata kovin korkeaa aivotoimintaa odottaa. Mammahormoneista sekin ressukka kai on mennyt sekaisin.
Huolimatta siitä että perheelliset ovat eläneet joskus perheetöntä arkea, velat taas eivät ole eläneet molempia arkia.
Valtaosa lisääntyjistä (tytöistä) tekee lisääntymispäätöksen jo lapsena leikkien ohessa, eli kun heillä ei ole kokemusta mistään muusta kuin perhe-elämästä. Käytännössä koko elämä pyörii alusta asti sen lisääntymisen ympärillä nukkeleikeistä lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin ärhäkän oloisia vanhempia tässä keskustelussa. Luontoäidin olisi pitänyt miettiä ennen kuin antoi tuollaisten lisääntyä. Mutta äitihän se luontoäitikin on - ei siltä kannata kovin korkeaa aivotoimintaa odottaa. Mammahormoneista sekin ressukka kai on mennyt sekaisin.
Mielestäni päinvastoin. Velat ei myönnä että lasten saannissa tai perhe-elämässä olisi yhtään mitään hyvää ja etteivät jää mistään paitsi. Huolimatta siitä että perheelliset ovat eläneet joskus perheetöntä arkea, velat taas eivät ole eläneet molempia arkia. Mielestäni totuudellisimmat mielipiteet tulevat perheellisiltä ja kas kummaa, toisten mielestä lapseton arki oli parempaa ja toisten mielestä perhearki on parempaa. Mistä tiedän suositellako mansikkahilloa itselle tuntemattomalle henkilölle joka ei ole koskaan sitä maistanut?
terv. perheellinen
Sinäkö olet elänyt keski-ikäisenä lapsettoman elämää kun osaat sanoa että perhe-elämä on parempaa juuri silloin? Itselleni on herranjumala aivan sama kuka niitä lapsia tekee jos haluaa antakaan mennä vain, mutta miten teidän elämään vaikuttaa se etten minä lapsia halua? Onko se sinulta pois? En epäile yhtään etteikö lapsista pitävän ja vanhemmuudesta haaveilevan paras asia ikinä olisi se lapsen saaminen ja hyvä jos saa ja on onnellinen. Eikä varmasti jää mistään mistä ei halua niin paitsi, kerta sen perhe-elämän tietää haluavansa.
Minä en vain halua enkä sitä anteeksi pyytele, olen onnellinen juuri nyt ja näin vaikka joku perheellinen haluaakin syystä tai toisesta muuta uskotella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. En ota kantaa siihen, mistä joku muu jäisi ehkä paitsi. Sellainen spekulointihan nyt olisi aika typerää, kun elämäntilanteet ja -tyylit sekä toiveet ja tarpeet ovat niin erilaiset.
Mutta minä jäisin vaille mun omaa elämää. Rakastan hiljaisuutta & yksinoloa, kammoan lapsia & hälinää & meteliä. En ole koskaan halunnut lapsia. Olen töissä ja opiskelen. Parisuhteenkaan saaminen ei ole erinäisistä syistä lähitulevaisuuden haaveissa. Joten itselleni se lasten hankinta tarkoittaisi menetyksiä aika paljonkin, ja vaatisi käytännössä koko elämän ja minuuden rukkaamista uuteen uskoon. Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Velan ei tarvitse lisääntyä, että joku rakastaisi :D
Minulle kyllä riittää lemmikkini pyytetön rakkaus ja hänen antamat märät pusut/tassuilla leipomiset.
En ole kateellinen tuntemilleni ihmisille ketkä ovat haudanneet lapsensa tai kenen lapsi on syntynyt vammaisena/pahasti sairaana.
Osaan rakastaa itseäni ja minulla ei ole koskaan tylsää yksin. Koska tunnen itseni aika hyvin, en koskaan ole yksinäinen. Meitä onnellisia erakoita on aika paljon.
No varmaan osaat rakastaa itseäs. Ole sit vaan kaikessa rauhassa onnellinen sen pyyteettömän koiras kanssa.
Ei ollu koira.
Olen onnellinen näin.
En ole pyyteettömyydestä mitään sanonut. Sellaiseen en edes usko.
Rakkaus ei koskaan ole pyyteetöntä. Eläimiltä saa juuri sitä mitä ansaitsee. Jos kohtelet huonosti, ne pelkää sinua. Jos arvostat saat takaisin sen hyvän.
Tämä menee varmasti joillakin tosi pahasti tunteisiin, mutta mikään ei ole niin epäpyyteetöntä rakkautta maailmassa kuin äidin ja lapsen välinen rakkaus. Se ei ole pyyteettömyyttä nähnytkään. Se ei ole ehdotonta. Se on ehdollisinta sorttia mitä voi kuvitella.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka äksyäisi.
Täytyy sivuhuomauttaa että lemmikkieläimistä on karsittu/karsitaan pois jalostuksessa ne yksilöt jotka eivät pidä ihmisistä. Ei se eläinten rakkaus pyyteetöntä ole, jos sinä lakkaat olemasta se joka antaa ruuan tai rapsutuksia, voit sanoa hyvästit positiiviselle huomiolle.
En ole väittänyt missään vaiheessa noin. Luitko mitä kirjoitin vai onko niin kiire öyhötä, ettet ehdi?
Ja lemmikkini on KISSA jota ei ole jalostettu mitenkään. Saan HÄNELTÄ rakkautta, koska olen sitä ensin itse antanut ja se on kuule ihan ok.
