Lue keskustelun säännöt.
Mistä te lapsettomat kuvittelette lapsiperheellisten jäävän paitsi?
27.10.2021 |
Taas kun lueskelin tuota " kaikki muuttuu lapsen myötä"- keskustelua, niin siellä tuli tällainenkin ajatus vastaan. Että lapsiperheellinen yrittää laittaa " vahingon kiertämään", että muutkin jäisi niin paljosta paitsi. Eli mistä siis?
Muutenkin nämä keskustelut kuulostaa aina siltä, että kun kerran lapsia hankkii, niin sitten ne on ikuisesti vauvoja/taaperoita, ja niissä on kiinni koko ajan.
Näin 43-vuotiaana kolmen mahtavan teinin äitinä voin sanoa, että mikään ei estä minua tekemästä haluamiani asioita, eikä ole estänyt moneen vuoteen.
Ja siis jotenkin ylipäätään tuo ajatusmalli, että " kaikki muuttuu" olisi jotenkin huono asia? Ihmiset jotka haluaa lapsia HALUAA NIITÄ. Haluaa sen lapsiperhe-elämän. Toki siellä voi tulla yllätyksiäkin, mutta noin pääsääntöisesti sen valinnan kyllä tekee ihan tietoisesti.
Ja sitten vielä: ei kaikki muutu. Moni asia muuttuu, mutta ei todellakaan kaikki. Tai toki riippuu varmasti perheestäkin ja lapsesta, onko terve jne. Mutta ainakin itsellä on säilynyt oma ura, ystävät, harrastukset, mielenkiinnonkohteet. Ja aikanaan kun ei niin paljon " päässyt" ( ei olisi ollut kyllä halujakaan) baareihin juoksemaan, niin silloin kun sitten lähti juhlimaan, se tuntui paljon merkityksellisemmältä kuin nyt, kun se on aina mahdollista.
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat perheelliset ovat eläneet lapsetonta elämää hyvän aikaa, eli tietävät kyllä mitä se on eli eivät jää mistään paitsi.
Useimmat perheelliset eivät ole eläneet lapsettoman keski-ikäisen elämää, eikä kukaan perheellinen ole elänyt lapsettoman vanhuksen elämää. Ette te tiedä millaista se voi olla ja mistä jäätte paitsi.
Ei lapsellisetkaan kaikkea tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi edelleen tässäkin ketjussa on että jos ei halua lapsia on joku bilettäjä?
Minä en halua lapsia sen ison syyn (perinnölliset sairaudet) lisäksi siksi, että tykkään nukkua, olla omissa oloissani, nautin hiljaisuudesta, haluan siivota vain omat jälkeni, tehdä minulle tärkeitä juttuja kun siltä tuntuu ja minulla riittää päivät täyteen puuhaa ilman lapsiakin. Ei tarvitse lennellä sinne tänne, kivoja harrasteita ja paikkoja on pelkkä Suomikin pullollaan.
Minä haluan lapsia sen ison syyn (liikakansoitus) lisäksi siksi, että en tykkää nukkua tai olla omissa oloissani, nautin elämän äänistä jotka estävät opiskelun, haluan siivota muidenkin jäljet, eikä minulla ole mitään lapsista itsenäisiä tärkeitä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi edelleen tässäkin ketjussa on että jos ei halua lapsia on joku bilettäjä?
Minä en halua lapsia sen ison syyn (perinnölliset sairaudet) lisäksi siksi, että tykkään nukkua, olla omissa oloissani, nautin hiljaisuudesta, haluan siivota vain omat jälkeni, tehdä minulle tärkeitä juttuja kun siltä tuntuu ja minulla riittää päivät täyteen puuhaa ilman lapsiakin. Ei tarvitse lennellä sinne tänne, kivoja harrasteita ja paikkoja on pelkkä Suomikin pullollaan.
No ne ketkä tuosta bilettämisestä inisevät, lienee niitä ketkä kaipaavat sinne kuppilaan sekoilemaan.
Ne ketkä matkustamisesta inisee, ovat kateellisia siitä.
