Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu, että auttaminen on ihan turhaa
25.10.2021 |
En ole mikään kauhean kova auttamaan, mutta sitten kun näen vaivaa, niin se tuntuu turhalta. Olen siivonnut sottaiselle, ja seuraavalla kerralla ihan yhtä sottaista. Olen auttanut rahallisesti, mutta henkilön raha-asiat ovat kohta taas solmussa. Olen hoitanut lapsia sellaiselle, joka ei heidän kanssaan oikein pärjää, ja näin 10 vuotta myöhemmin ei edelleenkään pärjää.
Nämä kaikki avustetut ovat siis uupuneita tai masentuneita tai muuten vain saamattomia. Ainut, jonka avustamisesta on tullut oikeasti fiilis, että tästä on hyötyä, on ollut vanhus. Joka ei oikeasti osaa maksaa itse laskuja tai pääse yksin johonkin.
Miten ihmeessä masentuneita ja uupuneita tulisi sitten auttaa? Mitä teen väärin?
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.
Tämä. Minulla on MS, ja käytännössä olen pitkiä aikoja totaalisen toimintakyvytön. Mutta terve ihminen ei sitä ymmärrä, vaan kuten täälläkin: kiusaa.
En ole ylläoleva, vaan ap.
Kyllä minä voisin auttaa, enkä aloittanut tätä ketjua kiusatakseni. Minulla ei vain ilmeisesti ole ollut avuntarvitsijoita, jotka ovat oikeasti olleet tarpeessa. Eräs osti siis marimekon verhot, koska sai minulta rahaa ja toinen söi viikon mäkkärissä. Kolmas tupakoi.
Kuten yllä sanoinkin, niin ehkä nämä asiat toivat näille ihmisille ylimääräistä iloa, eikä sitä voi tuomita, mutta näin rahan antajasta _tuntuu_, että raha meni turhaan. En tarkoittanut sitä rahaa verhoisin, vaan lasten kenkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.
Tämä. Minulla on MS, ja käytännössä olen pitkiä aikoja totaalisen toimintakyvytön. Mutta terve ihminen ei sitä ymmärrä, vaan kuten täälläkin: kiusaa.
En ole ylläoleva, vaan ap.
Kyllä minä voisin auttaa, enkä aloittanut tätä ketjua kiusatakseni. Minulla ei vain ilmeisesti ole ollut avuntarvitsijoita, jotka ovat oikeasti olleet tarpeessa. Eräs osti siis marimekon verhot, koska sai minulta rahaa ja toinen söi viikon mäkkärissä. Kolmas tupakoi.
Kuten yllä sanoinkin, niin ehkä nämä asiat toivat näille ihmisille ylimääräistä iloa, eikä sitä voi tuomita, mutta näin rahan antajasta _tuntuu_, että raha meni turhaan. En tarkoittanut sitä rahaa verhoisin, vaan lasten kenkiin.
Jos et oikeasti halua auttaa, vaan päsmäröidä, niin lopeta tuo touhusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
Jos et saa julkiselta lähetettä, et tarvitse lähetettä.
Eri, mutta kyllä sen vaan joskus tarvitsee, ja kiireesti tarvitseekin. Esimerkkeinä gynekologi ja hammashoito. Toivon teille näiden sairaiden vähättelijöille omakohtaista suurta kärsimystä, samoin läheisillenne. Teideän epäihmisyytenne ei sitä muutoin käsitä.
Jos sinulla on etenevä gynekologinen sairaus, niin olet erikoislääkärin hoidossa joka tapauksessa ilman lähetettäkin, jos se sairaus siis on diagnosoitu.
Minulla on endometrioosi, enkä saa mitään lähetteitä terveyskeskuksesta. Ihan itse pitää mennä yksityiselle gynekologille.
Sama homma kilpirauhasen kanssa.
Ja lapsen astma. Stiä ei edes tunnistettu julkisella puolella.
Ei masentunutta aina auteta pelkällä porkkanalla. Pitäisi henkilöä saada aktivoitua tavalla tai toisella.
Kun mä autan jotakuta, esim. ystävääni, jolla on PTSD:n aiheuttamat pahat mielenterveysongelmat, en ajattele, että apuni ratkaisee hänen ongelmansa tai parantaa hänet. Ajattelen, että voin nyt tehdä jotain hänen elämänsä helpottamiseksi. Ei kannata ajatella, että oma käytännön apu muuttaisi autettavan tilanteen erilaiseksi, kannattaa ajatella, että apu helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoskelin muutaman kerran erään läheiseni luona, kunnes huomasin, että sitä siivottavaa ja tiskivuorta oikein kerrytettiin käyntejäni odottamaan. Itselläni oli kuitenkin pienet lapset, kokopäivätyö ja etenevä kivulias sairaus sekä pitkähkö matka läheiseni luo. Lopetin sitten siivoamisen ja kohtalaisen hyvässä kunnossa talo on ilman apujanikin pysynyt.
