Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että auttaminen on ihan turhaa
25.10.2021 |
En ole mikään kauhean kova auttamaan, mutta sitten kun näen vaivaa, niin se tuntuu turhalta. Olen siivonnut sottaiselle, ja seuraavalla kerralla ihan yhtä sottaista. Olen auttanut rahallisesti, mutta henkilön raha-asiat ovat kohta taas solmussa. Olen hoitanut lapsia sellaiselle, joka ei heidän kanssaan oikein pärjää, ja näin 10 vuotta myöhemmin ei edelleenkään pärjää.
Nämä kaikki avustetut ovat siis uupuneita tai masentuneita tai muuten vain saamattomia. Ainut, jonka avustamisesta on tullut oikeasti fiilis, että tästä on hyötyä, on ollut vanhus. Joka ei oikeasti osaa maksaa itse laskuja tai pääse yksin johonkin.
Miten ihmeessä masentuneita ja uupuneita tulisi sitten auttaa? Mitä teen väärin?
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
En ole ylläoleva, vaan ap.
Sellainen auttaminen onkin ok, että oikeasti tietää rahan menevän tarpeeseen. Minun kokemikseni (näiden kahden ihmisen perustteella) on se, että raha vain meni vääriin paikkoihin. No, ”väärä” on arvosidonnainen käsite. Ehkä kaverini sai enemmän iloa uusista verhoista kuin lapsen kengistä. Ei kai siitäkään voi syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
Jos et saa julkiselta lähetettä, et tarvitse lähetettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.
Tämä. Minulla on MS, ja käytännössä olen pitkiä aikoja totaalisen toimintakyvytön. Mutta terve ihminen ei sitä ymmärrä, vaan kuten täälläkin: kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
Jos et saa julkiselta lähetettä, et tarvitse lähetettä.
Eri, mutta kyllä sen vaan joskus tarvitsee, ja kiireesti tarvitseekin. Esimerkkeinä gynekologi ja hammashoito. Toivon teille näiden sairaiden vähättelijöille omakohtaista suurta kärsimystä, samoin läheisillenne. Teideän epäihmisyytenne ei sitä muutoin käsitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotkuisella ihmisellä voi olla ongelmana, että hän on esimerkiksi pahasti masentunut. Tällöin hänen kämppänsä voi kaivata siivousta kyllä, mutta se oikea ongelma on, että masennukseen ei ole saanut apua tai hoito ei ole tehonnut. En tiedä minkä takia ap on sitten luullut, että kyseessä olisi kertatilanne.
Tätä juuri tarkoitan. En ole siis tajunnut, että ongelmat ovat syvemmllä. En ole tajunnut, että sotkuisuus johtuu masennuksesta, köyhyys huonosta rahanhallinnasta ja lapsiin väsymys johtuu ihan jostain muusta kuin vapaaillan puutteesta.
Tosin - ei asia näinkaan taida olla. Tuo sottainen ei ole enää vuosiin ollut masentunut, mutta hänen kämppänsä on kaaon. Toinen sottainen eI myöskään ole masentunut, mutta hänellä on adhd. Nuo rahan puutetta valittavat: toisella ei ole vieläkään rahaa, vaikka tienaa käteen useita tonneja, ja toisella raha riittää mäkkärissä syömiseen, vaikka ei lapsen kenkiin.
No mistä sinä nyt sitten kuvittelet niin tarkkaan tietäväsi, että mistä mikäkin johtuu? Ei minun raha-asioista ja terveydentilasta esimerkiksi kukaan tiedä juuri mitään ja varmaan toiset olettavat ihan väärin. En välttämättä näet kerro näitä asioita yksityiskohtaisesti edes jollekulle, joka yrittää auttaa.
Eikö sulla ylipäätään ole omaa elämää ollenkaan, kun näin paljon ärsyynnyt toisista?
En minä ole ärsyynyt, en lainkaan. Apuni on ollut pyyteetöntä. Kunhan tässä mietin, mikä yhdistää kaikkia tapauksia.
Ei minun tarvitse tietää sinun asioistasi, eikä siitä tässä ole kysekään. Kyse on siitä, ettei auttamisesta ole ollut hyötyä, vaan sama meno jatkunut jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
Jos et saa julkiselta lähetettä, et tarvitse lähetettä.