Tästä on sinänsä turha kiistellä, koska ihmiset ovat niin erilaisia. Jollekin vastuu pienestä ihmisestä on kauhistus, jollekin unelmien täyttymys. Minulla on juuri parhaillaan pienet lapset (4v ja 8kk) ja koen eläväni elämäni parasta aikaa. Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään ikinä ja äitiys on hienointa mitä minulle on tapahtunut elämässä. Ihan arjessa tunnen monesti että sydän pakahtuu onnesta.
Kaikkien juttu tällainen lapsiarki ei varmasti ole. Eikä olekaan, näkeehän sen että todella piittaamattomia vanhempia on jonkin verran - heidän olisi ollut parempi jättää lapset tekemättä.
Arvasin äitiyden sopivan minulle jo siitä, että olen aina hoivannut ja rakastanut eläimiä. Esim. Koirien sitovuus ei ole ikinä tuntunut minusta ahdistavalta, vaan ihanalta. Ja asuin siis yksin koirien kanssa ja arkeni meni täysin töiden ja koirien ehdoilla.
Jokaisen oma valinta ja mieltymys
- Mutta sen sanon, että varmasti moni vela yllättyisi onnesta ja rakkaudesta OMAA lasta kohtaan, jos sellaisen saisikin. Oma lapsi on tunnekokemuksena ihan eri universumista kuin muiden lapset. Mutta jos ei saa, on varmasti myös tyytyväinen elämäänsä eikä osaa kaivata muuta.
Miksi edelleen tässäkin ketjussa on että jos ei halua lapsia on joku bilettäjä?
Minä en halua lapsia sen ison syyn (perinnölliset sairaudet) lisäksi siksi, että tykkään nukkua, olla omissa oloissani, nautin hiljaisuudesta, haluan siivota vain omat jälkeni, tehdä minulle tärkeitä juttuja kun siltä tuntuu ja minulla riittää päivät täyteen puuhaa ilman lapsiakin. Ei tarvitse lennellä sinne tänne, kivoja harrasteita ja paikkoja on pelkkä Suomikin pullollaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta sen sanon, että varmasti moni vela yllättyisi onnesta ja rakkaudesta OMAA lasta kohtaan, jos sellaisen saisikin. Oma lapsi on tunnekokemuksena ihan eri universumista kuin muiden lapset. Mutta jos ei saa, on varmasti myös tyytyväinen elämäänsä eikä osaa kaivata muuta.
Ah miten ihanan alentuvaa. 🤮
En halua lapsia tai perhettä koska en sietäisi sellaista elämää. Sellainen olisi minulle ihan hirveää kidutusta.
Voin uskoa ja toivoakin, ettei niille ketkä on lisääntyneet, se ole samanlaista mitä se olisi minulle.
Olen 100 varma, että jokaiselle veloja haukkuvalle ja heitä avoimesti halveksivalle palstasekopäälle, se lapsiperhearki ei ole niin auvoisaa ihanuutta mitä yrittävät valehdella.
Onnelliset äidit eivät täällä YKSIKÄÄN ole veloja katkerasti haukkumassa. Ei heille tulisi pieneen mieleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mietitään aina itsekkäästi omaa näkökulmaa eikä sen lapsen? Aina sama näkökulma. Mistä se TOINEN IHMINEN jää paitsi, kun joutuu syntymään liikakansoituksen, lisääntyvän työttömyyden ja ilmastokriisin keskelle.
Suomessakin 300 000 ihmisitä liikaa.
Lapsia tehdään silkasta itsekyydestä. Ei kukaan vanhempi ajattele, että tekee lapsen yhteisön jäseneksi, joka elättää seuraavan sukupolven vaan he tekee lapsen tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeitaan ja lapsen harteille laitetaan taakka aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuun tyydyttäminen, yksinäisyyden poistaminen, jne...
No en minä ainakaan tehnyt lapsiani luettelemistasi syistä.
Halusin antaa jollekulle hyvän elämän pohjan.Et kuitenkaan adoptoinut jo valmiiksi tehtyä lasta, vaan teit oman?
Onneksi sinä olet erittäin epäitsekäs maailmanpelastaja joka ei tee omaa lasta eikä varsinkaan adoptoi ketään koska oma vapaa-aika :D
Sinä et tiedä, onko minulla lapsia vai ei. Minä taas tiedän, että sinulla on, trolliseni. Tästä seuraa se, että sinun lapsentekomotiiveistasi voidaan keskustella, mutta minusta ei tiedetä keskustelun pohjaksi mitään.
Tyypillinen sinkku.
Ei ollu koira.
Olen onnellinen näin.
En ole pyyteettömyydestä mitään sanonut. Sellaiseen en edes usko.
Rakkaus ei koskaan ole pyyteetöntä. Eläimiltä saa juuri sitä mitä ansaitsee. Jos kohtelet huonosti, ne pelkää sinua. Jos arvostat saat takaisin sen hyvän.
Tämä menee varmasti joillakin tosi pahasti tunteisiin, mutta mikään ei ole niin epäpyyteetöntä rakkautta maailmassa kuin äidin ja lapsen välinen rakkaus. Se ei ole pyyteettömyyttä nähnytkään. Se ei ole ehdotonta. Se on ehdollisinta sorttia mitä voi kuvitella.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka äksyäisi.