Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että auttaminen on ihan turhaa
25.10.2021 |
En ole mikään kauhean kova auttamaan, mutta sitten kun näen vaivaa, niin se tuntuu turhalta. Olen siivonnut sottaiselle, ja seuraavalla kerralla ihan yhtä sottaista. Olen auttanut rahallisesti, mutta henkilön raha-asiat ovat kohta taas solmussa. Olen hoitanut lapsia sellaiselle, joka ei heidän kanssaan oikein pärjää, ja näin 10 vuotta myöhemmin ei edelleenkään pärjää.
Nämä kaikki avustetut ovat siis uupuneita tai masentuneita tai muuten vain saamattomia. Ainut, jonka avustamisesta on tullut oikeasti fiilis, että tästä on hyötyä, on ollut vanhus. Joka ei oikeasti osaa maksaa itse laskuja tai pääse yksin johonkin.
Miten ihmeessä masentuneita ja uupuneita tulisi sitten auttaa? Mitä teen väärin?
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin käynyt niin, että auttaminen on oikeastaan tehnyt asioita vaan vaikeammaksi. Tämä on johtunut siitä, että ihminen ei ole kysynyt mitä tarvitsisin, vaan arvannut itse ja tarjonnut vain tietynlaista apua, joka on sitten lisää rasittanut ja sekoittanut pakkaa.
Kannattaa miettiä ensin, että haluaako se ihminen apua. Ja sitten kysyä, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Toisaalta mikään pakkokaan ei ole auttaa, tai voi liittyä johonkin vapaaehtoistyöhön missä on jo etukäteen organisoitu, että se apu suuntautuisi suurin piirtein oikein, toivottavasti.Juu, toiselta olisi hyvä kysyä, mutta kun tietää, kuinka vaikea ihmisten on pyytää apua… ja jos toinen valittaa koko ajan rahapulaa tai väsymistä omiin lapsiin, niin mitä muitakaan johtopäätöksiä sitä tekisi….
Mutta kuten sanoin, en ole sellainen ihminen, joka tunkee joka paikkaan auttamaan. Vapaaehtoistyö ei ole minua varten. Olen auttanut vain lähimmäisiä tai parhaita ystäviäni.
NORMAALIA olisi kannustaa ja kehua ja vahvistaa sitä väsynyttä. Eikä besserwisserinä mennä pätemään.
Jokainen äiti on joskus väsynyt. Silloin kaipaa ennen kaikkea sitä että joku sanoo "hyvin sä vedät". Sitten voi kysyä, että voisiko viedä lapset vaikka jonnekin ulos syömään tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän se vähän on, että yksi tai kaksi auttamiskertaa aiheuttaa vaan pahemman janon. Ja valitusta auttamisen laadusta voi tulla, vaikka tekisi juuri sitä mitä on toivottu.
Ehkä autettavan olisi hyvä itse auttaa jotakin toista jossain asiassa niin saisi siitä pärjäämisen kokemuksia ja se saattaisi muuttaa koko kuviota toimivaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Sotkuisella ihmisellä voi olla ongelmana, että hän on esimerkiksi pahasti masentunut. Tällöin hänen kämppänsä voi kaivata siivousta kyllä, mutta se oikea ongelma on, että masennukseen ei ole saanut apua tai hoito ei ole tehonnut. En tiedä minkä takia ap on sitten luullut, että kyseessä olisi kertatilanne.
Tätä juuri tarkoitan. En ole siis tajunnut, että ongelmat ovat syvemmllä. En ole tajunnut, että sotkuisuus johtuu masennuksesta, köyhyys huonosta rahanhallinnasta ja lapsiin väsymys johtuu ihan jostain muusta kuin vapaaillan puutteesta.
Tosin - ei asia näinkaan taida olla. Tuo sottainen ei ole enää vuosiin ollut masentunut, mutta hänen kämppänsä on kaaon. Toinen sottainen eI myöskään ole masentunut, mutta hänellä on adhd. Nuo rahan puutetta valittavat: toisella ei ole vieläkään rahaa, vaikka tienaa käteen useita tonneja, ja toisella raha riittää mäkkärissä syömiseen, vaikka ei lapsen kenkiin.
Puhut siivoamisesta ja puhut masennuksesta. Miksi oletat, siivoaminen (apu) parantaisi sairauden. (masennus)?
Eikö riitä, että läheinen on iloinen hetken siistinä pysyvästä kodista?