Jossain vaiheessa oli myös paljon puhetta rahan vähyydestä. Olin kovin huolissani pärjäämisestään ja välillä vein ruokaa mukanani. Kuitenkin ajan mittaan huomasin puheistaan, että kävivät useamman kerran viikossa ravintolassa syömässä. Omalla kahden työssäkäyvän aikuisen perheelläni ei ollut sellaiseen varaan. Olen jatkossa täytellyt vain omaa jääkaappiamme ja jos joskus jää löysää rahaa, vien miehen ja lapset syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
Jos et saa julkiselta lähetettä, et tarvitse lähetettä.
Eri, mutta kyllä sen vaan joskus tarvitsee, ja kiireesti tarvitseekin. Esimerkkeinä gynekologi ja hammashoito. Toivon teille näiden sairaiden vähättelijöille omakohtaista suurta kärsimystä, samoin läheisillenne. Teideän epäihmisyytenne ei sitä muutoin käsitä.
Jos sinulla on etenevä gynekologinen sairaus, niin olet erikoislääkärin hoidossa joka tapauksessa ilman lähetettäkin, jos se sairaus siis on diagnosoitu.
Minulla on endometrioosi, enkä saa mitään lähetteitä terveyskeskuksesta. Ihan itse pitää mennä yksityiselle gynekologille.
Sama homma kilpirauhasen kanssa.
Ja lapsen astma. Stiä ei edes tunnistettu julkisella puolella.
Sivusta: minulla oli gynekologinen syöpä eikä tk-lääkäri laittanut lähetettä. Julkinen puoli on yksinkertaisesti tukossa. Onneksi menin yksityisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siivoskelin muutaman kerran erään läheiseni luona, kunnes huomasin, että sitä siivottavaa ja tiskivuorta oikein kerrytettiin käyntejäni odottamaan. Itselläni oli kuitenkin pienet lapset, kokopäivätyö ja etenevä kivulias sairaus sekä pitkähkö matka läheiseni luo. Lopetin sitten siivoamisen ja kohtalaisen hyvässä kunnossa talo on ilman apujanikin pysynyt.
Jossain vaiheessa oli myös paljon puhetta rahan vähyydestä. Olin kovin huolissani pärjäämisestään ja välillä vein ruokaa mukanani. Kuitenkin ajan mittaan huomasin puheistaan, että kävivät useamman kerran viikossa ravintolassa syömässä. Omalla kahden työssäkäyvän aikuisen perheelläni ei ollut sellaiseen varaan. Olen jatkossa täytellyt vain omaa jääkaappiamme ja jos joskus jää löysää rahaa, vien miehen ja lapset syömään.
Olen ilmoittanut keksimäsi kiusaamisviestin.
Antakaa niiden olla. Niin on parempi kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.
Tämä. Minulla on MS, ja käytännössä olen pitkiä aikoja totaalisen toimintakyvytön. Mutta terve ihminen ei sitä ymmärrä, vaan kuten täälläkin: kiusaa.
En ole ylläoleva, vaan ap.
Kyllä minä voisin auttaa, enkä aloittanut tätä ketjua kiusatakseni. Minulla ei vain ilmeisesti ole ollut avuntarvitsijoita, jotka ovat oikeasti olleet tarpeessa. Eräs osti siis marimekon verhot, koska sai minulta rahaa ja toinen söi viikon mäkkärissä. Kolmas tupakoi.
Kuten yllä sanoinkin, niin ehkä nämä asiat toivat näille ihmisille ylimääräistä iloa, eikä sitä voi tuomita, mutta näin rahan antajasta _tuntuu_, että raha meni turhaan. En tarkoittanut sitä rahaa verhoisin, vaan lasten kenkiin.
Jos et oikeasti halua auttaa, vaan päsmäröidä, niin lopeta tuo touhusi.
Siivosin yhdelle kaksi kertaa. Lopetin kyllä touhuni. Rahaa olen antanut kahdelle eri ihmiselle, yhden kerran molemmille.
Olen oppiva ihminen. Opin kerrasta. Näistä esimerkeistä on jo liki kymmenisen vuotta.
Oletin siis, että kertaluontoinen apu riittää. Vähän siten, että jos onnsaanut yllättävän laskun, niin sen maksaminen riittää. En olettanut, että joka kuussa tulee niitä yllättäviä laskuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoskelin muutaman kerran erään läheiseni luona, kunnes huomasin, että sitä siivottavaa ja tiskivuorta oikein kerrytettiin käyntejäni odottamaan. Itselläni oli kuitenkin pienet lapset, kokopäivätyö ja etenevä kivulias sairaus sekä pitkähkö matka läheiseni luo. Lopetin sitten siivoamisen ja kohtalaisen hyvässä kunnossa talo on ilman apujanikin pysynyt.