Ne ketkä pätevät sillä että, ovat rakkaudessa nyt parempia ja ihmisenä ylempänä ja kaikkea sen sortin sontaa, ovat yksin kertaisesti vain todella surkeita ihmisraunioita. Ja heillä ei ole mitään omaa elämässä. Ei mitään. Vain se lapsi parka joka joutuu sitä hirviösekopää äitiään kasvattamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun noita työssäkäyviä lapsettomia tuttuja kuuntelee, niin ei heidän elämänsä ole kyllä yhtään sen ihmeellisempää kuin oma perhe-elämäni.
Alapeukuttajille:
Aamulla töihin, illalla kotiin. Ruokaa, pyykkejä, pientä siivousta ja muutan puuhastelua, lenkkeilyä. Nukkumaan. Aamulla sama uusiksi.
Viikonloppuna vähän pidempään nukkumista, vähän pidempi lenkki, vähän parempaa ruokaa kuin viikolla, kaupassa käynti, siivoilua, pihatöitä, remppaa, ystävien tai sukulaisten tapaamista, kesällä mökille.
Tämä siis lapsettomien tuttujeni arkea, josta kuulen päivittäin ihan heidän itsensä kertomana.
Minun arkeni: Sama kuin yllä lisättynä lapsilla.
Ohhoh elävätpä tylsää elämää. Minä käyn ravintoloissa ja matkoilla ystävieni kanssa joka kuukausi ja joka viikko on eri aktiviteetteja. Tuollaisella arjella minäkin olisin jo tehnyt lapsia
Onko nuo ravintolat ja matkailut sulle suurikin onni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta sen sanon, että varmasti moni vela yllättyisi onnesta ja rakkaudesta OMAA lasta kohtaan, jos sellaisen saisikin. Oma lapsi on tunnekokemuksena ihan eri universumista kuin muiden lapset. Mutta jos ei saa, on varmasti myös tyytyväinen elämäänsä eikä osaa kaivata muuta.
Ah miten ihanan alentuvaa. 🤮
Ei ole alentuvaa vaan totuus.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin ärhäkän oloisia vanhempia tässä keskustelussa. Luontoäidin olisi pitänyt miettiä ennen kuin antoi tuollaisten lisääntyä. Mutta äitihän se luontoäitikin on - ei siltä kannata kovin korkeaa aivotoimintaa odottaa. Mammahormoneista sekin ressukka kai on mennyt sekaisin.
Mielestäni päinvastoin. Velat ei myönnä että lasten saannissa tai perhe-elämässä olisi yhtään mitään hyvää ja etteivät jää mistään paitsi. Huolimatta siitä että perheelliset ovat eläneet joskus perheetöntä arkea, velat taas eivät ole eläneet molempia arkia. Mielestäni totuudellisimmat mielipiteet tulevat perheellisiltä ja kas kummaa, toisten mielestä lapseton arki oli parempaa ja toisten mielestä perhearki on parempaa. Mistä tiedän suositellako mansikkahilloa itselle tuntemattomalle henkilölle joka ei ole koskaan sitä maistanut?
terv. perheellinen
Sinäkö olet elänyt keski-ikäisenä lapsettoman elämää kun osaat sanoa että perhe-elämä on parempaa juuri silloin? Itselleni on herranjumala aivan sama kuka niitä lapsia tekee jos haluaa antakaan mennä vain, mutta miten teidän elämään vaikuttaa se etten minä lapsia halua? Onko se sinulta pois? En epäile yhtään etteikö lapsista pitävän ja vanhemmuudesta haaveilevan paras asia ikinä olisi se lapsen saaminen ja hyvä jos saa ja on onnellinen. Eikä varmasti jää mistään mistä ei halua niin paitsi, kerta sen perhe-elämän tietää haluavansa.
