Tuntuu, että auttaminen on ihan turhaa

Luin joskus kirjaa saamelaisista, jotka tunnetusti vaelsivat porolaumojen mukana vuodenaikojen mukaan.

Heikot ja sairaat, jotka eivät kyenneet itse toimimaan, oli pakko jättää tunturiin selviämään omin avuin. Muutoin olisi kaikille käynyt huonosti. Armotonta aikaa ja rankkaa luettavaa. Onneksi nykyään pidetään läheisistä huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.

Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?

Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.

No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.

Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.

Tämä. Minulla on MS, ja käytännössä olen pitkiä aikoja totaalisen toimintakyvytön. Mutta terve ihminen ei sitä ymmärrä, vaan kuten täälläkin: kiusaa.

En ole ylläoleva, vaan ap.

Kyllä minä voisin auttaa, enkä aloittanut tätä ketjua kiusatakseni. Minulla ei vain ilmeisesti ole ollut avuntarvitsijoita, jotka ovat oikeasti olleet tarpeessa. Eräs osti siis marimekon verhot, koska sai minulta rahaa ja toinen söi viikon mäkkärissä. Kolmas tupakoi.

Kuten yllä sanoinkin, niin ehkä nämä asiat toivat näille ihmisille ylimääräistä iloa, eikä sitä voi tuomita, mutta näin rahan antajasta _tuntuu_, että raha meni turhaan. En tarkoittanut sitä rahaa verhoisin, vaan lasten kenkiin.

Jos et oikeasti halua auttaa, vaan päsmäröidä, niin lopeta tuo touhusi.

Ai tarpeellisen rahan voi tuhlata turhuuksiin ja kyseinen tarve jätetään hoitamatta? No näitähän on se Fb-jouluapu täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole järkevää auttaa siinä, mitä toinen ei hallitse. Kannattaa mielummin auttaa esimerkiksi luomaan paremmat säilytystavat/karsiminen tms niin, että he voivat auttaa itse itseään.

Mutta kun sitä ei haluta, koska se loukkaa.

Sitten se muukin auttaminen loukkaa, sillä selvästi pärjää siinä tilanteessa eli annetaan olla. Enintään kerrotaan, että varmasti tilanne on rankka ja tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotkuisella ihmisellä voi olla ongelmana, että hän on esimerkiksi pahasti masentunut. Tällöin hänen kämppänsä voi kaivata siivousta kyllä, mutta se oikea ongelma on, että masennukseen ei ole saanut apua tai hoito ei ole tehonnut. En tiedä minkä takia ap on sitten luullut, että kyseessä olisi kertatilanne.

Tätä juuri tarkoitan. En ole siis tajunnut, että ongelmat ovat syvemmllä. En ole tajunnut, että sotkuisuus johtuu masennuksesta, köyhyys huonosta rahanhallinnasta ja lapsiin väsymys johtuu ihan jostain muusta kuin vapaaillan puutteesta.

Tosin - ei asia näinkaan taida olla. Tuo sottainen ei ole enää vuosiin ollut masentunut, mutta hänen kämppänsä on kaaon. Toinen sottainen eI myöskään ole masentunut, mutta hänellä on adhd. Nuo rahan puutetta valittavat: toisella ei ole vieläkään rahaa, vaikka tienaa käteen useita tonneja, ja toisella raha riittää mäkkärissä syömiseen, vaikka ei lapsen kenkiin.

Tai sitten tuo "sottainen" on toipunut masennuksesta sen verran, että jaksaa esim. käydä töissä, mutta ei ole saanut koskaan toimintakykyään täysin takaisin. Silti tuolle ihmiselle voi olla todella iso juttu, että on päässyt noinkin pitkälle. Minä pitäisin tällaista ihmistä oman elämänsä sankarina, jos on päässyt vakavasta masennuksesta takaisin jotenkuten työkuntoiseksi. Mutta sinulle hän on "sottainen".

Olen tehnyt saman huomion, kannettu vesi ei kaivossa pysy. Siivonnut ajatuksella, että autetun on sitten helpompaa pitää yleissiisteys jatkossa, kun olen raivannut kaatopaikan kerran. Mutta hitut.

Monen saamattoman kohdalla olen todennut, että paras apu on antaa ihmisen hukkua kotonaan roskaan, menettää luottotiedot, menettää työpaikka holtittoman alkoholinkäytön takia jne. Pohjakosketus näyttää, huomaako ihminen itse korjata elämäntapaansa vai onko hänelle millään mitään väliä. Ihminen korjaa asiansa itse, jos välittää niiden korjaantumisesta.

Ikäihmisten auttaminen on itsellenikin niitä ainoita mielekkäitä auttamisen muotoja. Sitä teenkin työkseni.

On auttamista ja "auttamista". Mä tarjoan apuani silloin, kun on olemassa jokin konkreettinen JA tilapäinen syy, miksi toisen elämässä on jotain haasteita. Esimerkiksi kun kaveriltani murtui nilkka ja hänellä oli jalka 6 viikkoa kipsissä.  Ennen nilkkamurtumaansa hän ei tarvinnut apua eikä tarvinnut luonnollisesti sen jälkeenkään, mutta tuon kuuden viikon aikana kävin hänen luonaan siivoamassa, ensimmäisillä viikoilla hänen puolestaan kaupassa ja myöhemmin tarjosin hänelle autokyydin kauppaan. Samoin ostin yhdelle työkyvyttömyyseläkkeellä olevalle kaverilleni kolmeksi viikoksi ruokaa, kun hänen ruokarahansa olivat menneet kissan eläinlääkärilaskuun. Tällläkin kertaa avun tarve oli vain tilapäinen, koska kissaa ei - onneksi - tarvinnut käyttää joka kuukausi eläinlääkärissä. En "auta" silloin, jos avun  tarve on pysyvä tai pitkäaikainen. Poislukien iäkkäät vanhempani, mutta heidän kanssaan teen asioita yhdessä - en siis heidän puolestaan - koska tekeminen ylläpitää toimintakykyä. 

Mullakin on kavereita, jotka valittavat joka kerta, että olisipa rahaa, olisipa sitä tai tätä ja miten on niin rankkaa ja raskasta. En kuitenkaan anna rahaa enkä auta muillakaan tavoin, koska heillä itsellään ei ole sen paremmin mitään suunnitelmaa kuin motivaatiotakaan päästä hankalasta tilanteestaan ulos. Kuuntelen kyllä ja tsemppaan jaksamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva autettava haluaa ottaa vastaan apua, josta on hyötyä. Rahaa pyytävälle ei kelpaa se, että ostan lapselleen ne kengät, joihin rahaa halutaan. Lastenhoidosta uupuneelle ei kelpaa avuksi se, että opastetaan toimimaan niin, että ei uuvu. Sotkuisessa kodissa asuva ei halua tietoa siitä, että tavarat pitää laittaa aina paikalleen, hän haluaa jonkun, joka tekee tylsät työt puolestaan.

Siksi en auta vaan totean, että harmillista, että sinulla on tuollainen tilanne. Oletko koskaan miettinyt, miten olet tuohon jamaan joutunut?

Haista nyt paska. Minulla on etenevä sairaus, ja olen minimieläkkeellä. Tarvitsen rahat erkoislääkärikäyntiin kun en lähetettä julkiselta saa. Haluatko tulla kiusaamaan - tiedän niin ihmistyyppisi.

No ei kai se sairaus aivotoimintaasi lamaa vai lamaako? Kun säästät niihin lapsiin menevän rahan, voit sen sijoittaa siihen erkoislääkärikäyntiisi. Tiedän niin ihmistyyppisi.

Sairaus kyllä nimenomaan lamauttaa ihmistä. Kivut samaten.

Tämä. Minulla on MS, ja käytännössä olen pitkiä aikoja totaalisen toimintakyvytön. Mutta terve ihminen ei sitä ymmärrä, vaan kuten täälläkin: kiusaa.

En ole ylläoleva, vaan ap.

Kyllä minä voisin auttaa, enkä aloittanut tätä ketjua kiusatakseni. Minulla ei vain ilmeisesti ole ollut avuntarvitsijoita, jotka ovat oikeasti olleet tarpeessa. Eräs osti siis marimekon verhot, koska sai minulta rahaa ja toinen söi viikon mäkkärissä. Kolmas tupakoi.

Kuten yllä sanoinkin, niin ehkä nämä asiat toivat näille ihmisille ylimääräistä iloa, eikä sitä voi tuomita, mutta näin rahan antajasta _tuntuu_, että raha meni turhaan. En tarkoittanut sitä rahaa verhoisin, vaan lasten kenkiin.

Jos et oikeasti halua auttaa, vaan päsmäröidä, niin lopeta tuo touhusi.

Ai tarpeellisen rahan voi tuhlata turhuuksiin ja kyseinen tarve jätetään hoitamatta? No näitähän on se Fb-jouluapu täynnä.

Et sinä voi mennä toisen kotiin sanelemaan ja päsmäröimään tai määräilemään. Se on rajattomuutta ja siinä sinä täytät täysin sataprosenttisesti vain omia tarpeitasi.

Ne kauniit verhot voi auttaa koko perhettä jaksamaan, kannustaa siivoamaan ja tuoda iloa vuosikymmeniä. Jopa sinua muistellaan lämmöllä.

Masentuneille pitäisi olla tarjolla vanhanajan kodinhoitoa. Veikkaan, että monelle tehoaisi sellainen miljoona kertaa paremmin kuin ”depressiohoitajakäynnit” terveyskeskuksessa kerran kuussa. Arkeen apua, ehkä myös kauppakäynteihin ja muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneille pitäisi olla tarjolla vanhanajan kodinhoitoa. Veikkaan, että monelle tehoaisi sellainen miljoona kertaa paremmin kuin ”depressiohoitajakäynnit” terveyskeskuksessa kerran kuussa. Arkeen apua, ehkä myös kauppakäynteihin ja muuhun.

Tällainen säännöllinen tukihan olisikin loistavaa.

On ihmisiä, joiden auttaminen on hyvin epäkiitollista.

Auttajan pitää myös srvioida, mikä apu on hyödyllistä.

Monulla on kaveri, joka on alkoholisoitunut, sairas(minimieläkkeellä)ja saanut päähänsä, että hänen elämänsä tarkoitus on kalllis harrastus.

Tämän kaverin auttaminen on tosi epäkiitollista, pitää hyvin valikoiden tarjota apua.

Assburger kirjoitti:

On ihmisiä, joiden auttaminen on hyvin epäkiitollista.

Auttajan pitää myös srvioida, mikä apu on hyödyllistä.

Monulla on kaveri, joka on alkoholisoitunut, sairas(minimieläkkeellä)ja saanut päähänsä, että hänen elämänsä tarkoitus on kalllis harrastus.

Tämän kaverin auttaminen on tosi epäkiitollista, pitää hyvin valikoiden tarjota apua.

Entä jos se on? Kuka voi priorisoida toisen elämän tarkoituksen ja onnellisuuden lähteen?

Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä  olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua. 

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

On ihmisiä, joiden auttaminen on hyvin epäkiitollista.

Auttajan pitää myös srvioida, mikä apu on hyödyllistä.

Monulla on kaveri, joka on alkoholisoitunut, sairas(minimieläkkeellä)ja saanut päähänsä, että hänen elämänsä tarkoitus on kalllis harrastus.

Tämän kaverin auttaminen on tosi epäkiitollista, pitää hyvin valikoiden tarjota apua.

Entä jos se on? Kuka voi priorisoida toisen elämän tarkoituksen ja onnellisuuden lähteen?

Ei kai tarkoitus olekaan priorisoida toisen elämän tarkoituksen ja onnellisuuden lähdettä vaan ainoastaan sitä, mihin omia rahojaan käyttää. Tarkoitan, että jos toinen ihminen on mieluummin syömättä tai vetelee pelkkää kaurapuuroa voidakseen harrastaa kallista harrastusta, sitten hän on tehnyt tämän valinnan eikä kenenkään muun tarvitse antaa hänelle ruokaan rahaa. On mullakin kavereita, joilla rahat riittäisi ihan hyvin normaaliin ruokaan, mutta kun haluavat mieluummin käyttää rahojaan johonkin muuhun. Silti he valittavat, että ei ole ruokaan rahaa. No ei ole ei, kun haluavat pistää rahansa johonkin muuhun. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä  olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua. 

Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä  olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua. 

Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.

Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.

Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.

Sairas ajattelumalli sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä  olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua. 

Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.

Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.

Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.

Sairas ajattelumalli sinulla.

Mikä siinä on epäkunnioitusta, että kysyy lupaa auttaa 😮😮😮?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä  olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua. 

Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.

Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.

Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.

Sairas ajattelumalli sinulla.

Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai  kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Masentuneille pitäisi olla tarjolla vanhanajan kodinhoitoa. Veikkaan, että monelle tehoaisi sellainen miljoona kertaa paremmin kuin ”depressiohoitajakäynnit” terveyskeskuksessa kerran kuussa. Arkeen apua, ehkä myös kauppakäynteihin ja muuhun.

Voisi käydä kotiapu päivittäin. Aamulla auttamassa heräämään, laittaa aamupalaa, houkutella pesulle, pedata pedin. Sitten vähän siivoskella, vessanpyttykin lie likainen. Kaupassa käyntiä, lounaan laittoa, mukavaa jutustelua autettavan haluamasta aihepiiristä. Ehkä vähän askarteluja, auttaja voisi tuoda kimaltavia tarvikkeita mukanaan. Tai miksi ei veisi elokuviin? Voisi käydä vähän shoppailemassa, työntekijällä olisi hyvä olla auto käytettävissä ja varustella se autettavan tarpeiden mukaan, myös musiikki valikoituna sopivaksi. Päivällinen, iltapala. Illalla pyykkien viikkaus, autettavan koiran lenkitys ja kissanhiekkalaatikon putsaaminen. Lopussa voisi vielä rasvata jalat ennenkuin lähtee kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä  olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua. 

Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.

Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.

Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.

Sairas ajattelumalli sinulla.

Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai  kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan. 

Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.

Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.

Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.

Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.

Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.

Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttajien ongelma on yleensä siinä että sitä auttamista tehdään tarkoituksena saada itselle onnistunut ja tärkeä  olo, eikä siksi että joku kaipaisi apua. 

Se onnistunut olo tulee siitä, että tekee jotain merkityksellistä ja hyödyllistä. Ei siitä tule tärkeää oloa, jos tekee jostain turhanpäiväistä.

Eli sinä haluat määrätä mikä on merkityksellistä, mikä ei ja tehdä sen toisen rajat ylittäen toisen elämässä.

Et halua aidosti auttaa sitä toista, rajojaan kunnioittaen.

Sairas ajattelumalli sinulla.

Et näytä ymmärtävän. Jos joku valittaa jatkuvasti jotain asiaa (rahapulaa, sotkuista kotiaan, jaksamistaan lastensa kanssa jne), kuulija luonnollisesti olettaa, että toinen haluaisi tilanteensa parantuvan. Merkityksellistä auttamista on sellainen, että tilanne tosiaan paranee. Turhaa "auttamista" taas on sellainen, että tilanne on parin viikon tai  kuukauden päästä täsmälleen sama. Mikään ei ole muuttunut. Turhaan "auttamiseen" ei kannata uhrata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan. 

Et vastaa ollenkaan ylläolevaan selitykseen.

Vaan teet taas lisää omia oletuksia. Se että olettaa että joku haluaisi kotiinsa jonkun vieraan päsmäröimään ei todellakaan ole kenenkään ns autettavan mielestä auttamista. Se on just sitä päsmäröimistä.

Merkityksellistä auttmaista on sellainen, joka tuntuu siitä autetusta miellyttävältä ja merkitykselliseltä.

Sen auttajan fiilikset tai tarpeet eivät ole keskiössä.

Minulla nuorin lapsi sairasti astmaa kun oli pieni. Ei meitä "auttanut" yhtään se, että äitini lepatti pitkin kyliä paasaamassa, miten sotkuistakin meillä on tai lapseton käly selosti, miten pitää sormiruokailla, kun hän oli jostakin lukenut.

Meitä olisi auttanut, jos joku olisi joskus vienyt kaksi muuta lasta jonnekin, pessyt vaikka ikkunat tai edes lohduttanut tai kannustanut.

Väärin olisi kuitenkin lohduttanut ja liian kuraisin housunpolvin tuonut kaksi muuta lasta takaisin. Ikkunassakin rantuja pesun jäljiltä. Ihan valamiiksi v*tuttaa sellainen auttaminen peeveli!