Ne, jotka marmattavat kiittämättömistä avuntarvitsijoista, eivät kaiketi auta kuten tarvittaisiin, vaan kuten itse haluavat. Vievät uupuneen laktoosittoman synttäreille oikein kermakakun jne. Ei sellaista oteta vastaan kiitollisena :D
Vierailija kirjoitti:
Yleensä autettava haluaa, että toinen tekee jotain ikävää hänen puolestaan. Harvoin on kuin vanhusten kanssa eli apua tarvitaan sellaiseen, mitä ei itse pystytä tai osata tehdä. Olen masentunut, siivoa siis kotini, koska itse en viitsi äläkä luulekaan, että siivoaisimme yhdessä. Ehei, minä en nyt pysty, sinä auttaja teet nyt ikävimmät työt ja sillä aikaa minä voimaannun somessa.
Juu, ei sanota että kiitos kun siivosit vaan katsotaan nenä pitkällä, että tuonne listan päälle jäi vielä pölyä ja nuo pyykit on viikattu ihan väärällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin käynyt niin, että auttaminen on oikeastaan tehnyt asioita vaan vaikeammaksi. Tämä on johtunut siitä, että ihminen ei ole kysynyt mitä tarvitsisin, vaan arvannut itse ja tarjonnut vain tietynlaista apua, joka on sitten lisää rasittanut ja sekoittanut pakkaa.
Kannattaa miettiä ensin, että haluaako se ihminen apua. Ja sitten kysyä, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Toisaalta mikään pakkokaan ei ole auttaa, tai voi liittyä johonkin vapaaehtoistyöhön missä on jo etukäteen organisoitu, että se apu suuntautuisi suurin piirtein oikein, toivottavasti.Juu, toiselta olisi hyvä kysyä, mutta kun tietää, kuinka vaikea ihmisten on pyytää apua… ja jos toinen valittaa koko ajan rahapulaa tai väsymistä omiin lapsiin, niin mitä muitakaan johtopäätöksiä sitä tekisi….
Mutta kuten sanoin, en ole sellainen ihminen, joka tunkee joka paikkaan auttamaan. Vapaaehtoistyö ei ole minua varten. Olen auttanut vain lähimmäisiä tai parhaita ystäviäni.
Siis mikä siinä on vaikeaa kysyä, tarvisiko toinen apua? Silloinhan sen toisen ei tarvitse sitä pyytää. Ei tuossa ole mitään logiikkaa.
Siis minä olen ehdottanut ”haluatko, että tulen siivoamaan sinulle?”. Olisi varmaan pitänyt kysyä ”miten voin auttaa?”. Kukaan ei kehtaa pyytää siivoamaan….
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin käynyt niin, että auttaminen on oikeastaan tehnyt asioita vaan vaikeammaksi. Tämä on johtunut siitä, että ihminen ei ole kysynyt mitä tarvitsisin, vaan arvannut itse ja tarjonnut vain tietynlaista apua, joka on sitten lisää rasittanut ja sekoittanut pakkaa.
Kannattaa miettiä ensin, että haluaako se ihminen apua. Ja sitten kysyä, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Toisaalta mikään pakkokaan ei ole auttaa, tai voi liittyä johonkin vapaaehtoistyöhön missä on jo etukäteen organisoitu, että se apu suuntautuisi suurin piirtein oikein, toivottavasti.Juu, toiselta olisi hyvä kysyä, mutta kun tietää, kuinka vaikea ihmisten on pyytää apua… ja jos toinen valittaa koko ajan rahapulaa tai väsymistä omiin lapsiin, niin mitä muitakaan johtopäätöksiä sitä tekisi….
Mutta kuten sanoin, en ole sellainen ihminen, joka tunkee joka paikkaan auttamaan. Vapaaehtoistyö ei ole minua varten. Olen auttanut vain lähimmäisiä tai parhaita ystäviäni.
Siis mikä siinä on vaikeaa kysyä, tarvisiko toinen apua? Silloinhan sen toisen ei tarvitse sitä pyytää. Ei tuossa ole mitään logiikkaa.
Siis minä olen ehdottanut ”haluatko, että tulen siivoamaan sinulle?”. Olisi varmaan pitänyt kysyä ”miten voin auttaa?”. Kukaan ei kehtaa pyytää siivoamaan….
Eli täräyttänyt suoraan että toisella on siivoton koti. Tietenkin pitää kysyä että "haluatko apua" ja "mitä apua haluaisit".
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
En ole missään jamassa. Olen auttanut kaikkia ihmisiä vain 1-2 kertaa (poislukien omia lapsia tai vanhempia, joita olen auttanut useammin). Kunhan vain mietin, mikä tapauksia yhdistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin käynyt niin, että auttaminen on oikeastaan tehnyt asioita vaan vaikeammaksi. Tämä on johtunut siitä, että ihminen ei ole kysynyt mitä tarvitsisin, vaan arvannut itse ja tarjonnut vain tietynlaista apua, joka on sitten lisää rasittanut ja sekoittanut pakkaa.