Jossain vaiheessa oli myös paljon puhetta rahan vähyydestä. Olin kovin huolissani pärjäämisestään ja välillä vein ruokaa mukanani. Kuitenkin ajan mittaan huomasin puheistaan, että kävivät useamman kerran viikossa ravintolassa syömässä. Omalla kahden työssäkäyvän aikuisen perheelläni ei ollut sellaiseen varaan. Olen jatkossa täytellyt vain omaa jääkaappiamme ja jos joskus jää löysää rahaa, vien miehen ja lapset syömään.
Olen ilmoittanut keksimäsi kiusaamisviestin.
Ilmoita ihmeessä, voivat tulla luokseni tarkistelemaan asian todenperäisyyttä. Kahvit keitän jos eivät ruikuta heti ovella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.
Tämä. Minulla on MS, ja käytännössä olen pitkiä aikoja totaalisen toimintakyvytön. Mutta terve ihminen ei sitä ymmärrä, vaan kuten täälläkin: kiusaa.
En ole ylläoleva, vaan ap.
Kyllä minä voisin auttaa, enkä aloittanut tätä ketjua kiusatakseni. Minulla ei vain ilmeisesti ole ollut avuntarvitsijoita, jotka ovat oikeasti olleet tarpeessa. Eräs osti siis marimekon verhot, koska sai minulta rahaa ja toinen söi viikon mäkkärissä. Kolmas tupakoi.
Kuten yllä sanoinkin, niin ehkä nämä asiat toivat näille ihmisille ylimääräistä iloa, eikä sitä voi tuomita, mutta näin rahan antajasta _tuntuu_, että raha meni turhaan. En tarkoittanut sitä rahaa verhoisin, vaan lasten kenkiin.
Jos et oikeasti halua auttaa, vaan päsmäröidä, niin lopeta tuo touhusi.
Siivosin yhdelle kaksi kertaa. Lopetin kyllä touhuni. Rahaa olen antanut kahdelle eri ihmiselle, yhden kerran molemmille.
Olen oppiva ihminen. Opin kerrasta. Näistä esimerkeistä on jo liki kymmenisen vuotta.
Oletin siis, että kertaluontoinen apu riittää. Vähän siten, että jos onnsaanut yllättävän laskun, niin sen maksaminen riittää. En olettanut, että joka kuussa tulee niitä yllättäviä laskuja.
Eli sinä et lähtökohtaisesti edes halunnut auttaa, vaan tungit toisen ihmisen kotiin, koska sinulla on päsmäröinnin tarve. Omia tarpeita, koska olet sössinyt oman elämäsi, etkä saa niitä tyydytettyä omassa elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.
Tämä. Minulla on MS, ja käytännössä olen pitkiä aikoja totaalisen toimintakyvytön. Mutta terve ihminen ei sitä ymmärrä, vaan kuten täälläkin: kiusaa.
En ole ylläoleva, vaan ap.
Kyllä minä voisin auttaa, enkä aloittanut tätä ketjua kiusatakseni. Minulla ei vain ilmeisesti ole ollut avuntarvitsijoita, jotka ovat oikeasti olleet tarpeessa. Eräs osti siis marimekon verhot, koska sai minulta rahaa ja toinen söi viikon mäkkärissä. Kolmas tupakoi.
Kuten yllä sanoinkin, niin ehkä nämä asiat toivat näille ihmisille ylimääräistä iloa, eikä sitä voi tuomita, mutta näin rahan antajasta _tuntuu_, että raha meni turhaan. En tarkoittanut sitä rahaa verhoisin, vaan lasten kenkiin.
Jos et oikeasti halua auttaa, vaan päsmäröidä, niin lopeta tuo touhusi.
Siivosin yhdelle kaksi kertaa. Lopetin kyllä touhuni. Rahaa olen antanut kahdelle eri ihmiselle, yhden kerran molemmille.
Olen oppiva ihminen. Opin kerrasta. Näistä esimerkeistä on jo liki kymmenisen vuotta.
Oletin siis, että kertaluontoinen apu riittää. Vähän siten, että jos onnsaanut yllättävän laskun, niin sen maksaminen riittää. En olettanut, että joka kuussa tulee niitä yllättäviä laskuja.
Eli sinä et lähtökohtaisesti edes halunnut auttaa, vaan tungit toisen ihmisen kotiin, koska sinulla on päsmäröinnin tarve. Omia tarpeita, koska olet sössinyt oman elämäsi, etkä saa niitä tyydytettyä omassa elämässäsi.
Jos luit ketjun, niin olen kertonut, että kysyin ”haluatko, että tulen siivoamaan”?. En tunge mihinkään. En etenkään siivoamaan, kun inhoan sitä.