Julkiselle ei pääse.
Ja kun minulla todettiin kilpirauhassairaus, sitä ei julkisella ymmärretty. Labratuloksissa oli punaisella ne arvot, joista olisi pitänyt suoraan nähdä, että tarvitsen erikoislääkärin. Terveyskeskuksen venäläislääkäri väuitti vain, että olen juoppo. Koska ilmeisesti hänestä kaikki suomalaiset on juoppoja.
Menin siitä sitten Mehiläiseen ja sain sen lähetteen Meilahteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin käynyt niin, että auttaminen on oikeastaan tehnyt asioita vaan vaikeammaksi. Tämä on johtunut siitä, että ihminen ei ole kysynyt mitä tarvitsisin, vaan arvannut itse ja tarjonnut vain tietynlaista apua, joka on sitten lisää rasittanut ja sekoittanut pakkaa.
Kannattaa miettiä ensin, että haluaako se ihminen apua. Ja sitten kysyä, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Toisaalta mikään pakkokaan ei ole auttaa, tai voi liittyä johonkin vapaaehtoistyöhön missä on jo etukäteen organisoitu, että se apu suuntautuisi suurin piirtein oikein, toivottavasti.Juu, toiselta olisi hyvä kysyä, mutta kun tietää, kuinka vaikea ihmisten on pyytää apua… ja jos toinen valittaa koko ajan rahapulaa tai väsymistä omiin lapsiin, niin mitä muitakaan johtopäätöksiä sitä tekisi….
Mutta kuten sanoin, en ole sellainen ihminen, joka tunkee joka paikkaan auttamaan. Vapaaehtoistyö ei ole minua varten. Olen auttanut vain lähimmäisiä tai parhaita ystäviäni.
Siis mikä siinä on vaikeaa kysyä, tarvisiko toinen apua? Silloinhan sen toisen ei tarvitse sitä pyytää. Ei tuossa ole mitään logiikkaa.
Siis minä olen ehdottanut ”haluatko, että tulen siivoamaan sinulle?”. Olisi varmaan pitänyt kysyä ”miten voin auttaa?”. Kukaan ei kehtaa pyytää siivoamaan….
Eli täräyttänyt suoraan että toisella on siivoton koti. Tietenkin pitää kysyä että "haluatko apua" ja "mitä apua haluaisit".
En täräyttele, vaan kaikki lähtee siitä, että toinen valittaa, ettei jaksa siivota. Tai ei jaksa omia lapsiaan, tai valittaa, kun tili on tyhjä. En minä mene sanomaan, että et näköjään jaksa lapsiasi.
SILTI aina pitää kysyä, miten voisi auttaa tai kaipaako se toinen ylipäätään sinulta apua vaiko vain sitä, että hetken joku kuuntelee. JA KANNUSTAA. Kauniit sanat ei maksa mitään, eikä vie aikaa.
Minun siskoni on just tuollainen ylivyöryjä. Oltiin kerran oltu kaksi viikkoa tautikierteessä, kun hän tuli pyytämättä meille ja alkoi paasata, miten hygienia estää pöpöjen tarttumisen (ihme kun eivät päiväkodeissa sitä ymmärrä), miten lakanoita ei saa päästää kertymään likaisina kasoiksi ja sitten hän vielä oikeasti vyöryi sinne kenkäkauppaankin ja osti väkisin lapselle vääränlaiset liian pienet kengät.
MITÄÄN APUA EI TÄLLAISESTA IHMISESTÄ OLE.
En ole siskosi, enkä edes samanlainen kuin tuo esimerkki.
Kuulostat tismalleen samanlaiselta.
Millä perusteella? En neuvo ketään. Enkä ole ilman lupaa tehnyt mitään. Enkä etenkään tuomitse ja syyttele ketään. Ihan tietoisesti tarkkailen omaa toimintaa näiden osa-alueiden kohdalla. Jo vuosia olen niin tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin käynyt niin, että auttaminen on oikeastaan tehnyt asioita vaan vaikeammaksi. Tämä on johtunut siitä, että ihminen ei ole kysynyt mitä tarvitsisin, vaan arvannut itse ja tarjonnut vain tietynlaista apua, joka on sitten lisää rasittanut ja sekoittanut pakkaa.