Kannattaa miettiä ensin, että haluaako se ihminen apua. Ja sitten kysyä, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Toisaalta mikään pakkokaan ei ole auttaa, tai voi liittyä johonkin vapaaehtoistyöhön missä on jo etukäteen organisoitu, että se apu suuntautuisi suurin piirtein oikein, toivottavasti.Juu, toiselta olisi hyvä kysyä, mutta kun tietää, kuinka vaikea ihmisten on pyytää apua… ja jos toinen valittaa koko ajan rahapulaa tai väsymistä omiin lapsiin, niin mitä muitakaan johtopäätöksiä sitä tekisi….
Mutta kuten sanoin, en ole sellainen ihminen, joka tunkee joka paikkaan auttamaan. Vapaaehtoistyö ei ole minua varten. Olen auttanut vain lähimmäisiä tai parhaita ystäviäni.
Siis mikä siinä on vaikeaa kysyä, tarvisiko toinen apua? Silloinhan sen toisen ei tarvitse sitä pyytää. Ei tuossa ole mitään logiikkaa.
Siis minä olen ehdottanut ”haluatko, että tulen siivoamaan sinulle?”. Olisi varmaan pitänyt kysyä ”miten voin auttaa?”. Kukaan ei kehtaa pyytää siivoamaan….
Eli täräyttänyt suoraan että toisella on siivoton koti. Tietenkin pitää kysyä että "haluatko apua" ja "mitä apua haluaisit".
En täräyttele, vaan kaikki lähtee siitä, että toinen valittaa, ettei jaksa siivota. Tai ei jaksa omia lapsiaan, tai valittaa, kun tili on tyhjä. En minä mene sanomaan, että et näköjään jaksa lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Miksei vanhus osaa maksaa laskuja tai tilata taksia?
Monet tottuneet pankkitiskiin kuten Etelä-Euroopassa. Italialaiset luulevat ettei korttimaksajalla ole rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin käynyt niin, että auttaminen on oikeastaan tehnyt asioita vaan vaikeammaksi. Tämä on johtunut siitä, että ihminen ei ole kysynyt mitä tarvitsisin, vaan arvannut itse ja tarjonnut vain tietynlaista apua, joka on sitten lisää rasittanut ja sekoittanut pakkaa.
Kannattaa miettiä ensin, että haluaako se ihminen apua. Ja sitten kysyä, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Toisaalta mikään pakkokaan ei ole auttaa, tai voi liittyä johonkin vapaaehtoistyöhön missä on jo etukäteen organisoitu, että se apu suuntautuisi suurin piirtein oikein, toivottavasti.Juu, toiselta olisi hyvä kysyä, mutta kun tietää, kuinka vaikea ihmisten on pyytää apua… ja jos toinen valittaa koko ajan rahapulaa tai väsymistä omiin lapsiin, niin mitä muitakaan johtopäätöksiä sitä tekisi….
Mutta kuten sanoin, en ole sellainen ihminen, joka tunkee joka paikkaan auttamaan. Vapaaehtoistyö ei ole minua varten. Olen auttanut vain lähimmäisiä tai parhaita ystäviäni.
Siis mikä siinä on vaikeaa kysyä, tarvisiko toinen apua? Silloinhan sen toisen ei tarvitse sitä pyytää. Ei tuossa ole mitään logiikkaa.
Siis minä olen ehdottanut ”haluatko, että tulen siivoamaan sinulle?”. Olisi varmaan pitänyt kysyä ”miten voin auttaa?”. Kukaan ei kehtaa pyytää siivoamaan….
Eli täräyttänyt suoraan että toisella on siivoton koti. Tietenkin pitää kysyä että "haluatko apua" ja "mitä apua haluaisit".
En täräyttele, vaan kaikki lähtee siitä, että toinen valittaa, ettei jaksa siivota. Tai ei jaksa omia lapsiaan, tai valittaa, kun tili on tyhjä. En minä mene sanomaan, että et näköjään jaksa lapsiasi.
SILTI aina pitää kysyä, miten voisi auttaa tai kaipaako se toinen ylipäätään sinulta apua vaiko vain sitä, että hetken joku kuuntelee. JA KANNUSTAA. Kauniit sanat ei maksa mitään, eikä vie aikaa.