Minä en vain halua enkä sitä anteeksi pyytele, olen onnellinen juuri nyt ja näin vaikka joku perheellinen haluaakin syystä tai toisesta muuta uskotella
Onko luetun ymmärtämisessäsi vikaa? Kommentissahan todetaan että toisille perhearki sopii, toisille ei. Mutta varsinkaan vela ei sitä voi varmuudella tietää, antaako lapset enemmän kuin ottaa ja heidän on turha raivota perheellisille ettei lapsissa ole mitään hyvää. Kommentissa ei myöskään osoiteta mitään kiinnostusta muiden lapsitilannetta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on sinänsä turha kiistellä, koska ihmiset ovat niin erilaisia. Jollekin vastuu pienestä ihmisestä on kauhistus, jollekin unelmien täyttymys. Minulla on juuri parhaillaan pienet lapset (4v ja 8kk) ja koen eläväni elämäni parasta aikaa. Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään ikinä ja äitiys on hienointa mitä minulle on tapahtunut elämässä. Ihan arjessa tunnen monesti että sydän pakahtuu onnesta.
Kaikkien juttu tällainen lapsiarki ei varmasti ole. Eikä olekaan, näkeehän sen että todella piittaamattomia vanhempia on jonkin verran - heidän olisi ollut parempi jättää lapset tekemättä.
Arvasin äitiyden sopivan minulle jo siitä, että olen aina hoivannut ja rakastanut eläimiä. Esim. Koirien sitovuus ei ole ikinä tuntunut minusta ahdistavalta, vaan ihanalta. Ja asuin siis yksin koirien kanssa ja arkeni meni täysin töiden ja koirien ehdoilla.
Jokaisen oma valinta ja mieltymys
- Mutta sen sanon, että varmasti moni vela yllättyisi onnesta ja rakkaudesta OMAA lasta kohtaan, jos sellaisen saisikin. Oma lapsi on tunnekokemuksena ihan eri universumista kuin muiden lapset. Mutta jos ei saa, on varmasti myös tyytyväinen elämäänsä eikä osaa kaivata muuta.
Jos saisin lapsen vahingossa varmasti oppisin rakastamaan häntä. En kuitenkaan näe että se olisi ideaalitilanne. Haluan että lapseni on hartaasti toivottu ja haluttu, ei joku jota on ollut opittava haluamaan ja rakastamaan. Olen 26 vuotias, parisuhteessa ja tiedän että mieli voi muuttua vielä monesti, mutta olen aina ollut sitä mieltä etten lapsia halua, vielä olen kokenut elämäni ennen kaikkea hauskemmaksi ilman. Ja tunnen monia lapsiperheitä kyllä, lisäksi olen sosiaalityöntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin ärhäkän oloisia vanhempia tässä keskustelussa. Luontoäidin olisi pitänyt miettiä ennen kuin antoi tuollaisten lisääntyä. Mutta äitihän se luontoäitikin on - ei siltä kannata kovin korkeaa aivotoimintaa odottaa. Mammahormoneista sekin ressukka kai on mennyt sekaisin.
Mielestäni päinvastoin. Velat ei myönnä että lasten saannissa tai perhe-elämässä olisi yhtään mitään hyvää ja etteivät jää mistään paitsi. Huolimatta siitä että perheelliset ovat eläneet joskus perheetöntä arkea, velat taas eivät ole eläneet molempia arkia. Mielestäni totuudellisimmat mielipiteet tulevat perheellisiltä ja kas kummaa, toisten mielestä lapseton arki oli parempaa ja toisten mielestä perhearki on parempaa. Mistä tiedän suositellako mansikkahilloa itselle tuntemattomalle henkilölle joka ei ole koskaan sitä maistanut?
terv. perheellinen
Mansikkahillo ja lasten saanti ei ole verrattavissa olevia asioita. Ennemmin käyttäisin vertausta että suosittelet ostamaan hevosen ja mielellään okt:n jostain, vaikka henkilöllä ei ole kokemusta hevosista tai omakotitaloista. No, sivuseikka. Perheelliset eivät ole koskaan kokeneet, suurin osa ainakaan, oikeasti aikuista ja lapsetonta arkea jossa elämässä on arkista aherrusta ja myös vapaata aikaa, yleisesti ottaen rauhallisempaa järkeä päässä ja rahaa jota käyttää. Lapsellisten arkea sitten pääseekin seuraamaan, jos ne lapselliset samanikäiset ystävät siis edelleen ovat tolkuissaan ja heillä on muutakin elämää vielä jäljellä kuin ne omat lapset. Harvapa tässä on mukana pysynyt, kitinää tulee lähinnä että miksi ei kiinnosta olla yhteydessä. Kiinnostuksestaan se ei ole kiinni, vaan siitä että tiettyjen lapsellisten kanssa on täysin mahdotonta sopia mitään menemisiä ja tekemisiä. Eli et voi tietää tuosta lapsettomasta aikuisen arjesta, kun et sitä ole kokenut. Lisäksi monilla lapsettomilla voi olla kumppani, jolla on lapsia esim. vuoroviikoin. Silloinkin sitä lapsi arkea saa kokea.