Kannattaa miettiä ensin, että haluaako se ihminen apua. Ja sitten kysyä, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Toisaalta mikään pakkokaan ei ole auttaa, tai voi liittyä johonkin vapaaehtoistyöhön missä on jo etukäteen organisoitu, että se apu suuntautuisi suurin piirtein oikein, toivottavasti.Juu, toiselta olisi hyvä kysyä, mutta kun tietää, kuinka vaikea ihmisten on pyytää apua… ja jos toinen valittaa koko ajan rahapulaa tai väsymistä omiin lapsiin, niin mitä muitakaan johtopäätöksiä sitä tekisi….
Mutta kuten sanoin, en ole sellainen ihminen, joka tunkee joka paikkaan auttamaan. Vapaaehtoistyö ei ole minua varten. Olen auttanut vain lähimmäisiä tai parhaita ystäviäni.
Siis mikä siinä on vaikeaa kysyä, tarvisiko toinen apua? Silloinhan sen toisen ei tarvitse sitä pyytää. Ei tuossa ole mitään logiikkaa.
Siis minä olen ehdottanut ”haluatko, että tulen siivoamaan sinulle?”. Olisi varmaan pitänyt kysyä ”miten voin auttaa?”. Kukaan ei kehtaa pyytää siivoamaan….
Eli täräyttänyt suoraan että toisella on siivoton koti. Tietenkin pitää kysyä että "haluatko apua" ja "mitä apua haluaisit".
En täräyttele, vaan kaikki lähtee siitä, että toinen valittaa, ettei jaksa siivota. Tai ei jaksa omia lapsiaan, tai valittaa, kun tili on tyhjä. En minä mene sanomaan, että et näköjään jaksa lapsiasi.
SILTI aina pitää kysyä, miten voisi auttaa tai kaipaako se toinen ylipäätään sinulta apua vaiko vain sitä, että hetken joku kuuntelee. JA KANNUSTAA. Kauniit sanat ei maksa mitään, eikä vie aikaa.
Minun siskoni on just tuollainen ylivyöryjä. Oltiin kerran oltu kaksi viikkoa tautikierteessä, kun hän tuli pyytämättä meille ja alkoi paasata, miten hygienia estää pöpöjen tarttumisen (ihme kun eivät päiväkodeissa sitä ymmärrä), miten lakanoita ei saa päästää kertymään likaisina kasoiksi ja sitten hän vielä oikeasti vyöryi sinne kenkäkauppaankin ja osti väkisin lapselle vääränlaiset liian pienet kengät.
MITÄÄN APUA EI TÄLLAISESTA IHMISESTÄ OLE.
En ole siskosi, enkä edes samanlainen kuin tuo esimerkki.
Kuulostat tismalleen samanlaiselta.
Millä perusteella? En neuvo ketään. Enkä ole ilman lupaa tehnyt mitään. Enkä etenkään tuomitse ja syyttele ketään. Ihan tietoisesti tarkkailen omaa toimintaa näiden osa-alueiden kohdalla. Jo vuosia olen niin tehnyt.
Ylimielinen, täysin pihalla oleva paska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin käynyt niin, että auttaminen on oikeastaan tehnyt asioita vaan vaikeammaksi. Tämä on johtunut siitä, että ihminen ei ole kysynyt mitä tarvitsisin, vaan arvannut itse ja tarjonnut vain tietynlaista apua, joka on sitten lisää rasittanut ja sekoittanut pakkaa.
Kannattaa miettiä ensin, että haluaako se ihminen apua. Ja sitten kysyä, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Toisaalta mikään pakkokaan ei ole auttaa, tai voi liittyä johonkin vapaaehtoistyöhön missä on jo etukäteen organisoitu, että se apu suuntautuisi suurin piirtein oikein, toivottavasti.Juu, toiselta olisi hyvä kysyä, mutta kun tietää, kuinka vaikea ihmisten on pyytää apua… ja jos toinen valittaa koko ajan rahapulaa tai väsymistä omiin lapsiin, niin mitä muitakaan johtopäätöksiä sitä tekisi….
Mutta kuten sanoin, en ole sellainen ihminen, joka tunkee joka paikkaan auttamaan. Vapaaehtoistyö ei ole minua varten. Olen auttanut vain lähimmäisiä tai parhaita ystäviäni.
Siis mikä siinä on vaikeaa kysyä, tarvisiko toinen apua? Silloinhan sen toisen ei tarvitse sitä pyytää. Ei tuossa ole mitään logiikkaa.
Siis minä olen ehdottanut ”haluatko, että tulen siivoamaan sinulle?”. Olisi varmaan pitänyt kysyä ”miten voin auttaa?”. Kukaan ei kehtaa pyytää siivoamaan….
Eli täräyttänyt suoraan että toisella on siivoton koti. Tietenkin pitää kysyä että "haluatko apua" ja "mitä apua haluaisit".
En täräyttele, vaan kaikki lähtee siitä, että toinen valittaa, ettei jaksa siivota. Tai ei jaksa omia lapsiaan, tai valittaa, kun tili on tyhjä. En minä mene sanomaan, että et näköjään jaksa lapsiasi.
SILTI aina pitää kysyä, miten voisi auttaa tai kaipaako se toinen ylipäätään sinulta apua vaiko vain sitä, että hetken joku kuuntelee. JA KANNUSTAA. Kauniit sanat ei maksa mitään, eikä vie aikaa.
Minun siskoni on just tuollainen ylivyöryjä. Oltiin kerran oltu kaksi viikkoa tautikierteessä, kun hän tuli pyytämättä meille ja alkoi paasata, miten hygienia estää pöpöjen tarttumisen (ihme kun eivät päiväkodeissa sitä ymmärrä), miten lakanoita ei saa päästää kertymään likaisina kasoiksi ja sitten hän vielä oikeasti vyöryi sinne kenkäkauppaankin ja osti väkisin lapselle vääränlaiset liian pienet kengät.
MITÄÄN APUA EI TÄLLAISESTA IHMISESTÄ OLE.
En ole siskosi, enkä edes samanlainen kuin tuo esimerkki.
Kuulostat tismalleen samanlaiselta.
Millä perusteella? En neuvo ketään. Enkä ole ilman lupaa tehnyt mitään. Enkä etenkään tuomitse ja syyttele ketään. Ihan tietoisesti tarkkailen omaa toimintaa näiden osa-alueiden kohdalla. Jo vuosia olen niin tehnyt.
Ylimielinen, täysin pihalla oleva paska.
Tämä. Pahuuden sikiö. Demoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin käynyt niin, että auttaminen on oikeastaan tehnyt asioita vaan vaikeammaksi. Tämä on johtunut siitä, että ihminen ei ole kysynyt mitä tarvitsisin, vaan arvannut itse ja tarjonnut vain tietynlaista apua, joka on sitten lisää rasittanut ja sekoittanut pakkaa.
Kannattaa miettiä ensin, että haluaako se ihminen apua. Ja sitten kysyä, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Toisaalta mikään pakkokaan ei ole auttaa, tai voi liittyä johonkin vapaaehtoistyöhön missä on jo etukäteen organisoitu, että se apu suuntautuisi suurin piirtein oikein, toivottavasti.Juu, toiselta olisi hyvä kysyä, mutta kun tietää, kuinka vaikea ihmisten on pyytää apua… ja jos toinen valittaa koko ajan rahapulaa tai väsymistä omiin lapsiin, niin mitä muitakaan johtopäätöksiä sitä tekisi….
Mutta kuten sanoin, en ole sellainen ihminen, joka tunkee joka paikkaan auttamaan. Vapaaehtoistyö ei ole minua varten. Olen auttanut vain lähimmäisiä tai parhaita ystäviäni.
Siis mikä siinä on vaikeaa kysyä, tarvisiko toinen apua? Silloinhan sen toisen ei tarvitse sitä pyytää. Ei tuossa ole mitään logiikkaa.
Siis minä olen ehdottanut ”haluatko, että tulen siivoamaan sinulle?”. Olisi varmaan pitänyt kysyä ”miten voin auttaa?”. Kukaan ei kehtaa pyytää siivoamaan….
Eli täräyttänyt suoraan että toisella on siivoton koti. Tietenkin pitää kysyä että "haluatko apua" ja "mitä apua haluaisit".
En täräyttele, vaan kaikki lähtee siitä, että toinen valittaa, ettei jaksa siivota. Tai ei jaksa omia lapsiaan, tai valittaa, kun tili on tyhjä. En minä mene sanomaan, että et näköjään jaksa lapsiasi.
SILTI aina pitää kysyä, miten voisi auttaa tai kaipaako se toinen ylipäätään sinulta apua vaiko vain sitä, että hetken joku kuuntelee. JA KANNUSTAA. Kauniit sanat ei maksa mitään, eikä vie aikaa.
Minun siskoni on just tuollainen ylivyöryjä. Oltiin kerran oltu kaksi viikkoa tautikierteessä, kun hän tuli pyytämättä meille ja alkoi paasata, miten hygienia estää pöpöjen tarttumisen (ihme kun eivät päiväkodeissa sitä ymmärrä), miten lakanoita ei saa päästää kertymään likaisina kasoiksi ja sitten hän vielä oikeasti vyöryi sinne kenkäkauppaankin ja osti väkisin lapselle vääränlaiset liian pienet kengät.
MITÄÄN APUA EI TÄLLAISESTA IHMISESTÄ OLE.
En ole siskosi, enkä edes samanlainen kuin tuo esimerkki.
Kuulostat tismalleen samanlaiselta.
Millä perusteella? En neuvo ketään. Enkä ole ilman lupaa tehnyt mitään. Enkä etenkään tuomitse ja syyttele ketään. Ihan tietoisesti tarkkailen omaa toimintaa näiden osa-alueiden kohdalla. Jo vuosia olen niin tehnyt.
Ylimielinen, täysin pihalla oleva paska.
Ok.
Olen siis onnellinen, etten ole tuttusi.
No tässä ketjussahan sitä jo vinhaa vauhtia oikeaksi todistetaan, ettei auttamisessa ole mitään järkeä. Pärjätkööt jatkossa omin avuin niin ei tule vääränlaista palvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin käynyt niin, että auttaminen on oikeastaan tehnyt asioita vaan vaikeammaksi. Tämä on johtunut siitä, että ihminen ei ole kysynyt mitä tarvitsisin, vaan arvannut itse ja tarjonnut vain tietynlaista apua, joka on sitten lisää rasittanut ja sekoittanut pakkaa.
Kannattaa miettiä ensin, että haluaako se ihminen apua. Ja sitten kysyä, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Toisaalta mikään pakkokaan ei ole auttaa, tai voi liittyä johonkin vapaaehtoistyöhön missä on jo etukäteen organisoitu, että se apu suuntautuisi suurin piirtein oikein, toivottavasti.Juu, toiselta olisi hyvä kysyä, mutta kun tietää, kuinka vaikea ihmisten on pyytää apua… ja jos toinen valittaa koko ajan rahapulaa tai väsymistä omiin lapsiin, niin mitä muitakaan johtopäätöksiä sitä tekisi….
Mutta kuten sanoin, en ole sellainen ihminen, joka tunkee joka paikkaan auttamaan. Vapaaehtoistyö ei ole minua varten. Olen auttanut vain lähimmäisiä tai parhaita ystäviäni.
Siis mikä siinä on vaikeaa kysyä, tarvisiko toinen apua? Silloinhan sen toisen ei tarvitse sitä pyytää. Ei tuossa ole mitään logiikkaa.
Siis minä olen ehdottanut ”haluatko, että tulen siivoamaan sinulle?”. Olisi varmaan pitänyt kysyä ”miten voin auttaa?”. Kukaan ei kehtaa pyytää siivoamaan….
Eli täräyttänyt suoraan että toisella on siivoton koti. Tietenkin pitää kysyä että "haluatko apua" ja "mitä apua haluaisit".
En täräyttele, vaan kaikki lähtee siitä, että toinen valittaa, ettei jaksa siivota. Tai ei jaksa omia lapsiaan, tai valittaa, kun tili on tyhjä. En minä mene sanomaan, että et näköjään jaksa lapsiasi.