Minun siskoni on just tuollainen ylivyöryjä. Oltiin kerran oltu kaksi viikkoa tautikierteessä, kun hän tuli pyytämättä meille ja alkoi paasata, miten hygienia estää pöpöjen tarttumisen (ihme kun eivät päiväkodeissa sitä ymmärrä), miten lakanoita ei saa päästää kertymään likaisina kasoiksi ja sitten hän vielä oikeasti vyöryi sinne kenkäkauppaankin ja osti väkisin lapselle vääränlaiset liian pienet kengät.
MITÄÄN APUA EI TÄLLAISESTA IHMISESTÄ OLE.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vanhus osaa maksaa laskuja tai tilata taksia?
Monet tottuneet pankkitiskiin kuten Etelä-Euroopassa. Italialaiset luulevat ettei korttimaksajalla ole rahaa.
Tottuneet ja tottuneet. Aina voi opetella. mikset opeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin käynyt niin, että auttaminen on oikeastaan tehnyt asioita vaan vaikeammaksi. Tämä on johtunut siitä, että ihminen ei ole kysynyt mitä tarvitsisin, vaan arvannut itse ja tarjonnut vain tietynlaista apua, joka on sitten lisää rasittanut ja sekoittanut pakkaa.
Kannattaa miettiä ensin, että haluaako se ihminen apua. Ja sitten kysyä, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Toisaalta mikään pakkokaan ei ole auttaa, tai voi liittyä johonkin vapaaehtoistyöhön missä on jo etukäteen organisoitu, että se apu suuntautuisi suurin piirtein oikein, toivottavasti.Juu, toiselta olisi hyvä kysyä, mutta kun tietää, kuinka vaikea ihmisten on pyytää apua… ja jos toinen valittaa koko ajan rahapulaa tai väsymistä omiin lapsiin, niin mitä muitakaan johtopäätöksiä sitä tekisi….
Mutta kuten sanoin, en ole sellainen ihminen, joka tunkee joka paikkaan auttamaan. Vapaaehtoistyö ei ole minua varten. Olen auttanut vain lähimmäisiä tai parhaita ystäviäni.
Siis mikä siinä on vaikeaa kysyä, tarvisiko toinen apua? Silloinhan sen toisen ei tarvitse sitä pyytää. Ei tuossa ole mitään logiikkaa.
Siis minä olen ehdottanut ”haluatko, että tulen siivoamaan sinulle?”. Olisi varmaan pitänyt kysyä ”miten voin auttaa?”. Kukaan ei kehtaa pyytää siivoamaan….
Eli täräyttänyt suoraan että toisella on siivoton koti. Tietenkin pitää kysyä että "haluatko apua" ja "mitä apua haluaisit".
En täräyttele, vaan kaikki lähtee siitä, että toinen valittaa, ettei jaksa siivota. Tai ei jaksa omia lapsiaan, tai valittaa, kun tili on tyhjä. En minä mene sanomaan, että et näköjään jaksa lapsiasi.
SILTI aina pitää kysyä, miten voisi auttaa tai kaipaako se toinen ylipäätään sinulta apua vaiko vain sitä, että hetken joku kuuntelee. JA KANNUSTAA. Kauniit sanat ei maksa mitään, eikä vie aikaa.
Minun siskoni on just tuollainen ylivyöryjä. Oltiin kerran oltu kaksi viikkoa tautikierteessä, kun hän tuli pyytämättä meille ja alkoi paasata, miten hygienia estää pöpöjen tarttumisen (ihme kun eivät päiväkodeissa sitä ymmärrä), miten lakanoita ei saa päästää kertymään likaisina kasoiksi ja sitten hän vielä oikeasti vyöryi sinne kenkäkauppaankin ja osti väkisin lapselle vääränlaiset liian pienet kengät.
MITÄÄN APUA EI TÄLLAISESTA IHMISESTÄ OLE.
En ole siskosi, enkä edes samanlainen kuin tuo esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin käynyt niin, että auttaminen on oikeastaan tehnyt asioita vaan vaikeammaksi. Tämä on johtunut siitä, että ihminen ei ole kysynyt mitä tarvitsisin, vaan arvannut itse ja tarjonnut vain tietynlaista apua, joka on sitten lisää rasittanut ja sekoittanut pakkaa.
Kannattaa miettiä ensin, että haluaako se ihminen apua. Ja sitten kysyä, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Toisaalta mikään pakkokaan ei ole auttaa, tai voi liittyä johonkin vapaaehtoistyöhön missä on jo etukäteen organisoitu, että se apu suuntautuisi suurin piirtein oikein, toivottavasti.Juu, toiselta olisi hyvä kysyä, mutta kun tietää, kuinka vaikea ihmisten on pyytää apua… ja jos toinen valittaa koko ajan rahapulaa tai väsymistä omiin lapsiin, niin mitä muitakaan johtopäätöksiä sitä tekisi….