Omalta osaltani se lapseton aikuinen arki on käytännössä samaa kuin lapsellisilla, mutta saan käyttää kaiken lopun ajan juuri kuin itse haluan. Ei tarvitse herätä aikaisemmin tekemään aamu juttuja lapsen kanssa, kuskata sitä minnekkään tai sopia lomien hoitamisesta, läksyistä, huolehtia koulusta tai siitä että lapsella menee hyvin, viikonloppuisin voi herätä kun haluaa ja mennä nukkumaan kun haluaa. Tämä sopii minulle, en koe jääväni mistään paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Velan ei tarvitse lisääntyä, että joku rakastaisi :D
Minulle kyllä riittää lemmikkini pyytetön rakkaus ja hänen antamat märät pusut/tassuilla leipomiset.
En ole kateellinen tuntemilleni ihmisille ketkä ovat haudanneet lapsensa tai kenen lapsi on syntynyt vammaisena/pahasti sairaana.
Osaan rakastaa itseäni ja minulla ei ole koskaan tylsää yksin. Koska tunnen itseni aika hyvin, en koskaan ole yksinäinen. Meitä onnellisia erakoita on aika paljon.
No varmaan osaat rakastaa itseäs. Ole sit vaan kaikessa rauhassa onnellinen sen pyyteettömän koiras kanssa.
Ei ollu koira.
Olen onnellinen näin.
En ole pyyteettömyydestä mitään sanonut. Sellaiseen en edes usko.
Rakkaus ei koskaan ole pyyteetöntä. Eläimiltä saa juuri sitä mitä ansaitsee. Jos kohtelet huonosti, ne pelkää sinua. Jos arvostat saat takaisin sen hyvän.
Tämä menee varmasti joillakin tosi pahasti tunteisiin, mutta mikään ei ole niin epäpyyteetöntä rakkautta maailmassa kuin äidin ja lapsen välinen rakkaus. Se ei ole pyyteettömyyttä nähnytkään. Se ei ole ehdotonta. Se on ehdollisinta sorttia mitä voi kuvitella.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka äksyäisi.
Täytyy sivuhuomauttaa että lemmikkieläimistä on karsittu/karsitaan pois jalostuksessa ne yksilöt jotka eivät pidä ihmisistä. Ei se eläinten rakkaus pyyteetöntä ole, jos sinä lakkaat olemasta se joka antaa ruuan tai rapsutuksia, voit sanoa hyvästit positiiviselle huomiolle.
Jos lakkaat ruokkimasta lastasi, niin saat sinäkin heittää hyvästit.
Onko sulla istukan mukana lähtenyt aivotkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaivautuu tällaisen aloituksen tekemään, lasten hankkiminen on alkanut varmaan harmittaa ja nyt pitää etsiä muilta vahvistusta omaan kantaansa. Voi, voi kukaan ei ole sulle ainakaan kateellinen: 24/7 ikuisesti. Amen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun noita työssäkäyviä lapsettomia tuttuja kuuntelee, niin ei heidän elämänsä ole kyllä yhtään sen ihmeellisempää kuin oma perhe-elämäni.
Alapeukuttajille:
Aamulla töihin, illalla kotiin. Ruokaa, pyykkejä, pientä siivousta ja muutan puuhastelua, lenkkeilyä. Nukkumaan. Aamulla sama uusiksi.