SILTI aina pitää kysyä, miten voisi auttaa tai kaipaako se toinen ylipäätään sinulta apua vaiko vain sitä, että hetken joku kuuntelee. JA KANNUSTAA. Kauniit sanat ei maksa mitään, eikä vie aikaa.
Minun siskoni on just tuollainen ylivyöryjä. Oltiin kerran oltu kaksi viikkoa tautikierteessä, kun hän tuli pyytämättä meille ja alkoi paasata, miten hygienia estää pöpöjen tarttumisen (ihme kun eivät päiväkodeissa sitä ymmärrä), miten lakanoita ei saa päästää kertymään likaisina kasoiksi ja sitten hän vielä oikeasti vyöryi sinne kenkäkauppaankin ja osti väkisin lapselle vääränlaiset liian pienet kengät.
MITÄÄN APUA EI TÄLLAISESTA IHMISESTÄ OLE.
En ole siskosi, enkä edes samanlainen kuin tuo esimerkki.
Kuulostat tismalleen samanlaiselta.
Millä perusteella? En neuvo ketään. Enkä ole ilman lupaa tehnyt mitään. Enkä etenkään tuomitse ja syyttele ketään. Ihan tietoisesti tarkkailen omaa toimintaa näiden osa-alueiden kohdalla. Jo vuosia olen niin tehnyt.
Ylimielinen, täysin pihalla oleva paska.
Ok.
Olen siis onnellinen, etten ole tuttusi.
Sinun pitäisi itsereflektoida.
Voi herranen aika! Olen itsekin monisairas, mutta toivottavasti en koskaan sairastu kiittämättömyyteen, negatiivisuuteen ja vihamielisyyteen. Sairauteni ei ole muiden vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.
Tämä. Minulla on MS, ja käytännössä olen pitkiä aikoja totaalisen toimintakyvytön. Mutta terve ihminen ei sitä ymmärrä, vaan kuten täälläkin: kiusaa.
Jos on totaalisesti toimintakyvytön, on osastolla hoidettavana.
Sossu auttaa ja laitokseen pääsee jos mikään ei suju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.
Tämä. Minulla on MS, ja käytännössä olen pitkiä aikoja totaalisen toimintakyvytön. Mutta terve ihminen ei sitä ymmärrä, vaan kuten täälläkin: kiusaa.
Jos on totaalisesti toimintakyvytön, on osastolla hoidettavana.
Ihan kotona on ms-tautinen myös huonoina vaiheina. Korkeintaan käy tiputuksessa sairaalassa.
Tuollaisten kaikkeen tyytymättömien valittajien takia apu evääntyy kaikilta muiltakin ja se on sääli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.
Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.
Tämä. Minulla on MS, ja käytännössä olen pitkiä aikoja totaalisen toimintakyvytön. Mutta terve ihminen ei sitä ymmärrä, vaan kuten täälläkin: kiusaa.
Jos on totaalisesti toimintakyvytön, on osastolla hoidettavana.
Ihan kotona on ms-tautinen myös huonoina vaiheina. Korkeintaan käy tiputuksessa sairaalassa.
No todellakin tämä. Ihan naurattaa kuinka vieraantuneita todellisuudesta tämän ketjun kirjoittajat ovat sairauden ja kärsimyksen todellisuudesta. Herrajumala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.
Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?
Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.
Jos et saa julkiselta lähetettä, et tarvitse lähetettä.
Eri, mutta kyllä sen vaan joskus tarvitsee, ja kiireesti tarvitseekin. Esimerkkeinä gynekologi ja hammashoito. Toivon teille näiden sairaiden vähättelijöille omakohtaista suurta kärsimystä, samoin läheisillenne. Teideän epäihmisyytenne ei sitä muutoin käsitä.
Jos sinulla on etenevä gynekologinen sairaus, niin olet erikoislääkärin hoidossa joka tapauksessa ilman lähetettäkin, jos se sairaus siis on diagnosoitu.
Kyllähän tuollainen konkreettinen apu auttaa sillä hetkellä, mutta et voi olla niin naiivi, että ajattelet tuollaisen avun parantavan ihmisen masennuksesta tai uupumuksesta?
Masentuneet ja uupuneet tarvitsevat psykiatrista hoitoa, ja siihen samaan aikaan niitä ihmisiä jotka auttavat konkreettisissa asioissa.