Mutta kuten sanoin, en ole sellainen ihminen, joka tunkee joka paikkaan auttamaan. Vapaaehtoistyö ei ole minua varten. Olen auttanut vain lähimmäisiä tai parhaita ystäviäni.
Siis mikä siinä on vaikeaa kysyä, tarvisiko toinen apua? Silloinhan sen toisen ei tarvitse sitä pyytää. Ei tuossa ole mitään logiikkaa.
Siis minä olen ehdottanut ”haluatko, että tulen siivoamaan sinulle?”. Olisi varmaan pitänyt kysyä ”miten voin auttaa?”. Kukaan ei kehtaa pyytää siivoamaan….
Eli täräyttänyt suoraan että toisella on siivoton koti. Tietenkin pitää kysyä että "haluatko apua" ja "mitä apua haluaisit".
En täräyttele, vaan kaikki lähtee siitä, että toinen valittaa, ettei jaksa siivota. Tai ei jaksa omia lapsiaan, tai valittaa, kun tili on tyhjä. En minä mene sanomaan, että et näköjään jaksa lapsiasi.
SILTI aina pitää kysyä, miten voisi auttaa tai kaipaako se toinen ylipäätään sinulta apua vaiko vain sitä, että hetken joku kuuntelee. JA KANNUSTAA. Kauniit sanat ei maksa mitään, eikä vie aikaa.
Minun siskoni on just tuollainen ylivyöryjä. Oltiin kerran oltu kaksi viikkoa tautikierteessä, kun hän tuli pyytämättä meille ja alkoi paasata, miten hygienia estää pöpöjen tarttumisen (ihme kun eivät päiväkodeissa sitä ymmärrä), miten lakanoita ei saa päästää kertymään likaisina kasoiksi ja sitten hän vielä oikeasti vyöryi sinne kenkäkauppaankin ja osti väkisin lapselle vääränlaiset liian pienet kengät.
MITÄÄN APUA EI TÄLLAISESTA IHMISESTÄ OLE.
En ole siskosi, enkä edes samanlainen kuin tuo esimerkki.
Kuulostat tismalleen samanlaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Mihin lapsiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotkuisella ihmisellä voi olla ongelmana, että hän on esimerkiksi pahasti masentunut. Tällöin hänen kämppänsä voi kaivata siivousta kyllä, mutta se oikea ongelma on, että masennukseen ei ole saanut apua tai hoito ei ole tehonnut. En tiedä minkä takia ap on sitten luullut, että kyseessä olisi kertatilanne.
Tätä juuri tarkoitan. En ole siis tajunnut, että ongelmat ovat syvemmllä. En ole tajunnut, että sotkuisuus johtuu masennuksesta, köyhyys huonosta rahanhallinnasta ja lapsiin väsymys johtuu ihan jostain muusta kuin vapaaillan puutteesta.
Tosin - ei asia näinkaan taida olla. Tuo sottainen ei ole enää vuosiin ollut masentunut, mutta hänen kämppänsä on kaaon. Toinen sottainen eI myöskään ole masentunut, mutta hänellä on adhd. Nuo rahan puutetta valittavat: toisella ei ole vieläkään rahaa, vaikka tienaa käteen useita tonneja, ja toisella raha riittää mäkkärissä syömiseen, vaikka ei lapsen kenkiin.
No mistä sinä nyt sitten kuvittelet niin tarkkaan tietäväsi, että mistä mikäkin johtuu? Ei minun raha-asioista ja terveydentilasta esimerkiksi kukaan tiedä juuri mitään ja varmaan toiset olettavat ihan väärin. En välttämättä näet kerro näitä asioita yksityiskohtaisesti edes jollekulle, joka yrittää auttaa.
Eikö sulla ylipäätään ole omaa elämää ollenkaan, kun näin paljon ärsyynnyt toisista?
Yleensä autettava haluaa, että toinen tekee jotain ikävää hänen puolestaan. Harvoin on kuin vanhusten kanssa eli apua tarvitaan sellaiseen, mitä ei itse pystytä tai osata tehdä. Olen masentunut, siivoa siis kotini, koska itse en viitsi äläkä luulekaan, että siivoaisimme yhdessä. Ehei, minä en nyt pysty, sinä auttaja teet nyt ikävimmät työt ja sillä aikaa minä voimaannun somessa.