Viikonloppuna vähän pidempään nukkumista, vähän pidempi lenkki, vähän parempaa ruokaa kuin viikolla, kaupassa käynti, siivoilua, pihatöitä, remppaa, ystävien tai sukulaisten tapaamista, kesällä mökille.
Tämä siis lapsettomien tuttujeni arkea, josta kuulen päivittäin ihan heidän itsensä kertomana.
Minun arkeni: Sama kuin yllä lisättynä lapsilla.
Lol. Aivan lisättynä lapsilla . Olet vastuussa heistä 24/7. Jos haluat tehdä jotain yksin järjestät jonkun toisen aikuisen heitä hoitamaan ja valvomaan. Lapsettomat ystäväsi voivat käyttää ne rahat, jotka sinä käytät lapsiisi itseensä, sijoittaa , matkustella tai mitä haluavatkaanniullä tehdä. He voivat muuttaa nä päivänä tahansa spontaanisti tehdä jotain muuta mutta sinulla on pallo jalassa ja vastuu ja huoli lapsistasi- vaikka he olisivatkin aikuisia jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Velan ei tarvitse lisääntyä, että joku rakastaisi :D
Minulle kyllä riittää lemmikkini pyytetön rakkaus ja hänen antamat märät pusut/tassuilla leipomiset.
En ole kateellinen tuntemilleni ihmisille ketkä ovat haudanneet lapsensa tai kenen lapsi on syntynyt vammaisena/pahasti sairaana.
Osaan rakastaa itseäni ja minulla ei ole koskaan tylsää yksin. Koska tunnen itseni aika hyvin, en koskaan ole yksinäinen. Meitä onnellisia erakoita on aika paljon.
No varmaan osaat rakastaa itseäs. Ole sit vaan kaikessa rauhassa onnellinen sen pyyteettömän koiras kanssa.
Ei ollu koira.
Olen onnellinen näin.
En ole pyyteettömyydestä mitään sanonut. Sellaiseen en edes usko.
Rakkaus ei koskaan ole pyyteetöntä. Eläimiltä saa juuri sitä mitä ansaitsee. Jos kohtelet huonosti, ne pelkää sinua. Jos arvostat saat takaisin sen hyvän.
Tämä menee varmasti joillakin tosi pahasti tunteisiin, mutta mikään ei ole niin epäpyyteetöntä rakkautta maailmassa kuin äidin ja lapsen välinen rakkaus. Se ei ole pyyteettömyyttä nähnytkään. Se ei ole ehdotonta. Se on ehdollisinta sorttia mitä voi kuvitella.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka äksyäisi.
Täytyy sivuhuomauttaa että lemmikkieläimistä on karsittu/karsitaan pois jalostuksessa ne yksilöt jotka eivät pidä ihmisistä. Ei se eläinten rakkaus pyyteetöntä ole, jos sinä lakkaat olemasta se joka antaa ruuan tai rapsutuksia, voit sanoa hyvästit positiiviselle huomiolle.
En ole väittänyt missään vaiheessa noin. Luitko mitä kirjoitin vai onko niin kiire öyhötä, ettet ehdi?
Ja lemmikkini on KISSA jota ei ole jalostettu mitenkään. Saan HÄNELTÄ rakkautta, koska olen sitä ensin itse antanut ja se on kuule ihan ok.
Ja se on varmaan sun mielestäs paljon se!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta sen sanon, että varmasti moni vela yllättyisi onnesta ja rakkaudesta OMAA lasta kohtaan, jos sellaisen saisikin. Oma lapsi on tunnekokemuksena ihan eri universumista kuin muiden lapset. Mutta jos ei saa, on varmasti myös tyytyväinen elämäänsä eikä osaa kaivata muuta.
Ah miten ihanan alentuvaa. 🤮
Ei ole alentuvaa vaan totuus.
-eri
Ei valitettavasti ole totuus. Kaikki eivät rakkaudesta täyty ja pakahdu. Sitä ei tapahdu kaikkien kohdalla ja siitä on valitettavia todisteitakin.
Itse en voi varmaksi mennä sanomaan sairastuisinko psykoottiseen masennukseen vai en.
Voitte lopettaa tuon jankuttamisen.
Antakaa ihmisten tehdä omat elämänvalintansa itse, ja siten kun parhaaksi näkevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kiistelyä tästä. Itse olen äiti ja lapset ihan parasta elämässäni. Kuitenkin minusta On parempi, että kaikki eivät tee lapsia. Varmasti moni vela olisi hyvä vanhempi ja voisi yllättyä itsekin, mutta sitä kun ei voi tietää. Jos se haluttomuus lapsesta huolehtimiseen ei väistyisikään, niin siinä olisi kaksi elämää pilalla. Kaikki eivät ole sopivia vanhemmiksi, ja jotkut tunnistavat sen itse jo etukäteen. Jotkut tekevät lapsia ja toteavat sen vasta sitten (tai kieltävät - joka tapauksessa lapsi kärsii)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Velan ei tarvitse lisääntyä, että joku rakastaisi :D
Minulle kyllä riittää lemmikkini pyytetön rakkaus ja hänen antamat märät pusut/tassuilla leipomiset.
En ole kateellinen tuntemilleni ihmisille ketkä ovat haudanneet lapsensa tai kenen lapsi on syntynyt vammaisena/pahasti sairaana.
Osaan rakastaa itseäni ja minulla ei ole koskaan tylsää yksin. Koska tunnen itseni aika hyvin, en koskaan ole yksinäinen. Meitä onnellisia erakoita on aika paljon.
No varmaan osaat rakastaa itseäs. Ole sit vaan kaikessa rauhassa onnellinen sen pyyteettömän koiras kanssa.
Ei ollu koira.
Olen onnellinen näin.
En ole pyyteettömyydestä mitään sanonut. Sellaiseen en edes usko.
Rakkaus ei koskaan ole pyyteetöntä. Eläimiltä saa juuri sitä mitä ansaitsee. Jos kohtelet huonosti, ne pelkää sinua. Jos arvostat saat takaisin sen hyvän.
Tämä menee varmasti joillakin tosi pahasti tunteisiin, mutta mikään ei ole niin epäpyyteetöntä rakkautta maailmassa kuin äidin ja lapsen välinen rakkaus. Se ei ole pyyteettömyyttä nähnytkään. Se ei ole ehdotonta. Se on ehdollisinta sorttia mitä voi kuvitella.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka äksyäisi.
Täytyy sivuhuomauttaa että lemmikkieläimistä on karsittu/karsitaan pois jalostuksessa ne yksilöt jotka eivät pidä ihmisistä. Ei se eläinten rakkaus pyyteetöntä ole, jos sinä lakkaat olemasta se joka antaa ruuan tai rapsutuksia, voit sanoa hyvästit positiiviselle huomiolle.
En ole väittänyt missään vaiheessa noin. Luitko mitä kirjoitin vai onko niin kiire öyhötä, ettet ehdi?
Ja lemmikkini on KISSA jota ei ole jalostettu mitenkään. Saan HÄNELTÄ rakkautta, koska olen sitä ensin itse antanut ja se on kuule ihan ok.
Ja se on varmaan sun mielestäs paljon se!
Niin onkin. Ja sen ei luulisi millään tavalla olevan SINULTA pois.
Vai mikä sulla on ongelmana siinä?
Jos ihmisellä ei ole kovin vahva tarve itsenäisyyteen ja itsensä toteuttamiseen, hän voi olla hyvin onnellinen vaikka peheenäitinä ja elää elämänsä pääosin muiden kautta. Se on ok. Ei se ole muilta pois, paitsi veroja ja eläkemaksuja menee enemmän, jos kaikki eivät maksa täysiä veroja ja eläkemaksuja yhteiskunnalle ja eläkerahastoille. Hyvä kasvattaja tuo uusia veronmaksajia kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä jääkö paitsi mistään mutta lapsettomalle ei tule 18 vuoden elari velvollisuutta kun nainen jättää isän kun on löytynyt joku jännä mies
Ai, onko se niin, että kun isi ja äiti asuvat lapsen kanssa samassa pytingissä ei isin tarvi elättää lastaan vaan sit vasta kun vanhemmat asuvat erillään?
Mihinkäs tämä tieto perustuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edelleen tässäkin ketjussa on että jos ei halua lapsia on joku bilettäjä?
Minä en halua lapsia sen ison syyn (perinnölliset sairaudet) lisäksi siksi, että tykkään nukkua, olla omissa oloissani, nautin hiljaisuudesta, haluan siivota vain omat jälkeni, tehdä minulle tärkeitä juttuja kun siltä tuntuu ja minulla riittää päivät täyteen puuhaa ilman lapsiakin. Ei tarvitse lennellä sinne tänne, kivoja harrasteita ja paikkoja on pelkkä Suomikin pullollaan.
No ne ketkä tuosta bilettämisestä inisevät, lienee niitä ketkä kaipaavat sinne kuppilaan sekoilemaan.
Ne ketkä matkustamisesta inisee, ovat kateellisia siitä.
Ne ketkä pätevät sillä että, ovat rakkaudessa nyt parempia ja ihmisenä ylempänä ja kaikkea sen sortin sontaa, ovat yksin kertaisesti vain todella surkeita ihmisraunioita. Ja heillä ei ole mitään omaa elämässä. Ei mitään. Vain se lapsi parka joka joutuu sitä hirviösekopää äitiään kasvattamaan.
Lapselliset muistelevat sitä, mitä tekivät ennen lastenhankintaa, ja uskovat kaikkien lapsettomien tekevät juuri sitä samaa ikään katsomatta. Ihan hyvä kuitenkin, että lapsensaanti on lopettanut heidän rilluttelemisensa. Jotkut tosin palaavat omimpaan ajanvietteeseensä, kun on iltaisin saanut lapset sänkyihinsä: hiipii keittiöön hiljaa ryypiskelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edelleen tässäkin ketjussa on että jos ei halua lapsia on joku bilettäjä?
Minä en halua lapsia sen ison syyn (perinnölliset sairaudet) lisäksi siksi, että tykkään nukkua, olla omissa oloissani, nautin hiljaisuudesta, haluan siivota vain omat jälkeni, tehdä minulle tärkeitä juttuja kun siltä tuntuu ja minulla riittää päivät täyteen puuhaa ilman lapsiakin. Ei tarvitse lennellä sinne tänne, kivoja harrasteita ja paikkoja on pelkkä Suomikin pullollaan.
No ne ketkä tuosta bilettämisestä inisevät, lienee niitä ketkä kaipaavat sinne kuppilaan sekoilemaan.
Ne ketkä matkustamisesta inisee, ovat kateellisia siitä.
Ne ketkä pätevät sillä että, ovat rakkaudessa nyt parempia ja ihmisenä ylempänä ja kaikkea sen sortin sontaa, ovat yksin kertaisesti vain todella surkeita ihmisraunioita. Ja heillä ei ole mitään omaa elämässä. Ei mitään. Vain se lapsi parka joka joutuu sitä hirviösekopää äitiään kasvattamaan.
Tämä! Tuntui kyllä vastenmieliseltä kasvattaa omaa äitiään ja selittää hänelle kuin lapselle miksei jotakin saa tehdä vaikka haluaisi. Hän osti minulle leluja vielä teini-iässä ja teatraalisesti hössötti suureen ääneen ensimmäisen illanviettokutsun saatuaan, että mihin lapsi (16v) nyt laitetaan viikonlopun ajaksi kun hänellä on menoa. Vieläkin haluaisi leikkiä minulla kotia vaikka olen aikuinen, ja marttyyriytyy jos minun pitääkin lähteä töihin eikä häntä viihdyttämään.
Niimpä. Outoa että sitä pitää tuputtaa muillekin. Mitenhän hän pystyy elämään sen asian kanssa että aika moni minunkin tutuistani on vela. Ja minulla on siis 8 kk vauva itselläni, ja tiettyjä asioita tässä kyllä kaipaa vaikka ei tuota kääröä ikinä vaihtaisikaan mihinkään. Kai ne on vain asioita mitä ei saisi äiti ääneen sanoa, jos sellaisia ajatuksia on.
N 31