Muihin väitteisiin en viitsi edes ottaa kantaa. Sen verran asiattomia ne ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellastahan se puolesta tekeminen on. Parempaa auttamista olisi neuvominen ja ohjaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.
Tämä. Minulla on MS, ja käytännössä olen pitkiä aikoja totaalisen toimintakyvytön. Mutta terve ihminen ei sitä ymmärrä, vaan kuten täälläkin: kiusaa.
En ole ylläoleva, vaan ap.
Kyllä minä voisin auttaa, enkä aloittanut tätä ketjua kiusatakseni. Minulla ei vain ilmeisesti ole ollut avuntarvitsijoita, jotka ovat oikeasti olleet tarpeessa. Eräs osti siis marimekon verhot, koska sai minulta rahaa ja toinen söi viikon mäkkärissä. Kolmas tupakoi.
Kuten yllä sanoinkin, niin ehkä nämä asiat toivat näille ihmisille ylimääräistä iloa, eikä sitä voi tuomita, mutta näin rahan antajasta _tuntuu_, että raha meni turhaan. En tarkoittanut sitä rahaa verhoisin, vaan lasten kenkiin.
Jos et oikeasti halua auttaa, vaan päsmäröidä, niin lopeta tuo touhusi.
Siivosin yhdelle kaksi kertaa. Lopetin kyllä touhuni. Rahaa olen antanut kahdelle eri ihmiselle, yhden kerran molemmille.
Olen oppiva ihminen. Opin kerrasta. Näistä esimerkeistä on jo liki kymmenisen vuotta.
Oletin siis, että kertaluontoinen apu riittää. Vähän siten, että jos onnsaanut yllättävän laskun, niin sen maksaminen riittää. En olettanut, että joka kuussa tulee niitä yllättäviä laskuja.
Eli sinä et lähtökohtaisesti edes halunnut auttaa, vaan tungit toisen ihmisen kotiin, koska sinulla on päsmäröinnin tarve. Omia tarpeita, koska olet sössinyt oman elämäsi, etkä saa niitä tyydytettyä omassa elämässäsi.
Sä olet trolli.
Ei ole järkevää auttaa siinä, mitä toinen ei hallitse. Kannattaa mielummin auttaa esimerkiksi luomaan paremmat säilytystavat/karsiminen tms niin, että he voivat auttaa itse itseään.
Vierailija kirjoitti:
Sellastahan se puolesta tekeminen on. Parempaa auttamista olisi neuvominen ja ohjaaminen.
Parempi kun ei tee yhtään mitään ja antaa luonnon hoitaa omansa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole järkevää auttaa siinä, mitä toinen ei hallitse. Kannattaa mielummin auttaa esimerkiksi luomaan paremmat säilytystavat/karsiminen tms niin, että he voivat auttaa itse itseään.
Mutta kun sitä ei haluta, koska se loukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.
Tämä. Minulla on MS, ja käytännössä olen pitkiä aikoja totaalisen toimintakyvytön. Mutta terve ihminen ei sitä ymmärrä, vaan kuten täälläkin: kiusaa.
En ole ylläoleva, vaan ap.
Kyllä minä voisin auttaa, enkä aloittanut tätä ketjua kiusatakseni. Minulla ei vain ilmeisesti ole ollut avuntarvitsijoita, jotka ovat oikeasti olleet tarpeessa. Eräs osti siis marimekon verhot, koska sai minulta rahaa ja toinen söi viikon mäkkärissä. Kolmas tupakoi.
Kuten yllä sanoinkin, niin ehkä nämä asiat toivat näille ihmisille ylimääräistä iloa, eikä sitä voi tuomita, mutta näin rahan antajasta _tuntuu_, että raha meni turhaan. En tarkoittanut sitä rahaa verhoisin, vaan lasten kenkiin.
Jos et oikeasti halua auttaa, vaan päsmäröidä, niin lopeta tuo touhusi.
Siivosin yhdelle kaksi kertaa. Lopetin kyllä touhuni. Rahaa olen antanut kahdelle eri ihmiselle, yhden kerran molemmille.
Olen oppiva ihminen. Opin kerrasta. Näistä esimerkeistä on jo liki kymmenisen vuotta.
Oletin siis, että kertaluontoinen apu riittää. Vähän siten, että jos onnsaanut yllättävän laskun, niin sen maksaminen riittää. En olettanut, että joka kuussa tulee niitä yllättäviä laskuja.
Eli sinä et lähtökohtaisesti edes halunnut auttaa, vaan tungit toisen ihmisen kotiin, koska sinulla on päsmäröinnin tarve. Omia tarpeita, koska olet sössinyt oman elämäsi, etkä saa niitä tyydytettyä omassa elämässäsi.
Sä olet trolli.
Eikö totuus miellytä?
Alue: Aihe vapaa
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat!