ILTAVIRKUT – Miten sopeudutte tähän yhteiskuntaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi iltavirkut, joita on käsittääkseni yli puolet suomalaisista, ei aktiivisesti aja yhteiskunnan muuttamista heille (tai kaikille) sopivaan rytmiin? Vai onko aamuvirkut selviytyneet elämässä paremmin johtaviin asemiin eivätkä halua tehdä muutosta?

Ei meitä ihan niin paljon taida olla. 

Aamuvirkut suhtautuvat iltavirkkuihin usein epäilevästi, pitävät laiskana ja saamattomana. Onhan näitä tässäkin ketjussa muutama. Monet myös uskovat, että ihmisen on terveellisempi herätä aikaisin ja mennä aikaisiin nukkumaan. Paras oli joku tyyppi, joka sanoi menevänsä nukkumaan klo 21, vaikka uni tulee vasta joskus puolenyön aikaan. On vaan terveellisempää maata se aika sängyssä!

Ja kyllä, johtavissa asemissa on juuri niitä aamuvirkkuja, jotka jaksavat herätä mahdollisimman aikaisin töihin, moni herää jo 5 aikaan ja on toimistolla ennen kaikkia muita. Tämä nähdään ahkeruutena ja työhön sitoutumisena. 

Valitettavasti on vaikea saada ylennystä, jos on aamulla aina nukahtamaisillaan. Monet tärkeät asiat toimistoissa tehdään aamuvirkkujen ehdoilla eli joskus 8-12. Jos vain juo kahvia ja tuijottaa tyhjin silmin eteensä, toiset saavat sen kuvan ettei ole kovin ahkera työntekijä, tai ei ole fiksu. Sitten 12 jälkeen se työtahti piristyy ja saa ehkä enemmän aikaan kuin toiset, mutta mielikuva on se että on huonompi muita. 

Mun miehellä on joustava työaika ja välillä kun puuhailee jotain ihan muita juttuja kesken työpäivän, tulee sellainen mielikuva että tuleekohan ne työtunnit edes täyteen. Nyt heillä alkoi tämän kuun alusta työajan seuranta ja kun kuun ensimmäinen päivä sattui olemaan perjantai, niin siihen tuli merkattua ne perjantain aamuyön tunnit, perjantaina päivällä ja illalla tehdyt tunnit ja sitten vielä päälle ne tunnit, jotka meni lauantain puolelle. Siinä tuli heti alkuun 14,5 tuntia, vaikka kalenterin mukaan oli vain yksi työpäivä. Jollain toisella työviikolla tuli viikon mittaan 17,5h ylimääräistä. Eikä hän kyllä useinkaan ennen puolta päivää aloita. Nyt kun on alkanut tuo työajanseuranta, niin jotenkin tulee näkyviin, että tekee niitä töitä paljon enemmän kuin mitä itsekään on arvannut, saati miltä on sivusta päin näyttänyt. 

Nyt ne on siellä työpaikalla vähän ihmeissään, että missäs kohtaa nämä saldovapaat pidetään, kun työtkin pitäisi saada tehtyä. Aina niillä tuntuu olevan kiire ja deadline painavan päälle, vaikka toisaalta on sellainen rento ja vapaa ilmapiiri eikä kytätä. Tämä työajanseurantakin tuli siitä, kun siellä oli ollut joku työsuojelutarkastus keväällä. En tiedä oliko joku aamuvirkku sitten pitänyt kirjaa tunneista ja havahtunut, että kaverit tekevät vahingossa liikaa töitä ja tilannut työsuojelutarkastuksen :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on iltavirkku ja IT-alalla se ei ole ongelma. Työajat on joustavat ja ennen koronaa mies meni usein töihin vasta lounaalle. Välillä saattoivat käydä salilla ja saunassa siinä viiden, kuuden maissa ja mies jatkoi siitä vielä hommia, kun taas aiemmin aamulla tulleet lähtivät kotiin. 

Jostain syystä mökillä on miehen rytmi pysynyt yleensä vähän paremmin ruodussa. Siis siihen tapaan, että nukkumaan joskus 24-01 maissa ja herätys 8-9. En tiedä onko se luonnon helmassa oleminen, mikä vaikuttaa. 

Pakon edessä miehen saa kyllä kiskottua aamulla sängystä ylös, jos on vaikka lento edessä. Ja silloin kun oli vielä työmatkoja, niin kyllä hän matkojen ajan pysyi siinä rytmissä, että työt alkoi yhdeksältä. 

Tästä viivästyneestä unirytmistä ei kärsi pelkästään se ihminen itse, vaan myös perhe. Silloin kun lapsemme oli pieni, niin saattoi mennä useita päiviä että mies oli lähtenyt töihin ennen kuin lapsi heräsi ja tuli kotiin vasta kun lapsi oli nukkumassa. Ja sitten taas sellaisina aikoina kun olen itse ollut työelämässä ja on ollut aamuvuoroa, niin enhän minä ole nähnyt miestä kotona kuin silloin, kun aamulla herään ja mies nukkuu siinä vieressä. Iltavuororytmissä näin miestä enemmän, kun oltiin edes jonkin verran samaan aikaan hereillä ja kotosalla. 

IT-alalla on usein vapaat työajat. Toki välillä on jotain palavereita, joiden aikaan pitää olla hereillä. Kun tiimi on kolmella eri mantereella ja välillä pitää saada kaikki palaveriin, niin silloin voi joutua heräämään aikaisin. Aina ne palaverit on jollekin hankalaan aikaan, aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Mutta kun voi tehdä etätöitä, se ei niin haittaa. 

Jotenkin kuvittelisi että nyt koronan myötä kun etätyö on yleistynyt, tulisi myös lisää joustoa näihin työaikoihin. Eihän siinä ole järkeä, että kaikki pakotetaan samaan muottiin. Varsinkin jos on asiakkaita tai työkavereita muilla aikavyöhykkeillä, voi olla ihan hyväkin että osa porukasta on töissä myöhempään ja paremmin saatavilla kaikenlaiseen kanssakäymiseen.

Tuttua. Mun mies on unirytmiltään lähinnä vampyyri. Tekee myös IT-hommia ja lähes kaiken etänä. Minäkin olen iltavirkku, mutta en läheskään samanlainen yökukkuja silti. Samalla tavalla mun mies pystyy kyllä vääntäytymään ylös kun on tarve, mutta tarpeen pitää olla oikea; työasia, matka, tms. Se että minä haluaisin tehdä meille ruokaa ei ole riittävä syy. Huono puoli on se, että elämme hyvin erillistä elämää, käymme harvoin yhdessä missään. Mies myös olisi valmis esim. pihahommiin vasta kun minä haluan jo rauhoittua viettämään iltaa. Vaatii siis aika paljon molemminpuolista joustoa, ja töitä on tehty jotta olemme saaneet aikataulut sovitettua niin ettei kumpikaan kärsi kohtuuttomasti ja pystymme hoitamaan tarpeelliset asiat yhdessä.

meillä päinvastoin, eli mies on aamu/päivävirkku, ehkä ambivalentti.

Nyt etätöissä, kun minun "todelliset taipumukset" ovat paljastuneet, mies on sanonut, että ihan hyvä homma, näin ei tule riitoja, kun toinen nukkuu aina kun toinen valvoo.

Voi myös olla, että kun olen väsynyt, niin olen kuin se kuuluisa karhu, joka on saanut osumaa takalistoon.

Mulla on vielä sekin ongelma, että kun muilla on "hyvä ruoka, parempi fiilis", niin mä siedän nälkää ja pystyn kevyesti paastoamaan ilman äksyilykohtauksia, eli nälkä ei vaikuta mun fiiliksiin mitenkään, mutta unenpuute tekee musta todella äkäisen.

Etätyö helpottaa. Voi tehdä työt enimmäkseen itselleen sopivana aikana.

Aamupäivän palavereihin työkaverit osaavat jo soittaa, että tuletko mukaan, nyt aloitellaan..

Ihan hyvin suhtautuvat siihen että kömmin mukaan tukka sekaisin ja silmät ristissä :D

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika moni sanonut että pystyy pakottamaan itsensä aamuvirkkujen rytmiin. Jos näin on niin te ette ole oikeasti iltavirkkuja vaan hybridejä,  jotka pystyvät tarvittaessa elämään kummalla rytmillä vain. Voisi sanoa että geenilotossa on sattunut iso jackpot.

HC iltavirkku ei yksinkertaisesti voi nukkua aamuvirkkujen rytmillä, illalla ei vaan tule uni, ihan riippumatta siitä mihin aikaan on herännyt aamulla. Univelkainen iltavirkku voi tosin nukkua päikkärit, mutta sen jälkeen rytmi on vielä pahemmin pielessä. 07-16 pakotettu rytmi on iltavirkulle suunnilleen yhtä paha kuin aamuvirkulle olisi 21-05.

Ite tarkoitin ainakin sitä että voin nousta silloin aamulla ylös ja tehdä päivällä käytännön töitä (en ajattelua vaativaa hommaa), mutta olen toki nukkunut vain 4-6 tuntia. Univelat kuitataan sitten viikonloppuna, vaikka nukkumalla koko viikonloppu. Usein teen myös niin, että valvon reilusti yli vuorokauden putkeen, jolloin pystyn nukahtamaan jo vaikka kuudelta illalla ja heräämään aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettinyt, että vaikuttaako se aamu- ja iltavirkkuuteen mihin aikaan on syntynyt?

Tätä tulin ajatelleeksi, kun itse olen syntynyt ilta kymmenen jälkeen ja olen ilta virkku.

Ite oon syntynyt aamupäivällä ja silti olen iltavirkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahvasti sitä mieltä, että iltavirkuille tämä kostautuu aika pahasti, kun pitää jatkuvasti elää epäluonnollisessa rytmissä. Terveysongelmia, lyhempi elinikä... Ja samalla esim. yhteiskunta ei saa täyttä potentiaalia iltavirkkujen aivoista.

Ette te ole ainoa ryhmä. Ihan sama se on niillä, jotka tekevät yövuoroja, vaikkei se sovi heille. 

Mutta ehkä sinullakin olisi mahdollisuus hakeutua ilta- tai yötöihin. Paha juttu vaan, jos nimenomaan halusit kouluttautua alalle, jossa tehdään vain perinteisiä päivävuoroja. 

Tuolla jo aiemmin keskustelussa joku sanoikin, että on ikävää, että yhteiskunnan tarjoama koulutus menee ikään kuin hukkaan, koska unirytmin takia joutuu tekemään iltatyötä. 

Toisekseeen on paljon töitä, joita voisi tehdä milloin vain, mutta silti työnantaja päättää, että työt on hoidettava tiettyyn kellonaikaan, usein klo 9 alkaen. Kellonlyömällä ei siis käytännössä ole väliä, mutta työ on vain perinteen ja tottumuksen takia tehtävä aamulla. Tämä tuntuu myös siltä, että osan työntekijöistä taidot menevät hukkaan, kun joutuvat tekemään ne jatkuvasti univelassa. 

Mielestäni siis vähän eri asia kuin ilta- tai yövuorolaiset, joille vuoro ei sovi. Toisaalta esim. nelivuorotyössä yms. voisi hyvin sopia, että se, jolle sopivat aamuvuorot, hoitaa ne ja vastaavasti yövuoron hoitaa se, joka yöllä loistaa. Oma kokemukseni on, että usein pyritään kierrättämään vuoroja aivan turhaankin.

Etätyö oli siunaus tähän kun ei tarvinnut herätä töihin viiden jälkeen vaan pystyi nukkumaan puoli yhdeksään asti. Liukuva työaika mutta aamutoimet ja työmatkat vie aikansa.

Nyt siirrytty että saa olla vain 2 pv viikossa etänäja tuskaa on tuo 3 aamua raahautua toimistolle. Joutuu nukkumana päiväunia että jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni on ollut aina iltavirkku, nukkumaanmenoaika oli mieluiten klo 4:00, eikä kelloa voinut kääntää vaikka hän kuinka yritti. Kunnes hän muutti pois keskustasta rauhallisemmalla, hiljaisemmalle ja vähemmän valoisalle seudulle. Muutos tapahtui itsestään.

En oikein usko aamu- tai iltavirkkuuteen, kaikki on olosuhteista ja tavoista kiinni. Sori.

Noin kolmasosa ihmisistä on sellaisia, jotka pystyvät elämään suht hyvin missä tahansa rytmissä.

Vierailija kirjoitti:

Olin aikaisemmin iltavirkku ja aamun torkku, mutta vaihdoin tietoisesti vuorokausirytmiäni koska mielestäni päivät kuluivat hukkaan ja tunsin huonoa omatuntoa nukkuessani puoliinpäiviin. Jokainen voi halutessaan tehdä saman. Suosittelen.

Jokainen ei voi halutessaan tehdä samaa. Ainakaan, jos haluaa joskus olla oikeasti virkeä.

Olen aina viimeisiä joka tulee toimistolle kun liukuma klo 06-09. Joskus yritän klo 7 mutta olen ensimmäiset 2 h ihan pihalla. En pysty mennä nukkumaan ennen klo 23-24.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelu!

Olen illanvirkku. Sinnittelin minäkin mukavassa työssä, mutta tuntui, että koko elämä pyöri nukkumisen/väsymisen ympärillä. Työpäivät venyivät, koska en aamulla saanut mitään aikaiseksi. Illalla en uskaltanut tehdä mitään, jotten innostuisi ja siltikään en tietenkään saanut unta aikaisin. Kamalaa elämää, joka meni sellaisessa aivosumussa, koska oli jatkuva univelka.

Opiskelin kokonaan toisen ammatin ja pääsin töihin, joita tehdään illalla. Suurin osa työstä on sellaista, että sen voi tehdä silloin, kun on parhaimmillaan. Dead lineen mennessä kun on tehty, niin kaikki on hyvin.

Välillä mietin, että tekisi mieli "edetä" uralla ja vaihtaaa työpaikkaa, mutta silloin todennäköisesti joutuisin vaihtamaan vapaan työrytmini aamuheräämiseen. SIihen en pystyisi. Sikäli siis voisi ajatella, että yhteiskunta ei saa esim. minulle tarjoamastaan koulutuksesta kaikkea irti.  Toivoisin, että joskus vielä työelämässä joustettaisiin myös unirytmin mukaan. Unirytmihän on perinnöllistä.

Tämä on hyvin pitkälle myös oma uratarinani, hurjan pitkälle sama. Voin todella paljon paremmin nyt, kun saan nukkua omaan rytmiini, toimin selvästi paremmin myös töissä. Tuntuu hienolta, että työkaverit luottavat ja että saan tehdä työtä koko potentiaalillani. Lisäksi osaan todella iloita siitä, että saan nukkua oman rytmini mukaan ja olla virkeä,  Tietyllä tavalla koen työni hyvinkin omakseni nyt myös sisällöllisesti, mutta samalla olen myös tilanteessa, jossa en ehkä ikinä voi vaihtaa työtä.

Tällä hetkellä pystyn hyvin toteuttamaan omaa rytmiäni sillä opiskelen etänä. Saan koulutöitä parhaiten tehtyä illalla/ yöllä. Opiskelen alalle jossa voi myös työskennellä etänä ja mihin kellonaikaan vain. Aiemmin kun olen ollut aikaisin aamulla alkavissa töissä niin olen joutunut syömään aika vahvoja unilääkkeitä, muuten en vain pysy sellaisessa ”aikaisin ylös aikaisin nukkumaan” -rytmissä.

Lapsenakin pelkäsin yökyliä ja leirikouluja jne. Oli inhottavaa kun piti maata vain hiljaa valveilla samalla kun muut nukkuivat. Oma äitinihän on sitten taas hc-aamuvirkku. Lomallakin herää siinä viiden-kuuden välillä ja illalla yhdeksän aikaan on jo ihan nukuksissa. Hän ei ollenkaan ymmärrä sitä että muiden ihmisten keho ei yksinkertaisesti toimi samalla tavalla. Hokee että ”kyllä sitä nukahtaa kun on tarpeeksi väsynyt!” ja pitää minuakin ihan rappiolla olevana vaikka olen tällainen kiltti ja päihteetön kotihiiri joka vain nukkuu eri aikaan kuin muut.

Mitä muuten tulee tuohon että palveluita pitäisi olla enemmän auki iltaisin, niin luulen että parempaan suuntaan ollaan menossa. Jos mietitään vaikka kaupan alaa joka työllistää paljon ihmisiä, niin ennenhän kaupat menivät tosi aikaisin kiinni (näin olen lukenut, en ole elänyt sitä aikaa) mutta nyt taitaa lähes kaikki ruokakaupat olla auki klo 23 saakka. Tai vähintääkin yhdeksään. Ja osa läpi yön. Riippuu tietysti kaupungista, voi olla että pienemmillä paikkakunnilla tilanne on eri. Mutta luulen siis että tilanne tulevaisuudessa laajenee myös muihin palveluihin, ainakin toivon niin.

Koko kouluaika meni aamuvirkkujen normittamana, heidän vuorokausirytmin mukaan, seurauksena minulle järkyttävät migreenit. Yo-todistuksen saamisen jälkeen tilanne helpottui (yliopistossa opiskellessa ei tarvinnut heti aamuluennoille rynnätä vaan ne pystyi hoitamaan kirjatentteinä). Sitten työelämään, akateemisena tutkijana oli vapaus valita työajat (valitsin ilta- ja yöpainotteiset, tietenkin), ei mitään terveysongelmia koko aikana ja luovuus kukoisti. Sen jälkeen jatkoin työelämää yksityisellä, taas aamuvirkkujen normittamana. Migreenit palasivat, niin pahana, että työkyky oli nollassa (viikko töissä, viikko migreenikohtausta, toisto). Yt:t ja korona toivat kaivatun tauon oravanpyörästä. Nyt on vuorokausirytmini omani eli herään puoleltapäivin, juon "aamu"kahvini iltapäivällä, syön lounaani illalla ja illallisen uuden vuorokauden puolella. Herään ja menen nukkumaan kun rytmini niin haluaa. Ei migreenejä.

Mutta... nyt on edessä paluu työelämään, virastoaikaan, joka (edelleen) kulkee aamuvirkkujen normien mukaan, mitenköhän mulle käy tällä kertaa?

Onpa mielenkiintoinen keskustelu.

Itse en ehkä tänne kuulu, kun en ole mikään yökukkuja enkä puolillepäivin nukkuja, mutta en toisaalta ole aamuihminenkään. Olisinko joku välimuoto? Jos saan valita, herään n. 10-10.30, ja aika usein viikonloppuna nukunkin siihen asti. Nukkumaan tekee mieli mennä puoliltaöin, ehkä vähän yli. Kellojen kääntö talviaikaan heittää tätä sitten tunnilla, joten väsymys iskee ehkä jo klo 23.

Työaikani vaihtelee niin, että aikaisimmillaan menen kuuteen (täyttä tuskaa!!) ja myöhäisintään n. 9.30. Kotiin pääsen joko yhden, kahden maissa, neljältä tai viimeistään klo 17. Sen myöhempään en oikein jaksa olla töissä. Iltavirkut on ilmeisesti virkeimmillään illalla, eli työnteko maistuu oikein mainiosti illansuussa tai illalla? Koen, että jos en pääse viimeistään 16.30 pois töistä, työpäivä tuntuu kauhean pitkältä. Riippumatta, kuinka myöhään olen sinne mennyt.

Mun mies on selkee iltavirkku: Herää n. 8.30 hyvin hitaasti, aloittaa etätyöt n. klo 9, siirtyy jossain vaiheessa päivää konttorille, kotiutuu n. 17-18 ja menee nukkumaan yhden ja kahden välillä. Viikonloppuna posottaa unta helposti yhteentoista.

Olen ollut lapsesta asti uniongelmainen. Kun puberteetti alkoi, en osannut nukahtaa enää ollenkaan. Valvoin joka päivä lähes yöhön asti ja heräsin kouluun väkisin silmät ristissä. Elämä vei sitten monen mutkan kautta alalle, jolla lähes jokainen työpaikka on aamuvirkkujen unelma. En tiedä, missä masokistisessa mielenhäiriössä han kouluun, pääsin kouluun ja vielä valmistuin, jotta voisin hakea töitä, jonne pitää nousta 5:30 joka aamu. Nyt tätä heräämistä on jatkunut pari vuotta ja olen tässä välissä ehtinyt saada yhden jos toisenkin psykiatrisen diagnoosin. Olen niin ärtynyt ja haluton, ettei mikään jaksaisi kiinnostaa ja samalla sitten pitäisi jaksaa kiinnostaa olla töissä skarppina klo 7 aamulla. Alanvaihto on ainut mahdollisuuteni tai tulen hulluksi. Vuorotyöhön en enää lähde, sillä siitä vasta pää meneekin sekaisin, kun joutuu menemään iltavuorosta aamuvuoroon jne.

En voi syyttää kuin itseäni väärästä alanvalinnasta, mutta harmittaa silti.

Vastaus on, etten onnistu ssopeutumaan Työtön ja uneton valitettavasti. Aikainen päivärytmi keikahtaa aina, kun väsyn.

Tasaisin väliajoin on juttuja lehdissä, joissa valaistaan unirytmejä ja kerrotaan, ettei niihin voi vaikuttaa. Sitten yleensä puhutaan siitä, että työpaikoilla voitaisiin hyvin joustaa, jotta erirytmiset ihmiset voisivat työskennellä tehokkaammin. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Muutos on kai hidasta, mutta tästäkin ketjusta on tullut selvästi ilmi, miten ihmiset kärsivät joutuessaan elämään väärässä rytmissä tai sitten joutuvat tekemään muita ratkaisuja, minkä takia eivät esim voi antaa parasta työpanostaan tai heidän terveytensä kärsii tms. Miten saataisiin aikaan muutos, nopeammin?

Huonosti sopeuduin, jatkuvaa taistelua omaa luontaista rytmiä kohtaan oli työvuodet. Ei se kymmenienkään vuosien aikana helpottanut yhtään, aina tuntui hankalalta nukahtaa aikaisin ja herätä aikaisin. Jonkun verran onneksi oli mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin, mutta silti univelkaa kertyi.

Nyt vihdoin eläkkeellä voi nukkua omassa rytmissä, ja olen hyvin paljon pirteämpi ja rennompi, kun ei tarvitse nukkumisesta stressata. Tsemppiä kaikille iltavirkuille, on raskasta väkisin elää ns. väärässä rytmissä.

no, mä olen sopeuttanu mun työmaat mun rytmiin, alk noin 90 luvulta

Itse ryhdyin yksityisyrittäjäksi! On ollut ihan pelastus, kun saan nukkua aamuisin pitkään. Nyt tosin yritän pohtia, että miten tästä jatkossa selvitään, kun meillä on lapsi. Lapsi kun pitää kuitenkin viedä tulevaisuudessa päiväkotiin kohtalaisen ajoissa...